Diak:n kansainvälisyysharjoittelu Mongoliassa 2009
Terveiset lumimyrskyisestä Mongoliasta!
Seitsemän vuotta haaveilin siitä, että pääsisin käymään Mongoliassa. Tämä Diakin kansainvälisyysharjoittelu oli loistava tilaisuus toteuttaa tuo haave. Valmistautuminen tätä reissua varten alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun aloitin opinnot. Kaikesta huolimatta lähtöpäivä koitti salakavalasti yllättäen. Pakkaamisen olin jättänyt ihan tarkoituksella viime tippaan. Vähän liiankin, sillä tuli todella kiire saada kaikki kuntoon ennen lähtöä.
Matka alkoi lauantaina 12.9. Ystäväni veivät minut kentälle. Lähtökahvien jälkeen koitti reissun tähän asti vaikein paikka. Oli sanottava hei hei ja lähdettävä oikeasti. Kyllä siinä itku tuli ja sitä itkua kesti melkein Moskovaan saakka. Ei ole helppoa hypätä tuntemattomaan. Mutta seikkailumieli heräsi, kun näin Moskovan valot.
Moskovassa vietin 23h trans(h)it hotellissa. Hyvä puoli oli se, että Aeroflot piti minusta todella hyvää huolta. Huono puoli oli se, että olin tarkoin vartioitu ja minun piti kökkiä huoneessani koko ajan. Katsoin sunnuntai aamuna televisiosta katolisen messun saksaksi. Saarna ei ihan auennut… Mutta olipahan jotain tekemistä.
Lento Moskovasta Ulaanbaatariin sujui mukavasti sekin. Paitsi että en saanut nukutuksi lainkaan. Juuri kun olin nukahtamassa, alkoi aamukahvin tarjoilu. Kello oli Suomen aikaa 00.30, Mongolian aikaa 5.30. Maanantai 14.9. Maisemat olivat mahtavat! Epätodellinen olo. Pieni ihminen ei voinut käsittää, että suuri unelma oikeasti toteutuu.
Viimein astuin Mongolian maaperälle. Jännitti ihan possuna, että onko myös matkatavarani löytäneet perille. Koskaan en ole riemuinnut rinkkani näkemisestä yhtä paljon! Suomalainen, joka työskentelee Mongoliassa, oli vastassa ja suuntasimme heille. Siellä oli lämmin vastaanotto. Sain aamupalaa ja lepäsin hetken.
Lähdimme ajamaan kohti Arhangaita. Kyytiin tuli suomalaisten lisäksi myös mongolimies. Ihailin maisemia ja kuvasin. Tiesin kyllä, että täälä on paljon eläimiä, mutta silti niiden paljous yllätti. Lampaita, vuohia, lehmiä ja hevosia on ihan tolkuton määrä! Uni alkoi painaa ja olin juuri torkahtamassa, kun kuului rysäys. Ensin luulimme, että rengas meni. Mutta se olisi ollut vielä pieni vika. En edes yritä selittää tyhjentävästi, että mikä siihen tuli.
Kävimme matkalla syömässä. Ensivaikutelma paikallisesta ruoasta oli ihan hyvä. Saimme auton köydellä kasatuksi sen verran, että pystyimme etanavauhtia ajamaan lähimpään kylään. Sieltä löytyi korjaamo ja auto saatiin kuntoon. Loppumatka sujui ongelmitta. Tiet oli välillä todella huonoja. Nukahdin siihen tehosekottimeen, sen verran väsynyt olin. Viimein olimme perillä ja pääsin majoittumaan Fairfield nimiseen guesthousiin. Hyvä paikka, suosittelen! Nukahdin heti, kun sain pään tyynyyn.
Tiistaista torstaihin meni Arhangaihin tutustuessa. Suomalaiset kertoivat minulle työstä täällä Mongoliassa. Uskonnollisten järjestöjen rekisteröinti on täällä lähes mahdotonta. Tänne on perustettu kansalaisjärjestö, joka tekee työtä kasvatuksen, terveydenhuollon, sosiaalityön ja hyväntekeväisyyden saroilla. Työntekijät ovat kristittyjä, jotka toimivat seurakuntien työyhteydessä varsinaisen projektityön ohella. Arhangaissa on vammaisprojekti, jonka tarkoituksena on parantaa vammaisten osallisuutta yhteiskunnassa. Kolmena iltana sain yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa rautaista raamattuopetusta. Opin mitä synti on mongolin kielellä ja myös muutaman muun sanan.
Perjantaina palasimme Ulaanbaatariin. Auto kesti tällä kertaa matkan rasitukset, mutta vuohikolariin jouduimme. Perillä pääsin majoittumaan kansalaisjärjestönvierasasuntoon. Koin tämän heti kodiksi. Paremmat on täällä oltavat kuin opistolla! On oma keittiö, vessa ja suihku. Niin ja kirjasto, netti ja telkkari. Toisaalta, kyllä sosiaalinen elämä on aika hiljaista.
Tänään etsin kaupan ja tein ruokaostoksia. Jos minulta kysytään, en osaa kertoa että missä kävin. Ulkona oli todella kylmä! Eilen oli varmaan +25 lämmintä, tänään lähellä nollaa ja lunta satoi välillä ihan kunnolla. Söin ensimmäistä kertaa täällä täysin lihattoman aterian. Kyllä tonnikala voi maistua hyvälle! Ruokaa laittaessani ja syödessäni kuuntelin kasetilta Timo Junkkaalan raamattuopetusta aiheesta rakasta Jumalaa yli kaiken. Sain vielä vieraakseni Kylväjän määräaikaistyöntekijän, Taiton ja oli mukava vaihtaa kuulumisia ja tunnelmia. Taito on ollut täällä jo pari viikkoa.
Siunaten,
Mervi
