Essi Uusitalon ja Noora Kaikkosen aktio-opintomatka Pietariin 5.6.-16.6.06
Lauantaiaamulla nousimme venäläisen kuskin kyytiin Salon linja-autoasemalta. Sen verran ymmärsimme kuskin kanssa toisiamme, että tiesimme olevamme menossa samaan määränpäähän (= Matkalla kävi selväksi, että kuljettajamme oli todellinen vitsiniekka ainakin muiden matkustajien naurusta päätellen. Illalla olimme perillä ja Marja ja Risto johdattivat meidät blinipaikan kautta (joita Risto ei tunnu kovin helposti voivan ohittaa
tulevaan kotiimme. Asuntomme olikin ihan luksuskoti kahdelle, vaikka vettä ei tullutkaan…
Heti illalla opeteltiin käyttämään kaasuhellaa, mikä olikin ihan yksinkertaista ja kivaa! Risto ja Marja lähtivät kotiinsa vähän ennen puolta yötä ja me valittiin yöpetit tietysti samasta huoneesta, ettei pelottanut niin paljon…
6.6. Tiistaina meidän oli tarkoitus käydä aamupäivällä ostamassa jotain syötävää lähikaupasta, kun Nooran äidin mukaan laittamat eväät eivät sittenkään näyttäneet riittävän ihan koko reissun ajaksi…Sen jälkeen meidän oli tarkoitus mennä metrolla Liedenpohjille suunnittelemaan ohjelmaamme ennen seitsemältä alkavaa suomalaisten raamattupiiriä. Vettä ei tullut edelleenkään, mutta hellalla ollut teevesi (?) riitti vielä kasvojen pesuun.
Lähdimme kauppaan kymmenen aikaan ja tumpelo Essi sulki oven väärin kiinni, niin ettei se auennutkaan enää avaimella. Laitettiin Liedenpohjille viestiä, Risto saapui apuvälineineen jonkun ajan päästä. Ovi ei kuitenkaan auennut monista yrityksistä huolimatta. Jossain vaiheessa saimme lisäapua: Grigori, eräs seurakuntalainen yritti myös omia konstejaan. Viiden tunnin jälkeen Risto sai lukon auki saksilla! Oli todella huojentunut ja kiitollinen mieli. Sitten harjoiteltiin oven sulkemista ainakin kymmenen kertaa (jopa Essikin oppi, vaikka avaimet olivatkin siitä lähtien melkein aina Nooran hallussa=)… Samalla asunnon vedettömyyskin selvisi, kun Grigori tiesi vääntää tietystä vessan hanasta, ja niin sekin ongelma ratkesi!
Sitten päästiin taas jatkamaan melkein suunnitelmien mukaan. Illalla kymmenen jälkeen kotimatkalla metrossa väsytti kovasti, vaikka päivän työmme olikin ollut oikeastaan vain seistä rappukäytävässä…
Seuraavina päivinä Riston opastamana tutustuimme Johannes Kastajan seurakunnan tiloihin ja toimintaan ja Inkerin kirkon keskuskansliaankin, kävimme suomalaisten kanssa syömässä venäläisessä ravintolassa ja teimme omin päin ”turistireissuja” ja vähän matkamuisto-tuliais-ostoksiakin.
Perjantaina suunniteltiin lauantaina pidettyä lasten ja nuorten kerhoa kesäpuistossa Marjan kanssa. Käytiin katsomassa myös Eremitaasia ja matkan varrella olleita muita nähtävyyksiä.
Lauantain kerhoon tuli yksi lapsi! Ulkona oli nätti ilma, niin kerho pidettiin pääosin siellä. Essi oli mahataudissa ja osallistui soveltuvin osin… Kerhon jälkeen Noora sai siivousinnon ja harjasi ja pesi seurakunnan 
tilat sunnuntaiksi jumalanpalveluskuntoon Essin nukkuessa (mitenkä muutenkaan=).
Kävelimme ”kotiin”, koska metrolla ei pääse paljoakaan nopeammin. Matkalla oli hyvä miettiä mistähän herkullisista vanhentuneista tuotteista Essin mahatauti johtui…
Sunnuntaina olimme ensin Marian kirkon suomenkielisessä ja sitten syömisen jälkeen Johannes Kastajan seurakunnan venäjänkielisessä jumalanpalveluksessa. Johannes Kastajan srk:n jumalanpalvelus alkoi kolmelta. Kirkkokahveilla istuttiin pitkään ja ei-hartaasti(=. Toisten juodessa teetä me esitettiin suomeksi yksi laulu, venäjänkielinen kappale jätettiin väliin (kun ei oltu voitu harjotella lausumista Marjan kanssa=). Tutustuimme erityisesti 
Galinaan, joka oli kova selittämään meille venäjäksi. Jonkun sanan aina sieltä täältä ymmärsi ja välillä käytettiin sanakirjaakin avuksi. Oli kyllä hauskaa kun sai käyttää varmaan lähes jokaista venäjänkielen sanaa, jonka oli joskus oppinut…
Toiset seurakuntalaiset olivat jo lähteneet, mutta Galinalla ja Antoninallakin tuntui olevan vielä kovasti asiaa. Noora otti kuvan meistä ystävyksistä=) ja sitten meidän oli yhtäkkiä lähdettävä heidän mukaansa johonkin Pietarin pääkadun varrella olevaan ateljeehen (niin siis ymmärsimme selityksistä). Vasta paikan päällä käsitimme mistä oli kyse. Ateljee oli valokuvaliike, ja Galina halusi kehittää kuvan itselleen ja Antoninalle (ja Essikin sai oman kappaleensa=). Kun vihdoin saatiin asia hoidettua ja erosimme rouvista, kello oli jo puoli yhdeksän… 
Iltaisin oli niin hauskaa kun muisteltiin päivän tapahtumia ja yritettiin saada luetuksi kaikki Riston jakelemat esitteet ja lehdet…(= 
13.6. Tiistaina aamulla siivottiin asuntoa. Päivällä käytiin tutustumassa yhdessä turvakodissa, jonka elämää olimme kumpikin seuranneet Suomessa kirjeiden kautta. 
Matkalla saimme venäläisen tervehdyssuudelman kädenselkään tietä opastaneelta mieheltä (=. Lastenkodista jäi hyvä mieli, johtaja tuntui todella mukavalta ja pojat olivat niin kohteliaita. Se vain oli harmi, että toimme mukanamme tyttöjen vaatteita, ja kaikki lapset olivatkin poikia… Illalla oltiin vielä suomalaisten raamattupiirissä.
14.6. Suunnittelimme torstaina pidettävää suomen opetusta ja siivosimme seurakunnan vaatevarastoa, joka todella olikin siivoamisen tarpeessa!
15.6. Torstaina pidimme Marjan ja Riston kanssa suomenopetusillan kesällä Suomeen lähteville lapsille. Esitimme käsinukeilla dialogeja, leikimme ja lopuksi harjoittelimme vielä teepöydässäkin miten sanotaan ”Antaisitko sokeria” yms. Lapset olivat ihanan innokkaita!
Palasimme kotiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Olimme saaneet seurata työntekijöiden arkea ja juhlaa sekä tutustua Pietariin. Nyt osaa taas arvostaa kotimaamme ”ylellisyyksiä”!
