Israel-opintomatka/aktio 27.9-7.10.2007

27.9-2.10.2007 Helsinki-Vantaa lentokenttä - Tel Aviv

Lentokentillä odottelu oli hyvää aikaa karistaa työ- ja opiskelu asiat mielestä. Lentoa vaihdettiin Budapestissä ja siellä törmäsimme kahteen ”kyselyiässä” olevaan virkailijaan. Tärisin, sönkötin ja hikoilin, muuten olo oli ihan coolwink! Ristikuulustelun jälkeen saimme luvan jatkaa matkaamme ja lentomme saapui vihdoin Ben Gurionen lentokentälle Tel Aviviin. Sutjakkaan taksi matkan jälkeen saimme painaa päämme Beit Immanuel -hostellin pehmeille tyynyille muutamaksi tunniksi. Silmät sikkurassa menimme aamupalalle, ja jatkoimme vielä sitten unia täydellä vatsalla.

Tel Avivissa tutustuimme evankelioimistyöhön Jews for Jesus –järjestön avulla. Järjestön päämääränä on tavoittaa juutalaisia ja ohjata heitä messiaanisiin seurakuntiin. Meneillään oli viikon kestävä evankelioimisprojekti, johon pääsimme muutamaksi päiväksi mukaan. Projektiin oli osallistunut meidän lisäksi norjalaisia nuoria-aikuisia sekä paikallisia messiaanisia juutalaisia. Ensimmäisenä päivänä olimme Tel Avivin rannalla. Kitaran säestyksellä lauloimme hengellisiä lauluja ja juttelimme ohikulkijoiden kanssa.

Toisena päivänä suuntasimme kohti Tiberiasta. Gennesaretin järven rannalla oli New Age –festivaalit, jonne menimme jakamaan traktaatteja. Näky ja kokemus oli aikalailla tunteita herättävä. Saimme seuraksemme chabad ortodoksi-juutalaisia . Me jaoimme festarilaisille traktaatteja ja toisessa paikassa he keräsivät ne pois. Hanna myöhemmin kertoi chabadilaisten uskovan, että USA:ssa oli eräs edesmennyt rabbi, joka on heidän uskomuksen mukaan messias. Tämä kyseinen rabbi ei ollut koskaan edes käynyt Israelissa. Hanna ja muut kielitaitoiset ryhmämme jäsenet kävivät mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan. Helteen väsyttämänä ja kaiken tuon hämmennyksen keskellä omat ajatukset olivat sekaisin. Kun lähdimme takaisin autoille, oli ihana huomata kuinka Kiitos oli ensimmäisenä asia joka ääneen lausuttiin. Kiitos siitä, että Jumala toimii vaikka meistä tuntuisi siltä, ettei mitään saada aikaan. Me olemme vain työvälineitä, ilman Jumalaa meistä ei yksin ole mihinkään. Raskaan päivän kruunasi pulahtaminen Gennesaretin järveen. Hiljennyimme vielä ennen kotiin paluuta kukkulalla, jossa uskotaan Jeesuksen pitäneen vuorisaarnan.

Sunnuntaina saimme osallistua Immanuel kirkon luterilaiseen jumalanpalveluksen. Kirkko sijaitsi majapaikkamme vieressä. Kirkon palveluksessa työskentelee mm. norjalaisia lähettejä ja myös suomalainen Lähetysseuran lähetti Sari-Johanna. Tapasimme Sari-Johannan myöhemmin seuraavalla viikolla, jolloin hän kertoi kirkon historiasta ja omasta työstään. Jumalanpalveluksen jälkeen matkasimme Akkoon, jossa oli Helsingin Taiteitten yöhön verrattava taidetapahtuma. Jaoimme noin 15 000 traktaattia ja iloksemme huomasimme, että ihmiset todella pysähtyivät lukemaan niitä ja jokunen jäi myös juttelemaan. Jälleen kerran rankan, mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen palasimme puolen yön aikoihin hostelliin, eikä unta tarvinnut odotella.

Maanantai olikin sitten enemmän turistipäivä. Tutustuimme paikalliseen torielämään, shoppailimme, söimme hyvää ruokaa (jälleen!) ja kävelimme Jaffan alueella. Auringon laskiessa nautiskelimme Välimeren aalloista. Illan päätteeksi kokoonnuimme USA:sta tulleen vapaaehtoistyöntekijän Annan asunnolle juomaan iltateetä ja hiljentymään.

Tiistai päivän vietimme jälleen evankeliointityön merkeissä. Naapuri kaupungissa oli puistokonsertti, johon oli tarkoitus mennä jakamaan traktaatteja. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja kävelimme kaduilla traktaatteja jaellen ja ihmisten kanssa jutellen. Ruokatauolla meidät piiritti kahdeksan henkinen poliisipartio. Meille selvisi, että kyseisellä kaupungilla oli ihan järjestyssääntönsä joka määräsi, ettei kaupungin alueella saanut jakaa minkäänlaista materiaalia. Tilanne oli aika hämmentävä, mutta onneksi meillä oli Hanna ”äiti” mukanawink Meidät poistettiin alueelta ja poliisit heittivät kaikki loput traktaatit roskiin. Jews for Jesus –järjestölle koitui tästä lain rikkomisesta sakot. Sakkolappua odotellessa poliisien mielenkiinto heräsi ja he ääneen ihmettelivät mitä me oikein teemme. Seurassamme oli messiaanisjuutalainen Ofer, joka käytti tilanteen hyväkseen kertoakseen heille hepreaksi evankeliumia. Kun Ofer keskusteli noiden poliisien kanssa, me naiset rukoilimme, että joku uskon siemen jäisi itämään. Aivan konsertti alueelle emme siis tällä reissulla päässeet, mutta Jumalalla olikin erilaiset suunnitelmat ja -tavat toimia.

Näiden kaikkien kokemuksien jälkeen oli aika suuntautua kohti Jerusalemia. Lähtöpäivänä tapasimme vielä Jews for Jesus –järjestön työntekijän, Joelin. Hän kertoi omasta uskoontulostaan ja työstään. Koskettava tarina, sai ihan silmäkulmat kostumaan!
Tel Avivissa olo aika oli kaiken kaikkiaan opettavainen ja ajatuksia herättävä ajanjakso. Opin paljon lähetystyöstä ja varsinkin katuevankelioinnista. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Ymmärsin kuinka suuri merkitys olisi tutustua etukäteen paikallisten ihmisten kulttuuriin ja historiaan. Kielitaidon kohentamisestakaan ei olisi mitään haittaa wink

Liisa
3.-7.10.07

Keskiviikko 3.10

Keskiviikkoaamuna pakkailimme Beit Immanuel Hostellissa tavarat takaisin rinkkaan. Ilmastoidun taksin ja toimiston jälkeen rinkkojen kanssa käveleminen ja oikean bussipysäkin löytäminen oli hikistä hommaa. Muutaman kerran kysyttyämme tietä löytyi oikea paikka ja pääsimme sopivasti bussiin. Seisomapaikoista huolimatta nouseminen ylös Juudean vuoristoon kohti Jerusalemia sujui nopeasti ja lyhyiden etäisyyksien Israelissa kesti vain hetken ennen kuin olimme jo linja-autoaseman turvatarkastuksessa ja matkalla paikallisbussilla kohti Hannan asuntoa.

Illalla söimme parvekkeella, ja vaikka ilma on syksystä huolimatta suomalaiselle vielä kesäisen lämmin, pimeä tulee jo kuuden aikoihin. Siitä huolimatta lähdimme kohti Vanhaakaupunkia, jossa vietettiin vielä lehtimajajuhlaa. Liikuimme jalan, joskin joitakin kadunpätkiä välttelimme; ei ole aivan sama missä liikkuu sen jälkeen, kun aurinko on jo laskenut.

Oli suuren päivän ilta, jolloin vietettävä sapatti oli alkamassa. Itkumuurilta kävelivät vastaan uskonnolliset juutalaiset hienoissa stetsoneissaan ja naiset juhlapuvuissaan. Perillä Kotelilla, juutalaisten pyhimmällä paikalla, kurkimme aidan yli rukoilevaa kansaa, joka oli jaettu naisten ja miesten puoliin. Kuului iloisia huutoja ja toorakääröt käsissään miehet tanssivat juhlistaen sitä, mitä olivat Jumalalta saaneet. – Toora sisältää viisi Mooseksen kirjaa. Evankeliumeissa Jeesus sanoi, että jos he todella tuntisivat sen, he uskoisivat, että hän on se Messias, josta jo Mooses puhuu.
Jumalan vastaus meille, hänen lakinsa rikkoneille, on yksinkertaisempi kuin mikään muu: Jumalan rakkaus ilmeni siinä, että Hän lähetti Poikansa Jeesuksen, Messiaan ihmisenä maan päälle täyttämään tahtonsa ja kantamaan maailman synnit. Jokainen, joka Jeesukseen uskoo, pelastuu, oli kuinka syntinen tahansa.

Israelin pääkaupunki on ihmeellinen paikka. Juutalaiset rukoilevat muslimien valloittaman temppelialueen vanhassa reunassa; samalla kun erilaiset kristilliset kirkkokunnat omistavat suurimman osan Jerusalemin maa-alueesta.

Torstai 4.10

Varasimme kokonaisen päivän tutustumiselle Vanhaankaupunkiin ja sitä ympäröiviin alueisiin. Kuljimme Öljymäellä, Getsemanessa, Vanhankaupungin sokkeloisilla kujilla ja arabialueen busseilla. Puutarhahaudan kaupasta löytyi kotiin vietävää, mutta arkeologisten yms. tutkimusten mukaan oikea Golgatan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen paikka ja Jeesuksen haudan kohta on Pyhän Haudan kirkon alueella. Siellä ei ollut enää tietoakaan puutarhahaudan rauhallisesta ilmapiiristä, vaan eri kansallisuuksiin kuuluvat turistiryhmät kansoittivat alueen. Kirkko on täynnä laajennusosia, pieniä eri kristillisten tunnustuskuntien kappeleita ja samalta ajalta, kun Jeesus haudattiin ja ylösnousi, myös toinen hauta. Siitä näkee, minkälaisiin hautoihin ihmiset tuolloin haudattiin: kallioon on hakattu onkalo, josta lähtee kuin sormia, joihin vainaja pantiin. Vuoden kuluttua vainajan luut noudettiin ja pantiin erityiseen luuarkkuun.

Paikalla tapahtuneisiin asioihin perustuu kristinuskon ydin ¬– sanoma Jumalasta, joka lähettää Poikansa kärsivään maailmaan, joka omalla kuolemallaan on sijaisuhri meidän edestämme.

Omalta osaltaan paikan aitoudesta kertoo se, että roomalaiset yrittivät häpäistä paikkaa rakentamalla siihen aikoinaan oman uskontonsa mukaisen temppelin, mutta jonkinlainen kirkko rakennettiin heti, kun vain kristityt vainoilta kykenivät. Kirkon alakerrassa sijaitsee pieni kappeli, jossa on seinämaalaus veneestä noin ajalta 300 jKr. ja teksti Herra: ”Me olemme tulleet”. Pyhiinvaeltajat olivat lähteneet matkaan jo tuolloin.

Näimme reissullamme Hannan tutun, joka on töissä järjestössä, jonka majapaikkaan olimme menossa seuraavaksi, sekä saimme superyllätyksenä kutsun mukaan länsimuurin vieressä sijaitseville kaivauksille, jonne hän oli viemässä toista ulkomailta tullutta ryhmää.

Poislähtiessämme jäimme vielä hetkeksi mottiin aivan Jaffa-portin (pääportin) taakse. Muutama sotilas pysäytti meidät ja kertoi, että alueella on nähty jotain epäilyttävää ja ulos ei pääse sitä kautta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja pääsimme hetken kuluttua jatkamaan matkaa tehtyämme odotellessamme vähän lisää ostoksia.

Illalla kohti uutta kotia ja pitkän päivän jälkeen uni tuli nopeasti.

Perjantai 5.10

Perjantaiaamuna pääsimme katsomaan noin kymmenen vuotta sitten yleisölle avattua tunnelia, joka kulkee aivan temppelialueen länsimuurin vierestä. Näimme temppelin pienoismallin, sellaisena kuin se oli aikoinaan, sekä kävelimme 2000 vuotta vanhoilla kivillä – samoilla, jotka olivat käytössä jo Jeesuksen aikana. Tunnelissa on myös paikka, joka on suoraan kohti juutalaisten temppelin kaikkein pyhintä.

Iltapäivällä majapaikassamme odottivat perunat ja porkkanat kuorimistaan, sillä olimme lupautuneet osallistua ruuan valmistukseen. Paikalla oli ryhmä Aasiasta, ja heidän ja paikallisten työntekijöiden kanssa söimme oikein maukasta sapattiateriaa illalla ja opimme monta uutta asiaa juutalaisten tavoista. Päällimmäisenä jäi mieleen kaksi leipää, joista kaikki murtavat itselleen osan. Toinen leivistä on juutalaisille ja toinen pakanoille, yhtenä esimerkkinä siitä, että Jumalan valmistama pelastus kuuluu kaikille kansoille.

Samana päivänä oli vielä juutalaisten Simhat Toora, lain antamisen juhla, jonka viettäjiä olimme nähneet itkumuurilla jo aikaisemmin aamulla. Heillä on kuulemma tapana kokoontua vielä läheiselle alueelle juhlimaan sitä länsimuurilla vietettyjen juhlallisuuksien jälkeen, mutta taisimme olla liian myöhään liikkeellä, koska ketään ei enää näkynyt. Menimme kuitenkin vielä ihailemaan maisemia läheiseltä mäeltä ja nautimme kauniista ja lämpimästä illasta.

Lauantaina 6.10

Lauantaina aamupäivällä lähdimme tutustumaan Yad Vashemiin, vainojen museoon, joka on maailman suurin juutalaisten kansanmurhan esittelyyn ja dokumentointiin keskittynyt laitos. Näyttelyssä kulkee monta tarinaa limittäin, niin yksittäisten henkilöiden kohtaloita kuin koko kansan vaiheet vainojen jälkeen luvattuun maahan, minne Israelin valtio perustettiin vihdoin 1948.

Emme jättäneet Vanhaakaupunkia vieläkään rauhaan, vaan tutustuimme siihen vähän toiselta puolelta tällä kertaa. Kuljimme armenialaisten alueen läpi, ja kuulimme Hannan kertomana pitkäperjantain tapahtumien paikoista. Illalla kiertelimme Jerusalemin uudessa keskustassa ja pääsimme tutustumaan uusittuun katolilaiseen kirkkoon, kun törmäsimme kadulla kirkon pappiin, jonka Hanna tunsi.

Sunnuntaina 7.10

Viimeisenä päivänä jätimme kaupunkimaisemat taaksemme, sillä olimme päättäneet vuokrata auton ja lähteä katsomaan Kuollutta merta, Masadaa ja Qumranin kirjakääröjen löytöpaikkaa.

Auton vuokraus onnistui ja ajo alkoi kohti kuumaakin kuumempaa Qumrania, missä kuljimme pitkin kaivauksia, ja näimme luolat, joista on löydetty tarkkoja kopioita Vanhan testamentin teksteistä. Tekstit on kirjoitettu jo noin muutama tuhat vuotta sitten, mikä osaltakaan vahvistaa Raamatun tekstien luotettavuutta.

Masadassa taas pääsimme nousemaan korkealle linnoitukselle kaapelihissin kanssa. Ylhäällä kuumassa näimme Herodes Suuren rakennuttaman linnoituksen jäännökset, johon viimeiset selootit, vapaustaistelijat, pakenivat Jerusalemin hävitystä noin vuonna 70 jKr. Vuorelta on valtavan kauniit maisemat kohti Kuolluttamerta ja jylhiä vuoria.

Pulahdimme vielä Kuolleeseenmereen. Oli rentouttavaa kellua lämpimässä vedessä Lähi-idän auringon alla.

Illalla vielä vietimme aikaa yhdessä, lauloimme ja rukoilimme, söimme paikallista oikein hyvää kosher-pizzaa ja jätimme jäähyväisiä, ennen kuin taksi tuli hakemaan meidät kahden aikoihin yöllä ja lähdimme Liisan kanssa takaisin kohti Suomea.

Matka oli ikimuistoinen ja näimme ja koimme paljon sellaista, mitä en osannut edes odottaa lähtiessämme Suomesta kohti Israelia.

Milka