Israelin aktio-opintomatka 16.-23.10.06
Maanantai 16.10, ensimmäinen päivä
Koneemme saapui Ben Gurionin lentokentällä Tel Aviviin noin kello 4.00. Meitä vastassa oli Hanna ja autokuskimme Vadim. Matkasimme majapaikkaamme Jerusalemiin aamuauringon jo sarastaessa. Yllätys oli melkoinen kun selvisi että majoittuisimme todella palatsimaiseen asuntoon. Uni vei kuitenkin voiton ihmetyksen keskelläkin.
Heräilimme puolen päivän aikoihin. Aamupalan jälkeen kävimme vaihtamassa rahaa jonka jälkeen nautimme ensimmäistä kertaa Israelin ”kansallis-snackit” falafelit, ja hyviä ne totisesti olivat. Lähdimme talsimaan Jerusalemin vanhaan kaupunkiin. Kävimme pyhän haudan kirkossa, joka on tehty Jeesuksen oletetulle ristiinnaulitsemisen paikalle. Krumeluuria kirkossa oli ainakin enemmän kuin tarpeeksi. Vanhassa kaupungissa oli uskomattoman paljon nähtävää ja pieniä kujia pilvin pimein.
Iltasella menimme tutustumaan itkumuuriksi kutsutulle länsimuurille joka on ainut vielä jäljellä oleva osa temppelin maanpäällisestä muurista. Pääsimme myös tutkimaan muurin maanalaisia osia. Meille esiteltiin myös havainnollisen kolmiulotteisen mallin avulla millaiselta temppeli oli ennen näyttänyt.
Paljon ihmettelemistä riitti. Muun muassa Länsimuurin lähettyvillä koimme hämmentävän hetken kun suuri joukko ortodoksijuutalaisia kerääntyi parvenomaisesti tervehtimään arvostettua, ”pyhää” rabbiaan.
Pitkän päivän jälkeen nukahdimme maittavaan uneen kehrääjien siritellessä pihalla.
-Teemu-
Tiistai 17.10, toinen päivä
Aamu valkeni aurinkoisena. Hyvän aamupalan jälkeen hyppäsimme Vadimin pikkubussiin ja suuntasimme kohti Jerusalemissa olevaa Yad Vashem-museota. Tämä juutalaisten toisen maailmansodan aikaisista vainoista kertova museo on rakennettu uudelleen muutama vuosi sitten. Arkkitehtuurillisesti museo kuvaa onnistuneesti synkkää ajanjaksoa kansan historiassa: Pitkulainen, kolmion muotoinen rakennus alkaa tyhjän päältä, sukeltaa maan alle synkkyyteen ja päättyy taas tyhjän päälle aueten hienoon näkymään yli Jerusalemin kukkuloiden. Alkupään seinällä pyörii jatkuvasti suuri videokuva, josta voi nähdä kuinka onnellisista ja normaalista elämästä tie yllättäen johtikin maailmanhistorian ehkä hirveimpiin kärsimyksiin. Toisaalta toisessa päässä myös kajastaa valo. Jumala kuitenkin oli kansansa kanssa, eikä antanut Natsien päästä tavoitteeseensa tuhota juutalaiset maan päältä.
Holokaustin tapahtumat olivat jo ennestään tuttuja, mutta museossa käynti syvensi vielä ymmärrystä, miten tämä kaikki oli mahdollista. Natsien juutalaisvastainen työ alkoi jo vuosia ennen varsinaisia murhia. Pikkuhiljaa Saksan kansa saatiin aivopestyä juutalaisten vahingollisuudesta, jopa heidän ihmisyytensä kyseenalaistettiin. Jatkossa myös juutalaisille syötettiin valheita toisen perään, joiden avulla heidät saatiin ilman suurempia ponnisteluja ja hyvässä järjestyksessä siirtymään keskitysleireille vieviin juniin sekä lopulta jopa kaasukammioihin asti.
Kaikessa kammottavuudessaan Yad Vashem oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Mielestäni kristittynä on myös hyvä tiedostaa mihin Saatana pystyy ja mitä myös meillä saattaa olla edessä, kun pedon valtakunta eräänä päivänä pääsee vauhtiin… Juutalaiset pääsivät omaan maahansa kaikesta huolimatta ja näin on Jumala luvannut meistäkin pitää kiinni ja johdattaa kirkkauteensa.
Museossa olisi saanut kulumaan koko päivän, mutta ohjelma vei meidät eteenpäin Suomen Lähetysseuran toimintakeskukseen. Siellä Tarja Säynevirta kertoi meille järjestön työstä Luvatussa Maassa. Kuulimme muun muassa kristittyjen ja juutalaisten kohtaamisista, niin hyvistä kuin vihamielisistä, sekä Tarjan omasta työstä thaimaalaisten siirtotyöläisten parissa. Oli hienoa kuulla, kuinka evankeliumi menee eteenpäin ja nähdä useita suomalaisia työntekijöitä tai harjoittelijoita.
Lähetysseuralta kävelimme poikki hämärtyneen Jerusalemin aistien tuhansien vuosien historiaa. Mitä kaikkea nämä kukkulat ovatkaan nähneet! Olemme todella maailman navassa!
Terveiset Rainesalon perheeltä
Keskiviikko 18.10, kolmas päivä
Kylmän (!) aamusuihkun jälkeen kuskimme Vadim lähti viemään meitä kohti Nasaretia, jossa katsottiin, ”voiko sieltä tulla mitään hyvää”.
Nasaretissa tutustuimme suomalais-israelilaisen Shireenin johdolla Nazaret Villageen, joka sijaitsi vanhan kaupungin keskustassa. Se oli siis Jeesuksen kotikaupunkia, joka oli kaivettu esiin ja puettu sellaiseksi, miltä se Jeesuksen aikanakin näytti. Opas esitteli meille senaikaisia käytäntöjä ja vertasi niitä sitten Raamatun kuvauksiin (esim. Nainen kaivolla, Jeesuksen vertaus kylväjästä). Joihinkin UT:n kohtiin tuli aivan erilainen ymmärrys kun sai itse olla ”paikan päällä”. Myös orjantappurapensaan koskettaminen valaisi jotain Jeesuksen viimeisistä hetkistä. Muistoksi saimme öljylamput kertomaan siitä, että Jeesus on maailman valkeus.
Shireen kutsui meidät ystävällisesti kotiinsa Kulta Katriinalle, joka kuumasta säästä huolimatta maistui hyvin. Shireen ja hänen miehensä Samuel ja heidän kaksi suloista lastaan asuivat tyypillisessä ison perheen asunnossa (alakerrassa asui Samuelin vanhemmat ja eno). Tämä arabikristitty pari tekee lapsityötä naapurustossaan, yrittäen tuoda juutalaisia ja arabeja yhteen että nämä ymmärtäisivät asioita molempien kannalta, ja tietysti, että lapset oppisivat tuntemaan Jeesuksen Jumalana ja Rauhantuojana. Saimme siis nähdä, kuinka Nasaretista tulee vielä tänäänkin – ainakin perheellinen – hyvää.
Illansuussa laskeuduimme Tiberiakseen, jossa kävimme Arbel-vuorella (korkealla mutta silti merenpohjassa?) ihailemassa maisemia: Gennesaretinjärveä, Golanin ylänköjä, sekä auringonlaskua. Ennen majoittumista piipahdimme erään hotellin rannasta uimassa pimeässä Gennesaretin järvessä (ja uima-altaassa). Majoittumista katoliseen hostelliin vaikeutti se, että vastaanoton mies puhui vain italiaa! Elina osasi ainoana meistä tehdä jotain tilanteen auttamiseksi: hän puhui espanjaa miehelle, ja jopa puhelimessa jollekin!
Illan huipennukseksi saimme todistaa amerikkalaista itsetuntoa huipussaan, kun olimme syömässä rantaravintolassa. Jonkun mukaan ”Israelille VIP-seurue” (heidän joukossaan senaattori) lauloi ja tanssi ja kiitti matkanjärjestäjää. Tosi mielenkiintoista seurata, mutta meille kaiuttimen lähellä olleille volyymia oli hieman liikaa..!
- Henna
Torstai 19.10, neljäs päivä
Herättiin Tiberiaksessa Casa Nova -hotellissa ja syötiin samassa paikassa
aamupala. Yhdeksän aikoihin lähdettiin autolla kiertämään Gennesaretin järven
pohjoispuolitse ja järven itärantaa pitkin kohti Kuollutta merta. Tällä matkalla
näimme vuoren, jolla Jeesuksen on arveltu pitäneen vuorisaarnan, Kapernaumin ja
Betsaidan varsin mitättömiksi kutistuneet kaupungit tai niiden jäännökset ja
muutamat rakennukset mitä niistä oli jäljellä ja Jordanin, jonka pienuus oli
osalle matkaporukkaamme yllätys. Joki oli käytännössä pelkkä oja ja oli Hannan
mukaan aina sellainen ollutkin.
Ajoimme tätä varsin epätasaista ja ajoittain kuoppaistakin tietä Jordanin vieritse
ja sen jälkeen Kuolleen meren vierustaa kohti Qumrania, jossa pysähdyimme. Siellä
tutustuimme muinaisen Qumran-yhteisön, järjestykseen ja paikkoihin, joissa kyseiset
ihmiset olivat eläneet. Kävimme kaivauksilla ja kuvasimme paljon ja näimme hieman
kauempaa luolan, josta kuuluisat Qumranin kirjakääröt on löydetty. vietimme jonkin
aikaa paikan matkamuistomyymälässä ja ostimme tuomisia koti-Suomeen.
Qumranista lähdimme kohti etelämpänä sijaitsevaa Masadan vuorilinnoitusta.
Herodeksen muinoin rakennuttamaan palatsiin ja 70 jKr. juutalaisten kapinassaan
käyttämään linnakkeeseen pääsimme hissillä ja perillä avautuivat upeat näköalat ja
hienot kiviset rakennelmat vuoren huipulla olivat myös näkemisen arvoiset. Ennen
vuorelle lähtöä olimme saaneet linnakkeesta informaatiota englanninkielisen
videopätkän avulla. Vuorelta laskeutuminen oli tarina sinänsä ja vain Pasilla oli
järkeä mennä myös alas hissillä ja olla kävelemättä pohkeitaan vapiseviksi ja
hikoilematta itsestään loppujakin nesteitä. Päivä oli luultavasti koko Israelissa
olo ajan kuumin ja tuuli ei puhaltanut lainkaan koko Kuolleen meren laaksossa
olon aikana.
Viimeisenä olikin vuorossa itse suolajärvi, ja kaikki pysyivät hyvin
pinnalla. Kaikesta huolimatta vettä pääsi joillain menemään suuhun ja
syljeskelemistä jatkui tavallista pidempään, kuin myös suihkussa käyminen venyi.
Tämän jälkeen vuorossa oli enää Jerusalemiin paluu ja suurin osa porukkaa
painuikin nopeasti nukkumaan.
- Iikka -
Perjantai 20.10, viides päivä
Tänään ajoimme Tel Aviviin ja siellä menimme ensin Jews for Jesus -järjestön toimistolle. Järjestön työntekijä Joel kertoi meille itsestään, työstään, juutalaisuudesta jne. Joelin jutut valottivat minulle todella paljon juutalaisuudesta. Olin esimerkiksi luullut, että ainakin uskonnolliset juutalaiset tuntisivat tosi hyvin Vanhaa Testamenttia mutta todellisuudessa näin ei kyllä ole. Minut on myös yllättänyt täällä se, miten suuri auktoriteetti rabbeilla on ja varsinkin se, miten juutalaisuuteenkin voidaan sekoittaa mystiikkaa ja kaikkia New Age -juttuja. Sitäkin rohkaisevampaa sitten on tämän kaiken keskellä tavata messiaanisia juutalaisia ja kristittyjä (jaotteluista viis, samaa Jumalan perhettä ollaan kaikki
. Jews for Jesus -järjestöstä sen verran, että se pyrkii tavoittamaan juutalaisia ja ohjaamaan heitä messiaanisiin seurakuntiin. Jews for Jesus on kuulemma jakanut toiminnallaan mielipiteitä, kaikki kun ei todellakaan tykkää mistään katuevankelioinnista ym.
Majoituimme Beit Immanuel -hostelliin Tel Aviv-Jaffossa (kumpaa puolta se sitten virallisesti olikaan) ja melkein heti lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Sapatti alkoi auringon laskettua mutta arabien pitämät ravintolat olivat myös silloin auki. Menimme yhteen sellaiseen ja saimme jälleen kerran hyvää ruokaa. Emme kuitenkaan jääneet sinne sen pidemmäksi aikaa haaveilemaan, vaan säntäsimme pika pikaa takaisin hostellille. Siellä meitä jo odotti KL:n työntekijä Annu Kyöstilä-Santos. Hän kertoi meille työstään ja hostellin alakerrassa kokoontuvasta messiaanisesta seurakunnasta.
Pian alkoi samaisen seurakunnan kokous, johon otimme osaa. Se oli aika pitkälti luterilaisen jumalanpalveluksen vastakohta: tosi paljon ylistystä ja aivan liian pitkä saarna. Saarna onneksi sentään tulkattiin englanniksi. Ihan parasta koko seurakunnan kokouksessa oli se, että sen lopuksi yksi mummo kastettiin puutarhassa kastealtaassa. Saimme yhden ”siskon” lisää . Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä kävelyllä Välimeren rannassa ja jätskillä yhdessä ihanassa jätskipaikassa.
Elina
Lauantai 21.10, kuudes päivä
Yövyimme Jaffossa Beit Immanuel –hostellissa kymmenen hengen huoneessa. Kerrossängyt huimasivat korkeudellaan (onneksi sain nukkua alasängyssä! 
, mutta ilmastointi toimi hyvin ja uni maittoi. Ensimmäiset asukit heräilivät jo aamukuudelta, jonka jälkeen aamu-uni jäi katkonaiseksi – korvatulpista huolimatta. Suihkusta tuli kuitenkin lämmintä vettä toisin kuin Jerusalemin muuten niin miellyttävän majapaikkamme suihkusta. Aamupala tarjoiltiin hostellin puutarhassa, jonka jälkeen odotimme, että saisimme kyydin Tel Aviviin jumalanpalvelukseen. 
Kun kyytimme saapui, vastassamme oli jälleen uusi venäläiskuljettaja, mikä herätti seurueessamme hilpeyttä. Matkan aikana tutustuimme ainakin viiteen eri kuljettajaan ja yhtä moneen ajotyyliin! Hetken Tel Avivin kaduilla harhailtuamme ja saatuamme puhelimesta viimeiset ajo-ohjeet pääsimme lopulta Beit Ester –keskukseen, jossa osallistuimme venäjänkielisen messiaanisen seurakunnan jumalanpalvelukseen.
Meidät toivotettiin tervetulleeksi Shabat Shalom -tervehdyksellä, olihan juutalaisten lepopäivä eli sapatti. Jumalanpalveluksessa ensimmäistä kertaa mukana olevat esittelivät itsensä ja ryhmämme jäsen Pasi kertoi noin satapäiselle seurakunnalle keitä olimme. Jumalanpalvelus alkoi hepreankielisellä laulu- ja ylistyshetkellä. 
Lauluhetken jälkeen luettiin Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa, ja lapset siunattiin ennen pyhäkouluun lähtöä. Iloksemme seurakunnan pastori piti hyvän opetuksen Luukkaan evankeliumista, joka tulkattiin meille englanniksi. Lopuksi kerättiin esirukouspyyntöjä ja rukoiltiin yhteisten asioiden puolesta. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakunnalle tarjottiin kirkkokahvit rakennuksen yläkerrassa. Kävimme syömässä läheisessä ruokapaikassa seurakunnan työntekijä Evgeni Ivanovin johdolla. Ruokailun jälkeen palasimme takaisin Beit Ester –keskukseen, jossa Evgeni kertoi seurakunnan toiminnasta ja omasta uskoontulostaan sekä vastaili kysymyksiimme.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun jatkoimme jalkaisin matkaa kohti rantaa. Kadut olivat hiljaiset, sillä suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiinni sapatin vuoksi. Hieman ennen auringonlaskua saavuimme yhdelle Tel Avivin monista hiekkarannoista, jossa kaksi uskaliainta ryhmäläistämme kävi uimassa Välimeren aalloissa. 
Me muut saimme kastella varpaitamme rantahietikossa ja nauttia upeasta auringonlaskusta. Pimenevässä illassa kävelimme kohti vanhaa Jaffoa ja majapaikkamme vieressä sijaitsevaa luterilaista Immanuel-kirkkoa, jota norjalainen työntekijä Johannes Elgin meille esitteli.
Johannes kertoi, että kirkossa on tietoisesti vältetty perinteisiä kristillisiä symboleja kuten ristiä. Juutalaisten mielessä risti liitetään kielteisellä tavalla kristinuskoon, saivathan juutalaisvainot osin alkunsa siitä, että kristityt syyttivät heitä Jeesuksen surmaamisesta. Alttaritauluna kirkossa toimii hepreankielinen pienoisevankeliumi (Jh. 3:16) sekä lasimaalaus, jossa taivaasta ojentuvasta kädestä ja sydämestä vuotaa veripisara, jonka keskellä on Daavidin tähti – juutalaisten symboli. Maalaus kuvaa hienolla tavalla sitä, että Jeesus on myös juutalaisten Messias, ja Johannes kertoikin sen synnyttäneen runsaasti kiinnostunutta keskustelua paikalle saapuneiden tavallisten juutalaisten keskuudessa.
Mieli täynnä päivän aikana nähtyä ja kuultua palasimme pikkubussin kyydissä takaisin majapaikkaamme Jerusalemiin, jonne saavuimme kommelluksitta hieman ennen puolta yötä. Ja taas maittoi uni!
Kirjoitti Ulla Pendolin
Sunnuntai 22.10, seitsemäs eli viimeinen matkapäivä
Viimeisenä päivänä tutustuimme Hannan työpaikkaan Caspari-keskukseen, sen historiaan, työmuotoihin ja julkaisuihin. Lisäksi englantilaissyntyinen Miriam ja etiopianjuutalainen Messele kertoivat itsestään ja messiaanisuudestaan.
Iltapäivällä palasimme falafel-paikkaan, jossa söimme jo ensimmäisenä päivänä. Siitä jakauduimme kuka mihinkin ostamaan tuliaisia/ katselemaan ja kuvaamaan nähtävyyksiä/ eksymään basaariin/ ihmettelemään ortodoksijuutalaisuutta.
Illansuussa majapaikkaan palattuamme pakkasimme, kävimme lämpimässä (jippii!) suihkussa, ja söimme aivan mahtavan illallisen: kanaa, perunaa, salaatteja, ”voisarvia”, pitaa, humusta (tietty!) jne. jälkiruokineen. Useimpia meistä veti sänky vielä puoleensa pariksi tunniksi ennen kentälle lähtöä klo 2 aamulla. Kotimatka aloitettiin pää täynnä infoa ja sydän täynnä intoa. Ehkä joskus takaisin? Ainakin Hanna antoi jo paljon vinkkejä missä käydä ”sit ens kerral”. 
Henna
