Määräaikaislähettinä Etiopiassa 06-07 osa 1
Ginnir 5.1.2007
Heidi Punkeri
Aika tarkalleen viisi kuukautta sitten saavuin Etiopiaan.
Valmistuin kesällä 2005 lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta ja sen jälkeen työskentelin vuoden pääkaupunkiseudulla päiväkodissa. Lähetystyö ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja ystäväni ansiosta päädyin lopulta hakemaan luokanopettajan paikkaa Etiopiassa.
Enpä vielä Helsingissä koneeseen noustessani osannut odottaa, miten mutkainen matka oli luvassa;
ylimääräisiä laskuja ja vaihtoja tuli niin Kööpenhaminassa, Frankfurtissa kuin Amsterdamissakin. Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan laskeuduin vuorokauden myöhässä, matkatavarani jäivät vielä seikkailemaan Eurooppaan. Jumala näytti minulle konkreettisesti heti matkan alkumetreillä, ettei jätä minua yksin – vaikka vaikeuksia tulisikin.
Päätyöni Etiopiassa on 7-vuotiaan Jaakon opettajana toimiminen. Elokuussa avasimme Ginnirissä yhden oppilaan suomalaisen koulun, joka toimii Addis Abeban norjalaisen koulun alaisuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toteutamme omaa suomalaista opetussuunnitelmaamme, mutta osallistumme 3-5 kertaa lukuvuodessa norjalaisen koulun lähijaksoille pääkaupungissa. Jaakko saa näin kokemuksen suuremmasta luokasta ja samanikäisessä lapsiryhmässä toimimisesta, sekä pääsee nauttimaan retkistä ja erilaisista liikuntamuodoista, joihin täällä Ginnirissä ei ole mahdollisuutta. Norjalaisen koulun kautta olemme saaneet myös pulpetit ja muut huonekalut, sekä erilaisia opiskelu- ja askartelumateriaaleja koulullemme.
Ginnir sijaitsee Balen maakunnassa, 550 km Addis Abebasta kaakkoon. Ginnirissä on asukkaita muutama kymmenen tuhatta, tämän alueen suurkaupunki ja kauppakeskus. Ensivaikutelma syksyllä Ginniriin saavuttuani oli, kuin olisin saapunut suoraan elokuvien villiin länteen. Matkalla tänne kuljimme keltaisten peltotasankojen läpi ja maja-asutus siellä täällä oli ympäröity kaktus-aidoilla. Tiellä tuli vastaan karjalaumoja paimenineen. Välillä yksinäisiä ratsastajia. Ginnirin läpi ajettaessa huomioni kiinnittivät ensimmäisenä iloiset ihmiset ja lämpimät tervehdykset, lehmät, vuohet, forenzi-huudot, heppataksit, aasit, miehet pitkissä hameissaan ja naiset värikkäissä kaavuissaan, punaista hiekkaa joka puolella… tunsin heti pitäväni paikasta.
Syksyn ajan olen asunut täällä lähetyksen tontilla, jossa on kolme uutta taloa varastorakennuksineen. Ensimmäisessä talossa asuu Malisen perhe: Kimmo-isä, Mirkku-äiti sekä pojat Miikael (5), Johannes (3) ja Markus (1). Heidän varastorakennuksessaan on yhteiskäytössä oleva sauna. Toisessa talossa asuu Helena Mustakallio ja minun pieni kotini on hänen varastorakennuksessaan. Viimeisessä talossa asuu Hiekkasen perhe: Jari-isä, Tuula-äiti sekä pojat Jaakko (7) ja Juho (5). Heidän varastorakennuksessaan on Ginnirin suomalainen koulu.
Mikäli internetyhteys Ginnirissä toimii, yritän viikottain kirjoitella lyhyitä kuulumisia ja kertoa arjestani lähetyskentällä. Aika tavallista elämäähän tämä loppupeleissä on
