Määräaikaislähettinä Etiopiassa 06-07 osa 2

Ginnir 22.1.2007

IHAN TAVALLISTA ARKEA…

Heräsin aamulla kello kuusi puhelimen herätyskellon ääneen. Aurinko oli juuri noussut, sisällä oli vielä hämärää. Uudessa kodissani ole varsinaisia ikkunoita, mutta pieni söpö puinen luukku, jonka avaan aina aamulla ensimmäiseksi. Sängyn yllä oleva hyttysverkkoni roikkui puoliksi irti muovipressu-katosta, hakaneulaviritelmä näytti kestäneen viikon verran. Täytyisi kehitellä joku kestävämpi systeemi.

Viikko sitten muutin Helenan kanssa uuteen kotiin Ginnirin keskustaan. Helena asuu päärakennuksessa ja minä ns. palvelijoille tarkoitetussa sivurakennuksessa. Uusi kotini on heinä-mutaseinäisessä matalassa rakennuksessa, jossa on neljä erillistä huonetta peräkanaa ja sisäänkäynti jokaiseen ulkoa. Minulla on käytössäni kaksi huonetta, niitä olen tässä viime viikon innoissani sisustellut.

Hipsin ulkokautta keittiööni, laitoin veden kiehumaan. Pukeuduin, tein aamutoimeni ja söin aamupalaksi passion-hedelmäkiisseliä, jota keitin illalla. Täältä ei passion-hedelmiä, eli hobeja saa, mutta Hiekkaset toivat tuliaisiksi Awasalta.

Puoli kahdeksan aikoihin lähdin kotoa. Olen nyt kävellyt aamuisin töihin, matka koululle kestää vartin verran. Huikkasin Helenalle huomenen, hän lähtee yleensä pikkuisen minua myöhemmin työhönsä sairaalalle. Vartijamme istuu portin ulkopuolella, kättelemme ja vaihdamme aamutervehdykset.

Kaupunki oli jo herännyt, mutta sain kävellä ihan rauhassa. Kukko juoksi kiekuen tien yli koira perässään, kana sai tepastella kaikessa rauhassa. Vastaan tuli mies aasia taluttaen. Tien molemmin puolin on taloja ja ovet sisälle ovat enimmäkseen auki. Taloista kuului elämää: puheensorinaa, radionääniä. Keskustan suurimman risteyksen läpi kulkiessani jouduin kävelemään miesjoukon läpi – bussia ehkä odottivat tai vain viettivät aikaansa. Rento meininki ja chattia näytti kuluvan (pureskeltava, huumaava lehti). Pari vuohta pureskeli myös chattia tien vieressä. Koululaisia tuli vastaan tummansinisissä ja violeteissa koulupuvuissaan. How are you –kysymyksiä, välillä tervehdyksiä amharaksi tai oromoksi, hihittelyä. Sairaalan edessä istui maassa pari vanhaa ystävällisen näköistä somalimiestä hameissaan. Tervehdin oromoksi ja taisimme saada kaikki hyvän mielen!  Vasta viimeiset metrit jouduin kulkemaan forenzi-huutojen saattelemana. Päivän kysymys tuntui olevan ”How old are you?”.

Ainut oppilaani on ollut vähän flunssainen, mutta ihan koulukuntoinen. Kaksi ensimmäistä tuntia oli äidinkieltä, kolmas matematiikkaa ja viimeinen kuvaamataitoa. Nyt joulun jälkeen olemme Jaakon kanssa lukeneet Aapisesta jo kokonaisia kappaleita. Tänään luimme tarinaa Nono-vuohen seikkailusta. Kuvaamataidon tunti oli nyt yhdistettynä uskontoon, aloimme tekemään kirjakääröä, johon tuli osa Herran siunauksesta. Suunnittelin loppuviikkoa; Niemelän Maria, eskarilainen Gobasta, tulee Ginniriin ja koulullemme muutamaksi päiväksi.

Kävelin sairaalalle, josta tulin Helenan kanssa autolla takaisin kotiin syömään. Helenalla on apulainen, joka valmistaa meille ruoan. Tänään söimme ihan tavallista, lähes suomalaista lihakeittoa. Jälkiruoaksi oli iso lohko papaijaa, minisitruunan ja appelsiinin puolikkaat kahvin kera.

Iltapäivällä itse opiskelin oromoa, tein taikataikinaa kouluun seuraavaksi päiväksi, tarkistin sähköpostit ja kirjoittelin tietokoneella. Täällä kaupungilla asuminen on sikäli vähän erilaista, että sähköä tulee joka päivä 12 jälkeen, tietokonetta voi siis käyttää myös päiväsaikaan. Joka kolmas ilta on sähkötön, saa nauttia tunnelmasta kynttilöiden kera.

Pimeä tulee noin 18.30 aikoihin, siis aivan kohta. Varsin tavallinen maanantaipäivä Ginnirissä kohta takana.

Terveisin Heidi