Määräaikaislähettinä Etiopiassa 06-07 osa 3
Ginnir 28.2.2007
Ginnirissä on ollut kuuma päivä. Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta lämpömittarin näyttäessä
varjossa +35 astetta. Onneksi pieni tuulenvire viilentää vähäsen.
Aamulla yritin järjestää oppilaalleni hevoskärryajelua kaupungille. Eilen jo odottelimme Jaakon kanssa tilaamaamme heppataksia, mutta turhaan. Tällekään päivälle ei ajelua saatu järjestymään, mutta sovimme erään vartijamme kanssa kaupunkikierroksen huomiselle. Saapi nähdä, onko sopimus vielä aamulla voimassa.
Kalevalan päivän kunniaksi nostimme Suomen lipun luokan eteen ja luimme katkelman Kalevalasta. Ihmettelimme vanhaa kieltä ja yritimme arvailla sanojen merkityksiä. Koulupäiväämme Jaakon kanssa kuului tänään myös yhteinen tunti muiden suomalaispoikien kanssa; luimme suomalaisen kansansadun karhusta ja hiirulaisista, lauloimme ja leikimme kissa/hiirilauluja sekä askartelimme pienet hiiret.
Koulupäivän jälkeen yritimme Jarin kanssa löytää oromon kielistä sanaa mutterille. Tarvitsemme huomenna koulussa muttereita käsityöntunnilla. Sanakirjan ja Hiekkasten keittiöapulaisen kanssa päädyimme lopulta kahteen sanaan: joko bilooni tai ocholoonii. Tulin kotiin syömään, ja Helenan kanssa jutellessa selvisi, että ocholoonii tarkoittaakin maapähkinää amharankielellä. Rautakaupassa asioidessani selvisi, että eipä biloonikaan ollut oikea sana. Oikea sana oli joku kolmas, joka nyt ei enää jäänyt mieleeni…
Eilen illalla sain ajatuksen, että voisin yrittää päästä tutustumaan johonkin paikalliseen kouluun. Rautakaupasta selvittyäni rohkaisin mieleni ja marssin läheiseen lastentarha/alakouluun. Oli juuri välitunti. Yksi lapsista oli lähdössä kotiin ja portilla vastaan tullessa ensimmäinen reaktio valkoihoiseen oli ”money give”.
Muuten vastaanotto oli varsin ystävällinen. Koulun johtaja esitteli toimintaa ja koulurakennuksia, toivoi yhteistyötä. Koulu on yksityinen, oppilaita 250, joista suurin osa maksaa kuukausittain jonkinlaista lukukausimaksua. Osittain koulu tekee myös hyväntekeväisyyttä ja tukee köyhiä perheitä antamalla heidän lapsilleen ilmaista opetusta. Opetus on englannin kielistä.
Sain kuulla myös muutaman lapsen kielitaitonäytöksen. 7-vuotias tyttö osasi varsin pitkillä englanninkielisillä lauseilla ja hengästyttävällä tahdilla esitellä itsensä ja perheensä. Pari 2.luokkalaista tyttöä esitti pienen ulkoa opitun vuoropuhelun englanniksi. Jäin miettimään, mahtoivatko lapset myös ymmärtää sanomansa.
Uskon, että vierailen koululla toistekin, ja voin viedä sinne kenties jotain suomalaista opetusmateriaalia tai ideoita sellaisen valmistamiseen. Ehkä koulun kanssa voisi tehdä muutakin yhteistyötä!
Nyt tiskivuori odottaa – ja saa kyllä odottaakin vielä muutaman tunnin, kunnes vähän viilenee. Täällä kaupungissa joka kolmas ilta on sähkötön, tänään on taas meidän alueemme vuoro nauttia kynttilänvalosta.
Terveisin Heidi
