Anne Laine

Anteliaisuuden paradoksi

Jos haluat olla onnellinen tunnin, ota päiväunet, jos päivän, mene kalastamaan, jos kuukauden, mene naimisiin, jos vuoden, peri iso omaisuus, jos eliniän, auta jotakuta toista. Näin opettaa kiinalainen viisas, Kungfutse.

Asiasta on myös tuoreempaa tutkittua tietoa. Ihmiset, jotka antavat aikaansa, rahaansa ja energiaansa toisten hyvinvoinnin eteen, parantavat omaa hyvinvointiaan. Tämä on kirjan Anteliaisuuden paradoksi (The Paradox of Generosity, 2014) pääviesti. Tutkimustulos sisältää kaksi kiteytystä: ensinnäkin anteliaisuus, joka määritellään hyvien asioiden antamiseksi vapaaehtoisesti pois itseltä toisille, tekee hyvää antajalle. Nurinkurisuus on siinä, että mitä enemmän antaa, sitä paremmin voi. Anteliaisuus on kulttuurisesti kestävä elämäntapa riippumatta ihmisen elintasosta, rikkaudesta tai köyhyydestä. Toinen paradoksi on se, että hyödyistä huolimatta suhteellisen harvat ovat erityisen anteliaita.

Raamatun valossa tutkimus ei sisällä mitään yllättävää. Totuuden ymmärtäminen ei meille yleensä ole ongelma, vaikeampaa on ojentautua sen mukaan. Tiedämmehän, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa” (Ap.t. 20:35) ja ”joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 10:39). Pohtiessaan sitä, miksi hyödyistä huolimatta harvat valitsevat anteliaan elämäntavan, tutkijat esittävät, että se edellyttää ”syvällistä eksistentiaalisten kysymysten kohtaamista ja vaikealta näyttävien päätösten tekemistä”. Joku voisi ajatella, että yliopistotutkijat puhuvat uskoontulosta.

Anteliaisuutta ei voi välineellistää, eikä se ole kauppatavaraa. Kristillisillä tv-kanavilla voi kyllä kohdata saalistajia, jotka puhuvat ”siemenrahasta”, jonka lähettäminen hyvään tarkoitukseen tuottaa antajalle suuren siunauksen. Heille Jumalan siunaus on kuin hedelmäpelikone, johon laitetut lantit ”moninkertaistavat siemenen” – ja jos ei niin käy, et pelannut riittävän isoilla panoksilla.

Apostoli Paavalin mukaan kristityn anteliaisuudessa onkin kyse hedelmistä, nimittäin vanhurskauden hedelmistä. (2. Kor. 9:10, Kr -38) Evankeliumin osallisuus ja siitä syntynyt ilo ja kiitollisuus ovat antamisen syvimpiä vaikuttimia. Anteliaisuudeksi käännetty sana Uudessa testamentissa tarkoittaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Sitä kuvastaa se, että köyhät makedonialaiset kokivat Paavalin järjestämään keräykseen ja yhteiseen työhön mukaan pääsemisen ”armona” ja ”suosionosoituksena”. Jerusalemin nälkää näkeville sisarille ja veljille tarkoitettu keräyksen tuotto oli Paavalille puolestaan makedonialaisten uskon hedelmä: ”kun olen heille tämän hedelmän perille vienyt” (Room. 15:28, Kr-38).

Tämän lehden kannessa on avolavallinen hedelmiä, Etiopian birrejä. Kuva on Mekane Yesus -kirkon kaakkoisimman hiippakunnan avajaisjuhlassa maaliskuussa 2017 kannetusta kolehdista.

Olemme Kylväjässä etuoikeutettuja ja kiitollisia saadessamme kantaa teidän vanhurskautenne hedelmiä lähimmäistemme hyväksi.

Hitaasti kypsyvä Japani

Ritva ja Kimmo Juutilainen vuonna 1997.

Kylväjän Japanin-lähetystyön juuret ulottuvat 1960-luvun lopulle, jolloin Kimmo ja Ritva Juutilainen aloittivat työnsä Länsi-Japanissa. Puoli vuosisataa yhden kansan tavoittamiseksi evankeliumilla saattaa tuntua pitkältä satsaukselta, mutta Japanin-lähetystyössä hedelmän kypsymistä on jouduttu odottamaan useita sukupolvia, itse asiassa jo satoja vuosia.

Kimmo ja Ritva Juutilainen miettivät oman elämäntyönsä hedelmää Japanissa.

– Uskoon tulleiden joukko ei näytä suuren suurelta. Puhutaan muutamista kymmenistä. Toki yhdenkin japanilaisen pelastumisesta iloitaan suuresti taivaassa.

Juutilaiset ovat pitkään eläkkeellä oltuaankin vielä hyvin selvillä kastamiensa japanilaisten ja perustamiensa seurakuntien vaelluksesta. Yhteydet Japaniin ovat säilyneet myös säännöllisten vierailujen myötä. Henkilökohtainen työ ruohonjuuritason evankelioimisesta sielunhoitoon ja opetuslapseuttamiseen on aina ollut Juutilaisille tärkeää.

– Iloa tuottaa havaita se, että valtaosa kastetuista on pysynyt uskontiellä vuosien ja vuosikymmenien jälkeenkin. Muutamasta uskoontulleesta on kasvanut sielujenvoittajia. Tähän opastamiseen olisi halunnut panostaa enemmänkin, Kimmo pohtii.

Kylväjän 45 vuotta – nisunjyvän tiellä alusta asti

Perustamiskokous pidettiin Per Wallendorffin kodissa, Herttoniemen pappilassa Helsingissä. Wallendorf oli siihen aikaan ruotsalaisen Matteuksen seurakunnan kirkkoherra.

Perustamiskokous Helsingissä 1.3.1974 pidettiin, jotta se, mikä oli Per Wallendorffin sanoin kuin ”ei mitiä,” voisi jatkaa lähettien lähettämistä sinne, missä ei vielä tai enää tunneta Kristusta Vapahtajana.

Perustamiskokouksessa oli koolla 10 suomalaista. Läsnä oli myös sokea veli Vesa Keski-Aasiasta. Perustajajäseniä ovat kokouksen puheenjohtajan, Per Wallendorffin ja hänen rouvansa sekä sihteerinä toimineen Eero Hirvosen lisäksi niin ikään jo edesmenneet Helena Herlevi, Liisa Häkkinen, Eila Palsanen ja Tuula Paukkunen. Perustajajäsenistä kahta voi vielä haastatella. Sirkka Taipale kertoo perustamiskokouksen vaiheista:

– En ollut alun perin kutsuttuna perustamiskokoukseen. Mutta perustajajäseniksi ajatelluista pari sairastui kokousta edeltävänä iltana. Niinpä Eila Palsanen ehdotti minua, olinhan toiminut sihteerin apuna erään läheteistä, Marjatta Kyyhkysen renkaassa, ja hän oli siirtymässä uuteen, perustettavaan yhdistykseen.

– Noina vuosina olin sekä renkaan lähetin että OPKOn koululaistyön kannattajana aktiivinen. Tilanne oli minulle uusi, ehkä hämmentäväkin, olinhan ollut mukana Kansanlähetyksen toiminnassa ja lähettimme oli jo ollut kentällä. Hänen työnsä jatkon vuoksi suostuin. Espoon Tapiolassa olimme Eila Palsasen, Meeri Pulkkisen ja Laura Suomisen kanssa sopineet, että ottaisimme Marjatan lähetiksemme.

Sirkka Taipale.

Elämäntyönsä Sirkka Taipale teki kätilönä ja perheenäitinä. Kuukausittaisissa Eila Palsasen pitämissä lähettäjärenkaan kokouksissa käyminen oli hänestä mukavaa.

– Yhä toimin myyjäistoimikunnassa, sillä se työ miellyttää minua kovasti – myyjäisten parissa tapaa Kylväjän ystäviä, joita ei muuten kohtaisi.

Taipale on tyytyväinen päätökseensä lähteä mukaan Kylväjää perustamaan.

– Olen saanut olla käytännön työssä mukana myyjäisissä ja lähettien tukena. Kylväjän merkitys lähetyksen toimijana on suuri. Luen lähettien kirjeet ja elän heidän rinnallaan niiden myötä. Koen mukana olon Kylväjän työssä suurena lahjana. Siitä, että sain olla perustamassa tätä järjestöä, olen nöyrällä mielellä.

Nöyrä mieli oli Olavi Peltolallakin kokouksessa, jonka alussa hän sanoi: ”Käsillä on vehnänjyvän kuoleman hetki, arkojen ja vaatimattomien ihmisten arka tilanne. Emme tiedä, paljonko ja mitä meille annetaan, muuta kuin sen, että luotamme siihen, että Taivallinen Isä on kaiken ennakolta säätänyt ja päättänyt, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.”

Per Wallendorffin rukous kokouksen alussa oli, ”ettei Jumala välittäisi meistä, ei mahdollisista hyveistämme eikä synneistä, vaan että Hänen tahtonsa saisi tapahtua.” Hän pyysi Herraa Kristusta suomaan kokoustajille ”viisautta, itsehillintää, oikeat päätökset ja hedelmän, jonka Sinun Isäsi synnyttää.” Eittämättä kaikelle tuolle oli tarvetta, olihan uuden lähetyksen toimijan synnyn taustalla vuosien kipuilua ja pohdintaa. Perustamisen jälkeen lähetysherätys jatkui työn tukijoiksi sitoutuneiden parissa niin Kansanlähetyksen kuin Sanansaattajien ja Kylväjänkin työssä sillä tavoin, että uusia lähettejä lähti aiempaa enemmän ja uusia työalueita avattiin.

Olavi Peltolan nauhoitteessa perustamiskokouksesta Israelin-lähetti, Kylväjän hallituksen puheenjohtaja Wallendorff opetti (Joh.12): ”Pienenkin nisunjyvän on kuoltava. Vertaus tarkoittaa Jeesusta, mutta myös meidän on kuoltava itsestämme, kristillisyydestämme, muuten jäämme yksin. Samoin tänä iltana perustettavan yhdistyksen on kuoltava päivittäin, muuten se jää yksin. Oman elämän on jäätävä tyhjäksi. Kun minuuteni kuolee, se annetaan toisille. Kuoleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista ja sisäistä irti olemista kaikesta, mikä sitoo. Olemista Jeesuksen seurassa, siellä missä Jeesus on, ei muualla.”

Kylväjän myyjäiset 1978. Olavi Peltola pitämässä alkuhartautta.

Kylväjä syntyi arkojen, ei-vahvojen lähetystyön ystävien sitoutumisesta lähettien lähettämiseen – siihen, että ihmisiä yhä lähetetään hyvän siemenen kylväjiksi Herran käskyä noudattaen. On pidetty esillä kutsua, varustettu lähtijöiksi haluavia, pidetty raamattu- ja lähetyspäiviä tukijaseurakunnissa ja koottu pienistä puroista varoja läheteille uskollisesti.
Ensimmäisen kokonaisen toimintavuotensa lopulla yhdistyksellä oli 27 lähettiä neljällä eri kentällä, kertoo Marjatta Junkkaalan toimittama kirja Olavi Peltola – mies sanojen takana (Perussanoma 2015).

– Mielestämme oli käsittämätön Jumalan ihme, että Kylväjä sai myös rahat noiden lähettien lähettämiseen ja ylläpitoon kentällä, Olavi Peltola ihmettelee yhä, 45 vuotta myöhemmin.

Kirkon lähetysjärjestön asema Lähetysyhdistys Kylväjällä on ollut vuodesta 1979.

Teksti: Marjaana Kotilainen

Kuvat: Kylväjä

Nukketeatteri Menox maailmalle kasvattaa ohjelmistoaan

Pieni sitruunakauppias -näytelmä sai ensiesityksensä Hyvin tehty -kiertueella Jyväskylässä. Niskatappinukke Taira, pieni sitruunoita myyvä tyttö toisesta kulttuurista, tuli juhlaväelle tutuksi. Hän kuuli elämänsä ensi kertaa evankeliumin Sanattoman kirjan lehtien myötä. Lempiväriksi osoittautui keltainen, taivaan ihanuus.

Nukketeatteri Menox maailmalle jatkoi omaa kiertuettaan Kuopioon, missä kahden päivän aikana nukettaja Hanna Räsänen ja kertoja, käsikirjoittaja Anne Gröhn kohtasivat useita lapsiryhmiä ja kasvattajia Tairan tarinan myötä. Vastaanotto oli rohkaiseva.

– Lähetyskasvatuksen työvälineenä nukketeatteri puoltaa paikkaansa. Se pääsee luontevasti lasta lähelle hänelle tutussa ympäristössä, ja kerronta tuo Jeesuksen ja hänen työnsä opetuksen keskiöön seurakunnissa, toteaa Räsänen.

Muitakin nukkehahmoja teatterilla on. Mati, juutalaistaustainen koulupoika, tutustuttaa naapurin Ellin Leevi-ukin verstaalla omaan kulttuuriperintöönsä Israelissa tai kuljettaa lasta matkoilleen Itä-Siperiaan. Mati voi saarnata perhemessussa tai pitää lähetystuokion. Matin matkakuvat maailmalta tuovat tarinoihin lähetyskentän näköalat. Uusia tarinoita on syntymässä. Nukketeatteritiimiin on löytynyt myös nuken tekijöitä ja uusia nukettajia.

– On aika kutsua koolle tarinoiden, nukkejen tai lavasteiden tekemisestä tai näyttelemisestä kiinnostuneita Kylväjän toimistolle lauantaina 4.5.2019 klo 10–15. Tervetuloa tutustumaan työhön ja kuulemaan lisää, kutsuu Hanna Räsänen.

Kuva: Martti Laukkanen

Lähetyselämän sykettä kotiseuroissa

Tuula Sysimies käy mielellään pääkaupunkiseudun seuroissa. (Kuva: Jussi Valkeajoki.)

Kun tullaan yhteen, on yhdellä laulu, toisella sana, tai Isältä saatu rohkaisu – ja liki jokaisella sydämessä kiitosaihe. Entä ne omat kuulumiset! Ei niitäkään tarvitse oven ulkopuolelle jättää. Seuroissa sopii ja saa sanoa, tai levätä vastaanottajan paikalla.

Herkkuja voi tarjota, mutta korpuilla tai ompuillakin pärjää, jos joku vain kutsuu luokseen. Missä kaksi tai kolme on koolla lähetyksen Herran nimessä, siellä on seurakunta ja siellä vahvistuu yhteys kristittyjen välillä.

Kerätty kahviraha tai muu muistaminen mahdollistaa lähetyselämän liikkeen. Säännöllisesti kokoontuva seuraväki voi kannatella nimikkolähettiä läpi hänen lähettivuosiensa! Tai sitten ollaan koolla vain tällä erää, vaikkapa isäntäväen juhliessa pyöreitä, tai iloitessa kesäasunnon laiturilla naapurien kesken sienisadosta.

Kesäseuroissa pääkaupunkiseudulla

Kuulumisia on läheteilläkin kerrottavanaan, ja niitä on kotiseuroissa luonteva tuoda esiin. Lähetysseuraperinne alkoi Kylväjän ystävien parissa viitisenkymmentä vuotta sitten. Tiiviisti mukana pääkaupunkiseudun Kylväjän seuroissa kulkeva Tuula Sysimies kertoo:

– Lähetit tarvitsevat esirukousta ympäri vuoden, kesälläkin, jolloin moni seurakunnallinen aikuistyön viikkotoiminto on tauolla. Rukoustuen merkityksen koin omien Etiopian-lähettivuosieni aikana vahvasti. Sisareni Riitta Sysimies on pitänyt seuroja lapsuuskodissamme Laaksolahdessa takavuosina.

– Päätös lähetysseurojen järjestämisestä Kylväjän yhteyksissä tehtiin vuonna 1978. Kodit ja seurakuntasalit tai pihapiirit sopivat pitopaikoiksi, myös kesäisin. Kylväjän ystävät järjestävätkin kymmenisen seurailtaa pitkin kesää eri puolilla pääkaupunkiseutua, tavallisimmin keskiviikkoisin. Poikkeuksen muodostaa vain se kesäkuun puolivälin viikko, joka huipentuu Lähetyksen Kesäpäiviin. Silloin keskitymme talkoisiin ja juhliin.

– Tänä kesänä pyrimme saamaan kesäseuroihin lähettivieraita kentiltä, ja toivotamme kaikki ensikertalaisetkin tervetulleiksi mukaan, eteläisten hiippakuntien aluekoordinaattori Ilpo Kari lupaa.

Nimipäiväseuroissa Pälkäneellä

Kuvassa Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen ja lähetyssihteeri Paula Eloranta.

Lähetysseuraperinne elää monissa seurakunnissa. Pälkäneen pappilassa pidettiin marraskuiset Jarin-päivän seurat. Näihin seuroihin pääsi tuomaan Kylväjän terveiset Tampereen hiippakunnan aluekoordinaattori Katariina Leskelä:

– Iltaa isännöi Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen, joka jatkaa nimipäiväseurojen järjestämistä edeltäjänsä tapaan. Kodikkaassa pappilassa oli koolla 40 seurakuntalaista. Illassa puheenvuoron pitivät Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Mika KT Pajunen ja Akaan kirkkoherra Ali Kulhia lisäkseni. Kanttori Ritva Huomo säesti virsiä. Toin seuraväelle terveiset Kylväjän työstä Pälkäneen seurakunnan nimikkoläheteiltä Kaukasiassa.

– On upeaa, että Pälkäneellä on säilynyt lähetysseuraperinne. Juuri tällä tavoin lähetystyötä on pidetty esillä seurakunnissa vuosikymmeniä. Yhdessäolo, Jumalan sanan jakaminen, lähetyskuulumiset ja virsien laulaminen rohkaisevat ja vahvistavat uskoa, iloitsee Katariina Leskelä.

Kiitosseurat luvassa Pääsiäispysäkillä

Kylväjän toimistolta kerrotaan, että osa aktiivisista seurakävijöistä on siirtynyt pitämään kiitosseuroja jo taivaan kodissa,

– Muistoseurat järjestimme viimeksi Suomisen Lauran muistolle. Yhteisistä muistoista rikastuu, kun niitä jakaa, ja silloin kiitos on mielessä päällimmäisenä.

Seuraperinne elää nuorempienkin parissa. Opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO) rukoukseen keskittyvän Pääsiäispysäkin päättävät tänäkin vuonna kiitosseurat. Ensimmäisen pääsiäispäivän seuroissa Vihdin Enä-Sepässä musisoivat Mirja Lassila ja Heikki Kärhä. Osallistujat jakavat tuoreeltaan sitä lähetyselämää, mitä yhteinen pääsiäisenvietto on heissä synnyttänyt.

Kylväjän seurakuntatyön koordinaattori Marjaana Kotilainen tuo Pääsiäispysäkin seuroihin kiitosaiheita lähetyskentiltä ja lähetyskurssilta. OPKOn lähetyssihteerinä toimiva Kotilainen uskoo, että myös sielu hoituu seurapenkissä:

– Käsinkosketeltavaa on se ilo, jota Isä kokee jo nyt jokaisesta, jonka hän saa kutsua omakseen sovitettuna kaikesta, mikä mieltä ja välejä painaa. Taakan ja syyllisyyden ei enää tarvitse kahlita ja hallita, kun ne saa jättää “Isän taskuun, Pojan laskuun”.

Järvenpäässä järjestöväen kesken

– Kokoonnumme alkuseurakunnan mallin mukaan, yhteistä opetusta ja yhteyttä varten ja pitääksemme esillä lähetyksen haasteita, toteaa Pentti Marttila viime syksynä alkaneista Järvenpään kotiseuroista. Ne järjestetään Suomen Raamattuopiston ja Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) yhteistyönä ja ovat Järvenpään seurakunnan toimintaa.

– Maaliskuun viimeisenä päivänä herätysliikkeiden yhteisissä seuroissa Järvenpäässä Jukka Niemelä ja Petri Kortelahti jakavat tuon pyhän aiheista, seuroja koordinoiva Marttila kertoo, ja kutsu käy: “Tervetuloa mukaan seuroihin, lapsetkin!”

Teksti: Marjaana Kotilainen

Tilanteen mukaan muotoutuvia toimenkuvia

Marjut Tikkanen askartelemassa lasten kanssa pyhäkoulussa.

Kylväjä lähettää työntekijöitä usein uusille alueille, joilla lähettiä ei ole odottamassa valmis tehtävä, johon asettua, vaan toimenkuva luodaan lähetin koulutuksen, lahjojen ja taitojen sekä paikallisten tarpeiden mukaan. Oman paikan löytäminen uudessa ympäristössä vaatii lähetiltä hyvää sopeutumiskykyä ja oma-aloitteisuutta.

Osa läheteistä lähtee työalueelle selkeään tehtävään, esimerkiksi projektikoordinaattoriksi, opettajaksi, pastoriksi tai hankeneuvojaksi. Uusille alueille mentäessä ei valmista tehtävää ja toimenkuvaa välttämättä ole, vaan se muotoutuu vähitellen, jotta työn tavoite toteutuisi: voitaisiin kertoa evankeliumia siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta.

Aina työ koulutusta vastaavassa ympäristössäkään ei takaa selkeää toimenkuvaa. Lääkäri Tuula Hiekkanen kertoo Satakertainen sato -kirjaan lainatussa kirjekatkelmassa työstään Ginnirin sairaalan kehittämisprojektissa:

Mutta minulle ei siis ole selvää työnkuvaa projektin puolelta olemassa. Niinpä sairaalan ylilääkäri sanoi heinäkuussa, kun muutimme tänne, että saan luoda itse itselleni työnkuvan. Mikäs siinä, ei kun mielikuvitus liikkeelle ja luomaan. Päädyimme perustamaan sairaalaan teho-osaston.
Heinäkuussa ajattelin, että aloitamme teholla syyskuun alussa. Mutta väliseinän ja sähköasennusten tekeminen on ollutkin aika hidasta. Sairaalassa on sähköt vain 12 tuntia vuorokaudessa, joten asennamme teholle oman pikkuisen generaattorin tuottamaan sähköä loput 12 tuntia.
Niinpä olen tässä välissä suunnitellut muuta puuhaa itselleni. Olen tehnyt hoito-ohjevihkosen tulevalle tehollemme muokaten paikallisia kansallisia hoito-ohjeita ja suomalaisia oppejani samaan pakettiin. Lisäksi olen valmistellut tietokonekurssia sairaalan henkilökunnalle ja aloittanutkin jo ensimmäisen kurssin lääkäreille. Neljästä lääkäristä kaksi ei ollut koskaan käyttänyt tietokonetta ja toiset kaksi olivat myös ihan aloittelijoita, joten olemme aloittaneet aivan alkeista. Näppäimistön opettelu vie paljon aikaa, ja pikkuhiljaa syvennymme myös Wordin, Excelin ja Power Pointin saloihin.

Lähetin toimenkuvaa suunnitellaan lähetyskurssin aikana ja jo ennen lähtöä yhteistyössä kohdemaassa olevien lähettien tai paikallisten yhteyshenkilöiden kanssa.
– Toimenkuvamme suunnittelu aloitettiin melkein kaksi vuotta ennen työalueelle lähtöä. Suunnitellut toimenkuvat pohjautuivat meidän kummankin ammattiosaamiseen, mutta jo Suomesta käsin tuli sellaisia esteitä, jotka muovasivat toimenkuviamme uudestaan, kuvailevat Mongoliassa kaksi vuotta työskennelleet Jaakko ja Marjut Tikkanen.
– Varsinkin Jaakon kohdalla kaikki meni täysin uusiksi. Ennen kentälle lähtöä emme tienneet, mihin projektiin Jaakko työllistyy, koska vielä ei ollut selvillä, mihin hankkeisiin Kylväjä saa Suomen ulkoministeriön hanketukia.

Hanna Skytän toimenkuvaan pakolaistyössä on kuulunut Chaila-ryhmämateriaalin tuottaminen yhteistyössä Kansanlähetyksen lähetin Katriina Siparin kanssa. Materiaalia käytetään psykososiaalisen tuen ryhmissä, joissa käsitellään traumaattista stressiä ja siitä selviytymistä. Chailassa yhdistyy psykologinen ymmärrys raamatullisen toivon kanssa.

Ateenassa perheensä kanssa työskentelevä Hanna Skyttä aloitti valmistelut jo Suomesta käsin.
– Ehdotin Kylväjälle, että voisin käyttää Suomessa saamaani kokemusta pakolaisten mielenterveyden tukemisesta Ateenassa kehittämällä ryhmätoimintaa. Ennen lähtöä tutustuimme Ateenassa toimivan pakolaisjärjestön toimintaan kartoittaen työn toteuttamismahdollisuuksia.

Työalueella työnkuva on yleensä aluksi selkeä, koska useimmiten ensimmäinen työkausi alkaa kieliopinnoilla.
– Aluksi työnkuvamme oli selkeä, koska opiskelimme päätoimisesti kieltä puoli vuotta. Sen aikana sovittiin paikallisen pastorin kanssa, että Marjut toimisi seurakunnan lapsityössä. Jaakon toimenkuva selkeytyi pikkuhiljaa. Kielikouluaikana työalueen viestintävastuu siirtyi kotimaahan palaavalta työntekijältä Jaakolle. Tieto siitä, missä projektissa Jaakko toimii, saatiin vasta Ulkoministeriön hankerahoituspäätöksen julkistamisen jälkeen, vajaa puoli vuotta kentälle saapumisen jälkeen. Toimenkuva hioutui koko kentällä oloajan ja muuttui tarpeen mukaan. Seurakuntatyön osalta Jaakolle sovittiin osallistuminen kyläevankeliointiin paikallisten kanssa, kertaavat Tikkaset.

Tikkasia yllätti lähetin toimenkuvassa se, että itseasiassa sen muovautuminen tapahtuu vasta työalueella niin, että lähtökohtana on paikallinen kulttuuri:
– Mihin haluat tarttua? Missä koet osaamisesi auttavan? Ennen lähtöä on vaikeaa kirjoittaa tiukkaa toimenkuvaa. On vaikea tietää, miten toimisi ja työskentelisi, jos ei aikaisemmin ole ollut kyseisessä maassa. Niin suomalainen kuin paikallinenkin kulttuuri ja paikalliset ihmiset tarpeineen ohjaavat toimenkuvan muodostumista.
– Ensimmäisen kuukauden aikana teimme suunnittelu- ja kartoitustyötä asunnon etsimisen ohessa, minkä jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen työn, kertaa Hanna Skyttä alkuaikoja Ateenassa.
– Tarkemmat suunnitelmat selkiytyivät yhteistyössä Kansanlähetyksen kollegan kanssa.

Risto Liedenpohja aloitti työt Pietarissa, jossa tehtävät hahmottuivat kieliopiskeluvuoden aikana ja kesäloman jälkeen toisen vuoden alkaessa. Sitten tulikin yllättäen työalueen vaihto Ukrainaan työlupakäytäntöjen muututtua Venäjällä, joten toimenkuvaa ei kaikessa hässäkässä mietitty tarkasti etukäteen.
– Kylväjän työaluevastaava oli antanut minulle tehtäväksi käydä Pietarista käsin maaliskuussa 2008 tutustumismatkalla Ukrainassa. Matkan anti oli se, että Jews for Jesus -järjestö (JFJ) oli valmis ottamaan minut työyhteyteensä ja luterilainen synodi oli valmis auttamaan viisumiasioissa. Niin sitten Kylväjä päätti lähettää meidät kesken työkauden Ukrainaan ja lensimme Pietarista Odessaan huhtikuun lopussa 2008. Minulle sopii se, että pääsen itse olemaan aktiivinen asioiden selvittelyssä, kuvailee Risto Liedenpohja, joka työskentelee perheineen Odessan kaupungissa.
– Kielikoulua ei enää tarvittu, koska Ukrainassa työkielenä oli venäjä. Liityin suoraan JFJ:n tiimiin ja aloin tehdä heti samaa kuin hekin, eli esimerkiksi katuevankeliointia, hän kertaa.
– Myöhemmin myös työaluevastaava kävi kenttävierailulla ja sovimme yhdessä JFJ:n kanssa työni raameista. Oli hienoa, että JFJ:n Odessan-työstä vastaava oli avoin erilaisille ajatuksille ja ideoille, joten pääsin vaikuttamaan niin oman työni tarkempaan sisältöön kuin myös osittain laajemmaltikin.
– Toimenkuvani on ollut jo heti alusta lähtien kuitenkin aika samanlainen. Jotain lisäyksiä siihen on tullut vuosien aikana. Lähinnä niin päin, että työ on kehittynyt, ja se on sitten kirjattu myös toimenkuvaan.

Itsenäisessä työssä on omat haasteensa, vaikka ala olisi tuttu.
– Haastavinta on itseohjautuvuus, sillä teen pitkälti itsenäistä työtä. Toisaalta itseohjautuvuus on myös työn hyvä puoli, analysoi Hanna Skyttä.
Toimenkuva, joka ei vastaa lähetin koulutusta, tuo työhön omat haasteensa.
– Hyvällä englannin kielen taidolla, loogisella päättelykyvyllä ja reippaalla asenteella pärjää suhteellisen pitkälle. Ammatillisesti olisi ollut mielekkäämpää saada hyvä koulutus alalle. Sen avulla olisin voinut tukea paikallisia paremmin ja välittää tietotaitoa eteenpäin, pohtii täysin uudelle alalle lähettivuosiksi hypännyt Jaakko Tikkanen.
Lähettikuraattori Elisa Wathén tukee lähetystyöntekijöitä työssä jaksamisessa. Välillä keskustellaan myös toimenkuvista.
– Toimenkuvasta on tärkeä sopia selkeästi, koska epäselvyys omasta työstä on psyykkisesti kuormittavaa. Sekä liian yksitoikkoinen että liian vaativa työ voi olla rasittavaa. Haasteena voi olla myös liian suuri työtaakka. Tarvittaessa työnkuvaan tai yksittäisiin työtehtäviin palataan yhdessä esimiehen kanssa, jotta työn kuormitus ei muodostuisi liian suureksi.
Lähetystyöntekijöiden koulutuksesta vastaava työalajohtaja Pentti Marttila on mukana luomassa lähettien toimenkuvia.
– Vaikka toimenkuvassa pyritään ottamaan huomioon lähetin koulutus, lahjat ja motivaatio, kuitenkin tätäkin tärkeämpää on joustavuus ja palveleva mieli. Ylemmyydentuntoisena länsimaalaisena ei lähetystyöhön kannata lähteä. Rukouksessa on hyvä etsiä mahdollisuuksia, miten toimia Jeesuksen todistajana uuden kielen ja kulttuurin keskellä.

Kokonaisvaltainen lähetyselämä on paljon laajempaa kuin toimenkuva.
– Työalueella tulee paljon muitakin työtehtäviä, kuin mitä varsinainen toimenkuva antaa ymmärtää. Lähetystyöntekijän toimenkuva ei ole mielestämme rajattu johonkin työtehtävään tai aikaan kellokortin mukaan. Olemme kristittyjä koko ajan, painottavat Tikkaset.
Jaakon mielestä Mongoliassa parasta oli paikallisten ihmisten kanssa eläminen niin arjessa kuin juhlassakin.
– Se antoi eniten, vaikka heittäytyminen paikalliseen elämän rytmiin vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä oli myös ajoittain myös uuvuttavaa.
– Parasta oli se, kun näki oman paikkansa tärkeyden kaiken osaamattomuuden ja vajavaisuuden keskellä, jatkaa Marjut.
Toimenkuvan muodostumisessa on usein nähtävissä Jumalan johdatus.
– Ajoitus tekemälleni työlle on ollut oikea ja koen, että olen saanut kulkea valmistettua tietä, iloitsee Hanna Skyttä.

Teksti: Outi Rajala ja lähetyskurssilaiset
Kuvat: Jaakko Tikkanen, Taneli Skyttä

Lähetyksen kesäpäiviä odotetaan uteliain mielin Hyvinkäällä

Lähetyksen kesäpäiviä vietetään 14.–16.6.2019. Hyvinkäällä. Hyvinkään seurakunnan lähetyssihteeri Johanna Rantalankila iloitsee siitä, että seurakunta saa olla tekemässä tapahtumaa yhteistyössä Kylväjän kanssa. Lähetyspappi Jyrki Rauhala osallistuu kesäpäiville ensimmäistä kertaa ja on myös ensimmäistä kertaa järjestämässä tämän tyyppistä tapahtumaa.

– Odottava, kiinnostunut ja utelias olo on päivien suhteen, Jyrki kertoo.

Jyrki paljastaa muutaman suosikkinsa tekeillä olevasta ohjelmasta: kiinankielistä työtä käsittelevä seminaari ja raamattuopetukset sekä Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatterin esitykset. Johanna odottaa raamattuopetusten lisäksi lähettien tapaamisia: erilaisissa olosuhteissa elävien lähettien elämästä kuuleminen tuo lähetystyön hyvin lähelle. Kesäpäiviltä löytyy eri ikäisille osallistujille sopivaa ohjelmaa.

– Tule katsomaan niin näet, mikä on Lysti-lammas, Johanna vinkkaa lapsiperheille.

Kesäpäivien teema Hyvin tehty tuo Jyrkille mieleen kaiken hyvän, mitä Jumala lahjoittaa meille.

– Jeesuksen sovitustyö on se, mikä on hyvin tehty, Johanna komppaa. Teema herättää järjestelyissä mukana olevissa myös toiveen ja rukouksen siitä, että päivät olisivat hyvin tehdyt. Kesäpäivien tekemiseen tarvitaan rukouksen lisäksi talkoolaisten auttavia käsiä. Viikonlopun sankareita tarvitaan esimerkiksi liikenteen ohjaukseen, kahvioon ja media-avustukseen. Talkootehtävät löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Kesäpäiviä edeltää Hyvin tehty -kiertue, joka johdattelee kesäpäiville 23.–24.3 Jyväskylässä ja 7.4. Porissa. Mukana kiertueella on eläkkeelle jäävä lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Kiertueen ohjelma löytyy Kylväjän sivuilta www.kylvaja.fi/hyvintehtykiertue. Lisätietoja Lähetyksen kesäpäivistä puolestaan löytyy osoitteesta www.kylvaja.fi/kesapaivat.

Teksti: Outi Tulijoki ja Outi Rajala

Taneli Skyttä johtamaan Kylväjää uudelle vuosikymmenelle

Kylväjän hallitus päätti 7.3.2019 kokouksessaan lähetysjohtaja Pekka Mäkipään seuraajasta. Viime syksynä käynnistynyt prosessi on näin saatu päätökseen.

– Prosessin kuluessa kävi ilmi tarve päivittää Kylväjän johtamisjärjestelmää laajemmin. Hallitus kutsui KM Taneli Skytän kahden vuoden määräaikaiseen lähetysjohtajan tehtävään 1.9.2019 alkaen valmistelemaan ja johtamaan Kylväjän siirtymistä uudelle vuosikymmenelle. Tavoitteena on uudistaa Kylväjän johtamisjärjestelmä ja vastuunjako sekä Kylväjän toiminnan strategia vuosiksi 2021–25, valottaa Kylväjän hallituksen puheenjohtaja Magnus Riska päätöksen taustoja.

Taneli Skytän tehtävä on valmistella Lähetysyhdistys Kylväjä jaetun johtajuuden kautta uudistuneena kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kylväjän hallitus iloitsee siitä, että hän on valmis ottamaan kutsun vastaan.

–Hallitus on vakuuttunut siitä, että Tanelilla on Jumalan antamat lahjat ja kyvyt sekä yhteisön esirukoukset tukenaan tehtävän suorittamiseen, toteaa Riska.

KM Taneli Skyttä (s. 1974) on toiminut Kylväjän palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 2004. Hän oli perheineen Keski-Aasiassa vuosina 2004–10 ja on toiminut sen jälkeen muun muassa lähetysosaston esimiehenä. Tällä hetkellä Taneli Skyttä on perheineen pakolaistyössä Ateenassa kesään 2019 saakka valmistelemassa Kylväjän pakolaistyön strategiaa.

– On innostavaa lähteä yhdessä rakentamaan tulevaisuutta. Uskon, että Kylväjällä voi yhä olla merkittävä rooli siinä, mitä Jumala tekee tässä rikkinäisessä maailmassa. Oikea strategia ja sitä tukevat rakenteet varmasti löytyvät, kun niitä avoimin mielin yhdessä työyhteisönä etsimme. Tähän tarvitsemme rukousta, kommentoi Taneli Skyttä Ateenasta.

Alfa-kurssit uusi tavoittavan työn muoto Mongoliassa

Kylväjän yhteistyöseurakunnat Mongoliassa kävivät viime vuonna rohkeasti kiinni uuteen haasteeseen. Useat seurakunnat järjestivät ensimmäistä kertaa Alfa-kurssin, muutamat seurakunnista jopa kaksi kertaa: yhden kurssin keväällä ja toisen syksyllä.

Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan pastori Sainaa ja hänen vaimonsa Hišgee olivat tyytyväisiä urakkaan.

– Keväällä järjestettyyn kurssiin kutsuimme seurakuntalaisten voimin yhteensä 70 ihmistä. Suurin osa kutsutuista oli seurakuntalaisten perheenjäseniä ja tuttavia. Ensimmäiseen tapaamiseen saapui 56 henkeä. Loppujen lopuksi kerran viikossa pidettävällä kurssilla oli osallistujia 36 henkeä ja heistä valmistui 24. Toinen Alfa-kurssi aloitettiin syyskuussa. Sinne kutsuimme 50 ihmistä, joista 27 saapui ensimmäiseen tapaamiseen. Heistä 16 kävi kurssilla säännöllisesti ja 7 heistä valmistui, Sainaa ja Hišgee kertaavat.

Kursseille ilmoittautuneista muodostettiin pienryhmiä keskusteluja varten.

– Ryhmässä opiskelu on mielestämme tärkeää ja hyvä tapa toteuttaa kurssia. Kurssien vetämiseen on osallistunut meidän lisäksemme kolme muuta apuopettajaa, kolme ryhmänohjaajaa, kolme rukoilijaa ja neljä ruoanlaitosta vastaavaa henkilöä seurakunnastamme. Kaikki vapaaehtoiset ovat kertoneet, että osallistuminen kurssin toteuttamiseen on ollut innostavaa. Tietenkin se on myös vaatinut heiltä paljon ajankäyttöä ja vaivaa.

Kursseilla opiskelleet ovat olleet iloisia siitä, että heitä odotti aina lämmin tukeva ateria kirkolla, kun he saapuivat oppitunnille suoraan töistä.

– Kun olimme kaikki ruokailleet aluksi yhdessä, katsoimme Alfa-kurssiin liittyviä videoita. Alfa-kurssien materiaalia on käännetty mongolin kielelle ja nyt meilläkin on ollut mahdollisuus käyttää niitä.

Videoiden katsomisen jälkeen ryhmät keskustelivat erilaisista kysymyksistä ja aiheista vapaasti ryhmänohjaajien johdolla.

Vaikka Sainaa ja Hišgee ovat tyytyväisiä kursseihin ja niiden järjestelyihin, vaikeuksiakin oli matkan varrella.

– Hankalaa on ollut se, että kursseille osallistuneilla oli paljon kiireitä. Osa ihmisistä ilmoittautui kurssille, mutta he eivät sitten käyneetkään kurssia loppuun. Joillakin taas oli vaikeuksia saapua ajoissa kurssin oppitunneille töiden päätyttyä.

– Kutsuimme kursseille osallistuneita joka viikko kirkkoon jumalanpalveluksiin. Osa on tullut, osa ei. Ensimmäiseltä kurssilta on jäänyt vain yksi ihminen seurakuntaan. Tästä olemme olleet hieman harmissamme. Toisaalta olemme iloisia tästä yhdestäkin, joka on saanut löytää Jumalan luo. Hän on alkanut käydä seurakunnassamme aktiivisesti ja hänet on nyt kastettu.

Syksyn kurssilta valmistui seitsemän osallistujaa.

– He kaikki ovat tulleet uskoon ja käyvät nyt seurakunnassa. Tästä olemme todella kiitollisia ja iloisia! iloitsevat kursseista vastanneet Sainaa ja Hišg

Kylväjän lähetit Ella ja Janne Henriksson sekä Mika Laiho ovat seuranneet taustalta Alfa-kurssien leviämistä seurakuntiin.

– Alfa-kurssit Mongoliassa kantavat hedelmää. Iloitsemme paikallisten kristittyjen kanssa siitä, että Jumalan sanaa jaetaan eteenpäin ja se synnyttää uskoa kuulijoissa ympäri maata. Paikallisten oma-aloitteisuus ja aktiivisuus sanoman jakamisessa on ihannoitavaa ja innostavaa. Pelastuksen ilosanoma kuuluu kaikille. On ilo tehdä Herran lähetystyötä yhdessä mongolikristittyjen kanssa, he toteavat.

Teksti ja kuvat: Ella Henriksson

Siunattuina matkaan

Kylväjän lähetyskurssille osallistuneet kolme opiskelijaa siunattiin 3.3. Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksessa tuleviin tehtäviinsä lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Markku Kaanaa suuntaa Haifaan Ebenezer-vanhainkotiin sekä Elämän leipä -seurakuntaan ja Matti Mäkelä Jerusalemin Caspari-keskuksen työyhteyteen. Hanna Ojala lähtee pakolaisten parissa tehtävään työhön Ateenaan. Vapaaehtoistyön jaksot vaihtelevat kolmesta kuukaudesta vuoteen.

Markku kokee tärkeäksi sekä lähetyskurssilla opiskelun että tulevaan tehtävään siunaamisen. Kahdeksan viikon opiskelu on vahvistanut teologisia ja raamatullisia näkökulmia lähetykseen, mutta on auttanut myös näkemään, miten erilaisissa tehtävissä lähetystyöntekijät toimivat. Siunauksen myötä on tullut konkreettiseksi se, että hän ei ole lähdössä yksin. On olemassa rukoilijat, seurakunta ja lähettäjät.

– Tänään oikeastaan ymmärsin tämän merkityksen, että siunataan ja lähetetään, ja silloin on takana seurakunta ja lähettäjät, jotka rukoilevat ja muistavat, kun itse on siellä monta kertaa varmasti vaikeissakin tilanteissa. Tämä oli minulle tosi merkittävä työhön lähettämisen tapahtuma.

Uusi elämäntilanne vähän jännittääkin, vaikka Markku on ollut ennenkin vapaaehtoistyössä ulkomailla.

– Nyt menen ihan vieraaseen, täydellisesti erilaiseen kulttuuriin kuin mitä joku pohjoismainen olisi. Olen kuitenkin aika optimistisella mielellä lähdössä. Kieli- ja kulttuuriongelmista huolimatta toivon, että osaisin ja tulisin toimeen ja pystyisin antamaan jotakin, mitä käytännön työ siellä tarvitsee.

Markku suosittelee kurssin käymistä muillekin, jotka haluaisivat lähteä lyhyeksi ajaksi lähetystyöhön.

– Jos joku vain pikkasenkin miettii, että lähtisi vapaaehtoistyöhön, niin suosittelen ehdottomasti tämän kahdeksan viikon kurssin suorittamista. Tästä avautuu paljon sellaista, mitä ei huomaa, jos vain ajattelee, että lähtee auttamaan jossakin käytännön tehtävässä.

Lähetyskurssista vastaava, Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila rohkaisi siunattavia puheessaan:

– Ette lähde yksin. Vapahtajamme on kanssanne lupauksensa mukaan. Hän itse sanoo teille, kuten Hän sanoi apostoleilleen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

– Pitäkää rohkeasti esillä Jeesuksen nimeä. Saat olla rohkea, sinun ei tarvitse vaipua epätoivoon. Katso Kristukseen, joka on pahan, kuoleman ja synnin voittaja.

Teksti: Elisa Wathén

Lyhytaikaislähetit siunataan tehtäviinsä

Laskiaissunnuntaina siunataan ensimmäiset Kylväjän lyhytaikaisiin työjaksoihin koulutetut lähetit tehtäviinsä. Heidän joukossaan on aito pääkaupunkiseutulainen, Matti Mäkelä Espoosta. Mäkelän edessä on työjakso avustavissa tehtävissä Israelissa. Hetken mielijohteesta hän ei Suomen Raamattuopiston opinnoista Jerusalemin Caspari-keskuksen messiaanisten juutalaisten pariin kuitenkaan lähde. Kutsu on kolkutellut mielessä pidempään.

– Vuosien varrella minulle on sanottu, että voisin sopia lähetiksi. Elämäntilanteeni ei ole sitä tähän asti mahdollistanut. Olen toiminut viime vuosina kaupallisissa ja aiemmin tietohallinnon tehtävissä, kertoo Mäkelä

– Menneenä syksynä opiskelin viikon jaksoissa Suomen Raamattuopiston Avoimessa raamattukoulussa työn ohessa. Silloin minua kehotettiin hakemaan kevään 2019 lähetyskurssille, olisihan nyt mahdollista lähteä lyhyeksi aikaa kentälle.

– Se osoittautui minun paikakseni. Selkeä kutsu rohkaisi tarttumaan tähän mahdollisuuteen. Nyt on minun aikani lähteä.

Aiemmin Kylväjä on kouluttanut kenttiensä tarpeisiin vain pitkäaikaiseen lähetystyöhön sitoutuvia lähettejä. Meneillään olevan, perinteisen lähetyskurssin rinnalla on kahden kuukauden jaksolla ollut kolme opiskelijaa. Matti Mäkelä ja Markku Kaanaa suuntaavat opintojen myötä Israeliin, heistä Kaanaa Haifaan avustamaan Saidien työtä. Hanna Ojala lähetetään Kreikan pakolaistyöhön kolmen kuukauden harjoittelujaksolle.

Millaisia lähettejä Kylväjä etsii ja kouluttaa? Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää luonnehtii:

– Kutsumme lähetiksi sinua, joka olet sinnikäs ja nöyrä. Sinua, joka et kuvittele jo olevasi valmis, vaan olet valmis oppimaan, pettymään ja innostumaan tavoittamattomien tavoittamisesta.

Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila toivoo lyhytaikaisen työjakson rohkaisevan opiskelijoita sitoutumaan pidempään työkauteen. Seuraava lähetyskurssi järjestetään vuoden 2020 keväällä. Marttila uskoo, että silloinkin tarjoutuu tilaisuuksia lyhytaikaisläheteiksi pyrkiville.

– Sekä ilmeinen kentiltämme tullut tarve että halu lähettää edelleen ihmisiä lähetystyöhön johtivat uudenlaisen lähetyskurssin järjestämiseen. Lähetyskurssi antaa paitsi tiedollisia valmiuksia myös intensiivisen oppimisympäristön, jossa myös yhteinen rukous ja keskustelut valmistavat lähtemään.

– Kurssi on kokonaisuus, jonka keskiössä haluamme pitää Jeesuksen itsensä. Hän kutsuu ja varustaa lähtijät ja lähettäjät. Kylväjä järjestönä ja lähtijät persoonina tulevat kurssin aikana tutuiksi, mikä on seurakuntayhteyksien hoitamisen ja työyhteyden kannalta tärkeää.

– On rikasta voida olla tuossa lähettämisen ja varustamisen prosessissa mukana.

Tuoreeltaan kurssin suorittanut Matti Mäkelä pitää kahden kuukauden lähetyskurssin antia hyvänä.

– Opiskelu on ollut monipuolista ja mielenkiintoista, sekä usko että tieto on kasvanut.

– Ensi viikolla olen jo Jerusalemissa avustamassa Caspari-keskuksen työssä niillä lahjoilla ja taidoilla, joita minulla on. Koska perehdytys työhön vie aikaa, olen sopinut olevani Israelissa Casparin työyhteydessä harjoittelun jälkeenkin, yhteensä noin vuoden.

Mikä sai suuntaamaan juuri Israeliin? Vastausta ei tarvitse miettiä. Matti Mäkelän kutsu on kirkas.

– Israel-rakkauteni kumpuaa siitä Raamatun ilmoituksesta, että Israel on Jumalan valittu kansa. Roomalaiskirjeen 11. luvun opetus valitun kansan vaiheiden merkityksestä puhuttelee minua.

– Rukoukseni on, että voisin tehdä sitä, mitä Jumala minun siellä tahtoo tekevän. Pyydän esirukousta tehtävieni puolesta. Minua lähettävät matkaan ystävät, myös he, joita Raamattuopiston kursseilta sain.

Kylväjän työssä Caspari-keskuksessa oleva Sanna Erelä toivottaa lyhytaikaislähetin tervetulleeksi:

– Mattia odotetaan ja tarvitaan jo kovasti Caspari-keskuksessa! Hän tulee tänne vapaaehtoistyöntekijän roolissa. Työ ei ole aina kovin hohdokasta, mutta välttämätöntä palvelua keskuksen päivittäisen toiminnan kannalta.

– Uskon, että jakso Casparissa toimii vapaaehtoisillemme hyvänä käytännön harjoituksena mahdollista pidempiaikaista lähetystyötä varten. Otamme Matin vastaan rukouksin.

Lyhytaikaislähetit siunataan tehtäviinsä laskiaissunnuntaina 3.3.2019 jumalanpalveluksen alussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Pekka Heiskanen saarnaa, liturgian ja lähettämisen toimittaa Pentti Marttila. Radio Dei lähettää jumalanpalveluksen suorana klo 11, ja se on kuultavissa myös verkossa.

Teksti: Marjaana Kotilainen

Valokuva: Jussi Valkeajoki

Idän uskonnollisuus rantautuu vauhdilla Aasiasta Suomeen

Lentoyhtiöt lentävät Suomen ja Aasian välillä päivittäin. Monet suomalaiset matkaajat pääsevät kosketuksiin idän uskontojen kanssa. Ilmiö ei kuitenkaan ole vain tuntien lentomatkan päässä, vaan itämainen uskonnollisuus vyöryy myös Suomeen.

– Tarkkasilmäisyydestään huolimatta moni reissaaja kykenee näkemään idän uskontojen ilmenemismuodoista matkansa aikana lähinnä pääpiirteet. Uskonnolliset asiat ovat suurelta osin kätkettyinä arkipäivän asioiden sisälle. Ne ilmenevät ihmisten arkikielessä – retoriikassa, käyttäytymisnormeissa, viikko- ja päivärytmeissä, juhla-ajoissa, kaupankäynnissä, lainsäädännössä ja ties missä. Idän uskontojen ilmenemismuotojen tyhjentävä aukikirjoittaminen olisikin toivoton tehtävä, kuvailee Idän uskonnollisuuden kohtaaminen -julkaisun työstämisessä mukana ollut Aasian-lähetti Juri Veikkola Lähetysyhdistys Kylväjästä.

Viiden teologin työstämä ja Lähetysyhdistys Kylväjän julkaisema Idän uskonnollisuuden kohtaaminen tarjoaa läpileikkauksen itäaasialaista alkuperää olevien uskontojen pääpiirteistä. Lähetystyö on sekä uusien ihmisten että eri uskontojen kohtaamista. Aasiassa työskenteleville tulevat tutuiksi hindulaisuus, buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, shintolaisuus, shamanismi ja New Age sekä näiden sekoitukset.

Monet piilossa olevat uskonnollisuuden muodot viesteineen tulevat esille niille, jotka viettävät aikaa kauan toisen kulttuurin sisällä. Tässä mielessä lähetystyöntekijät ovat avainpaikalla erilaisten uskontojen oppijoina. Heistä voi kehittyä asuinmaansa elämänmenossa taitavia uskonnollisten ilmiöiden bongaajia ja tulkitsijoita.

– Lähetystyöntekijä kykenevät käsittelemään ympärillä olevaa kulttuuria ja sen uskonnollisia elementtejä oman tehtävänsä näkökulmasta erityisen hyvin. He huomaavat ravintoloiden ja liikehuoneistojen nurkissa sijaitsevat kotialttarit. He haistavat suitsukkeiden tuoksut ruuhkaisten, autojen pakokaasun täyttämien liikekorttelien keskeltä. He näkevät tien vierustoille ja puistojen istutusten rinnalle asetettuja pieniä alttareita. He opettelevat vieraat kielet, joista pulppuavat uskonnolliset lauseet ja maailmankatsomusta alleviivaavat sanonnat. Samanaikaisesti turistit kävelevät helposti tällaisten ilmiöiden ohi huomiota kiinnittämättä.

– Niinpä tutkin Aasian-lähettien ystäväkirjeitä idän uskonnollisuuden kohtaamisen näkökulmasta. Monet katkelmat ovatkin rikkaita ja moniulotteisia kuvauksia paikallisen uskonnon kohtaamisesta. Niissä uskontojen pirstaleisuus ja moniulotteisuus näyttäytyy läpitunkevana ihmisten elämässä, kertoo Veikkola.

Viime vuosina itämainen uskonnollisuus on rantautunut vauhdilla Suomeen ja muihin länsimaihin muun muassa joogan ja muiden mielenrauhaan tähtäävien harjoitteiden, aasialaisten kulttuurituotteiden ja harrastusten sekä vaihtoehtohoitojen kautta.

– Uskontososiologit näkevät koko läntisen kulttuuripiirin olevan parhaillaan ”itämaistumassa.” Modernin länsimaisen ihmisen maailmankuva, itseymmärrys ja todellisuudenkäsitys rakentuvat yhä vankemmin idän uskontojen tarjoamista elementeistä. Kristillisen uskon piiristä vieraantunut länsimainen ihminen ei muodosta uskonnollista tyhjiötä, vaan usein kääntyy etsimään kaipaamaansa rauhaa, hyvinvointia ja apua elämän tai kuoleman kysymyksiin eksoottisesta idästä. Kulttuurimme on näin unohtamassa kollektiivisesti oman identiteettinsä. Kristillinen usko, ihmiskäsitys ja maailmankuva tuovat vastauksen ihmisen suuriin kysymyksiin ja etsintään niin idässä, lännessä, etelässä kuin pohjoisessakin, kiteyttää pitkään Itä-Aasiassa asunut Tapio Pokka.

Uusien uskonnollisten ilmiöiden virrassa kristittykin kaipaa ohjeita, miten niihin tulisi suhtautua ja mikä on raamatullinen näkökulma idän uskonnollisuuden ilmiöihin. Idän uskonnollisuuden kohtaaminen on pikaopas idän uskonnollisuuden kohtaamiseen Suomessa ja maailmalla.

Lähetysyhdistys Kylväjän julkaiseman Idän uskonnollisuuden kohtaamisen ovat kirjoittaneet Jukka Ahonen, Matti Hyttinen, Ville Kettunen, Tapio Pokka ja Juri Veikkola.

Tilaa Idän uskonnollisuuden kohtaaminen Pala maailmalta -kaupasta!

Kuvat: Jussi Valkeajoki ja Depositphotos