Anne Laine

Jouluna lähetystyössä – Kylväjän uusi julkaisu vie jouluihin lähetyskentillä

”Onko teillä mitään näistä aineista, kysyn, ja näytän kirjoittamaani listaa tarvitsemistani mausteista, joita en osaa vielä lausua. Ostan pussin inkivääriä ja kanelia. Näen hyllyllä kakun kukkakoristeiden valmistamiseen tarkoitetun setin, ostan senkin, sisällä on nimittäin sydänmuotti. Kauppias hakee varastoistaan pienen mehutiivistepullon. Ei, en tarkoittanut tätä siirapilla. Kauppias neuvoo minut naapuriliikkeeseen, sieltä voisi löytyä puuttuvat aineet. Jatkan matkaani ja ostan jälleen inkivääriä ja kanelia, kun en muistanut, mikä sana tarkoitti mitäkin. Minut neuvotaan taas toiseen liikkeeseen, sieltä voisi löytyä siirappiakin. Ostan sieltä pullollisen vaahterasiirappia paremman puutteessa ja neilikkaakin löytyi, vaikkakin kokonaisina”, kirjoittaa Itä-Siperian-lähetti jouluvalmisteluistaan.

Joulunvietto lähetystyössä vaatii perinteiseen suomalaiseen jouluun tottuneelle joustamista: kataja kuuseksi, kinkku, laatikot ja leivonnaiset soveltaen saatavilla olevista aineksista, sukulaiset kaukana ja joulunpyhät tavallisia arkipäiviä.

Kristittyjen ryhmälle virallinen lupa kokoontua Jakutiassa

Joel Norrvik kesäisellä kalareissulla Jakutiassa. Työ Sahan tasavallassa on puolestaan ihmisten kalastamista.

Jakutiassa Itä-Siperiassa toimiva Inkerin kirkon kotiryhmä on saanut virallisen luvan kokoontua.

– Paikallinen Sahan tasavallan oikeusministeriö oli päättänyt myöntää luvan, iloitsee Itä-Siperian-lähetti Joel Norrvik. Päätöksen nojalla kotiryhmällä on oikeus kokoontua vuokrahuoneistossa toistaiseksi ja pitää hengellisiä kokouksia.

– Tämä on myös askel kohti seurakunnan rekisteröintiä, joka kuitenkin vaatii tietyn määrän paikallisia kristittyjä seurakuntalaisia. Odotamme ja rukoilemme Jumalan aikaa, että voisimme siirtyä tulevaisuudessa johonkin rukoushuoneeseen tai muuhun sopivaan tilaan, visioi Norrvik, jonka kodissa ryhmä tällä hetkellä kokoontuu.

Inkerin Kirkolla on lupa toimia koko Venäjän alueella, joten virallistamishakemuksen tekijänä oli Inkerin Kirkon Pietarin keskuskanslia.

Neljä vuotta Jakutiassa asunut Norrvik on iloinen myös uudesta viisumistaan, joka myönnettiin hengellistä työtä varten Jakutskin kaupungissa.

– Viisumi ei kuitenkaan oikeuta koko vuoden asumiseen Venäjällä. Huokaamme edelleen Jumalan puoleen, että oleskelupa moneksi vuodeksi voisi toteutua lähiaikoina. Tärkeä ajankohta on ensi vuoden alku ja toivomme että Sahan tasavallan paikallisviranomaiset olisivat suopeita oleskelulupahakemukselle. Kiitos kun olette mukana rukoilemassa asian puolesta, kiittää Norrvik lähettäjiä ja kutsuu yhteiseen rukousrintamaan oleskeluluvan ja koko Jakutian-työn puolesta.

Olen antanut itseni ymmärtää

Minut itseni kanssa. Itsensä rakastamisen ilosanomaa julistavat mainostaulut ohjaavat leivänhakuun lähtenyttä kansalaista peremmälle markettitemppeliin. Voiko epäpyhän kolminaisuuden Me, myself and I -kulttia enää osuvammin ilmaista: minut itseni kanssa?

Usein todettu fakta on, että maallistuneissa länsimaissa kristinuskon vaikutus ja kristittyjen määrä on vähenemässä, muilla mantereilla kohdataan kasvua ja kukoistusta. Ihmisten avoimuus evankeliumin sanomalle on todellakin erilaista eri kulttuuripiireissä. Jokaisella kulttuurilla on epäjumalansa. Ne, joita katsomme ja sydämessä ajattelemme: tuon myötä elämälläni on merkitystä, minulla on arvoa, tunnen olevani turvassa.

On sanottu, että meidän länsimaisten kristittyjen ongelma on se, että emme tunnista epäjumaliamme ja siksi emme myöskään sanoudu niistä irti. Yleisin ja vaikeimmin tunnistettava on kaikkien idolsien äiti eli itse minä. Se mahdollistaa elämisen jatkuvassa itsepetoksessa, jossa todellisuutta tulkitaan omien halujen ja toiveiden mukaisesti.

Sen avulla kristitty saarnamies selittää itselleen ja seurakunnalleen, miksi sille lahjoitettuja varoja tulee käyttää hänen ylelliseen lomaansa tai yksityislentokoneeseensa, ja uskova saa luvan jättää aviopuolisonsa ja rakastua toiseen. Sen avulla voin myös uskoa, että Jumala ei kutsu minua lähetystyöhön Afrikkaan, ja jos kutsuisi, epäilemättä lähtisin – tai ainakin harkitsisin.

Jos todella haluamme ymmärtää itseämme ja yhteiskuntamme hengellistä huonovointisuutta, on Jumalan paljastettava epäjumalamme. On luotettava hänen sitä tarkoitusta varten antamaansa työkaluun: lakiin, joka on tiivistetty kymmeneen käskyyn. Ensimmäinen käsky on avain kaikkiin muihin. Epäjumalanpalvelus on kaiken synnin alkusyy ja jokaisen ihmisen ongelma. Kristityt ja kirkot kamppailevat samojen epäjumalien kanssa kuin muutkin.

C.S. Lewis pohtii ihmisen minän salaisuutta Tätä on kristinusko -kirjansa viimeisillä sivuilla: On turha yrittää olla oma itsensä ilman Jeesusta. Mitä enemmän vastustan häntä ja yritän elää riippumattomana, sitä enemmän joudun perintötekijöideni, saamani kasvatuksen, ympäristöni ja luonnollisten halujeni määräysvaltaan. Niistä, mitä sanon omiksi toiveikseni, tulee vain haluja, jotka oma elimistöni sanelee tai toisten ihmisten ajatukset panevat päähäni tai jopa paholainen minussa herättää. Mikään, mitä et ole antanut pois, ei koskaan ole todella omaasi. Mikään sinussa, mikä ei ole kuollut, ei koskaan voi herätä kuolleista. Etsi omaasi, ja löydät ajan mittaan vain vihaa, yksinäisyyttä, epätoivoa, raivoa, tuhoa ja rappiota. Etsi Kristusta, ja löydät hänet, ja hänen kanssaan kaiken muunkin.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!” (Room. 7:24–25)

Uutta oppimateriaalia suomensukuisilla kielillä Petroskoissa

Kylväjän kielityöntekijä on eläkkeelle jäätyään mukana kielityössä suomensukuisten kansojen keskuudessa. Lokakuussa hän oli Petroskoissa kouluttamassa vepsäläisiä ja vienankarjalaisia kielivaikuttajia Bloom taitto-ohjelman käyttämisestä.

Kaksipäiväiselle kurssille osallistui yhteensä seitsemän naista. Viisi aktiivisinta osallistujaa oli vepsäläisiä ja he pystyivät olemaan mukana koko kurssin ajan. Vienankarjalaiset osanottajat olivat mukana vain ensimmäisenä päivänä. Osanottajat olivat kaikki pitkälle koulutettuja, toimittajia, päätoimittaja ja yliopiston opettajia. Kaksi heistä oli yli 50-vuotiasta, muut nuorempia.

– Niinpä he olivat myös nopeita oppimaan ja auttoivat toinen toistaan, kuvailee kielityöntekijä.

– Päivät olivat melko lyhyitä, klo 10–14.30. Tätä olin vähän aavistellut, kun tiesin, että kurssin osanottajat asuvat kaikki Petroskoissa. Heillä oli työ- ym. kiireitä, mutta sen ajan, jonka he olivat kurssilla, he käyttivät tehokkaasti”, toteaa kielityöntekijä. Kurssipaikkana oli kustannusyhtiö Peroidikan juuri avattu uusi mediakeskus.

Lyhyessä ajassa saatiin paljon aikaan. Ensimmäisenä kurssipäivänä suunniteltiin kirjasia muun muassa runoista sekä kalentereita. Taitto-ohjelman käyttäminen oli helppoa, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi haastavaa korkeasti koulutetuillekin. Toisena kurssipäivänä kaksi ryhmää keskittyi suunnittelemaan vepsän aapista Bloomin ohjeiden avulla. He saivat molemmat noin kymmenen ensimmäistä aapisen sivua aikaan.

– Tarkoitus on jatkaa työtä, koska uudelle aapiselle olisi tarvetta, entinen kun on jo 20 vuotta vanha, ja kieli on sinä aikana muuttunut, kuvailee kouluttajana toiminut kielityöntekijä.

Osallistujien mukaan oppi oli hyödyllistä, ja he rupesivat jo ideoimaan jatkoa. Yksi idea olisi tehdä vepsänkielinen kalenteri Raamatun Sananlaskuista tai Psalmeista. Yliopistossa vepsän kieltä opettava Olga sanoi, että hän voi antaa oppilailleen Bloom-ohjelman ja teettää siitä löytyviä tehtäviä, muun muassa valmiita kuvasarjoja, joihin opiskelijat kirjoittavat tekstit vepsäksi.

– Kurssi oli lyhyt, mutta ehkä tässäkin pätee sananlasku ”Lyhyestä virsi kaunis”. Opiskelijoiden intoa ja iloa oli hienoa seurata, kiittelee kielityöntekijä tyytyväisenä.

Katariina Leskelä lehtorin virkaan

Kylväjän aluekoordinaattori Katariina Leskelä vihittiin lehtoriksi Helsingin tuomiokirkossa.

Piispa Teemu Laajasalo vihki lehtorin virkaan Kylväjän aluekoordinaattorin Katariina Leskelän sunnuntaina 4.11. ordinaatiomessussa Helsingin tuomiokirkossa.

– Tuntuu hyvältä, että Kylväjä kutsui minut työhön ja antoi vokaation lehtorin virkaan. Vihkimisen yhteydessä vastasin neljä kertaa “tahdon”. Yksi näistä kysymyksistä kuuluu: “Tahdotko julistaa evankeliumia puhtaasti?” Juuri siinä kiteytyy minun tärkein tehtäväni: pitää esillä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, rististä ja ylösnousemuksesta. Tähän tehtävään saan lähteä nyt rukouksin ja siunauksin varustettuna, kiittää Leskelä.

– On hienoa, että kirkossamme vihitään lehtoreita. Evankeliumin palveluvirka nähdään näin laajempana ja monipuolisempana kuin pappisvirka. Iloitsemme mahdollisuudesta tukea Katariinaa hänen kutsumuksessaan. Vokaation perusteella hänen tehtäviinsä kuuluu yhteydenpito seurakuntiin, lähetystilaisuuksien ja -tapahtumien järjestäminen, saarnaaminen, raamattuopetus sekä muu lähetysjärjestön ja seurakuntien yhteyttä rakentava toiminta, kertoo lähetysjohtaja Pekka Mäkipää.

Kylväjän puolesta Leskelää oli tehtävään siunaamassa lähetysteologi Jukka Norvanto. Messuun osallistui myös Kylväjän lähettikuraattori, lehtori Elisa Wathén. Wathén vihittiin lehtoriksi tasan kymmenen vuotta sitten, ja hän on edellinen Helsingin hiippakunnassa vihitty lehtori. Piispa Laajasalo iloitsi mahdollisuudesta vihkiä uusi lehtori kirkon työhön.

Katariina Leskelä työskentelee Kylväjän aluekoordinaattorina Tampereen hiippakunnassa. Kylväjän kotipaikka Tikkurilassa kuuluu Helsingin hiippakuntaan. Sunnuntai oli myös Kylväjän virallinen kolehtipyhä, joten ordinaatiomessun kolehti kerättiin Bangladeshin köyhien naisten, lasten ja maattomien ravitsemus-, terveys- ja turvallisuus-olosuhteiden parantamiseen Lähetysyhdistys Kylväjän kautta.

Piispa Teemu Laajasalo iloitsi lehtorin vihkimyksestä Katariina Leskelän ja edellisen lehtoriksi vihityn teologin Elisa Wathénin kanssa.