Anne Laine

Pitkän tähtäimen työtä lasten parissa Japanissa

Japanilaisia lapsia tavoitamme parhaiten koko perheille suunnatuissa tilaisuuksissa. Iloitsemme niin pyhäkoululaisista kuin äiti-vauva- kerhon jäsenistä, jotka uskaltautuvat kuuntelemaan Raamatun kertomuksia.

Kun aloitimme työskentelyn Itä-Okayaman seurakunnassa kaksi ja puoli vuotta sitten, säännöllistä pyhäkoulutoimintaa ei ollut järjestetty vuosikausiin. Syy tähän oli lähinnä se, että kirkossa ei juurikaan käynyt lapsia. Päätin, että viikoittainen pyhäkoulu on saatava taas pyörimään, vaikka sitten vaatimattomastikin. Jos muita kävijöitä ei olisi, ainakin meidän poikamme olisi paikalla. Seurakunnalla oli tuskin mitään materiaaleja pyhäkouluopetuksen tueksi.

Messiaanisisten juutalaisten lukumäärä tarkentuu

David Serner ja Alec Goldberg Facts & Myths -kirjan (1999) kanssa.

Caspari-keskus teki vuonna 1999 ensimmäisen perusteellisen tutkimuksen messiaanisesta liikkeestä Israelissa. Tulokset julkaistiin kirjana Facts and Myths About the Messianic Congregations in Israel – Faktoja ja myyttejä messiaanisista seurakunnista Israelissa.

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana messiaaninen liike on kasvanut huomattavasti. Jeesukseen uskovia juutalaisia on muuttanut Israeliin etenkin entisen Neuvostoliiton alueelta. Messiaaniset perheet ovat kasvaneet, mutta myös moni muu on tullut tuntemaan Jeesuksen.

Kirjan päivittämiseksi tietoa on kerätty parin viime vuoden aikana. Useista keskeisistä kysymyksistä, myös liikkeen koosta, kaivataan päivitettyä tietoa. Tällä hetkellä arviot messiaanisten määrästä Israelissa vaihtelevat 10 000 ja 50 000 välillä – monet näistä luvuista vaikuttavat lähinnä hatusta vedetyiltä.

Jerusalemissa sijaitseva Caspari-keskus on Raamatun ja juutalaisuuden opintokeskus, joka tarjoaa materiaalia ja koulutusta Jeesukseen uskoville juutalaisseurakunnille ja muualta Israeliin tuleville kristityille. Keskus pyrkii eri tavoin tukemaan messiaanista liikettä osana maailmanlaajuista kirkkoa.

Caspari-keskuksen Israelin-työn johtaja Alec Goldberg tuntee tutkimustyön nykyvaiheet.

– Olen haastatellut liki kaikki venäjänkielisten seurakuntien pastorit, Goldberg kertoo.

David Serner, tämän tutkimuksen koordinaattori, on haastatellut kaikkia etiopialaisten ja kansainvälisten seurakuntien paimenia. Yhteensä olemme haastatelleet noin 160 pastoria.

– Arvioimme, että messiaanisia seurakuntia on noin 240, joskin on mahdollista, että löydämme vielä uusia.

Noin kaksi kolmannesta haastatteluista on siis tehty. Goldberg luonnehtii muutoksia aiempaan nähden:

– Suurin muutos on tapahtunut uskovien määrässä. Seurakuntien määrä on kolminkertaistunut, ja uskovien määrä on kaksin- tai kolminkertaistunut. Tarkempia arvioita emme voi vielä antaa, koska työ on kesken.

– Vuonna 1999 uskovien kokonaismäärä oli noin 5 000; tänään pelkästään venäjänkielisissä seurakunnissa kävijöitä on tuo määrä. Paikallisten järjestöjen määrä on moninkertaistunut. Jatkuvasti syntyy uusia alkuja.

Tutkimustyö kohtaa toki haasteita. Yhteistyön sujuvuus on yksi niistä.

– Suurin haaste on ollut se, että jotkut pastorit ovat haluttomia tekemään yhteistyötä, Goldberg arvioi. Osa ei näe julkaistavan kirjan merkitystä; toiset ehkä vastustavat koko tutkimusta.

– Heidän asenteensa voisi kiteyttää vaikka näin: ”Tämä on meidän seurakuntamme. Me elämme elämäämme – olet tervetullut tutustumaan, mutta emme halua, että kirjoitat siitä.”

– On mahdollista, että jotkut näistä pastoreista pelkäävät saavansa kritiikkiä ulkopuolelta.

Jotkut pelkäävät, että julkisuus altistaa heidät vainolle lähetystyötä vastustavien järjestöjen taholta, tai herättää mielenkiintoa sisäministeriössä.

– Ministeriö ei tunnusta messiaanisten juutalaisten olemassaoloa. Sillä on oikeus peruuttaa kansalaisuus maahanmuuttajalta, jos käy ilmi, että henkilö heidän käsityksensä mukaan oli kristitty, eikä juutalainen tullessaan Israeliin.

– Tapasin pastorin eräästä seurakunnasta, joka mainittiin kirjamme ensimmäisessä laitoksessa vuonna 1999. Pastori ei muistanut aiempaa haastattelua, ja keskustelumme sujui hyvin. Kaksi tuntia myöhemmin hän soitti perääni ja pyysi, ettei hänen antamiaan tietoja julkaistaisi. Hänelle oli palautunut mieleen, että edellisen haastattelun jälkeen hänellä oli vaikeuksia sisäministeriön kanssa. Kirjasta paljastui, että hän oli ollut Jeesukseen uskova jo ennen muuttoaan Israeliin. Pastori arveli, että näillä asioilla saattoi olla yhteys keskenään.

– Jotkut seurakunnille tiloja vuokraavat kiinteistönomistajat ovat myös joutuneet painostuksen kohteiksi.

– Lähetystyötä vastustavat tahot eivät kaihda keinoja päämääriensä saavuttamiseen. Ne järjestävät äänekkäitä mielenosoituksia seurakuntien ulkopuolella.

Haastattelututkimukseen osallistuminen voi vaikuttaa vastanneiden yhteiskunnalliseen asemaan jatkossa. Vainojen pelko on kuitenkin tutkimusten välisenä aikana vähentynyt, ja avoimuus uskosta kertomiseen kasvaa hiljalleen.

– Vaikutelmani on, että pelko on vähentynyt huomattavasti 20 vuodessa. Tuolloin juutalaisuskovat saattoivat menettää työnsä pelkästään uskonsa takia. Sen seurauksena moni salasi uskonsa. Nykyään työnantajat eivät enää niin helposti toimi samoin.

– Moni uskova on vahvempi kohtaamaan kielteisiä asenteita ja vie tarvittaessa asiansa jopa oikeuteen. Vaikka useimmat messiaaniset eivät edelleenkään kuuluta uskoaan työpaikoilla, he ovat yleisesti ottaen huomattavasti aiempaa avoimempia.

Iloisiakin yllätyksiä on. Taloudellisesti itsenäisiä seurakuntia on syntynyt, mutta maailmanlaaja esirukousten ja tuen tarve on yhä olemassa.

– Oli positiivinen yllätys kohdata venäläisiä pastoreita, jotka ovat perustaneet seurakuntansa ilman ulkomailta tulevaa rahallista tukea. Heille oli kerrottu, ettei sellainen voi onnistua, mutta he eivät lannistuneet: seurakunnat ovat yhä taloudellisesti riippumattomia.

– Erään pastorin määritelmä Jeesuksen seuraajasta ilahduttaa: hän on ihminen, jonka elämä on jatkuvassa muutostilassa. Tämä pastori palvelee intohimoisesti seurakuntalaisiaan, jotka ovat matkalla muutoksen tiellä.

– Rukoilkaa, että tutkimusprojekti saataisiin pian päätökseen. Pyytäkää meille avuksi taitavaa kirjoittajaa, joka toimittaa tekstin huolella tutkimuksen sisältöä kunnioittaen, Caspari-keskuksen Israelin-työn johtaja Goldberg haastaa.

Lähetyksen kesäpäivät 2020 järjestetään Savonlinnassa

Lähetyksen kesäpäivien ohjelmatyöryhmä kokoontui lokakuun alussa suunnittelemaan aikataulua ja ideoimaan sitä, mitä kaikkea kävijöille voitaisiin tarjota kesäpäivien aikana. Mukana olivat kanttori Minna Malinen (vas.), seurakuntapastori Tero Tyni, Kylväjän aluekoordinaattori Aatu Gröhn, lähetyssihteeri Sakari Seppälä sekä lähetyksen aktiivinen vapaaehtoinen Helena Liukko Enonkoskelta.

Lähetyksen kesäpäivät 12. –14.6.2020 kokoavat Savonlinnan seudulle lähetysväkeä kaikkialta Suomesta. Lähetyksen kesäpäivät tulevat näkymään sekä kaupungissa että kappeliseurakunnissa keväästä alkaen. Päivien suunnittelu on jo täydessä vauhdissa ja työtä on tekemässä laaja joukko sekä lähetyksen vapaaehtoisia että seurakunnan työntekijöitä. Päivien teemaksi on valittu “Syvään veteen!”.

Lähetyksen kesäpäivät on Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, jossa lähetystyön terveisiä rytmittävät raamattuopetukset, rukous, musiikki ja messut. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä seurakuntien kanssa, joten ohjelmassa näkyvät paikallisesti tärkeät teemat ja henkilöt. Kesäpäivien 2020 suunnittelu alkoi Savonlinnassa tapahtuman teeman valitsemisella. Teemaa ideoi ja työsti monikymmenhenkinen suunnitteluryhmä, jossa oli mukana niin lähetyksen vapaaehtoisia, seurakunnan työntekijöitä kuin Kylväjän väkeä. Monien hyvien ehdotusten joukosta teemaksi valikoitui lopulta Syvään veteen!

– Päivien teema on lainattu Luukkaan evankeliumin viidennen luvusta, jossa Jeesus – puhuttuaan ensin paikalle kerääntyneille ihmisille Gennesaretin järven rannalla – sanoi Simon Pietarille: “Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne” (Luuk. 5:4), kertoo Savonlinnan seurakunnassa Kesäpäivien suunnittelutyötä vetävä seurakuntapastori Tero Tyni.

– Uskomme ja elämämme kulkee välillä syvissä vesissä. Saatamme olla tienhaarassa ja emme näe selvästi tulevaisuuteen. Lähetystyö itsessään vaatii monesti hyppyä tuntemattomaan. Yhtä lailla syvissä vesissä kulkeminen voisi viitata siihen, että uskonelämämme tarvitsee välillä sen syventämistä ja rikastamista, uuden löytämistä.

Hengellisen merkityksen lisäksi suunnitteluryhmä halusi, että teema kertoo jotain Savonlinnan seudusta.

– Savonlinna on vesien ympäröimä kaupunki. Vesi on aina merkinnyt meille Saimaan sydämessä asuville kulkureittiä, elinkeinoa ja elämän perusedellytysten antajaa. Järvimaisema on niin olennainen osa savonlinnalaisuutta, että sitä ei voi erottaa seutumme identiteetistä. Hengellisen merkityksen lisäksi Syvään veteen! -teema kertoo siis myös elämästä seudullamme, Tero Tyni pohtii.

Usein tarvitaan uskallusta astua tuntemattomaan

Lähetysyhdistys Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg pitää teemaa innostavana ja onnistuneena valintana.

– Lähetystehtävä ei ole vain lähetystyötä, vaan se on myös elämää Jeesuksen omana. Tähän lähetyselämään kuuluu koko elämän kirjo ja rikkaus iloineen ja suruineen. Usein tarvitaan uskallusta astua tuntemattomaan, rohkeutta uuden edessä ja luottamusta vaikeuksien keskellä. Tämä on arkipäivää niin lähetystyöntekijöiden kuin kaikkien kristittyjen elämässä: Usein tuntuu kuin elämä olisi syvään veteen sukeltamista. Lähetystyön kuulumisten lisäksi Kesäpäivät ovatkin erinomainen mahdollisuus yhdessä muiden kanssa miettiä elämän ja iankaikkisuuden asioita raamatunopetuksen, rukouksen ja monipuolisen hengellisen musiikin kautta. Odotan mielenkiinnolla, millainen kokonaisuus syntyy, kun Jumalan valtakunnan työ maailmalla ja suomalainen ja savolainen hengellisyys laitetaan yhteen. On ilo kutsua ihmisiä mukaan Lähetyksen kesäpäiville Savonlinnaan ympäri Suomea.

Haluaisitko sinä vapaaehtoiseksi Lähetyksen kesäpäiville. Tehtäviä riittää kaikille oman osaamisen, mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Ota yhteyttä: Sakari Seppälä p. 044 776 8031.

 

Sähkötöitä ja oman kirkon odotusta Siperiassa

Vladimir ja rakennustöitä valvova Marina Lubsanova.

Itä-Siperiassa on urakoitu kirkon rakennustyömaalla kesäkuusta alkaen. Loka-marraskuun vaihteessa perustukset katettiin betonilevyillä. Marraskuussa pakkanen kiristyi sen verran, että betonitöitä ei voitu enää tehdä ilman lämmitystä. Ensimmäisen kerroksen tukipylväitä päästään valamaan, kun sähkötyöt valmistuvat.

– Seurakuntalaiset seuraavat mielenkiinnolla rakennustöiden edistymistä ja tarjoavat apuaan. Toistaiseksi ammattilaiset hoitavat työt, ja seurakuntalaisten tehtävänä on rukoilla ja uhrata varoja, että kirkko saadaan valmiiksi, kuvailee Itä-Siperian-lähetti Anitta Lepomaa.
Seurakunnassa kirkkovuosi on päättymässä ja jouluvalmistelut ovat alkaneet. Kuorokin alkoi jo harjoitella lauluja joulujuhlaa varten.

– Ensi vuoden kristillisiä kalentereita hankitaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville. Raamatunlauseet puhuttelevat, varsinkin kun ne ovat näkyvillä aina kuukauden kerrallaan. Kalentereita saa ostaa seurakunnasta kirkonrakennusprojektin hyväksi, kertoo Anitta Lepomaa.
Kalentereiden lisäksi seurakuntalaiset hankkivat ystävilleen lahjaksi huonekasveja, joita on siirretty pieniin purkkeihin myytäväksi. Matalakasvuinen anopinkieli on suosittu kasvi samoin kuin aloe vera.

– Joulukuussa on myyjäiset arpajaisineen. Erilaiset leivonnaiset tekevät siellä kauppansa. Helppo myyntiartikkeli ovat suolaiset tai makeat piirakat. Ostaja voi nauttia ne vaikka heti kuuman maitoteen kera.
Säännöllinen rukous rakennustöiden puolesta on seurakuntalaisille erittäin tärkeää. Sen tietää jo pyhäkoulua käyvä Daniilkin. Hänen äitinsä Ljudmila kyselee, pääsemmekö ensi vuonna tähän aikaan jo uuteen kirkkoon. Samaa kyselevät Kapitolina Aleksandrovna ja Antonina Saveljevna.

– Jos Herra suo, ensi joulua saamme todellakin viettää upouudessa kirkkorakennuksessa! iloitsee Anitta Lepomaa, ja kutsuu sinutkin mukaan keräykseen antamaan joululahjan Itä-Siperian kirkkohankkeen hyväksi.

Kirkkohankkeeseen on vuonna 2019 kertynyt 15.11. mennessä lahjoituksina 9 561 euroa.

 

Sallikaa lasten tulla luokseni vaikka Toyota Priuksen kyydillä

Gantsetseg palvelee seurakunnassa niin rukouksen ja rohkaisevien sanojen kautta kuin alttiudella olla Jumalan käytettävissä autokyydin tarjoajana seurakunnassa käyville lapsille. Sairaanhoitaja Gantsetseg (44 v.) on yksi Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan jumalanpalvelusten johtamisesta vastaavista henkilöistä Mongoliassa. Seurakunnassa on tapana, että pastori saarnaa, mutta muuten jumalanpalvelus johdetaan maallikkojen voimin. Gantsetsegiltä tämä palvelutehtävä sujuu hyvin luontevasti. Hänellä on rukoilemisen ja rohkaisevien sanojen lahja.

– Pidän muiden puolesta rukoilemisesta ja toisten tukemisesta. Tietenkin minua edelleen aina hieman jännittää muiden edessä oleminen, puhuminen ja rukoileminen, mutta koen, että tämä on minun palvelutehtäväni seurakunnassa. Joskus nuorempana yritin toimia pyhäkoulun opettajana, mutta huomasin, että se ei ole minun juttuni. En vain ollut siinä kovin hyvä, neljän lapsen äiti Gantsetseg naurahtaa.

Gantsetsegille lasten tuominen Jeesuksen luo on kuitenkin hyvin lähellä sydäntä. Hänen omien lastensa lisäksi hän tuo autossaan (Toyota Priuksella, joka on Mongolian suosituin auto) joka sunnuntai jumalanpalvelukseen useita muitakin sukulaistensa ja tuttaviensa lapsia. Jopa kymmenen lapsen purkautuminen pienestä autosta kirkon pihan edustalla on hellyttävännäköistä ja puhuttelevaa.

– Minulle on tärkeää, että nämä lapset saavat käydä kirkossa ja kuulla Jeesuksesta. Haluan, että he oppivat, mikä on oikein ja väärin, jotta he osaavat tulevaisuudessa tehdä hyviä valintoja elämässään. Toivon, että he oppivat seuraamaan oikeaa tietä ja Jeesusta.

Gantsetseg liikuttuu, kun hän puhuu seurakunnan ja kristittyjen yhteyden merkityksestä hänen ja perheensä elämässä.

– Täällä minulla on rauha ja ystäviä lähelläni. Olen saanut oppia niin paljon muilta kristityiltä ja ollut rukouksen kannateltavana. Meidät otettiin rakkaudella vastaan seurakuntaan. Aina evankeliumin kertominen ei ole minulle helppoa, mutta rukous auttaa. Mielestäni on myös hyvä pyytää apua muilta ja oppia heiltä, miten kertoa avoimesti omasta uskosta muille, hän jatkaa.

Lue lisää Seurakuntalaisesta www.seurakuntalainen.fi ja Kylväjän sivuilta www.kylvaja.fi.

Teksti: Ella Henriksson

Kuva: Janne Henriksson

Nukketeatteri Menox maailmalle sukeltaa lähetyselämään

Kuusi nukketeatterista innostunutta naista istuu puolikaaressa Vetjan entisellä kansakoululla, Hanna Räsäsen kotona liikuntasalissa ja odottaa jännittyneenä, kun Marjatta Tervonen, nukentekijä, avaa tätinsä vanhan matkalaukun. Hän nostaa esiin Kylväjän Menox maailmalle -nukketeatterin nukkeperheen uuden tulokkaan, afrikkalaisen Bibin, isoäidin. Kuuluu ihastuneita huudahduksia ja kätten taputuksia. Seuraavana laukusta nousee kaikkien yllätyksesi pieni vauvanukke, Bibin lapsenlapsi Neema. Hän on ihan oikean vauvan kokoinen, ja heti alkaa Laila Laukkanen, Kylväjän entinen Afrikan-lähetti sovittaa vauvaa Bibin selkään. Mutta ei tässä vielä kaikki! Matkalaukun uumenista löytyy vielä yksi nukke: punamekkoinen äiti, jonka poika Mati on nukketeatterin päähenkilö. Muu nukkekatras on istunut telineissään näyttämöllä, mutta nyt järjestystä muutetaan niin, että Mati pääsee istumaan äitinsä ja Leevi-ukkinsa viereen. Koossa on kolme sukupolvea, joille on jo toivottu näytelmää. Menossa on siis 24 tunnin mittainen nukketeatterileiri, jonne uudet ja jo aiemmin toiminnassa mukana olleet ovat kokoontuneet työstämään uutta näytelmää. Se saanee ensiesityksensä ensi kesän Lähetyksen kesäpäivillä Savonlinnassa.

Menox maailmalle -nukketeatteri sai alkunsa Hanna Räsäsen ideasta muutamia vuosia sitten. Hänen ystävänsä Merja Luukkonen Sananjalka-teatterista oli halukas järjestämään nukentekokurssin Lemillä Kylväjän vapaaehtoisille. Kurssia ei kuitenkaan järjestetty vähäisen kiinnostuksen vuoksi, mutta sen myötä edesmennyt Kylväjän Bangladeshin-lähetti, Ritva Teräväinen tuli mukaan nukketeatterikuvioihin. Ensimmäinen nukke, juutalaistaustainen koulupoika, Mati ostettiin Sananjalalta, samoin Elli-nukke, pieni kerhoikäinen tyttö. Kylväjässä ideoitiin tiimityönä ensimmäinen näytelmä Matin matkassa Israelissa, jota Hanna ja Ritva esittivät lähinnä Etelä-Karjalan alueella. Nyt nukketeatterilla on toinenkin näytelmä, Pieni sitruunakauppias, jossa kaukasialainen tyttö Taira tapaa lähetin ja kuulee ensimmäistä kertaa elämässään evankeliumin. Kehitteillä on uusi näytelmä, joka sijoittuu Bangladeshiin, ja jota Ritva oli ideoimassa saattohoitovaiheessaan sairaalassa. Nukketeatteri on ollut mukana myös perhemessun saarnassa, lähetystuokioissa ja viimeisimmäksi nukkepajassa Ilomantsissa. Taira-nuken, kuten muutkin uudet nukketeatterin nuket ovat syntyneet Marjatta Tervosen ja Sirpa Helteen kädentyönä.

Marjatta Tervonen on taitava käsityön ystävä, joka ei tiennyt Kylväjän nukketeatterin olemassa olosta mitään, ennen kuin Hanna Räsänen tiedusteli joskus viime vuoden lopulla, olisiko hän kiinnostunut lähtemään nukketeatteri Sananjalan nukenvalmistuskurssille. Kurssi järjestettiin Jyväskylässä alku vuodesta, muutaman kilometrin päässä Marjatan kotoa.

– Kiinnostusta ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, tarvitsin vain vilkaisun kalenteriin, joka sekin näytti vihreää valoa. Siinä sitten kohtasivat Menox maailmalle -nukketeatterin tarpeet ja minun väkerrysintoni, kertoo Marjatta.

Hänen mukaansa nuken tekemiseen tarvitaan ainakin kauppakassillinen erilaisia materiaaleja ja työvälineitä. Tärkeimpänä kuitenkin innostunut mieli ja väkertelyyn taipuvaiset kädet sekä hyvät ohjeet ja opastajat pisteenä iin päällä.

– Kyllä nuken valmiiksi saaminen monine työvaiheineen ja puvustuksineen vie viikkoja, ellei uurasta monta päivää aamusta iltaan. Välillä täytyy pysähtyä kriittiseen arviointiin ja etsiä oikeita kasvojakin malliksi, pohtii Marjatta ja jatkaa:

– Paras hetki minulle koko prosessissa on se, kun löytyy katse, joka kohtaa oman katseeni. Nukke herää eloon, kun hän saa silmät. Maalaaminen, se on ihanaa ja vaikeaa. Olen päässyt kokemaan sen onnellisen olon, kun tekemäni nukke on päässyt tarinan sisään, sen päähenkilöksi. Hän saattaa kertoa isollekin katsojajoukolle todella sykähdyttäviä tarinoita. Hän on arvokkaassa lähetyskasvattajan työssään. Se on hienoa!

Marjatta toivoo kaverikseen uusia nukentekijöitä.

– Jos innostuit, lähde mukaan tekemään ja kokemaan! Mielelläni neuvon siinä, missä osaan. Ei ole suurtakaan väliä sillä, minkä näköisen “tyypin” saat aikaan, koska tarinoiden sepittäjät osaavat tehdä hänelle sopivan ympäristön. Erilaisuus on rikkautta niin meidän ihmisten kuin nukkienkin kohdalla, hän innostaa.

Marjatta houkutteli ystävänsä Sirpa Helteen jo nukentekokurssille, ja siitä alkoi ystävien yhteinen projekti. Sirpa kertoo:

– Nukkejen valmistus vaatii ennen kaikkea aikaa; työpäivän jälkeen ei aina tosin tahdo ylimääräistä virtaa olla. Kaikkein antoisinta on tehdä nukkeja kahdestaan tai isommassa ryhmässä. Jos on vähänkin aikaa kulunut, ei tahdo muistaa, miten joku osa tehdään, mutta yleensä joku muu muistaa! Joistain nukeista on selvä näky, millainen siitä tulee ja silloin nuken teko on helpompaa. Sitten kun nukke on valmis, se ikään kuin alkaa “elää”!

Menox maailmalle -nukketeatterilla on tällä hetkellä yhdeksän nukkea, joista päähenkilö Mati on matkannut jo kolmella Kylväjän työalueella kuvauksissa. Näytelmissä ja esityksissä käytetään työalueelta otettuja kuvia osana tarinan kerrontaa. Nukketeatterin keinoin halutaan paitsi tuoda lapselle luontevalla tavalla väläys eri kulttuurien kohtaamisesta, myös linkittää siihen Raamatun opetusta ja Jeesuksesta kertovia tarinoita. Tavoitteena onkin koskettaa katsojan sydäntä Jumalan rakkaudella sekä lisätä lasten raamatuntuntemusta ja tietoisuutta Jeesuksesta sekä avata ymmärrystä evankeliumin kokonaisvaltaisuudesta. Kun lapset tulevat katsomaan nukketeatteriesityksiä aikuisen kanssa, toivottavasti myös aikuiset motivoituisivat miettimään, voisivatko he lisätä kristillistä kasvatusta kodeissaan ja yhteisöissään.

Ilomantsin seurakunnassa järjestettiin syyslomalla varhaisnuorisoleiri, jonka aiheena oli lähetystyö. Nuoriso-ohjaaja, diakoni Taru Keinänen suunnitteli yhdessä Anne Gröhnin kanssa nukkepajan, jossa lapset saivat tutustua ensin bangladeshilaisen nuken avulla elämään kaukaisessa maassa ja sen jälkeen valmistaa pienissä ryhmissä näytelmät Raamatun kertomukseen.

Taru Keinänen kertoo kokemuksista:

– Meidän leireillämme on aina ollut joku Raamatun henkilöstä nouseva teema. Halusimme tänä syksynä ottaa teemaksi Paavalin, ja sen vuoksi myös lähetystyö valikoitui automaattisesti aiheeksemme. Haluamme edesauttaa sitä, ettei lähetystyötä unohdeta. Lähetys ei kuulu vain perinteisiin lähetyspiireihin, vaan sen tulisi läpäistä kaikki seurakunnan työmuodot. Lapset ovat avoimia kaikelle uudelle ja sen vuoksi heidän parissaan on helppoa kertoa lähetystyöstä ja Jeesuksesta. Koemme lasten parissa tehtävän hengellisen työn ja kansainvälisen kasvatuksen tärkeäksi.

– Kun lapset näkivät nuket, heidän silmänsä alkoivat loistaa ja he keskittyivät seuraamaan esitystä. Esityksen jälkeen lapset olivat innokkaina kokeilemassa oikeita nukketeatterinukkeja. Paja toimi meillä osittain ryhmäyttävänä toimintana, koska leirimme alkoi sillä. Saimme siitä monta hyvää jatkoideaa myös loppuleirin toteutukseen. Askartelimme yhdessä lähetystyönuket puukauhoista. Ohjeistimme lapsia miettimään, kuka heidän nukkensa on ja mistä maasta hän tulee. Muistelimme nukketeatterinukkeja ja lapset muistivat heidän nimensä ja kotipaikkansa vielä parin päivän päästäkin. Tämä innoitti heitä askartelemaan huolellisesti omia kansainvälisiä nukkejaan.

Taru pohtii myös, miten hän itse kokee nukketeatterin keinot kristillisen kasvatuksen ja lähetyskasvatuksen välineenä:

– Lasten on helppo eläytyä ja keskittyä nuken kertomaan tarinaan. Nuket tuovat elävyyttä kertomuksiin ja samalla lasten on helppoa hahmottaa heidän olevan vieraista maista. Nuket toimivat erittäin hyvin havainnollistamisvälineinä. Ne myös rikastuttavat lasten mielikuvitusta. Nuket antavat rajattomat mahdollisuudet elävöittää Raamatun kertomuksia.

Jos olet kiinnostunut vapaaehtoistyöskentelystä Menox maailmalle -nukketeatterissa, ota yhteyttä anne.grohn@kylvaja.fi. Seuraava nukketeatterileiri järjestetään tammikuussa Jyväskylässä. Jos olet kiinnostunut tilaamaan nukketeatterin seurakuntaasi, ota yhteyttä hanna.rasanen@kylvaja.fi.

Teksti: Anne Gröhn

Kuvat: Anne Gröhn ja Laila Laukkanen

Lakia ei tarvitse etsiä, evankeliumia kyllä!

Rovasti Olavi Peltola on ravinnut Sanan sivun lukijoita pitkään. Viimeinen Olavin kirjoitus julkaistiin marraskuun Kylväjä-lehdessä. Tammikuusta alkaen Raamattua opettavat Sanan sivulla Kylväjän kotimaan työntekijät. Kun nyt viestikapula vaihdetaan, on kiitosten aika.

Rovasti Olavi Peltola aloitti Kylväjä-lehden Sanan sivu -palstalla kirjoittamisen 1990-luvun alussa. Hän kertaa:

– Vuodesta 1994 kirjoitin joka numeroon käyden läpi Vanhan testamentin kirjoja. Kirjoituksia tuli yhteensä kolmisensataa tämän vuoden loppuun mennessä.
Mistä rovasti on ammentanut tekstiensä syvyyden?

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani (Ps. 119:105). Kirjoittaminen on ollut minulle tämän lampun käyttämistä. Saan tarttua Raamattuun, lukea kohdan useasti. Välillä pidän taukoa. Mietin, mikä on tässä se valo, jota nyt tarvitsen. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä, lupaa jae 130.

Sanan alla on puhuteltavana. Peltola todistaa:

– Raamatun joka aukeama valaisee. Minun ei ole aina helppo joutua sen valoon. Etenkin Vanhassa testamentissa on armotonta lakia, joka paljastaa Jumalan kansan synnin, varoittaa ja nuhtelee kansaa. Se paljastaa sydämeni pahanilkisyyden. Siksi etsin sitä valoa, joka valaisee syntien anteeksiantamusta. Laista emme saa voimaa.

– Toivon osaavani erottaa Raamatusta lain ja evankeliumin, eli sen, missä Jumalan pyhyys ja viha, ja ihmisten syntisyys ja jumalattomuus tulevat näkyviin siitä, missä näkyvät Jumalan hyvyys ja anteeksiantava sovitusrakkaus ihmistä kohtaan.

– En siis etsi Raamatusta lakia, vaan evankeliumia. Evankeliumi täytyy etsiä, laki on kaikkialla, kun katselen todellisuutta Jumalan pyhyyden valossa. Paavalin kirjeidenkin lopussa on toivotonta lakia, ohjeita siitä, kuinka kristityn tulisi elää – se masentaa. Enhän osaa elää niin.
Raamatun kanssa painiessa on pidettävä mielessä perusjae, jonka valossa voi kohdata Jumalan lain ja oman syntisyyden, josta ei mihinkään pääse.

– Uskon sisältö on käsittämätön. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa 3 tuo rakkaus jo näkyy. Illan viileydessä Kaikkinäkevä liikkuu, ja huutaa, että ”Missä olet, Adam?” Meillä ei olisi Raamattua ilman tuota rakkautta, joka tulee esiin sovituksessa.
Rosenius palaa opetuksessaan aina sovitukseen. Etsin ristin salaisuutta läpi Raamatun. Ilmestyskirja kertoo: emme lakkaa ylistämästä sovituksen salaisuutta, teurastettua karitsaa.

Saitko sanotuksi?
– En muuta kuin pikkuisen pintaa kosketin. Murusia on tippunut pöydältä, niitä sain penikkana suuhuni ja annoin sitten muille.
Olavi Peltola lainaa Martin Niemölleriä: ”Raamattu, mitä tuo kirja merkitsi minulle pitkinä, raskaina eristyssellissä viettäminäni vuosina, ja myöhemmin neljänä Dachaussa rakennustöissä kuluneina vuosina? Jumalan Sana oli minulle yksinkertaisesti kaikkeni – lohdutus ja voima, johdatus ja toivo, päivieni sisältö ja öitteni kumppani, leipä, joka piti minut hengissä, ja elämän vesi, joka virkisti sieluani.”

– Niinpä yhteys Jumalaan ja Kristukseen on yhteyttä Raamattuun. Kohtaan Jumalan avoimen Raamatun äärellä, vaikka en saa siitä otetta. Lukeminen ei ole turhaa, sillä Jumala on salattu.

 

Teksti: Marjaana Kotilainen

Kuva: Johannes Haataja

Sanasta lähtevä lähetys

Kylväjän työssä on alusta lähtien nähty, että raamattuopetus ja lähetystyö kuuluvat yhteen. Sitoutuminen Raamattuun synnyttää herätystä, joka puolestaan johdattaa mukaan lähetyselämään.

Helsingissä 1970- ja 1980-luvuilla Raamattu- ja lähetysilloissa opettivat aikoinaan muun muassa Per Wallendorff, Juhani Lindgren ja Olavi Peltola. Näitä opetuksia oli kuuntelemassa myös Kylväjän Turun Arkkihiippakunnan aluekoordinaattori Jarmo Mäki-Mikola. Hänelle niistä jäi vahvasti mieleen juuri Kylväjän ja raamattuopetuksen liittyminen toisiinsa. Hänen mielestään näky Raamatun ja lähetyksen yhteenkuulumisesta on erittäin hyvä ja ajankohtainen.

– Kylväjän kaikelta työltä putoaisi pohja pois, jos perustana ei olisi Raamattu ja sen opetus.

Samoilla linjoilla on Erkki Puhalainen, joka on sekä Kylväjän työntekijänä että vapaaehtoisena järjestänyt vuosikymmeniä Kylväjän raamattu- ja lähetyspäiviä.

– Raamattuopetuksen liittyminen lähetykseen on Kylväjälle identiteettikysymys. Lähetys ei elä, jollei ole ammennettavaa Jumalan Sanasta. Jos on syntynyt herätystä, se on synnyttänyt liikettä ja lähetystä.

Kylväjä järjestää raamattuopetusta vaihtelevilla konsepteilla eri puolilla maata. Jarmo Mäki-Mikola on alkanut vähitellen järjestää tilaisuuksia Turun Arkkihiippakunnan alueella. Raamattu- ja lähetyspäivät ovat saaneet alkunsa yhdessä seurakuntien ja toisten järjestöjen kanssa. Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto on luennoinut alueella joko yksi- tai kaksipäiväisillä raamattupäivillä. Ihmiset tulevat mielellään kuuntelemaan tunnettua ja pidettyä Norvantoa, mutta myös Jarmo Mäki-Mikola ja monet muut ovat opetuksia pitäneet.

Jyväskylässä Raamattu- ja lähetyspäiviä on järjestetty vuodesta 1975 alkaen ja edelleen perinteisiä päiviä järjestetään 1. adventtina ja Marian ilmestyspäivän tienoilla maaliskuussa. Mikä saa järjestämään näitä tilaisuuksia vuodesta toiseen? Erkki Puhalaisen mukaan ihmiset sitoutuvat pitkäaikaisesti, koska perustamme on Sanassa.

– Kristityn tulee kasvaa Sanaan ja kantaa hedelmää pitkäaikaisesti kukin omalla paikallaan. Esimerkiksi päivien yhteydessä järjestettäviin lähetysmyyjäisiin puurtavat jotkut naiset pitkällä jänteellä.

Jarmo Mäki-Mikola muistuttaa, että järjestäjä ja luennoija saa myös itse raamattuopetuksista. Hän kokee, että vaikka liikkeellelähtö on usein vaikeaa, on valmistelu kuitenkin antoisaa. Aiheen saa monesti itse päättää, jolloin se helposti sytyttää luennoijaa. Mäki-Mikola nauttii kuunnella luentoja, joissa tulee esille Jumalan ja Raamatun rikkaus. Enimmäkseen raamattuopetusten järjestäminen on mukavaa.

Jukka Norvanto opettaa Raamattua ympäri maata. Järvenpään seurakunnassa hän pitää raamattuluentoja kerran kuussa syys- ja kevätlukukaudella. Raamattuluentojen väliajalla on aina kahvitarjoilu, jota Sirkku Granqvist on ollut järjestämässä jo 15–20 vuotta. Hän on vuosien saatossa nähnyt, että ihmiset tulevat yhä uudelleen kuuntelemaan luentoja. Uusiakin kuulijoita toki aina näkee. Itse hän kokee, että on saanut hyvästä ja raamatunmukaisesta opetuksesta paljon ja toivoisi ehtivänsä kuulla sitä enemmän. Monesti hän on kuullut ihmisten sanovan, että olipa hyvä aihe ja luento.

Sirkku Granqvist on huomannut, että kahvi on paikallaan raamattuluentojen väliajalla. Se virkistää, ja puheensorina käy koko kahvittelun ajan. Ihmiset pääsevät tapaamaan tuttuja ja tuntemattomampiakin sekä juttelemaan. He kiittelevät tyytyväisinä kahveista ja jatkavat sitten hyvillä mielin luennon kuuntelemista.

Kahvituksen järjestäminen on tullut tutuksi ja sujuu hyvin kahdestaan toisen järjestäjän kanssa. He keittävät kahvit, lämmittävät seurakunnan varaamat tarjottavat ja laittavat ne tarjolle. Samalla he saavat olla itse kuuntelemassa ja tapaamassa ystäviä.

– Kun tähän on sitoutunut, niin sitä jaksaa vuodesta toiseen. Tunnen tärkeäksi sen, että saan olla mukana lähetystyössä ja Kylväjän työssä. Koen olevani tärkeällä paikalla juuri tässä hommassa, palvelemassa. Ei sitä ajattele työnä, vaan että siellä saa olla saavana osapuolena. Toivon, että Kylväjän raamattutunnit jatkuvat ja saan olla mukana vapaaehtoisena edelleen.

Teksti: Liisi Niemelä

Gennadi – hedelmää kantava diakoni

Gennadi Gelman on yksi Juutalaiset Jeesukselle -järjestön (Jews for Jesus – JFJ) Odessan tiimin jäsen. Gena on lupsakka juutalaismies, syntyään Odessasta, kuten myös vaimonsa Lina. Jumala kutsui Genaa mukaan juutalaisevankeliointiin toisten juutalaisten, JFJ:n työntekijöiden kautta, jotka kävivät samassa seurakunnassa.

Juutalaiset Jeesukselle -järjestön työntekijät vakuuttivat, että juutalaisena minulla on vastuu kertoa Jeesuksesta toisille juutalaisille. He kutsuivat minua vapaaehtoiseksi evankeliointikampanjoihin, mutta vastustin kutsuja monta vuotta, kunnes väsyin vastustamaan. Vihollinen ei kuitenkaan päästänyt helpolla, vaan alkaessani julistamaan evankeliumia seurasi aina vaikeuksia: milloin lapsi sairastui, milloin oma taloudellinen tilanne heikkeni rajusti. Kertoessani ongelmastani uskonsisaret ja -veljet rohkaisivat minua jatkamaan Jeesuksesta todistusta vaikeuksista huolimatta. Niin jatkoin kaiken uhallakin ja sain kokea, että vaikeudet väistyivät. Vuonna 2003 osallistuin kuukauden mittaiseen evankeliointikampanjaan. Sen jälkeen tuntui siltä, että tämä on oma paikkani ja pääsin mukaan JFJ:n tiimiin, kertoo Gennadi Gelman.

Yhdeksän vuotta sitten Gelmanin ja Vassermanin perheet perustivat messiaanisen seurakunnan Odessan eteläosaan. Nykyisin tuo kahden perheen perustama seurakunta on lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyötäkin tekevä, jatkuvasti kasvava ja kehittyvä seurakunta. Gena on seurakunnan diakoni, joka apupapin toimien ohella vastaa seurakuntalaisten auttamisesta sekä hengellisesti että aineellisesti.

– Ennen en ollut kiinnostunut toisten ihmisten hyvinvoinnista, mutta Jumala on vaikuttanut minussa halua huolehtia vieraistakin ihmisistä. Hän on antanut minulle myös lahjan kertoa evankeliumia selkeäsanaisesti sekä toimia sielunhoitajana, Gena kiittää ja jatkaa seurakunnan lattian lakaisua.

Teksti: Marja Liedenpohja

Tunti juoksua Koben teologisen seminaarin hyväksi

Koben luterilainen teologinen pappisseminaari järjestää Japanissa varainkeruujuoksun kerätäkseen tukea Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työntekijäkoulutukseen. Juoksemassa on sekä lähettejä, japanilaisia työntekijöitä, kuin seurakuntalaisiakin. Kylväjän läheteistä juoksemassa on Johanna Perendi.

– Olen harrastanut vuosien varrella lenkkeilyä, joskin viime vuosina aika vähän. Lähetystyön hyväksi juokseminen on hyvä keino saada oma lenkkeilyharrastus taas käyntiin ja tehdä samalla tunnetuksi Japanin kirkon työntekijäkoulutusta, kertoo Johanna.

Johannalle tämä on ensimmäinen kerta lähetystyön hyväksi juoksemista.

– Viime vuonna näihin aikoihin meille oli juuri syntynyt toinen lapsi ja ajattelin, että ehkäpä ensi vuonna voin osallistua.

Haastejuoksuun voi osallistua myös Suomesta käsin lahjoittamalla haluamansa kertasumman tai maksamalla saavutettujen kierrosten mukaan. Yhden kierroksen pituus on 440 metriä ja juoksuaikaa yksi tunti.

Johanna haastaa sponsoreita:

– Lähde kannustamaan minua juoksemaan lujempaa ja tukemaan siten Koben teologista seminaaria. Tavoitteeni on 20 kierrosta, vaikka se saattaakin olla hieman yläkanttiin nykykunnolla.

Lahjoitustiedot löydät Johannan juoksuhaasteesta.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana lähetysjärjestöjen yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan tai kävellään lähetystyön hyväksi erilaisissa juoksutapahtumissa. Juoksijat ja kävelijät valitsevat lähetyskohteen, jolle keräävät rahaa, ja hankkivat sponsoreita tukemaan valitsemaansa kohdetta. Run for Missioniin voi osallistua sekä juoksijana ja kävelijänä että sponsorina. Varainhankinnan ja yhdessä liikkumisen lisäksi tavoitteena on lähetystyön näkyvyys. Run for Missions -juoksuhaasteessa ovat mukana Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura sekä Radio Dei.

Yhteistyösopimus Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon kanssa

Mongolian työalueen yhdyshenkilö Janne Henriksson ja Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon (MELC) johtaja Purevdorz Zamsran allekirjoittivat lokakuun lopussa Kylväjän ja MELC:n välisen yhteistyösopimuksen pääkaupunki Ulaanbaatarissa. Vuonna 2017 perustetun kirkon kanssa on jo pitkään valmisteltu yhteistyösopimusta, ja molemmat osapuolet iloitsevat virallisen sopimuksen allekirjoittamisesta. Kylväjän Mongolian yhteistyöseurakuntien tuki ohjautuu tällä hetkellä MELC:n kautta ja yhteistyö kirkon kanssa on tiivistä.

Kirkon johtaja Purevdorz kertoo kirkon tulevaisuudesta ja muun muassa siitä, miten maan lainsäädäntö vaikuttaa sen ja seurakuntien toimintaan:

– Mielestäni Mongolian lainsäädäntö hengellisen työn tekemiseen liittyen on muuttunut tiukemmaksi viimeisten vuosien aikana. Kun kristinusko saapui maahan ja ensimmäiset seurakunnat syntyivät, oli paljon helpompaa saada esimerkiksi viisumipaikkoja ulkomaalaisille läheteille ja raamatunopettajille. Kun Ulaanbaatarin Raamattukoulu (UBTC) perustettiin, oli ulkomaalaisia opettajia 8 henkeä. Nyt koulu saa vain yhden viisumipaikan ulkomaalaiselle henkilöstölle, Purevdorz kertoo.

Mongoliassa on suunniteltu lainsäädäntöä, joka kieltäisi kansalaisjärjestöjä tekemästä kristillistä tai hengellistä työtä. Lait ovat tällä hetkellä parlamentin käsittelyssä, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty.

– Tämä voi olla tulevaisuudessa ongelma myös MELC:lle, joka on rekisteröitynyt nimenomaan kansalaisjärjestöksi. Maan hallinto on kiristämässä otetta kristillisten seurakuntien ja toimijoiden osalta. Tulevaisuus näyttää vähän vaikeammalta kuin tämänhetkinen tilanne.

Purevdorz selventää, että kirkolla ja seurakunnilla on hyvät, avoimet ja rehelliset välit viranomaisten kanssa. Hän toisaalta myös ymmärtää hyvin, miksi viranomaiset haluavat tarkasti seurata esimerkiksi ulkomailta tulevaa rahoitusta seurakunnille. Erilaisten kulttien epärehellinen toiminta ja väärinkäytökset ovat saattaneet johtaa epäluuloisuuteen kaikkia kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia kohtaan. Kristinusko saatetaan nähdä epätoivottuna ulkomaalaisvaikutuksena ja jopa valtioiden yrityksenä vaikuttaa Mongolian yhteiskuntaan. Muutos ja uudet vaikutukset koetaan ehkä uhkana aiemmin hyvin eristäytyneelle ja edelleen omaa kulttuuriaan paljon arvostavalle ja suojelevalle Mongolialle.

– Mutta Mongolia on jo muuttunut niin paljon viimeisten 30 vuoden aikana. Olen itsekin nähnyt ja elänyt monta erilaista elämää. Pienenä lapsena olin kommunisti. Kommunismin kaaduttua elin nuorena aikuisena ateistin elämää. Nyt olen jo pitkään ollut kristitty. On vaikea kuvailla, minkälaista elämä oli täällä esimerkiksi 90-luvun alussa. Elämä oli todella vaikeaa ja ankeaa. Luulen, että Mongolialla meni silloin huonommin kuin monella muulla maailman heikoimmalla ja köyhimmällä valtiolla. Kehitystä siitä ajasta on tapahtunut paljon, mutta matkaa on vielä pitkästi jäljellä, Purevdorz kertoo.

Kylväjä toivoo kirkolle valoisaa tulevaisuutta mahdollisista haasteista huolimatta. Kirkon kasvua ja kehittymistä halutaan tukea ja toivomme, että yhteistyö on molemmille osapuolille siunaukseksi. Hallinnollisista kysymyksistä ja budjetista pitkään keskusteltuamme Purevdorz silminnähden innostuu, kun hän puhuu siitä, että kristittyjen yhteys, evankeliumi, rukous ja Raamatun sana ovat kirkon ydintä.

– Vaikka MELC on myös hallinnollinen toimija, haluan aina pitää esillä sitä, että olemme ensimmäiseksi hengellinen toimija ja haluamme keskittyä siihen, mikä on tärkeintä: Raamatun sanan kertomiseen ja sen levittämiseen mongolien keskuuteen, Purevdorz päättää.

Nepalilainen taide kuvittaa joulun

Kathmandun kylässä Bungamatissa,asustaa nepalilainen perheenisä Chaman Moktan. Perhe on kristitty, ja koti on avoinna hengellisten kokoontumisten pitoon ystävien kesken. Moktan on toiminut parinkymmenen vuoden ajan sikäläisen lähetysjärjestön työssä. Viime vuodet hän on antanut taidekasvatusta lapsille. Omia piirroksiaan hän myy saadakseen perheelleen elantoa.

”Vapahtajan luo” ja ”Jouluyö vuoristossa” -korttien nepalilaiseen vuoristomaisemaan sijoitetut jouluyön tapahtumat puhuttelevat. Korttien värimaailma on hillitty, mutta niiden viesti on vastaansanomaton.

”Todisteet siitä, että Kristus on syntynyt tänne pelastaakseen ihmiset iankaikkiseen elämään, pitävät”, kertovat taiteilija ja häntä haastatellut Hira Khadgi. Koko maailmalle on syntynyt Vapahtaja.