Anne Laine

Villasukat jalassa lähetystyössä

Villasukat jalassa lähetystyössä

Monella Kylväjän työalueella ollaan vuodenvaihteen jälkeen jo totuttu vuoden kylmimpään aikaan. Talvi haastaa käsitystämme lähettien arjesta. Sisällä saattaa olla kylmempi kuin ulkona. Lähetit kertovat miten kylmään talveen varaudutaan.

Viime talvi Bangladeshissa oli poikkeuksellisen kylmä. Talviyönä lämpötila laski kahteen lämpöasteeseen samalla kun päivä- ja yölämpötilan ero saattoi olla kymmenenkin astetta.

– Talvisin tapahtuu paljon onnettomuuksia, kun ihmiset menevät liian lähelle tulta ja vaatteen lieve roihahtaa vahingossa palamaan ruokaa valmistettaessa, kertoo kehitysyhteistyötä tekevä Saara Bengtsson.

Toivon löytänyt Darima Innokentjeva palvelee Itä-Siperiassa

Anopin ja aviomiehen tultua uskoon Darima kävi buddhalaistemppelissä muiden käydessä kirkossa. Kerran temppeliin lähtiessä Jumala pysäytti hänet tuomalla mieleen raamatunkohdan perheen hajoamisesta (Mark. 3:25, Matt. 12:25). Sen jälkeen aviomies ja anoppi saivat rukousvastauksen: Darimakin halusi tulla mukaan kirkkoon.

– Minua miellytti heti se, mitä näin ja koin seurakunnassa. Jumala paransi siellä minun ruumiini ja sieluni, myöhemmin kristityksi kastettu Darima kertoo.

Esikoisen syntymän jälkeen sairastetusta tuberkuloosista huolimatta Darima synnytti myöhemmin vielä viisi tervettä lasta. Viidennen raskauden kohdalla häntä kehotettiin tekemään abortti, koska lapsella epäiltiin Downin syndroomaa.

– Me emme kuitenkaan halunneet uskovina tehdä aborttia. Ja meille syntyi aivan terve poika! Itkin ilosta, kun ymmärsin sen, Darima kertoo.

Darima masentui, kun aviomies kuoli. Hän oli aiemmin työskennellyt diakonissana, muttei enää kokenut halua työskennellä ihmisten hyväksi. Hän kuitenkin innostui Toivo-järjestöstä ja päätyi sen johtajaksi. Toivo järjestää esimerkiksi huovutus- ja ompelukoulutusta naisille ja lapsille.

– Kursseilla osallistujilla on mahdollisuus työn lomassa jakaa elämänkokemustaan ja kertoa Jumalan töistä, Darima kertoo.

– Voi sanoa, että Jumala antoi minulle järjestössä työskentelyn kautta toivon ja avasi uuden tien eteenpäin palvella Jumalaa ja ihmisiä.

Darima on mukana seurakuntansa rukousryhmässä. Hän iloitsee sen saamista rukousvastauksia.

– Kävimme rukouskävelyllä erään yökerhon ympärillä, joka houkutteli opiskelijatyttöjä ja yläluokkalaisia ilotytöiksi. Vuoden kuluttua näimme, että se oli sulkenut ovensa.

Darima tekee palvelutyötä seurakuntansa lapsityössä, jossa on liitytty kristilliseen partioliikkeeseen. – Jumala on opettanut minua elämään partiolaisten moton mukaisesti, olemaan aina valmis kaikkeen. Jos sinä olet arka tai heikko, muista, että kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa, Darima rohkaisee.

 

Teksti : Arja Halttunen ja Outi Tulijoki

Kuva: Arja Halttunen

Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti Purevdorz Zamsran Suomeen

Tammikuun viimeisellä viikolla Suomeen saapuu merkittävä vieras Mongoliasta. Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti Purevdorz Zamsran vierailee kertomassa maansa kristillisestä tilanteesta ja neuvottelemassa yhteistyöstä.

Purevdorz Zamsran, joka pyytää käyttämään hänestä lempinimeään Puze, on Mongolian ensimmäisiä kristittyjä. Maansa avautuessa evankeliumille 1990-luvun alussa hän oli ensimmäisten joukossa ottamassa ilosanoman vastaan.

– Olen kasvanut kommunistisessa Mongoliassa. Valmistuttuani korkeakoulusta minut kutsuttiin kristilliseen kokoukseen, jossa minusta tuli kristitty yhtenä Mongolian 20 ensimmäisestä uskovasta, ja minut kastettiin maaliskuussa 1992. Kun kommunismi romahti, menetin toivon elämään, mutta sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on antanut minulle uuden toivon ja tulevaisuuden.

Puze on naimisissa ja neljän lapsen isä. Hänellä on kolme lastenlasta. Hänen vaimonsa Amaraa johtaa perheitä tukevaa kristillistä kansalaisjärjestöä, jossa hän kouluttaa nuoria ja antaa neuvontaa aviopareille. Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon johtamisen ohella Puze paimentaa Ulaanbaatarin Bajariin medee -seurakuntaa ja kuuluu lukuisten kristillisten organisaatioiden hallituksiin. Lisäksi hänellä on menossa teologian väitöskirjaopinnot sekä USA:ssa että Mongoliassa.

– 1990-luvun alun elämä oli kovaa, kaikesta oli pulaa. Meille annettiin säännöstelykortit. Vankiloissa ihmisiä kuoli jopa nälkään. Vuoteen 1995 asti Mongolia oli tuhoisassa tilassa, mutta kirkko kasvoi nollasta kahteen tuhanteen. Vuoteen 2000 mennessä ainakin 10 000 ihmistä otti Jeesuksen vastaan. Tänään arvioimme kristittyjä olevan 40 000–80 000.

Puze kertoo, että tällä hetkellä Mongolian kirkko elää taitekohdassa. Kristittyjen täytyy oppia elämään kristittyinä. Heidän täytyy oppia, mitä Raamattu sanoo muun muassa maailmasta, ihmisestä, synnistä, armosta ja pelastuksesta. Hänen mukaansa enää ei ole hyödyllistä tehdä joukkoevankeliointia.

– Ihmisiä tulee saavuttaa evankelioiden päämäärätietoisesti yksitellen. Seurakuntien tulee vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan sosiaalipalveluiden ja muiden palveluiden kautta. Tällä tavalla on mahdollista saavuttaa uusia ihmisiä.

Mongolian evankelis-luterilainen kirkko perustettiin uskonpuhdistuksen päivänä 31. lokakuuta 2017. Kirkkoon kuuluu kuusi seurakuntaa, 9 kappeliseurakuntaa ja 10 saarnapaikkaa. Mongolien ohella yksi seurakunta toimii muslimitaustaisten kasakkien parissa. Kirkossa on noin 600 jäsentä, ja sitä palvelee kolme pastoria. Seurakunnissa, joissa ei ole omaa pastoria, toimintaa johtaa seurakunnan vanhin. Kirkko on rakentamisvaiheessa, mutta kuitenkin se katsoo aktiivisesti eteenpäin. Joka vuosi on tarkoitus aloittaa uutta työtä uudella alueella.

Puze on iloinen tullessaan ensimmäistä kertaa Suomeen. Hän odottaa lämpimiä kohtaamisia, ja kiittää Mongolian kirkon yhteistyökumppania Lähetysyhdistys Kylväjää.

Olemme siunattuja yhteistyöstä Kylväjän kanssa saavuttaessamme mongoleja evankeliumilla. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta, jota olette antaneet meille saavuttaessamme tätä tavoitetta.

Kuva: Jaakko Tikkanen

Lähetyskurssin avajaiset aloitti uuden lähetyskurssin juhlavasti

Kylväjän uuden lähetyskurssin avajaisjuhlaa saatiin viettää perjantaina 10.1. Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa. Kurssilla aloitti opiskelun kuusi lähetyskandidaattia, jotka valmistautuvat Kylväjän pitkäaikaiseen lähetystyöhön. Lähetyskurssi on intensiivinen viiden kuukauden opintojakso, joka järjestetään Suomen Raamattuopiston kansanopistokurssina. Juhlassa Raamattuopiston puheenvuoron käytti toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen. Hän muistutti, että meillä ei ole ainoastaan oikeus, vaan myös velvollisuus julistaa evankeliumia. Jeesus antoi meille siihen valtuutuksen. Evankeliumi tulee viedä kaikille ihmisille täällä Suomessa ja aina maailman ääriin saakka. Evankeliumia pitää julistaa, vaikka se ei olisi suosittua, eivätkä ihmiset siitä pitäisi.

– Irlannin apostoli Pyhä Patrick on hyvä esimerkki evankeliumin viemisestä uusille ihmisille. Nuorena hänet ryöstettiin Skotlannista orjaksi Irlantiin, jossa hän oppi paikallisen keltin kielen. Paettuaan ihmeellisesti orjuudesta Ranskaan hän löysi kristillisen uskon ja opiskeli papiksi. Jumalalta saamansa kutsun perusteella hän palasi orjuutensa saarelle Irlantiin julistamaan evankeliumia. Patrickin kautta irlantilaiset saivat kuulla evankeliumin ja maa kääntyi lopulta kristinuskoon.

Lähetyskurssi valmistaa lähetystyöhön Kylväjän eri työalueille, erityisesti sinne, missä on vähän kristittyjä, ja missä ei ole vielä julistettu evankeliumia. Kylväjä kouluttaa uusia lähetystyöntekijöitä vuosittain järjestettävillä lähetyskursseilla, joissa opiskellaan uskon perusteita, missiologiaa, kulttuuri- ja vuorovaikutustaitoja.

Kylväjän lähetysjohtaja Taneli Skyttä totesi puheenvuorossaan, ettei kristinuskolle ja lähetystyölle anneta Suomessa sitä arvoa, jota ennen.

– Paavalin tavoin meidän ei tule kuitenkaan rakentaa identiteettiämme sen varaan, mitä joku toinen meistä ajattelee. Sillä on merkitystä, mitä Jumala ajattelee. Sitran esittelemien megatrendienkin valossa nyt on erinomainen aika lähetystyölle. Mikään ei vastaa tämän maailman tarpeisiin niin hyvin kuin evankeliumi. Lopulta kuitenkin lähetystyössä on kysymys ihmisten pelastumisesta, ja siihen ei riitä mikään muu kuin evankeliumi. Ajat ovat vaikeat, ja siksi on aika nostaa päämme. Lähetystyö vaatii meiltä kaiken, mutta antaa sitäkin enemmän. Mielestäni se on helpoin tapa elää kristittynä, sillä siinä joutuu ottamaan sekä Jumalan suuruuden että oman pienuuden todesta.

Skyttä oli rohkaissut kurssilaisia edellisenä päivänä laittamaan kaikki lahjansa käyttöön lähetystyössä. Kurssilaisten lahjat pääsivätkin käyttöön jo avajaisjuhlassa, jossa Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen musisoivat yhden kurssilaisen tanssiessa.

Lähetyskurssi on 35 opintopisteen laajuinen koulutus, jonka perustana on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälisen työn erityiskoulutuksen opetussuunnitelma. Koulutus antaa valmiudet toimia erityisesti kansainvälisissä lähetystyön tehtävissä, mutta myös laajemmin erilaisissa kirkkojen kansainvälisissä yhteistyötehtävissä. Lähetyskurssilla toimitaan yhteistyössä Kirkon koulutuskeskuksen ja Kirkon lähetystyön keskuksen kanssa. Lähetyskurssin kahden opiskelujakson järjestämisestä vastaa Kirkon lähetystyön keskus.

Suomen Raamattuopiston rehtori Marja-Kaarina Marttila muistutti, että jokainen päivä auringon noususta sen laskuun on ainutkertainen ja niin myös opiskeluaika Lähetyskurssilla. Tämä kevät ei ole vain valmistautumista tulevaan lähetintehtävään kentällä, vaan itsessään arvokasta aikaa, jolloin myös vanhempien on hyvä jutella arkisista asioista lapsiensa kanssa päivittäin. Marja-Kaarina kehotti valmistautumaan Suomessa harvinaiseksi käyneeseen vieraanvaraisuuteen ja kotinsa avaamiseen paikallisille ja lähettitovereille.

– Ateriayhteys on lahja, jota saamme osoittaa toinen toisillemme, kuten Jeesuskin teki tavatessaan opetuslapsensa ylösnousemuksen jälkeen Gennesaretin järven hiillosnuotiolla. Jeesus sanoi, että tulkaa syömään, ja tarjosi leipää ja kalaa. Se oli yksinkertainen, hyvä ja ravitseva ateria nuotion äärellä. Hän kutsuu meitä päivittäin ja säännöllisesti saamaan ravintoa Raamatun sanasta ja ehtoollispöydästä. Näillä aterioilla on tarjolla armoa ja rakkautta ja niille kannattaa aina osallistua työkiireidenkin keskellä.

Avajaisjuhla päättyi Kylväjän ulkomaantyön johtajan ja lähetyskurssin vastaavan opettajan Pentti Marttilan johtamaan opiskelijoiden siunaamiseen. Juhlaväki sai yhdessä alttarin ääressä siunata uudet lähetystyöhön valmistautuvat. Pentti Marttila rohkaisi siunattavia Johanneksen evankeliumin sanalla:

– Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27)

Teksti: Pentti Marttila

Kuvat: Outi Saari

Tappavan huono ilma

Intian ja Kiinan suuret kaupungit ovat jo pitkään keränneet huonoa mainetta ilmansaasteongelmiensa vuoksi. Media on syystäkin kiinnostunut ongelmasta, joka koskettaa päivittäin valtavia määriä ihmisiä. Maailman saastuneimmaksi pääkaupungiksi noussut Ulaanbaatar ei kuitenkaan usein ylitä uutiskynnystä. 1,5 miljoonan ihmisen kaupunki keskellä Mongolian autiomaita ja aroja jää talvisin jää liian vähälle huomiolle.

Aamulla ensimmäiseksi avaan kännykkäni. En mene tarkistamaan some-tilejäni tai lukemaan tuoreimpia uutisotsikoita, vaan menen sivustolle, josta voi tarkistaa nykyisen kotikaupunkini Ulaanbaatarin ilmanlaadun reaaliaikaisesti.

Tarkistan ilmansaastetasolukeman – jos se on alle 100 mittayksikköä, on epätavallinen päivä ja voin ehkä olla ulkona ilman hengityssuojainta. Yleensä talvella ilmansaasteita on kuitenkin paljon. Sen näkee katsoessa ikkunasta ulos. Sen haistaa avatessa ulko-oven.

Katson kännykästäni myös säätiedotuksen. Minua ei niinkään kiinnosta se, kuinka paljon ulkona on pakkasta, vaan se, kuinka paljon tänään tuulee. Jos tuuli on heikkoa, eivät ilmansaasteet hälvene päivän aikana vuorten ympäröimästä laaksosta, jossa Ulaanbaatar sijaitsee. Tavallisina saastepäivinä vain todella voimakkaat tuulilukemat riittävät kirkastamaan kaupungin ilmaa.

Lähden kävelemään töihin hengityssuojain kasvoillani. Se päässä on raskaampi hengittää, mutta olen tällä tavoin suojautunut saasteiden vaikutuksilta. Kun saavun toimistolle, riisun maskin naamaltani. Haistan, kuinka ulkovaatteeni haisevat pistävälle katkulle. Jos en pitäisi päässäni pipoa, myös hiukseni haisisivat. Olen kävelymatkan aikana kuitenkin saanut suojattua eniten vaarassa olevan asian – keuhkoni. Kuulun siihen onnekkaaseen pienenpieneen vähemmistöön Ulaanbaatarissa, joilla on varaa ja tietoutta suojautua myrkyllisiä savuja vastaan. Suurin osa kaupungin väestöstä jää joka päivä ilmansaasteiden armoille.

Ulaanbaatarin väestöstä yli 60 % asuu jurtta-alueella, jossa jurtat ja huonosti eristetyt pientalot lämmitetään talvella polttamalla kivihiiltä kamiinassa. Ulaanbaatarin ilmansaasteista yli 80 % syntyy näiden nopeasti kasvavien kaupungin reuna-alueiden asumuksien lämmittämisestä. Talvella öisin usein -40 asteeseen laskevat lämpötilat eivät jätä kaupungin asukkaille vaihtoehtoja – jurtta pitää saada lämpimäksi ja kivihiili on halvin, pisimpään lämpöä antava ja helpoimmin saatavilla oleva lämmitysaine. Luonto- ja ihmisystävällisemmän energian käyttäminen ei ole paikalliselle väestölle mahdollista, koska se on liian kallista tai sitä ei ole tarjolla. Talvikuukausina Ulaanbaatarissa poltetaan vuosittain yli 600 000 tonnia kivihiiltä.

Sama maisema Ulaanbaatarista saasteisena ja kirkkaana päivänä.

Tästä valtavasta määrästä syntyvät ilmansaasteet vaarantavat kaupungin asukkaiden terveyden. Ilmassa leijuvat kivihiilen poltosta vapautuvat pienhiukkaset ja partikkelit koostuvat muun muassa sulfaateista, noesta, häästä ja rikkidioksidista. Halkaisijaltaan noin 10 mikrometrin partikkelit imeytyvät elimistöön keuhkojen kautta. Sitäkin vaarallisempia ovat kuitenkin 2,5 mikrometrin tai sitä pienemmät pienpartikkelit, jotka imeytyvät keuhkoista suoraan verenkiertoon. Pienpartikkeleiden vähäiselläkin määrällä on vakavia terveysvaikutuksia. Ilmansaasteet aiheuttavat yskää ja hengitystietauteja kuten astmaa ja keuhkokuumetta, mutta niillä on myös pitempi aikaisia vaikutuksia, jotka ilmenevät sydänsairauksina, halvauksina, syöpänä, akuutteina hengitystieinfektioina, muina keuhkosairauksina sekä sikiövaiheen kehityshäiriöinä, ennenaikaisina synnytyksinä ja keskenmenoina. Vuonna 2016 Mongoliassa kuoli arviolta noin 3300 ihmistä ilmansaasteista johtuviin sairauksiin: 1800 sisäilmassa olevien saasteiden ja 1500 ulkona olevien ilmansaasteiden vuoksi.

Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joiden fyysiseen ja kognitiiviseen kehitykseen saasteet vaikuttavat voimakkaasti, sekä syntymättömät vauvat, joiden verenkiertoon ilmansaasteet imeytyvät äidin istukan kautta. Mongoliassa sikiökuolemien määrä talvisin on 3,5 kertainen kesään verrattuna. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hengitystiesairaudet ovat yleistyneet 2,7 kertaisesti.

Keuhkokuume on noussut alle 5-vuotiaiden lasten kuolemien toiseksi suurimmaksi aiheuttajaksi: vuonna 2015 Ulaanbaatarissa jopa 435 alle 5-vuotiasta lasta kuoli keuhkokuumeen aiheuttamiin oireisiin. Lapsilla, jotka elävät kaupungin saastuneimmilla alueilla, on todettu 40 % heikompi keuhkojen toimivuus kuin kerrostaloalueilla asuvilla lapsilla.

Hišigsäihan on työskennellyt kassanhoitajana Kylväjän Mongolian edustustotoimistossa jo 12 vuotta. Hänen mukaansa ilmansaasteita ei ollut Ulaanbaatarissa paljon vielä silloin, kun hän oli itse lapsi.

– Minun mielestäni vasta viimeisten 10 vuoden aikana ilmansaasteet ovat alkaneet pahentua huomattavasti. Nykyään ihmiset puhuvat saasteista sosiaalisessa mediassa ja tuntuvat olevan kyllästyneitä tilanteeseen. Toisaalta kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että ilmansaasteita on paljon, vaikka joinakin päivinä niitä ei heti näkisi tai haistaisi kuten pahimpina päivinä. Monet kärsivät päänsärystä, mutta eivät välttämättä yhdistä oiretta ilmansaasteisiin.

Hišigsäihan asuu nykyään miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kaupungin keskustassa. Aikaisempina vuosina, kun he asuivat lähempänä jurtta-alueita, heidän lapsensa olivat jatkuvasti sairaana, eivätkä yskä ja nuha oikein koskaan hellittäneet.

– Nyt kun asumme kauempana, lapseni ovat paremmassa kunnossa. Koulussakin on parempi sisäilma. Mutta jurtta-alueella asuvat lapset kärsivät ilmansaasteista ja sairastavat paljon.

Kaupungin koulut ja virastot pysyvät auki joka päivä hurjista ilmansaastelukemista huolimatta. Koska saastelukemat ovat päivittäin niin korkeat, ei kaupungilla ole käytännössä mahdollisuutta pysäyttää arkielämää joka kerta, kun saasteluvut ylittävät terveydelle vaarallisen tason.

Raa’an eli käsittelemättömän kivihiilen polttaminen Ulaanbaatarin yksityistalouksissa kiellettiin vuonna 2019. On vielä epäselvää, onko hieman vähemmän saastuttavan, käsitellyn kivihiilen polttaminen vähentänyt kaupungin saastetilannetta. Valtio on yrittänyt vähentää kaupungin ilmansaasteita myös siirtämällä alati kasvavan jurtta-alueen asukkaita asumaan kerrostaloihin antamalla avustuksia parempien kamiinojen ostamiseen ja tarjoamalla veloituksetonta yösähkönkulutusta. Monet eivät kuitenkaan pidä uudistuksesta tai halua ottaa käyttöön sähkölämmitteisiä pattereita – uskomus siihen, että kamiinassa poltettu hiili on ylivoimainen lämmöntarjoaja pattereihin verrattuna elää syvällä.

Toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Ulaanbaatar on talvisin yksi maailman saastuneimmista kaupungeista. Viime vuonna mitattu ilmansaaste-ennätys kertoo karua kieltä Ulaanbaatarin ilmanlaadusta: 30.1.2018 klo 5 kaupungin ilmansaasteet kohosivat 3320 mikrogrammaan kuutiometrissä. Tämä lukema oli 133-kertainen YK:n ilmanlaatusuositukseen (25 mikrogrammaa) verrattuna. Ilman suurempia toimenpiteitä ilmansaastetilanne tulee jatkumaan Ulaanbaatarissa samanlaisena tai pahempana myös tulevina vuosina. Mongolian valtion mahdollisuudet vähentää kaupungin ilmansaasteita ovat hyvin rajalliset. Kestävien muutosten aikaansaaminen vaatii suuria investointeja, ja tällä hetkellä valtiolla tai muilla toimijoilla ei ole niihin tarvittavia varoja tai motivaatiota.

Lähteet:

World Health Organization (WHO). Air pollution in Mongolia. Bulletin of the World Health Organization 2019.

Unicef. MONGOLIA’S AIR POLLUTION CRISIS: A call to action to protect children’s health. 2018.

Teksti: Ella Henriksson

Hunajaa lähetystyölle

Eläkevuosien lähestyessä Mauri ja Ritva Niemi kaipasivat uutta sisältöä lisääntyvälle vapaa-ajalleen. Siitä syttyi kipinä lähteä suorittamaan mehiläishoitajan kurssia.

– Toukokuussa ostettiin kaksi pesää, joilla pääsimme alkuun, Niemet kertovat.

– Alun perin ajattelimme, että pesistä tulee hunajaa omaan tarpeeseen, maistiaisia tutuille ja loput voimme myydä lähipiirille. Mutta kun sattui vahvat pesät ja hyvä hunajavuosi, niin satoa tuli kymmenkertaisesti yli oman tarpeen. Tuli mieleen Kylväjä-lehden juttu opiskelukaverista Matti Hallikkaasta ja hänen vaimostaan, jotka myivät luomutuotteita lähetyksen hyväksi.  Terveisiä heille tämän jutun välityksellä.

Niinpä Niemet alkoivat myydä hunajaa lähetysmyyjäisissä.  Työpaikoillaan he jakoivat tilauslappuja otsikolla ”Makeaa itselle ja hyvää toisille.” Ja ostajia löytyi.

Mauri toteaa, että pesiin ja tarvikkeisiin on kulunut saman verran rahaa, kuin vaikkapa etelänmatkaan, mutta tämä kokemus on arvokkaampi. Jatkossa kulut jäävät pieniksi, sillä tarvitaan vain välineet pakkaamiseen, talviruokintaan ja tautien torjuntaan. Uusia emoja hankitaan 2–3 vuoden välein. Niemillä on omassa talossaan riittävästi varastotilaa, jossa he voivat säilyttää hunajalaatikoita ja muita tarvikkeita talven yli. Siellä he hoitavat myös hunajan linkouksen ja purkituksen.

Mikä mehiläisten kasvatuksessa on vaativinta?

– Selän ergonomiasta täytyy huolehtia, koska täydet laatikot painavat 35 kg, ja niitä saattaa olla 4–6 päällekkäin. Mehiläisallergikolle tämä ei sovi. Muidenkin on viisasta pitää Epipen-kynä taskussa, jos pistoista tulisi yllättäen voimakkaampia reaktioita. Suojavaatteiden läpi mehiläiset eivät pääse pistämään. Jos liian uteliaaksi heittäytyy ilman suojavaatteita, varsinkin jos lähestyy lento-aukon puolelta, silloin saattaa pistoja tulla, erityisesti loppukesällä, kun mehiläiset puolustavat satoaan. Pistot eivät ole kipeitä, kuten ampiaisen polttavat pistot.

Mehiläisten käyttäytymistä ohjaavat pitkälti geenit. Sanotaan, että tummat pohjoismaiset rodut ovat äkäisempiä kuin italialaiset, mutta vaihtelua on saman rodun sisälläkin. Käytäntö opettaa tulkitsemaan mehiläisten käyttäytymistä, ja kokeneemmilta kasvattajilta voi kysyä neuvoja.

Mehiläisten hoito ei edellytä jatkuvaa läsnäoloa, joten kesälläkin voi tehdä pieniä matkoja. Kiireisin vaihe on elokuussa, kun hunaja kerätään talteen ja pakataan. Ritvan harrastama puutarhanhoito vaatii enemmän aikaa ja työtä. Hän myös keksi, että hunajakukkien viljely tarjoaa mehiläisille mettä pitkälle syksyyn. Talvi on hiljaiseloa, ja silloin toivotaan vain, että pesät selviävät.

Ritva toteaa, että jos työelämän jälkeen jää aikaa, jokainen voi miettiä, mikä olisi itselle sopiva tapa jakaa omastaan lähetykselle. Mehiläiset käyvät siitä hyvänä esimerkkinä. Niillä on erilaisia tehtäviä elämän eri vaiheissa. Alussa ne hoitavat sikiöitä, rakentavat kennoja ja siivoavat pesää. Lentävät mehiläiset tiedustelevat, keräävät hunajaa ja puolustavat pesää. Kukin antaa hyvin uskollisesti pienen panoksensa, ja siitä muodostuu hieno yhdyskunta, jonka tuotteesta saamme nauttia.

Mauri ja Ritva Niemen toiveena on, että heidän tontillaan olisi ensi kesänä neljän pesätornin verran mehiläisiä tuottamassa hunajaa lähetystyön hyväksi.

 

Teksti: Outi Pakkanen

Kuva: Ritva Niemi

Yhteiskunnallinen muutos alkaa perheestä

Kylväjän Arhangaissa toimiva yksinhuoltajahanke järjesti hankkeen hyödynsaajille projektifoorumin maakuntakeskuksessa Tsetserlegissä marraskuun lopulla. Päivän mittaiseen koulutuspäivään osallistui noin 100 yksinhuoltajaa maakuntakeskuksesta ja kauempana sijaitsevista kylistä. Foorumin teemana oli ”Muutos alkaa perheestä”, ja puhujia oli niin sosiaali- ja terveysvirastosta, poliisista kuin eri kansalaisjärjestöistä.

Mongolian työalueen yhdyshenkilö ja Kylväjän Mongoliassa tehtävien kehitysyhteistyöhankkeiden koordinoinnista vastaava Janne Henriksson avasi koulutuspäivän puheenvuorolla, jossa hän korosti perheen ja rakkauden roolia yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaajina.

– Jos perhe on yhteiskunnan perusta, niin rakkaus on perheen perusta. Rakkauden vaaliminen ja ravitseminen on tärkeää ja muuttaa perheenjäsenien välisiä ihmissuhteita ja sitä kautta myös yhteiskunnan tilaa. Meidän kaikkien yhteen tuleminen tänne tänään vahvistaa meitä. Olette yksinhuoltajia, mutta ette ole yksin.

Arhangain maakunnassa asuu noin 2500 yksinhuoltajaa. Kun perheessä on vain yksi aikuinen ja taloudellinen tilanne hankala, on usein vaikeaa löytää aikaa perheen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Suurta huolta viranomaisissa herättää etenkin erotilanteissa ilmenevä perheväkivalta. Mongoliassa 30 % naimisissa olevista naisista on kärsinyt perheväkivallasta, mutta määrä kaksinkertaistuu naisten kohdalla, joilla on eroprosessi menossa. Avioliitto näyttää kuitenkin suojelevan naisia perheväkivallalta, sillä prosenttiluvut ovat suurempia avolittojen kohdalla. Pakeneminen väkivaltaisen puolison luota on kuitenkin hankalaa, sillä usein ei ole paikkaa, minne mennä. Mongolian perhelainsäädäntö on kehittynyt hitaasti, ja tuen saaminen on yksinhuoltajille vaikeaa.

Mongolian naisyhdistyksen presidentti B. Ojungerel iloitsi siitä hyvästä työstä, jota Kylväjä ja hanketyöntekijät tekevät Arhangaissa yksinhuoltajien hyväksi. Hän korosti puheessaan perheiden hyvinvoinnin merkitystä niin henkilökohtaisen kuin yhteiskunnallisen muutoksen eteenpäin viemisessä.

– Meidän pitäisi Mongoliassa parantaa perheiden hyvinvointia. Olen kuullut, että Suomi on yksi onnellisimmista maista. Tällaista yhteiskuntaa kohti mekin haluamme pyrkiä kehittymään. Meidän tulee tuntea historiamme ja ymmärtää sen jättämiä vaikutuksia ja varjoja. Päihde- ja muut terveysongelmat vaikuttavat suoraan perheiden hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Huonot elintavat johtavat lyhyeen eliniänodotteeseen, moni yksinhuoltajista on työtön, köyhä ja kouluttamaton, erojen määrä kasvaa, perheväkivalta on yleistä. Ongelmia on useita. Mutta uskon, että kehitys ja muutos lähtee aina yksilöstä ja tämä antaa myös toivoa. Muutos on mahdollista.

Ojungerelin mukaan kansalaisjärjestöillä on tärkeä ja ratkaiseva rooli muutoksen aikaansaamisessa Mongoliassa, sillä järjestöt auttavat heikoimmissa asemassa olevia vahvistumaan, kokoontumaan yhteen ja aktivoitumaan. Äidit ovat yleensä ratkaiseva linkki perheen hyvinvoinnista huolehtimisessa. Tämän tulisi heijastua myös yhteiskunnan päätöksenteossa ja hallinnossa.

– Tarvitsemme naiset mukaan päättämään asioista. Molemmilla sukupuolilla on annettavaa ja luulen, että jos naisia kuultaisiin enemmän, myös muutos kohti onnellisempia ja terveempiä perheitä ja yhteiskuntaa olisi nopeampaa. Meidän tulee itse olla aktiivisia ja tehdä työtä muutoksen hyväksi. Toistemme tukeminen ja rohkaiseminen on ratkaisevaa tässä, Ojungerel päättää.

Jeesuksen juutalaisilla juurilla

Miten päästä syventämään ja laajentamaan ymmärrystään siitä, millaisessa kontekstissa Jeesus eli maanpäällisen elämänsä? Mitä tarkoittaa se, että Jeesus syntyi juutalaiseksi ja että Luukasta lukuunottamatta kaikki Uuden testamentin tekstien kirjoittajat olivat juutalaisia? Heidän kaikkien käsitys Jumalasta ja Hänen ilmoituksestaan pohjautui syvästi Vanhan testamentin kirjoituksiin. Mitä messiaanisten juutalaisten usko ja raamatuntulkinta tänä päivänä voisi antaa meille?

Jämsän kirkkoherra Harri Niemelä osallistui marraskuussa 2019 Jerusalemissa Caspari-keskuksen Discovering Jesus in His Jewish Context -kurssille. Se on suunnattu erityisesti teologeille ja hengellisessä työssä toimiville, mutta myös muille aiheesta kiinnostuneille.

– En ole aiemmin osallistunut millekään kurssille Israelissa. Nyt meille tuli vaimoni kanssa mahdollisuus päästä mukaan ja sain järjestettyä työtehtävistä vapaata sopivasti. Opintomatkan erittäin mielenkiintoinen sisältö houkutteli.

Kymmenpäiväinen kurssi sisälsi luentoja, joista osan pitivät Caspari-keskuksen teologit. Isosta osasta luentoja vastasivat eri tavoin Jeesuksen löytäneet messiaaniset juutalaiset teologit ja muutamat palestiinalaiset sekä muut akateemisesti ansioituneet teologit. Oli ilo kuunnella luennoitsijoita, jotka olivat perehtyneet asiaan laajasti ja toisaalta kuulla arjen tason seurakuntatyöstä. Joka päivä tehtiin myös hyvin mielenkiintoisia, vaihtelevia, tavallisen turistimatkan kohteista poikkeavia retkiä mm. Jerusalemissa, Betlehemissä, Qumranissa ja Galileassa. Paikan päällä hyvien opettajien ja oppaiden avulla moni Raamatun teksti avautui uudella tavalla.

– Parasta kurssilla olivat korkeatasoiset opetukselliset sisällöt ja retket. Tärkeitä olivat myös kohtaamiset ja keskustelut kurssin sisällöstä muiden kurssilaisten kanssa. Iso osa 13 pohjoismaisen ja yhden amerikkalaisen kurssilaisen joukosta oli teologeja. Oli myös hienoa ottaa taukoa koti-Suomen kuvioista ja kävellä siellä, missä Jeesuskin käveli.

Harri Niemelä koki oppivansa paljon, mutta hän nostaa muutaman mieleen painuneen esimerkin esille.

– Opin, että tällä hetkellä messiaanisten juutalaisten määrä ei lisäänny juurikaan ortodoksijuutalaisten keskuudessa, vaan ennemminkin maallistuneiden juutalaisten parissa. Juutalaisella kansalla on vahva kansallistunto ja -ylpeys. Messiaaniset juutalaiset rakastavat Jumalan antamaa lakia. Luterilainen kirkko tuntuu olevan heidän keskuudessaan kovin huonossa maineessa. Ajatellaan, että luterilaiset tekevät niin jyrkän eron lain ja evankeliumin välille, etteivät he enää arvosta lakia ollenkaan. Toinen syy huonoon maineeseen johtuu Lutherin juutalaisia vastaan kirjoittamista teksteistä, joita myös natsit aikoinaan käyttivät omiin tarkoitusperiinsä.

Huippuhetkiä kurssin aikana Harri Niemelä koki lisäksi paljon retkillä.

– Käynti Sepforiksessa oli silmiä avaava. Paikka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Nasaretista, jossa Jeesus asui ison osan elämästään. Todennäköisesti Jeesus kävi Nasaretista käsin töissä Sepforiksessa. Olen kyllä lukenut aiemmin tästä, mutta nyt pääsin näkemään nuo maisemat ja silittelemään kiviä, joita Jeesus mahdollisesti itse oli asetellut paikoilleen. Hieno kohde oli myös Galilean-järven rannalla sijaitseva roomalainen rauniokaupunki, Hippos, jossa Jeesuskin varmasti kävi. Hipposta ei mainita Raamatussa ja siksi sitä ei tunneta niin laajasti. Vuosina 1948–1967 paikka oli aivan Israelin ja Syyrian rajapinnassa. Edelleen siellä oli raivaamattomia miinakenttiä, joiden välitse aidattua polkua pitkin kävelimme Hippoksen kukkulalle auringonlaskun aikaan. Israelin jännitteinen poliittinen tilanne toki näkyy maassa tänä päivänäkin.

Millä tavalla Harri Niemelä näkee hyötyvänsä kurssista työssään pappina ja kirkkoherrana?

– Tällainen kurssi auttaa ymmärtämään, kuinka luterilaisena kristittynä olen vain pieni osa suurta kokonaisuutta; Jeesukseen uskotaan niin erilaisin tavoin monissa eri maissa. Toisaalta se vahvisti luterilaista peruslevollisuutta siitä, että Jeesus on täyttänyt lain puolestani ja sovittanut syntini. Olen yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas. Jumalan omaisuuskansan aseman pohtiminen antaa tärkeää näkökulmaa myös seurakuntatyöhön Suomessa. Tein myös löytöjä Raamatun sisällöstä Jeesukseen uskovien juutalaisten raamatunselityksen avaamina. Esimerkiksi kuvaus siitä, kuinka Jeesuksen ajan rabbit odottivat, että kun Messias tulee, niin hän kävelee veden päällä.

Tässä viitataan Danielin kirjan kuvauksiin Herran enkelistä, joka seisoo vesien päällä. Ja liiton arkun kävelemiseen veden päällä vedenpaisumuskertomukseen yhteydessä. Heprean alkuteksti paljastaa tällaisen merkillisen yhteyden. Kun Jeesus käveli veden päällä, hän täytti nämä profetiat.

Harri Niemelä suosittelee vahvasti kurssia teologeille, papeille ja muille, jotka haluavat syventää Raamatun ymmärrystään.

– Jos Raamattua lukee Suomessa, omassa huoneessaan, ja tutkii siihen liittyvää kirjallisuutta, pääsee kyllä pitkälle. Tällainen kurssi antaa kuitenkin sellaista sisäistä ymmärrystä, joka avaa Raamattua aivan toisella tavalla. Casparin kurssi on hyvällä tavalla teologisesti haastava. Kurssi edellyttää riittävän hyvää englanninkielen taitoa, sillä opetuskieli on englanti. Se antaa kuitenkin paljon sellaiselle, joka on jo pidempään pohtinut ja opiskellut uskoon liittyviä asioita.

Seuraava Discovering Jesus -kurssi järjestetään 19.–30.4.2021

Pakolaistyö pääosassa Areopagos–lähetysnäyttämöllä Kauniaisissa 17.–18.1.2020

Lähetysyhdistys Kylväjä tuo yhteen lähetystyön kulttuurin uudistamisesta kiinnostuneita aikuisia, nuoria ja perheitä. Tapahtumasarja Areopagos–lähetysnäyttämö alkaa tammikuussa Kauniaisissa.

Neljänä viikonloppuna toteutettavassa sarjassa käsitellään yhtä lähetystyön näkökulmaa kerrallaan aiheen parissa elävien kristittyjen, järjestöjen, seurakuntien ja toimijoiden kanssa. Tavoitteena on luoda vuorovaikutukseen ja keskinäiseen rohkaisuun pohjautuva yhdessä olemisen tapa, jossa on luontevaa jakaa toisille siitä, mitä itse on saanut.

Suomen Raamattuopistolla 17.–18.1.2020 pidettävässä viikonlopussa syvennytään kristillisen identiteetin kantamiseen sekä sen innoittamaan ja sitä haastavaan pakolaistyöhön. Tapahtuma avaa näkymää pakolaistyön visioon. Pohdinnassa on, miten parhaiten autetaan pakolaisia auttamaan ja siunaamaan toisia pakolaisia sekä miten vaikuttaa pakolaistyössä ja kantaa edessä olevia haasteita.

Osallistujat koulutetaan kahden kulttuurien välisessä kohtaamisessa sovellettavan työkalun käyttöön sekä ohjataan muiden hyväksi havaittujen materiaalien äärelle. Osallistujat saavat käyttöönsä Chaila-ryhmänohjaajamateriaalin, joka on suunniteltu psykososiaaliseksi tueksi ryhmätoimintaan pakolaistyössä. Materiaali yhdistää ammatilliset käytännöt ja raamatullisen toivon näköalat. Materiaali on kehitetty ja käyttöönotettu pakolaisten parissa Kreikassa, mutta sen sisältö soveltuu elämän- ja stressinhallinnan tueksi myös muussa kulttuurien välisessä työssä. Materiaalin kehittäjä, sairaanhoitaja ja psykoterapiaopiskelija Hanna Skyttä vetää koulutuksen yhdessä työparinsa kanssa.

Viikonlopun ohjelmavastuussa on Kirkon lähetystyönkeskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen sekä useiden järjestöjen ja seurakuntien toimijoita Suomesta ja etäyhteyden kautta Kreikasta. Kylväjän työntekijät ja lähetyskurssi osallistuvat tapahtumaan. Tapahtuma toteutetaan osittain englannin kielellä.

Pakolaistyö on myös ensi kesän Lähetyksen kesäpäivien yhteydessä perjantaisen seminaarin aiheena 12.6.2020 Savonlinnassa.

– Lähetysnäyttämö on kohtaamispaikka, joka ei esittele valmiita ratkaisuja, vaan tuo yhteen ihmisiä tutkimaan rinnakkain eläviä näkökulmia. Lähetysnäyttämö antaa tilan reagoida kuultuun ja koettuun, ja siten luoda yhdessä näköalaa tulevaan, kuvailee tapahtumajärjestelyistä Kylväjän kehittämistiimin kanssa vastaava kehittämispäällikkö Hanna Räsänen.

– Kuten Paavali Ateenan kukkulalla aikoinaan, lähetysnäyttämö muovaa ja luo ajassa elävää kulttuuria näkymättömän Jumalan todellisuuden varassa ja siihen sitoutuen. Näköalapaikoilta on kautta aikojen palattu kotiin vaikutteita saaneena. Toivomme, että niin käy tälläkin kerralla.

Areopagos–lähetysnäyttämö -sarja jatkuu Jyväskylässä huhtikuussa, jolloin syvennytään rohkeutta ja motivaatiota kysyvään pioneerityöhön. Tampereella syyskuussa tutkitaan, miten missionaariset yhteisöt voivat olla lähetysinnon uudistajia. Turun tapaamisessa marraskuussa palataan ytimeen, kun pohdinnassa on kasvu Kristuksen kaltaisuuteen. 

Ilmoittautumiset 17.–18.1.2020 viikonloppuun Raamattuopiston sivujen kautta.

Jouluna Ateenassa

Turvapaikanhakijoiden joulujuhlassa.

Masihin perhe on viettänyt Kreikassa tähän mennessä yhden joulun, mutta sitä juhlittiinkin monta kertaa Crossroads-pakolaiskeskuksessa ja vielä jouluaattona sekä joulupäivänä Masihien kotiseurakunnassa Koropissa.

Ensimmäinen joulujuhla oli 22.12. Crossroads-pakolaiskeskuksessa, jossa Bella ja Faisal Masih työskentelevät. Iltapäivällä tuli farsinkielisten ryhmä. Illalla tulivat bangladeshilaiset ja nepalilaiset. Juhlia täytyi järjestää useampi, koska ryhmät eivät ymmärrä toistensa kieliä.

– Crossroadsin tiloihin mahtuu noin viisikymmentä ihmistä, joten juhlijoille annettiin pääsylippu, jolla sai osallistua juhlaan. Molemmissa ryhmissä tilat olivat täynnä. Tunnelma oli iloinen ja rento. Muslimeja, buddhalaisia ja hinduja oli enemmän kuin kristittyjä. Sehän on lähetystyön tarkoituskin, toteavat Bella ja Faisal.

Juhlat aloitettiin joululauluilla. Kuuluisa kreikkalainen gospellaulajapariskunta esiintyi molemmissa juhlissa. Myöhemmin kaikki saivat laulaa yhdessä. Kaksivuotias pikkupoika innostui lauluista niin, että hän alkoi tanssia. Hän sai paljon hymyjä ja positiivista huomiota osakseen. Jouluevankeliumin jälkeen rukoiltiin siunausta sekä jouluun että ruualle.

Pakistanilaisia leivoksia.

– Juhlaruokana tarjoiltiin kaikille hyvin maistuvaa riisiä ja kanaa. Jälkiruokana syötiin kreikkalaisten perinteinen jouluherkku Melomakarona kahvin ja teen kanssa. Se on manteleilla koristeltu ja hunajalla maustettu hyvin makea leivos, kertaavat kertaavat Masihit.

Ruuan jälkeen Bella ja muutama tiimiläinen jakoivat joululahjat. Sekä lapset että vanhemmat olivat innoissaan saamistaan lahjoista. Lapset saivat lelun ja suklaata, naiset kasvorasvaa ja hygieniatuotteita, miehet t-paidan ja hygieniatuotteita. Vapaamuotoisen jouluisen yhdessäolon jälkeen juhlat päättyivät.

– Koin, että Jumalan valtakunta oli läsnä jo näissä juhlissa. Juhla muistutti minua siitä, että kerran me saamme viettää Karitsan häitä samalla tavalla suuren pöydän ääressä, yhdessä iloiten ja riemuiten, Faisal kuvailee.

Jouluaattoillan jumalanpalvelus Koropin seurakunnassa aloitettiin joululauluilla. Mukana oli 35–40 pakistanilaista ja intialaista. Erityinen, joulua varten harjoitellut, kuoro esitti useamman joululaulun Faisalin johdolla Masihien pojan Joshin säestäessä pianolla. Sitten kaikki lauloivat yhdessä. Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa jouluinen tietovisa, jonka Bella ja Faisal olivat tehneet yhdessä. ”Missä kaupungissa Jeesus syntyi?” ”Montako lahjaa Jeesus sai?” Kaikille oli ennen juhlaa kerrottu, mitkä kappaleet Raamatusta kannattaa lukea, joten kaikki tiesivät vastauksia. Voittaja sai suklaarasian. Tietokilpailun jälkeen jaettiin suklaarasiat joululahjaksi joka perheelle.

Bella ja Faisal Masih.

Aattoillan juhlaruokana oli kasviksia, riisiä, kanaa ja naan-leipää intialaiseen tapaan. Jälkiruuaksi syötiin perinteisiä pakistanilaisia erivärisiä ja -muotoisia mithai-leivoksia. Erään ravintolan kristitty kokki halusi tarjota joululahjan Koropin seurakunnalle kokkaamalla heille ruuat. Hän kokkasi ne ulkona teltassa. Koropin seurakunta antoi hänelle kukkaset kiitokseksi. Keskiyön aikaan tuotiin esille suuri, kaunis joulukakku. Se leikattiin juhlallisesti ja kaikki saivat herkullista kakkua.

Joulupäivän juhla alkoi jumalanpalveluksella kello yksitoista. Sen jälkeen syötiin edelliseltä päivältä jääneitä ruokia ja nautittiin leppoisasta ajasta yhdessä. Kakkuakin oli vielä jäljellä.

– Kaikki viettämämme joulujuhlat olivat todella siunattuja. Olemme kiitollisia Jumalalle yhdessäolosta ja ilosanoman kertomisesta juhlan kautta. Kaikkein kiitollisimpia olemme siitä, että kerran Jeesus syntyi maailmaan, vain antaakseen meille jokaiselle pääsylipun taivaalliseen hääjuhlaan! iloitsevat Bella, Faisal ja Josh Masih.

Teksti: Minna Aro

Kuvat: Masihien albumista

Syyskokouksen myötä rukoillen vuoteen 2020

Kylväjän syyskokous kokoontui lauantaina 14.12 Maunulan kirkkoon Helsinkiin. Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma vuodelle 2020 teemalla “Tietä rukoillen”.

– Starttaamme tukevalta perustalta kohti tulevaa vuotta kiitollisin mielin. Innostavien näköalojen edessä etsimme yhteisönä Jumalan johdatusta työn ja organisaation kehittämiseen, jotta osaamme viisasti käyttää ne monet voimavarat, jotka meille on uskottu. Rukouksesta se kaikki lähtee, toteaa lähetysjohtaja Taneli Skyttä.