Anne Laine

Gennadi – hedelmää kantava diakoni

Gennadi Gelman on yksi Juutalaiset Jeesukselle -järjestön (Jews for Jesus – JFJ) Odessan tiimin jäsen. Gena on lupsakka juutalaismies, syntyään Odessasta, kuten myös vaimonsa Lina. Jumala kutsui Genaa mukaan juutalaisevankeliointiin toisten juutalaisten, JFJ:n työntekijöiden kautta, jotka kävivät samassa seurakunnassa.

Juutalaiset Jeesukselle -järjestön työntekijät vakuuttivat, että juutalaisena minulla on vastuu kertoa Jeesuksesta toisille juutalaisille. He kutsuivat minua vapaaehtoiseksi evankeliointikampanjoihin, mutta vastustin kutsuja monta vuotta, kunnes väsyin vastustamaan. Vihollinen ei kuitenkaan päästänyt helpolla, vaan alkaessani julistamaan evankeliumia seurasi aina vaikeuksia: milloin lapsi sairastui, milloin oma taloudellinen tilanne heikkeni rajusti. Kertoessani ongelmastani uskonsisaret ja -veljet rohkaisivat minua jatkamaan Jeesuksesta todistusta vaikeuksista huolimatta. Niin jatkoin kaiken uhallakin ja sain kokea, että vaikeudet väistyivät. Vuonna 2003 osallistuin kuukauden mittaiseen evankeliointikampanjaan. Sen jälkeen tuntui siltä, että tämä on oma paikkani ja pääsin mukaan JFJ:n tiimiin, kertoo Gennadi Gelman.

Tunti juoksua Koben teologisen seminaarin hyväksi

Koben luterilainen teologinen pappisseminaari järjestää Japanissa varainkeruujuoksun kerätäkseen tukea Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työntekijäkoulutukseen. Juoksemassa on sekä lähettejä, japanilaisia työntekijöitä, kuin seurakuntalaisiakin. Kylväjän läheteistä juoksemassa on Johanna Perendi.

– Olen harrastanut vuosien varrella lenkkeilyä, joskin viime vuosina aika vähän. Lähetystyön hyväksi juokseminen on hyvä keino saada oma lenkkeilyharrastus taas käyntiin ja tehdä samalla tunnetuksi Japanin kirkon työntekijäkoulutusta, kertoo Johanna.

Johannalle tämä on ensimmäinen kerta lähetystyön hyväksi juoksemista.

– Viime vuonna näihin aikoihin meille oli juuri syntynyt toinen lapsi ja ajattelin, että ehkäpä ensi vuonna voin osallistua.

Haastejuoksuun voi osallistua myös Suomesta käsin lahjoittamalla haluamansa kertasumman tai maksamalla saavutettujen kierrosten mukaan. Yhden kierroksen pituus on 440 metriä ja juoksuaikaa yksi tunti.

Johanna haastaa sponsoreita:

– Lähde kannustamaan minua juoksemaan lujempaa ja tukemaan siten Koben teologista seminaaria. Tavoitteeni on 20 kierrosta, vaikka se saattaakin olla hieman yläkanttiin nykykunnolla.

Lahjoitustiedot löydät Johannan juoksuhaasteesta.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana lähetysjärjestöjen yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan tai kävellään lähetystyön hyväksi erilaisissa juoksutapahtumissa. Juoksijat ja kävelijät valitsevat lähetyskohteen, jolle keräävät rahaa, ja hankkivat sponsoreita tukemaan valitsemaansa kohdetta. Run for Missioniin voi osallistua sekä juoksijana ja kävelijänä että sponsorina. Varainhankinnan ja yhdessä liikkumisen lisäksi tavoitteena on lähetystyön näkyvyys. Run for Missions -juoksuhaasteessa ovat mukana Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura sekä Radio Dei.

Yhteistyösopimus Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon kanssa

Mongolian työalueen yhdyshenkilö Janne Henriksson ja Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon (MELC) johtaja Purevdorz Zamsran allekirjoittivat lokakuun lopussa Kylväjän ja MELC:n välisen yhteistyösopimuksen pääkaupunki Ulaanbaatarissa. Vuonna 2017 perustetun kirkon kanssa on jo pitkään valmisteltu yhteistyösopimusta, ja molemmat osapuolet iloitsevat virallisen sopimuksen allekirjoittamisesta. Kylväjän Mongolian yhteistyöseurakuntien tuki ohjautuu tällä hetkellä MELC:n kautta ja yhteistyö kirkon kanssa on tiivistä.

Kirkon johtaja Purevdorz kertoo kirkon tulevaisuudesta ja muun muassa siitä, miten maan lainsäädäntö vaikuttaa sen ja seurakuntien toimintaan:

– Mielestäni Mongolian lainsäädäntö hengellisen työn tekemiseen liittyen on muuttunut tiukemmaksi viimeisten vuosien aikana. Kun kristinusko saapui maahan ja ensimmäiset seurakunnat syntyivät, oli paljon helpompaa saada esimerkiksi viisumipaikkoja ulkomaalaisille läheteille ja raamatunopettajille. Kun Ulaanbaatarin Raamattukoulu (UBTC) perustettiin, oli ulkomaalaisia opettajia 8 henkeä. Nyt koulu saa vain yhden viisumipaikan ulkomaalaiselle henkilöstölle, Purevdorz kertoo.

Mongoliassa on suunniteltu lainsäädäntöä, joka kieltäisi kansalaisjärjestöjä tekemästä kristillistä tai hengellistä työtä. Lait ovat tällä hetkellä parlamentin käsittelyssä, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty.

– Tämä voi olla tulevaisuudessa ongelma myös MELC:lle, joka on rekisteröitynyt nimenomaan kansalaisjärjestöksi. Maan hallinto on kiristämässä otetta kristillisten seurakuntien ja toimijoiden osalta. Tulevaisuus näyttää vähän vaikeammalta kuin tämänhetkinen tilanne.

Purevdorz selventää, että kirkolla ja seurakunnilla on hyvät, avoimet ja rehelliset välit viranomaisten kanssa. Hän toisaalta myös ymmärtää hyvin, miksi viranomaiset haluavat tarkasti seurata esimerkiksi ulkomailta tulevaa rahoitusta seurakunnille. Erilaisten kulttien epärehellinen toiminta ja väärinkäytökset ovat saattaneet johtaa epäluuloisuuteen kaikkia kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia kohtaan. Kristinusko saatetaan nähdä epätoivottuna ulkomaalaisvaikutuksena ja jopa valtioiden yrityksenä vaikuttaa Mongolian yhteiskuntaan. Muutos ja uudet vaikutukset koetaan ehkä uhkana aiemmin hyvin eristäytyneelle ja edelleen omaa kulttuuriaan paljon arvostavalle ja suojelevalle Mongolialle.

– Mutta Mongolia on jo muuttunut niin paljon viimeisten 30 vuoden aikana. Olen itsekin nähnyt ja elänyt monta erilaista elämää. Pienenä lapsena olin kommunisti. Kommunismin kaaduttua elin nuorena aikuisena ateistin elämää. Nyt olen jo pitkään ollut kristitty. On vaikea kuvailla, minkälaista elämä oli täällä esimerkiksi 90-luvun alussa. Elämä oli todella vaikeaa ja ankeaa. Luulen, että Mongolialla meni silloin huonommin kuin monella muulla maailman heikoimmalla ja köyhimmällä valtiolla. Kehitystä siitä ajasta on tapahtunut paljon, mutta matkaa on vielä pitkästi jäljellä, Purevdorz kertoo.

Kylväjä toivoo kirkolle valoisaa tulevaisuutta mahdollisista haasteista huolimatta. Kirkon kasvua ja kehittymistä halutaan tukea ja toivomme, että yhteistyö on molemmille osapuolille siunaukseksi. Hallinnollisista kysymyksistä ja budjetista pitkään keskusteltuamme Purevdorz silminnähden innostuu, kun hän puhuu siitä, että kristittyjen yhteys, evankeliumi, rukous ja Raamatun sana ovat kirkon ydintä.

– Vaikka MELC on myös hallinnollinen toimija, haluan aina pitää esillä sitä, että olemme ensimmäiseksi hengellinen toimija ja haluamme keskittyä siihen, mikä on tärkeintä: Raamatun sanan kertomiseen ja sen levittämiseen mongolien keskuuteen, Purevdorz päättää.

Nepalilainen taide kuvittaa joulun

Kathmandun kylässä Bungamatissa,asustaa nepalilainen perheenisä Chaman Moktan. Perhe on kristitty, ja koti on avoinna hengellisten kokoontumisten pitoon ystävien kesken. Moktan on toiminut parinkymmenen vuoden ajan sikäläisen lähetysjärjestön työssä. Viime vuodet hän on antanut taidekasvatusta lapsille. Omia piirroksiaan hän myy saadakseen perheelleen elantoa.

”Vapahtajan luo” ja ”Jouluyö vuoristossa” -korttien nepalilaiseen vuoristomaisemaan sijoitetut jouluyön tapahtumat puhuttelevat. Korttien värimaailma on hillitty, mutta niiden viesti on vastaansanomaton.

”Todisteet siitä, että Kristus on syntynyt tänne pelastaakseen ihmiset iankaikkiseen elämään, pitävät”, kertovat taiteilija ja häntä haastatellut Hira Khadgi. Koko maailmalle on syntynyt Vapahtaja.

Korpit Etiopiaan ensimmäiselle työkaudelle

Korppien koti Addis Abebassa on Kylväjän yhteistyökumppanin Norjan luterilaisen lähetysliiton NLM:n vartioidussa pihapiirissä.

Kylväjän työntekijät Etiopiassa kolminkertaistuivat marraskuun alussa, kun Daniel Tegene sai työtoverikseen Korppien perheen. He tekivät lähtöä ensimmäiselle työkaudelleen hyvillä mielin. Vaimo kuvaa lähtemisen ajatuksia tyynesti:

– Lähtö on ollut pitkään tiedossa. Hidaskin valmistautuja, kuten minä, on voinut valmistautua lähtöön henkisesti. Tietenkin on haikea mieli siitä, että joutuu jättämään perheenjäseniä ja ystäviä tänne Suomeen. Mutta he pysyvät elämässämme, vaikka he olisivat kaukanakin.

Mies jakaa hyvätunnelmaiset lähtöajatukset:

– Olemme innolla odottaneet tätä lähtöä, ja siihen liittyy luopumistakin, mutta se on osa lähtemistä. Perheen pienin jokeltelee omia tuntojaan tuossa vieressä.

Perillä odottavista tehtävistä ja työnkuvasta Korpit toteavat, että viisumi saadaan kehitysyhteistyöhön, jos Herra suo. Paikan päällä on kaksi kehitysyhteistyöprojektia, joita he koordinoivat. Tämän lisäksi he osallistuvat paikallisen seurakunnan toimintaan, ja kohtaavat läheisiä lähetyselämän arjessa.

Mutta mikä saa Korpit lähtemään? Eikö olisi helpompaa jäädä tänne Suomeen? Mies vastaa:

– Jeesuksen kutsu saa lähtemään lähetystyöhön. Hän on antanut itsensä puolestamme kuolemaan ristillä, ja noussut kuolleista. Tämä hänen rakkautensa herättää vastarakkautta meissä, ja haluamme lähteä hänen käskynsä mukaan viemään evankeliumia kaikille ihmisille.

Vaimon ajatukset kulkevat samaa rataa. Hän syventää tuntojaan vaiheista, jotka edelsivät lähtöpäätöstä:

– Ei ole helpompaa jäädä, jos on saanut kutsun lähteä. Ensimmäiset keskustelut lähdöstä käytiin kuutisen vuotta sitten. Eri vaiheiden jälkeen olemme nyt tässä, lähdössä. Maailmassa on vielä paljon saavuttamattomia kansoja, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia.

– Aika Genevessä opiskelujen ja työn merkeissä kypsytti lähtöön. Kaiken aikaa taustalla kyti ajatus siitä, että voisi lähteä jonnekin, missä emme ole kristillisen kulttuurin vaikutuspiirissä vaan vieraana toisen kansan keskellä.

– Suomen Raamattuopistossa opiskelimme vuosi sitten Avoimessa raamattukoulussa, ja sitten syntyi lapsemme. Kevään olimme lähetyskurssilla samassa paikassa.

Perhe matkustaa pienen lapsen kanssa Etiopiaan. Pelokkain mielin heidän ei tarvitse lähtöä tehdä. Vaimo kertoo:

– Pienen vauvan kanssa saatoin kokea itseni pelokkaaksikin, olihan lapsi hyvin hauras. Nyt tuo tunne on vaihtunut jännitykseen siitä, millaiseksi arkemme muodostuu, ehkä kovinkin erilaiseksi, mutta luottamus on päällimmäinen tunne: saamme nähdä, että Herra pitää huolen. Mielessä on myös into siitä, mitä kaikkea poikamme oppii Etiopiassa, ja miten hän oppii vaikkapa syömään injera-lettuja, mitä hän ei ehkä Suomessa olisi oppinut.

Kuuntele Korppien haastattelu Lähetysvartissa Radio Deissä tiistaina 12.11. klo 20.

Forum Appi

Kuulin hiljattain suomalaisesta miehestä, joka oli palaamassa työmatkalta. Lumimyrskyn vuoksi hän ei ehtinyt jatkolennolle Istanbulissa, minkä seurauksena hän joutui kääntymään lentokenttävirkailijan puoleen. Kävi ilmi, että oli jäätävä yöksi odottaman seuraavaa lentoa. Ystävällinen paikallinen virkailija kysyi väsyneen matkaajan ammattia. Kuullessaan, että hän oli pappi, virkailija innostui todeten, että ”sittenhän meillä on koko yö aikaa jutella elämän tärkeistä asioista!” Tätä pohdintaa tuskin olisi tapahtunut Helsinki-Vantaalla.

Itse puolestani kävin aiemmin syksyllä inspiroivan keskustelun erään toisen tuntemani miehen kanssa. Hän sanoi miettineensä sitä, kun ihmiset joskus eläköityessään sanovat, että nyt voi tehdä mitä haluaa. Mietimme yhdessä, että onko todella niin, että voimme tehdä ajallamme, mitä haluamme. Ystäväni sanoi, että olisi varmasti ennen omien suunnitelmien tekemistä viisasta kysyä Jumalalta, mitä hänen tulisi tehdä eläkkeen tuomalla lisääntyneellä vapaa-ajalla. Tämä pohdinta tapahtui Vantaalla.

Itämaisten kulttuurien edustajat sanovat joskus meille länsimaalaisille, että teillä on kello ja meillä on aikaa. Näin se usein valitettavasti on. Itsellänikin on hieno kello ranteessa. Huomaan, että ajan puute ei kuitenkaan ole ainoa aikaan liittyvä ongelma, jonka kanssa kamppailen. Vähintään yhtä iso haaste on käyttää jäljelle jäänyt vapaasti käytettävissä oleva aika järkevästi, itseäni ja muita rakentavalla tavalla.

Harva kuulemma kuolinvuoteella harmittelee sitä, että ei ole viettänyt enemmän aikaa työpaikalla. Sen sijaan moni katuu ihmissuhteiden laiminlyöntiä. Ensimmäiset kristityt olivat selvästi oivaltaneet jotain elämän prioriteeteista, ja osittain juuri siksi evankeliumi levisi niin voimakkaasti. Vai mitä ajattelet siitä, että kuultuaan Paavalin matkasta Roomaan, hänen ystävänsä tulivat häntä vastaan seitsemänkymmenen kilometrin päähän Forum Appiin saakka? Tunnustan, että itselleni tuo sanapari tuo mieleen kauppakeskuksen mobiiliaplikaation, mikä kertonee jotain omasta kulttuuristamme.

Raamatun mukaan aikamme lyhyyden ymmärtäminen johtaa siihen, että saamme viisaan sydämen (Ps. 90:12). Psalmin kirjoittaja pyytää Jumalaa opettajaksi tässä yksinkertaisessa, mutta yllättävän vaikeassa elämän rajallisuuden tunnustamisessa. Meitä haastetaan lentokenttävirkailijan tavoin käyttämään tarjolla oleva aika oikein, edistämään kulttuuria, jossa ihmiset ja uskonasiat ovat shoppailua ja ruutuaikaa tärkeämpiä. Ajattelen, että olisi armoa saada viisas sydän, ennen kuin se vetelee viimeisiään.

Lähetystyössä tiedämme keskittyvämme tärkeisiin asioihin. Silti näissäkään hommissa ei kannata kiirehtiä, sitkeys kun on singahtelua suurempi hyve. Seurakunnalle annettu tehtävä on kiireellinen, mutta sato kypsyy yleensä hitaasti, omalla ajallaan. Muistutan jatkuvasti malttamatonta minääni siitä, että vaikka välitavoitteiden toteutumista tulee seurata silmä tarkkana, kirkkohistoriallinen kvartaali on 250 vuotta. Haluamme rakentaa kestävälle perustalle, olkoon se kuinka hidasta ja vaivalloista tahansa.

”Siellä asuvat veljet olivat jo kuulleet meistä ja tulivat meitä vastaan Forum Appiin ja Tres Tabernaen pikkukaupunkeihin saakka. Nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja sai lisää rohkeutta.” Ap.t. 28:15.

taneli.skytta@kylvaja.fi

Hiiren pyhäkoulukirjeet – lähetysaiheinen tehtäväkirja julkaistu

Tikkasen perheen lähtiessä Mongoliaan syksyllä 2016 perheen äiti Marjut mietti, miten pitää yhteyttä kummilapsiin ja kertoa heille Mongoliasta. Pohdinta johti ystävien voimien yhdistämiseen. Lopputuloksena oli kahden vuoden kirjepyhäkoulu ja viimeisimpänä lähetysaiheinen tehtäväkirja.

Tikkasen perheen kaksivuotisen Mongolian-työkauden aikana yli 140 perheen lapset pääsivät Lähetysyhdistys Kylväjän kautta mukaan kirjepyhäkouluun tutustumaan raamatunkertomusten lisäksi Mongolian ihmeelliseen maahan. Pyhäkoulukirje kädessään he ratkoivat arvoituksia ja opettelivat monenlaista uutta. Taisipa jokunen laulukin jäädä soimaan kodeissa.

Marjut Tikkanen toteutti kirjepyhäkoulun yhteistyössä kahden ystävänsä, Anu Laitisen ja kuvittaja Laura Kyllösen, kanssa. Kirjepyhäkoulu toi lapsille kerran kuukaudessa pyhäkouluhetken postissa kotiin. Kirje noudatti pyhäkoulun kulkua. Sisältö kietoutui raamatunkertomuksiin ja yhdistyi Tikkasen perheen seikkailuihin Mongoliassa syksystä 2016 kevääseen 2018.

– Kirjepyhäkoulu on omanlaisensa esimerkki siitä, kuinka lähetystyötä voi tehdä. Yksi leipoo myyjäisiin kakun, toinen postittaa lähetin kirjeitä, kolmas kutoo sukat. Meille tuli luontaisena tämän tehtäväkirjan tekeminen. Se ei missään vaiheessa ollut meidän kenenkään suunnitelmissa tai unelmissa. Huomasimme vain, kuinka pystymme tarttumaan annettuihin haasteisiin yhdessä, toteaa Marjut Tikkanen.

Kirjepyhäkoulu päättyi Tikkasten palattua Suomeen, mutta uusi haaste oli jo vienyt tiimin mennessään: kirjepyhäkoulun laajentaminen Kylväjän muillekin työalueille pyhäkoulukirjan muodossa. Niinpä Marjut, Laura ja Anu kävivät uudelleen käsiksi työhön.

Vuoden työ on nyt saatu taittaja Anne Laineen loppusilausten myötä yksiin kansiin, esikoululaisille ja 1–2-luokkalaisille suunnatuksi pyhäkoulukirjaksi. Tehtäväkirjaan on koottu 12 uutta pyhäkoulukirjettä, yksi jokaiselle kuukaudelle. Kirjeissä on raamatunkertomusten ja niihin liittyvien innostavien ja hauskojen tehtävien lisäksi terveisiä Kylväjän työalueilta. Kymmenen työalueen joukkoon ovat päässeet Mongolian lisäksi muun muassa Japani, Bangladesh ja Jakutia.

– Kirjepyhäkoulun tekeminen on ollut haasteellista ja mielenkiintoista. Tehdessämme olemme aina miettineet, mitä pieni tehtäväkirjan lukija mahtaa ajatella Taivaan Isän opetuksista. Toivomme, että työmme kantaa hyvää mieltä ja antaa aikuiselle ja lapselle mukavan yhteisen raamattuhetken, toivoo Marjut Tikkanen koko tekijätiimin puolesta.

Teksti: Outi Saari

Etiopiassa rukoiltiin 1980-luvulla – mitä tapahtuikaan 10 ja 35 vuotta myöhemmin?

Valokuva Tuula Sysimiehen arkistosta

– Milloin te tulette lähetystyöntekijöiksi Neuvostoliittoon? kysyttiin Lähetysyhdistys Kylväjän läheteiltä Tuula Sysimieheltä ja Hilkka Harekselta heidän työalueellaan 1980-luvun Shakkisossa Etiopiassa.

Kysyjät olivat neuvostoliittolaisia, jotka työskentelivät Shakkison kaivoskaupungissa asiantuntijatehtävissä. Asiantuntijat usealta Neuvostoliiton kielialueelta olivat lähettien lisäksi ainoita ulkomaalaisia kaupungissa. Suomalaisten lähettien ja neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden välille oli syntynyt yhteys ja ystävyys. Kysymyksen kuultuaan lähettejä nauratti:

– Milloin Neuvostoliittoon pääsisi lähetystyöntekijä!

Niin mahdottomalta ajatus kuulosti. Onneksi Etiopiassa saattoi kuitenkin jakaa Raamattuja neuvostoliittolaisille esimerkiksi gruusian kielellä.

– Oli koskettava nähdä kuinka raavas mies tutki ensimmäisen kerran elämässään Sanaa omalla kielellään, muistelee eläkkeellä oleva Etiopian-lähetti Hilkka Hares.

– Minä kävin silloisessa Hakaniemen kristillisessä kirjakaupassa kysymässä Raamattuja ja Uusia testamentteja, ja sitten kannoin niitä matkalaukussa mukanani sinne Shakkisoon, Tuula Sysimies muistelee. Myös yksi Hilkan lähettäjistä postitti Hyvinkäältä Shakkisoon venäjänkielisiä Raamattuja. Aikanaan asiantuntijat palasivat kotiseuduilleen eri puolille Neuvostoliittoa. Tuulalle jäi näistä paikoista erityisesti mieleen Jakutia, joka oli Shakkison lailla kaivosaluetta ja tuli usein esille puheissa. Osa neuvostoliittolaisten saamista Raamatuista jäi tulliin, mutta takaisin Shakkisoon palattuaan he saivat läheteiltä uudet.

Suomeen palattuaan vuonna 1990 Tuula osallistui Missio Leningradiin:

– Tikkurilasta lähti bussilastillinen ihmisiä sinne, minä mukana. Meillä oli tarkoitus jakaa traktaatteja stadionin ulkopuolella. Ja niin olin jakamassa siellä traktaatteja Leningradin illan hämäryydessä. Yks kaks kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleeni, että hei hetkinen, nythän minä olen täällä Leningradissa jakamassa traktaatteja. Että ei olisi silloin 80-luvun lopulla pitänyt nauraa tälle asialle, koska Jumalalla on hyvä huumorintaju.

Parinkymmenen vuoden aikana Jakutia muistui silloin tällöin Sysimiehen mieleen rukouksissa. Pyyntönä oli, että jos Jakutiassa olisi heidän jakamiaan Raamattuja, Jumala puhuisi ihmisille niiden kautta. Vuonna 2015 Kylväjä aloitti työn Itä-Siperian Jakutiassa, Inkerin kirkon kutsumana.

– En olisi ikinä uskonut 80-luvulla Shakkisossa, että Jumalan suunnitelmissa on avata työ Jakutiassa. Jumalan johdatukset ovat aivan ihmeellisiä, Tuula kehuu.

Maailmassa on vielä tuhansia kansoja, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Miten evankeliumi saavuttaisi heidät? Kylväjän työstä Itä-Siperiassa, Japanissa ja Etu-Aasiassa saavuttamattomien kansojen keskuudessa vastaava Tapio Pokka on löytänyt vastauksen Luukkaan evankeliumin kymmenennestä luvusta, jossa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”

– Eli Jeesuksen sydämellä varmasti ovat tämänkin ajan saavuttamattomat kansat, jotka eivät ole vielä saaneet kuulla hänestä, Pokka tulkitsee.

– Siihen, miten saavuttamattomat saavutetaan, Jeesuksen ohje on hyvin selvä. Ensiksikin pyytäkää Herraa. Rukoilkaa. Ja rukoilkaa, että Jumala lähettäisi avun näille saavuttamattomille kansoille, Pokka jatkaa.

Evankeliumin leviämisen puolesta rukoilevan on mahdollista liittyä osaksi kansainvälistä rukousverkostoa Unreached of the Day -kännykkäsovelluksen tai nettisivujen avulla. Sovellus kertoo päivittäin kaikille sen käyttäjille yhteisen, huolella valitun esirukouskohteen. Rukouksen kohteena on jokin kansa, joka ei ole kuullut Jeesuksesta. Sovellus antaa tietoja esimerkiksi kansan kielestä, uskonnosta ja asuinalueesta. Lisäksi se kertoo, montako ihmistä eri puolilla maailmaa rukoilee juuri nyt kanssasi saman kohteen puolesta. Pokka uskoo, että tällaisella yhteisellä rukouksella on ratkaiseva merkitys saavuttamattomien kansojen tavoittamisessa.

Lopuksi Tapio Pokka palaa vielä Luukkaan evankeliumin kymmenenteen lukuun:

– Jeesus sanoi rukoilijoille: ”Menkää, minä lähetän teidät.” Niin tämä rukousvastaus sitten toteutuu hänen hyväksi katsomallaan ajalla ja aikataululla.

Kuuntele Tuula Sysimiehen haastattelu Lähetysvartissa Radio Deissä 5.11. klo 20 ja Tapio Pokan haastattelu 19.11. klo 20. Haastattelut löytyvät myös Kylväjän nettisivujen arkistosta www.kylvaja.fi/tule-mukaan/kuuntelemaan/lahetysvartit.

Teksti: Outi Tulijoki

Ulan-Uden kirkon kellarikerros pian valmis

Kesäkuussa aloitetut rakennustyöt ovat edenneet niin, että kirkon kellarikerros on jo melkein valmis.
– Rankkasateet hidastivat rakennustöitä, ja pian pakkanen kiristyy talvilukemiin, joten kovin pitkään ei rakentamista voi jatkaa ilman lisälämmitystä, toteaa Itä-Siperian lähetti Anitta Lepomaa.
Työ kuitenkin etenee. Lähipäivinä laaditaan sopimus vesilaitoksen kanssa ja tehdään vesi- ja viemäriliitäntöjä. Lokakaivoon lisätään renkaita, että siitä tulee tarpeeksi syvä.
– Seurakuntalaisemme Raisan poika Viktor on saanut rakennustyömaalta hitsaajan paikan. Hän hitsaa tontin ympärille aaltopeltiaitaa.
Seurakuntalaiset odottavat innokkaasti uutta kirkkorakennusta, jossa on paljon tilaa kokoontua yhteen jumalanpalvelukseen kahden sijasta. Lapsille saadaan oma pyhäkoululuokka, ettei tarvitse kesken askartelujen väistää seurakunnan teetarjoilua.
Kirkkoherra Vladimir Nikiforov iloitsee, että rakentaminen on päässyt hyvään vauhtiin säiden aiheuttamista yllätyksistä huolimatta. Lunta on sadellut vähän, eikä siitä ole ollut haittaa. Yöpakkaset kiristyvät pikkuhiljaa. Marraskuun puolivälissä lämpötila laskee kahteenkymmeneen pakkasasteeseen ja lumipeite pysyy kevääseen asti.
– Kirkkohankkeeseen voi osallistua Suomesta käsin rukouksin ja taloudellisesti. Kiitos, että olet mukana rakentamassa kirkkoa Ulan-Udeen!

Rakenna kirkkoa Itä-Siperiaan ja osallistu keräykseen: www.kylvaja.fi/ita-siperian-kirkkohanke.

Lähetys saa juoksemaan

Kylväjä on toista vuotta mukana kaikkia kirkkomme lähetysjärjestöjä yhdistävässä ja lähetyksen profiilia uudella tavalla nostavassa Run for Missions -juoksuhaasteessa. Kauden päätapahtuma oli elokuun lopussa Tampere Maraton, jossa Kylväjän työn hyväksi juoksi neljä yksilöjuoksijaa 10 km  ja yksi joukkue maratonin. Kolme juoksijaa juoksi juutalaistyön hyväksi keräten yhteensä liki 650 euroa. Etiopiaan lähdössä olevien lähettien hyväksi juossut joukkue keräsi yli 700 euroa. Toista kertaa Run for Missions -juoksuhaasteessa mukana ollut pitkänlinjan raamatunopettaja ja maratoonari Eero Junkkaala juoksi tänä vuonna Kylväjän Itä-Aasian teologisen koulutuksen hyväksi.

– Juokseminen pitää kunnossa ja lähetys levittää evankeliumia maailmaan. Kun ne molemmat yhdistetään, niin sehän on tosi kova juttu! Teologinen koulutus Aasiassa nuorten kirkkojen parissa on äärimmäisen tärkeä, jotta saadaan sinne asiallista raamatullista teologista tietämystä. Sitä pitäisi tukea kaikin voimin, kommentoi Eero osallistumistaan juoksuhaasteeseen.

Kylväjän lähetin Juha-Pekka Rissasen juoksu viime vuonna Israelissa keräsi liki 5 000 euroa Ebenezer-vanhainkodin sairasosaston rakennusrahaston hyväksi. Juha-Pekka juoksee 30.10. Tel Avivin Midnight Run -juoksussa R4M-väreissä työpaikkansa Immanuel-kirkon diakoniatyön hyväksi. Tel Avivin suurkaupunkialueella on monenlaista henkistä ja aineellista avun tarvetta, johon seurakunta vastaa. Tule mukaan kannustamaan Juha-Pekkaa ja tukemaan tärkeää työtä!

Run for Missions -juoksukonseptin merkeissä voi juosta lähetystyön hyväksi minkä tahansa juoksutapahtuman yhteydessä. Syyskuun lopulla Kylväjällä oli juoksija ensimmäistä kertaa mukana Jyväskylän Finlandia Maratonilla pakolaistyön hyväksi. Lue lisää R4M-juoksuhaasteesta  ja tule mukaan keräämällä oma joukkueesi tai tukemalla muiden juoksukohteita.

Kirjotun kortin tarina

Mina Ranin tekemässä Kirjontaompelua.

– Katsohan tätä ompelua, onko kelvollinen, kysyy Mina Rani. Hänen työnsä laatu on kiitettävää, sillä hän on tehnyt kirjontatöitä parikymmentä vuotta. Mina oli yksi ensimmäisistä kirjontaompelua opetelleista, kun sitä alettiin opettaa koeluontoisesti 1990-luvulla ensin yksityisille Uzirpurissa, jossa nykyisin toimii Kylväjän paikallisen yhteistyökumppanin, BLM-F-järjestön koulutuskeskus.

Mina Rani on hindu ja hän asuu Uzirpurin naapurikylässä, Razuaparassa. Hän kertoo:

– Kun minut naitettiin, olin varsin nuori tyttö. En osannut lukea enkä kirjoittaa. Sain lähetykseltä ompelu­opetusta ja kirjontatöitä, joista sain omaa rahaa. En osannut kirjoittaa nimeäni palkkiokuittiin, mutta käsityöohjaaja Balesor opetti siinä kädestä pitäen.  Ostin käsitöistä säästämilläni rahoilla vuohen, joka sai useita kilejä, ja niiden myymisellä hankin lisää rahaa. Sain lapsia, he kasvoivat ja pääsivät kouluun.

– Myöhemmin kylässäni aloitettiin säästöryhmä, ja liityin sen jäseneksi. Talletimme viikoittain 10 takaa (10 senttiä) ryhmän rahastoon, josta sain myöhemmin lainaa ja hankin maata viljelyyn. Oman käytön lisäksi riisiä riitti myytäväksi. Lasteni isä sanoi, ettei pysty yksin kouluttamaan lapsia, joten minä autoin. Lasten koulutukseen tarvitaan paljon rahaa. He tarvitsivat aina uusia talvivaatteita ja muuta. He tarvitsivat yksityisopetusta pärjätäkseen koulussa, siihenkin meni paljon rahaa. Nyt lapseni ovat jo aikuisia. Säästöryhmä-toiminta on hyvä, koska saamme lainoista korkotulonkin käyttöömme. Minun perheeni tulee nyt hyvin toimeen.

Korttien kuvat ommellaan ensin isolle kankaalle.

Säästöryhmät. BLM-F:n kylien kehittämisohjelmaan ja ruokaturvan parantamiseen olennaisena osana kuuluvat viikoittain kokoontuvat säästöryhmät, joissa noin 20 naista asettaa itse tavoitteensa. Pienistä viikkosäästöistä ryhmän rahastoon kertyy yllättävästi pääomaa. Ryhmän ohjaaja on perehdytetty ryhmän johtamiskursseilla tarvittavaan kirjanpitoon, mikä auttaa hallinnoimaan ryhmän pankkitiliä. Ryhmä myöntää lainaa jäsenilleen sopimillaan ehdoilla, näin myös korkotulot jäävät hyödyntämään ryhmää. Yhteishankkeista, esimerkiksi vuokratun yhteispellon sadosta saadusta tuotosta jaetaan osa jäsenille ja osa ryhmän rahastoon. Aikaa myöten ryhmä kartuttaa rahastoa ja pystyy antamaan jäsenille lainoja, joiden takaisinmaksuprosentti on hyvä, yli 90 %. Ryhmä itsenäistyy, kun sillä on riittävästi rahaa tilillään.

Ryhmäläiset oppivat myös luku-, kirjoitus- ja laskutaidon perusteita sekä yhteistyötaitoja, joiden tuella naiset voimaantuvat, ja heidän taloudelliset ja kulttuuriset oikeutensa vahvistuvat, samoin perheen sosiaalinen asema. Vuosittain ryhmiä itsenäistyy, ja uusia aloitetaan. Ryhmät tarjoavat vaihtoehdon pankkien tai suurten järjestöjen korkeakorkoisille mikroluotoille. Niiltä saa helposti suuriakin lainoja, joita köyhä ei useinkaan pysty maksamaan, vaan joutuu lopuksi kohtaamaan kovat perintätoimet.

– Vain vuodenkin kestäneessä ryhmässä näemme, miten naisilla on parempi itsetunto. He kertovat, miten ovat itse saaneet aikaan muutoksen omassa kylässään ja perheensä elämässä, ja että nykyään heitä arvostetaan enemmän yhteisössään. Heillä on enemmän sananvaltaa omassa perheessäänkin, toteaa Bangladeshissa työskentelevä Kylväjän työntekijä Saara Bengtsson.

Aili Maria lajittelemassa kortteja.

Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeisiin Bangladeshissa sisältyy olennaisena osana maaseudun maattoman ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvan väestön työllistymismahdollisuuksien lisääminen. Kun päivätyöläiset saavat mahdollisuuksia lisäansioihin, se ehkäisee maaltapakoa. Kaupungeissa monilla olisi suurista toiveista huolimatta edessä huonot työolot ja ehkä slummiasuminen.

Ompelemalla peltikatto. Kokenut kurssivastaava, itsekin taitava käsitöiden taitaja, on Biswanath-niminen nuori mies. Naisille opetetaan neule- ja virkkaustöitä, solmintaa tai kirjontaompelua. Useimmat naisista eivät ole aiemmin pitäneet neulaa käsissään, siksi opetuksen nopeat tulokset hämmästyttävät. Myyntiin valmistettuja kirjontatöitä koordinoi musliminainen, Morzina. Hän kertoo kokemuksistaan:

– Biswanath järjesti kylässäni kirjontaompelukursseja, aluksi viiden päivän mittaisina. Kehityimme taitaviksi ja ompelimme myyntiin pöytäliinoja ja kortteja sekä pussukoita. Koneompelukurssin käyneet naiset viimeistelevät työt. Kortteja on myyty myös pääkaupunki Dhakassa käsityöliikkeessä. Kirjomme kankaita myös itsellemme.

Salma kertoo antaneensa ompelutulonsa miehelleen, ja niillä hankittiin savitaloon peltikatto. Aslema on ostanut lehmän, muutamalla muulla on polkupyöräkärry, jonka kuljetuksilla mies hankkii perheelle elannon. Naiset iloitsevat voidessaan tukea lastensa opintoja tai hankkia rahaa tyttäriensä myötäjäisiin.  Laadunvalvontaa hoitaa oman työnsä ohessa toimiston avustava työntekijä Sriti. Matkalaiset vievät tuotteita kotimaassa myyjäisiin myytäviksi.

Pitkäaikainen Kylväjän työn ystävä ja lähettäjä Riitta Siltanen Savitaipaleelta on vieraillut Bangladeshissa ja ollut itse paikan päällä näkemässä ja hankkimassa kortteja. Hän kertoo:

– Kun kortit olivat uutuustuote, niitä meni niin paljon, että usein ne loppuivat kesken, ja saimme pikapikaa tilata lisää. Kortit ovat kestotuote, joilla on oma uskollinen ostajakunta, mutta edelleen on huomattavissa uutuudenviehätyksen vaikutus: myynti on aina suurempaa uudessa paikassa. Hinta-laatusuhde on ollut koko ajan hyvä.  Jäädessäni 15 vuotta sitten eläkkeelle opettajan työstä annoin jokaiselle oppilaalleni kirjotun kukkakortin kiitokseksi yhteistyöstä. Edelleen käytän kortteja erityistilanteissa.

Teksti: Aili Maria Manninen

Kuvat: Aili Maria Manninen ja Outi Saari

Pala maailmalta -kaupan tuotekuvasto on ilmestynyt

Pala maailmalta -lähetyskaupan uutuus, ensimmäinen oma tuotekuvasto, esittelee kaupan suosituimmat tuotteet. Kuvasto on juuri ilmestyneen Kylväjä-lehden liitteenä, mutta voit katsoa tai ladata sen myös omalle koneellesi.

Ostokset Pala maailmalta -kaupasta tukevat kehittyvissä maissa asuvia artesaaneja ja heidän perheitään. Ostamme kauppaan ilman välikäsiä erityisesti käsityötuotteita, joiden valmistaja on saanut reilun korvauksen työstään. Toiminta tukee naisten asemaa ja kehittää kyläyhteisöjä. Saadut varat käytetään uusien tuotteiden ostamiseen Mongoliasta ja Bangladeshista sekä muiltakin Kylväjän työalueilta.

Pala maailmalta -kaupassa voit asioida Tikkurilan basaarista, verkkokaupassa, sähköpostitse, puhelimitse tai Kylväjän tilaisuuksissa myyntipöydistä.

 

www.palamaailmalta.fi

p. 0440 265 465

asiakaspalvelu@palamaailmalta.fi