Anne Laine

Jukka Norvanto: ”Ilmastonmuutoksessa on kyse luomakunnan huokaamisesta.”

Kuva: Kirsi Myllyniemi

Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä etsittiin Raamatusta hyviä hedelmiä. Samalla kohdattiin sekä oma että maailman pahuus.

Radiopastorinakin tunnettu lähetysteologi Jukka Norvanto pohti Lähetyksen kesäpäivien lauantaiaamussa aihetta ”Hyvä – ei yksikään”:

– Tämän raamattuopetuksen aihe on otettu Paavalin kirjeestä roomalaisille. Kirjeensä alussa Paavali kertoo siitä, miksi kaikki ihmiset tarvitsevat kuulla hyvän uutisen eli evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Syy on selvä: maan päällä ei ole ainoatakaan ihmistä, joka omasta halustaan tahtoisi päästä Jumalan yhteyteen tai joka olisi niin hyvä, että voisi omien ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella tulla Jumalan hyväksymäksi.

Hän laajensi turmeltuneisuuden ihmisistä koko luomakuntaan:

– On oikeastaan mielenkiintoista, että lähes koko ihmiskunta tuntuu aikanamme ikään kuin havahtuneen tähän luomakunnan huokaamiseen. Siitähän ilmastonmuutospuheissa on kysymys. Ihmiset pelkäävät tulevaa. Sen sijaan sitä he eivät näytä muistavan, että luonnonkin pahoinvointi johtuu viime kädessä syntiinlankeemuksesta, muistutti Norvanto.

– Me emme elä emmekä toimi oikein sen enempää suhteessa lähimmäisiimme kuin luomakuntaankaan laajemmin. Syntiinlankeemuksen ja luomakunnan huokaamisen yhteyden tajuaminen voisi kuitenkin tuoda mukanaan myös toivon, josta Paavali totesi: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”

Nykyihmisillä on mielessään samoja kysymyksiä kuin Raamatun aikana eläneillä.

– Minusta näyttää siltä, että aikoinaan myös Job pohti kysymystä siitä, millä tavoin Jumala katsoo meitä ihmisiä. Hän näet kysyy jakeessa Job 10:4: ”Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?”

– Jobin kysymys on epäilemättä monen muunkin ihmisen kysymys. Näkeekö Jumala minut todella jo nyt? Tietääkö hän, mitä ajattelen ja tunnen? Näkeekö hän asiat myös ihmisen näkökulmasta? Ymmärtääkö hän, millaista on olla ihminen? kyseli Norvanto.

Vuosisatoja myöhemmin on helppo sanoa, että Jobin kysymykseen on vastattu.

– Jumala on tosiaankin tullut ihmiseksi. Siksi hän tietää tarkalleen, miltä meistä milloinkin tuntuu ja hän näkee myös halumme piiloutua. Mutta Jumala näkee asiat myös laajemmin. Hän arvioi asioita myös ikuisuusnäkökulmasta eikä niin kuin me ihmiset, jotka ajattelemme lähinnä vain tätä nykyistä elämää. Siksi hän auttaa meitä näkemään myös syntimme ja sen, ettei yksikään ihminen täytä Jumalan mittapuita.

Mitä voi tehdä ihminen, joka tajuaa, ettei hyvä ole yksikään, ei edes hän? Mitä voi tehdä umpikujaan joutunut ihminen?

– Eiköhän vastaus ole selvä? Hänen toivonsa on siinä, että joku toinen tulee hänen avukseen, sellainen, joka ei ole itse joutunut ansaan. Sellainen, josta voidaan sanoa: Vain yksi on hyvä. Jeesus ei ole umpikujassa. Siksi hän voi ja tahtoo auttaa meitä, jotka emme voi auttaa itseämme, vakuutti Norvanto.

Lähetyksen kesäpäivillä moni pohtii Jumalan kutsua lähetystyöhön – lähtijäksi tai lähettäjäksi. Ajankohtainen on aina myös kutsu Jumalan yhteyteen.

– Jumalan kutsu saa nykyäänkin aikaan ihmisessä levottomuutta ja tyytymättömyyttä elämäntilanteeseensa. Siitä alkaa usein etsintä, joka tyydyttyy lopulta vasta, kun ihminen kohtaa Luojansa. Kutsu uskoa Jeesukseen on voimassa tälläkin hetkellä, painotti Norvanto.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Viikonlopun ohjelma jatkuu muun muassa lauantai-illan Ihmeellisesti tehty -lähetysjuhlalla, jossa siunataan työalueelle palaavat lähetit ja uudet työntekijät sekä juhlistetaan lähetysjohtaja Pekka Mäkipään eläköitymistä. Lasten ja koululaisten omat ohjelmat jatkuvat iltaan saakka.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Kesäpäivien sivuilta.

Kristinusko tarjoaa vaihtoehdon, kun Kiinassa etsitään uusia arvoja

Nanjingin teologisen seminaarin professorina työskentelevä Miikka Ruokanen valotti uskonnollista tilannetta Kiinassa Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä järjestetyssä Kirkko ja kiinankielinen maailma -Missiologisessa seminaarissa.

– Kiinassa etsitään uusia arvoja, eikä ateismi, raha tai valta riitä arvomaailman pohjaksi. Kun Kiinan yhteiskunta ei pysty huolehtimaan heikoimmistaan, kristinusko ja rehellisiksi koetut kristityt tarjoavat perherajojen ylittävää huolenpitoa, kuvaili Miikka Ruokanen.

Maailman nopein kirkon kasvu tapahtuu Kiinassa. Joka päivä jossain päin Kiinaa avataan uusi kirkko ja noin kaksi miljoonaa aikuista ottaa kasteen vuosittain, päivittäin kastetaan yli 5000 uutta aikuista kristittyä. Virallisen kirkon jäsenmäärä on noin 40 miljoonaa, kotikirkkojen jäseniä on toiset 40 miljoonaa eli yhteensä protestantteja on noin 6 % Kiinan asukkaista. Lisäksi katolisia on noin prosentti.

Kiinan kristityt elävät vaikeaa aikaa. Jotkut pastorit sanovat: ”Tämän hetken vaikea tilanne valmistaa meitä entistä suurempaan Jumalan työhön omassa maassamme ja maailmanlaajasti.”

Ruokasen mukaan tyypillinen kiinalainen kristitty on hyvin koulutettu ja ottanut kasteen aikuisena. Hän lukee Raamattua jatkuvasti, on maltillinen herätyskristitty tai maltillisesti karismaattinen. Hän on innokas todistaja ja rukoilija, joka käy kirkossa. Usko ei voi kuitenkaan näkyä mediassa, joten sana liikkuu henkilöltä henkilölle.

– Voimme ottaa mallia kiinalaisessa kristillisyyden alkukristillisestä tyylistä, jossa on hengellistä energiaa ja väkevä rukouselämä. Olennaista on Raamattu-keskeisyys ja evankelioiminen. Siihen kuuluu maallikkovastuu ja jälkitunnuksellinen protestantismi, analysoi Ruokanen.

Hän näkee kiinalaisten kristittyjen vaikutuksen laajana:

– Voisiko kiinalainen kristillisyys vaikuttaa maailmanlaajasti? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia sinne, minne muut kristityt eivät mene ja pääse? Voisiko Kiinasta tulla suuri kristillinen vaikuttaja? Kristillinen usko kulki 600-luvulla Kiinaan silkkitietä pitkin. Onko evankeliumin aika tulla nyt takaisinkin päin? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia muslimeille, hinduille ja juutalaisille? kyseli Ruokanen.

Lähetyksen kesäpäivät aloittaneessa Missiologisessa seminaarissa puhuivat myös Ruokasen vaimo Li Jun, teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta, Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen sekä Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Tilaisuuden juonsivat Juri Veikkola ja Anssi Almgren. Seminaariin kokoontui yli 160 kiinankielisestä työstä kiinnostunutta.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Kesäpäivät jatkuvat viikonlopun ajan monipuolisella ohjelmalla kaiken ikäisille.

Teksti: Outi Rajala ja Tea Pohjoispuro

Kuva: Anshelm Laine

Kirkko ja kiinankielinen maailma kiinnosti Hyvinkäällä

Lähetyksen kesäpäivät avattiin ensimmäistä kertaa perjantaipäivän mittaisella Missiologisella seminaarilla, jossa pureuduttiin kirkon ja kiinankielisen maailman yhteyteen.

Seminaarin avasi Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää, joka perusteli seminaarin aihetta:

– Kiina tulee meitä vastaan koko tien leveydeltä, modernien silkkiteiden leveydeltä. Maailma kiinalaistuu. On korkea aika alkaa totutella asiaan ja opetella tuntemaan yli 1,4 miljardin lähimmäisemme ajattelua ja asuinsijoja. Kiina on joka päivä lähempänä meitä – mitattiinpa sitä informaatiolla, teknologialla, tavara- tai pääomien määrällä tai ihmisvirroilla.

Mäkipää odottaa kiinankielisten kristittyjen vaikuttavan ratkaisevasti paitsi oman maansa elämään, myös laajemmin ympäri maailmaa.

– Syvälle kiinankieliseen maaperään sekä Raamatun totuuteen juurtunut kristillisyys voi kestää ja kukoistaa. Emme voi ohittaa kiinankielistä maailmaa, koska Jumalakaan ei ohita.

Nanjingin teologisen seminaarin professorina työskentelevä Miikka Ruokanen valotti uskonnollista tilannetta Kiinassa.

– Maailman nopein kirkon kasvu tapahtuu Kiinassa. Joka päivä jossain päin Kiinaa avataan uusi kirkko ja noin kaksi miljoonaa aikuista ottaa kasteen vuosittain, kuvailee Ruokanen.

Ruokasen mukaan tyypillinen kiinalainen kristitty lukee Raamattua jatkuvasti, on maltillinen herätyskristitty.

– Voimme ottaa mallia kiinalaisessa kristillisyyden alkukristillisestä tyylistä, jossa on hengellistä energiaa ja väkevä rukouselämä. Olennaista on Raamattu-keskeisyys ja evankelioiminen. Siihen kuuluu maallikkovastuu ja jälkitunnuksellinen protestantismi, analysoi Ruokanen.

Hän näkee kiinalaisten kristittyjen vaikutuksen laajana:

– Voisiko kiinalainen kristillisyys vaikuttaa maailmanlaajasti? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia sinne, minne muut kristityt eivät mene ja pääse? Voisiko Kiinasta tulla suuri kristillinen vaikuttaja? Kristillinen usko kulki 600-luvulla Kiinaan silkkitietä pitkin. Onko evankeliumin aika tulla nyt takaisinkin päin? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia muslimeille, hinduille ja juutalaisille? kyseli Ruokanen.

Vanhainkodissa Kiinassa sosiaalityöntekijänä työskennellyt, tällä hetkellä Nanjingin teologisen seminaarin assistenttina toimiva Ruokasen vaimo Li Jun valotti kiinalaisen väestön vanhenemisen haasteita ja naisen asemaa kiinalaisissa kirkoissa. Seurakuntalaisista jopa 60–70 % on naisia.

– Monia naisia on vihitty seurakuntavanhinten virkaan ja heillä on paljon tehtäviä seurakunnissa. Esimerkiksi Hainanin saarella tapasin naisen, joka paitsi hoiti käytännönasiat jumalanpalveluksessa, myös rummutti ja saarnasi.

Teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta pohti kristityksi kääntymistä:

– Kiinalaisille kulttuurinen isänmaallisuus on tärkeää. Kristinusko koetaan helposti sen kanssa ristiriitaiseksi, joten kristillisyyden ja kiinalaisen identiteetin yhdistäminen voi merkitä monelle oman kulttuurin hylkäämistä.

Kirkon lähetystyönkeskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäisen aiheena oli Maassa maan tavalla, näkökulmia kristillisen kirkon olemukseen Taiwanin alueella.

– Taiwanilaisten kristittyjen suurin juhla on äitienpäivä. Silloin puhutaan painokkaasti isien, äitien, esi-isien ja esiäitien kunnioittamisesta. Kiinalaisessa kulttuurissa vanhemmat ovat tärkeitä. Kiinalaiset lähestyvät vanhempiaan melkein kuin jumalina. Vanhempien kunnioitus on kulttuurin ydin. Jos sitä ei ymmärrä, ei ymmärrä taiwanilaista kristinuskoa.

Missiologiseen seminaariin esitelmiä olivat kuuntelemassa myös Mongolian-lähetit Sirpa ja Roy Rissanen.

– Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe meille, kun olemme Mongoliassa töissä. Ruokasen alustuksessa oli hyvin paljon yhtymäkohtia Mongolian kristillisen kirkon tämän hetken tilanteeseen ja visioihin. Tietenkin Kiinassa puhutaan suuremmista numeroista ja suuremmasta kirkosta, totesi Sirpa Rissanen.

– Mongoliassa näkyvät samat kysymykset, ilmiöt ja haasteet kuin naapurimaassa, kuten raha ja materialismi, lisäsi Roy Rissanen.

– Oli rohkaisevaa kuulla yhtenäisen kirkon ja globalisaation vaikutuksista, miten erilaiset kirkkokunnat ovat katoamassa kristittyjen yhteyden tieltä. Mongoliassa on hyvin samantyyppinen suuntaus menossa, totesivat Rissaset.

– Toivottavasti näemme tätä muuallakin maailmassa.

Ruokasen luentoa kuunnellut Helsingin yliopiston dosentti Timo Vasko jäi pohtimaan jälkitunnustuksellisia teologisia ratkaisuja.

– Kun Kiinan valtio 1949 syntyi nykymuodossaan, se merkitsi sitä, että kaikki erilaiset sirpaleet, protestanttiset ryhmät suorastaan pakotettiin yhdeksi protestanttiseksi yhteisöksi Kiinassa. Se tarkoittaa sitä, että heidän tuli palata kristinuskon juurille, kristillisen Kristuksen kirkon varhaisen vaiheen juurille, keskeisimpiin uskontunnustuksen sisältöihin.

Vasko mietti Ruokasen alustuksen pohjalta myös sitä, miten kristillisyyden on oltava kontekstuaalista, puhuteltava kiinaksi kiinalaisia.

– Kuitenkin siten, että evankeliumista ei tingitä. Evankeliumin perussanomaa välitetään Kiinassa konfutselais-filosofis-uskonnollisessa kehyksessä, jossa materialismi on hyvin vahvasti tänä päivänä läsnä. Se merkitsee pysymistä evankeliumi-keskeisyydessä. Tämä on asia, jonka on hyvä välittyä myös Kiinan ulkopuolelle, painotti Vasko.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Viikonlopun ohjelma jatkuu muun muassa perjantai-iltana Hyvinkään kirkossa kajahtavalla Metallimessulla, raamattuopetuksilla ja lähetystyön terveisillä. Lapsille ja koululaisille on runsaasti omaa ohjelmaa. Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien Ohjelma-sivulta.

Lue lisää Li Junin ajatuksia väestön vanhenemisen haasteista ja Miikka Ruokasen näkemyksiä kristinuskon tilanteesta Kiinassa.

 

Kuva: Anshelm Laine

Kiinasta on tulossa vanhojen ihmisten ja eläkeläisten yhteiskunta

Vanhainkodissa Kiinassa sosiaalityöntekijänä työskennellyt Li Jun valotti kiinalaisen väestön vanhenemisen haasteita Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä.

Kiinan yhden lapsen politiikka on vaikuttanut radikaalisti väestön ikääntymiseen ja perheiden pienenemiseen. Kiinasta on tulossa yhä enemmän vanhojen ihmisten ja eläkeläisten yhteiskunta. Kaksi vuotta sitten yli 65-vuotiaita oli 150 miljoonaa, nyt heitä on jo 170 miljoonaa.

– Vuodesta 2016 lähtien on ollut laillista saada kaksi lasta, mutta naiset ovat kiinnostuneempia työskentelemään kodin ulkopuolella kuin hoitamaan lapsia. Kolme vuotta sitten 8 % naisista halusi toisen lapsen, tällä hetkellä toisen lapsen haluaisi vain 3,5 % naisista. Eläminen ja lasten kasvattaminen on erittäin kallista, totesi Li Jun.

Sosiaaliturvaa ei vanhuksille ole, joten on mahdollista viettää kolmenlaisia eläkepäiviä: jatkaa asumista kotona, asua yhteiskunnan ylläpitämässä vanhainkodissa tai ostaa paikan kansalaisjärjestön ylläpitämässä vanhainkodissa. Perinteinen äiti, isä ja yksi lapsi -malli ei enää toimi väestön vanhetessa.

– Lapsen pitäisi kiinalaisten perinteiden mukaan huolehtia vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, käytännössä yhden lapsen politiikan seurauksena usein kuudesta eläkeläisestä, kuvaili Li Jun.

Yhteiskunnan järjestämälle vanhustenhoidolle on huutava tarve, koska lapset muuttavat muille paikkakunnille. Kuitenkin vain 10 % vanhuksista haluaa mennä vanhainkotiin, 90 % haluaisi asua kotona. Vanhainkotitoiminta laajenee silti käytännön pakosta koko ajan.

– Osalla rikkaista kiinalaisista on mahdollisuus muuttaa ulkomaille eläkepäiviksi. Esimerkiksi Malesiassa elää kiinalaisten vanhusten yhteisö. Palvelut ovat hyvät, mutta kodin lämpö puuttuu, joten kotimaasta lähtemistä vältetään. Oman kulttuurin keskellä tutulla maaperällä on turvallisinta vanheta. Kiinalaisten vanhusten suurin toive on, että he saisivat elää loppuun asti kotona lastensa ja lastenlastensa kanssa.

Li Jun itse on työskennellyt vanhainkodissa, jonka yhteydessä asui myös vammaisia lapsia, mikä oli myönteinen kokemus sekä lapsille että vanhuksille.

– Koko maassa on 6 miljoonaa vanhainkotia. Jos yli 65-vuotiaista 10 % haluaisi vanhainkotiin, pitäisi perustaa vielä 9 miljoonaa vanhainkotia.

Lähetyksen kesäpäivät aloittaneessa Missiologisessa seminaarissa puhuivat myös Li Junin puoliso, Nanjingin teologisen seminaarin professori Miikka Ruokanen, teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta, Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen sekä Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Tilaisuuden juonsivat Juri Veikkola ja Anssi Almgren. Seminaariin kokoontui yli 160 kiinankielisestä työstä kiinnostunutta.

Viikonlopun kestävät Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa.

 

Teksti: Outi Rajala

Kuva: Anshelm Laine

Hedelmästään puu tunnetaan – Jukka Norvannolta uusi kirja

Kun julkaisuja on takana lähemmäs 80 kirjan verran, voinee todeta kirjailijan tuotteliaaksi. Aihepiirit, jotka lähetysteologi Jukka Norvannon sormia näppäimillä kuljettavat, nousevat Raamatusta, mutta myös pastorin työstä. Näin syntyi viimeisin, Lähetysyhdistys Kylväjän teemavuotta taustoittava Hedelmästään puu tunnetaan -kirja.

– Sielunhoitajana kohtaan usein kysymyksen, onko elämässäni näkyvissä Hengen hedelmää, vai onko kaikki ollut synnin turmelemaa, Jukka Norvanto kertoo mietteistään kirjan synnystä.

– Kilvoitteleva kristitty siinä pohtii elämänsä kulkua, ja päätyy toteamaan, ettei tuota Hengen hedelmää.

– Nuo ajatukset nousevat ohjeista kristityn elämäntavasta, joita esimerkiksi apostoli Paavalin opetus Roomalaiskirjeen luvussa 12 nostaa esiin. Kristitty tuntee, ettei pysty kuin ehkä osittain joitain tuosta täyttämään.

Hyvän ja tuotteliaan, nimenomaan hedelmää kantavan elämän ohjeita antavat muutkin, kuin Raamattuun pohjaavat elämänkatsomukset ja uskonnot. Norvanto mainitsee niistä muutaman, joiden pyrkimys on liki sama kuin kristittyjen ideaali.

– Kyllähän vaikkapa kungfutselaisuus, hindulaisuus tai buddhalaisuus antaa samoja ohjeita hyvään elämään, Norvanto tunnistaa. Oma kilvoittelu on kuitenkin aina eri asia, kuin Hengen hedelmä. Kyse on lihan aikaansaannoksesta, joka on kuin saastainen vaate Jumalan silmissä.

Mikä avuksi? Avainta hedelmän kantamiseen Norvanto etsi ja tuo julki kirjassaan noukkimalla tarkasteluun veljekset Vanhasta testamentista, nuo joita alkukielen nimet kuvaavat ´saavuttamalla hankituksi´ ja ´hölynpölyksi.´

Kielenkääntäjän koulutuksen saanut Jukka Norvanto, radiopastorinakin tunnettu, löytääkin tuoreimman, kesän alussa julkaistavan kirjansa teon anniksi itselleen Kainin ja Abelin kertomuksesta oppimansa.

– En tiedä, onko viisasta avata kirjan sisällöstä kaikkea, mutta veljesten elämää ja pelkästään nimiä tarkastelemalla opin Jumalan toimintatavasta oleellista. Koitan avata lukijalle sitä, mikä ero on sillä, mitä ihminen itse pyrkii saavuttamaan ja hankkii, ja sillä, mikä on uhrin antamisen merkitys. Omasta pyrkimyksestä seurasi tuomio, uhri toi armon, Jumalan mielisuosion, hän kiteyttää.

– Veljesten, lampurin ja maanviljelijän elämänkerrat näyttävät, kuinka usko puhdisti teon Jumalaa miellyttäväksi.

– Kirjaa kirjoittaessani opin, miten helppo ihmisen onkaan ajatella kuten Kain. Ihminen ihmettelee, miksei Jumala mielistynyt siihen, mitä hän sai aikaan. Jumalan laki ei kuitenkaan koskaan saa aikaan Jumalan mielen mukaisuutta. On kyse siitä, luottaako ihminen Jumalan lupauksen olevan tosi.

Hedelmästään puu tunnetaan -kirjan nimi pysäyttää. On totuttu ajattelemaan sanonta niin, että puu tunnetaan hedelmistään. Norvanto kirjaa vain yhden hedelmän. Yksikön merkitystä hän purkaa kuvalla maahan putoavasta hedelmästä. Sen tie on maatua, ja tuottaa siten siemenen uutta puuta varten.

– Puu ei kuitenkaan nauti hedelmäänsä itse. Se on tarkoitettu muita varten. Kun Paavali Galatalaiskirjeessä puhuu Hengen hedelmästä, hän käyttää yksikköä. Hedelmä ilmenee eri tavoin, se yksi ja sama hedelmä, jonka yhdeksää eri ilmenemismuotoa apostoli siinä kuvaa. Joku nauttii hedelmän aikaansaamasta toisen ihmisen kärsivällisyydessä, toisen rakentamasta rauhasta, ja ilosta, jota hedelmä tuottaa. Lihan aikaansaannoksista myös alkuteksti puolestaan käyttää monikkoa. Jo luomiskertomuksessa tämä näkyy. Jumala loi siementä tuottavat puut. Ketä varten? Ihmistä, että ihminen voisi nauttia sen hedelmästä.

Aivan Raamatun alussa on jo tarjolla Norvannon mainitsema pähkinänkuoriesitys hedelmän tuottamisen tarkoituksesta.

– Puun hedelmä on tarkoitettu toisille iloksi. Luomiskertomus vie myös sen puun äärelle, jonka hedelmät olivat nekin hyviä, mutta syöminen siitä puusta oli kielletty.

– Ajattelen omenapuuta, jonka oksat näyttivät talvipimeällä kuolleilta. Kun kukintavaihe tulee, katselemme sitä mielellämme. Mutta kukinta on vasta alkua. Jäätkö odottamaan ja ihailemaan kaunista kukintoa? Hedelmän aika on vasta tulossa.

– Jumala haluaa käyttää hiiltä ja vettä olevaa ihmistä välineenä rakkaudestaan kertomiseen. Siitä on myös lähetystyössä kyse. Katseen saa nostaa kukinnosta hedelmään. Kristityn elämässä Jeesuksesta tulee kaikki tarvittava hedelmä.

Perussanoman kustantama kirja Hedelmästään puu tunnetaan on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

Kuuntele myös Jukka Norvannon haastattelu Radio Dein Lähetysvartissa.

Teksti: Marjaana Kotilainen ja Outi Rajala

Punaisena lankana ”vähän tai ei lainkaan” – Lähetysjohtaja Pekka Mäkipään kirjoitusten ja puheiden parhaimmisto kirjaksi

”Pekan pääkkäreiden vuoksi tilaan Kylväjä-lehden”, on useampi lehden lukija todennut vuosien varrella. Nyt tekstien ja puheiden valitut palat on koottu kirjaksi, juuri lähetysjohtaja Pekka Mäkipään eläkkeelle jäämisen kynnyksellä.

– Tämän kirjan tekstit ovat syntyneet viimeisten 16 vuoden aikana toimiessani Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtajana. Kirjaa varten kävin läpi Kylväjä-lehteen kirjoittamani 167 pääkirjoitusta ja kokosin niistä osan seitsemän teeman ympärille. Löysin mielestäni jutuille punaisen langan. Näin kirja sai nimen Vähän tai ei lainkaan”, kuvailee Mäkipää.

– ”Vähän tai ei lainkaan” alkoi vaivata mieltäni jo nuorena opiskelijana etsiessäni elämäni punaista lankaa. Elettiin yhteiskunnallisen tiedostamisen aikoja, ja opiskelijapiireissäkin elämän mielekkyyttä ja mukavuutta merkittävämpänä pidettiin sen tarkoitusta. Jumalalle kiitos, sain vaimoni Paulan kanssa löytää tarkoituksen ja samalla paikkani kristillisessä opiskelijatoiminnassa. Silti ”vähän tai ei lainkaan” ei hellittänyt, päinvastoin.

Turun ylioppilaslähetyksessä nuoret kokoontuivat lauantaisin illanviettoon, johon kutsuttiin puhujia eri yhteyksistä.

– Olin vuorollani juontamassa iltaa, kun puhujaksi oli kutsuttu Juhani Lindgren Kylväjästä. ”Vähän tai ei lainkaan” painoi jo kohtalaisen raskaana mieltäni. Niinpä pyysin tilaisuuden päätyttyä puhujalta neuvoa: miten voisimme tukea Kylväjän pyrkimystä islamilaisille alueille – sinne missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja?

Vastaus oli lähetysinformaatiota ja tilinumeroa odottaneelle nuorelle pariskunnalle tyrmäävä: lähtekää Istanbuliin.

– Tuossa hetkessä meillä oli vähän tai ei lainkaan edellytyksiä ymmärtää kutsun kauaskantoisuutta, puhumattakaan siihen vastaamisesta. Siemen oli kuitenkin kylvetty. Reilu kolme vuotta myöhemmin opettelimme elämään, tuolloin jo nelihenkisenä perheenä, Etu-Aasiassa.

Pekka Mäkipää on saanut kulkea Kylväjän matkassa yli 40 vuoden ajan, ensin lähettäjänä, sitten lähettinä ja sen jälkeen Aasian työalueista vastaavana lähetyssihteerinä. Pisimmän jakson hän on toiminut lähetysjohtajana.

– Evankeliumin ulottumattomissa elävien ihmisten määrä jatkaa edelleen kasvuaan. Maailmassamme on yli kaksi miljardia ihmistä, jotka eivät todennäköisesti koko elämänsä aikana saa mahdollisuutta kuulla ja ymmärtää hyvää uutista pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Omassa kirkossamme on monia ihmisiä, joita tämä asia liikuttaa vähän tai ei lainkaan, Mäkipää lataa.

– Tämä kirja on kirjoitettu myös heille ystävällisenä kutsuna lähetyselämään.

Toinen syy kirjan kokoamiseen liittyy apostoliseen jatkumoon eli opin ja käytännön siirtämiseen seuraavalle sukupolvelle. Kylväjän kutsumukseen kuuluvat erityisesti ihmisten lähettäminen ja kirjeiden kirjoittaminen, esikuvina apostolit ja epistolat. Lähettien säännölliset ystäväkirjeet työalueilta ovat keskeinen apuväline seurakuntalaisten lähetysvastuun kantamisessa.

– Näin rohkenen ajatella myös Kylväjä-lehdestä ja sen kirjoituksista. Millainen jälki meistä ja tehtävästämme jää tekstiviestien ja älykännyköiden aikakaudella? Jääkö vähän tai ei lainkaan? Miten tässä ajassa siirrämme sitä, minkä olemme itse saaneet vastaanottaa?

– ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa”, Mäkipää siteeraa apostoli Paavalia (1. Kor. 15:3).

– Keskeisintä on lopulta se, mitä olemme saaneet vastaanottaa pelastuksen evankeliumissa. Vaikka Paavaliin ja muihin apostoleihin verrattuna ymmärrämme siitä kovin vähän – tai emme lainkaan – olemme kuitenkin saaneet vastaanottaa yhtä paljon kuin he!

Evankeliumi sytytti sydämiä ja laittoi aikanaan liikkeelle todistajien ketjun, jonka pieniä osasia kaikki sukupolvet ovat.

– Yhtenä evankeliumin erikoisuutena on, ansaitsemattoman armon ohella, sen sisään rakennettu merkillinen magneetti, joka pyrkii sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja.

Kirja Vähän tai ei lainkaan julkaistaan Kylväjän hedelmän kantamisen teemavuonna.

– Joissakin pääkirjoituksissa on aika kirpeä, toivottavasti ei kovin hapan maku. Imeliä on vaikeampi löytää.

 

Valittujen pääkirjoitusten lisäksi mukana on Mäkipään Kotimaa-lehdelle kirjoittama sarja evankeliumiteksteistä. Viimeiset kaksi lukua sisältävät muutaman artikkelin sekä joitakin eri yhteyksissä pidettyjä puheita. Lähetysyhdistys Kylväjän julkaisema ja CoLink Oy:n kustantama kirja Vähän tai ei lainkaan on saatavissa Pala maailmalta -kaupasta.

Lähetyksen kesäpäiviä vietetään 14.–16.6.2019 Hyvinkäällä teemalla Hyvin tehty

Lähetyksen kesäpäivien tunnuskuvan maalannut Anna Rauhala yhdisti kuvaan kiinalaista taidetta ja Hyvinkään erikoisuuden, rautatieomenapuun.

Lähetyksen kesäpäivät aloitetaan Missiologisella seminaarilla, jossa asiantuntijoiden johdolla arvioidaan kiinankielisen maailman merkitystä kirkolle. Viikonlopun aikana lähettien ja työalueiden kuulumisia sekä kansainvälisten ilmiöiden arviointia rytmittävät raamatunopetus, rukous, monipuolinen musiikki, jumalanpalveluselämä sekä esittävä taide.

Koko perheen tapahtumassa huomioidaan myös lapset ja nuoret. Mukana on muun muassa Hyvinkään seurakunnan Lysti-lammas sekä kirkkoteatteri Beta, jolta nähdään näytelmät Tosi jännä pyhäkoulu ja Aapelin Pikku-Pietarin piha. Musiikissa ovat mukana muun muassa David Lyle Morris, Pietari Savolainen ja MGtH-duo.

Perjantai-illan päättää Metallimessu. Messussa kuullaan uusina sovituksina muun muassa Suvivirsi ja Soi kunniaksi Luojan. Messubändiä johtaa Sami Asp. Saarnan pitää Juri Veikkola, joka kuvailee Metallimessua:

– Messu on niin hevi, että yhden ihmisen piti kuolla sitä varten. Se yksi ihminen on Jeesus.

Lähetyksen kesäpäivien teemana on Hyvin tehty.

– Jeesuksen kertomassa vertauksessa (Matt. 25:21) isäntä sanoo palvelijalleen: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” Seurakuntaruumiissa on isompia ja pienempiä sekä näkyvämpiä ja piilossa olevia osia. Riippumatta siitä, miten miellämme oman paikkamme ja tehtävämme, saamme uskollisesti toimia Jumalan lähetyksessä, toteaa Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg.

Kylväjän työtä Itä-Aasiassa painottavien Lähetyksen kesäpäivien tunnuskuvassa on itämaisittain maalattu hyvinkääläinen omenapuuerikoisuus, riippuvista oksistaan tunnettu rautatieomenapuu.

– Hyvinkää on rautatiekaupunki, josta löytyy myös rautatiemuseo, rautatieläisten oma hautausmaa ja puutarha, jossa lajike lienee kehitetty, avaa kuvan taustoja sen maalannut seurakunnan diakoni ja taiteilija Anna Rauhala.

Puu on siitä erikoinen, että siinä on sekä kukkia että hedelmiä. Suomessa ajatus tuntuu oudolta, mutta esimerkiksi Bangladeshissa kasvaa puita, joissa on ympäri vuoden yhtä aikaa kukkia ja hedelmiä. Kristitytkin saavat kantaa yhtä lailla nupullaan ja kukassa olevia kuin kypsyneitäkin hengen hedelmiä ympäri vuoden.

– Minua puhuttelee erityisesti omenapuun runko, joka voi olla hyvinkin rosoinen, niin kuin elämäkin toisinaan, mutta oksissa, jotka nekin voivat olla käppyräisiä, on uusi elämä ja toivo – ja kauniit värit.

Kesäpäivien tunnuskuvassa lukee kiinankielisin kirjaimin päivien teema Hyvin tehty.

– Jeesuksen sovitustyö on se, mikä on hyvin tehty, painottaa Hyvinkään seurakunnan lähetyssihteeri Johanna Rantalankila.

Lähetyksen kesäpäiviä vietetään Hyvinkäällä 14.–16.6.2019. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Hyvinkään seurakunta ja Lähetysyhdistys Kylväjä.

Kummilapset ahkeroivat kohti toiveammattejaan Bangladeshissa

”Huomasin, miten suurta on se, että olen saanut olla kummina näille lapsille”, kertoo Maarit Somervuori, joka pääsi näkemään Uzirpurin iloiset ja valloittavat lapset Bangladeshissa ja kuulemaan heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Lasten vanhemmat työskentelevät pitkiä päiviä pelloilla ja monet asuvat kaukana koulusta, joten koulun lähellä oleva, kummivaroin tuettava 52-paikkainen asuntola mahdollistaa näiden 1.–5.-luokkalaisten lasten opiskelun. Hartaushetkissä ja pyhäkoulussa asuntolan lapset saavat myös kristillistä kasvatusta.

Sapaharissa tehdään samantapaista työtä 6.–10.-luokkalaisten parissa. Köyhistä perheistä ja etnisistä vähemmistöistä olevat nuoret asuvat kahdessa 30-paikkaisessa asuntolassa voidakseen käydä lähellä olevaa valtion koulua. Asuntolassa annetaan lisäopetusta ja kristillistä kasvatusta. Lisäksi vähävaraisia nuoria tuetaan stipendiohjelman kautta peruskoulun jälkeisissä, toisen- ja kolmannen asteen opinnoissa.

Bangladeshin-lähetti Saara Bengtssonin tehtäviin kuuluu kehitysyhteistyöhankkeiden lisäksi kummivastaavan tehtävät. ”Tapaan säännöllisesti kummiohjelmassamme olevia nuoria. Kirjoitan myös kirjeitä kummeille Suomeen. Kerron, mitä asuntolassa tapahtuu ja miten nuorilla siellä menee.” Saaran mukaan lasten ja nuorten koulutukseen panostaminen on tärkeää, koska se lisää monipuolisesti elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja, antaa mahdollisuuden saada töitä ja helpottaa nousua köyhyydestä sekä ehkäisee lapsiavioliittoja. Koulutettujen nuorten ansiosta vähemmistöryhmien asema paranee.

Uzirpurin ja Sapaharin tytöt ja pojat tarvitsevat lisää kummeja, jotka tukevat lapsia ja nuoria heidän opinnoissaan, rukoilevat heidän puolestaan sekä antavat kuukausittaisen rahallisen tuen. Uzirpurin lasten tukisumma on 30 euroa. Sapaharin nuorten ja stipendiopiskelijoiden kummit voivat valita tukisumman 20–100 euron väliltä. Halutessaan voi myös kirjoittaa kirjeitä kummityövastaavan kautta. Kerran tai pari vuodessa kummi saa yleisen kirjeen, jossa kerrotaan nuorten kuulumisia. ”On ollut mahtavaa rukoilla heidän puolestansa ja saada jopa pieniä tervehdyksiä heiltä silloin tällöin, miten koulu menee”, kertoo Maarit kummikokemuksistaan.

Jos haluaisit toimia kummina bangladeshilaiselle lapselle tai nuorelle, ota yhteyttä Kylväjän Bangladeshin työn kummisihteeri Raija Kattilakoskeen, kummisihteerit@kylvaja.fi, p. 050 407 9940.

 

Tukisummien tietoja päivitetty 12.6.

Kielitaitoinen teologianopiskelija nauttii patristiikan ja kristologian luennoista

Inkerin kirkon teologisessa instituutissa toisella vuosikurssilla opiskelee nuori burjaattimies, jonka tie pappiskoulutukseen on kulkenut Kiinan ja monien vaiheiden kautta.

Aleksander Dyshenov asuu koulutuskeskuksen alueella nuoren vaimonsa ja yksivuotiaan poikansa kanssa. Hän on aiemmalta koulutukseltaan kiinan kielen opettaja. Hänen vaimonsa Vera on kiinalainen ja pieni Pavel-poika ymmärtää sekä kiinaa että venäjää.

– Opiskelin kotikaupungissani Ulan-Udessa kiinalaista filologiaa ja jatkoin opintojani Kiinassa. Opintojeni loppuvaiheessa tutustuin tulevaan vaimooni, joka oli opiskellut venäjän kielen kääntäjäksi. Menimme naimisiin kesällä 2016. Pavel syntyi syksyllä 2017.

Korkeasti koulutetun ja hyväpalkkaisen nuoren miehen päätyminen pappisseminaarin opiskelijaksi on ollut monivaiheinen tie.

– Meillä oli ihan tavallinen perhe. Isäni kuoli tapaturmaisesti, kun olin 17-vuotias. Se aiheutti tietenkin taloudellisia vaikeuksia perheellemme. Tein töitä vartijana ja tarjoilijana. Kiitos Herralle, että rahat riittivät loppututkinnon suorittamiseen.

Maisteriopinnot Aleksander teki Kiinassa neljässä vuodessa. Kaksi vuotta hän opetti venäjän kieltä. Tulevan vaimonsa hän tapasi joulukuussa 2014, kun Vera auttoi Aleksanderia lopputyön kääntämisessä.

Aleksanderin lapsuuden perheessä kukaan ei tuntenut Raamattua.

– Elin 25 vuotta kuin Egyptin pimeydessä. Äitini meni töihin Pietariin ja tuli siellä uskoon. Hänet kastettiin luterilaisessa kirkossa.

Aleksander vieraili vapaiden suuntien kokouksissa.

– Ne olivat kuin konsertteja, mutta sanoma ei koskettanut syvemmin. Kerran sitten kuuntelin Inkerin kirkon pastorin Ivan Laptevin raamattuopetusta. Hän luki 2. Kor. 10:4–5: “Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” Nuo sanat iskivät tajuntaani. Ymmärsin, että olin elänyt 25 vuotta ilman tätä Kirjaa. Harmitti, miten paljon aikaa olin tuhlannut. Miksi en ollut kuullut tätä aiemmin?

Aleksander kastetiin 28.1.2013 Kelton kirkossa.

– Minulla oli Kiinassa hyväpalkkainen työ venäjän opettajana. Loppuvuodesta 2016 työnantajani ilmoitti, että palkankorotuksia ei annetakaan. Perheemme kasvaessa lisätulot olisivat olleet tarpeen. Vihaisena rukoilin, että miksi näin pitää käydä. Jumala tuntui puhuvan, että jos jään vielä vuodeksi tuohon työpaikkaan, niin elämäni tulee jatkumaan samaan malliin. Päätimme vaimon kanssa rukoilla ja miettiä viikon ajan. Juuri sinä aikana Ivan Laptev otti yhteyttä ja kyseli, mitä kuuluu ja olenko ajatellut pappisopintoja.

Aleksander jätti entisen työnsä ja toisen kotimaansa, ja muutti vaimonsa kanssa Pietariin. Edessä oli kolme ja puoli vuotta teologian perusopintoja. Perheen esikoinen syntyi samana syksynä. Hänellä oli vaikea sydämen toimintahäiriö. Ystävien avulla he saivat pojalle kuitenkin parasta hoitoa. Viikon ajan vastasyntynyt oli teho-osastolla, missä hänet kastettiin.

– Tämä kaikki todisti Jumalan huolenpidosta ja siitä, että olimme oikeassa paikassa. Kiinalaisten sukulaistenkin piti myöntää, että on ihme, kun poikamme sai niin hyvää hoitoa ilmaiseksi. He olisivat olleet valmiita lähettämään raha-apua. Myös burjatialaiset sukulaiset ovat olleet ihmeissään.

– Jumala on kiinnostunut jokaisesta ihmisestä, kaikkein heikoimmastakin, niin kuin teho-osastolla makaava vastasyntynyt poikani. Tärkeintä on, että tuomme lähimmäisemme Kristuksen luo ja he saavat kasteen. Sitten kasvatamme heitä elämään Jumalan kunniaksi.

Teologian opiskelut ovat olleet Aleksanderille mieluisia ja hän pitää kaikista oppiaineista.

– Oppiaineet liittyvät toisiinsa suorastaan erinomaisella tavalla. Pidän kielten opiskelusta. Opiskelen latinaa, kreikkaa, englantia ja hepreaa. Systemaattisen teologian, filosofian ja patristiikan luennot ovat erinomaisia. Opettajakunta on erittäin pätevää. Pidin Juha Pihkalan opetuksesta, kun hän luennoi triadologiasta, kristologiasta ja ekklesiologiasta.

Opiskelussa on myös omat varjopuolensa. Päivät ovat täysiä, ja oppituntien jälkeen on vielä paljon tekemistä, kuten vanhainkodissa vierailuja, opiskelijoiden iltajumalanpalvelus ja nuortenpiiri kirkossa.

– Toivoisin, että oppitunteja olisi vähemmän, esimerkiksi keskiviikkona luentoja olisi vain klo 14:ään eikä 16:een asti, niin kuin tavallisesti.

Tulevaisuudessa papiksi valmistuva Aleksander haluaisi opiskella mahdollisimman pitkälle, vähintään teologian maisteriksi.

Kesällä harjoittelen kotikaupunkini Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunnassa. Tulevaisuus on Jumalan käsissä.

Teksti: Anitta Lepomaa

Kuva: Svetlana Maksimatshova

Lähetystyön tavoitteena on hedelmää kantava paikallinen kristitty

Lähetystyö lähtee liikkeelle Jumalan tahdosta ja Jeesuksen käskystä. Seurakuntia perustavan työn tavoitteena on, että paikalliset kristityt oppivat tuntemaan Kristuksen, juurtuvat häneen, kasvavat Hänen tuntemisessaan ja lähtevät itsekin kertomaan hyvää sanomaa eteenpäin.

Seurakunnat, lähetysjärjestö ja yksittäiset kristityt lähettävät yhdessä lähetystyöntekijän matkaan sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja.

– Lähetystyöntekijä pääsee perille usein vaikeuksien kautta. Hän näkee vaivaa oppiakseen kielen ja paikallisen ajattelutavan lähettäjien kestävän esirukouksen kannattelemana. Ystävystyminen paikallisten kanssa johtaa kiinnostukseen kristinuskoa kohtaan, kuvailee lähetysjohtaja Pekka Mäkipää.

Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Sen sanaa tutkitaan yhdessä, opetellaan elämään Sanan mukaan ja tullaan ravituiksi Sanasta.

– Paikallinen ystäväni koulutti nuorempiaan tutkimaan Raamattua siten, että kirjoitti raamatunjakeen viereen seuraavan jakeen, joka lukijan tuli lukea. Näin muodostui pitkiä jaejaksoja, joista muodostui raamattutunti. Hän valmisti vuodessa muutaman tällaisen ”Raamattu selittää itse itseään -kirjan” ja antoi sen sopivaksi katsomalleen nuorelle seurakunnassa. Nämä Raamatut olivat haluttua tavaraa koulutettavien keskuudessa, muistelee Mäkipää.

Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan opettamaan Raamattua itsekin, ja viemään evankeliumia uusille alueille. Siellä, missä Raamattua ei vielä ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön, jotta jokaisella olisi mahdollisuus itse lukea Jumalan Sanaa.

– Raamatun ohella erityisesti Vähä-Katekismuksen merkitys on suuri. Niin pian kuin mahdollista, se pyritään kääntämään paikalliselle kielelle. Kohta 500-vuotta vanha kirjanen on kasteopetuksessa edelleen käytännössä korvaamaton apuväline.

Kristittyjen yhteisöstä syntyy seurakunta. Alkuun lähetystyöntekijä voi toimia paimenena ja johtaa, mutta heti kun mahdollista, vastuuta pyritään jakamaan paikallisille. Vastuutehtävät alkavat kodin avaamisesta kokoontumisille, teen ja tarjoilun järjestämisestä, kolehdin keräämisestä tai esimerkiksi säestystehtävistä.

– On tärkeää, että jokaisella on halutessaan mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä seurakunnan hyväksi. Paikalliset ovat usein myös innokkaita tuomaan uusia ihmisiä tutustumaan seurakuntaan. Joskus kaikki tämä on hidasta ja takkuista, jopa riitaisaakin ja yhteyttä koetellaan. Luotettavaksi vastuunkantajaksi kasvetaan yleensä vaikeuksien kautta, toteaa Mäkipää pitkän kokemuksensa perusteella.

Osasta paikallisia kasvaa pienpiirien vetäjiä, hartauksien pitäjiä, seurakuntaneuvostojen jäseniä ja joistakin myös seurakuntien paimenia. Moni innostuu rukoilemaan läheisten puolesta ja kertomaan heidän elämäänsä muuttaneesta uskosta, joka on kantanut hyvää hedelmää.

– Hedelmää kantavat kristityt – hedelmää kantava seurakunta – on Jumalan työtä heissä ja heidän kauttaan: ”Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 9:15)

Paikallisia vastuunkantajia varustetaan lähettien ja paikallisten kohtaamisissa ja seurakuntatyössä. Heitä koulutetaan raamattu- ja seurakuntakouluissa, muun muassa Paimentolaisten seurakuntakoulussa Mongoliassa.

Paikallisten vastuunkantajien varustamiseen on mahdollista osallistua tänä vuonna sekä Hedelmää kantavaksi -keräyksen että seurakunnissa kerättävän suosituskolehdin kautta.

– Kirkkohallituksen vuoden 2019 kirkkokolehtien -päätöksessä on suosituskolehtikohteena mahdollisuus kerätä lahja paikallisten vastuunkantajien varustamiseen ja koulutukseen Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta, kertoo talousjohtaja Petri Javanainen.

– Onko seurakunnassasi jo tiedossa pyhä, jolloin suosituskolehti kerätään Kylväjälle? Jos ei, voisit tiedustella asiaa seurakunnastasi ja tehdä tarvittaessa ehdotuksen kolehdista, Javanainen kannustaa.

– Vaikka omassa seurakunnassa kolehtia ei kerättäisikään, voit osallistua myös tekstiviestilahjoituksella, MobilePaylla tai Kylväjän sivujen kautta nettilahjoituksella. Katso ohjeet suosituskolehtikohteen sivulta. Sivulta löytyy myös kolehdin esittelymateriaalit ja lisätietoja paikallisten vastuunkantajien varustamisesta, joten jos saat sovittua kolehdin keräämisen omaan seurakuntaasi, voit tarjoutua samalla myös kolehdin esittelijäksi, hän vinkkaa.

Teksti: Outi Rajala

Kuvat: Kuvat: Outi Rajala ja Jussi Valkeajoki

Kiinalainen juttu

Kun Kylväjä perustettiin 45 vuotta sitten, Kiina, Mongolia, Nepal ja Neuvostoliitto kuuluivat maailman suljetuimpien maiden joukkoon. Tänä päivänä ne ovat kristinuskon kasvukeskuksia. Verrattain lyhyessä ajassa on nähty mullistavia muutoksia. Miltä maailma näyttää vuonna 2030? Ainakin yhden asian tiedämme, jos maa pysyy.

Maailma tulee näyttämään entistä kiinalaisemmalta. Kiinan presidentti Xi Jinping, joka tuli valtaan vuonna 2012, on aloittanut ihmiskunnan historian kenties suurimman hankkeen, jolla Kiina pyrkii elvyttämään antiikin ajan silkkitien liikenteen reitit Aasiasta Eurooppaan ja kaikkialle maailmaan. Jo nyt lähtee Kouvolastakin kerran viikossa 800 metriä pitkä tavarajuna silkkitien itäiseen päätepisteeseen, Kiinan muinaiseen pääkaupunkiin Xi’aniin.

Vyö- ja tiehankkeen piirissä on 65 maata, 4,4 miljardia ihmistä ja yli kolmannes maailman bruttokansantuotteesta. Kymmenesosa Euroopan satamakapasiteetista on jo nyt kiinalaisten hallinnassa. Kiina valloittaa maailmaa laivastojen ja ydinaseiden sijaan rakentamalla laiva-, tie- ja raideyhteyksien verkostoa. Tämän aamun uutisjuttu päivälehdessä kertoi maapallon laajuisesta sähkönsiirron kantaverkosta, jota noin miljoonan työntekijän kiinalainen yhtiö rakentaa “ilmastomuutoksen torjunnan ja kansojen ystävyyden nimissä”.

Jättiläismäinen hanke vaatii taakseen yhtä kattavan ideologian. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyrki Kallion mukaan Kiinan johto haluaa luoda “ihmiskunnan kohtalonyhteyteen perustuvan maailmanyhteisön”, jonka tarkoitus on perustua muinaiseen ihanteeseen “Taivaan alla vallitsevasta suuresta yhtenäisyydestä”. On kyse markkinatalouskommunismin ja viisituhatvuotisen kulttuurin liitosta ja elpymisestä uusiin suuruuden päiviin.

Mutta maassa on toisenlaistakin heräämistä. Kommunistien valtaannoususta 1949 lähtien protestanttisten kristittyjen määrä on noussut yhdestä miljoonasta nykyiseen 50–60 miljoonaan 7 % vuosittaista kasvuvauhtia ja saavuttaa tällä menolla 100 miljoonaa ennen vuotta 2030. Lukumäärä ei ratkaise. Merkittävää on, että protestanttinen kristillisyys on muutosvoimainen suurten kaupunkien ja hyvin koulutettujen kiinalaisten maailmankatsomus.

Tilastojen mukaan kristittyjen määrä kasvaa maailmanlaajasti vuosittain 1,3 %. Ateistien kasvuprosentti puolestaan on 0,04 %. Vaikka Suomessa nuorilla on, rippikoulupastorin sanoin, “nykyisin tehdasasetuksena ateismi”, elämme globaalisti ajatellen harhaisessa kuplassa.

Silkkitietä Kiinan muinaiseen pääkaupunkiin Xi’aniin on viety muutakin kuin kontteja Kouvolasta. Idän apostolisen kirkon munkki Alopen nestoriaaniveljineen vei Kiinan keisarille 635 jKr. Pyhät Kirjoitukset. Kerrotaan, että “sutrat” käännettiin keisarillisessa kirjastossa. Keisari tutki tarkoin “Tietä” ja tultuaan syvästi vakuuttuneeksi kirjoitusten paikkansapitävyydestä hän antoi erityiset ohjeet kristinuskon edistämisestä keisarikunnassa.

Kymmenen vuoden kuluttua maailmamme on kiinalaisempi kuin tänään. Mutta onko se hyvä vai huono juttu, riippuu Tien kulkijoista.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Kiinankielinen maailma Missiologisen seminaarin teemana Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä

Kiinankielinen maailma on kansainvälisesti vaikuttava. Ei ihme, sillä kyseessä on maailman toiseksi suurin talousmahti. Suomalainen kohtaa kiinankielisen maailman vaikutuksen usein huipputeknologiana, mutta alue on myös hengellisesti merkittävä.

Kansainvälinen media ohjaa osaltaan huomion Kiinan muutoksiin. Helposti jää varjoon, että kysymyksessä on todella suuri ihmisryhmä. Pelkästään itse Kiinan tasavallassa asukasluku on yli 1,2 miljardia, eli 1 200 000 000 asukasta. Vaikka han-kiinankielisten osuus heistä on 92 % ja vähemmistökansojen lukumäärä on suuri, esimerkiksi mongolilaisia kansalaisia maassa on yli 5 miljoonaa, eli lähes saman verran kuin Suomessa on asukkaita.

Alue herättää mielenkiintoa myös Suomen kirkon sisällä. Kirkon vaikutus yhteiskuntien rakentajana on omaleimainen. Kiinankielisen maailman kirkot ovat onnistuneet ylläpitämään kyvyn mukautua paikallisiin olosuhteisiin. Kirkon kasvu todistaa, miten kristitty elää suolana ja valona rajoitusten edessä. Kiinankielisen maailman uskonnollisen kentän tarkastelu jää väistämättä epätarkaksi. Kristittyjen lukumäärästä on erittäin poikkeavia laskelmia. Tästä huolimatta aktiivisesti seurakuntien toimintaan osallistuvia ihmisiä on BBC:n julkaiseman arvion mukaan ainakin 40 miljoonaa. Kristityt onnistuvat elämään evankeliumia henkilökohtaisella ja yhteisöllisellä tasolla ”suuren palomuurin” – yhteiskunnallisen paineen sisällä.

Helsingissä toimivan Suomen kiinankielisen seurakunnan pastori Paulos Huang arvioi, että suurin osa kiinalaisista painottaa uskonkäsityksissään isänmaallisuutta ja maan johdon kunnioittamista.

– Kungfutselaisuudella, taolaisuudella, buddhalaisuudella, kansauskonnoilla, kuten shamanismilla, on paljon kannattajia, mutta suuri osa väestöstä keskittyy käytännöllisyyteen ja taloudellisen edun tavoittelemiseen.

– Kiinan miljoonakaupunkien väkeä houkuttelee kirkossa kuitenkin sielunhoito, hyväntekeväisyys ja kristittyjen hyvä ja esimerkillinen moraali. Tämä on myöskin jotain, jota valtiovalta toivoo yhteiskunnan tueksi, toteaa Huang.

Hänen mielestään Suomen seurakuntien kannattaisi oppia kiinalaisilta seurakunnilta vapaaehtoistyön ja aktiivisen evankelioimistyön painottamista.

Teologian tohtori Miikka Ruokanen toimii Nanjingin teologisen seminaarin professorina. Seminaari kouluttaa pappeja Kiinan kirkolle.

– Suomi on erittäin hyvässä maineessa Kiinassa. Suomi on Kiinan hyvä ystävä. Suomen yhteiskuntaa pidetään esimerkillisenä, ja sen kaunista ja puhdasta luontoa ihaillaan. Suomi on eksoottinen ja houkutteleva maa kiinalaisille. Suomalaisia ihmisiä pidetään myös hieman kiinalaisten kaltaisina: he ovat vaatimattomia, nöyriä, ahkeria, ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

– Kiinalaiset kristityt lukevat ahkerasti Raamattua, rukoilevat joka käänteessä, yhdessä ja yksin. He todistavat mielellään uskostaan ystävilleen ja sukulaisilleen, ihmiseltä ihmiselle. He käyvät ahkerasti kirkossa, kuuluvat myös usein johonkin pienryhmään, ovat valmiita vapaaehtoisiin vastuutehtäviin seurakunnassa. Kiinalainen kristillisyys on Raamattua korostavaa maltillista herätyskristillisyyttä, kuvailee Ruokanen.

– Hongkongin autonomisessa yhteiskuntajärjestelmässä sen monilla kirkoilla on laajat vapaudet ja yli sadan vuoden historia. Virallisen Kiinaan yhdistymisen jälkeen 1997 näillä kirkoilla on ollut kasvavasti yhteistyötä Manner-Kiinan kirkon kanssa. Vierailuja tehdään puolin ja toisin. Monet kiinalaiset hakevat täydentävää teologista koulutusta Hongkongin seminaareista ja palaavat töihin Manner-Kiinan kirkkoon. Kiinan kirkolla ei kuitenkaan ole mitään riippuvuutta Hongkongin kirkkoihin.

Tämän vuoden Lähetyksen kesäpäivät alkavat seminaarilla Kirkko ja kiinankielinen maailma perjantaina 14.6 Hyvinkään kirkossa. Seminaarissa puheenvuoroja käyttävät kiinankielisen maailman asiantuntijat Miikka Ruokanen, Paulos Huang, Jukka Kääriäinen, Mirja Raunio ja Li Jun. Seminaariin ilmoittaudutaan Hyvinkään seurakunnan puhelinvaihteeseen 040 805 0200 tai Kylväjän sivujen kautta www.kylvaja.fi/kesapaivat. Samoilta sivuilta löytyy seminaarin tarkempi ohjelma.

Teksti: Hans Rönnlund ja Juri Veikkola