Anne Laine

Pöyhkeää varmuutta ja vapisevaa luottamusta

Suomenkielisessä Raamatussa on noin 31 166 jaetta, joista Uudessa testamentissa 7 956. Valitsimme seuraajani Tanelin kanssa toisistamme tietämättä saman raamatunkohdan kysyttäessä kipparin tunnuslausetta veneen miehistölle tulevaisuuteen tähdättäessä.

Paavalin merimatka ja haaksirikon jälkeinen täpärä pelastuminen Maltan saarelle yhdessä 275 matkalaisen kanssa osuu paitsi Kreikan pakolaistyön todellisuuteen, myös suomalaiseen kirkolliseen tilanteeseen. Tätä kirjoittaessani Helsingissä on käynnistynyt Pride-viikko, jonka virallisena tukijana on ensimmäistä – ja toivottavasti viimeistä – kertaa myös luterilainen kirkkomme. Kirkon johdon perustelu on, että kirkossa on tilaa kaikille.

Tilaa on kaikille, mutta ei kaikelle. Lapsillemmekin opetamme, että vesillä liikuttaessa ei pidä irrottaa veneen tappia. Pride-liikkeen taustalla oleva gender-ideologia on vastoin Raamatun ja kirkkomme opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Jeesuksen vuorisaarnasta erinomaisen selitysteoksen kirjoittanut John Stott (1921–2011) kiteyttää kirkkoveneen tapin irrottamisen seuraukset: ”Kirkon suurin onnettomuus on sen pitkän ja vaihtelevan historian aikana ollut alituinen taipumus mukautua vallitsevaan kulttuuriin, sen sijaan, että se olisi rakentanut kristillistä vastakulttuuria”. (Vastavirtaan, vuorisaarnan sanoma ajallemme, 1991). Kieltämättä mukavampaa olisi olla sokerina maailmassa.

Kristillisen vastakulttuurin avainkohta on kristittyjen rohkea erottautuminen muun maailman ihanteista. ”Pöyhkeän varmuuden” (securitas) sijaan tarvitsemme Jumalan lapsen ”vapisevaa luottamusta” (certitudo). Se voisi olla jotain sellaista, jolla kourallinen kristittyjä kuunteli, kuinka 25 000 ihmistä huusi kurkku suorana amfiteatterissa kaksi tuntia jumalatartaan Efeson mellakassa (Ap. t. 19). Nykyisin valtamedia ja some toimittavat amfiteatterin virkaa. Efeson kaupungin kanslerin neuvo ”pysykää rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta” on hyvä neuvo kaikkina aikoina kaikille, myös kristityille.

Ennen konehuoneen puolelle laskeutumista tahdon sydämellisesti kiittää lehden lukijoita esirukouksista ja kaikesta tuesta Kylväjän kipparointitehtävässä. Pyydän, että suljette seuraavan pääkirjoituksen kirjoittajan, Tanelin ja hänen perheensä, rukouksiinne.

Edeltäjäni Juhani Lindgren piti oman lähetysjohtaja-aikansa merkittävimpänä asiana sitä, että oli säilyttänyt uskonsa. Järjestön johtamisessa, kuten liikeyrityksen tai kirkon johtamisessa – tai elämässä yleensä, pätee tämä vanhan sananjulistajan kultainen ohje: ”Never sacrifice depth for area” – älä koskaan korvaa syvyyttä laajuudella. Kalliolle rakennettu yksiö kestää myrskyä paremmin kuin hiekalle tehty linna.

Entä se yhteinen raamatunkohta?

”Pysykää siis rohkeina miehet (ja naiset)! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme.” (Ap. t. 27:25–26)

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Lähetyskurssin opit erilaisten kulttuurien kohtaamisesta olivat avuksi lyhytaikaisessa lähetystyössä

Viime kevään lähetyskurssin yhteydessä järjestettiin myös määräaikaistyön koulutus, jossa opiskeltiin kaksi kuukautta lähetyskurssilaisten kanssa ja lähdettiin sen jälkeen kolmen kuukauden harjoitteluun Kylväjän työalueille. Määräaikaistyön koulutuksessa opiskelleet Hanna, Markku ja Matti ovat tyytyväisiä kokemaansa.

Haifassa Israelissa harjoittelujakson työskennelleelle Markku Kaanaalle jakso oli mielenkiintoinen.

– Oli myötä- ja vastoinkäymisiä, mutta kuten 1. Samuel 7:12 sanotaan: ”Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Ebenezer ja sanoi: ’Tähän asti on Herra meitä auttanut’”. Hän auttoi myös harjoittelujakson aikana, vaikka suunnitelmiin tulikin monenlaisia muutoksia.

Parhaana muistona Markulle jäi mieleen tapaaminen ja keskustelu Ebenezer-vanhainkodissa asuvan suomalaisen rouvan kanssa.

– Hän kertoi tulostaan ja asumisestaan maassa sekä siitä, miten Taivaan Isä oli johdattanut hänen elämäänsä ja työtään.

Hanna lähti harjoitteluun pakolaistyöhön Ateenaan.

– Koska työni oli yksinkertaista ruoan tarjoilua, siihen oli helppo päästä sisään, ja se oli ihan mukavaa työtä. Crossroads oli hyvä työpaikka, ja kokemus oli kiva kaikin puolin.

Caspari-keskuksessa toimistotehtäviä tekevällä Matilla määräaikaistyö jatkuu vielä ainakin seuraavan vuoden.

– Caspari-keskuksen toiminta alkaa olla tuttua, ja uuden maan tapoihin ja kulttuuriin alkaa pikkuhiljaa tottua. Enää ei tunnu niin oudolta kuin alkuvaiheessa, ja kotiutumista on tapahtunut. Harkitsen parhaillaan, olenko valmis jatkamaan täällä vielä kevääseen 2021 asti.

Hannalle ja Matille parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Matti kertoo:

– Ihmiset ovat olleet lähes poikkeuksetta oikein mukavia ja kannustavia. Monella tapaamallani ihmisellä on pitkä kokemus työstä täällä, ja heiltä olen saanut hyviä neuvoja ja rohkaisua pitkäaikaisempaan työhön suuntautumisessa. Myös Israel kaikkine historiallisine nähtävyyksineen on ollut todella hieno juttu. On ollut aikaa tutustua maahan kunnolla, ja pois ei tarvitse lähteä vielä pitkään aikaan.

– On ollut hienoa saada kokea asuminen Suomen ulkopuolella sekä uusiin kulttuureihin tutustuminen. On myös hienoa olla mukana itseä suuremmassa merkityksellisessä työssä, lisää Hanna.

Helpolla eivät lyhytaikaiseen työhön lähteneet ole päässeet, vaan matkaan on kuulunut myös vaikeuksia. Jokaiselle lähteneelle vaikeinta oli kulttuurieroihin tottuminen. Vieras kieli lisäsi vaikeuskerrointa.

– Joskus kyseltiin henkilökohtaisempia asioita, ja tultiin lähemmäs kuin mihin Suomessa olin tottunut. Myös kielimuuri toi haasteita, muistelee Hanna.

Vaikeuksien keskellä oppii kuitenkin paljon uutta. Hanna oppi monenlaista pakolaistyöstä, ja kielitaito parani käytössä. Myös pakolaiskeskuksessa pidetyt raamattutunnit antoivat paljon. Markulle tulivat tutuksi Israelin ilmastoon sopivat rakentamis- ja kunnostusmateriaalit.

– Tärkeimpänä asiana pidän sitä, että olen saanut tietää paljon uusia asioita esimerkiksi juutalaisuudesta uskontona sekä messiaanisesta liikkeestä ja heidän tavoistaan ja historiastaan. Olen myös oppinut jo jonkin verran heprean kieltä sekä paljon asioita Israelin ja Lähi-Idän kulttuureista, kertaa Matti.

Kolmen kuukauden harjoittelujaksoa työalueella edelsivät kahden kuukauden opinnot lähetyskurssilla. Hanna, Markku ja Matti ovat huomanneet käytännössä, miten koulutuksesta oli apua.

– Kurssilla opiskellut asiat ovat helpottaneet sopeutumista huomattavasti, kertoo Matti.

– Kulttuurien kohtaamisen opinnot ovat auttaneet ymmärtämään, kuinka erilaisia länsimaiden ulkopuolelta tulevat ihmiset ovat, joten olen ollut valmiimpi kohtaamaan heitä. Lähetyskurssin aikaiset rukoushetket olivat hyödyllistä harjoitusta pakolaisten kanssa rukoilemista varten, kiittelee Hanna.

Harjoittelujakso Kylväjän työalueilla muutti määräaikaisen työn koulutuksessa olleiden käsityksiä lähetystyöstä.

– Työ on paljon arkisempaa kuin olin sen olettanut olevan. Ainakaan täällä tuloksia ei tule nopeasti, vaan työ on enemmänkin Sanan tarjolla pitämistä oman arjen ja vapaa-ajan keskellä. Kärsivällisyys ja uskollisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia meille työntekijöille, ja työ kantaa hedelmänsä ajallaan, Jumalan suunnitelman mukaisesti. Rukous ja yhteys ovat tärkeimmät työkalut, miettii Matti.

– Työhön liittyy paljon erilaisia elementtejä, kuten sosiaalista apua perheille, yksinäisille ja vanhuksille sekä työtä lasten ja nuorten parissa. Työssä on mahdollisuus toteuttaa laidasta laitaan Vapahtajamme meille antamaa käskyä. Harjoittelujakson aikana käsitys lähetystyön laaja-alaisuudesta vahvistui, pohtii Markku.

– Opin, että lähetystyötä voivat tehdä tavalliset ihmiset, koska sitä tehdään Jumalan varustamana, ei omassa voimassa, kiteyttää Hanna.

Kaikki kolme lyhytaikaisen lähetystyön koulutuksen käynyttä suosittelevat samaa muillekin. Hannan mielestä kynnys lähteä on matala, koska harjoittelujakso on vain kolme kuukautta.

– Kannattaa rukoilla ja kuulostella, kutsuuko Jumala sinua tähän ja ehkä sitten pidempiaikaiseenkin lähetystyöhön.

– Lähettejä avustavien tekijöiden tarvetta lienee kaikilla työalueilla. Tehtävät vaihtelevat alueittain. Jokaiselle, joka tuntee kutsua lähteä ja haluaa antaa aikaansa lyhyeksikin ajaksi, löytyy varmasti sopivaa tekemistä. Ota rohkeasti yhteyttä Pentti Marttilaan ja kysy mahdollisuudesta päästä mukaan kurssille ja sen jälkeen johonkin missä juuri sinua tarvitaan! haastaa Markku.

Seuraava lyhytaikaisen lähetystyön koulutus järjestetään kevään 2020 lähetyskurssin yhteydessä. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä koulutuspäällikkö Pentti Marttilaan, pentti.marttila@kylvaja.fi, p. 045 635 0934.

Isän perintöä seuraaville sukupolville kantava Naomi Michael

”Minulla ei ole suurempaa iloa, kuin että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa”, siteeraa israelilainen Naomi Michael (3. Joh. 4). Hän on saanut elämänsä aikana runsaasti hengellisiä lapsia.

– Synnyin Haifassa vuonna 1952 esikoisena kristittyyn kotiin. Isäni oli Syyriasta kotoisin oleva druusi Be’enin suvusta, joka oli tullut uskoon ennen avioitumistaan ja palveli veljesseurakunnan vanhemmistossa. Hän vieraili ahkerasti ihmisten luona kertomassa Jeesuksesta ja matkalle lähtiessään siunasi nukkuvat lapsensa ja laittoi tyynyillemme raamatunlauseet, muistelee Naomi.

Vuonna 1966 isä joutui vakavaan työmaaonnettomuuteen pudotessaan neljä metriä nostokurjesta. Hän joutui 12 tuntia kestävään leikkaukseen, makasi sen jälkeen koomassa kuukauden ja sairasti kaksi vuotta.

– Pitääkseen perheemme hengissä äiti joutui menemään töihin. Olin silloin 14-vuotias. Minulla oli kaksi siskoa ja viisi veljeä, joista nuorin oli kolmen viikon ikäinen.

Naomin osaksi lankesi kokopäiväinen äidin osa ja kahdeksannen luokan sijaan hän huolehti seitsemästä sisaruksestaan ja kotitöistä. Isän palattua töihin ja äidin jäätyä kotiin perheeseen syntyi vielä kaksi siskoa.

– Olisin halunnut mennä takaisin kouluun, mutta meillä ei ollut riittävästi rahaa koulumaksuihin. Apuni oli myös tarpeen isossa perheessä. Itkin viikon katkerasti ja sitten päätin alkaa ammentamaan tietoa kirjoista, kertoo Naomi.

Naomi alkoi pitämään pyhäkoulua 16-vuotiaana Akkossa koko lähiön lapsille, niin kristityille kuin muslimeillekin.

– Muuttaessamme Kfar Jasifiin opetin sen paikkakunnan lapsia. Kesäisin vietin pari viikkoa Haifassa Frida Seidanin perheessä ja olin siellä kuin perheenjäsen. Fridan opetukset ja antama esimerkki samoin kuin isänikin on antanut esikuvan elämääni ja palvelutyölleni kristittynä.

Kuvassa Naomi puolisonsa Daniel Michaelin sekä kirjoittajan, Pirkko Saidin kanssa.

Naomi avioitui 21-vuotiaana egyptiläisen koulun johtajan Daniel Michaelin kanssa. He muuttivat asumaan Siinaille El Arisin kaupunkiin, missä asui 23 ortodoksikristittyä perhettä. Naomi alkoi pitää ortodoksikirkossa naisille raamattupiiriä ja lapsille pyhäkoulua.

Vuonna 1979 Israel luovutti Siinain Egyptille. Paljon egyptiäisiä perheitä muutti El Arisiin.

– Kodissamme kokoontuvan lasten pyhäkoulun ja seurakunnan lisäksi vierailimme vuosittain noin 450 kodissa opettamassa ihmisiä, laulamassa ja rukoilemassa heidän puolestaan, kuvailee Naomi Michael.

Siinain vuosina heille syntyi viisi lasta, ja koska sairaala oli kaukana, kaikki syntyivät kotona. Kun Daesh sai valtaa Egyptissä, elämä kaupungissa kävi todella vaaralliseksi.

– Jumala antoi minulle ihmeen kautta Kairon konsulaatista Israelin passin ja Daniel-puoliso sai useiden pyyntöjen jälkeen vierailuviisumin Israeliin, joten vuonna 2011 pääsimme koko perhekuntana rajan yli. Kaupungissamme tapettiin monia kristittyjä, ja lähtömme jälkeen eräänä yönä satoja kristittyjä pakeni turvallisemmille seuduille.

Michaelin perhe on asettunut jälleen asumaan Kfar Jasifiin, missä Naomi järjestää naisten kokoontumisia.

– Ystävämme El Arisissa kaipaavat meitä kovin. ja olen Facebookin kautta muutaman päivän välein lähettänyt heille lohduttavan sanoman Jumalan sydämeltä. Nykytekniikan avulla voin myös henkilökohtaisesti rukoilla kaikkien sitä pyytävien puolesta, iloitsee Naomi.

Myös Kfar Jasifissa ihmiset ovat alkaneet kutsumaan Naomia rukoilemaan, puhumaan ja laulamaan esimerkiksi, kun joku on kuollut ja ennen hautajaisia ihmiset istuvat arkun ympärillä suremassa.

– Iloitsen tästä mahdollisuudesta kertoa monille Jeesuksen rakkaudesta.

Vuosi sitten Naomille tuli jokin tulehdus ja hän joutui viikoksi sairaalahoitoon ensimmäistä kertaa elämässään. Samassa huoneessa oli hoidossa druusi, muslimi ja juutalainen.

– Aluksi vain lepäilin, mutta voimien palauduttua aloin kertomaan naisille Jumalan hyvästä johdatuksesta elämästäni. Kaikki olivat innoissaaan kuulemastaan. Kun heille tuli vieraita käymään, he pyysivät minua kertomaan tarinaani myös vierailleen. Heikkoudessa tai vahvoina ollessamme kaikella on tarkoitus. Jumala käyttää kunniakseen kaikkia tilanteita.

Uskovan isän perintö ja siunaus kulkevat eteenpäin myös suvun keskellä. Monet Naomin suuresta suvusta ovat uskossa. Angel-siskoni, joka isän sairastuessa oli kolmevuotias ja jolle olen ollut kuin äiti, sekä poikani Jusef opettavat Haifan raamattukerhossa ja monet sisarusteni lastenlapsista käyvät kerhossa.

 

Teksti ja kuvat: Pirkko Said

Rabbi ja pappi kohtasivat Caspari-keskuksen debatissa

Pastori David R. Parsons kohtasi ystävällismielisessä debatissa ultraortodoksirabbi Emanuel Gentilcoren. Luennon aiheena oli ”Erimielisyyksistä ymmärtämiseen – Messiaan rooli juutalaisuudessa ja kristinuskossa”.

Tilaisuuden yleisö oli poikkeuksellisen kirjava: paikalla olivat Caspari-keskuksen kansainvälisen kumppanikokouksen osallistujat, ja lisäksi joukko uskonnollisia juutalaisia oli tullut mukaan rabbi Emanuel Gentilcoren vanavedessä. Illan aikana keskusteltiin monista kiistanalaisista kysymyksistä molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa.

David R. Parsons Jerusalemin kristillisestä suurlähetystöstä (ICEJ) aloitti selittämällä, miksi uskomme, että Jeesus on Messias. Hän toi esiin useita samankaltaisuuksia Mooseksen ja Jeesuksen elämässä. Molemmat oma kansa hylkäsi – asia, jota on valitettavasti historian kuluessa käytetty juutalaisia vastaan.

– Mooses oli vapauttaja kuten Jeesuskin. Molemmat valmistautuivat palvelutyöhönsä erämaassa. Mooses oli monessa suhteessa Messiaan typos eli esikuva, mutta Jeesus oli se, joka toi ulottuvillemme sovituksen uhrikuolemansa kautta, Parsons kiteytti kristillistä Messias-käsitystä.

Rabbi Emanuel Gentilcore muistutti yleisöä kipeästä tosiasiasta, että keskiajalla kirkko pakotti juutalaisia väittelyihin kristittyjen oppineiden kanssa.

– Tähänkin tilaisuuteen, jossa nyt olemme, meillä valitettavasti liittyy ikäviä mielikuvia, hän selitti.

– Uusi testamentti on meille juutalaisille vääräoppinen kirja. Sen tutkiminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että ihminen menettää paikkansa tulevassa maailmassa. Opetustarkoituksessa on kuitenkin hyväksyttävää, että rabbi perehtyy Uuteen testamenttiin ja osallistuu keskusteluun siitä, Gentilcore selvensi.

Rabbiinisen perinteen mukaan Tooralla on 70 kasvot; on olemassa 70 tapaa lähestyä ja ymmärtää sen tekstejä.

– Suullista Tooraa tarvitaan, jotta voidaan löytää kirjoitetun tekstin eri merkitykset, selitti Gentilcore. David R. Parsons vastasi tähän muistuttamalla mitä Toora itse sanoo itsestään: sana on yksinkertaista ja ymmärrettävää ihan tavalliselle ihmiselle.

– Samaan aikaan me kristityt uskomme, että jotkut asiat Toorassa voivat olla kätkössä kaikkein viisaimmiltakin. Ne avautuvat vain Jeesuksen kautta, Parsons lisäsi.

Debattiyleisöä.

Rabbiinisessa traditiossa kirjoitetusta Toorasta löytyvät periaatteet, joita pitää selittää ja soveltaa kuhunkin aikaan sopivaksi. Prosessin perussääntö on, että uudempi tulkinta ei voi koskaan olla ristiriidassa vanhemman kanssa.

– Monet kristityt eivät huomaa, että Jeesus itse asiassa hyväksyi fariseusten arvovallan opettajina eli suullisen Tooran välittäjinä – siitä puhuu esim. Matt. 23:2–3. Yleisöään haastaen Gentilcore jatkoi vielä:

– Kristityt ja messiaaniset juutalaiset jättävät enimmäkseen tämän huomiotta ja katsovat Vanhaa testamenttia aina saman Jeesus-linssin läpi.

Emanuel Gentilcoren mukaan rabbiinisesta perinteestä voi löytää kaksi ajatusta Messiaasta. Toinen on nöyrä palvelija, Ben Josef eli Joosefin poika, ja toinen on voittoisa kuningas Ben David eli Daavidin poika. Ne eivät kuitenkaan voi liittyä samaan henkilöön, vaan Messias tulee jommassakummassa hahmossa.

– Se, millaisen Messiaan saamme, riippuu siitä, kuinka me juutalaiset kansana palvelemme Herraa, rabbi kertoi ja hämmästytti kristittyä yleisöään vielä lisää:

– Jos noudatamme Jumalan käskyjä, saamme ottaa vastaan kuninkaan. Jos kansamme maallistuu ja tekee syntiä, nöyrä Messias tulee!

Tunnelma luennolla oli innostunut ja positiivinen. Monia tärkeitä kysymyksiä ja täysin vastakkaisia näkemyksiä käsiteltiin kunnioittavassa ja rehellisessä hengessä.

Rabin ja papin kohtaaminen on kuunneltavissa englanniksi Casparin sivuilla.

Teksti: Caspari-keskuksen projektikoordinaattorit Sanna Erelä & Terho Kanervikkoaho

Kuvat: Heidi Tohmola

Urheilulinjan matka Kreikkaan innosti urheilulähetystyöhön

Suomen Raamattuopiston KRIK-urheilulinjan alkukesän matka Kreikkaan todisti, miten urheilu yhdistää ihmisiä yli kulttuuri-, kieli- ja uskontorajojen. Linjan perustajan, Mongolian-lähetti Niko Ijäksen vetämä reissu tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden saada maistiaisen urheilulähetystyön ilosta ja mahdollisuuksista. Voittajia olivat myös pakolaiset ja kreikkalaiset: pelaaminen toi väriä pakolaisuuden harmaaseen arkeen, ja paikalliset yhteistyökumppanit olivat rohkaistuneita nähdessään urheilun voiman yhtenä toimivana lähimmäisenrakkauden ja kristillisen todistuksen muotona.

Matkan keskiössä oli kahden jalkapalloturnauksen järjestäminen pakolaisille Ateenassa. Ramadan-kuukaudesta huolimatta osallistujia oli runsaasti, yhteensä 12 eri maasta. Osa tuli pakolaisleiriltä, osa Ateenan keskustasta. Pelaamiseen suhtauduttiin odotetun intohimoisesti, mutta se pysyi hyvin ammattimaisin ottein toimineen Niko-tuomarin hyppysissä. Monissa lähtömaissa jalkapallo on todella arvostettu ja paljon pelattu laji, mikä näkyi taitotasossa. Lisäksi kansallisuuksien kirjo, luonnonkaunis ympäristö ja tunteiden skaala loivat todellisen urheilujuhlan tunnun.

Vaikka kentällä otettiin kovastikin yhteen, illan hämärtyessä turnausten päätyttyä ilmapiiri oli varsin veljellinen. Toisia kunnioittavimmin ja peräänantamattomimmin toimineet pelaajat palkittiin ja pidettiin lyhyt hartaus. Heti auringon laskettua siirryttiin syömään. Ison miesporukan kokoontuminen johti spontaaniin lähi-itämäiseen tanssisessioon, mikä itsessään oli jo melkoinen kulttuurinen kokemus. Ilo oli käsinkosketeltavaa.

Kurssilaisten palaute viikon matkasta oli kaikin puolin positiivista. Jokainen osallistuja nosti sen esiin yhtenä vuoden kohokohtana opinnoissaan. Kokemus oli opettava erityisesti urheilulähetystyön kannalta. Matkan aikana pääsi harjaantumaan tiimityössä sekä eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisessa. Vaikka historiallisiin kohteisiin, kuten Akropolikseen sekä Korinttiin tutustuminen ja Paavalin jalanjäljissä kulkeminen olivat rikastuttavia kokemuksia, merkityksellisimmäksi nousi juuri pakolaisten kohtaaminen.

– Itselleni innostavinta oli saada pitää hartaudet pelien päätteeksi. Jotenkin koko tilanne oli ainutlaatuinen, kun jalkapallokenttä sijaitsi pienen kukkulan päällä, jossa eri kulttuurit ja taustat kohtasivat yhteisen kielen, jalkapallon, äärellä. Lopuksi tulkkaamisen kautta sain jakaa omia ajatuksia siitä, mitä Jeesus itselleni merkitsee, kertoo Niko Ijäs innostuneena.

Tavoitteena on toteuttaa tällaisia reissuja myös jatkossa.

– Rukoilemme ja teemme työtä myös sen eteen, että voisimme pitkäjänteisemminkin tehdä yhteistyötä kreikkalaisten kristittyjen kanssa urheilulähetystyön edistämiseksi. Urheilulinjan matka toimi heillekin inspiraationa. Matkalaisia isännöineen järjestön johtaja totesikin, että heitimme nyt pallon heidän käsiinsä, ja he tiedostavat entistä paremmin, mikä valtava potentiaali urheilussa on erityisesti pakolaisten tavoittamisessa, visioi urheilulinjalaiset Ateenassa vastaanottanut Taneli Skyttä.

”Kenties Jumala haluaa kutsua sinut lähetystyöhön, tavalla tai toisella”, haastoi Miikka Ruokanen Lähetyksen kesäpäivillä

Kuva: Ari Suomi

Messussa saarnasi Nanjingin teologisessa seminaarissa opettava professori Miikka Ruokanen. Ruokasta on puhutellut kiinalaisten nuorten into viedä evankeliumia eteenpäin.

– Kiinalaisten oppilaitteni yksi lempikohtia on tämän pyhän Vanhan testamentin lukukappale Jesajan kutsumuksesta: ”Minä kuulin Herran äänen sanovan, kuka lähtee sananviejäksi. Ja minä vastasin: tässä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8) Tämä on Kiinan nuorten julistajien tunnuslause. Kiinassa raha on yhä enemmän jumalan asemassa, mutta nämä nuoret ovat päättäneet vastata Jumalan kutsuun, joka on tärkeämpi kuin ura.

Ruokasen mukaan jokaisen maailman ihmisen oikeus on kuulla, miksi hän on olemassa.

– Hänellä on oikeus kuulla rakastavasta Jumalasta. Se on ihmisoikeus. Siellä tapahtuu suurin oikeudenmukaisuus, missä ihminen saa kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi.

Saarna päättyi Ruokasen suoraan kutsuun lähetystyöhön:

– Jos mietit, miksi olet olemassa, mikä on elämäsi tarkoitus, kenties Jumala haluaa kutsua sinut lähetystyöhön tai kansainväliseen diakoniaan, tavalla tai toisella, haastoi Miikka Ruokanen.

– Muista Jesajan sanoja kaukaisten rantojen ihmisiä. Jumala on kutsunut sinut palvelemaan kaukaisten rantojen ihmisiä. Sytyttäköön Jumala sinussa rakkauden kaukaisten rantojen ihmisiä kohtaan. Kaukaisilla rannoilla sinulla on mahdollisuus tehdä jotakin ainutlaatuista, Jumalan asialla, evankeliumia jakaessasi. ”Tässä olen, Herra, lähetä minut.”

Päivien päätösjuhlassa kuultiin kutsuun vastanneen nuoren lähetin mietteitä. Hän on lähdössä miehensä ja pienen poikansa kanssa Etiopiaan kehitysyhteistyöhön.

– Omat suunnitelmani olivat viemässä minua ihan eri suuntaan, mutta Herra pysäytti minut ja otti omalle tielleen. Uskoon tultuani olin täynnä intoa kristinuskosta, jonka ydin, evankeliumi Jeesuksesta, oli ollut minun silmiltäni kätkettynä aikaisemmin. Minulla on paitsi halu viedä evankeliumia eteenpäin, myös halu auttaa konkreettisesti.

Lähetyskurssi oli pariskunnalle rankka, mutta hyvä ja tärkeä kokemus.

– Lähetyskurssi sekä koetteli että vahvisti lähetyskutsuamme. Kevät lähetyskurssilla oli todella haastava, mutta myös elämän antoisimpia aikoja, jolloin opimme paljon Jumalan huolenpidosta.

Kuva: Ari Suomi

Marraskuussa on edessä muutto Etiopiaan, ensin kielikouluun, sitten Itä-Etiopiaan elämään lähetyselämää: kehitysyhteistyötä, seurakuntatyötä ja mahdollisesti myös taide- ja urheilulähetystyötä.

– Jännittää ja on innostunut olo, mutta samalla on toki haikeaakin lähteä ja jättää rakkaita Suomeen. Ennen kaikkea olemme kuitenkin kiitollisia, että saamme olla oikealla paikalla Herran suunnitelmassa.

Ensi vuoden Lähetyksen kesäpäiviä vietetään 12.–14.6.2020 Savonlinnassa, veden ympäröimässä kaupungissa. Seurakunnan lähetyssihteeri Sakari Seppälä toivotti kaikki juhlavieraat tervetulleiksi Savonlinnaan.

– Valmistelut ovat jo alkaneet ja odotamme, mitä Jumala savonlinnalaisille ja meille kaikille päiviin osallistujille Lähetyksen kesäpäivillä antaa. Savonlinnan viisi kappeliseurakuntaa ja naapuriseurakunnat rakentavat päiviä yhdessä. Yhteistyö kristillisten seurakuntien kesken on jo historiassa ollut paikkakunnalla vahvaa, ja toivon, että kaikki saamme nytkin olla mukana yhteistyössä palvelemassa maailmanlaajuista Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

Tänä vuonna Lähetyksen kesäpäivät järjestettiin Hyvinkään seurakunnan ja Lähetysyhdistys Kylväjän yhteistyönä.

Teksti: Outi Rajala

Voittojuoksu juostaan samalla radalla kuin kilpailu

Kuva: Ari Suomi

Lähetyksen kesäpäivien viimeisen raamattutunnin aihe tuli urheilusta. Pesäpallostaan tunnetulle Hyvinkäälle aihe sopi erityisen hyvin. Raamattutunnin piti Medialähetys Sanansaattajien seniorilähetti, entisen Jugoslavian alueella ja Kroatiassa seurakuntatyötä tehnyt pastori Seija Uimonen.

– Kristityn elämää verrataan Raamatussa juoksukilpailuun. Jokainen kilpailee siinä yksilönä, mutta samalla tukee ja auttaa toisia voittamaan. Paavali sanoo Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa: ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.”

Uimonen muistutti, mistä kristittyjen kilpailu Raamatun mukaan johtuu.

– Sielunvihollinen on saanut ihmisen mukaansa kapinaan, jonka päämääränä on anastaa itselle Jumalan kaltaisuus. Ihmisen suhde lähimmäisiin ja Jumalaan rikkoontui. Jumala ei silti hylännyt ihmistä, vaan puuttui asiaan. Hän lähti sotaan vihollistaan vastaan.

Taistelua ei kuitenkaan käyty tasaväkisten välillä.

– Saatana ei ole Jumalalle tasaveroinen vastustaja, vaan Jumala riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään. Kilpailun lopputuloksesta sanotaan, että kaikkien on polvistuttava hänen edessään ja jokaisen on tunnustettava, että ”Jeesus Kristus on Herra”.

Kristityn kilpailu syntiä, maailmaa ja kuolemaa vastaan jatkuu koko elämän ajan, sillä Jumalan vastustaja ei vähällä luovu saaliistaan. Kristityn kilpailussa voitto on jo saavutettu, vaikka se on täynnä erilaisia vaivoja ja lankeemuksia. Jeesusta ei kuitenkaan seurata omien voimien varassa vaan hänen varassaan.

– Jeesus on jo voittanut synnin, mutta meissä se vaikuttaa yhä. Vasta ikuisuudessa ihmisen ja luomakunnan suhde Luojaansa ennallistetaan alkuperäistä vastaavaksi. Täällä maailmassa kristityn kaikki pyhyys on Kristuksen pyhyyttä. Kristitty elää elämäänsä jatkuvassa jännitteessä nykyisen ja tulevan välillä. Raamattu kehottaa meitä: “Olkoon mielenne siihen mikä ylhäällä on”, ja samanaikaisesti ohjaa meitä toimintaan täällä.

Uimonen ulotti toiminnan lähetystyön tekemiseen. Syyt sen tekemiseen lähtevät Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaudessa ei ole järkeä, ei laskelmallisuutta eikä ehtoja. Jeesuksen elämässä se ilmeni esimerkiksi seuraavasti:

– Jeesuksella on huono muisti: hän ei kerrannut ristillä kuolevan pahantekijän eikä syntisen naisen menneisyyttä. Hän antoi ne pohjiaan myöten anteeksi. Jeesus ottaa suuria riskejä: hän lupaa seuraajilleen kärsimyksiä ja varoittaa heitä susien keskelle joutumisesta ja herjatuksi tulemisesta. Lisäksi hän lähettää heidät outoihin oloihin ilman selkeää suunnitelmaa. Kukapa tällaiseen työhön haluaisi?

Parhaiten Jumalan rakkaus kuitenkin näkyy Golgatalla. Siitä Pietari kirjoittaa: ”Teitä ei ole lunastettu hopealla tai kullalla – vaan Kristuksen kalliilla verellä.”

Yksi kristityn tärkeimmistä tehtävistä voikin olla toisten rohkaiseminen, kunnes olemme perillä.

– Eräs poika harjoitteli kovasti päästäkseen esiintymään koulun näytelmässä. Vanhemmat epäröivät, ettei hän tule valituksi, mutta kun poika palasi kotiin, hän hihkui innosta: ”Minut valittiin, minut valittiin!” ”Mihin osaan sinut valittiin”, kysyivät vanhemmat ja poika riemua täynnä vastasi: ”Minut valittiin taputtamaan.”

Raamattu kehottaakin pitämään huolta toinen toisistamme ja kannustamaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

– Kerran perille saapuessamme meille voi olla yllätys, millaisia ihmisiä sinne saapuu. Perille päässeistä sanotaan, että Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. Silloin kaikki uskon hämäryys, kaikki heikkous, kaikki synti ja uskottomuus Vapahtajaa kohtaan on poissa.

– Heitä on siellä kaikista erilaisista ryhmistä, kansoista ja kielistä puettuina Karitsan verellä pestyihin vaatteisiin, ja hän sanoo Pojalleen Jeesukselle: ”Hyvin tehty. Näistä on jokainen täällä ristinkuolemasi tähden.”

Raamattutunnin päätteeksi laulettiin seisten virrestä 142 viimeinen säkeistö: ”Ja valtamerten ääriltä ja maan, he käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Hallelujaa, hallelujaa, hallelujaa.”

Teksti: Ulla Haukijärvi

Parhaat vuodet kannattaa käyttää lähetystyössä – johtajanvaihdos Lähetyksen kesäpäivillä

Kuva: Ari Suomi

Lähetysyhdistys Kylväjän ja Hyvinkään seurakunnan järjestämät Lähetyksen kesäpäivät huipentuivat lauantaina lähetysjuhlaan, jossa saateltiin eläkkeelle pitkäaikainen lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ja toivotettiin tervetulleeksi elokuussa lähetysjohtajana aloittava Taneli Skyttä.

Paljon yhteisiä naurunpyrskähdyksiä ja hyvää tuulta sisältäneessä ja samaan aikaan syvällisessä iltajuhlassa kohtasivat vanha ja uusi lähetysjohtaja ja siunattiin matkaan työalueille palaavat lähetit.

Johtajuuteen ja johtajien valmentamiseen perehtynyt Skyttä sai vastattavakseen monia visaisia kysymyksiä. Hän vakuutti kuulijat paitsi selkeillä näkemyksillään lähetystyön suunnasta, myös aitoudellaan ja vilpittömyydellään.

Skyttä näkee Suomen ja Kylväjän merkittävällä paikalla maailmanlaajassa lähetyksessä.

– Vaikuttavuutta ei mitata järjestön koolla. Meillä on ihmisinä kiusaus ajatella, kuinka monta lähettiä lähetetään tai mikä on budjetti. Jumalan matematiikka on erilaista. Olennaista on olla siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan, niiden kumppaneiden kanssa, jotka hän on meille tarkoittanut. Silloin saamme aikaan itseämme suuremman jäljen.

Skyttä haluaa käyttää parhaat työvuotensa lähetystyön asialla.

– Pienen puuhastelun sijaan olen mieluummin antamassa panokseni siihen, että suomalainen lähetystyö tunnistetaan Jumalan valtakunnan immateriaaliksi maailmanperintökohteeksi, jolla on yhä annettavaa, täräyttää Skyttä.

Skyttä haaveili jo nuorena maailman muuttamisesta. Sitä hän on päässyt tekemään paitsi Keski-Aasiassa viettämiensä lähettivuosien aikana, myös useissa tehtävissä Kylväjän kotimaan organisaatiossa. Urheilulähetystyö on lähellä Skytän sydäntä. Hän onkin ollut avainpelaajana kristillisen urheiluseuran KRIK Finlandin perustamisessa. Viimeisen vuoden Skyttä on ollut perheineen lähetystyössä Ateenassa maahanmuuttajien parissa.

– Maahanmuuttajissa on valtava potentiaali myös Suomessa. Miten vetää heidät mukaan Jumalan perheväkeen ja työtovereiksi? Galatalaiskirjeen toisessa luvussa seurakunnan vanhimmat tunnustivat uudet johtajat ja ojensivat heille kätensä yhteistyön merkiksi. Ojennetaan mekin uusille kristityille yhteistyön ja ystävyyden käsi ja otetaan heidät mukaan.

Väistyvä lähetysjohtaja Pekka Mäkipää pohti lähetystyön jatkuvuutta ja yhden ihmisen osaa pitkässä jatkumossa.

– Sitä, mikä on tekemisen arvoista, ei tehdä yhdessä ihmiselämässä. Jeesus teki, me emme. Me tarvitsemme jatkuvuutta. Emme voi olla huippujoukko tai joukko huippuja, vaan meidän on oltava huippujoukkue.

Vahvuusajatteluun perehtyneen Skytän on hyvä jatkaa Kylväjän huippujoukkueen valmentamista.

– Jokainen on parhaimmillaan silloin, kun saa hyödyntää omia vahvuuksiaan. Lähetystyö on joukkuelaji, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa.

Jalkapalloerotuomarinakin tunnettu Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Jaakko Rusama haastoi ottamaan peliin mukaan myös yleisön.

– Lähetystyössä ei ole pelaajia ja katsojia, vaan kaikki ovat pelissä mukana.

Lähetysjuhla päättyi 18 työalueelle palaavan lähetin ja uusien kotimaantyöntekijöiden siunaamiseen. Rusama evästi siunattavia matkaan:

– Jokainen lähetystyöntekijä, joka on saanut lähetyskutsun ja jonka Kylväjä saa olla lähettämässä eturintamaan, saa varmasti kokea, että hänellä on kirkon tuki. Se tarkoittaa pysyvää ja jatkuvaa rukousyhteyttä ja varmaa valtuutusta siitä, että tätä kirkkomme haluaa. Aina sitä ei mitata rahalla, mutta me olemmekin Jumalan palveluksessa, emme vain jonkin instituution tai järjestön palveluksessa. Me saamme ilolla kantaa teitä työhön siunattavat ja kannamme Taivaallisen Isän eteen samalla tavalla uuden lähetysjohtajan Tanelin.

Teksti: Outi Rajala

Lähetyksen kesäpäivillä Raamatun sanoma tulee nykypäivään teatterin keinoin

Kuva: Ari Suomi

Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä nähtiin lauantaina koko perheen lähetysjuhlassa näytelmä Tosi jännä pyhäkoulu. Lisäksi opittiin, miten monia tossuja japanilaiset käyttävät.

Tosi jännässä pyhäkoulussa liikuttiin näytelmän nimen mukaisesti pyhäkoulun maailmassa. Kotipyhäkoulussa pienellä maalaispitäjässä lapset kuulevat jännän tarinan, joka innostaa heidät seikkailemaan pihaleikeissään Pietarin jalanjäljissä. Siitä seuraa jännittävä tapahtumasarja.

Näytelmän oli käsikirjoittanut ja ohjasi Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaaja Tytti Jäppinen. Esityksessä lavalla oli kirkkoteatteri Betan iloinen tyttökatras.

– Olemme ohjelmassa halunneet ajatella erityisesti lapsia ja lapsiperheitä, että olisi iloista ja mukaansatempaavaa ohjelmaa.

Teatteri, kirkko ja seurakunta sopivat Jäppisen mielestä yhteen äärimmäisen hyvin.

– Usko on sydämen asia, jotain sellaista, jota jokainen omassa mielessään pyörittelee. Jokainen joutuu pohtimaan oman jumalasuhteensa. Teatteri tarjoaa siihen erittäin hyviä välineitä. Teatterissa en voi tuputtaa katsojalle mitään valmista, vaan hänen pitää itse prosessoida ja löytää linkit omaan elämäänsä.

Kuva: Ulla HaukijärviTeatterista löytyy Jäppisen mielestä valtavasti keinoja, joilla Raamatun sanoma saadaan tuotua nykypäivään. Jäppinen näkee teatterin myös erinomaisena seurakunnan työmuotona. Se kutsuu sisään uusia ihmisiä ja yhdistää erilaisia seurakuntalaisia – sekä vuosikausia mukana olleita aktiiviseurakuntalaisia että niitä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan. Näyttelijät kirkkoteatteri Betaan löytyvät Jäppisen mukaan Hyvinkään aktiivisen harrastajateatteritoiminnan ansiosta. Esiintyjät löytyvät sosiaalisen median ja puskaradion kautta.

Koko perheen lähetysjuhlassa perheitä ja erityisesti lapsia ilostutti myös Hyvinkään seurakunnan varhaiskasvatuksen oma maskotti Lysti-lammas. Lysti-lampaan juontajakavereina olivat Kylväjän Japanin-lähetit Johanna ja Jüri Perendi, jotka toivat lähetysterveisiä ja kuulumisia toiselta puolelta maailmaa, 10 tunnin lentomatkan päästä. Lapsia nauratti japanilaisten tapa käyttää päivittäin monia eri tossuja, joka tarkoitukseen omiaan. Japanilaisesta kulttuurista jäivät mieleen myös Touko-pojan japanilaiset lempiruuat. Siellä erilaisen kulttuurin keskellä Perendit kertovat japanilaisille Jeesuksesta, joka on useimmille vielä vieras.

Kuva: Ulla Haukijärvi

Järvenpääläinen Heidi Hailu osallistui koko perheen lähetysjuhlaan lauantaina lastensa Kennan, Noomin ja Nooan kanssa. Hailu kertoo lasten viihtyneen lähetysjuhlassa hyvin.

– Ohjelmassa moni kohta nauratti lapsia, ja yhdessä lauletut laulut olivat tuttuja. Juhla oli tosi kiva ja monipuolinen. Lähetystyö Japanissa tuli hienosti esiin Perendien kautta.

Muihin varsinaisiin lastenohjelmiin Hailu ja lapset eivät Tosi jännän pyhäkoulun lisäksi lauantain ehtineet osallistua. Hyvinkään seurakuntakeskuksen alakerrassa olleen Muksulan temppurataa lapset kävivät kuitenkin kokeilemassa. Hailu kiittelee Muksulan järjestelyitä.

– Siellä oli hyvä käydä. Heti ovella oli aikuinen, ja kysyttiin, ollaanko vain käymässä vai jäävätkö lapset ohjelmaa seuraamaan. Sinne olisi hyvin voinut jättää lapset pitemmäksikin aikaa.

Lähetyksen kesäpäivillä nähdään myös toinen Tytti Jäppisen ohjaama ja teatteri Betan esittämä kirkkodraama, Pikku Pietarin piha. Näytelmän vahvana teemana on rukous: kun pikku Pietari ei tiedä, kenelle puhuisi, hän puhuu Jumalalle. Näytelmä esitetään sunnuntaina klo 15.30 Hyvinkään kirkon pihapiirissä, jonne on rakennettu kesäteatteri ja katettu katsomo. Pikku Pietarin pihan esitykset jatkuvat kesäpäivien jälkeen kymmenellä näytöksellä 18.6–3.7.

Teksti: Ulla Haukijärvi ja Outi Rajala

Kylvösuunnitelmia burjaatti-kylissä

Kuva: Ari Suomi

Venäjän Kaukoidässä Burjatiassa lähettinä oleva Arja Halttunen kertoi Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa Lähetyksen kesäpäivillä työn etenemisestä burjaattien keskuudessa.

Burjatian tasavallan pääkaupungissa Ulan-Udessa toimivan Kristuksen armon seurakunnan pitkällinen kirkkoprojekti on edennyt seuraavaan vaiheeseensa. Rakennussuunnitelmiin ja -määräyksiin tuli lisäyksiä ja korjauksia, ja nyt odotellaan rakennuslupaa. Oma kirkkorakennus on kauan odotettu asia tälle Inkerin kirkon itäiselle seurakunnalle.

Suurin haaste Halttusen mukaan burjaattityössä on kuitenkin maaseudulla, jossa noin puolet burjaateista asuu.

– Kaupungeissa burjaatteja voidaan kohdata venäjäksi, mutta aitojen burjaattikylien kohdalla on kysymys, miten sinne viedään evankeliumi, kertoo Halttunen. Vain suurimmissa maaseudun aluekeskuksissa on ortodoksikirkkoja ja joissakin tapauksissa protestanttisia seurakuntia, mutta burjaattikylissä ei ole mitään.

Burjaatteja asuu myös Burjatian tasavallan ulkopuolella idässä Aginskin burjaattialueella sekä Baikaljärven länsipuolella Ust-Ordinskin burjaattialueella. Molemmat ovat aitoja maaseutualueita.

Kuva: Kirsi Myllyniemi

Työalueen toinen lähetti Anitta Lepomaa on puolisonsa Vladimir Nikiforovin kanssa tehnyt Tunkan alueelle Baikaljärven eteläpuolelle vuodesta 2006 lähtien evankeliointimatkoja. Alueelle on syntynyt matkojen hedelmänä pieni uskovien joukko. Alueella on paljon työmahdollisuuksia.

Kun Kylväjän Etu-Aasian, Japanin ja Itä-Siperian työaluevastaava Tapio Pokka keskusteli Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin alueen työhaasteista, tuli esille vahvasti juuri työ maaseutualueiden burjaattien tavoittamiseksi.

Nyt kutsun tuohon työhön on saanut Arja Halttunen. Ajatuksena hänellä on muuttaa Ulan-Udesta Irkutskin kaupunkiin Baikalin länsipuolelle, josta käsin burjaattityön tekeminen sekä Tunkan alueella että pohjoisempana olevan Ust-Ordinskin alueella olisi mahdollista. Ajatuksena on, että työ alkaisi Arshanin kylästä käsin. Arshan on kylpyläpaikkakunta, johon kylpylän ansiosta tulee paljon turisteja, joten paikkakunnalla on totuttu muualta tuleviin.

Arja Halttusen mukaan työn aloittaminen uudessa paikassa ei kuitenkaan ole yksinkertaista haaveista huolimatta.

– Tarvitaan paljon esirukousta, jotta työ voi alkaa.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista tutustua myös Itä-Siperiassa tehtävään työhön.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Uutta hedelmää Japanin-työssä: Länsi-Japanin kirkkoon ensimmäinen paikallinen nuorisotyöntekijä

Kuva: Ulla Haukijärvi

Kylväjä on tehnyt työtä Japanissa perustamisestaan lähtien Norjan Luterilaisen Lähetysliiton (NLM) työyhteydessä. Vuosikymmenten työstä voidaan edelleen puhua varhaiskylvönä.

Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä puhuneet Kylväjän lähetit Johanna ja Jüri Perendi työskentelevät Japanissa Länsi-Japanin evankelisluterilaisessa kirkossa (WJELC). Jüri Perendi kertoo japanilaisten arvostavat jatkuvuutta ja rauhaa.

– Kylväjän pitkästä läsnäolosta Japanissa japanilaiset ymmärtävät, että olemme siellä uskollisesti.

Perendit toimivat seurakuntatyössä Okayaman seurakunnassa. Johanna Perendille avautuu lasten kautta luontevia mahdollisuuksia viedä evankeliumia eteenpäin äitien ja lasten kohtaamisissa. Johanna Perendin mukaan japanilaisille kirkon kynnys on monesti hyvin korkea, joten on hienoa, kun he uskaltautuvat mukaan ja syntyy tilaisuuksia kertoa evankeliumia.

– Vaikka olemme työssä seurakunnassa ja viralliset tapahtumat ovat pääsiassa siellä, meille tulee kotiin paljon omia ja lasten kavereita äiteineen käymään, kertoo Johanna Perendi.

Japanilaiset eivät Jüri Perendin mukaan kovin usein käy toisillaan kylässä tai kutsu toisiaan kylään, mutta mielellään kyllä ovat tulleet suomalaisten lähettien luokse vierailulle. Yhdessä japanilaisten kanssa on vietetty joulu- ja pääsiäisjuhlia. Joulujuhliin Johanna kutsui äitejä ja lapsia, ja mukaan tuli yhteensä 19 äitiä ja lasta. Enemmänkin olisi saattanut tulla, jos olisi vain kutsunut.

Uutta hedelmää Japanin-työssä on tänä kesänä aloittava koko Länsi-Japanin kirkon ensimmäinen japanilainen nuorisotyöntekijä. Nuorisotyötä on tehty aiemminkin monessa kirkon seurakunnassa, mutta kyseinen työntekijä on ensimmäinen erikseen juuri nuorisotyöhön nimetty henkilö.

Japanintyölle harvinaista juhlahedelmää on myös saatu nähdä, kun ihmisiä on kastettu. Toissavuonna jopa seitsemän ihmistä – sekä aikuisia että lapsia – kastettiin. Japanissa ovat uskontoina buddhalaisuus ja shintolaisuus, joiden otteesta ihmisten on hyvin vaikea irrottautua, vaikka olisivatkin kiinnostuneita kristinuskosta.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista istahtaa japanilaisen pöydän ääreen. Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Teksti: Ulla Haukijärvi

Lähetit lavalla lähetyksen kesäpäivillä: Lähetystyö kantaa hedelmää maailmalla

Kuva: Ulla Haukijärvi

Lähetyksen kesäpäivien lauantaiaamun Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa kuultiin monipuolisesti ajankohtaisia kuulumisia Lähetysyhdistys Kylväjän eri työalueilta. Paikalla olevat lähetystyöntekijät kertoivat, miten työ kullakin työalueella etenee: miten he ovat saaneet olla kylvämässä evankeliumin ja millaisia hedelmiä he ovat työn tuloksista nähneet.

Mongoliassa on nähty hedelmän kantamisen kaari työn haaveista sadon kypsymiseen. Vuodesta 1998 Mongoliassa lähettinä toiminut Mika Laiho toi terveisiä arojen maasta. Laiho on ollut aloittamassa työtä Arhangain maakunnassa.

– Työtä aloitettaessa oli monta haavetta: että joku tulisi uskoon, syntyisi seurakunta ja olisi jonkinlaista raamattuopetusta. Nyt olemme saaneet nähdä kaikkien näiden haaveiden toteutuvan jollakin tasolla.

Yhden luterilaisen kirkon syntyminen on siinä mielessä erikoinen hedelmä, että se on syntynyt norjalaisen ja suomalaisen lähetyksen työn tuloksena. Hienoa Laihon mukaan on se, että syntyi yksi kirkko eikä esimerkiksi kahta: Suomi- ja Norja-kirkkoa. Mongolian evankelisluterilaiseen kirkkoon (MELC) kuuluun noin 10–15 seurakuntaa.

– Tämä on hämmästyttävää buddhalaisessa maassa, jossa esimerkiksi buddhalaiset temppelit ovat kaikki itsenäisiä.

Arhangain alueella toimiva Paimentolaisten seurakuntakoulu on ollut Laihon mukaan yksi ihmeellinen työn hedelmä. Seurakuntakouluun on kutsuttu mukaan kaikkia alueen seurakuntia riippumatta siitä, onko seurakunta lähtenyt liikkeelle Kylväjän työn tuloksena tai jonkun muun työstä. Kutsu on otettu laajalti vastaan ja Seurakuntakoulussa on ollut paljon osallistujia.

Bangladeshissa nuoret innostuvat evankeliumista. Kylväjän työntekijät Saara ja Thomas Bengtsson toimivat Bangladeshissa, jossa Kylväjän työ on alkanut vuonna 1976. Sen tuloksena maan luoteisosaan oraon-kansan pariin syntyi luterilaisia seurakuntia jo 1980-luvun alussa. Tällä hetkellä Bangladeshin evankelisluterilaisella (ELCB) kirkolla on 20 seurakuntaa ja tuhat kastettua jäsentä.

Saara Bengtssonin mukaan ELCB-kirkon kohtaamista haasteista ja vaikeuksista huolimatta paljon hyvää on tapahtunut ja saatu aikaan.

Kuva: Martti Laukkanen

– Jo se on hedelmää, että tätä työtä olemassa. Ihan viime vuosina olemme iloinneet erityisesti nuorista. Pari kertaa on järjestetty nuorille evankelioimis- ja raamattuleiri. Niiden jälkeen nuoret ovat kertoneet, että heillä on ihan erilainen suhde Jumalaan ja että Jumalalle voi puhua suoraan ja henkilökohtaisesti – ei vain tyhjiä sanoja.

Leirille tuli pääsiäisen aikaan etsijänä eräs hindupoika. Hän kertoi Pyhän Hengen koskettaneen häntä. Hän kertoi ymmärtäneensä, kuka Jumala on. Poika sanoi antaneensa koko elämänsä Jeesukselle ja ymmärtäneensä, että hän saa jättää kaikki syntinsä Jumalalle, joka pyyhkii ne pois.

Leireillä olleet nuoret ovat innostuneet ja rohkaistuneet evankeliumin kertomisesta lähikyliin muille ihmisille.

Kylväjä tekee Bangladeshissa maahan rekisteröidyn kansalaisjärjestön BLM-F:n kanssa kehitysyhteistyöhankkeita yhdessä kyläyhteisöjen kanssa. Lisäksi Kylväjä tekee yhteistyötä kansainvälisen järjestön LAMB Hospitalin (LAMB:n sairaala) kanssa. Sen lasten kuntoutusosaston johtajana toimii Kylväjän työntekijä Christina Harald.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista pistäytyä banglamajassa tutustumassa bangladeshilaiseen elämänmenoon tai haistella mongolialaisen jurtan sisällä lampaanvillan tuoksua.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Teksti: Ulla Haukijärvi