Anne Laine

Alfa-kurssit uusi tavoittavan työn muoto Mongoliassa

Kylväjän yhteistyöseurakunnat Mongoliassa kävivät viime vuonna rohkeasti kiinni uuteen haasteeseen. Useat seurakunnat järjestivät ensimmäistä kertaa Alfa-kurssin, muutamat seurakunnista jopa kaksi kertaa: yhden kurssin keväällä ja toisen syksyllä.

Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan pastori Sainaa ja hänen vaimonsa Hišgee olivat tyytyväisiä urakkaan.

– Keväällä järjestettyyn kurssiin kutsuimme seurakuntalaisten voimin yhteensä 70 ihmistä. Suurin osa kutsutuista oli seurakuntalaisten perheenjäseniä ja tuttavia. Ensimmäiseen tapaamiseen saapui 56 henkeä. Loppujen lopuksi kerran viikossa pidettävällä kurssilla oli osallistujia 36 henkeä ja heistä valmistui 24. Toinen Alfa-kurssi aloitettiin syyskuussa. Sinne kutsuimme 50 ihmistä, joista 27 saapui ensimmäiseen tapaamiseen. Heistä 16 kävi kurssilla säännöllisesti ja 7 heistä valmistui, Sainaa ja Hišgee kertaavat.

Kursseille ilmoittautuneista muodostettiin pienryhmiä keskusteluja varten.

– Ryhmässä opiskelu on mielestämme tärkeää ja hyvä tapa toteuttaa kurssia. Kurssien vetämiseen on osallistunut meidän lisäksemme kolme muuta apuopettajaa, kolme ryhmänohjaajaa, kolme rukoilijaa ja neljä ruoanlaitosta vastaavaa henkilöä seurakunnastamme. Kaikki vapaaehtoiset ovat kertoneet, että osallistuminen kurssin toteuttamiseen on ollut innostavaa. Tietenkin se on myös vaatinut heiltä paljon ajankäyttöä ja vaivaa.

Kursseilla opiskelleet ovat olleet iloisia siitä, että heitä odotti aina lämmin tukeva ateria kirkolla, kun he saapuivat oppitunnille suoraan töistä.

– Kun olimme kaikki ruokailleet aluksi yhdessä, katsoimme Alfa-kurssiin liittyviä videoita. Alfa-kurssien materiaalia on käännetty mongolin kielelle ja nyt meilläkin on ollut mahdollisuus käyttää niitä.

Videoiden katsomisen jälkeen ryhmät keskustelivat erilaisista kysymyksistä ja aiheista vapaasti ryhmänohjaajien johdolla.

Vaikka Sainaa ja Hišgee ovat tyytyväisiä kursseihin ja niiden järjestelyihin, vaikeuksiakin oli matkan varrella.

– Hankalaa on ollut se, että kursseille osallistuneilla oli paljon kiireitä. Osa ihmisistä ilmoittautui kurssille, mutta he eivät sitten käyneetkään kurssia loppuun. Joillakin taas oli vaikeuksia saapua ajoissa kurssin oppitunneille töiden päätyttyä.

– Kutsuimme kursseille osallistuneita joka viikko kirkkoon jumalanpalveluksiin. Osa on tullut, osa ei. Ensimmäiseltä kurssilta on jäänyt vain yksi ihminen seurakuntaan. Tästä olemme olleet hieman harmissamme. Toisaalta olemme iloisia tästä yhdestäkin, joka on saanut löytää Jumalan luo. Hän on alkanut käydä seurakunnassamme aktiivisesti ja hänet on nyt kastettu.

Syksyn kurssilta valmistui seitsemän osallistujaa.

– He kaikki ovat tulleet uskoon ja käyvät nyt seurakunnassa. Tästä olemme todella kiitollisia ja iloisia! iloitsevat kursseista vastanneet Sainaa ja Hišg

Kylväjän lähetit Ella ja Janne Henriksson sekä Mika Laiho ovat seuranneet taustalta Alfa-kurssien leviämistä seurakuntiin.

– Alfa-kurssit Mongoliassa kantavat hedelmää. Iloitsemme paikallisten kristittyjen kanssa siitä, että Jumalan sanaa jaetaan eteenpäin ja se synnyttää uskoa kuulijoissa ympäri maata. Paikallisten oma-aloitteisuus ja aktiivisuus sanoman jakamisessa on ihannoitavaa ja innostavaa. Pelastuksen ilosanoma kuuluu kaikille. On ilo tehdä Herran lähetystyötä yhdessä mongolikristittyjen kanssa, he toteavat.

Teksti ja kuvat: Ella Henriksson

Siunattuina matkaan

Kylväjän lähetyskurssille osallistuneet kolme opiskelijaa siunattiin 3.3. Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksessa tuleviin tehtäviinsä lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Markku Kaanaa suuntaa Haifaan Ebenezer-vanhainkotiin sekä Elämän leipä -seurakuntaan ja Matti Mäkelä Jerusalemin Caspari-keskuksen työyhteyteen. Hanna Ojala lähtee pakolaisten parissa tehtävään työhön Ateenaan. Vapaaehtoistyön jaksot vaihtelevat kolmesta kuukaudesta vuoteen.

Markku kokee tärkeäksi sekä lähetyskurssilla opiskelun että tulevaan tehtävään siunaamisen. Kahdeksan viikon opiskelu on vahvistanut teologisia ja raamatullisia näkökulmia lähetykseen, mutta on auttanut myös näkemään, miten erilaisissa tehtävissä lähetystyöntekijät toimivat. Siunauksen myötä on tullut konkreettiseksi se, että hän ei ole lähdössä yksin. On olemassa rukoilijat, seurakunta ja lähettäjät.

– Tänään oikeastaan ymmärsin tämän merkityksen, että siunataan ja lähetetään, ja silloin on takana seurakunta ja lähettäjät, jotka rukoilevat ja muistavat, kun itse on siellä monta kertaa varmasti vaikeissakin tilanteissa. Tämä oli minulle tosi merkittävä työhön lähettämisen tapahtuma.

Uusi elämäntilanne vähän jännittääkin, vaikka Markku on ollut ennenkin vapaaehtoistyössä ulkomailla.

– Nyt menen ihan vieraaseen, täydellisesti erilaiseen kulttuuriin kuin mitä joku pohjoismainen olisi. Olen kuitenkin aika optimistisella mielellä lähdössä. Kieli- ja kulttuuriongelmista huolimatta toivon, että osaisin ja tulisin toimeen ja pystyisin antamaan jotakin, mitä käytännön työ siellä tarvitsee.

Markku suosittelee kurssin käymistä muillekin, jotka haluaisivat lähteä lyhyeksi ajaksi lähetystyöhön.

– Jos joku vain pikkasenkin miettii, että lähtisi vapaaehtoistyöhön, niin suosittelen ehdottomasti tämän kahdeksan viikon kurssin suorittamista. Tästä avautuu paljon sellaista, mitä ei huomaa, jos vain ajattelee, että lähtee auttamaan jossakin käytännön tehtävässä.

Lähetyskurssista vastaava, Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila rohkaisi siunattavia puheessaan:

– Ette lähde yksin. Vapahtajamme on kanssanne lupauksensa mukaan. Hän itse sanoo teille, kuten Hän sanoi apostoleilleen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

– Pitäkää rohkeasti esillä Jeesuksen nimeä. Saat olla rohkea, sinun ei tarvitse vaipua epätoivoon. Katso Kristukseen, joka on pahan, kuoleman ja synnin voittaja.

Teksti: Elisa Wathén

Lyhytaikaislähetit siunataan tehtäviinsä

Laskiaissunnuntaina siunataan ensimmäiset Kylväjän lyhytaikaisiin työjaksoihin koulutetut lähetit tehtäviinsä. Heidän joukossaan on aito pääkaupunkiseutulainen, Matti Mäkelä Espoosta. Mäkelän edessä on työjakso avustavissa tehtävissä Israelissa. Hetken mielijohteesta hän ei Suomen Raamattuopiston opinnoista Jerusalemin Caspari-keskuksen messiaanisten juutalaisten pariin kuitenkaan lähde. Kutsu on kolkutellut mielessä pidempään.

– Vuosien varrella minulle on sanottu, että voisin sopia lähetiksi. Elämäntilanteeni ei ole sitä tähän asti mahdollistanut. Olen toiminut viime vuosina kaupallisissa ja aiemmin tietohallinnon tehtävissä, kertoo Mäkelä

– Menneenä syksynä opiskelin viikon jaksoissa Suomen Raamattuopiston Avoimessa raamattukoulussa työn ohessa. Silloin minua kehotettiin hakemaan kevään 2019 lähetyskurssille, olisihan nyt mahdollista lähteä lyhyeksi aikaa kentälle.

– Se osoittautui minun paikakseni. Selkeä kutsu rohkaisi tarttumaan tähän mahdollisuuteen. Nyt on minun aikani lähteä.

Aiemmin Kylväjä on kouluttanut kenttiensä tarpeisiin vain pitkäaikaiseen lähetystyöhön sitoutuvia lähettejä. Meneillään olevan, perinteisen lähetyskurssin rinnalla on kahden kuukauden jaksolla ollut kolme opiskelijaa. Matti Mäkelä ja Markku Kaanaa suuntaavat opintojen myötä Israeliin, heistä Kaanaa Haifaan avustamaan Saidien työtä. Hanna Ojala lähetetään Kreikan pakolaistyöhön kolmen kuukauden harjoittelujaksolle.

Millaisia lähettejä Kylväjä etsii ja kouluttaa? Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää luonnehtii:

– Kutsumme lähetiksi sinua, joka olet sinnikäs ja nöyrä. Sinua, joka et kuvittele jo olevasi valmis, vaan olet valmis oppimaan, pettymään ja innostumaan tavoittamattomien tavoittamisesta.

Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila toivoo lyhytaikaisen työjakson rohkaisevan opiskelijoita sitoutumaan pidempään työkauteen. Seuraava lähetyskurssi järjestetään vuoden 2020 keväällä. Marttila uskoo, että silloinkin tarjoutuu tilaisuuksia lyhytaikaisläheteiksi pyrkiville.

– Sekä ilmeinen kentiltämme tullut tarve että halu lähettää edelleen ihmisiä lähetystyöhön johtivat uudenlaisen lähetyskurssin järjestämiseen. Lähetyskurssi antaa paitsi tiedollisia valmiuksia myös intensiivisen oppimisympäristön, jossa myös yhteinen rukous ja keskustelut valmistavat lähtemään.

– Kurssi on kokonaisuus, jonka keskiössä haluamme pitää Jeesuksen itsensä. Hän kutsuu ja varustaa lähtijät ja lähettäjät. Kylväjä järjestönä ja lähtijät persoonina tulevat kurssin aikana tutuiksi, mikä on seurakuntayhteyksien hoitamisen ja työyhteyden kannalta tärkeää.

– On rikasta voida olla tuossa lähettämisen ja varustamisen prosessissa mukana.

Tuoreeltaan kurssin suorittanut Matti Mäkelä pitää kahden kuukauden lähetyskurssin antia hyvänä.

– Opiskelu on ollut monipuolista ja mielenkiintoista, sekä usko että tieto on kasvanut.

– Ensi viikolla olen jo Jerusalemissa avustamassa Caspari-keskuksen työssä niillä lahjoilla ja taidoilla, joita minulla on. Koska perehdytys työhön vie aikaa, olen sopinut olevani Israelissa Casparin työyhteydessä harjoittelun jälkeenkin, yhteensä noin vuoden.

Mikä sai suuntaamaan juuri Israeliin? Vastausta ei tarvitse miettiä. Matti Mäkelän kutsu on kirkas.

– Israel-rakkauteni kumpuaa siitä Raamatun ilmoituksesta, että Israel on Jumalan valittu kansa. Roomalaiskirjeen 11. luvun opetus valitun kansan vaiheiden merkityksestä puhuttelee minua.

– Rukoukseni on, että voisin tehdä sitä, mitä Jumala minun siellä tahtoo tekevän. Pyydän esirukousta tehtävieni puolesta. Minua lähettävät matkaan ystävät, myös he, joita Raamattuopiston kursseilta sain.

Kylväjän työssä Caspari-keskuksessa oleva Sanna Erelä toivottaa lyhytaikaislähetin tervetulleeksi:

– Mattia odotetaan ja tarvitaan jo kovasti Caspari-keskuksessa! Hän tulee tänne vapaaehtoistyöntekijän roolissa. Työ ei ole aina kovin hohdokasta, mutta välttämätöntä palvelua keskuksen päivittäisen toiminnan kannalta.

– Uskon, että jakso Casparissa toimii vapaaehtoisillemme hyvänä käytännön harjoituksena mahdollista pidempiaikaista lähetystyötä varten. Otamme Matin vastaan rukouksin.

Lyhytaikaislähetit siunataan tehtäviinsä laskiaissunnuntaina 3.3.2019 jumalanpalveluksen alussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Pekka Heiskanen saarnaa, liturgian ja lähettämisen toimittaa Pentti Marttila. Radio Dei lähettää jumalanpalveluksen suorana klo 11, ja se on kuultavissa myös verkossa.

Teksti: Marjaana Kotilainen

Valokuva: Jussi Valkeajoki

Idän uskonnollisuus rantautuu vauhdilla Aasiasta Suomeen

Lentoyhtiöt lentävät Suomen ja Aasian välillä päivittäin. Monet suomalaiset matkaajat pääsevät kosketuksiin idän uskontojen kanssa. Ilmiö ei kuitenkaan ole vain tuntien lentomatkan päässä, vaan itämainen uskonnollisuus vyöryy myös Suomeen.

– Tarkkasilmäisyydestään huolimatta moni reissaaja kykenee näkemään idän uskontojen ilmenemismuodoista matkansa aikana lähinnä pääpiirteet. Uskonnolliset asiat ovat suurelta osin kätkettyinä arkipäivän asioiden sisälle. Ne ilmenevät ihmisten arkikielessä – retoriikassa, käyttäytymisnormeissa, viikko- ja päivärytmeissä, juhla-ajoissa, kaupankäynnissä, lainsäädännössä ja ties missä. Idän uskontojen ilmenemismuotojen tyhjentävä aukikirjoittaminen olisikin toivoton tehtävä, kuvailee Idän uskonnollisuuden kohtaaminen -julkaisun työstämisessä mukana ollut Aasian-lähetti Juri Veikkola Lähetysyhdistys Kylväjästä.

Viiden teologin työstämä ja Lähetysyhdistys Kylväjän julkaisema Idän uskonnollisuuden kohtaaminen tarjoaa läpileikkauksen itäaasialaista alkuperää olevien uskontojen pääpiirteistä. Lähetystyö on sekä uusien ihmisten että eri uskontojen kohtaamista. Aasiassa työskenteleville tulevat tutuiksi hindulaisuus, buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, shintolaisuus, shamanismi ja New Age sekä näiden sekoitukset.

Monet piilossa olevat uskonnollisuuden muodot viesteineen tulevat esille niille, jotka viettävät aikaa kauan toisen kulttuurin sisällä. Tässä mielessä lähetystyöntekijät ovat avainpaikalla erilaisten uskontojen oppijoina. Heistä voi kehittyä asuinmaansa elämänmenossa taitavia uskonnollisten ilmiöiden bongaajia ja tulkitsijoita.

– Lähetystyöntekijä kykenevät käsittelemään ympärillä olevaa kulttuuria ja sen uskonnollisia elementtejä oman tehtävänsä näkökulmasta erityisen hyvin. He huomaavat ravintoloiden ja liikehuoneistojen nurkissa sijaitsevat kotialttarit. He haistavat suitsukkeiden tuoksut ruuhkaisten, autojen pakokaasun täyttämien liikekorttelien keskeltä. He näkevät tien vierustoille ja puistojen istutusten rinnalle asetettuja pieniä alttareita. He opettelevat vieraat kielet, joista pulppuavat uskonnolliset lauseet ja maailmankatsomusta alleviivaavat sanonnat. Samanaikaisesti turistit kävelevät helposti tällaisten ilmiöiden ohi huomiota kiinnittämättä.

– Niinpä tutkin Aasian-lähettien ystäväkirjeitä idän uskonnollisuuden kohtaamisen näkökulmasta. Monet katkelmat ovatkin rikkaita ja moniulotteisia kuvauksia paikallisen uskonnon kohtaamisesta. Niissä uskontojen pirstaleisuus ja moniulotteisuus näyttäytyy läpitunkevana ihmisten elämässä, kertoo Veikkola.

Viime vuosina itämainen uskonnollisuus on rantautunut vauhdilla Suomeen ja muihin länsimaihin muun muassa joogan ja muiden mielenrauhaan tähtäävien harjoitteiden, aasialaisten kulttuurituotteiden ja harrastusten sekä vaihtoehtohoitojen kautta.

– Uskontososiologit näkevät koko läntisen kulttuuripiirin olevan parhaillaan ”itämaistumassa.” Modernin länsimaisen ihmisen maailmankuva, itseymmärrys ja todellisuudenkäsitys rakentuvat yhä vankemmin idän uskontojen tarjoamista elementeistä. Kristillisen uskon piiristä vieraantunut länsimainen ihminen ei muodosta uskonnollista tyhjiötä, vaan usein kääntyy etsimään kaipaamaansa rauhaa, hyvinvointia ja apua elämän tai kuoleman kysymyksiin eksoottisesta idästä. Kulttuurimme on näin unohtamassa kollektiivisesti oman identiteettinsä. Kristillinen usko, ihmiskäsitys ja maailmankuva tuovat vastauksen ihmisen suuriin kysymyksiin ja etsintään niin idässä, lännessä, etelässä kuin pohjoisessakin, kiteyttää pitkään Itä-Aasiassa asunut Tapio Pokka.

Uusien uskonnollisten ilmiöiden virrassa kristittykin kaipaa ohjeita, miten niihin tulisi suhtautua ja mikä on raamatullinen näkökulma idän uskonnollisuuden ilmiöihin. Idän uskonnollisuuden kohtaaminen on pikaopas idän uskonnollisuuden kohtaamiseen Suomessa ja maailmalla.

Lähetysyhdistys Kylväjän julkaiseman Idän uskonnollisuuden kohtaamisen ovat kirjoittaneet Jukka Ahonen, Matti Hyttinen, Ville Kettunen, Tapio Pokka ja Juri Veikkola.

Tilaa Idän uskonnollisuuden kohtaaminen Pala maailmalta -kaupasta!

Kuvat: Jussi Valkeajoki ja Depositphotos

 

Hepreankieliset jumalanpalvelukset alkoivat Immanuel-kirkossa

Hepreankieliset jumalanpalvelukset alkoivat Immanuel-kirkossa joulukuun alussa israelilaisen Joel Ben-Davidin johdolla. Joel on Jews for Jesus Israelin koulutuspäällikkö ja toimii tällä hetkellä sen vs. johtajana. Jews for Jesus on yksi kirkon toiminnasta vastaavista Immanuel Ministries -työryhmän järjestöistä Kylväjän ohella.

Joel vieraili Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa vuonna 2016. Hänet vihittiin papiksi viime kesänä, ja elokuusta lähtien hän on toiminut myös avustavana pappina seurakunnassa. Joelin vaimo Adel on tarmokkaasti työssä mukana miehensä rinnalla. Pariskunnalla on neljä lasta. He tutustuivat aikoinaan kielikoulussa Jerusalemissa, kun Joel oli palannut Israeliin Englannista ja Adel muuttanut maahan Saksasta. Kumpikaan ei vielä silloin ollut uskossa ja avioiduttuaan he aikoivat kääntyä uskonnollisiksi juutalaisiksi. Useiden vuosien etsinnän jälkeen he kuitenkin kohtasivat Jeesuksen Messiaanaan.

– Adel ja minä olemme unelmoineet, puhuneet ja rukoilleet jo vuosien ajan, että voisimme aloittaa kokonaan hepreankieliset jumalanpalvelukset Immanuel-kirkossa, kertoo Joel.

– On hienoa, että lopulta nämä keskustelut ovat konkretisoituneet. Jumalanpalvelus alkaa perjantai-iltapäivisin hiukan ennen avoimen kirkon päättymistä. Tuolloin kutsumme kirkkoon tulevia paikallisia turisteja jäämään yhteiselle aterialle, jolla jumalanpalvelukset aloitamme. Mukana on ollut toistaiseksi keskimäärin 18 henkilöä. Toivomme esirukoustanne, että tämän toiminnan kautta tulisi uusia paikallisia seurakuntamme toimintaan, ja että Jumalan läsnäolo koskettaisi messuihin tulevien sydämiä.

Ihmisarvoista arkea katsomalla, kuuntelemalla ja koskettamalla

– Täällä kehitysvammaisilla ei ole ihmisarvoa, ja se on hedelmän kantamista, että kohtaa kehitysvammaisia lapsia rakkaudella ja kärsivällisyydellä, toteaa Kaukasian-lähettimme ja kertoo paikallisesta kristitystä naisesta.

Kaukasialainen kristitty nainen T työskentelee vapaaehtoisena kehitysvammaisten lasten laitoksessa. Kyseessä on iso laitos, jossa on monta osastoa. T työskentelee pienimpien ja heikoimmassa asemassa olevien lasten osastolla. Laitoksen varsinaisten työntekijöiden arki on kiireinen. Yhdellä työntekijällä voi olla vastuullaan jopa 12 vaikeasti vammaista lasta. Koko osastolla lapsia on lähes 50. Hoitajien työaika kuluu perushoitoon. Virikkeiden ja aktiviteettien järjestämiseen ei jää aikaa.

Vapaaehtoisena T järjestää lapsille hyvin tarpeellista viriketoimintaa, muun muassa fysioterapiaa ja musiikkiterapiaa. T:n työnkuvaan kuuluu myös laitoksen työntekijöiden auttaminen lasten hoidossa. Monikaan lapsista ei kykene syömään, liikkumaan, peseytymään tai pukeutumaan itse. T auttaa heitä pukeutumisessa, pesuissa ja syömisessä. Motivaatio raskaaseen työhön löytyy lapsista.

– Rakastan lapsia ja sitä, miten hymy valaisee heidän kasvonsa halatessani heitä. Toisaalta tulen hyvin surulliseksi siitä ja koen vaikeimmaksi työssäni sen, että nämä lapset joutuvat kokemaan paljon rakkaudettomuutta.

Suurimmalla osalla laitoksen kehitysvammaisista lapsista ei ole enää yhteyttä omaan perheeseensä. Useimmat vanhemmat eivät pidä lapsiin yhteyttä, vaan ovat jättäneet heidät laitokseen hoitoon. Valitettavasti tässä Kaukasian maassa kehitysvammaisia väheksytään ja katsotaan, että heillä ei ole ihmisarvoa. Kehitysvammaisen lapsen saamista hävetään. Tämän takia heidät usein joko pidetään kodin seinien sisäpuolella tai annetaan hoitoon laitokseen.

Monesti kehitysvammaiset lapset saavat kokea ulkopuolelle jättämistä, kun heitä ei oteta mukaan, torjumista, vähättelyä tai jopa suorannaista halveksuntaa ja kaltoinkohtelua. Lasten kohtaaminen rakkaudella, kärsivällisyydellä ja lempeydellä on mitä kauneinta hedelmän kantamista. Jumala on luonut jokaisen ihmisen rakkaudella omaksi kuvakseen. Myös nämä pienet kehitysvammaiset lapset ovat arvokkaita, Jumalan kuvia.

T:lla on taito saada lapsiin kontakti ja luottamus. Suurin osa lapsista ei kykene kommunikoimaan puhumalla. Sen sijaan he kommunikoivat ilmein, elein, äännähdyksin. T:lla on taito pysähtyä kuuntelemaan ja havainnoimaan lapsia. Usein hän asettuu heidän tasolleen, katsoo silmiin, puhuu ja koskettaa lempeästi. Hän ottaa lapsia syliin ja halaukseen ja osoittaa hyväksyvänsä heidät. Eräs lapsista on säikky, ja uusissa, itselleen vieraissa tilanteissa hän puree itseään ja kiljuu. T:n seurassa lapsi rauhoittuu.

– Työssäni minua motivoi se, kun näen muutoksen lasten käyttäytymisessä. Esimerkiksi häiriökäyttäytyminen vähenee tai ilottoman lapsen kasvoilla näkyy yhä useammin hymy.

Lapset aistivat T:n rakkauden ja vastaavat siihen, vaikka eivät pystyisi kommunikoimaan sanallisesti. Eikä sanoja välttämättä edes tarvita:
– On kolme tapaa osoittaa lapselle, että hän on hyväksytty ja rakastettu. Ensimmäinen on koskettaa lasta; ottaa syliin ja halata. Toinen on kuunnella lasta ja katsoa häntä silmiin. Kolmas on viettää aikaa lapsen kanssa ja olla läsnä, toteaa T.

– Näitä periaatteita haluan toteuttaa työssäni kehitysvammaisten lasten kanssa.

– Jos haluat osallistua työhön, otamme mielellämme vapaaehtoisia mukaan tiimiimme. Erityisesti tarvitsisimme fysioterapeuttia, joka voisi tulla kouluttamaan meitä tai työskentelemään lasten kanssa joksikin aikaa, hän haastaa.

Twitter-väläyksiä vuodelta 2018

”Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut.” (Jer. 31:21)

Välillä on aika pysähtyä ja katsoa taaksepäin kuljettua matkaa. Vuoden 2018 vuosikertomus Kylväjän työstä Suomessa ja maailmalla julkaistaan huhtikuussa, mutta katsauksen menneeseen vuoteen voi tehdä myös Twittteristä koottujen päivitysten kautta.

Kylväjä oli Twitterissä vuodesta 2014 vuoden 2018 loppuun. Samaan aikaan Kylväjä lopetti Twitterissä myös Kylväjän nuoret ja Rukoushuokauksia-tilinsä, joka oli toiminut vuodesta 2012.

– Kylväjän toiminnan linjauksessa 2016–2020 sanotaan: “Irrotamme otteemme, kun aika on, ja suuntaamme kohti uutta.” Seuraajakunta Twitterissä oli tosi pieni. Työmäärä, mikä päivittämisessä oli, ei palvellut tarkoitustaan, joten oli aika irrottaa ote ja suunnata kohti uutta, toteaa Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala.

Facebookissa ja Instagramissa Kylväjä on edelleen aktiivisesti mukana.

– Niissä on selkeä ja kasvava seuraajakunta. Tykkäyksiä kertyy päivityksiin kymmeniä ja kommenttejakin jonkin verran, vaikka toki niitä voisi olla enemmänkin.

Facebookissa julkaistaan päivittäin Kylväjän nettisivuillakin ilmestyvät Päivän rukoukset sekä päivittäin 1–3 lähetyselämästä kertovaa päivitystä. Instagramissa kerrotaan lähetyselämästä kuvien ja kuvatekstien avulla.

– Tällä hetkellä Facebook tavoittaa hieman vanhempaa väkeä, Instagram nuorempia, joten molemmilla on paikkansa. Sosiaalisen median välityksellä pääsee osalliseksi lähetyselämään, lähelle lähettien arkea, hän sanoo.

Kylväjä on yhteistyökumppanina mukana myös useamman järjestön yhteisessä DominiLife-sovelluksessa, joka julkaisee Kylväjänkin uutisia, sekä Seurakuntalainen-sivustolla, missä sillä on uutisten ja artikkelien lisäksi kolme blogistia, lähetysteologi Jukka Norvanto, kotimaantyönjohtaja Hanna Lindberg sekä Caspari-keskuksessa Jerusalemissa työskentelevä Sanna Erelä. YouTubessakin Kylväjä on mukana omalla ja kehitysyhteistyön tilillään. Kylväjän sosiaalisten medioiden joukkoon kuuluu myös Kylväjä-blogi, jossa julkaistaan osia lähetystyöntekijöiden kirjeistä sekä hartauksia ja raamattuopetuksia.

Henkilöstömuutoksia Kylväjän kotimaantyössä

Kylväjän kotimaantyössä on tapahtunut viime kuukausina useampia henkilöstömuutoksia. Marjaana Kotilainen siirtyi vuoden alusta seurakuntatyön koordinaattoriksi 60 % työajalla. Lapuan hiippakunnan määräaikaisena aluekoordinaattorina vuoden 2020 loppuun asti aloitti vuodenvaihteessa Liisi Niemelä, TM. Vuorotteluvapaan sijaisena Helsingin ja Espoon hiippakuntien aluekoordinaattorin tehtävää hoitanut pastori Ilpo Kari,TM, jatkaa tehtävässä määräaikaisena vuoden 2020 loppuun.

Kylväjän toimistolla aloitti lokakuussa toimistosihteerinä Outi Särkelä, joka on toiminut vuosina 2001–2004 Kylväjän Mongolian-lähettinä. Hän vastaa muun muassa jurtan ja bangladeshilaisen bambumajan vuokrauksista.

Viestintäosastolla toimitussihteerin äitiyslomansijaisena on työskennellyt marraskuusta 2018 alkaen Anne Laine.

Pia Talvitie, ETT, TM, on hoitanut hallinnon asiantuntijan tehtävää vuorotteluvapaasijaisena kesästä 2018 lähtien, ja hänet on valittu jatkamaan tehtävässään.

Yhteiskunnan muutos haastaa lähetystyön tulevaisuuden

Operaatio Mobilisaatiossa 43 vuotta työskennellyt psykologian ja filosofian maisteri Pirjo Alajoki on haastatellut lähetystyöhön pyrkiviä psykologisissa soveltuvuustesteissä, myös Kylväjän kautta työhön mieliviä. Alajoki osallistuu edelleen mielellään lähettihuollon kehittämistyöhön.

Lähetystyöhön haluavat lähettikandidaatit testataan psykologisilla menetelmillä, koska näin voidaan arvioida halukkaiden soveltuvuutta ja heidän työnsä kannalta tärkeitä ominaisuuksia.

– Vuosien varrella on huomattu, että lähetystyössä on monenlaisia paineita, stressiä ja vaikeuksia. Kun ne ilmenevät vieraan kulttuurin keskellä, lähetystyöntekijän psyykkinen kuormitus on suurempi kuin kotimaassa.

Pirjo Alajoen mukaan testaaminen on kannatettavaa muun muassa siksi, että rekrytointivaiheessa sekä hakijan itsensä että hänet mahdollisesti lähettävän järjestön panokset ovat korkealla.

– Sen vuoksi olisi tärkeää, että henkilö kykenisi olemaan kentällä mahdollisimman pitkään.

– Testeillä kartoitetaan riskitekijöitä, joita kandidaatilla voi olla. Myös hänen myönteinen soveltuvuutensa kaavailtuihin tehtäviin kentällä pyritään selvittämään.

Psykologiset testit toteutetaan tavallisesti hakuprosessin melko varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan jo kättelyssä saada realistinen käsitys siitä, mitkä henkilön lähetystyössä pärjäämisen edellytykset ovat.

– Järjestö tekee ensin omat haastattelunsa. Jos heiltä tulee vihreää valoa, hakija lähetetään jatkotesteihin ennen mahdollista lähetyskurssia.

– Psykologiseen soveltuvuusarvioon kuuluu haastattelu ja erilaisia testejä”, Alajoki kertoo.

Voiko psykologiseen testaukseen sisältyä joitakin ongelmia?

– Niissä voi toki yrittää bluffata. Omia vastauksiaan voi yrittää manipuloida, jotta antaisi itsestään paremman kuvan. Kuitenkin käytämme erilaisia testejä, jotta varmistutaan siitä, että tulos olisi samansuuntainen. Soveltuvuusarvio on kokonaisuus, jossa myös haastattelulla ja henkilön elämänvaiheiden selvittelyllä on merkittävä osuus.

Alajoen mukaan testi olisi voitava suorittaa testattavan omalla äidinkielellä.

– Jos joudutaan testaamaan jollain muulla kielellä, kuten englanniksi, se ei ole aina reilua.

Alajoki kertoo, että masennus ja muunlainen ilmeinen psyykkinen oireilu ovat selkeitä karsivia tekijöitä hakuvaiheessa. Myös ihmisen elämänhistoriaan liittyvät käsittelemättömät taakat voivat pintaan pyrkiessään aiheuttaa ongelmia stressaavissa olosuhteissa.

Lähetystyöntekijältä edellytetään resilienssiä, eli kesto- ja sietokykyä. – Suomalaisille se voisi tarkoittaa sisua.

Vaikka lähettiura tarvitsee toteutuakseen tietyt henkisen kestokyvyn reunaehdot, minkäänlaisia superihmisiä ei lähetystyöntekijöiksi etsitä. Oikeastaan sellaisia ei ole olemassakaan.

– Ihmiset ovat temperamentiltaan ja persoonallisuudeltaan erilaisia ja hyvinkin erilaiset henkilöt voivat pärjätä lähetystyössä. Ei ole myöskään olemassa mitään yksittäistä lähetystyöntekijän profiilia, Alajoki muistuttaa.

– Tarvitaan elämän perustasapaino, hän kiteyttää.

Lähetysjärjestöjen ja Kirkon lähetystyön keskuksen yleinen huolenaihe on lähettien työkausien lyhyys tänä päivänä. Aikaisemmin lähetystyöhön lähdettiin loppuelämäksi. Nykyisin lähetin tyypillinen työkausi on muutaman vuoden, josta iso osa käytetään kielen ja kulttuurin oppimiseen. Kuinka tilannetta voisi yrittää kohentaa?

Alajoen mielestä tällä hetkellä nuoriin aikuisiin lukeutuva lähettisukupolvi tarvitsee aikaisempaa enemmän rinnalla kulkemista ja tukea.

– Oli pioneerisukupolvi, joka raivasi tietä muille. Heidän jälkeensä tulivat suuret ikäluokat. Noihin aikoihin lähettihuoltoa ei ollut ollenkaan samassa määrin kuin tänä päivänä.

– Verrattuna 70- ja 80-lukuihin moni asia on muuttunut. Rohkaiseminen, auttaminen ja neuvominen – niille näyttää olevan nykypäivänä tilausta, hän sanoo.

Alajoen tulkinnan mukaan elämä yleisesti ottaen on tullut nopeatempoiseksi ja lyhytjänteiseksi. Nykyisin ihmisillä ei enää esimerkiksi ole pitkää yhtäjaksoista uraa saman työnantajan palveluksessa.

– Ihmisillä on muutenkin enemmän lyhytaikaisia työpaikkoja. Koko yhteiskuntamme on muuttunut lyhytjänteiseksi.

– Tämä yleinen kehitys varmaan heijastelee siihenkin, että lähetystyökokemus voi jäädä lyhyeksi, hän uskoo.

Ratkaisuksi Alajoki pohtii lähtövaiheessa tarjottavan tuen monipuolistamista.

– Jos lähetillä alun pitäen on tehtyjen selvitysten perusteella tarvittavat kyvyt, resurssit ja mahdollisuudet selvitä työalueella, silloin koulutuksen, tuen ja valmentautumisen lähtöä varten olisi hyvä olla riittävän monipuolista ja realistista.

– Lähettikandidaattien kanssa on myös hyvä keskustella asennoitumisesta: Milloin he itse ovat valmiita lähtemään ja miten kauan palvelemaan työalueella? Perspektiivin vuoksi tällaiseen pohdintaan olisi hyvä kannustaa jo alussa.

Toisaalta työalueilta kotiinpaluu voi myös aiheuttaa sopeutumiskriisin.
– Takaisin paluu voi olla isompikin shokki. Silloin tarvitaan erityistä tukea.

Pirjo Alajoki on nykyisin eläkkeellä, mutta hän ei erityisemmin korosta sitä. Aktiivinen lähettihuollon kehittäjä tahtoo edelleen antaa panoksensa lähetystyön hyväksi.

– Nytkin olin juuri muutaman päivän koulutusmatkalla.

– Viimeisimmäksi olen ollut mukana lähettiretriittitoiminnassa. Se on osoittautunut ällistyttävän tehokkaaksi toiminnaksi. Mukana olleet lähetit ovat kokeneet todella suuria myönteisiä asioita vain muutaman päivän aikana.

– Näiden vuosien aikana, kun olen saanut olla mukana lähettihuollossa, olen iloinnut siitä, että lähetit saavat nykyisin enemmän monenlaista tukea, rohkaisua ja koulutusta.

– Ajattelen, että on hyvä, jos saan olla edelleen mukana lähettihuollon tehtävissä eri tavoin sillä osaamisella ja kokemuksella, joka minulla on. Perhe ja lastenlapset ovat myös ihana asia arjessani, hän iloitsee.

Millä tavalla psykologi itse vähentää psyykkistä kuormitustaan ja edistää jaksamistaan?

– Parhaiten rentoudun kotona omassa rauhassa saunoen ja lukien jotain, myös ulkoillen, Alajoki kertoo mieluisimmista palautumismenetelmistään.

Myös nykyiset ja tulevat lähetit tarvitsevat lepoa ja rentoutumista.

– Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Yleensä luonnossa liikkuminen, musiikin kuunteleminen ja ylipäätään sellaiset asiat, joista pitää, auttavat rentoutumaan.

Kylväjän virallinen kolehtipyhä vuonna 2019 on sunnuntaina 17.2. Kolehti kerätään lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen teemalla ”Annoit minulle tehtävän”. Lue lisää kolehtipyhän sivulta.

Teksti ja kuva: Niko Seppä

Yhteisöllinen oppimisprosessi varustaa uudet lähetit

Kylväjän koulutuspäällikkö Pentti Marttila puhui uusille kurssilaisille lähetyskurssin avajaisissa.

Lähetyskurssilla tutustutaan, opiskellaan ja rukoillaan. Puolen vuoden kokoaikainen kurssi luo läheisen yhteyden Kylväjän ja lähettien välille.

Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskurssi alkoi tammikuussa Kauniaisissa. Suomen Raamattuopiston kansanopistokurssina toteuttava kurssi järjestetään yhteistyössä Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. KLK myös toteuttaa osan opetuksesta. Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila toivoo, että lähtijöille syntyy todellinen halu viedä evankeliumia yli kieli- ja kulttuurirajojen sekä identiteetti toimia evankeliumin palveluksessa siellä, missä Jeesusta ei vielä tunneta.

Lähetysjärjestöjen yhteisiin sisältöihin kurssilla kuuluu tutustua lähetystyön ammatillisiin ulottuvuuksiin sekä valmistautua eri uskontojen kohtaamiseen. Lisäksi on tärkeää syventyä monikulttuurisessa työyhteisössä toimimiseen sekä hengellisen elämän ja oman tehtävän pohtimiseen kirkon lähetyksen tehtävissä. Kylväjällä on myös omaa sisältöä esimerkiksi kasteopetuksesta, terveydestä, seurakuntaa synnyttävästä lähetystyöstä sekä lähetyksen teologiasta ja uskon perusteista. Lisäksi kurssilla tutustutaan Kylväjään lähetysjärjestönä.

Monissa lähetysjärjestöissä on siirrytty lähettikandidaattien viikonloppukoulutuksiin. Kylväjä on halunnut pitää kiinni puolen vuoden kokopäiväisestä koulutuksesta. Marttilan mukaan suurin syy on tutustuminen.
– Lähettikandidaatit tutustuvat toisiinsa sekä Kylväjään, ja me tutustumme heihin.

Tämän lisäksi kyseessä on hengellinen prosessi: tiedollisen oppimisen lisäksi ollaan yhdessä, luetaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä. Tavoitteena on tiimi, jossa Jeesus itse on keskuksena.

Kevään kurssille osallistuvasta viidestä kandidaatista kolme valmistautuu lyhytaikaiseen lähetystyöhön. He lähtevät työalueille kahden kuukauden opiskelun jälkeen. Lyhytaikaisen lähetystyön koulutus on uusi. Marttilan mukaan moni lähetti haluaa palvella lyhyen ajan ennen sitoutumista pidempiaikaiseen lähetystyöhön. Lyhytaikaiset tehtävät sopivat myös lähetyksen tarpeisiin, sillä ihmisiä tarvitaan työalueilla myös lyhytaikaisiin tehtäviin. Kylväjän toiveena on, että lyhytaikaisen lähetystyön kautta löytyisi lähettejä myös pitkäaikaiseen lähetystyöhön.

Kurssin aikana Kylväjä tekee lopullisen päätöksen kandidaatin lähettämisestä sekä hänelle sopivasta työalueesta ja tehtävästä esimerkiksi julistus-, opetus-, diakonia- tai kehitysyhteistyössä. Kylväjän tavoitteena on, että kaikki kurssille valitut lähetettäisiin lähetystyöhön.

– Joskus voi toki tulla yllättäen terveydellisiä tai muita syitä, jotka estävät lähdön tai lykkäävät sitä. Lähtökohtana on kuitenkin se, että kaikki lähtisivät, Marttila kertoo.

Vaikka kurssisuunnitelman tekeminen ja aikatauluttaminen kymmenien opettajien osalta teettää paljon työtä, on kurssilla annettavaa myös järjestelyistä vastaavalle Marttilalle.

– Antoisinta on saada olla mukana siinä prosessissa, jossa ihmiset miettii omaa tulevaisuuttaan, on Jumalan edessä, kyselee ja rukoilee. Siinä saa itsekin oppia heiltä uutta ja innostua.

Marttila haastaa kaikki rukoilemaan tulevien lähettien puolesta.

– Rukoillaan, että Jumalan sana saa olla keskuksena, ja Jumala itse toimii kurssilla. Pyydetään johdatusta, että jokaiselle kurssilaiselle löytyy oikea paikka sekä lähettäjät ja että lähteminen mahdollistuu.

Seuraava lähetyskurssi järjestetään vuoden kuluttua. Kurssille otetaan sekä pitkäaikaiseen että lyhytaikaiseen lähetystyöhön tähtääviä. Kurssille osallistumista harkitsevaa Marttila kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä. Moni tämän kevään kurssilaisista on ollut yhteydessä useampia vuosia aikaisemmin. Yhdessä on mahdollista pohtia sopivia työtehtäviä sekä hyvää hetkeä lähtemiseen. Yhteinen rukous ja keskustelu auttavat löytämään oman tehtävän lähetystyössä – maailmalla tai täällä Suomessa.

Tämän viikon sunnuntaina kerätään Suomen kirkoissa kolehti lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Lue lisää Annoit minulle tehtävän -keräyksen sivuilta.

 

Teksti: Outi Tulijoki ja Outi Rajala
Kuva: Jussi Valkeajoki

 

Vaikutettuna olemisesta

Pitkäaikaisten lähetystyöntekijöiden kouluttaminen ja lähettäminen on kirkossamme romahdusmaisesti laskenut. Tilastoja ja tilannetta voi selittää monilla länsimaiseen yhteiskuntaan, hedonistiseen kulttuuriimme, meihin kristittyihin ja kirkkoomme liittyvillä syillä. Talousnäkökulmaakin on tarjottu: paikallisten työntekijöiden tukeminen on kustannustehokkaampaa lähetystyötä kuin suomalaisen työntekijän lähettäminen.
Supistuvien lähettimäärien myötä kirkossamme on käynnistelty keskustelua lähetystyön tuloksellisuudesta ja vaikuttavuuden mittareista.

Lasketaan montako ihmistä on työn piirissä ja paljonko peukutuksia, kumppaneita tai kuulijoita tavoitetaan ja kuvataan millaista muutosta työn kautta on saatu aikaan. Jos emme ole varuillamme, me lähetysjärjestöt saatamme joutua keskenämme omituiseen kilpalaulantaan, etenkin jos tuomaristona ovat seurakuntien määrärahapäättäjät. Toiminnan raportoinnissa on kiusaus nähdä vaikuttavuus isona ja työ tuloksellisena. Joskus se niin onkin. Entä sitten?

Toiminnan vaikuttavuutta on arvioitava tavoitteesta käsin. Myös lähetystyössä. Lähetystyö on osallistumista Jumalan työhön, hänen valtakuntansa etenemiseen, ja hänellä näyttää olevan erikoinen suhde esimerkiksi määrällisiin tavoitteisiin: Jumalan valtakunnassa iloitaan yhdestä, joka kääntyy, enemmän kuin 99 hurskaasta. Laatu kyllä näyttäisi olevan hyvin tärkeä kriteeri: ”Niin kuin yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” (Room. 5:18)

Aikaankin Jumala suhtautuu valtakunnassaan toisin kuin esimerkiksi ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto. Projekti nimeltä Kristuksen maailmanlaaja kirkko näyttäisi jatkuvan ikuisuuteen asti. Hänen valtakuntansa vinkkelistä meidän kehitys- ja avustusohjelmamme eivät ole kristillistä lähetystyötä elleivät ainakin joidenkin ohjelmissa mukana olevien silmät ole avautuneet Kristukselle.

Keskeisintä vaikuttamistoimintaa Jumala kohdistaa omiinsa. ”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt”, sanoo Jeesus. (Matt. 10:40) Lähetystyö on strategista olemista Kristuksessa. Olisi varottava sellaista lähetystyön mallia, jota paikalliset kirkot eivät kykene toistamaan. Pelkkä varojen kanavoiminen voi tehdä kirkot riippuvaisiksi ulkomaisesta, kasvottomasta tuesta, joka välineellistää käyttäjänsä. Lähettäjällä ja lähtijällä on kasvot, eikä talouden ja tehokkuuden tunnusluvuilla voi perustella työtä, jossa kumppanuuden, joskus vaivalloisenkin, korvaa sponsorointi.

Lähetystyöntekijöiden kautta kirkkomme pysyy kiinni maailmanlaajan Kristuksen seurakunnan lähetyselämässä. Iloitaan siitä, että lähtijöitä vielä löytyy ja rukoillaan heitä lisää. Yhteisön muutos ja koko yhteiskuntaa muuttava vaikutus lähtee useimmiten liikkeelle yksilöiden sitoutumisesta, muistuttaa Hanna Lindberg tässä lehdessä.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30)

Juha-Pekka Rissanen juoksee Ebenezer-kodin rakennusprojektin hyväksi

Tel Avivin maratonille 22.2.2019 osallistuu 50 juoksijaa, jotka juoksevat yhteensä 420 kilometriä Haifassa sijaitsevan Ebenezer-vanhainkodin rakennusprojektin tukemiseksi. Juostavat matkat ovat 5 ja 10 kilometriä sekä puolimaraton. Kylväjän työntekijä, Tel Avivin Immanuel-kirkon pastori Juha-Pekka Rissanen, on yksi juoksijoista. Hän toimi aikaisemmin Ebenezer-kodin johtajana, joten hän aikoo juosta Run for Missions -haastejuoksussa 10 kilometriä Ebenezerin rakennushankkeen hyväksi.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana lähetysjärjestöjen yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan lähetystyön hyväksi erilaisissa juoksutapahtumissa. Juoksuhaasteessa sekä juoksijalla että tukijoukoilla on oma tärkeä tehtävänsä: juoksija tekee juoksullaan lähetystyötä tunnetuksi, tukijoukot antavat kannustuslahjoituksensa juoksijan valitsemalle kohteelle ja tulevat mahdollisuuksien mukaan myös paikan päälle kannustamaan. Juoksuhaasteeseen voi vastata yhtä lailla kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Juha-Pekka on juossut jopa maratoneja, muun muassa aiemmin Israelissa asuessaan Tiberiaan maratonin ja Jerusalem-maratonin (puolimaraton) sekä Suomessa Helsinki-maratonin ja Espoon rantamaratonin sekä joitakin puolimaratoneja.

– Viime vuosina juoksuharrastus on jäänyt taka-alalle, mutta Ebenezer-kodin varainkeruukampanjan kannustamana innostuin haasteesta, koska kodin tekemä työ on lähellä sydäntäni.

Lähetysyhdistys Kylväjä on tukenut kodin työtä vuodesta 2014. Kylväjän työntekijöistä Pirkko Said työskentelee seurakuntatyön ohella Ebenezer-kodin kummikoordinaattorina ja avustavana työntekijänä. Ebenezer on ainoa messiaanisille juutalaisille tarkoitettu vanhainkoti Israelissa. Se on perustettu 1976 useiden ulkomaisten kristillisten järjestöjen tukemana. Tällä hetkellä sen toimintaa ohjaa paikallinen yhdistys. Kodissa asuu myös arabikristittyjä ja muita Israelissa pysyvästi asuvia kristittyjä vanhuksia. Kodissa on 30 paikkaa, mutta ei virallista sairasosastoa.

– Jotta tulevaisuudessa voitaisiin selkeämmin vastata ikääntyvien tarpeisiin ja Israelin valtion vanhuksia hoitavien laitosten laatuvaatimuksiin, on tarkoituksena laajentaa nykyistä rakennusta sekä rakentaa erillinen sairasosasto, kertoo Juha-Pekka Rissanen.

– Tukemalla juoksuani osallistut sairasosaston rakennuskuluihin.

Lisää rakennusprojektista voit lukea Ebenezer-kodin sivuilta. Ebenezerin historiasta ja elämästä puolestaan kerrotaan Ebenezerin juhlakirjassa Muistakaa hänen ihmetyönsä. Ebenezer-koti ensimmäiset 40 vuotta.