Anne Laine

Päivän rukous

”Minä rakastan teitä,
sanoo Herra,
Mutta te kysytte:
’Missä sinun rakkautesi näkyy?’”
(Mal. 1:2)

Herra, näet meidät kysymässä
samaa kysymystä:
Missä sinun rakkautesi näkyy?

Kiitos, että se näkyy niin monessa:
kaikessa hyvässä, mitä olet meille antanut,
johdatuksessasi, arkisissa tilanteissa
ja ihmeissä, pienissä ja suurissa.

Mutta kiitos siitä, että rakkautesi näkyy myös
koettelemuksissa, vaikeuksissa, vastustusten keskellä
ja silloin, kun vastaat rukouksiimme ”Ei” ja ”Odota”.
Kiitos, että vaikka se tuntuisi muulta,
se voikin olla suurinta rakkauttasi meitä kohtaan.

Kiitos, että rakkautesi näkyy ennen kaikkea
poikasi ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Siinä meillä on armahdus,
tulevaisuus ja toivo.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari

Päivän rukous

Joka soppaan tarvitaan ripaus suolaa.
Tässä minun sopassani
en voi kertoa Sinusta silloin kun haluaisin.
Vain, jos joku kysyy, ja silloinkin varovasti.
Kiitos, että aina ajoittain järjestät siihen tilaisuuksia.
Anna minulle niihin hetkiin oikeita sanoja.

Tähän soppaan Sinä, Herra, minut lähetit.
Käskit olemaan suolana.
Joskus ihmettelen, mitä se tarkoittaa.
Useimmiten uskon, että riittää,
kun olen oma itseni.
Kiitos, että välillä saan
suolaantua suolapurkissa.
Sitten jaksan taas tätä sopaani,
sekalaista kasvissosekeittoa
muutamilla hassuilla lihanpaloilla höystettynä.
Aika maukasta itse asiassa.

Kiitos, että saan olla juuri tässä keitoksessa.
Siunaa meitä jokaista.
Kiitos, että pääkokkina olet lopulta Sinä itse.
Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari

Päivän rukous

Pyhä Jumala, Rakas Taivaallinen Isä.
Tänään rukoilemme niiden puolesta,
joilla on koronan vuoksi ulkonaliikkumiskielto,
sekä lähettiemme
että paikallisten ihmisten puolesta eri maissa.
Näet, miten raskasta voi olla,
kun ei voi liikkua vapaasti
kuin lähikauppaan, jos sitäkään.

Herra, Raamatussa kerrotaan monista,
jotka olivat myös ulkonaliikkumiskiellossa
vankeuden vuoksi
tai niin kuin Nooa perheineen arkissa.
Rohkaise näiden rajoitetusta elämästä kertovien
raamatunkertomusten kautta.
Auta näkemään tilanteen mahdollisuudet,
ja niin kuin Paavali
kiittämään joka tilassa.

Kiitos, Jeesus, että Sinulle saa kuitenkin kertoa
ahdistavatkin tunteet,
ja Sinä kuulet ja ymmärrät.
Pyydämme, siunaa niin, että ulkonaliikkumiskiellot
voitaisiin purkaa mahdollisimman pian.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari

 

Päivän rukous

Rakas Taivaallinen Isä.

Haluamme kiittää sinua siitä,
että olet kutsunut kaikki kristityt
mukaan valtakuntasi levittämiseen.

Kiitos että meidän ei tarvitse olla
täydellisiä ja voimakkaita
ollaksemme käytössäsi.

Sinä kutsut työhösi saviastioita,
jotka ovat riippuvaisia sinun voimastasi.
Rohkaise ja johdata Pyhän Henkesi kautta niitä,
jotka pohtivat, olisiko heidän tehtävänsä
lähteä lähetystyöhön.

Aamen

© Mari-Kaisa Auvinen

Päivän rukous

Suomessa vältetään käyttämästä sanoja köyhä ja rikas.
Puhutaan vähävaraisista, varakkaista
ja käytetään muita kiertoilmaisuja.

Bangladeshissa puhutaan suoraan rikkaista ja köyhistä,
köyhyys on heille tuttua ja arkipäiväistä.
Niin se oli sinullekin,
Raamatussa puhutaan niin paljon ja suorin sanoin
köyhistä ja rikkaista.

Herra Jeesus,
siunaa Kylväjän tekemää työtä
Bangladeshin köyhissä kylissä,
joihin perustetaan ruokaturvahankkeen myötä
naisten säästöryhmiä.
Vuohet, kyyhkyset, kotipuutarhat, hedelmäpuun taimet
ja kompostoinnin oppiminen
parantavat perheiden toimeentuloa.
Auta, että ruokaturvahankkeen toimenpiteet
ja naisten voimaantuminen
nostaisivat perheitä köyhyydestä:
perheet saisivat paremman ravinnon myötä
terveyttä ja tuloja,
ja lasten opiskelumahdollisuudet paranisivat.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari

Päivän rukous

Kiitos, Jeesus, Itä-Siperian Ulan-Udessa
talvitauon ja koronan tuomien hidasteiden
jälkeen jatkuvista rakennustöistä.
Siunaa kirkon rakentajia.
Varjele heitä onnettomuuksilta
ja anna työn sujua hyvin.

Kutsu monia mukaan rakennustyöhön
myös täältä Suomesta käsin
rukouksin ja taloudellisella tuella.
Anna uusia ideoita varainhankintaan
ja innosta esimerkiksi konserttien järjestämiseen.

Venäjällä on tärkeää,
että seurakunta kokoontuu
kodinomaisten olosuhteiden sijaan
virallisessa kirkkorakennuksessa.
Rohkaise uuden kirkkorakennuksen valmistumisen myötä
ja jo rakennusaikana
ihmisiä tutustumaan Kristuksen armon seurakuntaan
ja tulemaan sen toimintaan mukaan,
jotta he saisivat oppia tuntemaan Sinut, Jeesus,
Herrana ja Vapahtajana.

Nimessäsi, Jeesus,
aamen.

© Outi Saari

”On aika vetää verkot ylös” – Kreikassa käynnistetään pakolaisten lähetyskoulutus

Kristittyjen pakolaisten verkostossa kyse ei ole pysähtyneestä, vaan liikkeellä olevasta pakolaisten ja maahanmuuttajien yhteisöstä. Isossa kuvassa on tarve vahvistaa heidän osaamistaan.

Luvut ovat pysäyttäviä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että parhaillaan 70,8 miljoonaa ihmistä elää pakolaisena. Se merkitsee sitä, että lähes 71 miljoonaa ihmistä on liikkeellä vasten tahtoaan. Heistä 41 miljoonaa elää maan sisäisinä pakolaisina, 26 miljoonaa pakolaisina ja 3,5 miljoonaa turvapaikanhakijoina.

Perjantaina 12. kesäkuuta toteutetussa webinaarissa Turvapaikkaa etsimässä – pakolaisuuden syvät vedet kuultiin pysäyttävien lukujen ja sydäntä raastavien kokemusten rinnalla huikaisevista mahdollisuuksista.

– Pakolaisuus ei ole häviämässä mihinkään, mutta pakolaisten keskuudessa on meneillään liike kuin ruohikkopalo, jonka Jumalan Henki on sytyttänyt, Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola

Lähetysyhdistys Kylväjä ja Evankelis-luterilainen Kansanlähetys ovat päättäneet pakolaistyön ohjelmayhteistyöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa asettumista palvelemaan ensimmäisen polven kristittyjä tarjoten osaamista, jota heillä ei vielä ole. Suunnitelmana onkin pitkäkestoinen prosessi, jossa pakolaiskristityiltä kysytään, mihin lähetysjärjestöjä tarvitaan.

– Yhteistyössä Kylväjän kanssa koordinoimme ja tuemme toisiamme siinä, että ne resurssit, joita Jumala on meille suonut, tulisivat mahdollisimman hyvin kristityn pakolaisverkoston tueksi ja kasvamiseksi. Etsimme tapoja kouluttaa pakolaiskristittyjä niin, että he löytävät paikkansa Jumalan valtakunnan työssä, ja kohdata ihmisiä niin, että he löytävät paikkansa siinä yhteiskunnassa ja kristillisessä seurakunnassa, johon he integroituvat, Peltola jatkoi.

Lähetysjärjestöjen yhteistyö on näkynyt jo Kreikassa, missä Kylväjä ja Kansanlähetys ovat työskennelleet vuosia. Koska kyseessä on liike, on uudistettava ajattelua ja toimintatapoja.

– Prosessi etenee heidän tahdissaan ja heidän ehdoillaan. Meidän on luotava vahvemmat suhteet näihin yhteisöihin, jotka usein syntyvät perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella. Sinne ei mennä takki auki tekemään yhteistyösopimuksia, vaan siellä edetään henkilökohtaisten kontaktien kautta, Teijo Peltola painotti.

Parhaillaan etsitään tapoja vastata pakolaiskristittyjen keskuudesta nousseeseen tarpeeseen saada lähetyskoulutusta. Monella on vahva missionaarinen näky.

– Yhteistyössä kreikkalaisen kumppanin kanssa etsimme tapoja rakentaa lähetyskoulutusta pakolaisille Kreikassa. Jo nyt olemme pilotoineet pakolaisperheen lähettämistä tavoittamaan toisia pakolaisia, Kylväjän lähetysjohtaja Taneli Skyttä

– Tämän ryhmän dynamiikka on sen suuntainen, että emme voi perinteisesti polkaista projektia käyntiin. Mutta teemme kaikkemme kootaksemme ihmisiä, osaamista ja resursseja verkostoissamme, jotta voimme olla lähettämässä uusia pakolaistaustaisia lähetystyöntekijöitä, Skyttä jatkoi.

Kuuntele Kylväjän teemapäivän ohjelmaa perjantaina Radio Deissä

Savonlinnan seurakunta ja Lähetysyhdistys Kylväjä toteuttavat Lähetyksen kesäpäivät 12.–13.6 otsikolla Syvään veteen. Ohjelmaa lähetetään sekä verkossa että Radio Dein taajuuksilla. Perjantain teemapäivä Radio Deissä koostuu keskusteluohjelmista ja raamattuopetuksista. Läpi kaiken ohjelman kulkee vahva toivon viesti. Se ei ole vain sanoja tai paremman toivomista, vaan lepoa ja varmuutta Jumalan huolenpidosta.

Teemapäivän ohjelma Radio Dein kanavalla alkaa perjantaina klo 9 suoralla aamulähetyksellä, jossa Hanna Räsänen Lähetysyhdistys Kylväjästä, työalueelle lähtöön valmistautuva Magnus Riska sekä Tero Tyni Savonlinnan seurakunnasta keskustelevat  kesäpäivien monipuolisesta kattauksesta ja Syvään veteen -teemasta.

Vahvaa raamattuopetusta kuullaan klo 10.35, 12.10 ja 18.05. Raamatun aarteita ovat jakamassa lähetysteologi Jukka Norvanto, Kylväjän aluekoordinaattori Katariina Leskelä ja Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Raamattuopetukset ovat myös jälkikäteen kuunneltavissa Kylväjän kotisivuilta.

Raamattuopetuksen lisäksi sukelletaan lähetystyön syvään päähän ja kuullaan laajasti eri lähetystyöntekijöitä. Lähetysjohtaja Taneli Skyttä keskustelee klo 15 Spiros Vampuolasin kanssa ajankohtaisesta pakolaistyöstä.

Kylväjän työ on pitkin päivää vahvasti esillä radiokanavalla lyhyinä tietoiskuina. Itä-Siperian kirkkohankkeesta kertoo Kylväjän lähetti Anitta Lepomaa, Bangladeshin liikkuvasta klinikasta Saara Bengtsson. Lisäksi saadaan maistiaisia Auvisen perheen lähtötunnelmista Japaniin, kehitysyhteistyöprojektista Etiopiassa, vainottujen kristittyjen tilanteesta sekä pakolaistyöstä.

Alun perin Savonlinnaan suunnitellut kesäpäivät laajenivat valtakunnallisesti verkkoon ja radioon, mikä tuo kesäpäivät yhä useammille lähetyksen ystäville lähemmäs osallistuttavaksi. Lähetyksen kesäpäivien suunnitteluryhmän puheenjohtaja kappalainen Tero Tyni Savonlinnan seurakunnasta toteaakin: ”Joskus pitää mennä kauas tullakseen lähelle.”

Tutustu kesäpäivien innostavaan ohjelmaan ja tule mukaan webinaariin sekä Radio Dein kanavalle: www.kylvaja.fi/lahetyksen-kesapaivat/ohjelma.

Ulkoministeriö aikaisti kehitysyhteistyö-hankkeiden hakua – Kylväjän hankkeet voimauttaisivat vammaisia ihmisiä

Ulkoministeriö aikaisti kehitysyhteistyö-hankkeiden hakua – Kylväjän hankkeet voimauttaisivat vammaisia ihmisiä

Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt maassa on jo kuusi erityiskoulua. Silti vielä on tietä raivattavana kaikkien aktiiviseen toimijuuteen yhteiskunnassa.

– Ulkoministeriön haku tuli auki tammikuussa ja hakuajan päättyminen aikaistui toukokuusta maaliskuulle. Tämä heitti isoja haasteita hankesuunnittelulle. Esimerkiksi Mongoliassa koronaviruksen torjuntatoimet vaikuttivat niin, ettei siellä voitukaan järjestää suuria kokoontumisia ideointia ja suunnittelua varten. Jäljellä oleva aika kävi todella lyhyeksi, mutta lopulta saimme hommat tehtyä. Teimme kovasti töitä, Kylväjän johtava hankekoordinaattori Eeva kertoo.

Tänä keväänä Lähetysyhdistys Kylväjässä valmisteltiin viisi uutta kehitysyhteistyön hankehakemusta. Bangladeshissa on suunnitteilla nuorten lisääntymisterveyshanke sekä sosioekonomisen osallistumisen vahvistamishanke ja Mongoliassa kuurojen kielellisen identiteetin voimaannuttamishanke sekä kansalaisjärjestöjen vahvistamishanke. Näiden lisäksi yksi hankehakemus tehtiin Keski-Aasiassa toteutettavasta hankkeesta. Vammaiskumppanuus ry oli tukemassa sekä Mongolian että Bangladeshin hankesuunnittelua. Haasteelliseksi hankehakemusten tekemisen teki tänä vuonna koronaviruspandemia ja aikaistettu hakuaikataulu.

Uusien hankkeiden ideoiminen, suunnitteleminen ja hakemusten kirjoittaminen vaatii valtavan määrän työtä ja aikaa ilman varmaa lupausta siitä, että työtä päästään koskaan aloittamaan tai että se tuottaa tulosta. Nyt hakemukset on jätetty, ja Kylväjän työntekijät sekä hankkeiden yhteistyökumppanit niin Suomessa kuin ulkomailla odottavat vastauksia hankkeiden mahdollisesta hyväksymisestä. Eeva on kuitenkin tyytyväinen prosessiin, kun ottaa huomioon tilanteen asettamat rajoitukset ja sen, ettei Mongolian työalueella ollut kevään aikana lähettejä.

– Huomasin, että paikallisissa työntekijöissä tapahtui paljon kasvua. Omistajuus työstä kasvoi, työntekijät oppivat ottamaan enemmän vastuuta ja olemaan aloitteellisia. Mongolian hanketyöstä kevään aikana vastannut pitkäaikainen työntekijämme, Oyuna on ollut korvaamaton liima, joka on pitänyt kaiken kasassa. Hän on tehnyt paljon töitä.

Suomen näkövinkkelistä kehitysyhteistyötä tarkastellaan usein suunnitelmien, raporttien, pöytäkirjojen, tulosten, videoiden ja kuvien näkökulmasta. Paikallisille työntekijöillemme hanketyö on kuitenkin ihmisten kohtaamista, suunnitelmien muuttamista todellisuudeksi ja ahkeroimista käytännön asioiden parissa. Yhteiskunnalliset ongelmat ja kehittämiskohteet ovat läsnä ja näkyvillä arjessa.

Mongolissa kuurojen yhteisön jäsenet olivat aktiivisesti mukana hankkeen suunnittelussa ja kirjoittamisessa. Mongolian Viittomakielen tulkkien järjestön (MASLI) presidentti Soyolmaa Lamjav kuvailee kuurojen henkilöiden tilannetta maassaan seuraavasti:

– Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt täällä on jo kuusi eri tavoin vammaisille erikoistunutta koulua. Mutta edelleen koko maassamme on vain kaksi päiväkotia lapsille, joilla on erityisiä tarpeita. Mongolian kansallisen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on voitu opiskella erityispedagogiikkaa vasta vuodesta 2017 lähtien. Siihen asti Mongoliassa ei oltu koulutettu erityisopettajia lainkaan. Kommunismin aikaan, ennen 1990 lukua erityisopettajat koulutettiin Neuvostoliitossa ja Unkarissa.

Työ vammaisten ja kuurojen henkilöiden oikeuksien toteutumisen puolesta on alkanut Mongoliassa 2000-luvulla. Vuodesta 2008 lähtien mongolialaiset vammaisjärjestöt vetosivat hallitukseen YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen (UNCRPD) puolesta, ja se ratifioitiin toukokuussa 2009. Hallitus on yrittänyt myös kehittää viittomakielen sanakirjoja. Mongoliassa ei kuitenkaan ole tehty viittomakielen kielellistä tutkimusta.

– Kuurojen henkilöiden työllistyminen on erittäin vaikeaa, Soyolmaa jatkaa. Heikoimmassa asemassa olevien tukemisella on merkittäviä ja näkyviä vaikutuksia, vaikka toimisimme maailmanlaajuisesta näkökulmasta pienessä mittakaavassa. Hanke keskittyy viittomakielen aseman vahvistamiseen: ihmisoikeuksien toteutumisen lisäksi meidän on samanaikaisesti kehitettävä koulutusta Mongolian viittomakielen tutkimuksen toteuttamiseksi, pääsyä julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä parannettava viittomakielen tulkkien saatavuutta. Mutta jo pienilläkin muutoksilla voimme saada aikaan elämää muuttavia vaikutuksia. Tämä viittomakielityö tulee olemaan perustavanlaatuinen kuurojen henkilöiden kielellisten ja ihmisoikeuksien kannalta.

– Olemme viime vuosina keskittyneet kuurojen naisten aseman parantamiseen kuurojen järjestöissä. Aiemmissa hankkeissa olemme voimaannuttaneet ja varustaneet kuurojen järjestöjen johtajia olemaan aktiivisia kuurojen henkilöiden asioiden ajamisessa yhteiskunnassa ja kuurojen naisten rohkaisemisessa kuurojen järjestöjen hallintoportaissa.

Vaikka parlamentti on vuonna 2016 hyväksynyt vammaisten perusoikeuksia koskevan lain, joka pohjautuu YK:n yleissopimukseen (UNCRPD), ei maassa ole voimassa tai käytössä olevia käytäntöjä tai lakeja, jotka ohjaisivat toimintamalleja sen mukaisesti. Tämä laki määräsi saavutettavan tiedon tarjoamisen kuuroille henkilöille, mutta ei ole olemassa toimintatapoja siitä, missä ja kenen toimesta viittomakielen tulkkeja koulutetaan, mikä järjestö kattaa kustannuskulut ja niin edelleen, Soyolmaa toteaa.

Jos voisimme järjestönä sekä kristittyinä olla muuttamassa paikallisia rakenteita tai pieniäkin epäkohtia, kaikki suunnittelutyö ja vaiva olisi ollut sen arvoista. Tämänkaltaisissa muutosprosesseissa Lähetysyhdistys Kylväjän kaltainen ja kokoinen järjestö voi olla ratkaisevassakin roolissa.

Matleena Järviö Vammaiskumppanuus ry:stä iloitsee siitä, miten vammaiset ihmiset ovat päässeet eri tavoin mukaan Kylväjän hankkeisiin.

– Vammaisten ihmisten oma osallisuus ja toimijuus on ensiarvoisen tärkeää. Välillä on ollut haasteita, mutta Kylväjä ja sen kumppanit ovat pitkäjänteisesti kasvattaneet osaamistaan vammaiskysymyksissä, ja tämä näkyy hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Esimerkiksi bangladeshilainen vammaisjärjestö Turning Point on pitänyt jo kaksi ruokaturvahankkeen koulutusta, ja vammaisia ihmisiä on mukana myös Mongolian säästöryhmissä sekä yksinhuoltajahankkeessa.

Absoluuttinen köyhyys maailmassa on tutkimusten mukaan vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana merkittävästi. Suuri osa maailman väestöstä (1,3 miljardia) elää silti yhä suhteellisessa köyhyydessä. Maallinen köyhyys on kuitenkin vain yksi köyhyyden ulottuvuus. Hiljaiset, syrjityt, kurjat ja köyhät kärsivät taloudellisen puutteen lisäksi myös elämän mahdollisuuksien puutteesta. Kehittyvät maat kärsivät teknologian, koulutuksen ja infrastruktuurin puutteesta tai huonosta tasosta.

– Jeesus itse on elävä vesi, joka sammuttaa janomme, virvoitta meitä ja pelastaa meidät. Hän on käskenyt meitä rakastamaan lähimmäistämme. Tehtävämme on virvoittaa myös lähimmäisemme maallista tilaa. Voimme lukea Raamatusta ja nähdä historian tapahtumissa, kuinka Jumala valitsee valtakuntansa tulemisen toimijoiksi suuria historiallisia tapahtumia, kansoja ja ihmisryhmiä, mutta myös yksittäisiä ihmisiä ja pieniä toimijoita. Pienet askeleet johtavat usein suureen muutokseen, johtava hankekoordinaattori Eeva muistuttaa.

Tutkimusmatkalla vasten tahtoamme

Eräs sukulaiseni myöhästyi onnekseen Titanicilta. Ei ollut hänen aikansa lähteä. Meidät puolestaan on vasten tahtoamme tempaistu koronan kyyditsemälle tutkimusmatkalle, staattiseen seikkailuun tylsistymisen ja turvattomuuden rajapinnalle. Olisiko niin, että tähän on sittenkin kätketty myös jotain hyvää?

Teemme uudenlaista matkaa itseemme ja ympäröiviin ihmisiin. Yllätymme omista ja toisten reaktioista, opimme mitä on kohdata epävarmuutta. Ja samalla kasvamme. Itselleni yksi kriisiin kätketty jo ymmärtämäni siunaus on ollut mahdollisuus tutustua työtovereihin entistä paremmin. Kolmesti viikossa olemme koko porukka koolla virtuaalisesti, tunnin kerrallaan, kukin tahoillaan ympäri maailmaa. Opiskelemme Raamattua, rukoilemme, opimme uusia taitoja. Tavoitteena on tulla vahvoina ulos sitä käyttöä varten, joka meitä odottaa pandemian paremmalla puolella.

Aloittaessani tehtävässäni minulta kyseltiin, mitkä ovat suurimmat tarpeet tulevaisuutta ajatellen. Silloin sanoin, että viisaus ja rohkeus ovat listallani korkeimmalla ja että molemmat nousevat rukouksesta ja vuorovaikutuksesta. Tämä on osoittautunut toimivaksi reseptiksi, mutta haluaisin lisätä vielä kolmanneksi kestävyyden. Tutkimusmatkailijoiden aateliin kuuluva Ernest Schakleton piti sitä niin tärkeänä matkalla kohti tuntematonta, että antoi alukselleen nimen Endurance.

Pikavippien ja -voittojen ajassa kestävyys vaikuttaa katoavalta kansanperinteeltä. Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen se kuitenkin liitetään läheisesti. Paavalin mukaan kansalaisoikeuksiin kuuluvat ahdingot ovat omiaan luomaan kestävyyttä, ja selviytyminen tuo mukanaan myös toivon. Juuri nyt mietin, että kuka minulle muistuttaisi tästä lupauksesta, jos en saisi sitä kollegoiltani kuulla luontaisetuna. Toivon, että kasvamme yhteisöksi, jossa raamatullinen rohkaisun ääni kantaa fyysisestä välimatkastamme huolimatta. Monesta voimme joutua luopumaan matkan varrella, mutta Raamattua emme jätä. Tämä oli myös Shackletonin periaate, kun piti tehdä valintoja matkatavaroiden kanssa vaikeuksien lisääntyessä.

Tarvitsemme toinen toisiamme pysyäksemme pystyssä ja toteuttaaksemme epäitsekästä tehtäväämme. Emme saa tyytyä henkiin jäämiseen, missiomme on paljon suurempi kuin oma tai organisaatiomme selviäminen. Itselläni on ollut kaksi joukkuepelin sääntöä tärkeänä mielessä, kun kaiken kehittämis- ja kriisijohtamisen keskellä haluamme pysyä toimintakykyisinä ja tavoitella toisten etua: ”Tavoite on roolia tärkeämpi” ja ”On uskomatonta, mitä voimme saada aikaan, kun emme välitä, kuka saa onnistumisesta kiitoksen.” Nyt on aika tehdä laajapohjaista yhteistyötä oman yhteisömme sisällä ja järjestöjen välillä.

Parhaimmatkaan motivaatiopuheiden hokemat ja periaatteet eivät pysty rakentamaan riittävän vahvaa yhteishenkeä tällaisia aikoja varten. Nyt tarvitaan Henkeä, joka yhdistää, näyttää oikean suunnan ja antaa voiman kulkea sitä kohti. Tämä on perusta työnäylle, joka on jokaiselle meistä aivan liian suuri – ja juuri siksi niin innostava. Kutsun sinut kanssamme syviin vesiin, vapaana kohti uusia seikkailuja!

”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:3–5)

Auvisen perhe lähtee Japaniin

– Kaste- ja lähetyskäsky koskee kaikkia kristittyjä. Ensimmäinen kysymys, joka pitää kysyä itseltään on: ”Haluanko lähteä”, sanovat Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen. He valmistautuvat lähtemään kesällä 2020 lähetystyöhön Japaniin lastensa Esterin ja Olivian Auviset rohkaisevat lähtöä omalla kohdallaan pohtivia rukoilemaan asian puolesta, ja esimerkiksi liittymään aluksi jonkun lähetystyöntekijän lähettäjätiimiin.

Mari-Kaisa on koulutukseltaan musiikin ja kotitalouden opettaja. Hän oli lähetyslapsena Japanissa 15-vuotiaaksi asti. Japani ja lähetystyö ovat olleet Mari-Kaisan sydämellä aina.

Tuomas on väitellyt filosofian tohtoriksi musiikkitieteen alalta. Hän on suorittanut myös opettajan pedagogiset opinnot. Hänen vanhempansa olivat lähetystyössä Sambiassa, tosin vasta Tuomaksen aikuistuttua. Tuomas on tehnyt työuransa pääasiassa Suomen Raamattuopiston musiikkilinjan opettajana.

Auviset tulevat työskentelemään NLM:n (Norwegian Lutheran Mission) työntekijöiden kanssa Länsi-Japanin luterilaisen kirkon puitteissa. Tuleva koti on Kobessa, Japanin pääsaarella. Mari-Kaisan osalta työtehtäviksi on kaavailtu ainakin raamattukoulussa opettamista ja naistyötä. Tuomaan tehtäväksi suunnitellaan opettamista teologisessa seminaarissa. Yhdessä Tuomas ja Mari-Kaisa tekevät musiikkityötä, joka sisältää esiintymisiä kirkoissa sekä seurakuntaan kutsuvissa tilaisuuksissa kirkon ulkopuolella, ja säestämistä jumalanpalveluksissa.

– Rukoilemme, että moni saisi musiikkityön kautta kuulla evankeliumin ensimmäistä kertaa. Kutsumustamme voisi kuvata Jesajan kirjan luvun 40 kolmas jae: ”Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme.” Tämä on lähetystyön tehtävä Japanissa edelleen.

Aluksi edessä ovat kieliopinnot. Tuomas menee kielikouluun, ja Mari-Kaisa laajentaa kanji-sanamerkkien osaamistaan voidakseen kommunikoida paremmin kirjallisesti.

Millä tavoin olette kokeneet Jumalan johdattaneen teitä lähetystyöhön?

– Emme ajatelleet lähetystyöhön lähtemistä, sillä emme kokeneet mahtuvamme perinteiseen lähetystyöntekijän muottiin, jossa toinen on pappi tai vähintään teologi ja toinen terveydenhuoltoalalla. Toukokuussa 2019 Tuomas tapasi sattumalta Kylväjän työntekijän Juri Veikkolan Raamattuopiston ruokalassa, ja he alkoivat keskustella asiasta. Sen jälkeen Kylväjästä otettiin meihin yhteyttä, ja saimme ulkoisen kutsun lähteä työhön Japaniin. Ajatus siitä, että meidän kyvyillämme ja taustallamme voisi palvella lähetystyössä Japanissa, alkoi realisoitua, ja aloitimme lähetyskurssin tammikuussa 2020. Sen jälkeen lähtöön liittyvät palaset ovat loksahdellet kohdalleen ainakin tähän mennessä.

Esterin ja Olivian tuleva koulu Kobessa on Marist Brothers International School. Koulukieli on englanti, ja tytöt opiskelevat kansainvälisessä IB-opetusohjelmassa. He ovat suhtautuneet lähtöön melko positiivisesti. Ester toteaa, että on hauskaa lähteä, mutta haikeaa jättää kaverit. Olivian mielestä lähteminen on kivaa ja jännittävää.

Millaisten asioiden puolesta toivotte lähettäjienne rukoilevan?

– Ensisijaisesti toivomme esirukouksia lastemme sopeutumisen puolesta. Toivomme, että he saisivat kavereita ja viihtyisivät uudessa koulussaan ja ympäristössään. Pyydämme rukousta myös sen puolesta, että meille löytyisi koti, jossa on hyvä elää, ja että kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa voisivat edistää Jumalan valtakuntaa ja evankeliumin leviämistä. Lopulta mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että kohtaamamme ihmiset olisivat kerran kanssamme taivaassa.

Kuva: Jussi Valkeajoki

Lähtökuopissa uusiin tehtäviin

Kerran lähetystyöntekijä, aina lähetystyöntekijä. Onko kerran saatu kutsu lähteä voimassa yhä, kun kotimaahan on palattu syystä tai toisesta? Uusia ihmisiä kutsutaan edelleen lähtemään, mutta monet lähtevät myös uudelleen sopivassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä kolme aiemmin Kylväjän lähettinä ollutta perhettä tai pariskuntaa valmistautuu lähtemään itselleen uudelle työalueelle.

Marija ja Niko Ijäs ovat neljän lapsensa kanssa totutelleet elämään Suomessa palattuaan vuonna 2016 neljän vuoden työkaudeltaan Mongoliasta. Marija kertoo, ettei olisi halunnut lähteä Mongoliasta ja sopeutuminen Suomeen vei pitkään. Olemme koko ajan miettineet lähtemistä uudestaan, hän toteaa. Nyt perheellä on suuntana Irkutskin kaupunki Itä-Siperiassa, jonne olisi tarkoitus lähteä vuoden vaihteen tienoilla.

Pian 9-vuotias Gutiana, 7-vuotias Juliana ja 6-vuotias Joosua elivät Mongoliassa tiiviisti lähetyselämää vanhempiensa kanssa. Dani, 3 vuotta, on lähdössä ensimmäistä kertaa.

– Elämäntilanne on nyt sellainen, että on sopiva mahdollisuus lähteä, kun lasten kanssa voi vielä lähteä, Niko toteaa.

Toisaalta Marija pohtii:

– Lasten kanssa pitää ajatella niin paljon eri asioita. On erilaista lähteä ilman lapsia – lasten kanssa täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen elämä.

Samalla tuntuu arvokkaalta näyttää omille lapsille, mitä lähetystyö on.

– Haluaisin, että heille tulee lähetystyön kokemus, ei lähetyslapsen. Niin, että lapset ovat mukana lähetystyössä. Esimerkiksi Mongoliassa he olivat mukana lahjoittamassa joululahjoja vähävaraisille lapsille, kertoo Marija.

Marijalla on sosiaali-, diakonia- ja lähetystyön koulutukset. Perhetyö on Marijalle aina ollut ominta ja hän toivoo, että voisi myös Irkutskissa tukea perheitä muun muassa kasvatuksen kysymyksissä. Mongoliassa oman perheen hoitaminen oli luonnollisesti pääroolissa lasten ollessa aivan pieniä. Seurakunnassa Marijalla oli pieniä projekteja, kuten kasvisruokakurssi, pyhäkoulu ja tehtävät entisten prostituoitujen naisten kuntoutus- ja työkeskuksessa. Lisäksi hän oli alullepanemassa ja toteuttamassa Mongolialaiset äidit -valokuvanäyttelyn kuvaamista valokuvaaja Jussi Valkeajoen vieraillessa Mongoliassa.

Niko oli Mongoliassa perustamassa FLOM Sports Clubia ja urheilutyötä ylipäänsä. Nyt hän työskentelee Suomen Raamattuopistolla Urheilulinjan opettajana. Hän rohkaisee ottamaan omat lahjat lähetyksen käyttöön.

– Itä-Siperiaan olen lähdössä samasta urheilulähetystyön näystä käsin. Haluan yhdistää urheilun ja lähetystyön. Uskon, että sielläkin saadaan pelit pystyyn. Ajattelen, että meillä kaikilla on Jumalalta saatuja lahjoja, joita Jumala haluaa ja voi käyttää lähetystyössä. Lähetystyön tarve on edelleen suuri eri puolilla maailmaa, vieläkin suurempi kuin Suomessa.

Gunilla ja Magnus Riska ovat lähdössä lähetystyöhön erilaisesta asetelmasta käsin. Perheeseen kuuluu kolme jo aikuista lasta ja kissa-vanhus sekä Gunillan iäkkäät vanhemmat.

Gunilla ja Magnus varttuivat molemmat suomenruotsalaisissa perheissä Helsingissä. Magnus sai kutsun lähetystyöhön jo nuoruudessaan. Hän ehti palvella Israelissa kaksi työkautta vuosina 1996–2001 ja 2003–2004 ensimmäisen vaimonsa Gunlögin kanssa. Heidän mukanaan Israelissa olivat lapset Michelle, David ja Daniel. Magnus on pappi, teologian tohtori – pääaineena Vanha testamentti – ja dosentti Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee dekaanina Porvoon tuomiokapitulissa. Magnus on toiminut Kylväjän hallituksessa vuodesta 2015 alkaen ja saanut siten hyvän näköalapaikan lähetyselämään. Gunillan kutsumus on ollut kotimaassa ensin lastentarhanopettajana ja viimeiset 25 vuotta diakonissana – tällä hetkellä Petrus församlingenissa. Kokeneena seurakuntatyöntekijänä Gunilla on tärkeä lenkki seurakunnan nuoressa dynaamisessa tiimissä. Magnus jäi leskeksi vuonna 2004. Seuraavana vuonna Magnus ja Gunilla menivät naimisiin. Vuonna 2015 Gunilla kävi Kylväjän lähetyskurssin.

Syyskuussa 2020, jos Herra suo, Riskat ovat lähdössä Etiopiaan. Heille on avautumassa nyt mahdollisuus lähteä lähetystyöhön, kun kaikki lapset ovat pian muuttaneet pois kotoa ja molemmille tarjotaan tehtäviä Etiopiassa. Etiopia on Gunillalle ja Magnukselle molemmille uusi maa ja amhara uusi kieli.

– Aluksi suunnitelmissa on amharan kielen opiskelua Addis Abebassa. Sen jälkeen Magnuksen on tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa opetustehtäviä Awasan kaupungissa teologisessa Tabor Evangelical Collegessa. Gunillan tehtävät eivät ole vielä selkeytyneet, mutta luultavasti hänellekin tarjotaan jonkinlaisia opetustehtäviä, Riskat kertovat.

Riskat näkevät, että olennaisimpana ohjeena uusien lähettien saamiseksi ovat Jeesuksen sanat: Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38; Luuk. 10:2) Tärkeä kysymys heille, jotka pohtivat uudelleen lähtemistä, voisi olla: Herra missä haluat käyttää minua – avaa tai sulje ovet. Haluan turvautua sinun johdatukseesi.

Siitä, kun Anna Maija ja Matti Kaipainen olivat lähetystyössä Keski-Aasiassa vuosina 1990–1992 on ehtinyt kulua jonkinlainen tovi. Tätä nykyä he asuvat Yläneellä Varsinais-Suomessa. Matti on aikaisemmalta koulutukseltaan insinööri, mutta toiminut jo 23 vuotta pappina – viimeiset viisi vuotta Pöytyän seurakunnan kirkkoherrana. Anna Maija työskentelee Euran terveyskeskuksessa laboratoriohoitajana. Hän on suorittanut myös diakonian erityisopinnot kriisin- ja sielunhoidosta. Kaipaisilla on neljä lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Kaipaiset valmistautuvat lähtemään loppuvuodesta 2020 uudelle työkaudelle Pohjois-Kreikkaan pakolaistyöhön, jos Herra suo. Aiemmalla työkaudella Keski-Aasiassa Matti työskenteli kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä ja Anna Maija äitien- ja lasten terveysklinikalla. Pohjois-Kreikassa on avautunut mahdollisuus auttaa afgaanipakolaisia Kreikkaan kotoutumisessa toimien yhteistyössä paikallisen evankelisen seurakunnan kanssa.

– Meidän työmme on vierellä kulkemista ja auttamista kaikessa mahdollisessa, mihin vain kykenemme, Kaipaiset kertovat.

Mikä saa Kaipaiset lähtemään uudestaan lähetystyöhön?

– Kutsu työhön ja palveluun kentällä, he toteavat. Uskomme Sanaan ja siinä mainittuun käskyyn: ”Menkää siis–” (Matt. 28). Vielä on aika viedä evankeliumia heille, jotka eivät ole hyvästä sanomasta kuulleet, ja heille, jotka haluavat kasvaa ja oppia tuntemaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olemme valmiit jouduttamaan työtä omalta pieneltä osaltamme. Lähetystehtävä on annettu kaikille kristityille ja haluamme rohkaista jokaista miettimään omaa paikkaansa maailmanlähetyksessä. Vielä tarvitaan lähettäjiä ja lähtijöitä.

Kuva: Jussi Valkeajoki