Viestintä

Urheilutyö kokoaa nuoria Mongoliassa

Kylväjä tekee urheilulähetystyötä Mongoliassa vuonna 2014 perustetun FLOM Sports Clubin kautta. Seura järjestää viikoittaisia urheilutapahtumia sekä useamman urheiluleirin vuosittain lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Toimintaa on monella eri paikkakunnalla ja se kokoaa viikoittain satoja nuoria yhteen. FLOM Sports Club kouluttaa seurakuntalaisista uusia valmentajia ja johtajia, jotka ovat lyhyessä ajassa kasvaneet kantamaan vastuuta laajenevasta työstä, joka on saanut innostuneen vastaanoton. Urheilu tuo toivoa ja iloa monesti haastavan arjen keskelle.

Richard Harvey opettaa Lutherista ja messiaanisesta juutalaisuudesta

Richard Harvey

Messiaaninen juutalainen teologi Richard Harvey vierailee Suomessa 20.-26.11. Juutalaisevankelioinnin Suomen työryhmän (JUST) kutsusta. Luvassa on asiantuntevaa ja syvällistä opetusta muun muassa Lutherin ja messiaanisen juutalaisuuden suhteesta. Harveyta voi kuulla Helsingissä, Joensuussa, Ryttylässä, Turussa ja Kauniaisissa. Ohjelman osoitetietoihin ja kellonaikoihin on tullut joitakin muutoksia, tarkista ajantasaiset tiedot täältä.

Richard Harvey on opiskellut ja toiminut opettajana muun muassa All Nations Christian Collegessa. Vuonna 2008 valmistui hänen uraauurtava väitöskirjansa Mapping Messianic Jewish Theology, ensimmäinen messiaanisen juutalaisuuden teologisia suuntauksia kartoittava tutkimus.

Vuodesta 2011 alkaen Harvey on toiminut vanhempana tutkijana Jews for Jesus -järjestössä kiertäen eri puolilla opettamassa ja kouluttamassa sekä osallistuen messiaanisen juutalaisuuden teologiaa käsittelevään kansainväliseen keskusteluun. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Luther and the Jews – Putting Right the Lies.

Lisää Richard Harveysta Kylväjä-lehden numerosta 1/2017.

 

Reformaation juhlavuoden päätösmessun kolehti kerättiin vastoin kirkkohallituksen ohjeistusta

Viime pyhänä Suomen kirkoissa kerättiin kirkkohallituksen määräämä virallinen kolehti raamatunopetus- ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Turussa vietetyssä reformaation merkkivuoden päätösmessussa kolehti kerättiin sen sijaan Kirkon Ulkomaanavulle, mikä on herättänyt keskustelua kirkolliskokousta myöten.

Kolehtikohteiden vaihtaminen on kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaisesti luvallista kahdesta syystä: paikkakunnalla sattunut onnettomuus tai jonkun järjestön kirkkopyhä, mikä tarkoittaa esimerkiksi järjestön edustajan saarnavuoroa. Turussa nämä perusteet eivät täyttyneet.

Tuomiorovasti Heimo Rinteen mukaan päätös kolehtikohteen vaihtamisesta tehtiin kesäkuussa. Kotimaa24:n uutisen mukaan Rinne perusteli päätöstä: ”Ajattelimme, että koska kyse on reformaation valtakunnallisesta päätösjuhlasta, niin reformaation henkeen sopii paremmin ajatus kolehdin keräämisestä koulutukseen ja lukutaitoon kaukaisissa maissa kuin se, että kolehti menisi yhdelle lähetysjärjestölle.”

Ajatus siitä, että Kylväjä keräisi kolehtivaroja itselleen ja jokin toinen järjestö vastaavasti kaukaisiin maihin, on hämmentävä. Kylväjän kautta kolehti olisi mennyt juuri ”kaukaisiin maihin” Kylväjän työalueille Aasiassa ja Afrikassa, sekä ”koulutukseen ja lukutaitoon”: kielityöhön, Raamatun opettamiseen, raamattukoulutukseen ja raamatunkäännöstyöhön. Martti Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen yksi keskeisimmistä uudistuksista oli Raamatun kääntäminen kansan kielelle, jotta kaikki voisivat lukea ja opiskella Sanaa omalla äidinkielellään. Se on Kylväjän raamattutyönkin tavoite.

”Kolehtikohteen vaihtamisessa ei ole kyse vain rahasta. Televisioidussa messussa tieto Kylväjän raamattutyöstä olisi levinnyt laajalle katsojakunnalle”, toteaa Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala.

Reformaation juhlavuoden toimikunnalle oli lähetetty materiaaleina muun muassa kolehdin esittelyteksti:

”Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Sanaa tutkitaan yhdessä ja opetellaan elämään sen mukaan. Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan tutkimaan ja opettamaan Raamattua itsekin ja viemään evankeliumia uusille seuduille. Siellä, missä Raamattua ei vielä ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön. Tämän pyhän kolehti kerätään raamatunopetus ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta.”

Rohkea kirkko

En liene ainoa, joka miettii, miten on mahdollista, että olemme länsimaissa siirtämässä kristinuskon marginaaliin ja kadottamassa kosketuksen historiaamme. Olemme onnistuneet kesyttämään sen kyvyttömäksi haastamaan ihmisen itsemääräämisen ja itsensä pelastamisen I love me -kulttia.

Varhaiskirkon aikana evankeliumi oli vetovoimaista ja nopeasti etenevää, koska se oli uutta, outoa ja ilman historian painolastia. Kaksi vuosituhatta kristittyjen syntejä, sotia, älyllistä ylimielisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, valikoivaa Raamatun tekstien käyttöä ja muuta pahaa on peittänyt evankeliumin maailmalta.

Syntejä ja laiminlyöntejä on helppo osoittaa, eikä armahdettujen syntisten yhteisön tulisi hävetä tunnustaa niitä. Mutta vielä pahempaa on, jos vaikenemme siitä hyvästä, jonka evankeliumi on saanut ja saa yhteiskunnissa aikaan. Ranskalainen ateistikirjailija Albert Camus kutsuttiin sodan jälkeen 1948 puhumaan katoliseen luostariin siitä, mitä maailma odottaa kristityiltä. Hän yllätti yleisönsä ilmoittamalla, että se mitä maailma eniten tarvitsee ja odottaa, on että kristityt pysyvät kristittyinä ja puhuvat kuuluvasti ja selvästi.

Miten tulisi reagoida siihen, että lähetystyö on jäänyt sivuosaan pohjoismaistenkin kirkkojen todistuksessa? Ne perustelevat olemassaoloaan mieluummin auttamisen ja diakonian kuin sanomansa kautta. Luterilaisen maailmanliiton osastojen tilanne on kuvaava. Maailmanpalvelun (World Service) budjetti oli viime vuonna 131 miljoonaa euroa ja sillä on 7548 työntekijää. Vastaavasti Lähetyksen ja Kehityksen (Mission and Development) budjetti oli 8,6 miljoonaa ja sillä oli 16 työntekijää. Koko ruumis voisi paremmin, jos toinen käsi ei olisi surkastunut.

Turusta televisioidun reformaation juhlajumalanpalveluksen kolehti kerättiin Kirkon ulkomaanavulle, vaikka sunnuntai oli Kylväjän ainoa vuosittainen virallinen kolehtipyhä ja kohteena raamattuopetus Aasiassa ja Afrikassa. Tällaisissa tilanteissa yritämme muistaa hallituksemme urheilevan puheenjohtajan rohkaisua: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Tiedetään: uhriutumista pitää varoa, nöyryyttä harjoittaa. Evankeliumin sanoman ylivertaisuudesta vakuuttuneen yksilön tai yhteisön vaarana on ajatella olevansa itse Jumalan lahja ihmiskunnalle. Iloitaan nyt siitä, että kolehtia ylipäätään kerätään, eikä kohteessa sinänsä ole moitittavaa.

Mutta ymmärrämmekö juuriamme ja lähetystyön merkitystä: lukemattomien evankeliumin koskettamien naisten ja miesten joskus sairastumiseen ja marttyyriyteen saakka vienyt epäitsekäs kiintymys Jumalaan ja ihmisiin on mahdollistanut monien kansojen omankielisen kirjallisuuden ja kulttuurin kehittymisen. Se on puolustanut paikallisia riistäjiltä, vapauttanut naisia, orjia ja lapsia ja vaikuttanut sosiaalisiin uudistuksiin ja myös rakentanut länsimaisen yhteiskuntamme moraalisen perustan.

Olemme siirtymässä Juurilla kasvamisen teemavuodesta Luokseen kutsuvaan. Tulevissa Kylväjä-lehdissä haluamme tuoda esiin, mitä evankeliumi Jeesuksesta saa aikaan. On vielä paljon paikkoja, jossa Hän on outo, uusi ja vailla historian painolastia.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Viestimme kauttamme avautuvista näkymistä ja toiminnasta aktiivisesti, selkeästi ja osallisuuteen kutsuvasti. Kerromme siitä, mitä evankeliumi saa aikaan”. Kylväjän toiminnan suunta 2016–2020

Annoit minulle elämän – Raamattu lähetystyön ytimessä

Reformaation merkkivuonna lähetyselämän keskuksessa on Raamattu. Sen sanoman tavoittamattomissa on vielä kansoja, kieliryhmiä, perheitä ja yksittäisiä ihmisiä, joita Raamatun Jumala kaipaa kohdata. Lähetysyhdistys Kylväjän lähetystyön tavoite on uskon syntyminen ja seurakuntien perustaminen sinne, missä ei enää tai vielä tunneta Kristusta.

Kirkkohallituksen määräämä Kylväjän kolehtipyhä on uskonpuhdistuksen muistopäivänä 5.11.2017. Kolehtikohteena on Raamatun opetus ja koulutus Aasiassa ja Afrikassa. Kolehtipyhä on osa Lähetysyhdistys Kylväjän raamattutyön keräystä.

Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana kaikilla Kylväjän työalueille. Sanaa tutkitaan yhdessä ja opetellaan elämään sen mukaan. Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan tutkimaan ja opettamaan sitä, ja viemään evankeliumia uusille seuduille.

Siellä, missä Raamattua ei ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön. Jos julkinen Raamatun opetus on mahdotonta, eletään sanomaa todeksi auttaen ja palvellen. Raamattukoulutus varustaa seurakuntia ja tukee vastuunkantajien koulutusta.

Kielityötä Kylväjä tekee tällä hetkellä Kaukasiassa, Nepalissa, Siperiassa ja Keski-Aasiassa. Hiljattain on valmistunut muun muassa kristillistä ääni- ja videomateriaalia Nepalin syrjäseutujen lukutaidottomien käyttöön kännykän avulla.

Raamattukoulutustyössä Kylväjä on mukana Etiopiassa, Mongoliassa, Japanissa, Etu-Aasiassa, Kaukasiassa ja Nepalissa. Etiopiassa Kylväjä on tukenut Adolan raamattukoulua jo sen perustamisesta saakka, vuodesta 1972. Mongoliassa Kylväjä on mukana Darhanin raamattukoulussa ja Paimentolaisten seurakuntakoulussa, joka sai alkunsa vuosi sitten. Yksi Paimentolaisten seurakuntakoulun vierailevista opettajista on Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto.

Raamattua selittävän kristillisen kirjallisuuden julkaiseminen tukee seurakunnan syntymiseen tähtäävää työtä, näin etenkin Burjatian maaseudulla Itä-Siperiassa, katuevankeliointityössä Ukrainassa ja Immanuel-kirkossa Israelissa. Itä-Siperiassa Raamattuun suhtaudutaan kunnioittavasti, kertoo lähetystyöntekijä Anitta Lepomaa. ”Raamattua luetaan varovasti ja aralla mielellä. Jokainen sana on tärkeä.” Merkittävää on myös saada käyttöön Katekismus paikallisella kielellä, kuten viime keväänä Kaukasiassa.

Lähetysyhdistys Kylväjän raamattutyötä esitellään virallisen kolehtipyhän jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa sunnuntaina 5.11.2017, joka on myös uskonpuhdistuksen muistopyhä.

Tietoa Kylväjän kolehtipyhästä ja kolehtikohteen esittelymateriaalit: www.kylvaja.fi/seurakunnille

Tietoa Kylväjän raamattutyöstä www.kylvaja.fi/raamattutyo

Annoit minulle elämän – raamattutyön keräys www.kylvaja.fi/lahjoita

Mongoliaan perustetaan evankelisluterilainen kirkko

Mongolian luterilaiset seurakunnat yhdistyvät kirkoksi 31.10. Kuvassa kirkkorakennus maaseudulla.

Uskonpuhdistuksen juhlavuosi vauhditti pitkään suunnitteilla olluttu Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon (Mongolian Evangelical Lutheran Church, MELC) perustamista. Kirkon virallista perustamisjuhlaa vietetään 31.10. Ulaanbaatarissa päivälleen 500 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen.

”Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuosi on meille hyvä merkkipaalu yhdistyä ja perustaa uusi kirkko”, toteaa Ulanbaatarissa sijaitsevan teologisen korkeakoulun rehtori, pastori Purevdorj Jamsran.

Mongoliassa on noin 20 luterilaisia seurakuntaa, joiden perustamisessa Kylväjäkin on ollut mukana.  Kylväjän työn tuloksena on syntynyt kolme itsenäistä luterilaista seurakuntaa ja useita niiden alaisuudessa toimivia kappeliseurakuntia. Lisäksi lähetystyötä ovat tehneet muun muassa norjalaiset. Nyt on erillisten seurakuntien aika yhdistyä yhteiseksi kirkoksi, jonka avajaisjuhliin osallistuvat Suomesta lähetysosaston johtaja Pentti Marttila, viestintäpäällikkö Outi Rajala ja hallituksen jäsen Ulla Tulisalo.

 

Lisätietoa Kylväjän työstä Mongoliassa.

Uutista täydennetty 27.10.2017 klo 8.11

Odessassa lehtimajanjuhla ja luterilainen sadonkorjuujuhla

Juutalaiset Jeesukselle -järjestö ja messiaaniset Uusi Jerusalem ja Luvattu maa -seurakunnat viettivät lehtimajanjuhlaa Odessassa. Luterilaisessa seurakunnassa oli puolestaan sadonkorjuujuhla.

Lehtimajanjuhla on syksyn sadonkorjuujuhla, johon tuodaan hedelmiä ja palmupuiden oksia ja kiitetään Jumalaa sadosta. Juhlaa varten rakennetaan maja, joka symboloi juutalaisten väliaikaisia asumuksia 40 vuoden vaelluksella erämaassa Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen.

Muutamat israelilaiset rabbit opettavat, että Messiaan tulo tapahtuu lehtimajanjuhlan aikana. Messiaanisissa kirjallisuuslähteissä on vahva todistus siitä, että Jeesus Messiaan syntymä olisi tapahtunut juuri tämän juhlan aikaan. Kun Jeesus sitten vietti lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa, hän kutsui kaikkia janoisia tulemaan luokseen.

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Joh. 7:37-38

Luterilaisen seurakunnan sadonkorjuujuhla.

 

Lehtimajajuhla Odessassa 2017.

 

Repiä, särkeä, rakentaa, istuttaa

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kääntyessä loppusuoralle saimme Mongoliasta sykähdyttävän viestin, kutsun Mongolian evankelisluterilaisen kirkon perustamisjuhlaan 31.10.2017. Norjalaisen ja suomalaisen lähetysyhteistyön tuloksena syntyneet seurakunnat ovat jo pidemmän aikaa selvittäneet mahdollisuutta yhdistyä kirkoksi. Neuvotteluja johtaneen paikallisen pastorin mukaan uskonpuhdistuksen juhlavuosi on sopiva merkkipaalu yhdistyä ja perustaa luterilainen kirkko.

Elämme melkoista merkkivuotta. Mongoliassa on syntymässä luterilainen kirkko, Suomessa hajoamassa. Uskonpuhdistuksen muistopäivää – joka tänä vuonna on myös Kylväjän kolehtipyhä – vietetään kirkkomme evankeliumikirjan pyhäpäiväkuvauksen mukaan muistaen, että ”Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen”.

Keitä ovat ne ihmiset, jotka auttavat meitä palaamaan uskomme perusteisiin ja Raamattuun? Kuka tahansa ja kaikki, joilla on kyky ja rohkeus sanoa sekä kyllä että ei. Kyllä kertoo siitä, mitä olemme, ja ei siitä, mitä emme ole. Jälkimmäinen on aina vaikeampaa, mutta juuri siitä syntyy identiteetti. Kyllän sanominen Kristukselle ei yleensä johda koettelemuksiin, vaan ein sanominen sille, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Ihmiset, jotka auttavat meitä uudistumaan uskossa, eivät ensisijaisesti pohdi kirkon imagohaittoja, gallup­kyselyjen prosentteja, kirkon jäsenmäärän laskua, ikärakenteen painottumista vanhempiin ikäryhmiin tai edes nuorten eroamista kirkosta.

Globaalissa maailmassa kristillisellä seurakunnalla on ikiaikainen, kansainvälinen normijärjestelmä, joka auttaa yhteisöinä ja yksilöinä vaalimaan omantunnon elämää ja arvioimaan reittiä: Sana, jonka mukaan kaikkea opetusta ja elämää tulee arvioida. Sanallaan Jumala repii ja särkee ja rakentaa ja istuttaa (Jer. 1:10).

Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat kirkkoihin ja kristittyihin ilman näkyviä merkkejä, huomaamatta. Myös aasialaisilla kirkoilla on ongelmansa. Eteläkorealainen lähetysjohtaja kertoi, että hänen maassaan köyhillä ja tavallisilla työläisillä ei ole enää varaa tulla kristityiksi ja osallistua kirkon toimintaan. Kristityt ovat rikastuneet ja keskiluokkaistuneet. Valtionhallinnon johtajista 70 prosenttia on kristittyjä, ja kollegan mukaan juuri he ovat kaikkein pahimmin korruptoituneita.

Arvokkainta, mitä voimme lähetystyössä antaa kansalle ja kulttuurille, on opastus Jumalan ilmoituksen lähteelle. Kansakunnat ja yksilöt on muokattu siitä kirjallisuudesta, jota ne lukevat. Kuullun ja luetun ymmärtämistä ja identiteettiä testataan erityisesti silloin, kun päättäjiksemme asetetut eivät rohkene sanoa ei, vaan myötäilevät yleistä mielipidettä.
Tässä numerossa kerrotaan raamattutyöstä Kylväjän työalueilla.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme”. Hepr. 3:4–6

Uusien alkujen toimintakeskus

Vammaisten toimintakeskus Tsetserlegissä on tuonut iloa, rohkeutta ja uusia mahdollisuuksia monille aiemmin lannistuneille ihmisille. Malmin seurakuntalaiset kävivät tutustumassa itsenäistyvän keskuksen elämään kesäkuussa.

Malmin seurakunnan ryhmä Tsetserlegin vammaistoimintakeskuksen edustalla kesäkuussa 2017.

Vuonna 2009 Kylväjä Mongoliassa (FLOM-M) otti merkittävän askeleen Mongolian vammaistyössä ostamalla Suomen ulkoministeriön tuella kaksikerroksisen kivitalon Arhangain läänin pääkaupungista Tsetserlegistä. Talo on nyt palvellut vammaisten toimintakeskuksena jo kahdeksatta vuotta. Toimintakeskuksen hankinta, peruskorjaus ja avaaminen vammaistyöhön on Mongolian vammaishoidon näkökulmasta ollut historiallinen askel.

Vielä vuonna 1997 Mongolian viranomaiset eivät yleisesti tienneet, miten toimia vammaisten kanssa. Eri tavoin vammautuneiden ihmisten olemassaolo yhteiskunnassa oli tiedossa, mutta kokemusta ja näkyä siitä, miten heidät sovitetaan muuhun yhteiskuntaan, ei viranomaisilla juuri ollut. Tämä aiheutti sen, että vammaiset elivät sosiaalisesti hyvin eristyksissä eivätkä viranomaiset paneutuneet siihen, miten heitä voisi auttaa elämään tasa-arvoisemmin ja täysivaltaisemmin yhteiskunnan jäseninä.
Ennen vuotta 2003 muutamat pienet järjestöt Tsetserlegissä, jotka kokoontuivat lähinnä kodeissa vailla yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vailla kunnollisia viranomaisyhteyksiä, yrittivät tehdä työtä vammaisten eteen, mutta heidän mahdollisuutensa olivat hyvin rajalliset.

Kun FLOM-M aloitti länsimaisena kehitysyhteistyöjärjestönä toiminnan Arhangaissa vuonna 2003, tämä merkitsi hiljalleen yhteistyön mahdollisuuksia myös vammaisille. Heille tämä tarkoitti ennen kaikkea näkyvyyden lisääntymistä sekä yhteydenpidon mahdollisuutta viranomaisiin päin. Tämä oli juuri sitä, mitä pienet näkymättömät järjestöt silloin tarvitsivat.
Rohkaistuneena paikallinen vammaisneuvosto vetosi vielä samana vuonna Mongolian parlamenttiin asiansa puolesta viestittäen, että ”me emme ole valinneet olevamme vammaisia”. Tästä lähti hiljalleen liikkeelle koko vammaistyön ehkä kaikkein merkittävin prosessi. Vammaisten olemassaolo, heidän haasteensa ja ennen kaikkea se, että he olivat ihmisiä muiden joukossa, alkoi saada todellista näkyvyyttä Mongolian yhteiskunnassa. Uudenlaisen näkyvyyden erityisesti Arhangaissa takasi luonnollisesti myös kaksikerroksinen toimintakeskus, koska se sijaitsee provinssin pääkaupungin keskustassa. Vastaavanlaista vammaisten toimintakeskusta erilaisine koulutuskursseineen ei ole missään muualla Mongoliassa.

Useat Kylväjän yhteistyöseurakunnat Suomessa ovat tukeneet vuosien varrella Kylväjän vammaistyötä Mongoliassa taloudellisesti ja esirukouksin. Yksi näistä on Helsingin Malmin seurakunta. Kulunut kesä muodostui joukolle Malmin seurakuntalaisia ainutlaatuiseksi sukellukseksi Mongolian kulttuuriin ja kauan tuetun nimikkokohteen aivan uudenlaiseen kohtaamiseen. Vaikka Arhangain vammaisprojekti Kylväjän johtamana päättyi jo viime vuoden lopussa, halusi seurakunta lähteä katsomaan, mitä projekti on vuosien aikana saavuttanut ja miten toiminnan jatkuvuus toteutuu tänä päivänä.
Niinpä kesäkuussa 20 hengen ryhmä teki tutustumismatkan Mongoliaan ja erityisesti Tsetserlegin vammaisten toimintakeskukseen. Mukana ryhmässä oli myös Turun arkkihiippakunnan kuurojen pappi, joka tutustui kuurojen auttamishankkeeseen maan pääkaupungissa.

Puukotuksen vuoksi halvaantunut Ganchimeg (37) on nykyään kristitty ja perheenäiti, joka toimii myös toimintakeskusta johtavan vammaiskomitean puheenjohtajana. Hän sanoo olevansa maailman onnellisin ihminen.

Tsetserlegissä matkalaisten ryhmän vastaanottivat Kylväjän lähetystyöntekijät Lahja Nokelainen sekä Jaakko ja Marjut Tikkanen. Heidän johdollaan vierailimme vammaisten toimintakeskuksessa, jossa läänin vammaistyön historiasta ja toimintakeskuksen nykyisestä tavoittavuudesta kertoi Ganchimeg, yksi keskuksen johtavista työntekijöistä, joka on itse vammainen.
Tämä 37-vuotias nainen istui pyörätuolissa kävelykyvyttömänä, mutta hänen kasvonsa säteilivät iloa ja elämänhalua. Hän oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin nuorena naisena vuonna 2002, kun häntä oli yllättäen kadulla puukotettu niskaan. Tuolloin hänen elämänhalunsa sammui ja hän masentui vakavasti. Hänen buddhalainen äitinsä huolestui kovasti tyttärestään ja haki ensin apua buddhalaispapilta. Tilanne ei kuitenkaan mitenkään muuttunut paremmaksi.
Sitten kävi niin, että äidistä tuli kristitty ja hän antoi masentuneelle tyttärelleen Johanneksen evankeliumin. Lukemalla evankeliumia Ganchimeg löysi itse Jeesuksen Vapahtajanaan noin kaksi vuotta puukotuksesta. Kun kysyn häneltä nyt, mikä on hänen unelmansa, hän vastaa, että oikeastaan hänellä ei ole unelmaa, koska hän kokee olevansa nyt kristittynä ja perheenäitinä maailman onnellisin ihminen.

Toimintakeskuksen henkilökunta kertoi, että keskus on tavoittanut vuosien varrella lähes kaikki läänissä asuvat noin 3500 vammaista ihmistä, joista 1200 asuu Tsetserlegissä. Vuosina 2012–2016 oli toimintakeskuksen eri kursseille osallistuttu yhteensä 3755 kertaa.
Keskuksen osallistumisaktiivisuuteen on vaikuttanut merkittävästi muun muassa se, että toimintakeskuksessa aloitettu psykologisen tuen koulutus siirtyi vuonna 2014 ei-vammaisilta kouluttajilta vammaisten itsensä johtamaan koulutukseen. Tieto toimintakeskuksesta ja sen tuoma julkisuusarvo vammaisten asialle on vaikuttanut oleellisesti myös siihen, että nykyisin Arhangain läänin kaikissa 19 hallintoyksikössä on vammaisten edustus.

Vammaisten toimintakeskus on järjestänyt paljon mm. käsityökursseja. Tuotteen myydään ja rahalla monet köyhät saavat lisätuloja. Myös tällä tavalla vammaisen ihmisen elämä voi helpottua.

Vammaisten monimuotoinen tukeminen jatkossakin on tietoinen ja harkittu suunta, jonka haluamme kristillisenä lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestönä ottaa. Siinä toteutuu syvällisellä tavalla meille annettu tehtävä julistaa ilosanomaa ja huolehtia rakkaudella köyhistä ja vähäos

Gantuja (29) vammautui kuusivuotiaana pudottuaan hevosen selästä. Hän oli sen jälkeen hyvin sulkeutunut. Tänään hän johtaa Arhangain pyörätuoliyhdistystä, hänellä on aviomies ja hänen erityisprojektinsa on vammaisten perhesuunnittelu ja seksuaalivalistus.

aisista, jotka ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa. Kristilliselle arvopohjalle rakentaen haluamme myös kaikessa vammaistyössä välittää avoimuutta, rehellisyyttä ja korruption vastustamista. Ennen kaikkea haluamme kertoa Jumalasta, jonka luomis- ja lunastustyön perusteella jokaisen ihmisen elämä on samanarvoinen.

 

Ääriin asti

Tavaratalo Stockmannin omistuksessa vuodesta 1930 olleen pohjoismaiden suurimman kirjakaupan, Akateemisen, romahdus on opettavainen tarina. Vastikään julkaistussa kirjassaan Akateemisen entinen johtaja kertoo mitä tapahtui. Niin kauan kun Akateeminen sai toimia itsenäisesti, se teki hyvää tulosta, jopa parempaa kuin Stockmann. Tavaratalon johto kuitenkin päätti ”purkaa päällekkäisyyksiä ja saada säästöjä” ja integroi kirjakaupat osaksi tavarataloa.

Kun kirjakauppaa alettiin pyörittää tavaratalon johtokerroksesta, katkesi tärkeä yhteys. Kirjojen sisäänostajilla ei enää ollut kosketusta lukijoihin, kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Alamäki jyrkkeni ja lopulta Stockmann luopui Akateemisesta 2015.

Mitä tekemistä tällä on lähetystyön kanssa? Näin on myös lähetyselämässä. Sijoita tavaratalon tilalle kirkko ja kirjakaupan tilalle lähetysjärjestö ja lähetystyöntekijät. Vaikka sanat sisä- ja ulkolähetys ovat kokonaisvaltaisuuden nimissä julistettu aikansa eläneiksi, käsitteiden sisällöllinen ero ja siitä johtuva vaikutus toimintatapoihin on nähtävä.

Lähetystyöntekijöiden kautta pysymme kiinni maailmanlaajan Kristuksen seurakunnan lähetyselämässä. Lähetit ovat Kristus-ruumiin sidekudos ja elintärkeitä kirkkomme hapenottokyvylle. Yhteinen todistus -lähetysasiakirjassa ilmaistaan hyvin, että seurakunnan jäsenet eivät vain edistä, vaan toteuttavat lähetystyötä omalla paikallaan mahdollisuuksiensa mukaan. Mutta jos tämän seurauksena nuoret eivät lähde kaukomaille tai kipuile lähetystyöntekijän elämänuran valinnan kanssa, on kokonaisvaltaisuus ymmärretty totaalisen väärin.

Monet pakolaiset voivat tänä päivänä maassamme tutustua omalla kielellään Vapahtajaansa. Tämä siunaus olisi heiltä ja meiltä jäänyt kokematta, ellei keskuudestamme olisi vuosien saatossa lähetetty kutsun kuulleita kauas, pitkäaikaiseen työhön. Keski-Aasiassa uurastaneet, kielen ja kulttuurin oppineet työtoverimme, joiden puolesta uskolliset esirukoilijat ovat vuosia rukoilleet ja uhranneet, saavat nyt yllättäen kokea sadonkorjuun aikaa. Mutta ensin on istuttu tyynyllä ja juotu paljon teetä. Vastikään julkaistu Äiti, kuulin ukkosen äänen! -kirja (Perussanoma, 2017) kuvaa suomalaisen perheenäidin silmin värikkäästi elämää, johon vain harvalla länsimaisella naisella on ollut mahdollisuus kurkistaa.

Viimeisen 40 vuoden ajan Herramme on kuunnellut köyhien päivätyöläisten rukouksia Suomen kristittyjen puolesta Bangladeshin luoteisesta kolkasta. Osansa niistä ovat saaneet myös Suomen ulkoministeriön virkamiehet ja valtiovalta. Viime viikkoina rukouksiin lienee lisätty ylimääräinen halleluja ulkoministeriön tarkistettua kielteistä rahoituspäätöstään oikaisupyyntömme johdosta. Maassa pitkään palvellut Aili Maria Manninen on koonnut työmme vaiheista mielenkiintoisen lukupaketin Bangladeshin monet kasvot (Kylväjä, 2017).

Siihen, että happi kiertää ja lähetyselämä sykkii kirkossamme tulevaisuudessakin, antaa toivoa nyt alkava ennätyssuuri lähetyskurssimme. Jätän kiitoksella esirukouksiinne 13 kurssilla aloittavaa opiskelijaa ja heidän tulevat lähettäjärenkaansa.

pekka.makipaa@kylvaja.fi
Menkää maitten ääriin asti! Näin on käsky Kuninkaan. Vk. 426

Juutalaisevankelioinnin konferenssi Berliinissä

Kristillinen usko on suoraa jatkumoa Vanhan testamentin julistukselle ja opetukselle, opetti pastori David Sadok.

– Joskus kuulemme sanottavan, että juutalaiset eivät tarvitse Jeesusta, koska he ovat jo Jumalan valittua kansaa. Kuitenkin Raamattu vakuuttaa, että ei ole olemassa kahta erillistä tietä Jumalan luo. On vain evankeliumin tie. Ainoastaan usko Jeesukseen voi pelastaa juutalaiset ja kaikki muut maailman ihmiset, näillä sanoilla avasi Lausannen liikkeen juutalaistyön koordinaattori Rolf Gunnar Heitmann juutalaisevankelioinnin konferenssin Berliinissä.

Joka neljäs vuosi pidettävä konferenssi kokosi yhteen suuren joukon Jeesukseen uskovia juutalaisia ja heidän parissaan työskenteleviä.  Tällä kertaa kokous pidettiin Berliinissä, josta on viime vuosina muodostunut uudelleen eräs Euroopan juutalaisuuden keskuksista. Kaupungissa asuu yli 50 000 juutalaista, ja siellä vierailee vuosittain lähes saman verran turisteja sekä opiskelijoita Israelista.

Kokouksen osallistujat tulivat yli kymmenestä Euroopan maasta, sekä Israelista, USA:sta ja Australiasta. Kokouksen tavoitteena oli innostaa tavoittamaan evankeliumilla juutalaisia, kuulla heidän tilanteestaan ja oppia messiaanisesta juutalaisuudesta sekä yhteisestä uskostamme. Tämän kertainen kokoontuminen tapahtui reformaation merkkivuoden teemalla ”Uskonpuhdistus ja sen vaikutus juutalaisten evankeliointiin, messiaaninen juutalaisuus sekä juutalaisten ja kristittyjen väliset suhteet”.

– Juutalaiset ovat Jumalalle rakkaita ja Hänen valittua kansaansa (Room. 11:28). Tämän tähden Raamattuun sitoutuvat kristityt ovat aktiivisesti olleet mukana juutalaisten parissa tehtävässä lähetyksessä; julistuksessa ja palvelussa. Näin on ollut tähän asti, mutta onko tämä yhä voimassa, kysyttiin kokouksessa.

Pöytäkeskusteluissa pohdittiin muun muassa uskonpuhdistuksen perintöä.

Seminaareissa ja pöytäkeskusteluissa keskityttiin uskonpuhdistuksen perintöön ja sen vaikutukseen juutalaisten sekä kristittyjen välisiin suhteisiin. Samalla mietittiin, miten voimme löytää uusia tapoja viedä evankeliumia juutalaisille. Erityisesti haastettiin nuorta sukupolvea mukaan juutalaislähetykseen.

Kokouksessa oli mukana useita messiaanisen liikkeen vaikuttajia. Israelilainen messiaaninen pastori David Saddok kiteytti opetuksensa osuvasti:

– Kristillisellä uskolla on vahvat juutalaiset juuret. Jeesus oli taustaltaan juutalainen, joka syntyi juutalaiseen perheeseen. Hän kuului Daavidin sukuun. Kristillinen usko on suoraa jatkumoa Vanhan testamentin julistukselle ja opetukselle. Aabraham on sekä juutalaisten että kaikkien maailman kristittyjen kantaisä. Hän on meille esimerkki uskosta ja todellisesta Jumalaan turvautumisesta.

 

Mongolian-työn alkamisesta tänään 20 vuotta

Marttilan perhe lähtötunnelmissa lentokentällä elokuussa 1997.

Lähetysyhdistys Kylväjän Mongolian-työn alkamisesta tulee tänään kuluneeksi 20 vuotta. Kylväjä teki päätöksen uuden lähetyskentän aloittamisesta keväällä 1997 ja ensimmäisinä lähetteinä Mongolian pääkaupunkiin Ulaanbaatariin lähti nelihenkinen Marttilan perhe: Pentti, Marja-Kaarina, Joona (5) ja Teresa (2).

”Lähtöpäivä oli 17.8.1997. Lentoasemalle tuli runsas saattojoukko, jonka laulaessa meille lähtösiunauksen nieleskelimme kyyneleitä. Olimme viettäneet lähtöjuhlia nimikkoseurakunnissa ja meidät oli siunattu matkaan kaksikin kertaa, ensin Etiopiaan ja sitten Mongoliaan. Siunausta ei ole koskaan liikaa!” muistelevat Marttilat.

”Ehkä oli hyvä, ettemme etukäteen tienneet, millaiseen maahan olimme menossa”, toteaa tällä hetkellä Suomen Raamattuopiston vararehtorina ja maahanmuuttajakoulutuksesta vastaavana toimiva Marja-Kaarina.  Vuosikymmeniä rautaesiripun taakse suljettuna ollut Mongolia oli avautunut lähetystyölle vain muutamaa vuotta aikaisemmin. ”Maasta oli vaikea saada tietoa emmekä olleet valmistautuneet lähtemään sinne lähetyskurssin aikana. Vasta kun ovi Etiopiaan raamattukoulutyöhön sulkeutui viime metreillä, käänsimme katseemme etelästä itään.”

Lähtöön valmistautuminen oli yhteisöllinen projekti ja Marttilat tiesivät olevansa satojen ihmisten ajatuksissa ja rukouksissa: ”Menimme Norjan Luterilainen Lähetysliiton (NLM) työyhteyteen ja saimme ohjeen tuoda mukanamme kaiken mahdollisen kotia varten. Mongolian talous yski pahasti siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Sieltä oli vaikea saada esimerkiksi huonekaluja, sähkölaitteita tai päivittäistarvikkeita. Pakkasimme rautateitse lähetettyyn konttiin kalusteet ja omat tavaramme.”

Kylväjä-lehdessä olleen ilmoituksen perusteella monet osallistuivat tavaralahjoituksin ja lähetysrenkaan jäseniksi liittyi paljon ihmisiä, joille Kylväjä oli entuudestaan tuntematon. Eräs lähetysystävä toi konttiin upouuden jää-kylmäkaapin, joka palveli Marttiloita moitteettomasti heidän kaikki kolme työkauttansa ja sen ansiosta he välttivät varmasti monta vatsatautia. ”Koimme olevamme keskellä liikehdintää, jossa suomalaiset uskovat ottivat sydämenasiakseen juuri Mongolian auttamisen jaloilleen ja kirkon syntymisen siihen maahan”, Marttilat muistelevat.

Lue lisää ensimmäisten päivien tunnelmista Kylväjä-blogista.