Viestintä

Takaisin Israeliin

Hanna ja Juha-Pekka Rissanen  palaavat viidentoista Suomessa vietetyn vuoden jälkeen työhön Israeliin.

Hanna ja Juha-Pekka Rissanen valmistautuvat lähtemään seurakuntatyöhön Immanuel-kirkkoon Tel Aviv–Jaffaan ensi vuoden alkupuolella.

Paikka on Rissasille tuttu jo vuosilta 1990–1991, jolloin he aloittelivat työtään Israelissa edellisen kerran – tuolloin aluksi Norjan Israel-lähetyksen lähetteinä. Immanuel-kirkon työn jälkeen he toimivat Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Haifassa ja Jerusalemissa vuoteen 2002 asti.
Immanuel-kirkko tavoittaa ihmisiä monista taustoista ja kansalaisuuksista. Juutalaisia on luonteva tavoittaa esimerkiksi Avoin kirkko -toiminnan kautta. Vierailujen ja konserttien yhteydessä syntyy aivan luonnostaan ja väistämättä keskusteluja paikallisten kanssa.
– Immanuel-kirkko erottuu ympäristöstä ja se myös herättää paljon uteliaisuutta. Kirkko on yli sata vuotta vanha, joten sinne tulee paljon paikallisia turisteja ja turistiryhmiä. Siellä on yhdet Israelin parhaista uruista ja siellä on ihan säännöllisesti urkukonsertteja ja muita konsertteja. Niiden yhteydessä voidaan myös jakaa kirjallisuutta ja muuta materiaalia, Hanna kertoo.

Koska Rissaset osaavat jo hepreaa ja tuntevat paikallisen kulttuurin, he voivat aloittaa työn heti Israeliin mentyään. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, kirkon esittelyä, Raamatun opetusta, diakoniatyötä ja kirkkokonserttien järjestelyä.
– Jeesus tuli niitä varten, jotka lähellä olivat, niin kuin Efesolaiskirjeessä sanotaan, ja myös kauempana olevia varten. Evankeliumin esillä pito Jeesuksen oman kansan, juutalaisten parissa on edelleen ajankohtainen tehtävä ja haaste, koska tiedämme, että suurissa määrin juutalaiskansa ei ole ottanut omaa Messiastaan vastaan omana Herrana ja pelastajanaan, Juha-Pekka toteaa.
Paluu työhön Israeliin 15 vuoden jälkeen tuntuu Rissasista kiehtovalta ja mielenkiintoiselta.
– Olemme pitäneet koko ajan mahdollisuutena mielessä, että voisimme joskus vielä palata sinne, kutsumuksemme maahan. Nyt kun lapset lentävät jo pesästä pois, meillä on uusi elämänvaihe ja on mahdollisuus lähteä tällä tavalla kaksin.

Domini Life -mobiilisovellus kokoaa yhteen kristillisiä mediasisältöjä

Älypuhelimiin ladattava Domini Life -sovellus kokoaa yhteen kristillisiä mediasisältöjä eri lähteistä. Mobiilisovellus julkistettiin viime lauantaina Kristuspäivässä Turussa.

Sovellus on suunnattu erityisesti nuorelle aikuiselle, joka on kiinnostunut hengellisistä asioista, mutta ei osallistu seurakunnan toimintaan säännöllisesti tai ei löydä itselleen sopivaa tapaa osallistua.

Domini Life koostuu erilaisista osa-alueista. Sovellus kannustaa ilon ja huumorin kautta toimimaan ja aktivoimaan yhteyttä Jumalaan. Rukousosiossa voi jättää esirukouspyyntöjä, rukoilla toisten jättämien aiheiden puolesta ja tehdä oman rukousohjelman. Matkalla-osiossa saa tietoa järjestöjen työstä maailmalla. Voimasanoja-osio tarjoaa Raamatun jakeen joka päivälle. Uutissivustossa voi seurata kristillisten medioiden ja järjestöjen, myös Kylväjän, uutisia.

Domini Lifeen sisältyy myös pelillinen ominaisuus, jossa kerätään raamatullisia hahmoja. Taiteilija Pekka Rahkosen kuvittamista hahmoista jokainen tuo esiin jonkin näkökulman kristityn elämään.

Mobiilisovellus kokoaa yhteen useita toimijoita. Vetäjänä toimii Medialähetys Sanansaattajat yhteistyössä Kansan Raamattuseuran kanssa. Tekninen toteuttaja on Valu Digital Oy. Kirkon Mediasäätiö on tukenut hanketta.

Sovellus on ladattavissa Android- ja iOS-laitteille osoitteesta www.domini.life tai sovelluskaupoista.

Heria Voithiaksen työ pakolaisten parissa Ateenassa laajenee kahteen toimipisteeseen

Pakolaistyötä Ateenassa tekevä Kylväjän yhteistyöjärjestö Heria Voithias on saanut lahjoituksena huoneiston, johon se laajentaa toimintaansa. Uuteen rakennukseen tulee toimistotilaa sekä luokka- ja pienryhmätiloja, joita voidaan käyttää esimerkiksi raamattupiireihin, opetuslapseuttamistoimintaan ja kielikursseihin. Toimipisteet ovat alle 10 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Uusi tila tarvitsee kuitenkin vielä remonttia, jota Kylväjä on luvannut tukea taloudellisesti.

Vaikka suurin pakolaisaalto on ainakin toistaiseksi päättynyt, uusia tulijoita saapuu Kreikkaan keskimäärin lähes 100 päivässä. Yhteensä Kreikassa on yli 35 000 turvapaikanhakijaa. Heria Voithiaksen päiväkeskuksessa on toimintaa edelleen neljänä arkipäivänä viikossa. Yksi päivä menee kokouksiin, suunnitteluun ja valmisteluihin.

Vaikka Kylväjällä ei ole Ateenassa yhtään kokoaikaista työntekijää, on yhteys säilynyt hyvänä. Keväällä Heria Voithiaksen työssä oli mukana nuorten ryhmä PK-inter-kurssilta ja pakolais- ja maahanmuutajatyön koordinaattori Mikko Puhalainen vieraili keskuksessa. Kesällä Ateenan pakolaistyöhön osallistui Kylväjän kautta kuusi harjoittelijaa, seniorilähettiä ja muita vapaaehtoisia.

– Jos Kylväjän maahanmuuttajatyötä ajattelee laaja-alaisesti, niin voisi sanoa, että alkutahdit sille lyötiin jo 50 vuotta sitten, kun ensimmäiset lähetit lähtivät Keski-Aasiaan. Siitä asti monet ovat opetelleet kieltä ja tutustuneet kulttuuriin työskennellessään maassa, sanoo Puhalainen. – Vuosien mittaan ja erityisesti parin viime vuoden aikana kotimaassa olevat entiset lähetit ja muut vapaaehtoiset ovat tehneet työtä maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa. Kielitaidolla, kulttuurin ja uskonnon tuntemisella on ollut nyt suunnattomasti käyttöä kotimaassa.

Lähetystyöhän ei ole pelkästään kauaksi lähtemistä vaan työtä voi tehdä myös kotimaassa eri elämänvaiheissa ja tilanteissa.

– Jumalan suunnitelmat voi siis olla todella pitkäkantoisia, ja niiden päämääriä me ei itse edes välttämättä nähdä ja ymmärretä. Mutta ei meidän aina tarvitsekaan. Meidän tehtävä on olla uskollinen Jumalan kutsulle, Puhalainen päättää.

Juoksutapahtuma Mongoliassa toukokuussa

Sambuudanzan järjestää juoksutapahtumaa Mongoliassa.

Tsetserlegissä Mongoliassa järjestetään 6.5.2018 juoksutapahtuma, johon kutsutaan myös vammaisurheilijoita. Päämatkana on puolimaraton 21 km ja lyhyempinä 5 km sekä 1,5 km. Lyhyemmillä matkoilla juostaan kilpaa eri ikäryhmissä, yhdeksänvuotiaista ylöspäin. Juoksutapahtuma on profiloitunut vahvasti vammaisurheilutapahtumaksi. Tapahtuman järjestelyjä johtavat paikallisen Hairin Medee -seurakunnan pastori Idree sekä paraurheilija ja vammaisurheilujärjestön sihteeri Sambuudanzan.

Idean juoksutapahtumaan saanut Sambuudanzan on saavuttanut menestystä paraurheilussa kansainvälisellä tasolla. Hän on Paralympialiiton vuoden 2016 Aasia-Oseanian mestaruuskilpailuiden kuulantyönnön hopeamitalisti sekä kuusinkertainen Mongolian mestari. ”Tänä vuonna yleisurheilu on ollut tauolla ja olen keskittynyt voimannostoon”, Sambuudanzan toteaa. Harjoituskertoja hänelle kertyy kuusi viikossa.

Juoksutapahtuman tavoitteena on tehdä vammaisurheilu tunnetuksi Arhangain läänissä ja lisätä tietoutta päättäjien keskuudessa. Vammaisurheilua Mongoliassa rajoittavat asenteiden lisäksi myös sopivien harjoitusapuvälineiden ja harjoittelupaikkojen puute. ”Hallilajeja on helppo harjoitella ympäri vuoden. Mutta esimerkiksi kuulantyöntöä ja kiekonheittoa ei talvella pääse täysillä treenaamaan. Ne vaativat apuvälineitä ja sisäharjoituspaikkoja ei ole,” Sambuudanzan toteaa.
”Suosittuja lajeja ovat lentopallo, koripallo, ammunta, jousiammunta sekä judo. Uutena lajina on tullut kädenvääntö. Vammaisurheilu on Mongoliassa kuitenkin vielä vähäistä.” Sambuudanzanin arvion mukaan koko maassa vammaisurheilijoita on noin 1500. Arhangain maakunnassa toimintaan osallistuu noin 100 henkeä ja heistä reilu kymmenen voidaan luokitella kansallisen tason vammaisurheilijoiksi. ”Vammaiset pystyvät urheilemaan siinä missä muutkin. Haluan järjestää maratonin Arhangaissa niin, että kaikki pääsevät osallistumaan. Toivon tästä hyvän fiiliksen tapahtumaa.”

Tiedustelut ja kansainväliset ilmoittautumiset maratonille: jaakko.tikkanen@flom.fi

Urheilutyö kokoaa nuoria Mongoliassa

Kylväjä tekee urheilulähetystyötä Mongoliassa vuonna 2014 perustetun FLOM Sports Clubin kautta. Seura järjestää viikoittaisia urheilutapahtumia sekä useamman urheiluleirin vuosittain lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Toimintaa on monella eri paikkakunnalla ja se kokoaa viikoittain satoja nuoria yhteen. FLOM Sports Club kouluttaa seurakuntalaisista uusia valmentajia ja johtajia, jotka ovat lyhyessä ajassa kasvaneet kantamaan vastuuta laajenevasta työstä, joka on saanut innostuneen vastaanoton. Urheilu tuo toivoa ja iloa monesti haastavan arjen keskelle.

Ulaanbaatarissa urheilukerhoissa päälajina on lentopallo. Toimintaan osallistujien keski-ikä on noin 17-18 vuotta. Tytöt ja pojat pelaavat yhdessä ja toimintaa ohjaavat Ulaanbaatarin Sain Medee -seurakunnasta Njama, Murun ja Uuchka.

Zuunmodissa on myös toimintaa kerran viikossa, ikäryhmänä 15-18-vuotiaat tytöt ja pojat. Päälajeina ovat lentopallo ja koripallo. Tämän hetkinen suuri haaste ja rukousaihe Zuunmodissa on löytää uudet paikalliset vastuunkantajat, jotka asuisivat itse paikkakunnalla. Nuori pariskunta, joka johti seurakuntaa ja myös urheilutoimintaa muutti yllättäen toiselle paikkakunnalle muiden töiden perässä. Urheilutoiminnasta ja seurakunnan jumalanpalveluksista vastaavat nyt Ulaanbaatarin seurakunnan vetäjät, Ulaanbaatarista käsin. Pidemmän päälle tämä on haastava tilanne. Pelivuorot jatkuvat myös Mandalgobissa, päävastuunkantajana Mungunshagai.

Kesällä järjestettiin urheilupäivä, jossa oli mukana Ulaanbaatarin ja Zuunmodin nuoria. He pelasivat yhdessä koripalloa Zuunmodin seurakunnan pihalla. Seurakuntien kesäleirillä oli myös yhteistä urheiluohjelmaa, vaikka kyseessä ei ollut erityinen urheiluleiri.

Richard Harvey opettaa Lutherista ja messiaanisesta juutalaisuudesta

Richard Harvey

Messiaaninen juutalainen teologi Richard Harvey vierailee Suomessa 20.-26.11. Juutalaisevankelioinnin Suomen työryhmän (JUST) kutsusta. Luvassa on asiantuntevaa ja syvällistä opetusta muun muassa Lutherin ja messiaanisen juutalaisuuden suhteesta. Harveyta voi kuulla Helsingissä, Joensuussa, Ryttylässä, Turussa ja Kauniaisissa. Ohjelman osoitetietoihin ja kellonaikoihin on tullut joitakin muutoksia, tarkista ajantasaiset tiedot täältä.

Richard Harvey on opiskellut ja toiminut opettajana muun muassa All Nations Christian Collegessa. Vuonna 2008 valmistui hänen uraauurtava väitöskirjansa Mapping Messianic Jewish Theology, ensimmäinen messiaanisen juutalaisuuden teologisia suuntauksia kartoittava tutkimus.

Vuodesta 2011 alkaen Harvey on toiminut vanhempana tutkijana Jews for Jesus -järjestössä kiertäen eri puolilla opettamassa ja kouluttamassa sekä osallistuen messiaanisen juutalaisuuden teologiaa käsittelevään kansainväliseen keskusteluun. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Luther and the Jews – Putting Right the Lies.

Lisää Richard Harveysta Kylväjä-lehden numerosta 1/2017.

 

Reformaation juhlavuoden päätösmessun kolehti kerättiin vastoin kirkkohallituksen ohjeistusta

Viime pyhänä Suomen kirkoissa kerättiin kirkkohallituksen määräämä virallinen kolehti raamatunopetus- ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Turussa vietetyssä reformaation merkkivuoden päätösmessussa kolehti kerättiin sen sijaan Kirkon Ulkomaanavulle, mikä on herättänyt keskustelua kirkolliskokousta myöten.

Kolehtikohteiden vaihtaminen on kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaisesti luvallista kahdesta syystä: paikkakunnalla sattunut onnettomuus tai jonkun järjestön kirkkopyhä, mikä tarkoittaa esimerkiksi järjestön edustajan saarnavuoroa. Turussa nämä perusteet eivät täyttyneet.

Tuomiorovasti Heimo Rinteen mukaan päätös kolehtikohteen vaihtamisesta tehtiin kesäkuussa. Kotimaa24:n uutisen mukaan Rinne perusteli päätöstä: ”Ajattelimme, että koska kyse on reformaation valtakunnallisesta päätösjuhlasta, niin reformaation henkeen sopii paremmin ajatus kolehdin keräämisestä koulutukseen ja lukutaitoon kaukaisissa maissa kuin se, että kolehti menisi yhdelle lähetysjärjestölle.”

Ajatus siitä, että Kylväjä keräisi kolehtivaroja itselleen ja jokin toinen järjestö vastaavasti kaukaisiin maihin, on hämmentävä. Kylväjän kautta kolehti olisi mennyt juuri ”kaukaisiin maihin” Kylväjän työalueille Aasiassa ja Afrikassa, sekä ”koulutukseen ja lukutaitoon”: kielityöhön, Raamatun opettamiseen, raamattukoulutukseen ja raamatunkäännöstyöhön. Martti Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen yksi keskeisimmistä uudistuksista oli Raamatun kääntäminen kansan kielelle, jotta kaikki voisivat lukea ja opiskella Sanaa omalla äidinkielellään. Se on Kylväjän raamattutyönkin tavoite.

”Kolehtikohteen vaihtamisessa ei ole kyse vain rahasta. Televisioidussa messussa tieto Kylväjän raamattutyöstä olisi levinnyt laajalle katsojakunnalle”, toteaa Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala.

Reformaation juhlavuoden toimikunnalle oli lähetetty materiaaleina muun muassa kolehdin esittelyteksti:

”Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Sanaa tutkitaan yhdessä ja opetellaan elämään sen mukaan. Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan tutkimaan ja opettamaan Raamattua itsekin ja viemään evankeliumia uusille seuduille. Siellä, missä Raamattua ei vielä ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön. Tämän pyhän kolehti kerätään raamatunopetus ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta.”

Rohkea kirkko

En liene ainoa, joka miettii, miten on mahdollista, että olemme länsimaissa siirtämässä kristinuskon marginaaliin ja kadottamassa kosketuksen historiaamme. Olemme onnistuneet kesyttämään sen kyvyttömäksi haastamaan ihmisen itsemääräämisen ja itsensä pelastamisen I love me -kulttia.

Varhaiskirkon aikana evankeliumi oli vetovoimaista ja nopeasti etenevää, koska se oli uutta, outoa ja ilman historian painolastia. Kaksi vuosituhatta kristittyjen syntejä, sotia, älyllistä ylimielisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, valikoivaa Raamatun tekstien käyttöä ja muuta pahaa on peittänyt evankeliumin maailmalta.

Syntejä ja laiminlyöntejä on helppo osoittaa, eikä armahdettujen syntisten yhteisön tulisi hävetä tunnustaa niitä. Mutta vielä pahempaa on, jos vaikenemme siitä hyvästä, jonka evankeliumi on saanut ja saa yhteiskunnissa aikaan. Ranskalainen ateistikirjailija Albert Camus kutsuttiin sodan jälkeen 1948 puhumaan katoliseen luostariin siitä, mitä maailma odottaa kristityiltä. Hän yllätti yleisönsä ilmoittamalla, että se mitä maailma eniten tarvitsee ja odottaa, on että kristityt pysyvät kristittyinä ja puhuvat kuuluvasti ja selvästi.

Miten tulisi reagoida siihen, että lähetystyö on jäänyt sivuosaan pohjoismaistenkin kirkkojen todistuksessa? Ne perustelevat olemassaoloaan mieluummin auttamisen ja diakonian kuin sanomansa kautta. Luterilaisen maailmanliiton osastojen tilanne on kuvaava. Maailmanpalvelun (World Service) budjetti oli viime vuonna 131 miljoonaa euroa ja sillä on 7548 työntekijää. Vastaavasti Lähetyksen ja Kehityksen (Mission and Development) budjetti oli 8,6 miljoonaa ja sillä oli 16 työntekijää. Koko ruumis voisi paremmin, jos toinen käsi ei olisi surkastunut.

Turusta televisioidun reformaation juhlajumalanpalveluksen kolehti kerättiin Kirkon ulkomaanavulle, vaikka sunnuntai oli Kylväjän ainoa vuosittainen virallinen kolehtipyhä ja kohteena raamattuopetus Aasiassa ja Afrikassa. Tällaisissa tilanteissa yritämme muistaa hallituksemme urheilevan puheenjohtajan rohkaisua: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Tiedetään: uhriutumista pitää varoa, nöyryyttä harjoittaa. Evankeliumin sanoman ylivertaisuudesta vakuuttuneen yksilön tai yhteisön vaarana on ajatella olevansa itse Jumalan lahja ihmiskunnalle. Iloitaan nyt siitä, että kolehtia ylipäätään kerätään, eikä kohteessa sinänsä ole moitittavaa.

Mutta ymmärrämmekö juuriamme ja lähetystyön merkitystä: lukemattomien evankeliumin koskettamien naisten ja miesten joskus sairastumiseen ja marttyyriyteen saakka vienyt epäitsekäs kiintymys Jumalaan ja ihmisiin on mahdollistanut monien kansojen omankielisen kirjallisuuden ja kulttuurin kehittymisen. Se on puolustanut paikallisia riistäjiltä, vapauttanut naisia, orjia ja lapsia ja vaikuttanut sosiaalisiin uudistuksiin ja myös rakentanut länsimaisen yhteiskuntamme moraalisen perustan.

Olemme siirtymässä Juurilla kasvamisen teemavuodesta Luokseen kutsuvaan. Tulevissa Kylväjä-lehdissä haluamme tuoda esiin, mitä evankeliumi Jeesuksesta saa aikaan. On vielä paljon paikkoja, jossa Hän on outo, uusi ja vailla historian painolastia.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Viestimme kauttamme avautuvista näkymistä ja toiminnasta aktiivisesti, selkeästi ja osallisuuteen kutsuvasti. Kerromme siitä, mitä evankeliumi saa aikaan”. Kylväjän toiminnan suunta 2016–2020

Annoit minulle elämän – Raamattu lähetystyön ytimessä

Reformaation merkkivuonna lähetyselämän keskuksessa on Raamattu. Sen sanoman tavoittamattomissa on vielä kansoja, kieliryhmiä, perheitä ja yksittäisiä ihmisiä, joita Raamatun Jumala kaipaa kohdata. Lähetysyhdistys Kylväjän lähetystyön tavoite on uskon syntyminen ja seurakuntien perustaminen sinne, missä ei enää tai vielä tunneta Kristusta.

Kirkkohallituksen määräämä Kylväjän kolehtipyhä on uskonpuhdistuksen muistopäivänä 5.11.2017. Kolehtikohteena on Raamatun opetus ja koulutus Aasiassa ja Afrikassa. Kolehtipyhä on osa Lähetysyhdistys Kylväjän raamattutyön keräystä.

Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana kaikilla Kylväjän työalueille. Sanaa tutkitaan yhdessä ja opetellaan elämään sen mukaan. Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan tutkimaan ja opettamaan sitä, ja viemään evankeliumia uusille seuduille.

Siellä, missä Raamattua ei ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön. Jos julkinen Raamatun opetus on mahdotonta, eletään sanomaa todeksi auttaen ja palvellen. Raamattukoulutus varustaa seurakuntia ja tukee vastuunkantajien koulutusta.

Kielityötä Kylväjä tekee tällä hetkellä Kaukasiassa, Nepalissa, Siperiassa ja Keski-Aasiassa. Hiljattain on valmistunut muun muassa kristillistä ääni- ja videomateriaalia Nepalin syrjäseutujen lukutaidottomien käyttöön kännykän avulla.

Raamattukoulutustyössä Kylväjä on mukana Etiopiassa, Mongoliassa, Japanissa, Etu-Aasiassa, Kaukasiassa ja Nepalissa. Etiopiassa Kylväjä on tukenut Adolan raamattukoulua jo sen perustamisesta saakka, vuodesta 1972. Mongoliassa Kylväjä on mukana Darhanin raamattukoulussa ja Paimentolaisten seurakuntakoulussa, joka sai alkunsa vuosi sitten. Yksi Paimentolaisten seurakuntakoulun vierailevista opettajista on Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto.

Raamattua selittävän kristillisen kirjallisuuden julkaiseminen tukee seurakunnan syntymiseen tähtäävää työtä, näin etenkin Burjatian maaseudulla Itä-Siperiassa, katuevankeliointityössä Ukrainassa ja Immanuel-kirkossa Israelissa. Itä-Siperiassa Raamattuun suhtaudutaan kunnioittavasti, kertoo lähetystyöntekijä Anitta Lepomaa. ”Raamattua luetaan varovasti ja aralla mielellä. Jokainen sana on tärkeä.” Merkittävää on myös saada käyttöön Katekismus paikallisella kielellä, kuten viime keväänä Kaukasiassa.

Lähetysyhdistys Kylväjän raamattutyötä esitellään virallisen kolehtipyhän jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa sunnuntaina 5.11.2017, joka on myös uskonpuhdistuksen muistopyhä.

Tietoa Kylväjän kolehtipyhästä ja kolehtikohteen esittelymateriaalit: www.kylvaja.fi/seurakunnille

Tietoa Kylväjän raamattutyöstä www.kylvaja.fi/raamattutyo

Annoit minulle elämän – raamattutyön keräys www.kylvaja.fi/lahjoita

Mongoliaan perustetaan evankelisluterilainen kirkko

Mongolian luterilaiset seurakunnat yhdistyvät kirkoksi 31.10. Kuvassa kirkkorakennus maaseudulla.

Uskonpuhdistuksen juhlavuosi vauhditti pitkään suunnitteilla olluttu Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon (Mongolian Evangelical Lutheran Church, MELC) perustamista. Kirkon virallista perustamisjuhlaa vietetään 31.10. Ulaanbaatarissa päivälleen 500 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen.

“Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuosi on meille hyvä merkkipaalu yhdistyä ja perustaa uusi kirkko”, toteaa Ulanbaatarissa sijaitsevan teologisen korkeakoulun rehtori, pastori Purevdorj Jamsran.

Mongoliassa on noin 20 luterilaisia seurakuntaa, joiden perustamisessa Kylväjäkin on ollut mukana.  Kylväjän työn tuloksena on syntynyt kolme itsenäistä luterilaista seurakuntaa ja useita niiden alaisuudessa toimivia kappeliseurakuntia. Lisäksi lähetystyötä ovat tehneet muun muassa norjalaiset. Nyt on erillisten seurakuntien aika yhdistyä yhteiseksi kirkoksi, jonka avajaisjuhliin osallistuvat Suomesta lähetysosaston johtaja Pentti Marttila, viestintäpäällikkö Outi Rajala ja hallituksen jäsen Ulla Tulisalo.

 

Lisätietoa Kylväjän työstä Mongoliassa.

Uutista täydennetty 27.10.2017 klo 8.11

Odessassa lehtimajanjuhla ja luterilainen sadonkorjuujuhla

Juutalaiset Jeesukselle -järjestö ja messiaaniset Uusi Jerusalem ja Luvattu maa -seurakunnat viettivät lehtimajanjuhlaa Odessassa. Luterilaisessa seurakunnassa oli puolestaan sadonkorjuujuhla.

Lehtimajanjuhla on syksyn sadonkorjuujuhla, johon tuodaan hedelmiä ja palmupuiden oksia ja kiitetään Jumalaa sadosta. Juhlaa varten rakennetaan maja, joka symboloi juutalaisten väliaikaisia asumuksia 40 vuoden vaelluksella erämaassa Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen.

Muutamat israelilaiset rabbit opettavat, että Messiaan tulo tapahtuu lehtimajanjuhlan aikana. Messiaanisissa kirjallisuuslähteissä on vahva todistus siitä, että Jeesus Messiaan syntymä olisi tapahtunut juuri tämän juhlan aikaan. Kun Jeesus sitten vietti lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa, hän kutsui kaikkia janoisia tulemaan luokseen.

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: “Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ‘hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Joh. 7:37-38

Luterilaisen seurakunnan sadonkorjuujuhla.

 

Lehtimajajuhla Odessassa 2017.

 

Repiä, särkeä, rakentaa, istuttaa

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kääntyessä loppusuoralle saimme Mongoliasta sykähdyttävän viestin, kutsun Mongolian evankelisluterilaisen kirkon perustamisjuhlaan 31.10.2017. Norjalaisen ja suomalaisen lähetysyhteistyön tuloksena syntyneet seurakunnat ovat jo pidemmän aikaa selvittäneet mahdollisuutta yhdistyä kirkoksi. Neuvotteluja johtaneen paikallisen pastorin mukaan uskonpuhdistuksen juhlavuosi on sopiva merkkipaalu yhdistyä ja perustaa luterilainen kirkko.

Elämme melkoista merkkivuotta. Mongoliassa on syntymässä luterilainen kirkko, Suomessa hajoamassa. Uskonpuhdistuksen muistopäivää – joka tänä vuonna on myös Kylväjän kolehtipyhä – vietetään kirkkomme evankeliumikirjan pyhäpäiväkuvauksen mukaan muistaen, että ”Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen”.

Keitä ovat ne ihmiset, jotka auttavat meitä palaamaan uskomme perusteisiin ja Raamattuun? Kuka tahansa ja kaikki, joilla on kyky ja rohkeus sanoa sekä kyllä että ei. Kyllä kertoo siitä, mitä olemme, ja ei siitä, mitä emme ole. Jälkimmäinen on aina vaikeampaa, mutta juuri siitä syntyy identiteetti. Kyllän sanominen Kristukselle ei yleensä johda koettelemuksiin, vaan ein sanominen sille, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Ihmiset, jotka auttavat meitä uudistumaan uskossa, eivät ensisijaisesti pohdi kirkon imagohaittoja, gallup­kyselyjen prosentteja, kirkon jäsenmäärän laskua, ikärakenteen painottumista vanhempiin ikäryhmiin tai edes nuorten eroamista kirkosta.

Globaalissa maailmassa kristillisellä seurakunnalla on ikiaikainen, kansainvälinen normijärjestelmä, joka auttaa yhteisöinä ja yksilöinä vaalimaan omantunnon elämää ja arvioimaan reittiä: Sana, jonka mukaan kaikkea opetusta ja elämää tulee arvioida. Sanallaan Jumala repii ja särkee ja rakentaa ja istuttaa (Jer. 1:10).

Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat kirkkoihin ja kristittyihin ilman näkyviä merkkejä, huomaamatta. Myös aasialaisilla kirkoilla on ongelmansa. Eteläkorealainen lähetysjohtaja kertoi, että hänen maassaan köyhillä ja tavallisilla työläisillä ei ole enää varaa tulla kristityiksi ja osallistua kirkon toimintaan. Kristityt ovat rikastuneet ja keskiluokkaistuneet. Valtionhallinnon johtajista 70 prosenttia on kristittyjä, ja kollegan mukaan juuri he ovat kaikkein pahimmin korruptoituneita.

Arvokkainta, mitä voimme lähetystyössä antaa kansalle ja kulttuurille, on opastus Jumalan ilmoituksen lähteelle. Kansakunnat ja yksilöt on muokattu siitä kirjallisuudesta, jota ne lukevat. Kuullun ja luetun ymmärtämistä ja identiteettiä testataan erityisesti silloin, kun päättäjiksemme asetetut eivät rohkene sanoa ei, vaan myötäilevät yleistä mielipidettä.
Tässä numerossa kerrotaan raamattutyöstä Kylväjän työalueilla.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme”. Hepr. 3:4–6