Viestintä

Ääriin asti

Tavaratalo Stockmannin omistuksessa vuodesta 1930 olleen pohjoismaiden suurimman kirjakaupan, Akateemisen, romahdus on opettavainen tarina. Vastikään julkaistussa kirjassaan Akateemisen entinen johtaja kertoo mitä tapahtui. Niin kauan kun Akateeminen sai toimia itsenäisesti, se teki hyvää tulosta, jopa parempaa kuin Stockmann. Tavaratalon johto kuitenkin päätti ”purkaa päällekkäisyyksiä ja saada säästöjä” ja integroi kirjakaupat osaksi tavarataloa.

Kun kirjakauppaa alettiin pyörittää tavaratalon johtokerroksesta, katkesi tärkeä yhteys. Kirjojen sisäänostajilla ei enää ollut kosketusta lukijoihin, kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Alamäki jyrkkeni ja lopulta Stockmann luopui Akateemisesta 2015.

Mitä tekemistä tällä on lähetystyön kanssa? Näin on myös lähetyselämässä. Sijoita tavaratalon tilalle kirkko ja kirjakaupan tilalle lähetysjärjestö ja lähetystyöntekijät. Vaikka sanat sisä- ja ulkolähetys ovat kokonaisvaltaisuuden nimissä julistettu aikansa eläneiksi, käsitteiden sisällöllinen ero ja siitä johtuva vaikutus toimintatapoihin on nähtävä.

Lähetystyöntekijöiden kautta pysymme kiinni maailmanlaajan Kristuksen seurakunnan lähetyselämässä. Lähetit ovat Kristus-ruumiin sidekudos ja elintärkeitä kirkkomme hapenottokyvylle. Yhteinen todistus -lähetysasiakirjassa ilmaistaan hyvin, että seurakunnan jäsenet eivät vain edistä, vaan toteuttavat lähetystyötä omalla paikallaan mahdollisuuksiensa mukaan. Mutta jos tämän seurauksena nuoret eivät lähde kaukomaille tai kipuile lähetystyöntekijän elämänuran valinnan kanssa, on kokonaisvaltaisuus ymmärretty totaalisen väärin.

Monet pakolaiset voivat tänä päivänä maassamme tutustua omalla kielellään Vapahtajaansa. Tämä siunaus olisi heiltä ja meiltä jäänyt kokematta, ellei keskuudestamme olisi vuosien saatossa lähetetty kutsun kuulleita kauas, pitkäaikaiseen työhön. Keski-Aasiassa uurastaneet, kielen ja kulttuurin oppineet työtoverimme, joiden puolesta uskolliset esirukoilijat ovat vuosia rukoilleet ja uhranneet, saavat nyt yllättäen kokea sadonkorjuun aikaa. Mutta ensin on istuttu tyynyllä ja juotu paljon teetä. Vastikään julkaistu Äiti, kuulin ukkosen äänen! -kirja (Perussanoma, 2017) kuvaa suomalaisen perheenäidin silmin värikkäästi elämää, johon vain harvalla länsimaisella naisella on ollut mahdollisuus kurkistaa.

Viimeisen 40 vuoden ajan Herramme on kuunnellut köyhien päivätyöläisten rukouksia Suomen kristittyjen puolesta Bangladeshin luoteisesta kolkasta. Osansa niistä ovat saaneet myös Suomen ulkoministeriön virkamiehet ja valtiovalta. Viime viikkoina rukouksiin lienee lisätty ylimääräinen halleluja ulkoministeriön tarkistettua kielteistä rahoituspäätöstään oikaisupyyntömme johdosta. Maassa pitkään palvellut Aili Maria Manninen on koonnut työmme vaiheista mielenkiintoisen lukupaketin Bangladeshin monet kasvot (Kylväjä, 2017).

Siihen, että happi kiertää ja lähetyselämä sykkii kirkossamme tulevaisuudessakin, antaa toivoa nyt alkava ennätyssuuri lähetyskurssimme. Jätän kiitoksella esirukouksiinne 13 kurssilla aloittavaa opiskelijaa ja heidän tulevat lähettäjärenkaansa.

pekka.makipaa@kylvaja.fi
Menkää maitten ääriin asti! Näin on käsky Kuninkaan. Vk. 426

Juutalaisevankelioinnin konferenssi Berliinissä

Kristillinen usko on suoraa jatkumoa Vanhan testamentin julistukselle ja opetukselle, opetti pastori David Sadok.

– Joskus kuulemme sanottavan, että juutalaiset eivät tarvitse Jeesusta, koska he ovat jo Jumalan valittua kansaa. Kuitenkin Raamattu vakuuttaa, että ei ole olemassa kahta erillistä tietä Jumalan luo. On vain evankeliumin tie. Ainoastaan usko Jeesukseen voi pelastaa juutalaiset ja kaikki muut maailman ihmiset, näillä sanoilla avasi Lausannen liikkeen juutalaistyön koordinaattori Rolf Gunnar Heitmann juutalaisevankelioinnin konferenssin Berliinissä.

Joka neljäs vuosi pidettävä konferenssi kokosi yhteen suuren joukon Jeesukseen uskovia juutalaisia ja heidän parissaan työskenteleviä.  Tällä kertaa kokous pidettiin Berliinissä, josta on viime vuosina muodostunut uudelleen eräs Euroopan juutalaisuuden keskuksista. Kaupungissa asuu yli 50 000 juutalaista, ja siellä vierailee vuosittain lähes saman verran turisteja sekä opiskelijoita Israelista.

Kokouksen osallistujat tulivat yli kymmenestä Euroopan maasta, sekä Israelista, USA:sta ja Australiasta. Kokouksen tavoitteena oli innostaa tavoittamaan evankeliumilla juutalaisia, kuulla heidän tilanteestaan ja oppia messiaanisesta juutalaisuudesta sekä yhteisestä uskostamme. Tämän kertainen kokoontuminen tapahtui reformaation merkkivuoden teemalla ”Uskonpuhdistus ja sen vaikutus juutalaisten evankeliointiin, messiaaninen juutalaisuus sekä juutalaisten ja kristittyjen väliset suhteet”.

– Juutalaiset ovat Jumalalle rakkaita ja Hänen valittua kansaansa (Room. 11:28). Tämän tähden Raamattuun sitoutuvat kristityt ovat aktiivisesti olleet mukana juutalaisten parissa tehtävässä lähetyksessä; julistuksessa ja palvelussa. Näin on ollut tähän asti, mutta onko tämä yhä voimassa, kysyttiin kokouksessa.

Pöytäkeskusteluissa pohdittiin muun muassa uskonpuhdistuksen perintöä.

Seminaareissa ja pöytäkeskusteluissa keskityttiin uskonpuhdistuksen perintöön ja sen vaikutukseen juutalaisten sekä kristittyjen välisiin suhteisiin. Samalla mietittiin, miten voimme löytää uusia tapoja viedä evankeliumia juutalaisille. Erityisesti haastettiin nuorta sukupolvea mukaan juutalaislähetykseen.

Kokouksessa oli mukana useita messiaanisen liikkeen vaikuttajia. Israelilainen messiaaninen pastori David Saddok kiteytti opetuksensa osuvasti:

– Kristillisellä uskolla on vahvat juutalaiset juuret. Jeesus oli taustaltaan juutalainen, joka syntyi juutalaiseen perheeseen. Hän kuului Daavidin sukuun. Kristillinen usko on suoraa jatkumoa Vanhan testamentin julistukselle ja opetukselle. Aabraham on sekä juutalaisten että kaikkien maailman kristittyjen kantaisä. Hän on meille esimerkki uskosta ja todellisesta Jumalaan turvautumisesta.

 

Mongolian-työn alkamisesta tänään 20 vuotta

Marttilan perhe lähtötunnelmissa lentokentällä elokuussa 1997.

Lähetysyhdistys Kylväjän Mongolian-työn alkamisesta tulee tänään kuluneeksi 20 vuotta. Kylväjä teki päätöksen uuden lähetyskentän aloittamisesta keväällä 1997 ja ensimmäisinä lähetteinä Mongolian pääkaupunkiin Ulaanbaatariin lähti nelihenkinen Marttilan perhe: Pentti, Marja-Kaarina, Joona (5) ja Teresa (2).

”Lähtöpäivä oli 17.8.1997. Lentoasemalle tuli runsas saattojoukko, jonka laulaessa meille lähtösiunauksen nieleskelimme kyyneleitä. Olimme viettäneet lähtöjuhlia nimikkoseurakunnissa ja meidät oli siunattu matkaan kaksikin kertaa, ensin Etiopiaan ja sitten Mongoliaan. Siunausta ei ole koskaan liikaa!” muistelevat Marttilat.

”Ehkä oli hyvä, ettemme etukäteen tienneet, millaiseen maahan olimme menossa”, toteaa tällä hetkellä Suomen Raamattuopiston vararehtorina ja maahanmuuttajakoulutuksesta vastaavana toimiva Marja-Kaarina.  Vuosikymmeniä rautaesiripun taakse suljettuna ollut Mongolia oli avautunut lähetystyölle vain muutamaa vuotta aikaisemmin. ”Maasta oli vaikea saada tietoa emmekä olleet valmistautuneet lähtemään sinne lähetyskurssin aikana. Vasta kun ovi Etiopiaan raamattukoulutyöhön sulkeutui viime metreillä, käänsimme katseemme etelästä itään.”

Lähtöön valmistautuminen oli yhteisöllinen projekti ja Marttilat tiesivät olevansa satojen ihmisten ajatuksissa ja rukouksissa: ”Menimme Norjan Luterilainen Lähetysliiton (NLM) työyhteyteen ja saimme ohjeen tuoda mukanamme kaiken mahdollisen kotia varten. Mongolian talous yski pahasti siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Sieltä oli vaikea saada esimerkiksi huonekaluja, sähkölaitteita tai päivittäistarvikkeita. Pakkasimme rautateitse lähetettyyn konttiin kalusteet ja omat tavaramme.”

Kylväjä-lehdessä olleen ilmoituksen perusteella monet osallistuivat tavaralahjoituksin ja lähetysrenkaan jäseniksi liittyi paljon ihmisiä, joille Kylväjä oli entuudestaan tuntematon. Eräs lähetysystävä toi konttiin upouuden jää-kylmäkaapin, joka palveli Marttiloita moitteettomasti heidän kaikki kolme työkauttansa ja sen ansiosta he välttivät varmasti monta vatsatautia. ”Koimme olevamme keskellä liikehdintää, jossa suomalaiset uskovat ottivat sydämenasiakseen juuri Mongolian auttamisen jaloilleen ja kirkon syntymisen siihen maahan”, Marttilat muistelevat.

Lue lisää ensimmäisten päivien tunnelmista Kylväjä-blogista.

Ulkoasiainministeriö myönsi valtionavustusta Kylväjän ruokaturvahankkeelle Bangladeshissa

Säästöryhmissä naiset oppivat muun muassa toimeentulosta ja ravitsemuksesta.

Suomen ulkoasiainministeriö on muuttanut viime joulukuussa tekemäänsä päätöstä osittain ja myöntänyt valtionavustusta Ruokaturvaa kyläyhteisövoimalla -hankkeen toteuttamiseen Bangladeshissa.

Viime joulukuun kielteisen hanketukipäätöksen jälkeen Kylväjä kirjoitti oikaisupyynnön, jonka johdosta ulkoasiainministeriö tarkisti päätöstään.
Ulkoasiainministeriö muutti päätöstään osittain niin, että Kylväjälle myönnettiin valtionavustusta erityisehdoin yhteensä 480 000 euroa seuraavalle kolmelle vuodelle. (vuodelle 2017: 200 000 euroa, vuodelle 2018: 140 000 euroa ja vuodelle 2019: 140 000 euroa)

Muutoksen perusteena oli muun muassa se, että alkuperäisessä päätöksessä olisi pitänyt antaa suurempi painoarvo sille, että hanke tukee ulkoasiainministeriön omia tavoitteita. Näitä ovat naisten ja tyttöjen oikeudet, työpaikkojen luominen, demokratian vahvistuminen ja ruokaturvan kohentaminen.
Bangladesh kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin, jotka tarvitsevat erityisesti tukea.
Ruokaturvaa kyläyhteisövoimalla –hanke pitää sisällään muun muassa naisten säästöryhmiä, lasten painonseurantaa sekä opetusta ravitsemuksesta, säästämisestä ja toimeentulosta.

Oppilaat evakuoitiin asuntolasta kovien tulvien vuoksi Bangladeshissa

Tulvatilanne Pohjois-Bangladeshissa on tällä hetkellä poikkeuksellisen huolestuttava, myös Kylväjän työalueella maan luoteisosassa. Vedenpinnan noustua ennätyslukemiin ei yhteistyöjärjestömme BLM-F:n työntekijöille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin evakuoida Uzirpurin asuntolan kaikki 52 lasta, kertoo toiminnanjohtaja Chondon Soren. Viimeiset heistä ovat lähteneet asuntolasta tänään vanhempiensa kanssa. Järjestön johto teki päätöksen yhdessä oppilasasuntolan henkilökunnan kanssa vierailtuaan alueella tarkastamassa olosuhteet paikanpäällä ja tekemässä uhka-arvio. Päätöksellä varmistetaan, että lapset pääsevät turvallisesti koteihinsa ennen tulvaveden nousua kriittisen korkealle tasolle.

Pyydämme rukousta tilanteen parantumiseksi, jotta suuremmilta aineellisiltakin vahingoilta säästyttäisiin koko Uzirpurin koulutuskeskuksen alueella, jonka rakennuksia tulva nyt uhkaa. Tavoitteena on päästä jatkamaan koulunkäyntiä mahdollisimman pian. Rukousaiheeksi jätämme myös erityisesti alavilla seuduilla elävät bangladeshilaiset, joiden tilanne on nyt todella tukala luonnonmullistusten seurattua toinen toistaan kuluneen vuoden aikana.

”Loimme mahdollisuuksia ihmisille, jotka kokivat olevansa mahdottomia.”

Kylväjä on tehnyt lähetystyötä Mongoliassa jo lähes 20 vuoden ajan. Kyselimme Minnalta ja Päiviltä heidän lähettiajastaan Mongoliassa.

 

Minna Kokko oli lähetystyössä Mongoliassa vuosina 2004–2009.

Kuvassa Mongolian- ja Itä-Siperian-lähettejä vuonna 2005. Päivi Vuorinen on takarivissä toinen vasemmalta ja Minna Kokko kolmas oikealta.

Mikä oli oma pääasiallinen tehtäväsi?

Raamattupiiri kokoontui jo silloin, kun menimme, mutta ei vielä säännöllisiä sunnuntaijumalanpalveluksia. Järjestimme naisten villakurssin köyhien perheiden naisten kouluttamiseksi. Käytännön taustajärjestelyt olivat meidän vastuullamme. Tuimme paikallista diakonia seurakuntatyössä. Tein pyhäkoulutyötä, pidin naisten ilosanomapiiriä ja kokkasin ilosanomapiirin ohessa. Luistinrata oli myös useamman talven toiminnassa, eli urheilulähetystyö alkoi jo silloin. Villatyökursseja järjestettiin myös kauempana maaseudulla kiertävinä kursseina.

Miten oma työmuoto meni eteenpäin, mistä iloitset?

Iloitsen seurakunnan nuorten avoimuudesta hengellisille asioille, paikallisista vastuunkantajista ja kastekursseista.

Kerro joku mukava muisto Mongoliasta.

Mailis Janatuisen opetusmatkan aikana tulkkina oli Khaliuna. Hän oli perusteellinen tyttö, joka luki materiaaleja monta kertaa, samoin Raamattua. Automatkatkin hän valmisteli tulkkausta. Opetusmatkan aikana Jumala puhutteli häntä ja hän tuli uskoon. Jatkossa hän oli vastuuhenkilönä myös Ulaanbaatarin seurakunnassa.

Muistelen ilolla myös mongolialaisten vieraanvaraisuutta ja tempautumista mukaan peleihin ja leikkeihin. Tunsimme kuuluvamme porukkaan, vaikka olimme lähes ainoita ulkomaalaisia.

 

Päivi Vuorinen oli lähetystyössä Mongoliassa vuosina 2002–2011.

Mikä oli oma pääasiallinen tehtäväsi?

Valmensin vammaiskeskuksen työntekijöitä ja toimin vammaishankkeen vetäjänä.

Miten oma työmuoto meni eteenpäin, mistä iloitset?

Pystyn ajattelemaan aidosti, että jos minä ja me yhdessä ei oltaisi tartuttu haasteeseen perustaa vammaisten päiväkeskusta, sitä ei olisi nyt siellä. Loimme mahdollisuuksia sellaisille ihmisille, jotka kokivat olevansa mahdottomia. Yövahdit ja vahtimestaritkin saivat mahdollisuuden osallistua kursseille.

Kerro joku mukava muisto Mongoliasta.

Epilepsiaa sairastanut poika sai pahan kohtauksen, eikä häntä enää sen jälkeen haluttu tunnille. Opettajat saivat asennekasvatusta läheteiltä, ja se tarttui nuoriin. Sen seurauksena parin vuoden päästä pojan saadessa uudestaan kohtauksen tunnilla kehitysvammaiset lapset reagoivat mennen lattialle auttamaan. Kohtaus meni ohi.

Mukavat muistot liittyvät muutenkin vammaisiin ja kuuroihin. Kuurot, joilla ei ollut edes viittomakieltä, alkoivat löytää sanoja viittomilla. 17-vuotias Basanpurev, joka ei pystynyt edes kertomaan nimeään, pääsi opettajien hyvään opetukseen ja vertaisten kuurojen seuraan. Kahden viikon päästä hän osasi perusviittomat, joulukuussa hän laski jo tuhannen sisällä ja keväällä hän jo luki ja kirjoitti.

 

Työ Mongoliassa jatkuu yhä. Lue lisää uudesta villahankkeesta ja muusta tällä hetkellä tehtävästä työstä ja osallistu Armoa aroille -kesäkeräykseen.

Iloa ja oppimista jalkapalloleirillä

Kylväjä ja KRIK Finland järjestivät kahden päivän jalkapalloleirin 5-8-vuotiaille tytöille ja pojille. Espoon kristillisellä koululla järjestetyllä leirillä pelattiin sisä- ja ulkotiloissa. Joillekin lapsille tämä oli ensimmäinen kerta ohjatun jalkapallon parissa. Toiset pelaajat olivat taas ehtineet harrastamaan jalkapalloa jo jonkin aikaa. Erilaisten leikkien ja pelien kautta osallistujat oppivat perusteknisiä taitoja jalkapallosta sekä yhteistyötä ja toisten kunnioittamista. Leirin alussa myös kerroimme, että leirille tultiin pitämään hauskaa.

Lapset kokivat peleissä onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Ohjaajat ja muut pelaajat kuitenkin kannustivat kaikkia, eikä kenenkään pelaajan annettu lannistua. Nimenomaan kokeilemisen ja epäonnistumisien kauttahan meillä on mahdollisuus oppia uusia taitoja. Leirin aikana keskustelimme myös siitä, että tervettä itseluottamusta tarvitaan. Kaikki me osaamme ja opimme kyllä, kun vain kokeilemme ja harjoittelemme tarpeeksi.

Jalkapallotoimintaa jatketaan viikoittain. Alkuun jatkamme saman ikäryhmän kanssa. Kuten leiri, viikoittainen toiminta antaa lapsille ja myös vanhemmille lähetyskasvatusta, sillä urheilulähetystyötä pidetään vahvasti esillä.
Lisätietoa toiminnasta saa Niko Ijäkseltä, niko.ijas@sro.fi tai 045-3515269

Lasten Raamattusovellus tavoittaa nyt myös suomalaislapsia

 

 

 

 

 

 

 

Lasten Raamattusovellus julkaistiin suomeksi alkukesästä. Sovelluksessa on 40 raamatunkertomusta, jotka voi joko lukea tai kuunnella. Värikkäästi kuvitetut kertomukset, kosketusnäytöllä liikuteltavat hahmot, tehtävät ja kysymykset innostavat lapsia oppimaan. Sovellus on suunnattu noin 4-8-vuotiaille.

Lasten Raamattusovellus sopii myös niille, jotka puhuvat esimerkiksi englantia, arabiaa, turkkia, venäjää tai japania. Kieliä on valittavana 26, ja kielen saa vaihdettua sovelluksen asetuksista.

Lasten Raamattusovelluksen on tuottanut YouVersion ja OneHope. Käännösprojektin vetämisestä Suomessa ja raamatunkertomusten kääntämisestä, toimittamisesta ja tuottamisesta on vastannut Raamatunlukijain Liitto, jonka jäsen Lähetysyhdistys Kylväjä on.

Lasten Raamattusovellus toimii Android- ja iOS-laitteilla. Sen voi ladata ilmaiseksi sovelluskaupoista tai osoitteessa bible.com/lapset.

Kaikki yhdessä

Uskonpuhdistuksen juhla vuonna Kylväjä-lehden numerot seuraavat Opas lähetyselämään -kirjanteemoja. Tämän kesälehden aiheena on Jeesus vaikuttaa. Näin todella tapahtuu, ja siitä saa iloita
vaikkapa Lähetyksen kesäpäivien kuvasatoa katselemalla.

Vaikuttamisessa on määritelmän mukaan kyse viestinnästä, jonka tavoitteena on muuttaa kohteena olevan henkilön tai ihmisryhmän käsityksiä, asenteita ja
toimintaa. Lähetysyhteyksissä vaikuttamistyö erotetaan joskus aivan omaksi kokonaisuudekseen julistamisen ja palvelun rinnalla. Kylväjässä ajattelemme sen kuuluvan
osaksi palvelua, joka voi olla auttamista ja/tai vaikuttamista. Ensimmäinen kohdistuu inhimillisiin tarpeisiin ja hyväntekemiseen, toinen
pyrkii vaikuttamaan ihmisten ja yhteisöjen ongelmien syihin ja rakenteisiin. Se määritelmistä.

Kolmiyhteisen Jumalan viestintä- ja vaikuttamisstrategia on toisenlainen, yhtä ainutlaatuinen kuin Kolminaisuus itse: Hän on samalla kertaa ilmoittaja (Isä), ilmoituksen sisältö (Poika) ja sen vastaanottamisen mahdollistaja (Pyhä Henki). Toisin kuin viestintäkonsultit, hän salaa sanomansa viisailta ja oppineilta ja ilmoittaa sen lapsenmielisille.

Käyttöjärjestelmään pääsevät käsiksi ne, joiden sydämiin hän on lähettänyt Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”. Vaikka Henki itse todistaa meidän henkemme
kanssa, että olemme Jumalan lapsia, kristittyinäkin ymmärrämme ja korostamme Hengen vaikutustyötä kovin eri tavoin. Jotkut keskittyvät yksilöihin ja sydämeen, toiset
seurakuntaruumiiseen ja kirkkojen yhteiseen todistukseen, kolmannet haluavat vaikuttaa valtion rahalla ja kumppaneina. Ja jotkut – yhtä aikaa – kaikkiin näihin.

Presidentti Charles de Gaulle tuskaili aikanaan, miten vaikea on hallita maata, jossa on 246 juustolajiketta. Jumala hallitsee Henkensä kautta mittaamattoman suurta
ihmiskokonaisuutta, jossa lopulta ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti
kutsunut omikseen”. Lähetyselämä ei ala kotiovelta vaan omasta sydämestä. Uskon kautta Jeesukseen Pyhä Henki luo yhteyden Kristuksen ruumiissa ja liittää meidät siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi Jakutiassa, Etu-Aasiassa tai Tapiolassa. Mikä etuoikeus olla osa kokonaisuutta, jossa Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta!

Jumala ei jää maailmansa ulkopuolelle. Risti ja kärsimys kuuluvat Kolmiykseyden sisäiseen elämään. Kerrotaan, että kun keisari uhkasi lähettää Konstantinopolin piispan, Krysostomoksen, maanpakoon, ellei hän luopuisi uskostaan, tämä vastasi: ”Et voi, sillä koko maailma on Isäni huone”. Kun keisari ilmoitti tuomitsevansa hänet kuolemaan, Krysostosomos sanoi: ”Mahdotonta. Elämäni on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Vielä keisari uhkasi piispaa omaisuuden takavarikoinnilla. ”Aarteeni on taivaassa, missä sydämenikin on. Et voi tehdä minulle mitään, joka todella vahingoittaisi minua”.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kaikki on teidän, mutta te olette
Kristuksen, ja Kristus on Jumalan”.
1. Kor. 3:22,23

Kotiseutulähetti Päiviö Turtiaiselle yhteistyöpalkinto Viron kirkolta

Viron arkkipiispa Urmas Viilma myönsi yhteistyöpalkinnon Päiviö Turtiaiselle Tartossa 27.5. Kuva: Jari Sikanen

Kylväjän kotiseutulähetti Päiviö Turtiaiselle luovutettiin Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteistyöpalkinto 27. toukokuuta Tarton Paavalin kirkossa Viron evankelis-luterilaisen kirkon 100-vuotisjuhlakongressissa. Tunnustus myönnettiin yli 20 vuotta jatkuneesta lapsi- ja nuorisotyöstä Virossa.

– Tänä keväänä olemme toimittaneet Viroon jo noin 7 000 euroa ja määrä tulee vielä lisääntymään. Näillä varoilla Virossa voidaan ostaa oppimateriaalia pyhäkouluihin ja maksaa pyhäkoulu- opettajan palkkiot ja auttaa nuoria rippikouluissa ja leireillä. Näihin asioihin ei ole siellä varaa, koska siellä ei ole kirkollisveroja. Kutsumme vuosittain myös vieraita yhteistyöseurakunnista Suomeen, kertoo Turtiainen.

Vuosittaiset matkat jatkuvat edelleen. Matkoilla viedään myös humanitaarista apua Viroon joko seurakuntiin tai avustaville järjestöille.

En ota kunniaa palkinnosta itselleni, vaan omistan palkinnon kaikille yhteistyökumppaneille, seurakunnille ja rahoittajille. Kyllä tämä palkinto on tunnustus tälle työlle, eikä minulle. Olenkin yhteistyökumppaneille nyt sanonut, että tämä mitali on myös heille täällä Suomessa ja siellä Virossa, sanoo Turtiainen.

Työ alkoi Suolahdesta vuonna 1996 ja Sumiaisista vuonna 2003. Vuonna 1995 Suolahden silloiset nimikkolähetit Mika ja Anne Tuovinen (SEKL) menivät työhön Viron Põltsamaalle, ja seurakunnasta aloitettiin vuotuiset matkat sinne. Työ laajeni 2000-luvulla erityisesti Valgan rovastikuntaan Tarton eteläpuolelle. Tällä hetkellä toiminnalla tuetaan 12 seurakunnan lapsi-, pyhäkoulu- ja nuorisotyötä. Työstä on huolehtinut Suomessa vuodesta 2004 Kylväjän yhteydessä toimiva ViroTiimi, jonka kahdeksan vapaaehtoista koordinoivat ja päättävät vuosittain avustuksista. Äänekosken ja Rautalammin seurakunnat ovat mukana myös budjettivaroin. Vuotuiset avustukset seurakunnista ja erityisesti vapaaehtoisilta yltävät jopa 10 000 euroon.