Outi Paukkunen

Kansainvälisyysharjoittelussa Etiopiassa 2/2

Jälleen en viipynyt kahden viikon ajan täällä lähellä Päiväntasaajaa. Kahden viikon aikana ensimmäinen harjoittelujakso on saatu päätökseen, ja meillä on ollut myös vähän vapaata lomien aikana.

Neljä viikkoa vietettiin Orpojen lasten leikkiklubilla Asociación de servicio familiar de fe, esperanza y amorissa. Minun on vielä kerran mainittava, että lapset olivat vain mahtavia! Viime kerralla pidimme pieniä keksejä ja söimme herkkuja. Tuntui kaipaiselta lopettaa klubi ja jättää lapset. Eteenpäin sobre, mene, sanoi isoäiti lumessa.

Yksi niistä aikoista vietin parhaat nettikasinot hauskanpitoon. Sitten keskusteltiin baarinopettajan kanssa siitä, mitä oli opittava tämän ensimmäisen jakson aikana. Aluksi aika oli melko tyhjä. Tuntui kuin opettaisi lapsia, joita en vielä tuntenut, eikä oppinut paljoakaan. Toisaalta työskentely tulkin kanssa oli täysin uutta ja todella opettavaa. Täysin vieraan kulttuuritaustan omaavien lasten opettaminen oli myös uusi kokemus. Klubin johtamisen lisäksi keskusteltiin paljon Airi Tuomin kanssa ja ankaria tarinoita köyhissä ja ankarissa olosuhteissa asuvista lapsista. Onneksi nämä lapset voidaan jättää korkeimpaan käteen ja toivoa, että Airi Tuomin työ heidän kanssaan jatkuu. Tässä maassa on paljon tehtävää kaikkien auttamiseksi.

Ensimmäisen estojakson jälkeen meillä oli sitten viikko vapaata. Viikon alku oli rento kotona ja torstaina lähdimme Langanoon. Se on järvi noin 70 kilometrin päässä. Ainoa Etiopian järvi, jossa voit uida. Saavuimme sinne kyydissä norjalaisesta messengeristä. Ajo oli tähän mennessä mukavin, koska tie oli täysin kivetty! Lauantaina minut palautettiin takaisin lomapaikkaan, jota paikalliset eivät tällä hetkellä isännöi. Tuemme ja turvallisuutemme Tuula lähti Suomeen torstaina. Tuntui hieman oudolta olla täällä taas ilman suomalaista emännää.

Työn on määrä alkaa jälleen ensi viikolla. Ensimmäisellä viikolla tutustumme Taborin seurakuntaan ja puhdistamme kirjakaupan. Huomenna, maanantaina, menemme markkinoille avustajan kanssa. Innoissaan.

Milja

Kansainvälisyysharjoittelu Etiopiassa 1/2

Etiopiassa ollaan, Lauantai 26.9.2009 Awasa, Etiopia

Lähtötunnelmat

Kaksi viikkoa sitten istuin lentokoneessa määränpäänä Addis Abeba, Etiopia. Mielen täytti jännityksen ja pelonsekaiset tunteet. Olin matkalla tekemään kansainvälistä harjoittelua Awasalla. Tarkoituksena olisi tehdä töitä paikallisessa Mekane Yesus seurakunnassa, esikoulutyössä ja olla mukana Airi Tuomen järjestön tekemässä avustustyössä yh-äitien ja lasten parissa. Periaatteessa määränpää ja tehtävä olivat siis suunnilleen selvillä, mutta käytännössä reissun eteneminen tuntui epätodelliselta ja epäselvältä. En tiennyt paljoa Etiopiasta tai siitä mitä tulisin seuraavat kolme kuukautta todella tekemään. Siinä sitä sitten istuin lentokoneessa miettien mihin ihmeeseen sitä olin taas nenäni työntänyt.

Perillä

Nyt istun oman kodin terassilla ja katselen järvimaisemaa. Aurinko paistaa, vaikka taivaalla onkin pilviä. Sadekausi on loppumassa. Täällä on sadellut jonkin verran ja ukkostaa melkein joka ilta. Tuntuu vähän kun olisi Suomen kesä, mutta vaan kuumempi. Me asutaan täällä Norjalaisten lähetystyöntekijöiden lomapaikalla. Meillä on pieni kolmio, jossa on keittiö ja iso terassi. Vessa ja suihku löytyvät kulman takaa. Muuten ihan jees, mutta pimeällä on vähän ikävä käydä vessassa, kun hyeenat murisevat aidan takana. Onneksi tämä tontti on aidattu ja täällä on aina kaksi vartijaa, joilla on pyssy mukana. Meidän kotipiha on iso vihreä alue järven rannalla. Järvessä ei tosin voi uida, koska täällä on bilharzia, eli vedestä voi saada ameeban, joka menee sisäelimiin ja aiheuttaa vakavia sairauksia vuosien päästä. Ei siis houkuttele. Meillä on myös uima-allas, jota parhaillaan puhdistetaan. Tää paikka on kyllä ihana, ehkä paras paikka asua koko Etiopiassa! Pihalla juoksentelee marakatteja. Niiden touhuja on hauska seurata!

Ainoa miinus täällä on se, että sähköt on poikki joka toinen päivä, vaikkakin nyt ollaan saatu nauttia sähköjen tuomasta ylellisyydestä enemmän kuin tavallisesti. Niin ja vesipumppu meni keskiviikkona rikki, joten ei tule hanoista vettä… Onneksi juomavettä on kuitenkin riittänyt ja suihkussahan nyt ei joka viikko tarvitsekaan käydä… Sellaista elämää täällä. Välillä on aika rajoittunut olo, kun pimeän aikaan ei saa liikkua aidan toisella puolella muuten kuin autolla. Ja pimeä tulee siinä puoli seiskan aikoihin. Sen jälkeen sitten luetaan kirjoja ja katsotaan leffoja (jos on sähköt.) Ja ulkona ei saa muutenkaan liikkua ikinä yksin. Varsin yhteisöllistä on siis elämä täällä.

Awasa

Awasa on muuten ihan mukavan oloinen kaupunki. Sopivan pieni ja vähän liikennettä. Teillä kulkee pieniä mopotakseja ja niiden lisäksi hevosia, vuohia, lampaita ja lehmiä. On täällä vähän muitakin autoja ja välillä näkee myös busseja. Mutta enemmän ruuhkaa saavat aikaan ihmiset ja karja. Täällä on aika hauskaa liikkua, kun saa aina kaverikseen pienen lauman lapsia, jotka haluavat kätellä ja kulkea käsi kädessä. Täällä on paljon myös kerjäläisiä, jotka tulevat kerjäämään. Lapset huutavat foreigner, foreigner, money, money! Tuntuu aina niin karulta, kun ei anna rahaa. Köyhiä on tässä maassa vaan niin paljon. Se on niin epäreilua.

Tänne on perustettu paljon avustusjärjestöjä köyhiä auttamaan. Esimerkiksi faith, hope and love family association, joka tekee töitä köyhien naisten ja lasten parissa. Siellä me ollaan ensimmäinen kuukausi harjoittelussa. Me pidetään 7-18-vuotiaille lapsille kerhoa, jossa opetetaan englantia ja Raamattua, leikitään ja lauletaan. Etiopialaiset lapset ovat kyllä ihania! He kuuntelevat aina kiltisti ja ovat ihan messissä leikkimässä ja laulamassa! On vähän hankalaa, kun ei ole yhteistä kieltä ja pitää puhua tulkin välityksellä.

Virallisesti meidän harjoittelu alkoi tämän viikon maanantaina. Tiistai oli suunnittelupäivä ja loppuviikko pidettiin kerhoa. Yleensä meillä on ollut aamupäivät vapaata ja kolmen aikaan mennään Airille, jossa sitten odotellaan lapsia. Yleensä he saapuvat noin neljän aikaan. Tyypillistä Afrikkaa. Tilaisuus alkaa, kun väki saapuu paikalle. Aika verkkaista on siis elämän meno täällä, mutta siihen saa täällä tottua.

Tulomatkalla Addis Abebassa

Ennen Awasalle tuloa olimme Addis Abebassa kaksi yötä. Tutustuimme vähän kaupunkiin ja kävimme kylässä paikallisen pariskunnan kotona. Siellä saatiin etiopialaista kahvia, joka on hyvää! Sitä juodaan pienistä kupeista mustana ja sokerin kera. Addiksesta lähdettiin maanantaiaamuna kuuden aikaan kohti Arba Minchiä. Matkalla käytiin tutustumassa Hosainassa kuurojen lasten kouluun. Arba Minch on pieni kaupunki järven rannalla ja järvessä on krokotiileja. Me käytiin järvellä retkellä katselemassa niitä. Järvessä asustelee myös virtahepoja, pelikaaneja ja muita lintuja. Järven rannalla on kansallispuisto, jossa käytiin ja nähtiin seeproja. Ja kun rantauduttiin alueelle, siinä noin parin kymmenen metrin päässä loikoili krokotiili! Hui! Oli kyllä ihan mahtavaa nähdä kaikki ne otukset luonnossa vapaana! Välillä pikkusen pelotti kyllä!

Tämä maa on kyllä luontobongarin paratiisi, sen verran on paljon noita elukoita täällä!

Milja

Jatka osaan kaksi