Viestintä

Muutosten tiellä – Miika Korppi ja Sofia Ziessler-Korppi seuraavat Jumalan kutsua lähetyskurssilla

Miika Korppi ja Sofia Ziessler-Korppi ovat suurten muutosten edessä. Takana on opiskelu- ja työvuosia niin Suomessa kuin Genevessä Sveitsissä. Tulevaisuudessa häämöttää sekä ensimmäisen lapsen syntymä että osallistuminen lähetyskurssille.

Joitain näin radikaalit muutokset voisivat vähän jo hirvittää, mutta Miika ja Sofia luottavat Jumalan johdatukseen elämässään. Tällä hetkellä he ovat kotimaassa ja opiskelevat avoimessa raamattukoulussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Matka tähän pisteeseen on ollut mielenkiintoinen.

– Opiskelin tuotantotaloutta Otaniemessä Aalto-yliopistolla ja sieltä valmistuttuani menin Nokialle ja Microsoftille strategiatehtäviin. Sen jälkeen muutimme neljäksi vuodeksi Sveitsiin. Siellä toimin liikkeenjohdon konsulttina, kertoo Miika.

Myös Sofialla on takana pitkät opiskelu- ja työvuodet.

– Opiskelin informaatioverkostoja myöskin Otaniemessä Aalto-yliopistolla ja samalla suoritin kandidaatin tutkinnon valtiotieteistä Helsingin yliopistolla, pääaineenani sosiaali- ja kulttuuriantropologia. Sveitsiin muutettuamme jatkoin opiskelua siellä ja suoritin toisen maisterintutkinnon kehitysmaatutkimuksesta Genevessä. Opintojen jälkeen olin Genevessä töissä World Visionilla kehitysyhteistyö- ja humanitaarisissa tehtävissä, avaa Sofia.

Sofia tuli uskoon monen mutkan kautta. Vaikka Sofialla oli pienenä eräänlainen lapsenusko Taivaan Isään, hän ei tuntenut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

– Kasvaessani henkilökohtaisen jumalasuhteen puuttuminen ajoi etsimään sen korvaamista eri suunnilla ja erilaisilla mausteilla. Olin todella filosofinen tyyppi ja teini-iän loppupuolella kiinnostuin idän filosofioista. Aloin harrastamaan paljon joogaa ja meditaatiota. Etsin siltä suunnalta pohjaa ja alustaa sekä kestävää tarkoitusta elämälle. Mistään ei kuitenkaan oikein löytynyt sitä, mitä etsin. Noin seitsemän vuotta sitten minulle selitettiin ensimmäisen kerran Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitys sillä tavalla, että korvani olivat auki kunnolla ja ymmärsin sen. Tämä tapahtuma muutti kaiken vähitellen. Ymmärsin, että tämä on se juttu, mitä olen etsinyt. Olen halunnut roikkua Jeesuksessa siitä lähtien, olla Raamatun Sanan kuulossa sekä rukous- että uskovien yhteydessä, Sofia kertoo.

Miika puolestaan kokee saaneensa uskon lahjan jo lapsuudessa.

– Jumala käytti vanhempiani, jotka opettivat minulle Jeesuksesta ja rukouksesta sekä kannustivat Sanan tutkimiseen. Heidän kanssa pääsin myös seurakuntayhteyteen. Mummon antama lahja oli myös tärkeä: Sain mummolta 10-vuotislahjaksi Raamatun ja lähdin sitä innolla tutkimaan. Siitä on jäänyt vahva muisto lapsuudesta, Miika muistelee.

Monella tapaa ainakin maailman silmissä poikkeava valinta, entisistä töistä luopuminen ja suuntaaminen kohti tuntematonta, on kuitenkin Miikalle ja Sofialle osa Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Jeesuksesta kertominen on ollut Sofialla sydämellä aina siitä lähtien, kun hän tutustui Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

Sofian mielestä on tärkeää kertoa Jeesuksesta sanoin ja teoin.

– Olen pyrkinyt kulkemaan rukoillen sillä paikalla, missä Jumala haluaa minua käyttää, siellä missä jo olen. Jumala on johdattanut minut monesti uuteen, sillä muun muassa Genevessä toimin opiskelijalähetyksen parissa. Se työ oli todella mielekästä. Muutenkin ajattelen, että jokainen tunnustava kristitty on lähetystyöntekijä. Olemme kutsuttuja viemään hyvää Sanaa Jeesuksesta syntien sovittajana eteenpäin siellä, missä jo olemme, työpaikoilla ja ihan tavallisen arjen keskellä. Kaiken keskellä itsellä on kypsynyt tunne ja ajatus siitä, että oma paikka olisi kuitenkin merta edempänä, sellaisella paikalla, missä voi yhdistää evankeliumin ympärillä tehtävää työtä ja konkreettista ihmisten auttamista. Siihen minulla tuntuu olevan kutsu, Sofia summaa.

Miika puolestaan koki jo yliopistoaikojen loppupuolella kutsua lähteä lyhytaikaiseen lähetystyöhön, mutta silloin eivät ovet vielä auenneet. Sitten kutsu jäi ehkä vähän taka-alalle, mutta pulpahti aina silloin tällöin aina pintaan, kunnes Jumala lopulta asetti hänet sellaiseen tilanteeseen, että piti oikeasti miettiä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.

– Siinä samalla tuli konkreettiseksi se, että lähetystyö ja kristillinen työ on sellaista, minkä koin merkityksellisenä. Näin ollen halusin lähteä siihen suuntaan, Miika muistelee.

Miika ja Sofia haluavat rohkaista kaikkia niitä, jotka miettivät, voisivatko jättää nykyiset tehtävänsä ja lähteä lähetystyöhön, olemaan korvat ja sydän avoinna.

– Rohkaisen kaikkia miettimään, mikä on se oma paikka Jumalan suunnitelmassa, oli se sitten missä hyvänsä. Tärkeänä osana on rukous: kysyy Jumalalta, mikä on oma suunta, tutkii Sanaa ja sitten myös keskustelee asiasta. Meille esimerkiksi oli tärkeää keskustelut Kylväjän kanssa niiden vuosien varrella, kun pohdimme omaa kutsumusta, kertoo Miika.

Lähetystyö ei ole Miikan ja Sofian mielestä mitenkään vastakkainen vaihtoehto edellisiin työtehtäviin nähden. Jumala käyttää kaikkea tietoa ja taitoa hyväksi.

– On tärkeää luottaa Jumalaan ja siihen, että hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Jos Jumala kutsuu, siihen vastaaminen on varmasti ihan paras vaihtoehto, mitä voi tehdä elämällään. Voi luottaa siihen, että Jumala kantaa ja pitää huolen. Mikään ei mene hukkaan.

Kaikesta työkokemuksesta on varmasti hyötyä työalueellakin ja niitä pääsee varmasti aina kehittämään edelleen, Sofia kannustaa.

Miika ja Sofia odottavat Kylväjän lähetyskurssilta eniten konkreettista valmistautumista, jotta he saisivat tietoja ja taitoja siihen, miten toimia käytännön tasolla: miten kohdata ihmisiä siinä kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mihin he ovat menossa.

– Lisäksi odotamme myös lähetysteologista valmentautumista, jotta lähtiessä on hyvät perusteet mielessä. Uskon, että saamme kurssin aikana varmasti kasvaa paljon Jumalan lapsina, miettii Miika.

Kylväjällä on työtä parilla kymmenellä työalueella pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa. Miikan ja Sofian kohdemaa ei ole vielä valikoitunut, mutta heitä kiinnostaa eniten sellaiset alueet, joissa tehdään kehitysyhteistyötä. Niistä heillä on kokemusta jo aikaisemmasta työhistoriasta.

Sen lisäksi Miikaa ja Sofiaa kiinnostaa laaja-alaisesti niin koulutus- kuin urheilulähetys- ja seurakuntatyökin.

Vanhan elämän taakse jättäminen ei ole mikään ihan pieni asia. Miikaa ja Sofiaa mietityttää lähetystyöhön lähtemisessä tällä hetkellä eniten se, miten Suomeen jäävät läheiset ottavat heidän valintansa.

– Sen lisäksi mietityttää tulevan lapsen terveydenhuolto siellä alueella, mihin päädymme, Miika ja Sofia pohtivat.

Miikaa innostaa lähetystyöhön lähtemisessä koko uusi elämäntilanne ja ihan itse lähetystyöhön lähteminen.

– Tämä asia on nyt sydämellä, ja odotan jo innolla lähetystyöhön lähtemistä, Miika kertoo.

Sofiaa innostaa Jumalan varaan täysillä heittäytyminen ja se tosiasia, että he ovat todella nyt lähdössä tekemään sitä, mihin heillä on kutsu. Paikallisiin tutustuminen ja uusien ihmissuhteiden luominen kiinnostaa häntä myös.

– On varmasti hienoa nähdä, miten Jumala tekee työtä paikan päällä, Sofia miettii.

Miikaa on puhutellut prosessin aikana erityisesti Jeesuksen lähetyskäsky (Matt. 28:19) Siinä Jeesus kehottaa omiaan menemään ja tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Sofiaa rohkaisee ja kannustaa se, mitä Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

– Tämä on hirveän tärkeä kohta, kun miettii miten maailmassa on niin monenlaisia filosofioita ja uskontoja. Loppujen lopuksi asia on yksinkertainen: Jeesus on itse sanonut, että hän on ainut tie, Sofia toteaa.

Miika ja Sofia toivovat, että evankeliumi saisi mennä eteenpäin niin Suomessa kuin koko maailmassakin, ja että Jumala siunaisi lähetystyötä kaikkien kristittyjen kautta.

– Henkilökohtaisena rukousaiheena haluaisimme pyytää rukoustukea oikean työalueen valikoitumisessa ja siinä, että tulevan lapsen kanssa menisi kohdemaassa kaikki hyvin ja turvallisesti. Toisekseen pyydämme, että se työ, mitä menemme sinne jonnekin tekemään, kantaisi paljon hyvää hedelmää ja veisi Jumalan valtakuntaa eteenpäin, Miika ja Sofia päättävät yhteistuumin.

Kuuntele Miikan ja Sofian haastattelu Lähetysvartissa Radio Deissä tänään 6.11. klo 20.

Kuva: Juha Särkijärvi

Jauhot suuhun lähetystyön hyväksi

Parkanolaisille Paula ja Matti Hallikkaalle ei ole vierasta työntää sormiaan multaan. Vastikään eläkkeelle jääneet Hallikkaat viljelevät harrastuksenaan muun muassa luomuruista ja -kauraa. Heiltä ovat peräisin monissa Kylväjän myyjäisissä Tikkurilassa myytävät jauhot ja ryynit.

Hallikkaat haluavat olla näin omalla panoksellaan mukana Jumalan maailmansuunnitelmassa. Kulunut kesä oli maanviljelijöille raskas. Useissa paikoissa kasvu jäi olemattomaksi. Hallikkailla ei onneksi käynyt pahemmin.

– Kesä antoi kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta ihan kohtalaisen hyvän sadon. Ruista ei tänä kesänä ollutkaan kasvussa, mutta uusi kylvös on jo orastunut, iloitsevat Hallikkaat.

Hallikkaat päätyivät aikoinaan lähetystyön pariin Kylväjän työn tukemisen kautta. Heillä on pitkä yhteys Kylväjään ja lähetystyöhön.

– Juuret juontavat jo opiskelijalähetykseen, silloiseen ylioppilaslähetykseen, jossa Kylväjän työ oli paljon esillä. Minä opiskelin silloin Kuopiossa ja Matti Oulussa, Paula muistelee.

Lääkäreinä elämäntyönsä tehneet Hallikaat ovat toimineet monipuolisesti vapaaehtoistöissä Kylväjän parissa. Taloudellisessa tukemisessa he ovat pyrkineet säännöllisyyteen muistaen, että Kylväjän tapaisilla järjestöillä on säännöllisiä kulujakin.

– Rukiista jauhamme kotimyllyllä jauhoja ja kaurasta teetämme ryynejä. Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ja vaimonsa Paula ovat Parkanossa käydessään hakeneet ja pussittaneet niitä, ja sitten niitä on ollut myytävänä Kylväjän työn tukemiseksi esimerkiksi juuri myyjäisissä. Joitain vesivärimaalauksia olen myös onnistunut myymään Kylväjän hyväksi ja Matti on osallistunut Mustalahden kesäkodin talkoisiin Sumiaisissa, kertoo Paula.

Hallikkaat haluavat palvella tällä paikalla, koska he arvostavat Kylväjää erityisesti pioneerikenttien ja vaikeiden työalueiden lähetysjärjestönä. Hallikkaita motivoi lähetystyön tukemisessa erityisesti Jumalan maailmansuunnitelmaan osallistuminen.

– Jumala on antanut meille mahdollisuuden taloudelliseen tukemiseen. Jumalan siunauksesta riippuvat kylvö-, kasvu- ja korjuusäät. Jumalan kädenjälki näkyy seurakuntien syntymisessä ja kasvussa lähetyskentillä, Hallikkaat pohtivat.

Hallikkaat rohkaisevat myös muita osallistumaan vapaaehtoistöihin.

– Kokonaisuus syntyy pienistä osasista. Kukin voi osallistua voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, esirukousta unohtamatta, Hallikkaat kannustavat.

Myyjäiset Kylväjän toimistolla lauantaina 10.11. klo 11–14 Tikkurilassa, os. Tikkuraitti 11 A, 2. kerros. Tarjolla suolaista ja makeaa, tavaraa lähetyskentiltä, kotitekoisia hilloja, mehuja ja leivonnaisia, käsitöitä ja kortteja, kristillistä kirjallisuutta, kirpputori. Hartaushetki klo 11.

Lähetysyhdistys Kylväjä antoi kehitysyhteistyötä koskevan lausunnon valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostolle

Suomen Ulkoministeriö pyysi kansalaisjärjestöiltä lausuntoja valtion 2019 talousarvioesitykseen liittyen. Kylväjä jätti oman lausuntonsa lokakuussa. Lausunnossa otettiin kantaa valtion kehitysyhteistyömäärärahojen alhaiseen tasoon, kansalaisjärjestöjen rooliin kehitysyhteistyön toimijoina sekä hankesuunnitteluun vaikuttaviin aikatauluihin.

Talousarvioesityksessä annettujen kehitysyhteistyömäärärahojen taso vuonna 2019 jäisi 0,41 % suhteessa bruttokansantuloon. Talouden noususuunnasta huolimatta Suomi on jäämässä kauas kansainvälisesti sovitusta ja hallitusohjelmaan kirjatusta 0,7 % tavoitteesta. Hallitukselta odotetaan siis yhä konkreetista tiekarttaa 0,7 % tavoitteen saavuttamiseksi.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ovat pois köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi tehtävästä työstä. Kehitysyhteistyö on juuri se väline, jolla Suomi halutessaan kykenee puuttumaan globaaleihin ongelmiin niiden syntysijoilla.

– Epäonnistuminen 0,7 % tavoitteen saavuttamisessa heikentää Suomen mainetta globaalina vastuunkantajana, vaikuttaa Suomen uskottavuuteen ja heikentää mahdollisuuksiamme osallistua kansainväliseen keskusteluun kehitysyhteistyön toimijana, toteaa Lähetysyhdistys Kylväjän hankekoordinaattori Juri Veikkola.

Vuonna 2019 hallitus on suunnitellut ohjaavansa 130 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön finanssisijoituksiin ja lainainstrumentteihin.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen kanavoiminen yritysten tai lainamuotoisten rahoitusjärjestelmien kautta ei ole perusteltua kaikkein köyhimpien auttamisen näkökulmasta, painottaa Veikkola.

– Yritysten toiminnan kautta voidaan vaikuttaa ensisijaisesti keskituloisiin ihmisiin. Yritysten toimintaedellytykset köyhimpien maiden sisällä ovat hyvin rajalliset. Yksityissektorin rahoituksen riskinä on, että avun suuntaaminen sen kautta alkaa muistuttaa vienninedistämistä.

– Lisäksi tällainen malli ei keskity muuttamaan sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja aiheuttavat sekä köyhyyttä että eriarvoisuutta, lisää kehitysyhteistyötä Bangladeshissa tekevä Saara Bengtsson.

Järjestöjen kehityshankkeiden rahoituksesta 58 prosenttia kohdistuu niin sanottuihin LDC-maihin, eli YK:n määrittelemiin vähiten kehittyneisiin ja köyhimpiin maihin. Lähetysyhdistys Kylväjä on halunnut toimia nimenomaisesti LDC-maihin kuuluvassa Bangladeshissa.

– Kansalaisjärjestöjen työ puree nimenomaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin sekä syrjäytyneisyyden, köyhyyden ja eriarvoisuuden pohjimmaisiin syihin. Samalla tuetaan paikallista kansalaisyhteiskuntaa ja demokratian toteutumista, kuvailee Saara Bengtsson.

– Kansalaisjärjestöillä on aitoa ruohonjuuritason osaamista, jota tarvitaan kaikista haavoittuneimpien tavoittamiseen. Bangladeshissa valtion virkamiehet, kuten läänin maaherra, sekä monikansalliset toimijat, esimerkiksi YK, ovat pyytäneet Kylväjän paikallisia kumppaneita toteuttamaan ohjelmia sellaisten väestönosien parissa, joihin hallituksen omat ohjelmat eivät pysty ulottumaan. Kylväjän tukemilla kansalaisjärjestöillä on olemassa ruohonjuuritason osaaminen ja verkosto, jonka kautta voidaan auttaa kaikista syrjäytyneimpiä väestöryhmiä, toteaa Bengtsson.

Voimassa oleva ohjeistus edellyttää kansalaisjärjestöjen hakevan valtiolta hanketukea kehitysyhteistyöhankkeisiinsa kahden vuoden välein. Nykyinen tilanne on riskialtis erityisesti pienten järjestöjen pitkäaikaissuunnittelun osalta, koska järjestelmä voi ajaa kansalaisjärjestön tilanteeseen, jossa kaikki sen hankkeet päättyvät samanaikaisesti.

– Lisäksi, se millä aikataululla anomuksia käsitellään, on ratkaiseva merkitys hyödynsaajien tarpeisiin vastaamisessa, muistuttaa Veikkola.

Suomalaisista kehitysyhteistyön toimijoista kansalaisjärjestöillä on avainosaaminen kehitysyhteistyön tavoitteiden loppuunsaattajana. Kansalaisjärjestöjen työn on todettu olevan tuloksellista nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla, joita muut tukimuodot eivät tavoita.

– Esimerkiksi Mongoliassa ja Bangladeshissa Kylväjä edistää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten, tyttöjen, naisten ja vammaisten asemaa, kuvailee Veikkola, ja kiittää työn tukijoita, jotka omalla panoksellaan rakentavat tasa-arvoisempaa tulevaisuutta Bangladeshissa ja Mongoliassa.

Kansalaisjärjestöille suunnatun tuen vaikutukset eivät jää ainoastaan työn kohdemaihin. Järjestöjen työn kautta suomalaiset pääsevät omakohtaisesti osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja saamaan tietoa ja kokemusta globaaleista kehityskysymyksistä.

Teksti: Juri Veikkola ja Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Christina Harald Bangladeshiin

Viime syksyn lähetyskurssilla opiskellut Christina Harald lähtee neljän vuoden työkaudelle Bangladeshiin tammikuussa 2019. Kielikoulun jälkeen Christina tulee työskentelemään englannin opettajana LAMBin sairaalan yhteydessä olevassa hoitotyö- ja koulutuskeskuksessa sekä johtajana vammaisten lasten kuntoutuskeskuksessa. Saman sairaalan yhteydessä työskentelevät myös Saara ja Tomas Bengtsson. Sairaalatyön ohella he kaikki ovat mukana Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeissa ja tukevat paikallista kirkkoa.

Alun perin Christinan oli tarkoitus lähteä Pohjois-Afrikkaan, ja hän opiskeli sitä varten viime kevään ranskan kieltä. Kerroimme Christinan lähtötunnelmista huhtikuun Kylväjä-lehden ruotsinkielisessä artikkelissa.

-Olen kiitollinen siitä että Jumala on johdattanut minut uuteen paikkaan, ja toivon että rupean viihtymään, Christina toteaa.

-Pohjois-Afrikkaan lähtö kariutui meistä riippumattomista syistä, mutta olemme todella iloisia, että Bangladeshista avautui Christinalle upea paikka, jossa hän pääsee hyödyntämään osaamistaan ja kokemustaan paikallisten ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi sekä tavoittamaan tavoittamattomia, lisää työaluevastaava Mikko Puhalainen. Christina kirjoittaa ystäväkirjeensä ruotsiksi ja englanniksi, ja kirjeitä voi tilata Kylväjän toimistolta www.kylvaja.fi/liity-tilaa, liity.renkaaseen@kylvaja.fi tai p. 09 2532 5400.

Seuraava lähetyskurssi järjestetään keväällä 2019, jolloin on mahdollisuus kokeilla siipiään myös lyhytaikaisessa lähetystyössä osallistumalla lähetyskurssille ensimmäisen kahden kuukauden ajan ja lähtemällä sen jälkeen kolmeksi kuukaudeksi Kylväjän työalueelle tutustumaan lähetyselämään. Vielä on muutamien päivien ajan mahdollista hakea kevään kurssille tai lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Lisätietoja koulutuspäällikkö Pentti Marttilalta, (pentti.marttila@kylvaja.fi, p. 045 635 0934).

Päivän rukous

1.
Maailmaa, Herra, armahda,
sen huuto kuule katkera.
Kaipaamme yöstä orjuuden
koittoa vapaan huomenen.

4.
Maailmaa, Herra, armahda!
Me tarvitsemme Jeesusta.
Hän ristillään on taistellut,
myös meidät vapauttanut.

5.
Armahda meitä, Jumala.
Suo meidän kiittää, palvella
ja luotujasi rakastaa,
päivääsi suurta odottaa.

Virsi 601: 1, 4 ja 5
Albert Frederick Bayly 1951. Suom. Anna-Maija Raittila ja komitea 1984. Virsikirjaan 1986.

Aroilta tuulee -lähetysviikko Porvoossa

Porvoon suomalaisessa seurakunnassa vietettiin Aroilta tuulee -lähetysviikkoa 8.–14.10. Seurakuntasalin tilasta noin puolet valtasi aito mongolialainen jurtta. Autenttinen esineistö, musiikki ja kuvat johdattivat vierailijoita tuulisille ja puuttomille aroille. Jurtan tunnelmaa pääsi viikon aikana tutustumaan noin 1000 henkilöä. Heitä oli niin yksittäisiä henkilöitäkin kuin myös muun muassa maahanmuuttaja-, kehitysvammais-, ikäihmisryhmiä.

Lähetyssihteeri Virpi Syrjänen oli kutsunut näyttelyyn eritoten Porvoon 2-luokkalaisia. He pääsivät tutustumaan mongolialaisiin tapoihin ja lasten elämään. Ihmetys oli suuri, kun lapset kuulivat mongolialaisen perheen nukkuvan samassa sängyssä. Vierailijat saivat myös haastetta miettiessään, mitkä tavat ovat hyväksi ja mitkä eivät. Monen koululaisryhmän kanssa tuli keskustelua käsienpesun ja koulunkäynnin tärkeydestä. Oppilaiden mielestä hauskinta oli jousipyssyllä ampuminen sekä mongolialaisen pystypainin harjoittelu.

Eksoottinen teema näkyi, kuului, tuntui, tuoksui ja myös maistui: lapset saivat juoda maitoteetä sekä syödä mongolialaiset munkit, jotka osoittautuivat saman makuiseksi kuin Suomessa – tosin ilman sokeria.

Lähetystyön pastori Juhana Sihvon mielestä näyttely on erinomainen tapa kertoa Jumalasta, kirkon ja seurakunnan työstä sekä lähetystyöstä.

– Tuoreeltaan totesimme lähetyssihteeri Virpi Syrjäsen kanssa, että viikko oli oikein onnistunut ja meille jäi siitä hyvä mieli. Lapsilta, nuorilta ja aikuisilta saamani palaute näyttelystä oli positiivista. Myös moni työtoveri kiitteli näyttelyä. Eniten iloitsen kouluyhteistyöstä, Juhana Sihvo kertoo.

Jurttaa olivat esittelemässä seurakunnan työntekijöiden Juhanan ja Virpin lisäksi seurakunnan vapaaehtoiset, Mongolian-lähetti Marjut Tikkanen, aluekoordinaattori Ilpo Kari sekä Suomen Raamattuopiston ja Lähetysyhdistys Kylväjän yhteisen PKinter-linjan opiskelijat. Sunnuntain messun jälkeiseen lähetyshetkeen saatiin vielä vieraaksi Elina Hellqvist Kirkon lähetystyön keskuksesta.

Päivän rukous

1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.

2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?

6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.

Virsi 187: 1, 2 ja 6
Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. ja säk. 6 Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1870, säk. 4–6 uud. Niilo Rauhala 1984.

Oikeus äitiyteen

”Olen viimein saanut tulla äidiksi” – synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke helpottaa liikuntavammaisten naisten elämää Mongoliassa.

Puolitoista vuotiaan pojan ylpeä äiti Bolormaa työskentelee assistenttina Lähetysyhdistys Kylväjän mongolialaisen yhteistyöjärjestön FLOM in Mongolian ja Mongolian pyörätuolinkäyttäjien liiton liikuntavammaisten naisten synnytysterveyspalveluja parantavassa ja vertaistukea tarjoavassa hankkeessa Ulaanbaatarissa. Hän on itse liikuntavammainen ja pyörätuolia käyttävä, ja koki viime vuonna sen, minkälaista liikuntavammaisen naisen oli saada raskauden aikaista terveydenhuoltoa ja synnyttää maassa, jossa liikuntavammaisten oikeudet eivät toteudu.

– Olen iloinen liikuntavammaisten synnystyspalvelu- ja vertaistukihankkeesta. Minun kaltaisten liikuntavammaisten on vaikea saada Mongoliassa terveyspalveluja. Hankkeessa pyrimme työntekijöinä aina puhumaan liikuntavammaisten ihmisten puolesta, mutta oma kokemukseni viime vuonna vahvisti sen, että meidän todella on vaikea synnyttää Mongoliassa, Bolormaa kertoo.

Terveydenhoitohenkilökuntaa ei ollut koulutettu ottamaan Bolormaata huomioon sairaalan synnytyspalveluissa. Vastaanotolle mentäessä Bolormaan piti aina itse keksiä, miten selvitä päivästä.

– Minulla täytyi olla mukana ainakin kaksi ihmistä, jotta pääsimme paikan päälle lääkärin vastaanotolle. Ensin minut piti kantaa toiseen kerrokseen. Sitten tarvitsin nostoapua, jotta pääsin sängylle. Joskus mieheni ei sallittu tulla tutkimushuoneeseen, jolloin jonkun muun piti auttaa minut sängylle. Olen avoin ihminen ja haluaisin pystyä käymään sairaalassa yksin ilman apua, Bolormaa muistelee.

Bolormaa oli omalle synnytyslääkärilleen ensimmäinen lasta odottava liikuntavammainen potilas. Lääkäri ihmetteli, miten liikuntavammaiset voivat synnyttää. Hän myönsi Bolormaalle, ettei tiedä miten antaa tarvittavaa hoitoa. Yhdessä he keskustelivat asiasta ja tarvittavasta avusta ja erityiskohtelusta.

– Läsnäoloni sairaalassa oli koulutusta sairaalan henkilökunnalle. Annoin heille tietoa. Esimerkiksi painon mittaaminen ei onnistunut ja minun piti kertoa, miten liikuntavammaisten painoa voi mitata erilaisella vaa’alla. Halusin osoittaa lääkäreille, että olen kyennyt tulemaan raskaaksi ja että olen kykenevä myös synnyttämään ja pitämään huolta itsestäni ja lapsestani.

Mongolian sairaaloissa ei ole tarvittavia tutkimuslaitteita tai synnytyspalveluita liikuntavammaisille naisille. Viime vuoden lopulla liikuntavammaisten synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke yhteistyössä paikallisen julkisen sairaalan kanssa kalusti yhden vastaanottohuoneen liikuntavammaisille odottaville äideille sopivaksi. Ensin huone sijoitettiin äitiyspoliklinikalle, mutta myöhemmin se siirrettiin yleisen klinikan puolelle, jotta huone olisi käytettävissä myös muille kuin raskaana oleville liikuntavammaisille. Nyt lääkärit pystyvät tekemään tarvittavia tutkimuksia ja toimenpiteitä ja huoneeseen on esteetön pääsy. Liikuntavammaisille soveltuvassa sairaalan tutkimushuoneessa on tähän mennessä käynyt vastaanotolla noin sata raskaana olevaa tai raskautta suunnittelevaa liikuntavammaista naista.

– Tämä hanke on yhdistänyt työni ja yksityisen elämäni oman raskauskokemukseni kautta. Toivon, että pian sairaalahenkilökunta Mongoliassa osaa ottaa meidät huomioon ja kohdella kaikkia naisia tasa-arvoisesti. Hankkeen tavoitteena on saada tieto liikuntavammaisten terveydenhuollon tarpeista leviämään ympäri maata. Keskustelujen ja erilaisten esitteiden, videoiden ja koulutusten kautta jaamme tietoa vammoista, niiden hoidosta ja tarvitsemistamme sairaalalaitteistosta ja -palvelusta, Bolormaa selittää.

Bolormaalle on tärkeää, että liikuntavammaisilla olisi samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin muilla kansalaisilla.

– Meillä on naisina oikeus olla vaimo ja äiti samalla tavalla kuin muilla. Tämä on uusi asia Mongoliassa. Loppujen lopuksi suurin toiveeni on olla hyvä äiti lapselleni ja hyvä vaimo miehelleni. Haluan pystyä tekemään tavallisia asioita. Haluan tehdä ruokaa perheelleni aamuisin ja iltaisin. Lapsen saaminen on ollut suuri unelma, joka on toteutunut.

Liikuntavammaisten oikeuksia viedään eteenpäin Mongoliassa viranomainen ja lääkäri kerrallaan

Viime vuonna liikuntavammaisille kalustetun tutkimushuoneen avaamisen jälkeen hankkeessa ei ole hiljennetty tahtia.

– Meillä on paljon palavereja ja kokouksia. Olen vastuussa vertaistukitoiminnasta. Minulla on päivittäinen yhteys vertaisryhmien kanssa, joita on vastuullani kahdeksan. Jokaisessa ryhmässä on 8–10 liikuntavammaista. Yhteensä vertaistukiryhmissä on sata osallistujaa, Bolormaa jatkaa.

Vertaisryhmien toimintaan kuuluu muun muassa psykologista ja lainopillista koulutusta, koulutusta tietokoneen ja sosiaalisen median käytöstä ja ohjeistusta siitä, miten viranomaisiin voidaan vaikuttaa, ja kuinka heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä liikuntavammaisten palvelujen ja oikeuksien toteutumisen edistämiseksi.

Vertaisryhmissä on naisten lisäksi myös muutamia miehiä. Neljä ryhmistä kokoontuu pääkaupungissa Ulaanbaatarissa, muut maaseutukeskuksissa. Yksi ryhmistä on ainoastaan miehiä varten, yksi sokeille, yksi kuuroille ja loput liikuntavammaisille.

– Annamme ryhmille koulutusta ja pientä rahoitusta kokoontumista ja toimintaa varten. Haluamme, että liikuntavammaiset ovat itse vaikuttamassa ympäristöönsä ja viranomaisiin. Vertaistuen kautta pyrimme tarjoamaan heille itsevarmuutta ja yhteyksiä. Monet Mongolian liikuntavammaisista eivät halua puhua ihmisille ja he pysyttelevät kotona eristäytyneinä. Heillä on heikot sosiaaliset taidot, he eivät usko itseensä ja siihen, että he voivat olla hyödyllisiä. He tarvitsevat tukea ja apua, koska ovat haavoittuvaisia.

Mahdollisen liikuntavammaan johtaneen onnettomuuden jälkeen liikuntavammaisten on vaikea sopeutua uuteen elämään, eivätkä he selviä arjestaan yksin. Hankkeen vertaisryhmätoiminta tuo heitä yhteen niin, että he voivat ryhmässä keskustella toipumisesta, ongelmista ja mielenterveydestä. Toiminnan aluksi keskitytään toisiinsa tutustumiseen ja ongelmista kertomiseen. Hiljalleen ryhmän jäsenet tuntevat olevansa osa yhteisöä. Sen jälkeen heitä koulutetaan psykologisissa taidoissa ja liikuntavammaisten asioiden puolesta puhumisessa.

– Haluamme, että he oppivat puhumaan itsensä puolesta ja vaatimaan oikeuksia ja palveluita viranomaisilta. Hankkeessa opetamme heille, miten he voivat alkaa vaikuttamaan yhteiskuntaan. Olemme yhdessä tutustuneet viranomaisiin ja tehneet itseämme tunnetuksi. Viranomaiset ovat hiljalleen alkaneet ottaa vastuuta esteettömän liikkumisen takaamisesta, Bolormaa kertoo.

Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen ulkoministeriön tukema hanke on erilainen kuin aikaisemmat samankaltaiset liikuntavammaisille suunnatut hankkeet Mongoliassa, sillä hanketta vetävät ja toteuttavat liikuntavammaiset itse. He ovat aktiivisesti mukana ja toisin kuin monissa muissa kansainvälisissä hankkeissa, ulkopuoliset ihmiset eivät päätä siitä, mitä paikallisissa yhteisöissä tulisi tehdä.

– Liikuntavammaiset eivät ole hankkeessamme vain osallistujia vaan hankkeen omistajia. Tämän kaltainen hanke on hyvä, koska vaikka se ei jatkuisi, olemme kouluttaneet liikuntavammaiset toimimaan aktiivisesti itse omien asioiden ajajina. Aikaisemmat hankkeet ovat myös keskittyneet vain yleisiin ongelmiin liikuntavammaisten kohdalla. Nyt olemme tarttuneet spesifiin ongelmaan: synnytyspalvelujen parantamiseen. Monet ovat yllättyneet siitä, että ongelma on olemassa ja aihe ylipäätään on tärkeä. Hankkeemme auttaa kuitenkin sairaaloiden hoitohenkilökuntaa ja viranomaisia saamaan tietoa siitä, minkälaisia hoitomuotoja tarvitsemme. Tarvittavia palveluja ei ole tällä hetkellä juuri saatavilla.

Hankkeen neljä palkattua työntekijää on iloisia työnsä tämänhetkisistä tuloksista. Hanke on ollut käynnissä puolitoista vuotta. Vaikka viranomaistasolla tai lainsäädännössä suurta muutosta ei ole vielä nähty, työntekijät ovat varmoja siitä, että he ovat jo muuttaneet asenteita. Hankkeen johtaja Chuluundolgor toivoo, että pitkällä aikavälillä saavutamme muutosta ja näkyviä tuloksia.

– Olemme olleet myös keräämässä tutkimusaineistoa liikuntavammaisten synnytyspalveluja tarkastelevassa tutkimuksessa. Tuloksissa on selvinnyt paljon tapauksia, joissa rikotaan liikuntavammaisten naisten oikeuksia. Tutkimustulosten kautta pystymme yhä tehokkaammin vaikuttamaan viranomaisten toimintaan ja asenteisiin.

Monet liikuntavammaiset naiset eivät tiedä oikeuksistaan tai että niitä rikotaan Mongoliassa. Yllättäen perheenjäsenet ovat usein niitä, jotka rikkovat oikeuksia. Mongoliassa liikuntavammaisen naisen ei usein sallita menevän ulos, ja heidän puolestaan tehdään päätöksiä ilman lupaa. Perheenjäsenet haluavat tehdä kaiken liikuntavammaisen puolesta.

– Liikuntavammaiset saavat rahallista tukea valtiolta, mutta monet eivät saa rahaa omaan käyttöönsä omaa elämäänsä helpottaakseen. Meidän pitäisi muuttaa myös perheenjäsenten asenteita. Naisten tulisi tietää heidän oikeuksistaan. Tähän tarvitsemme myös mediaa. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Toivomme, että hanke jatkuisi, sillä meillä on paljon ideoita jatkoa ajatellen, Chuluundolgor selittää.

Yksi tänä vuonna alkava hankkeen uusi osa-alue on liikuntavammaisten naisten ”kuuma linja” -puhelinlinja, johon naiset voivat ottaa halutessaan yhteyttä. Mahdollisuus soittaa puhelinlinjaan ja pyytää apua myös lainopillisissa ja turvallisuuskysymyksissä on tärkeää etenkin maaseudulla, jossa palveluita on pääkaupunkia vähemmän. Puhelinlinja aukeaa syyskuussa ja on aluksi auki työaikaan arkipäivisin.

– Haluamme myöhemmin pidentää linjan aukioloaikaa. Olisi tärkeää, että linjaan voisi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Haluamme tarjota psykologisia tukipalveluita liikuntavammaisille naisille. Useimmat heistä kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista. He eivät usein halua puhua perheenjäsenilleen ongelmistaan tai toiveistaan ja vaikeuksistaan saada lapsia. Haluamme tarjota heille apua, informaatiota ja tukea matalalla kynnyksellä, Chuluundolgor kertoo.

Vuoden 2017 alussa Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahojen tuella alkaneelle hankkeen on haettu jatkoa Suomen ulkoministeriöstä vuosille 2019–2020. Päätös rahoituksen myöntämisestä saadaan joulukuussa.

Teksti: Ella Henriksson
Kuva: Janne Henriksson

Päivän rukous

1.
Maan ääriin asti, Herra,
vie valtakuntasi,
sytytä Hengen liekki
kansoille valoksi.
Työvoimaa uutta kutsu
viljaasi korjaamaan
ja kaikki kansat voita
sinua seuraamaan.

3.
Tee suureksi myös meille
sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi.
Luo pyhää uhrimieltä
myös meihin, Jumala,
suo kestävinä aina
valvoa, rukoilla.

4.
Sen lupauksen annoit,
myös että erämaa
saa kerran kevään kauniin
ja kukkiin puhkeaa.
Riemuiten odotamme
me täyttymystä sen.
Jo kohta koittaa anna
sen suven suloisen.

Virsi 424: 1, 3 ja 4
Kauko Veikko Tamminen Lina Sandellin laulun (1870) pohjalta virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984.

Tulevaisuus rakenteilla Bangladeshissa

Kehitysyhteistyöhankkeilla rakennetaan tulevaisuutta Bangladeshissa, jossa naisten asema on heikko. Projektien myötä tuhansien elämä on muuttunut. Suurin muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

Kymmeniä naisia istuu ulkona savitalojen keskellä tiiviisti bambumatolla. He katselevat alaspäin omia käsiään ja vastailevat arasti yhdellä sanalla hanketyöntekijän kysymyksiin. Joidenkin naisten sylissä ryömiskelee taaperoita. Kouluikäisiä lapsia on tullut katsomaan kiinnostuneina, mitä kylässä tapahtuu ja ketä oudot vieraat ovat. Kylään on tullut BLM-F:n, Lähetysyhdistys Kylväjän paikallisen yhteistyöjärjestön, työntekijöitä kartoittamaan naisten ja lasten tarpeita sekä halukkuutta aloittaa naisten säästöryhmä.

Naisten asema Bangladeshissa on heikko, ja Kylväjän tukemat hankkeet tavoittavat erityisesti kaikista köyhimpiä naisia ja lapsia maaseudulla maan luoteisosassa. Hanketyöntekijät ovat tehneet vastaavaa työtä vuosia ja ovat motivoituneita auttamaan näitä naisia pääsemään köyhyyden ja alistumisen loukosta. He ovat saaneet nähdä, miten säästöryhmät ovat muuttaneet tuhansien naisten elämää ja tietävät, että jo vuoden mukanaolon jälkeen naisten itsetunto on noussut. Kun heitä menee tapaamaan myöhemmin, saa nähdä vahvan joukon naisia, jotka istuvat päät pystyssä ja kertoilevat innoissaan, mikä on muuttunut heidän elämässään säästöryhmän aloittamisen jälkeen. Hanketyöntekijät auttavat naisia pääsemään alkuun, mutta muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

– Monet ihmiset maassamme ovat köyhiä ja epätoivoisia. Meidän on ymmärrettävä, mitä tarpeita heillä on juuri nyt, ja autettava heitä nousemaan vaikeasta tilanteesta. Tuemme ihmisoikeuksien toteutumista sekä sosiaalista ja taloudellista muutosta, kuvailee Gonesh Murmu, yksi hanketyön johtajista.

Hankkeiden kautta naiset ovat vahvistuneet, ja jotkut ovat päässeet jopa vaikuttamaan oman alueensa asioihin. Monet naiset tulevat vähemmistökansoista, joiden oikeuksia usein sorretaan. Hankkeessa mukana ollut Srimoti Raymoni kertoo:

– Kun olin ollut säästöryhmässä kolme vuotta, kyläni ihmiset pyysivät minua osallistumaan kunnallisvaaleihin. Olin kunnanvaltuustossa 5 vuotta. Aikaisemmin pelkäsin ihmisiä, mutta nyt itseluottamukseni on vahva! Jos meillä ei ole edustajaa valtuustossa, emme saa apua. Aikaisemmin pääuskontoon kuuluvia hyökkäili kyläämme ja yritti riistää meiltä maata. He jopa murhasivat yhden miehen ja yrittivät huijata kyläläisiltä rahaa. Sen jälkeen, kun minä pääsin valtuustoon, niitä hyökkäyksiä ei ole enää ollut. On tärkeää, että vähemmistökansoihin kuuluvia on valtuustossa, niin että muut eivät käytä meitä hyväksi ja riistä meidän resurssejamme laittomasti.

Naisten säästöryhmien aloittaminen ja tukeminen on osa Ruokaturvaa kyläyhteisövoimalla -hanketta, johon kuuluu lisäksi maatalouskoulutusta ja ammatillista koulutusta, aliravittujen lasten auttamista ja lasten kasvun seurantaa, sekä maaseudulla asuvien kehitysvammaisten lasten aseman ja elämäntilanteen parantamista.

Toinen Kylväjän tukema hanke, joka keskittyy köyhimpien kyläyhteisöjen jäsenten terveyteen ja turvallisuuteen, auttaa kyläyhteisöjä tekemään omat suunnitelmat muun muassa siitä, miten synnyttävät naiset saadaan turvalliseen paikkaan synnyttämään, jotta äiti- ja lapsikuolleisuus vähenisi. Lisäksi hankkeessa pidetään työpajoja, joihin kutsutaan niin kyläläisiä kuin alueen johtajiakin mukaan. Niissä sovitaan yhteisestä käytännönläheisestä toimintasuunnitelmasta perheväkivallan ja muun kylissä tapahtuvan väkivallan ehkäisyssä, tunnistamisessa ja torjumisessa.

Motilal Murmu, yksi BLM-F:n hankejohtajista, muistuttaa Jeesuksen esimerkistä:

– Kun Jeesus oli maan päällä, hän palveli ihmisiä. Myös me tahdomme työmme kautta palvella ihmisiä Jeesuksen nimessä. Emme saarnaa ihmisille, mutta olemme avoimesti kristitty järjestö. Voimme osoittaa heille Jumalan rakkautta toimintamme kautta ja tukemalla heitä.

Teksti: Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Päivän rukous

1.
Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.

2.
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

3.
Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani!

Virsi 289
Kirsten Aagaard Hansen 1877. Suom. Ensio Kurki-Suonio 1921, Anna-Maija Raittila 1984.
Virsikirjaan 1986.

Ginnirin päiväkeskus valmistui

Lasten päiväkeskuksen rakentaminen on loppusuoralla Etiopian Ginnirissä. Vaikka vielä on joitakin viimeistelytöitä jäljellä, lapset pääsivät muuttamaan uusiin tiloihin elokuun lopussa.

-On ollut hienoa nähdä, miten ylpeitä ja iloisia lapset ovat uusista tiloista. Rukouksemme on, että uudet tilat voisivat tarjota lapsille paikan, jossa he voivat tuntea olonsa turvalliseksi, nauttia lapsuudesta ja oppia, kertoo yhteistyöjärjestömme työntekijä.

Balen alueen Mekane Yesus -kirkon presidentti vieraili myös Ginnirissä. Hän näki ensimmäistä kertaa sitä työtä, mitä päiväkeskuksessa tehdään ja oli todella vaikuttunut näkemästään.

Kaakkois-Etiopiassa sijaitsevan Ginnirin kaupungissa toimivan Lähetysyhdistys Kylväjän tuella lasten päiväkeskus, jonka toiminnasta ja kummiohjelmasta vastaavat Ginnirin Mekane Yesus -seurakunta ja Ginnirin kaupunki. Päiväkeskuksessa käy noin 60 kummiohjelmassa mukana olevaa köyhää lasta, joista osa on orpoja. Päiväkeskuksessa huolehditaan lasten ruokailuista ja terveydenhuollosta sekä autetaan heitä läksyjen tekemisessä. Ilman keskusta monilla lapsilla ei olisi mahdollista aloittaa koulunkäyntiä. Vuonna 2006 perustettu päiväkeskus sijaitsi aikaisemmin toiminnan jatkuvuuden kannalta epävarmoissa vuokratiloissa.

Tästä johtuen päätetiin hankkia omat tilat, mikä toisi pysyvyyttä ja mahdollistaisi toiminnan kehittämisen edelleen. Niinpä kesällä 2017 ostettiin oma uusi tontti. Tarvittavat paperityöt veivät kuitenkin paljon aikaa, ja ennen rakentamisen aloittamista jouduttiin vielä odottamaan sadekauden päättymistä. Marraskuussa 2017 rakennettiin vaja, joka toimi rakennusmateriaalin varastona sekä vartijan väliaikaisena suojana. Varsinainen rakennustyö alkoi vasta aivan vuoden lopussa. Kun lopulta vauhtiin päästiin, rakentaminen eteni mukavasti. Suurin osa rakennusmateriaaleista hankittiin paikallisesti, ja siten se tuki myös paikallista yhteisöä.

Keräys päiväkeskuksen rakentamiseksi on tuotanut tähän mennessä 32 030 €.

-50 000 euron keräystavoitteeseen on vielä matkaa, mutta iloitsemme kuitenkin siitä, että niin moni on lähtenyt tukemaan tätä tärkeää hanketta, kertoo Etiopian työaluevastaava Mikko Puhalainen.

Lisätietoja Kylväjän sivuilta.