Viestintä

Juoksuhaasteella varoja lähetystyölle

Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala ja Sansan sidosryhmäpäällikkö Marja Soikkeli valmiina R4M-juoksuun. Kuva: Anu Lehtipuu.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana neljän lähetysjärjestön yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan lähetystyön hyväksi kesän juoksutapahtumissa.

Kylväjän joukkueen FLOM Sport Clubin juoksijoita on mukana Tampere-maratonilla 25.8. ja Midnight Runissa 1.9. Tampere-maratonilla on valittavana 10 kilometriä, puolimaraton, maraton sekä viestimaraton, jossa neljä juoksijaa juoksee kukin 10,5 kilometriä. Midnight Runissa kaikki juoksevat 10 kilometriä.

Juoksijat valitsevat lähetyskohteen, jolle keräävät rahaa, ja hankkivat sponsoreita tukemaan valitsemaansa kohdetta. Run for Missioniin voi osallistua sekä juoksijana että sponsorina.  Kannustajilla on oma tärkeä tehtävänsä reitin varrella. Kannustajat ja huoltojoukot ovat tervetulleita myös Tampere-maratonin after partyyn ja Midnight Runin alkutapaamiseen. Varainhankinnan ja yhdessä liikkumisen lisäksi tavoitteena on lähetystyön näkyvyys. Run for Missions -juoksuhaasteessa ovat mukana Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Kansanlähetys ja Lähetysseura sekä Radio Dei.

Päivän rukous

1.On työni, Herra, lahjaasi,
myös siitä tahdon kiittää.
Suot kutsun tulla kylvämään
ja toisten annat niittää.
Ja kasvun siunaat, hedelmän,
luot sadon ehtymättömän
uuraiden kätten työstä.

3.Pois aja pelko työstäni
ja seiso rinnallani.
Oi Herra, ilon aurinko,
valaise arkeani.
Näin työni vastuun kantaa voin
ja toimissani ahkeroin,
kun siunaat sanallasi.

4.Näin päivä päivään liittyköön,
turvaa sen leipä aina.
Myös turvaa tunnon vapaus,
niin ettei synti paina.
Suo, että tieltä Kristuksen
tuon rakkauden, totuuden,
kun työssä toiset kohtaan. 

Virsi 519. Nils Bolander 1936. Suom. Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.

Päivän rukous

1.Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

Virsi 484. Zachris Topelius 1869. Suom. Martti Ruuth 1902. Virsikirjaan 1938.

Päivän rukous

1.Vuorella Kristus kirkastui
kuin päivä paistavaksi.
Heleä pilvi ilmaantui,
sai kaiken loistavaksi.
Pilvestä ääni kajahti:
“On tässä rakas Poikani,
te häntä kuulkaa aina.”

3.Vaan kirkkautta Kristuksen
katsella siinä saamme,
kun Golgatalla kärsien
saa voiton kuninkaamme.
Hän Jumalamme kirkastaa,
kun maailmaa hän armahtaa.
Hän loistaa rakkautta.

5.Taivaassa vasta Kristusta
täydessä loistossansa
me aina saamme katsella
kaikkien pyhäin kanssa.
Kasvoista siellä kasvoihin
se nähdään, mitä katseltiin
kuin arvoitusta kerran.

Virsi 263, Säk. 1–2 ja 4–5 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Säk. 1–2, 4–5 uud. Elias Lönnrot 1867, 1880. Virsikirjaan 1886. Säk. 6 komitea 1937, virsikirjaan 1938. Säk. 3 Niilo Rauhala 1984, virsikirjaan 1986.

Lähetyslapset maahanmuuttajatyössä

Kun äiti ja isä ovat sinisestä kulttuurista ja he matkustavat punaisen kulttuurin keskelle, heidän lapsestaan tulee violetti – näin joku on osuvasti kuvannut sitä peruuttamatonta muutosta, jonka lähetystyöhön lähtö saa aikaan perheen pienimmissä.

Sanna Erelä, aikuinen lähetyslapsi (Third Culture Kid, TCK) ja Kylväjän Israelin-lähetti, osallistui keväällä 2017 lähetyslasten kysymyksiä käsittelevään konferenssiin Friolzheimissa Saksassa. Lähetyslapselle kansainväliset ihmissuhteet ja kokemukset ovat valtava rikkaus, mutta toisaalta kuvaan kuuluu samanaikaisesti menetyksiä, pettymyksiä, irrallisuuden tunnetta, vihaa ja katkeruutta. Jokaisen matkalaukkulapsen on tärkeää saada kertoa oma tarinansa niin, että joku kuuntelee myötätuntoisesti, auttaa kohtaamaan vaikeat tunteet ja piiloon jääneet persoonan osat ja sopivalla hetkellä näyttää suuntaa Jeesuksen ristin juurelle, josta kaikki parantuminen virtaa. Näin lähetyslapsi – kuten kuka tahansa muukin – voi löytää sovinnon itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Third Culture Kid -käsitteen rinnalle on tullut laajempi, samansuuntainen käsite Cross Culture Kid. Näitä CCK-lapsia ovat lähetyslasten lisäksi esimerkiksi monikulttuurisiin avioliittoihin syntyneet lapset, maahanmuuttajaperheiden lapset, adoptoidut ja rajaseuduilla asuvat. Heitä on kaikkialla keskellämme, ja heidän kysymyksensä muistuttavat lähetyslasten kysymyksiä.

Konferenssissa Saksassa nousivat esille lähetyslasten mahdollisuudet toimia maahanmuuttajatyössä. Työpajan vetäjä Guille Eddy, itse pastori ja lähetyslapsi, on voinut omien kokemustensa kautta olla palvelemassa muslimimaahanmuuttajia. Moni muslimi vastustaa lastensa integroitumista uuteen kotimaahan, eikä ymmärrä, että uuden maan kulttuurista tulee väistämättä osa hänen lapsiaan. Kritisoidessaan ankarasti paikallista kulttuuria vanhempi tulee samalla arvostelleeksi lastaan, ja tämä pahentaa perheiden sisäisiä jännitteitä.

Moni Suomeen tuleva matkalaukkulapsi kokee samat vaiheet Suomeen kotoutumisessaan kuin maahanmuuttaja: esimerkiksi tavat, arvot ja kieli erottavat TCK:n suomalaisista ikätovereistaan. Arkipäivän vuorovaikutukseen liittyvät näkymättömät säännöt ovat hänelle uusia ja vaikeita omaksua. Sita vastoin eri kulttuureista vaikutteita imenyt lähetyslapsi kykenee tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä useasta eri näkökulmasta ja luomaan ystävyyssuhteita yli rajojen. Uskosta ja Jumalastakaan puhuminen ei ole eri uskontojen keskellä kasvaneelle vierasta.

Lähetysjärjestöissä on paljon kokemuksellista pääomaa ”kulttuurien välisistä lapsista”. Kun aikuiseksi varttunut lähetyslapsi on sinut oman rikkaan taustansa kanssa, hänellä on erityisiä taitoja ja kansainvälistä elämänkokemusta, joita hän voi hyödyntää monessa ammatissa, vapaaehtoistyössä ja seurakunnassa.

Eräs kymmenen vuotta lapsuudestaan ulkomailla elänyt nuori työskenteli maahanmuuttajien Suomi-luokassa apuna. Hän kertoi kokeneensa yhteenkuuluvuutta naisten kanssa, vaikka ikäeroa oli paljon. Nuori näki, kuinka vaikeaa maahanmuuttajien oli seurata suomenkielistä opetusta siitä huolimatta, että sanat ja käsitteet olivat tuttuja. Kyse ei ollut vain kielestä. Nuoren omakohtainen kokemus Suomeen tuloon liittyneestä ulkopuolisuuden ja vierauden tunteesta mahdollisti maahanmuuttajien kanssa koetun syvän yhteyden. Hän pystyi toimimaan ikään kuin kulttuuritulkkina. Naiset saivat häneltä hyväksyntää, rohkaisua ja tukea kulttuuristressin läpikäymiseen. Sanoittakin ymmärtäminen sai maahanmuuttajan kokemaan itsensä tervetulleeksi.

Third Culture Kid on henkilö, joka on viettänyt huomattavan osan kasvuvuosistaan vieraassa kulttuurissa. Suomessa on paljon käytetty myös Ann Christine Marttisen lanseeraamaa käsitettä matkalaukkulapsi. Matkalaukkulapsi rakentaa suhteita kaikkiin elämänsä kulttuureihin, mutta hänellä ei ole täyttä omistajuutta mihinkään niistä. Aineksia useista kulttuureista sulautuu hänen identiteettiinsä, mutta kuulumisen tunne syntyy suhteessa tärkeisiin ihmissuhteisiin, ei maantieteellisiin paikkoihin. Kun lapselta kysytään, mistä hän on kotoisin, useimmiten hän ei pysty sanomaan sitä.

Kuurojen urheiluprojektin kuulumisia

Vuoden 2017 alussa FLOM in Mongolia aloitti kaksivuotisen kuurojen urheiluprojektin Ulaanbaatarissa. FLOM-M:n rahoittamaa projektia tehdään läheisessä yhteistyössä Mongolian kuurojen urheilukomitean kanssa. Kuurojen urheilutoiminnan järjestämisessä ja tukemisessa on ollut mukana myös useita muita mongolialaisia koulutus- ja urheilualan vaikuttajia ja yhdistyksiä. FLOM-M on auttanut Mongolian kuurourheilijoita urheiluvälineiden kustantamisen kautta ja osallistumalla kaksipäiväisen kuurourheilijoiden ja valmentajien työpajan sekä urheiluvalmentajien koulutusjaksojen järjestämiseen ja rahoittamiseen Ulaanbaatarissa.

Vuosi 2017 oli tärkeä Mongolian kuurourheilijoille, sillä kesällä 2017 järjestettiin 23. kuurojen olympialaiset Turkissa. Ennen olympialaisia Mongolian kuurojen olympiajoukkueen judokat osallistuivat kaksipäiväiseen valmennukseen maailmanmestari ja olympiahopeamitalisti Neil Adamsin johdolla Ulaanbaatarissa. Tämän lisäksi olympiajoukkueen painijat viettivät kuukauden harjoitusjakson Kiinassa. Valmistautuminen kisoihin tuotti hyvää tulosta, sillä Mongolian kuurourheilijat saavuttivat kuurojen olympialaisissa neljä hopeamitalia ja viisi pronssimitalia.

Hienojen olympiasaavutusten rinnalla voidaan olla iloisia myös FLOM-M:n kuurojen urheiluprojektin arkipäivän tason tavoitteiden saavuttamisesta. Kuurojen urheiluliiton järjestämien tapahtumien osallistujamäärä on kasvanut ja kuurojen kouluttaminen urheiluvalmentajiksi, urheilutoimitsijoiksi ja vapaaehtoisiksi on sujunut suunnitelmien mukaisesti. FLOM-M haluaa olla tukemassa kuurojen aktivoitumista ja heidän tuki- ja yhteistoimintojen muotoja maassa, jossa kuurojen oikeudet ja mahdollisuudet elämässä eivät ole samalla tasolla kuin Suomessa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kasvattaa kuurojen näkyvyyttä yhteiskunnassa ja kannustaa kuuroja osallistumaan ja kuulumaan heidän omaan yhteisöönsä ja yhteiskuntaan.

Kirjakalakilpailu päätti suositun kirjepyhäkoulun

Kaksi vuotta lapsia ilahduttanut kirjepyhäkoulu päättyi Tikkasen perheen palatessa Suomeen toukokuussa. Mongolian-terveiset, Raamatun kertomukset ja monenlaiset tehtävät olivat odotettua postia. Kevään aikana Marjut Tikkanen haastoi pyhäkoulukirjeissä lapsia lukemaan kristillistä kirjoja kilpailun kautta:

-Kirjepyhäkoulun päätöksenä oli kirjakalakilpailu, jossa lapsi sai lukea ikäiselleen sopivan hengellisen kirjan. Iloitsin, että niin moni lapsi innostui ja osallistui kirjakalakilpailuun. Saimme monta osallistumiskaavaketta eli kirjavaa kalaa kirjeitse ja sähköpostein.

Kirjakalakilpailun voittajat arvottiin Lähetyksen kesäpäivillä. Kirjapaketin voittivat Pyry Helsingistä, Mette Vantaalta ja Elisabet Nurmeksesta. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kirjepyhäkoulu jatkuu vielä syksyllä julkaistavan tehtäväkirjan muodossa. Kirjassa on raamatunkertomusten ja tehtävien ohella lähetyselämää Kylväjän eri työalueilta.

Päivän rukous

1. Oi hyvä Jumala
ja lähde siunauksen,
huolehdit heikoista
ja kuulet rukouksen.
Suo usko oikea,
puhtaaksi sydän luo,
ja synnin vaaroja
tielläni välttää suo.

2. Suo, että uskossa
näin aina vaeltaisin,
eläisin sinussa
ja siunauksen saisin.
Suo uskollisesti
työ kaikki suorittaa,
niin että nimesi
saa siitä kunniaa.

5. Suo minun rakentaa
rauhaa ja oikeutta
ja itse osoittaa
toisille laupeutta.
Kun kaikki, mitä saan,
on sinun lahjaasi,
niin auta antamaan
myös toisten tarpeeksi.

Johann Heermann 1630. Ruots. 1684. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1880, 1984.

Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi

Kävin taannoin mieleenpainuneen keskustelun suomalaisessa pikkukaupungissa saarnavierailuni yhteydessä. Olin lähdössä kotimatkalle ja istuimme pitkäaikaisen vastuunkantajan kanssa kahvilassa. Hän on vuosia pitänyt lähetyspiiriä paikkakunnalla. Ystäväni sanoi: ”Tiedätkö, Pekka, on suuri etuoikeus olla mukana. En tee tätä Kylväjälle, sinulle tai kenellekään ihmiselle, vaan Jumalalle. Ja koska teen tätä hänelle, tahdon sitoutua Kylväjän työhön ja teihin, jotka olette aktiivipalveluksessa.”

Palaan tuohon keskusteluun ajoittain ja muistutan itseäni: emme saa sitoa lähettäjän kutsumusta itseemme tai järjestöömme. Lähettäjä, kuten lähtijäkin, vastaa Kutsujalle kutsumuksestaan. Koota lähetysrakkautta, ei sitoa, on hyvä opetus ja perintö isiltä ja äideiltämme. Kun tuulet yltyvät myrskyksi henkilökohtaisessa elämässä tai kirkossa, on ihmisiin tai järjestöön sidottu kutsumus irtotavaraa, joka helposti lentää yli laidan.

Saman ajatuksen on ilmaissut apostoli Paavali näin: ”Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.” Usein teemme asioita – tiedostaen tai tiedostamatta – odottaen ainakin joidenkin hyväksyntää ja taputuksia. Se mitä oikeasti tänäänkin tarvitaan kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä ovat rohkeat päättäjät ja vastuunkantajat, jotka elävät ihmisiksi, mutta Yhtä varten. Näin ohjautuvilla ei ole mitään saavutettavaa, menetettävää tai todistettavaa ihmisten edessä.

Seurakuntavaalien 2018 ehdokasasettelu päättyy 17.9.2018. Neljän järjestön työntekijäkokouksessa toukokuussa vieraillut Lindsay Brown antoi vaaleihin liittyen opettavan esimerkin Britanniasta. Lausannen liikkeen kansainvälisenä johtajanakin palvellut Brown kertoi, että anglikaanikirkossa liberaalit seurakunnat kuihtuvat, evankeliumikeskeiset kasvavat. Jälkimmäisten pastoreilla ja vapaaehtoisilla vastuunkantajilla on kädet täynnä työtä, eivätkä he ehdi ja jaksa lähteä kirkollisiin luottamustehtäviin. Liberaaleilla sen sijaan on aikaa, he menevät. Tuloksena on, että anglikaanikirkossa liberaalit päättävät ja Raamattuun luottavat tekevät työn.

Kesä sentään on kaikilla. Lomakausi muistuttaa luomistyön huippukohdasta: Jumala loi levon. Ei päästäkseen eroon luomistyöstään vaan nauttiakseen luomastaan ja osallisuudesta siihen. Siksi lepo ei meillekään ole taukoa tehtävien välissä vaan osa ihmisyyttä. Joka lepää, ottaa elämäntehtävänsä tosissaan. Kaikki alkaa aamukahvista pihakoivun alla. Pilvettömänä päivänä lähes satavuotiaan puuvanhuksen suojassa on helppo ajatella paratiisia. Vähentää vain hyttyset ja paarmat eikä etsi koivusta hedelmiä – ja aika lähellä ollaan.

Virkistävää kesää kaikille!

pekka.makipaa@kylvaja.fi

PS Lähetyksen kesäpäivillä pitämäni Valmiina lähtöön -ajankohtaiskatsaus on luettavissa Kylväjä-blogista www.kylvajablogi.fi.

Yksinhuoltajahankkeen avulla toimeentulo ja vertaistukea

Vammaisen lapsen yksinhuoltajaäiti, Ojuntsetseg, on osallistunut yksinhuoltajahankkeeseen kuuluvaan oppisopimuskoulutusohjelmaan sekä psykologin vetämään vertaistukiryhmään.

Ojuntsetsegillä on yhteensä kolme lasta, joista nuorin, 23-vuotias tytär, on kehitysvammainen. Sen vuoksi tytär ei pysty puhumaan selkeästi ja tarvitsee jatkuvaa tukea. Tytär osallistui Arhangain läänin vammaisten tukihankkeen nuorille suunnattuihin opintoihin vuosina 2013–2014. Ojuntsetsegin on huolehdittava hänestä koko ajan, koska hän ei pysty olemaan yksin kotona.

Ojuntsetseg on aloittanut nyt vuoden mittaisen ompelukoulutusohjelman kotikaupunkinsa Tsetserlegin ammattiopistolla. Erinäiset järjestelyt mahdollistavat sen, että hän voi ottaa tyttärensä mukaan tunneille, jolloin myös tämä voi oppia ompelemaan. Kylväjä auttoi yksinhuoltajien tukihankkeen puitteissa Ojuntsetsegia ostamaan materiaaleja, jotta hän saisi liiketoimintansa käyntiin, ja nyt hän myy tekemiään lastenvaatteita.

Uuden elinkeinon oppiminen on antanut Ojuntsetsegille mahdollisuuden kasvattaa tulojaan tuotteitaan myymällä, sekä tehnyt hänestä aktiivisen jäsenen yksinhuoltajaäitien yhteisössä. Vertaisryhmästä hän on löytänyt yhdeksän naisen seurueen. He tekevät yhdessä töitä, myyvät tuotteitaan ja osallistuvat näyttelyihin.

Yksinhuoltajahanke auttaa mongolialaisia yksinhuoltajaäitejä kartuttamaan taitoja, joita he tarvitsevat työllistyäkseen. Hanke parantaa äitien pääsyä koulutukseen ja työmarkkinoille. Koulutus antaa äideille valmiuksia pienyrittäjyyteen. Hanke toteutetaan vuosina 2017–2018, ja se toimii yhteistyössä paikallisten sosiaaliviranomaisten, naisjärjestöjen, koulujen ja nuorten kerhojen kanssa. Yksinhuoltajahankkeen rahoitus tulee Lähetysyhdistys Kylväjältä ja Suomen ulkoministeriöltä.

Juutalaisia tavoittamassa monien kulttuurien Odessassa

Juutalaiset kuulevat Jeesuksesta Messiaana monien kulttuurien kaupungissa Odessassa. Viimeisten 10 vuoden aikana on kaupunkiin perustettu kaksi uutta messiaanista seurakuntaa, joiden työssä Liedenpohjan perhe on mukana.

Tasan 10 vuotta sitten Lähetysyhdistys Kylväjän työntekijät Risto ja Marja Liedenpohja lähtivät Ukrainaan yhden lapsen kanssa. Vuosien varrella sekä perhe että työ ovat kasvaneet. Nyt Liedenpohjien perheeseen kuuluvat kaksi kouluikäistä tyttöä, Sade ja Linnea, ja kaksi pienempää poikaa, Lauri ja Akseli. Perheen kotikaupunki on Odessassa. Suomessa tukikohta on Liedenpohjan kylässä Virroilla.

– Lähdimme Ukrainaan huhtikuun lopulla 2008, joten nyt on juhlavuosi menossa, iloitsee Risto Liedenpohja.

– On ilonaihe, että olemme saaneet olla näin kauan kentällä! Tuskin se olisi ollut mahdollista, jos olisimme lähteneet alun perin kouluikäisten lasten kanssa, sillä koulunkäynti on täällä hyvin vaativaa ja erilaista kuin Suomessa. Sen sijaan nyt kaikilla on ollut mahdollisuus sopeutua vieraaseen kieleen ja kulttuuriin pikkuhiljaa, ilman tyrmäävää kulttuurishokkia, kertaa Marja Liedenpohja.

Leppävaaran, Keuruun, Äänekosken, Eurajoen ja Virtain seurakuntien nimikkolähetit Liedenpohjat työskentelevät pääasiassa juutalaisia tavoittavassa työssä Jews for Jesus -järjestön yhteydessä.

– Työhöni sisältyy enimmäkseen katuevankeliointia, kotikäyntejä sekä sapattien ja juutalaisten juhlien järjestämistä ja niihin kutsumista, kertoo Risto Liedenpohja.

– Marja on koulutukseltaan kielenkääntäjä, joten hän auttaa lähinnä kirjallisissa töissä ja käännöksissä muun ajan kuluessa lasten ehdoilla.

Odessa on perinteisesti ollut ja on edelleenkin monikulttuurinen kaupunki. Kaupungin pääkieli on venäjä, ja esimerkiksi kouluissa opiskellaan sekä venäjää että ukrainaa. Kaduilla tulee vastaan muun muassa muslimeja ja juutalaisia. Juutalaisuuden ja islamin lisäksi Odessassa vaikuttaa muitakin uskontoja: suuri osa odessalaisista on ainakin nimellisesti ortodoksikristittyjä. Lisäksi on katolilaisia ja jonkin verran protestantteja. Luterilaisia on kokonaismittakaavassa hyvin vähän, mutta kaupungissa on kuitenkin kaksi luterilaista seurakuntaa, ukrainalainen ja saksalainen. Jotkut vanhemman polven ihmiset kuvaavat itseään ateisteiksi, koska Neuvostoliiton aikana opetettiin että Jumalaa ei ole. Odessasta löytyy myös pienessä mittakaavassa Jehovan todistajia, mormoneja, scientologeja ja hare krishnoja.

– Erityisesti juutalaismiehillä saattaa olla hyvin erilaisia maailmankatsomuksia: yksi käy säännöllisesti Odessan ortodoksi- tai reformisynagogassa, toinen on ateisti, kolmas käy ortodoksi- tai baptistikirkossa, neljäs on hyvin maallistunut ja viides messiaaninen juutalainen, joka käy messiaanisessa seurakunnassa, kuvailee Risto Liedenpohja.

– Odessa on perinteisesti ollut hyvin juutalainen kaupunki, sillä heidän asumistaan täällä ei ole rajoitettu, toisin kuin aikoinaan Pietarissa ja Moskovassa. Ennen toisen maailmansodan kauhuja lähes puolet asukkaista oli juutalaisia. Kaupungissa oli lukuisia synagogia ja hyvin paljon juutalaista kulttuuritoimintaa. Nyt juutalaisten määrä on toki vähentynyt monien muutettua Israeliin ja muualle, mutta edelleen katukuvassa voi nähdä myös ortodoksijuutalaisia paidan alta pilkottavine hapsuineen. Määritelmä, jonka mukaan “odessalainen” on puoliksi juutalainen, puoliksi ukrainalainen ja puoliksi venäläinen, osuu harvinaisen oikeaan.

Kylväjän työ Odessassa on monimuotoista.

– Menemme kaduille, yleisille paikoille ja juutalaiskoteihin, joissa opetetaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä isäntäväen kanssa. Olemme mukana Jews for Jesus -järjestön ja messiaanisten seurakuntien kanssa järjestämässä juutalaisia juhlia ja sapattikokouksia. Osallistumme myös ukrainalaisen luterilaisen seurakunnan työhön, jossa Marja on mukana pyhäkoulutyössä, kuvailee Risto Liedenpohja.

Odessassa on uskonnonvapaus, joten esimerkiksi katuevankeliointia on mahdollista tehdä vapaasti tai vaikkapa lähettää postitse juutalaisista juhlista ja Jeesuksesta kertovaa kirjallisuutta. Messiaanisten seurakuntien juutalaisiin juhliin voidaan paikallisia kutsua keskustelemalla heidän kanssaan kadulla, lähettämällä kutsukirjeitä, soittamalla ja lähettämällä tekstiviestejä. Evankeliumi on levinnyt juutalaisten keskuudessa, ja Odessaan on syntynyt viimeisen 10 vuoden aikana kaksi uutta messiaanista seurakuntaa. Sapattikokoontumisia vietetään neljässä paikassa eri puolilla kaupunkia.

Yhteiskunnallisesti ja diakonisesti Lähetysyhdistys Kylväjä vaikuttaa Odessassa tukemalla luterilaisen seurakunnan pienimuotoista vammaisten parissa tehtävää palvelutyöprojektia, jota johtaa paikallinen työntekijä Vladislav.

Työ juutalaisten parissa kulkee pitkälti juutalaisten juhlien mukaan koko vuoden. Toukokuisen shavuot-juhlan jälkeen ovat seuraavaksi syksyllä vuorossa juutalainen uusi vuosi, suuri sovintopäivä, lehtimajanjuhla sekä hanukka.

– Projektissa tehdään kotikäyntejä erityisesti vaikeimmin vammaisten kaupunkilaisten luokse, ja samalla jaetaan avustuksia ruokakassien, apuvälineiden, kuljetuksen, hengellisen kirjallisuuden ja pienten lääkekorvausten muodossa. Lisäksi järjestetään yhteisiä tapaamisia, luettelee Liedenpohja.

Ukrainassa pitkään vallinneen epävakaan yhteiskunnallisen tilanteen takia eläminen on käynyt yhä vaikeammaksi monille heikommassa asemassa oleville ryhmille, esimerkiksi vammaisille.

– Siksi apu on otettu lämpimästi vastaan, sekä apua tarvitsevien kodeissa että paikallisen vammaisyhdistyksen puolesta. Myös seurakuntaan on tullut lisää väkeä, palvelutyöprojektin ansiosta erityisesti juuri vammaisia ihmisiä. Vammaistyöprojekti tavoittaa vuosittain noin 300 apua tarvitsevaa kaupunkilaista, toteaa Liedenpohja.

Jews for Jesus -lähetyksen työ on onnistunut tavoittamaan suuren osan kaupungin juutalaisista. Noin viidesosa heistä on antanut yhteystietonsa.

– Pyydämme teitä muistamaan rukouksissanne heitä, jotta mahdollisimman monet tulisivat mukaan sapattitilaisuuksiin ja juutalaisiin juhliin ja saisivat näin tilaisuuden tulla tuntemaan Jeesuksen omana Messiaanaan ja Pelastajanaan.

– Meille tärkeä raamatunkohta on ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh. 15:16.)

Teksti: Hanni Raiskio ja Outi Rajala

Päivän rukous

1. Suo, Herra, sama Henki meille
kuin annoit kerran apostoleille.
Hän heidät johti vaarain teille
rohkeina viemään sanaa kaikille.
He veivät armokutsun maailmaan,
Henkesi auttoi siihen uskomaan.

2. Siis anna saman Hengen yhä
ohjata kaikkialla työtäsi,
ja kutsu vielä, Herra pyhä,
työntekijöitä valtakuntaasi.
On paljon kypsynyttä eloa,
vaan vähän väkeä on pellolla.

7. Näin hoida, Herra, kirkkoamme.
Henkesi anna yhä uudestaan
myös rohkaisemaan nuoriamme
työhösi, paimenvirkaan astumaan.
Suo, että aikain halki kansasi
kaikille toivon sanaa kantaisi.

Karl Heinrich von Bogatzky 1750. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.