Viestintä

Lahja ja tehtävä

Länsimainen yhteiskunta on neljän sektorin kokonaisuus: markkinatalous, julkishallinto, vapaaehtoinen kansalaistoiminta ja perhe. Kaikkia neljää tarvittaisiin tasapainoiseen matkantekoon, mutta neljäs pyörä on puhjennut. Perheestä on ilmat pihalla.

Jo antiikin filosofi Platon esitti teoksessaan Tasavalta, että parhaissa yhteiskunnissa ydinperhe puretaan ja lastenkasvatus annetaan valtion tehtäväksi. Karl Marx piti perhettä riiston välineenä ja ennusti, että se häviäisi kapitalismin poistumisen myötä. Tänä päivänä tasa-arvoideologia moukaroi ydinperheen perustaa. Totta onkin, että luonnollinen perhe on olemukseltaan tasa-arvon vastainen ja epäoikeudenmukainen instituutio, jossa auktoriteetti, vastuu ja työmäärä jakautuvat epätasaisesti sukupolvien välillä. Lisäksi se on yksilön edun kannalta vahingollinen. Yhä useampi koti hajoaa, kun puolisot etsivät omaa henkilökohtaista onneaan. Tunnettu juutalainen feministi varoittaa: naiset, jotka kasvavat aikuisiksi haluten olla ”vain perheenäitejä”, ovat yhtä suuressa vaarassa kuin miljoonat, jotka kävelivät kuolemaansa keskitysleireillä.

Kuitenkin juuri luonnollinen perhe on se työpaja, jossa inhimillistä pääomaa valmistetaan. Sosiologi Rodney Stark johtaa kristinuskon kasvun pienestä lahkosta maailmanuskonnoksi erityisesti siihen, että se arvosti ydinperhettä, kielsi avioliiton ulkopuolisen seksin ja lapsenmurhat sekä abortin. Tämä kutsui luokseen ja veti ihmisiä pakanuudesta. Väestönkasvun myötä kristittyjen osuus kasvoi. Yhteinen usko vahvisti perheitä ja perheet uskoa.

Uskolla on kieli. Ihminen ei opi puhumaan sepittämällä itsekseen oman kielen, vaan yhteisössä, jolla on yhteiset kielioppisäännöt. Kielitaito kehittyy toisten seurassa. Jumalapuhe opitaan luonnollisimmin kodissa, jossa sen kuuleminen myös tulee testatuksi. Norjalaisen Ole Hallesbyn mukaan kristitty koti on lahja ja tehtävä ja ”korkein koulu, joka ohjaa oman pahuuden paljastumiseen ja opettaa itsehillintää, anteeksipyytämistä ja toisten heikkouksien kärsimistä”. Se on paikka, jossa korvakuulokekristillisyys ei toimi.

Millaisia kodit, sellainen yhteiskunta – millaisia kristittyjen kodit, sellainen pyhien yhteys. Tätä kirjoittaessani ajattelen erityisesti Espoon Tapiolassa sijaitsevaa Laura Suomisen kotia ja sen 4.1.2018 taivaaseen muuttanutta emäntää. Laura oli lapseton ja leskenäkin hän ehti olla lähes 50 vuotta. Uskollisena Tapiolan seurakunnan jäsenenä hän muistutti kaikille, miten suurta rikkautta ja Jumalan armoa on olla lähetystyössä mukana. Lauran kotiin kokoonnuttiin rukoilemaan lähettien puolesta: ”Kun minulle ei ole suotu omia lapsia, saan pitää lähetystyöntekijöitä omina lapsinani, joiden hyväksi haluan antaa kaiken mikä minulta jää. Olen kokenut, että saan satakertaisesti kaiken takaisin omassa elämässäni”.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Hänen on oltava tunnettu hyvistä teoista, siitä että hän on kasvattanut lapsia, majoittanut kotiinsa matkalaisia, pessyt uskovien vieraidensa jalat, auttanut vaikeuksissa olevia ja kaikin tavoin harrastanut hyvää.” 1. Tim. 5: 10

Maaseudun yksinhuoltajille hätäapua talveen

Mongoliassa talvi on kova pienillä tuloilla eläville yksinhuoltajille. Kylväjän yksinhuoltajahankkeessa on tartuttu toimeen.  

”Tsetserlegin kaupunginosien sosiaalityöntekijöiden kautta saimme  tietoomme suurimmassa avuntarpeessa olevia. Tiimin työntekijät suunnittelivat hätäapupaketin kuudelle valitulle perheelle: pieni lava-autollinen polttopuita, 50 kiloa jauhoja, riisiä, paistoöljyä, saippuaa ynnä muita perustarpeita talveen”, kuvailee yksinhuoltajahankkeessa paikallisten työntekijöiden tukena työskentelevä Kylväjän Mongolian-lähetti Jaakko Tikkanen. ”Tämän luontoista apua emme pysty projektin puitteissa tavallisesti antamaan. Syksyn ja alkutalven avustukset saimme järjestettyä Kylväjän hätäapuna. Suurta hätää on paljon.”

Muukalaisten kotielämä

Sen kokivat aikanaan jo Aadam ja Eeva ja heidän jälkeensä miljoonat muut. Tänä päivänä maapallolla on noin 12 kertaa Suomen väkilukua vastaava määrä ihmisiä, jotka ovat pakosta ja vasten tahtoaan joutuneet lähtemään omasta kodistaan.

Jouluna juhlimme häntä, joka lähti vapaaehtoisesti. Vieraat ja muukalaiset ovat Jumalan silmäterä. Heidän vastaanottamisensa ja heille suojan antaminen kantaa siunausta, jolla on merkitystä ikuisuuteen asti (Matt. 25). Ajatus siitä, että Jeesus tulee koteihimme muukalaisen hahmossa on järkyttävä, eikö vastaanottokeskus riittäisi?

Entisaikaan kulttuurien ja elämäntapojen välillä oli yleensä satoja tai tuhansia kilometrejä, nykyään usein vain ovi. Se on suomalaisen yksilökeskeisyyden valtakunnanraja, jonka ylittämistä jotkut kutsuvat lottovoitoksi. Mutta jos lottovoittajien maassa elämänlaadun mittareihin laskettaisiin vieraanvaraisuus, monet köyhimmätkin kehitysmaat menisivät kirkkaasti edelle.

Emme saata ohittaa tätä vain kansallisena kulttuuripiirteenä. Tätä mieltä on ekumeniikan professori Risto Saarinen, joka kesällä 2017 ilmestyneessä artikkelissaan Luterilaisuus maailman kirkkojen perheessä esittää, että olemme muiden silmissä missionaarisuuden ja evankelioimisnäyn puutteesta kärsiviä jököttäjiä, jotka ovat haluttomia asettamaan itseään likoon omien rintamaidensa ulkopuolella. Monokulttuurisuus ilmenee epäluulona muukalaisuutta kohtaan, Saarinen summaa. Melkoista ruoskintaa.

Vaikka professorin pensseli piirtää vapaalla kädellä ja leveällä värillä luterilaisuuden katvealuetta, ei kuva ole aivan tunnistamaton. Sitä suuremmalla syyllä voimme iloita mahdollisuudesta olla mukana lähetystyössä, joka syvimmillään on veren ja kärsimyksen ekumeniaa, mutta myös avartumista ja oppimista toisilleen vierailta ihmisiltä. Olemme etuoikeutettuja saadessamme kädestä pitäen ohjausta kulttuureihin, joissa ulkomaalaisen muukalaisen kutsuminen kotiin on maan tapa ja tavanomaista huomaavaisuutta. Sen seurauksena lapsetkin tottuvat vieraisiin ruokapöydässä, kokemuspiiri avartuu, yhdessä opetellaan myötätuntoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Mietin millaista voisi olla kristillinen vastakulttuuri ajassamme. Tässä pappi saarnaa itselleen tietoisena siitä, että arvokkainta annettavaa toiselle ihmiselle on aika. Ja juuri siitä on kaiken aikaa puute. Kulttuurimuutoksen myötä olemme menettämässä tavan, joka elvytettynä voisi olla vastatoimi kristillisen elämäntavan avustetulle itsemurhalle: sunnuntailounaat ja toisilleen vieraiden ihmisten pöytäyhteys kodeissa.

Maahanmuuttajat tarjoavat mahdollisuuden löytää jälleen varhaiskirkon monikulttuurinen luonne, sanovat missiologit. Ensimmäiset kristityt onnistuivat pirstaleisessa, mosaiikkimaisessa yhteiskunnassa löytämään kodeissaan vierauden ja yksinäisyyden sijaan yhteyden ja identiteetin.

Vieraanvaraisuuden parhaiten varjeltu salaisuus on se, että sitä tarjoavat hyötyvät enemmän kuin vastaanottajat. Kunpa osaisimme pitää huolta, että pukit ja tontut eivät lukitse perässään kodin ovea oikealta Jouluvieraalta.

 

pekka.makipaa@kylvaja.fi
Sinua muukalaisena ikävöin veljekseni. Oi saanhan tulla seuraasi, jaa sanaa evääkseni. Vk. 203:9

Kylväjän joulukeräyksellä rakennetaan lasten tulevaisuutta

Ginnirin kaupungissa Etiopiassa toimii Lähetysyhdistys Kylväjän tuella lasten päiväkeskus, jonka toiminnasta ja kummiohjelmasta vastaavat Ginnirin Mekane Yesus -seurakunta ja Ginnirin kaupunki. Päiväkeskuksessa käy noin 60 kummiohjelmassa mukana olevaa köyhää lasta, joista osa on orpoja. Päiväkeskuksessa huolehditaan lasten ruokailuista ja terveydenhuollosta sekä autetaan heitä läksyjen tekemisessä.

Vuonna 2006 perustettu päiväkeskus sijaitsee tällä hetkellä toiminnan jatkuvuuden kannalta epävarmalla vuokratontilla. Siksi kesällä 2017 ostettiin oma tontti, jolle rakennetaan vuoden 2018 aikana uusi päiväkeskus.

Joulun alla alkanut keräys Rakennetaan lapsille päiväkeskus Etiopiaan jatkuu, kunnes tarvittavat 50 000 euroa on saatu kokoon.

”Päiväkeskuksessa lapset saavat riittävästi ruokaa, joten he kasvavat normaalisti, pysyvät terveempinä, jaksavat leikkiä ja käydä koulua”, kertoo Ginnirin kummiohjelman vapaaehtoisena koordinaattorina toimiva Mirja-Riitta Malinen. Etiopiassa lähettinä ollessaan hän näki tarpeen köyhien lasten päiväkeskukselle: ”Päiväkeskuksen aikuiset toimivat omalta osaltaan lasten kasvattajina. Perheiden taakka helpottuu myös konkreettisesti lasten ruokailumahdollisuuden myötä.”

Keräykseen voi osallistua puhelinlahjoituksella, 0600 03050 (25,37€ + pvm, voimassa joulu-tammikuun). Nettilahjoituksen myötä puolestaan tarjoutuu erinomainen joululahjamahdollisuus: Keräyksen sivuilla voi tulostaa lahjoituksen jälkeen lahjasta kertovan lahjakortin.

Lisätietoa keräyksestä ja tulostettava lahjakortti löytyvät täältä. Muita lähetyslahjoja löytyy täältä ja Pala maailmalta -verkkokaupasta.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11

Tule rakentamaan lasten päiväkeskusta ja tulevaisuutta Etiopiaan!