Viestintä

Avi Snyder: Älä enää pelkää

Pelko voi lamaannuttaa kristityt Jeesuksesta puhuttaessa. Lähetysyhdistys Kylväjän Areopagos-webinaarissa perjantaina puhunut Jews for Jesus -järjestön Euroopan työn johtaja Avi Snyder lohduttaa, että monet Raamatun henkilöt taistelivat samojen pelkojen kanssa kuin me.  

Raamattu on täynnä ihmisiä, jotka pelkäsivät, mutta joita Jumala käytti omaksi kunniakseen. Avi Snyder muistuttaa, että Jumala valitsi kansansa kantaisäksi Aabrahamin, joka oli vanha puolikuollut mies ja vaimonsa Saaran, joka ei ollut hedelmällinen. Moosesta, joka oli epäpätevä, ikääntynyt, lainsuojaton paimen ja joka kärsi myös puhevaikeuksista Jumala käytti vapauttaakseen kansansa sekä nöyryyttämään maailman mahtavinta johtajaa, faaraota. Prostituoitua Raahabia Jumala käytti varjellakseen Joosuan lähettämiä vakoojia ja antoi Raahabille osan jatkumossa, joka johti Kristukseen. Jumala valitsi Daavidin, pojan lingon kanssa voittamaan Goljat-jättiläisen. Hän myös valitsi Pietarin, kalastajan Galileasta kohtaamaan aikansa uskonnollista eliittiä ristin sanomalla. Ja Saul Tarsolaisen, hauraan, pienen ja ruman miehen Jumala halusi viemään evankeliumia kreikkalaisille.

– Jumala ei kutsu meitä olemaan itsevarmoja, Hän kutsuu meitä olemaan käytettävissä. Itse asiassa Jumala käyttää mielellään epäpäteviä ja kunniattomia taatakseen, että kunnia menee yksinomaan Hänelle. Me emme ole kyvyttömiä, koska Jumala on kyvykäs, Avi Snyder toteaa.

Etiopia sisällissodan partaalla: rukousta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Etiopia sisällissodan partaalla: rukousta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Väkivaltaisuudet ovat syöksemässä Etiopian ennennäkemättömään tilanteeseen. Tähän mennessä räjähdysherkkä tilanne on jo vaatinut kymmeniä siviiliuhreja maan pohjoisosassa.

Sisällissota on puhkeamassa Etiopiassa. Maan pohjoisosassa sijaitsevassa Tigrayn osavaltiossa on aiemmin tällä viikolla puhjennut rajuja väkivaltaisuuksia. Ylen mukaan Etiopian armeija on nyt julistanut olevansa sodassa Tigrayn osavaltion kanssa. Taistelut alkoivat keskiviikkona, ja siitä alkaen armeijan joukot ovat kerääntyneet Tigrayn rajoille, uutisoi Yle 6.marraskuuta.

Jännitteet kasvoivat, kun Tigrayssa järjestettiin omat aluevaalit, jotka ovat Etiopian hallituksen mukaan laittomat. Helsingin Sanomien mukaan osavaltioon on julistettu Etiopian hallituksen toimesta kuuden kuukauden mittainen hätätila.

Sunnuntaina 25.10. vietettiin Kylväjän kolehtipyhää

Itä-Aasiassa kaikki on suurta: miljoonakaupungit, väkimäärä ja kirkko, joka kasvaa kohisten. Suomalaiset lähetit ovat palvelleet kasvavia seurakuntia pitkäjänteisesti kouluttaen työntekijöitä. Sille onkin valtava tarve.

  Tuon alueen kristillisyydessä on niin paljon energiaa ja antautuneisuutta. Seurakuntien resurssit kasvavat koko ajan, ja ajattelen, että itäaasialaisilla kristityillä voi olla merkittävä vaikutus myös globaalisti, pohtii suomalainen kouluttaja.

Itä-Aasiassa kristityt suhtautuvat Raamattuun vakavasti; se on tärkeä auktoriteetti. Seurakuntalaiset ovat usein aktiivisia evankelistoja omassa arjessaan, ja näin sanoma leviää.

 Koulutettuja työntekijöitä ei ole tällä hetkellä riittävästi, ja koulutuksen tarve on valtava, hän jatkaa.

Suomalaiset työntekijät ovatkin palvelleet alueella pitkäjänteisesti kouluttaen kasvavalle kirkolle uusia työntekijöitä. Tätä moninkertaistavaa työtä tehdään niin teologisissa seminaareissa kuin yliopistoissa. Teologisista seminaareista valmistuneista maistereista tulee seminaarien ja raamattukoulujen opettajia, myöhemmin myös kirkon johtajia.

  Tuemme teologista koulutusta, sillä teologisen osaamisen parantamisella on suuri merkitys kasvavalle kirkolle. Oma kutsumukseni on teologisen tason nostaminen, suomalainen opettaja kuvaa.

Yliopistolla englanninkielenopettajana toimiva Kylväjän lähetti toimii kuin teltantekijänä työskennellyt Paavali luoden oman ammattinsa kautta suhteita ja kertoen ystävyyssuhteissaan Jeesuksesta.

  Oppitunneilla keskitymme kieleen, mutta opetus tarjoaa myös mahdollisuuksia selittää sanojen kulttuurista taustaa. Olemme kertoneet oppilaillemme vaikkapa miksi joulua vietetään tai mitä kristityt ajattelevat pääsiäisestä.

Työalueella viranomaisvalvonta on tiukkaa.

  Kohtaamme yliopistolla opiskelijoita, jotka eivät ole kuulleet koskaan Kristuksesta. Me voimme olla kertomassa heille Jeesuksen rakkaudesta, ja heistä voi kasvaa niitä, jotka aikanaan vievät hyvän sanoman perheensä, vähemmistökansansa tai naapurikansojen keskuuteen.

25. lokakuuta vietettiin Kylväjän kolehtipyhää, kolehtikohteena oli tavoittamattomien tavoittaminen Itä-Aasiassa Kylväjän opetus- ja hanketyön kautta. Kylväjä tukee Itä-Aasiassa viittä työntekijää.

Kuva: Pixapay

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Ulan-Uden kirkonrakennushanke on edennyt kohtalaisen hyvin huolimatta siitä, että töiden aloitus viivästyi koronarajoitusten vuoksi ja koko kesän ajan satoi runsaasti.

Elokuun lopussa katettiin ensimmäinen kerros, ja nyt valmistellaan toisen kerroksen pylväiden betonointia. Kun kannatinrakenteet saadaan lujitettua, voidaan siirtyä kattotuolien asentamiseen. Urakoitsijan mukaan se voi tapahtua lokakuun aikana. Rakennustyöt etenevät nyt vauhdilla, että ehditään saada rakennus katon alle ennen talvipakkasia, jotka alkavat yleensä loka-marraskuun vaihteessa.

Rakennustöiden tekninen valvoja Marina Lubsanova on tyytyväinen töiden etenemiseen: “Kaikki on mennyt suunnitellun aikataulun mukaan. Nyt näyttää siltä, että harjakaiset voidaan pitää lokakuussa. Iloitsen siitä, että piispa Laptev on tulossa käymään, ellei sitten koronavirus estä hänen matkaansa tänne.”

Rakennustyömaata vartioi yövahdin apuna innokas vahtikoira Linda. Sisällä vartijan mökissä Dasha-kissa pitää hiiret loitolla. Seurakuntalaiset tuovat näille “rakennustyöläisille” luita ja muuta sopivaa syötävää.

Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta rukoilee joka sunnuntain jumalanpalveluksessa urakoitsijan ja rakennustyömiesten sekä koko hankkeen puolesta. Hiljaisena toiveena on joulujumalanpalvelus uudessa rakennuksessa.

Voit tukea Ulan-Uden ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamista osallistumalla keräykseen ja rukoilemalla hankkeen puolesta.

Kuva: Jelena Abramova

Uudet kasvot rinnallamme

Kriisialueilla on menetetty monia tärkeitä taitoja, kun pitkittynyt sotatilanne ja yhteiskunnallinen epävakaus ovat estäneet osaamisen siirtämisen seuraavalle sukupolvelle. Meillä puolestaan poikkeuksellisen pitkä hyvinvoinnin jakso on heikentänyt kykyämme kohdata kriisejä. Olemme edeltäviä sukupolvia taitamattomampia elämään epävarmuuden keskellä. Kuluneina kuukausina uudessa roolissani esikoisen ajo-opettajana olen huomannut kiusallisen taipumuksen itsessäni: jalka hakeutuu jarrulle tarpeettoman usein, kun ei enää itse istu kuskin paikalla.

Voimme oppia heiltä, joita kuvittelimme ehkä vain opettavamme. Olen ihaillen seurannut yhteistyökumppanimme, Ateenassa kokoontuvan dynaamisen pakolaisseurakunnan elämää korona-aikana. Jarruttamisen sijaan he ovat iskeneet uuden vaihteen silmään ja vaihtaneet kaistaa. Seurakunta perusti keväällä virtuaalisen raamattukoulun, johon osallistuu opiskelijoita jo yli kymmenestä maasta, kansoista, joilla tähän asti on ollut hyvin rajallinen mahdollisuus kuulla evankeliumia. Sama pakolaisseurakunta lähetti perheen tavoittamaan toisia pakolaisia Lesvoksen saarella, ja me olemme työssä mukana tukemalla tätä lähettiperhettä. Inhimillisesti katsottuna epätodennäköiset toimijat ovat vieneet työn vaikuttavuuden aivan uudelle tasolle.

Olemme aina puhuneet paikallisten varustamisesta ja voimaannuttamisesta. Nyt käsillä oleva jakso, kenties uusi normaali, on ennennäkemätön mahdollisuus panostaa yhteistyötahojemme kapasiteetin rakentamiseen. Innolla odotan, miten perustamamme koulutus- ja tutkimusyksikkö lähtee edistämään luovia ratkaisuja tälläkin saralla. Huomionarvoista on myös se, että seuraavalle lähetyskurssillemme on hakenut etnisesti aiempaa monimuotoisempi joukko. Sitoudumme edistämään sitä, että kieli ja kulttuuri eivät olisi kenellekään esteenä lähetystehtävään osallistumiselle myöskään meidän kauttamme.

Uudet kansat ja kasvot rinnallamme tasavertaisina toimijoina pitävät meidät maailmanlähetyksen ytimessä länsimaiden hengellisestä kehityksestä huolimatta. Lisäksi se on elävä muistutus siitä, että kuvitelma laumaimmuniteetista evankeliumille ei perustu faktoihin, vaikka kokemusmaailmamme väittäisi toista. Herätykset ovat synnyttäneet lähetystyötä, mutta sama on totta myös toisinpäin: lähetys voi synnyttää herätyksen. Osallisuutemme lähetystyöhön luo myös meissä ja yhteisöissämme paljon kaivattua uutta elämää. Itsemme altistaminen kansojen tavoittamisen haasteeseen johtaa nöyrään radikaaliuteen, joka ei rajoitu retoriikkaan. Se pakottaa meidät itseriittoisuuden hylkäämiseen, yhteisöllemme annettujen lahjojen tunnistamiseen ja Jumalan voimaan turvautumiseen.

Kerrotaan, että 1800-luvun lopulla patenttitoimisto oli sulkemassa ovensa Yhdysvalloissa, sillä silloin oltiin vakuuttuneita siitä, että kaikki mahdollinen oli jo keksitty. Miten väärässä voimme ollakaan! Onneksi ihmisen kyky innovoida on lähes rajaton, ja kun teemme sen Jumalan kunniaksi, kaikki voittavat. Etsimme parhaillaan aktiivisesti ratkaisuja, jotta lähettimme voivat jatkaa kesken olevaa työtä maailmalla jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Ovi evankeliumille ei ole koskaan pysyvästi kiinni. Joskus pitää vain kiertää nurkan taakse ja löytää takaovi. Rukoilethan kanssamme, että valitsemme oikeat reitit.

”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta” Kol. 4:3.

taneli.skytta@kylvaja.fi

Muutosten tiellä – Korpit seuraavat Jumalan kutsua lähetyskurssilla

Korppien perhe on suurten muutosten edessä. Takana on opiskelu- ja työvuosia niin Suomessa kuin Genevessä Sveitsissä. Tulevaisuudessa häämöttää sekä ensimmäisen lapsen syntymä että osallistuminen vuoden 2019 alussa Kylväjän lähetyskurssille.

Joitain näin radikaalit muutokset voisivat vähän jo hirvittää, mutta Korpit luottavat Jumalan johdatukseen elämässään. Tällä hetkellä he opiskelevat avoimessa raamattukoulussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Matka tähän pisteeseen on ollut mielenkiintoinen.

– Opiskelin tuotantotaloutta Otaniemessä Aalto-yliopistolla ja sieltä valmistuttuani menin Nokialle ja Microsoftille strategiatehtäviin. Sen jälkeen muutimme neljäksi vuodeksi Sveitsiin. Siellä toimin liikkeenjohdon konsulttina, kertoo mies.

Myös vaimolla on takana pitkät opiskelu- ja työvuodet.

– Opiskelin informaatioverkostoja Aalto-yliopistolla ja samalla suoritin kandidaatin tutkinnon valtiotieteistä Helsingin yliopistolla. Sveitsiin muutettuamme jatkoin opiskelua siellä, ja suoritin toisen maisterintutkinnon kehitysmaatutkimuksesta. Opintojen jälkeen olin Genevessä töissä World Visionilla kehitysyhteistyö- ja humanitaarisissa tehtävissä.

Vaimo tuli uskoon monen mutkan kautta. Vaikka hänellä oli pienenä eräänlainen lapsenusko Taivaan Isään, hän ei tuntenut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

– Henkilökohtaisen jumalasuhteen puuttuminen ajoi etsimään sen korvaamista eri suunnilla ja mausteilla. Teini-iän loppupuolella kiinnostuin idän filosofioista. Etsin siltä suunnalta pohjaa ja kestävää tarkoitusta elämälle. Mistään ei kuitenkaan oikein löytynyt sitä, mitä etsin. Seitsemän vuotta sitten minulle selitettiin ensimmäisen kerran Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitys sillä tavalla, että ymmärsin sen. Tämä tapahtuma muutti vähitellen kaiken. Olen halunnut roikkua Jeesuksessa siitä lähtien, olla Raamatun Sanan kuulossa sekä rukousyhteydessä että uskovien yhteydessä, hän kertoo.

Mies puolestaan kokee saaneensa uskonlahjan jo lapsuudessa.

– Vanhempani opettivat minulle asioita Jeesuksesta ja rukouksesta sekä kannustivat Sanan tutkimiseen. Heidän kanssa pääsin myös seurakuntayhteyteen. Sain mummolta 10-vuotislahjaksi Raamatun ja lähdin sitä innolla tutkimaan, hän muistelee.

Jeesuksesta kertominen sanoin  ja teoin on ollut vaimon sydämellä aina siitä lähtien, kun hän tutustui Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

– Olen pyrkinyt kulkemaan rukoillen sillä paikalla, missä Jumala haluaa minua käyttää. Jumala on johdattanut minua monesti uuteen, sillä muun muassa Genevessä toimin opiskelijalähetyksen parissa. Se työ oli todella mielekästä. Ajattelen, että jokainen tunnustava kristitty on lähetystyöntekijä. Olemme kutsuttuja viemään hyvää sanaa Jeesuksesta syntien sovittajana eteenpäin siellä, missä jo olemme, työpaikoilla ja ihan tavallisen arjen keskellä. Kaiken keskellä itsellä on kypsynyt tunne ja ajatus siitä, että oma paikka olisi merta edempänä, missä voisi yhdistää evankeliumin ja konkreettisen ihmisten auttamisen. Siihen minulla tuntuu olevan kutsu, hän summaa.

Mies koki jo yliopistoaikojen loppupuolella kutsua lähteä lyhyt­aikaiseen lähetystyöhön, mutta silloin eivät ovet vielä auenneet. Kutsu jäi taka-alalle, mutta pulpahti silloin tällöin pintaan, kunnes tuli konkreettiseksi, että lähetystyö ja kristillinen työ on sellaista, minkä hän kokee merkityksellisenä.

Korpit haluavat rohkaista kaikkia, jotka miettivät, voisivatko jättää nykyiset tehtävänsä ja lähteä lähetystyöhön, olemaan korvat ja sydän avoinna.

– Rohkaisemme miettimään, mikä on oma paikka Jumalan suunnitelmassa. Tärkeänä osana on rukous: kysy Jumalalta, mikä on oma suunta, tutki Sanaa ja keskustele asiasta. Meille keskustelut Kylväjän kanssa olivat tärkeitä vuosien varrella pohtiessamme omaa kutsumustamme, kertovat Korpit.

Lähetystyö ei ole Korppien mielestä vastakkainen vaihtoehto heidän edellisiin tehtäviinsä nähden. Jumala käyttää kaikkia tietojamme ja taitojamme.

– On tärkeää luottaa Jumalaan ja siihen, että hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Jos Jumala kutsuu, siihen vastaaminen on varmasti paras vaihtoehto, mitä voi tehdä. Voi luottaa siihen, että Jumala kantaa ja pitää huolen. Kaikesta työkokemuksesta on hyötyä työalueellakin ja taitojaan pääsee varmasti kehittämään edelleen.

Korpit odottavat Kylväjän lähetyskurssilta eniten käytännöllistä valmistautumista: miten kohdata ihmisiä siinä kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mihin he ovat menossa.

– Lisäksi odotamme lähetysteologista valmentautumista, jotta lähtiessä on hyvät perusteet mielessä. Uskon, että saamme kurssin aikana kasvaa paljon Jumalan lapsina, miettivät Korpit.

Kylväjällä on työtä parillakymmenellä työalueella pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa. Korppeja kiinnostavat eniten alueet, joilla tehdään kehitysyhteistyötä. Niistä heillä on kokemusta jo aikaisemmasta työhistoriasta. Sen lisäksi heitä kiinnostavat niin koulutus- kuin urheilulähetys- ja seurakuntatyökin.

Vanhan elämän taakse jättäminen ei ole mikään ihan pieni asia. Korppeja mietityttää lähetystyöhön lähtemisessä tällä hetkellä eniten se, miten Suomeen jäävät läheiset ottavat heidän valintansa.

Kuitenkin heitä innostaa uusi elämäntilanne ja itse lähetystyöhön lähteminen, Jumalan varaan täysillä heittäytyminen. He ovat todella nyt lähdössä tekemään sitä, mihin heillä on kutsu. Paikallisiin tutustuminen ja uusien ihmissuhteiden luominen kiinnostaa myös.

– On varmasti hienoa nähdä, miten Jumala tekee työtä paikan päällä, vaimo miettii.

Korppeja on puhutellut prosessin aikana erityisesti Jeesuksen lähetyskäsky (Matt. 28:19). Siinä Jeesus kehottaa omiaan menemään ja tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Sofiaa rohkaisevat Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

– Tämä on tärkeä kohta, kun miettii maailman monenlaisia filosofioita ja uskontoja. Loppujen lopuksi asia on yksinkertainen: Jeesus on itse sanonut, että hän on ainut tie, he toteavat.

Korpit toivovat, että evankeliumi saisi mennä eteenpäin niin Suomessa kuin koko maailmassakin ja että Jumala siunaisi lähetystyötä kaikkien kristittyjen kautta.

– Henkilökohtaisena rukousaiheena haluaisimme pyytää rukoustukea oikean työalueen valikoitumisessa ja siinä, että tulevan lapsen kanssa menisi kohdemaassa kaikki hyvin ja turvallisesti. Toisekseen pyydämme, että se työ, mitä menemme tekemään, kantaisi paljon hyvää hedelmää ja veisi Jumalan valtakuntaa eteenpäin, Korpit päättävät yhteistuumin.

 

Teksti: Saija Tiilikainen

Kuva: Mikko Puhalainen

Jauhot suuhun lähetystyön hyväksi

Parkanolaisille Paula ja Matti Hallikkaalle ei ole vierasta työntää sormiaan multaan. Vastikään eläkkeelle jääneet Hallikkaat viljelevät harrastuksenaan muun muassa luomuruista ja -kauraa. Heiltä ovat peräisin monissa Kylväjän myyjäisissä Tikkurilassa myytävät jauhot ja ryynit.

Hallikkaat haluavat olla näin omalla panoksellaan mukana Jumalan maailmansuunnitelmassa. Kulunut kesä oli maanviljelijöille raskas. Useissa paikoissa kasvu jäi olemattomaksi. Hallikkailla ei onneksi käynyt pahemmin.

– Kesä antoi kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta ihan kohtalaisen hyvän sadon. Ruista ei tänä kesänä ollutkaan kasvussa, mutta uusi kylvös on jo orastunut, iloitsevat Hallikkaat.

Hallikkaat päätyivät aikoinaan lähetystyön pariin Kylväjän työn tukemisen kautta. Heillä on pitkä yhteys Kylväjään ja lähetystyöhön.

– Juuret juontavat jo opiskelijalähetykseen, silloiseen ylioppilaslähetykseen, jossa Kylväjän työ oli paljon esillä. Minä opiskelin silloin Kuopiossa ja Matti Oulussa, Paula muistelee.

Lääkäreinä elämäntyönsä tehneet Hallikaat ovat toimineet monipuolisesti vapaaehtoistöissä Kylväjän parissa. Taloudellisessa tukemisessa he ovat pyrkineet säännöllisyyteen muistaen, että Kylväjän tapaisilla järjestöillä on säännöllisiä kulujakin.

– Rukiista jauhamme kotimyllyllä jauhoja ja kaurasta teetämme ryynejä. Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ja vaimonsa Paula ovat Parkanossa käydessään hakeneet ja pussittaneet niitä, ja sitten niitä on ollut myytävänä Kylväjän työn tukemiseksi esimerkiksi juuri myyjäisissä. Joitain vesivärimaalauksia olen myös onnistunut myymään Kylväjän hyväksi ja Matti on osallistunut Mustalahden kesäkodin talkoisiin Sumiaisissa, kertoo Paula.

Hallikkaat haluavat palvella tällä paikalla, koska he arvostavat Kylväjää erityisesti pioneerikenttien ja vaikeiden työalueiden lähetysjärjestönä. Hallikkaita motivoi lähetystyön tukemisessa erityisesti Jumalan maailmansuunnitelmaan osallistuminen.

– Jumala on antanut meille mahdollisuuden taloudelliseen tukemiseen. Jumalan siunauksesta riippuvat kylvö-, kasvu- ja korjuusäät. Jumalan kädenjälki näkyy seurakuntien syntymisessä ja kasvussa lähetyskentillä, Hallikkaat pohtivat.

Hallikkaat rohkaisevat myös muita osallistumaan vapaaehtoistöihin.

– Kokonaisuus syntyy pienistä osasista. Kukin voi osallistua voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, esirukousta unohtamatta, Hallikkaat kannustavat.

Myyjäiset Kylväjän toimistolla lauantaina 10.11. klo 11–14 Tikkurilassa, os. Tikkuraitti 11 A, 2. kerros. Tarjolla suolaista ja makeaa, tavaraa lähetyskentiltä, kotitekoisia hilloja, mehuja ja leivonnaisia, käsitöitä ja kortteja, kristillistä kirjallisuutta, kirpputori. Hartaushetki klo 11.

Lähetysyhdistys Kylväjä antoi kehitysyhteistyötä koskevan lausunnon valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostolle

Suomen Ulkoministeriö pyysi kansalaisjärjestöiltä lausuntoja valtion 2019 talousarvioesitykseen liittyen. Kylväjä jätti oman lausuntonsa lokakuussa. Lausunnossa otettiin kantaa valtion kehitysyhteistyömäärärahojen alhaiseen tasoon, kansalaisjärjestöjen rooliin kehitysyhteistyön toimijoina sekä hankesuunnitteluun vaikuttaviin aikatauluihin.

Talousarvioesityksessä annettujen kehitysyhteistyömäärärahojen taso vuonna 2019 jäisi 0,41 % suhteessa bruttokansantuloon. Talouden noususuunnasta huolimatta Suomi on jäämässä kauas kansainvälisesti sovitusta ja hallitusohjelmaan kirjatusta 0,7 % tavoitteesta. Hallitukselta odotetaan siis yhä konkreetista tiekarttaa 0,7 % tavoitteen saavuttamiseksi.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ovat pois köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi tehtävästä työstä. Kehitysyhteistyö on juuri se väline, jolla Suomi halutessaan kykenee puuttumaan globaaleihin ongelmiin niiden syntysijoilla.

– Epäonnistuminen 0,7 % tavoitteen saavuttamisessa heikentää Suomen mainetta globaalina vastuunkantajana, vaikuttaa Suomen uskottavuuteen ja heikentää mahdollisuuksiamme osallistua kansainväliseen keskusteluun kehitysyhteistyön toimijana, toteaa Lähetysyhdistys Kylväjän hankekoordinaattori Juri Veikkola.

Vuonna 2019 hallitus on suunnitellut ohjaavansa 130 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön finanssisijoituksiin ja lainainstrumentteihin.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen kanavoiminen yritysten tai lainamuotoisten rahoitusjärjestelmien kautta ei ole perusteltua kaikkein köyhimpien auttamisen näkökulmasta, painottaa Veikkola.

– Yritysten toiminnan kautta voidaan vaikuttaa ensisijaisesti keskituloisiin ihmisiin. Yritysten toimintaedellytykset köyhimpien maiden sisällä ovat hyvin rajalliset. Yksityissektorin rahoituksen riskinä on, että avun suuntaaminen sen kautta alkaa muistuttaa vienninedistämistä.

– Lisäksi tällainen malli ei keskity muuttamaan sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja aiheuttavat sekä köyhyyttä että eriarvoisuutta, lisää kehitysyhteistyötä Bangladeshissa tekevä Saara Bengtsson.

Järjestöjen kehityshankkeiden rahoituksesta 58 prosenttia kohdistuu niin sanottuihin LDC-maihin, eli YK:n määrittelemiin vähiten kehittyneisiin ja köyhimpiin maihin. Lähetysyhdistys Kylväjä on halunnut toimia nimenomaisesti LDC-maihin kuuluvassa Bangladeshissa.

– Kansalaisjärjestöjen työ puree nimenomaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin sekä syrjäytyneisyyden, köyhyyden ja eriarvoisuuden pohjimmaisiin syihin. Samalla tuetaan paikallista kansalaisyhteiskuntaa ja demokratian toteutumista, kuvailee Saara Bengtsson.

– Kansalaisjärjestöillä on aitoa ruohonjuuritason osaamista, jota tarvitaan kaikista haavoittuneimpien tavoittamiseen. Bangladeshissa valtion virkamiehet, kuten läänin maaherra, sekä monikansalliset toimijat, esimerkiksi YK, ovat pyytäneet Kylväjän paikallisia kumppaneita toteuttamaan ohjelmia sellaisten väestönosien parissa, joihin hallituksen omat ohjelmat eivät pysty ulottumaan. Kylväjän tukemilla kansalaisjärjestöillä on olemassa ruohonjuuritason osaaminen ja verkosto, jonka kautta voidaan auttaa kaikista syrjäytyneimpiä väestöryhmiä, toteaa Bengtsson.

Voimassa oleva ohjeistus edellyttää kansalaisjärjestöjen hakevan valtiolta hanketukea kehitysyhteistyöhankkeisiinsa kahden vuoden välein. Nykyinen tilanne on riskialtis erityisesti pienten järjestöjen pitkäaikaissuunnittelun osalta, koska järjestelmä voi ajaa kansalaisjärjestön tilanteeseen, jossa kaikki sen hankkeet päättyvät samanaikaisesti.

– Lisäksi, se millä aikataululla anomuksia käsitellään, on ratkaiseva merkitys hyödynsaajien tarpeisiin vastaamisessa, muistuttaa Veikkola.

Suomalaisista kehitysyhteistyön toimijoista kansalaisjärjestöillä on avainosaaminen kehitysyhteistyön tavoitteiden loppuunsaattajana. Kansalaisjärjestöjen työn on todettu olevan tuloksellista nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla, joita muut tukimuodot eivät tavoita.

– Esimerkiksi Mongoliassa ja Bangladeshissa Kylväjä edistää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten, tyttöjen, naisten ja vammaisten asemaa, kuvailee Veikkola, ja kiittää työn tukijoita, jotka omalla panoksellaan rakentavat tasa-arvoisempaa tulevaisuutta Bangladeshissa ja Mongoliassa.

Kansalaisjärjestöille suunnatun tuen vaikutukset eivät jää ainoastaan työn kohdemaihin. Järjestöjen työn kautta suomalaiset pääsevät omakohtaisesti osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja saamaan tietoa ja kokemusta globaaleista kehityskysymyksistä.

Teksti: Juri Veikkola ja Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Christina Harald Bangladeshiin

Viime syksyn lähetyskurssilla opiskellut Christina Harald lähtee neljän vuoden työkaudelle Bangladeshiin tammikuussa 2019. Kielikoulun jälkeen Christina tulee työskentelemään englannin opettajana LAMBin sairaalan yhteydessä olevassa hoitotyö- ja koulutuskeskuksessa sekä johtajana vammaisten lasten kuntoutuskeskuksessa. Saman sairaalan yhteydessä työskentelevät myös Saara ja Tomas Bengtsson. Sairaalatyön ohella he kaikki ovat mukana Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeissa ja tukevat paikallista kirkkoa.

Alun perin Christinan oli tarkoitus lähteä Pohjois-Afrikkaan, ja hän opiskeli sitä varten viime kevään ranskan kieltä. Kerroimme Christinan lähtötunnelmista huhtikuun Kylväjä-lehden ruotsinkielisessä artikkelissa.

-Olen kiitollinen siitä että Jumala on johdattanut minut uuteen paikkaan, ja toivon että rupean viihtymään, Christina toteaa.

-Pohjois-Afrikkaan lähtö kariutui meistä riippumattomista syistä, mutta olemme todella iloisia, että Bangladeshista avautui Christinalle upea paikka, jossa hän pääsee hyödyntämään osaamistaan ja kokemustaan paikallisten ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi sekä tavoittamaan tavoittamattomia, lisää työaluevastaava Mikko Puhalainen. Christina kirjoittaa ystäväkirjeensä ruotsiksi ja englanniksi, ja kirjeitä voi tilata Kylväjän toimistolta www.kylvaja.fi/liity-tilaa, liity.renkaaseen@kylvaja.fi tai p. 09 2532 5400.

Seuraava lähetyskurssi järjestetään keväällä 2019, jolloin on mahdollisuus kokeilla siipiään myös lyhytaikaisessa lähetystyössä osallistumalla lähetyskurssille ensimmäisen kahden kuukauden ajan ja lähtemällä sen jälkeen kolmeksi kuukaudeksi Kylväjän työalueelle tutustumaan lähetyselämään. Vielä on muutamien päivien ajan mahdollista hakea kevään kurssille tai lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Lisätietoja koulutuspäällikkö Pentti Marttilalta, (pentti.marttila@kylvaja.fi, p. 045 635 0934).

Päivän rukous

1.
Maailmaa, Herra, armahda,
sen huuto kuule katkera.
Kaipaamme yöstä orjuuden
koittoa vapaan huomenen.

4.
Maailmaa, Herra, armahda!
Me tarvitsemme Jeesusta.
Hän ristillään on taistellut,
myös meidät vapauttanut.

5.
Armahda meitä, Jumala.
Suo meidän kiittää, palvella
ja luotujasi rakastaa,
päivääsi suurta odottaa.

Virsi 601: 1, 4 ja 5
Albert Frederick Bayly 1951. Suom. Anna-Maija Raittila ja komitea 1984. Virsikirjaan 1986.

Aroilta tuulee -lähetysviikko Porvoossa

Porvoon suomalaisessa seurakunnassa vietettiin Aroilta tuulee -lähetysviikkoa 8.–14.10. Seurakuntasalin tilasta noin puolet valtasi aito mongolialainen jurtta. Autenttinen esineistö, musiikki ja kuvat johdattivat vierailijoita tuulisille ja puuttomille aroille. Jurtan tunnelmaa pääsi viikon aikana tutustumaan noin 1000 henkilöä. Heitä oli niin yksittäisiä henkilöitäkin kuin myös muun muassa maahanmuuttaja-, kehitysvammais-, ikäihmisryhmiä.

Lähetyssihteeri Virpi Syrjänen oli kutsunut näyttelyyn eritoten Porvoon 2-luokkalaisia. He pääsivät tutustumaan mongolialaisiin tapoihin ja lasten elämään. Ihmetys oli suuri, kun lapset kuulivat mongolialaisen perheen nukkuvan samassa sängyssä. Vierailijat saivat myös haastetta miettiessään, mitkä tavat ovat hyväksi ja mitkä eivät. Monen koululaisryhmän kanssa tuli keskustelua käsienpesun ja koulunkäynnin tärkeydestä. Oppilaiden mielestä hauskinta oli jousipyssyllä ampuminen sekä mongolialaisen pystypainin harjoittelu.

Eksoottinen teema näkyi, kuului, tuntui, tuoksui ja myös maistui: lapset saivat juoda maitoteetä sekä syödä mongolialaiset munkit, jotka osoittautuivat saman makuiseksi kuin Suomessa – tosin ilman sokeria.

Lähetystyön pastori Juhana Sihvon mielestä näyttely on erinomainen tapa kertoa Jumalasta, kirkon ja seurakunnan työstä sekä lähetystyöstä.

– Tuoreeltaan totesimme lähetyssihteeri Virpi Syrjäsen kanssa, että viikko oli oikein onnistunut ja meille jäi siitä hyvä mieli. Lapsilta, nuorilta ja aikuisilta saamani palaute näyttelystä oli positiivista. Myös moni työtoveri kiitteli näyttelyä. Eniten iloitsen kouluyhteistyöstä, Juhana Sihvo kertoo.

Jurttaa olivat esittelemässä seurakunnan työntekijöiden Juhanan ja Virpin lisäksi seurakunnan vapaaehtoiset, Mongolian-lähetti Marjut Tikkanen, aluekoordinaattori Ilpo Kari sekä Suomen Raamattuopiston ja Lähetysyhdistys Kylväjän yhteisen PKinter-linjan opiskelijat. Sunnuntain messun jälkeiseen lähetyshetkeen saatiin vielä vieraaksi Elina Hellqvist Kirkon lähetystyön keskuksesta.

Päivän rukous

1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.

2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?

6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.

Virsi 187: 1, 2 ja 6
Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. ja säk. 6 Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1870, säk. 4–6 uud. Niilo Rauhala 1984.