Viestintä

Sunnuntaina vietetään Kylväjän kolehtipyhää

Itä-Aasiassa kaikki on suurta: miljoonakaupungit, väkimäärä ja kirkko, joka kasvaa kohisten. Suomalaiset lähetit ovat palvelleet kasvia seurakuntia pitkäjänteisesti kouluttaen työntekijöitä. Sille onkin valtava tarve.

  Tuon alueen kristillisyydessä on niin paljon energiaa ja antautuneisuutta. Seurakuntien resurssit kasvavat koko ajan, ja ajattelen, että itäaasialaisilla kristityillä voi olla merkittävä vaikutus myös globaalisti, pohtii suomalainen kouluttaja.

Itä-Aasiassa kristityt suhtautuvat Raamattuun vakavasti; se on tärkeä auktoriteetti. Seurakuntalaiset ovat usein aktiivisia evankelistoja omassa arjessaan ja näin sanoma leviää.

 Koulutettuja työntekijöitä ei ole tällä hetkellä riittävästi ja koulutuksen tarve on valtava, hän jatkaa.

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Ulan-Uden kirkonrakennushanke on edennyt kohtalaisen hyvin huolimatta siitä, että töiden aloitus viivästyi koronarajoitusten vuoksi ja koko kesän ajan satoi runsaasti.

Elokuun lopussa katettiin ensimmäinen kerros, ja nyt valmistellaan toisen kerroksen pylväiden betonointia. Kun kannatinrakenteet saadaan lujitettua, voidaan siirtyä kattotuolien asentamiseen. Urakoitsijan mukaan se voi tapahtua lokakuun aikana. Rakennustyöt etenevät nyt vauhdilla, että ehditään saada rakennus katon alle ennen talvipakkasia, jotka alkavat yleensä loka-marraskuun vaihteessa.

Rakennustöiden tekninen valvoja Marina Lubsanova on tyytyväinen töiden etenemiseen: “Kaikki on mennyt suunnitellun aikataulun mukaan. Nyt näyttää siltä, että harjakaiset voidaan pitää lokakuussa. Iloitsen siitä, että piispa Laptev on tulossa käymään, ellei sitten koronavirus estä hänen matkaansa tänne.”

Rakennustyömaata vartioi yövahdin apuna innokas vahtikoira Linda. Sisällä vartijan mökissä Dasha-kissa pitää hiiret loitolla. Seurakuntalaiset tuovat näille “rakennustyöläisille” luita ja muuta sopivaa syötävää.

Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta rukoilee joka sunnuntain jumalanpalveluksessa urakoitsijan ja rakennustyömiesten sekä koko hankkeen puolesta. Hiljaisena toiveena on joulujumalanpalvelus uudessa rakennuksessa.

Voit tukea Ulan-Uden ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamista osallistumalla keräykseen ja rukoilemalla hankkeen puolesta.

Kuva: Jelena Abramova

Uudet kasvot rinnallamme

Kriisialueilla on menetetty monia tärkeitä taitoja, kun pitkittynyt sotatilanne ja yhteiskunnallinen epävakaus ovat estäneet osaamisen siirtämisen seuraavalle sukupolvelle. Meillä puolestaan poikkeuksellisen pitkä hyvinvoinnin jakso on heikentänyt kykyämme kohdata kriisejä. Olemme edeltäviä sukupolvia taitamattomampia elämään epävarmuuden keskellä. Kuluneina kuukausina uudessa roolissani esikoisen ajo-opettajana olen huomannut kiusallisen taipumuksen itsessäni: jalka hakeutuu jarrulle tarpeettoman usein, kun ei enää itse istu kuskin paikalla.

Voimme oppia heiltä, joita kuvittelimme ehkä vain opettavamme. Olen ihaillen seurannut yhteistyökumppanimme, Ateenassa kokoontuvan dynaamisen pakolaisseurakunnan elämää korona-aikana. Jarruttamisen sijaan he ovat iskeneet uuden vaihteen silmään ja vaihtaneet kaistaa. Seurakunta perusti keväällä virtuaalisen raamattukoulun, johon osallistuu opiskelijoita jo yli kymmenestä maasta, kansoista, joilla tähän asti on ollut hyvin rajallinen mahdollisuus kuulla evankeliumia. Sama pakolaisseurakunta lähetti perheen tavoittamaan toisia pakolaisia Lesvoksen saarella, ja me olemme työssä mukana tukemalla tätä lähettiperhettä. Inhimillisesti katsottuna epätodennäköiset toimijat ovat vieneet työn vaikuttavuuden aivan uudelle tasolle.

Olemme aina puhuneet paikallisten varustamisesta ja voimaannuttamisesta. Nyt käsillä oleva jakso, kenties uusi normaali, on ennennäkemätön mahdollisuus panostaa yhteistyötahojemme kapasiteetin rakentamiseen. Innolla odotan, miten perustamamme koulutus- ja tutkimusyksikkö lähtee edistämään luovia ratkaisuja tälläkin saralla. Huomionarvoista on myös se, että seuraavalle lähetyskurssillemme on hakenut etnisesti aiempaa monimuotoisempi joukko. Sitoudumme edistämään sitä, että kieli ja kulttuuri eivät olisi kenellekään esteenä lähetystehtävään osallistumiselle myöskään meidän kauttamme.

Uudet kansat ja kasvot rinnallamme tasavertaisina toimijoina pitävät meidät maailmanlähetyksen ytimessä länsimaiden hengellisestä kehityksestä huolimatta. Lisäksi se on elävä muistutus siitä, että kuvitelma laumaimmuniteetista evankeliumille ei perustu faktoihin, vaikka kokemusmaailmamme väittäisi toista. Herätykset ovat synnyttäneet lähetystyötä, mutta sama on totta myös toisinpäin: lähetys voi synnyttää herätyksen. Osallisuutemme lähetystyöhön luo myös meissä ja yhteisöissämme paljon kaivattua uutta elämää. Itsemme altistaminen kansojen tavoittamisen haasteeseen johtaa nöyrään radikaaliuteen, joka ei rajoitu retoriikkaan. Se pakottaa meidät itseriittoisuuden hylkäämiseen, yhteisöllemme annettujen lahjojen tunnistamiseen ja Jumalan voimaan turvautumiseen.

Kerrotaan, että 1800-luvun lopulla patenttitoimisto oli sulkemassa ovensa Yhdysvalloissa, sillä silloin oltiin vakuuttuneita siitä, että kaikki mahdollinen oli jo keksitty. Miten väärässä voimme ollakaan! Onneksi ihmisen kyky innovoida on lähes rajaton, ja kun teemme sen Jumalan kunniaksi, kaikki voittavat. Etsimme parhaillaan aktiivisesti ratkaisuja, jotta lähettimme voivat jatkaa kesken olevaa työtä maailmalla jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Ovi evankeliumille ei ole koskaan pysyvästi kiinni. Joskus pitää vain kiertää nurkan taakse ja löytää takaovi. Rukoilethan kanssamme, että valitsemme oikeat reitit.

”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta” Kol. 4:3.

taneli.skytta@kylvaja.fi

Muutosten tiellä – Korpit seuraavat Jumalan kutsua lähetyskurssilla

Korppien perhe on suurten muutosten edessä. Takana on opiskelu- ja työvuosia niin Suomessa kuin Genevessä Sveitsissä. Tulevaisuudessa häämöttää sekä ensimmäisen lapsen syntymä että osallistuminen vuoden 2019 alussa Kylväjän lähetyskurssille.

Joitain näin radikaalit muutokset voisivat vähän jo hirvittää, mutta Korpit luottavat Jumalan johdatukseen elämässään. Tällä hetkellä he opiskelevat avoimessa raamattukoulussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Matka tähän pisteeseen on ollut mielenkiintoinen.

– Opiskelin tuotantotaloutta Otaniemessä Aalto-yliopistolla ja sieltä valmistuttuani menin Nokialle ja Microsoftille strategiatehtäviin. Sen jälkeen muutimme neljäksi vuodeksi Sveitsiin. Siellä toimin liikkeenjohdon konsulttina, kertoo mies.

Myös vaimolla on takana pitkät opiskelu- ja työvuodet.

– Opiskelin informaatioverkostoja Aalto-yliopistolla ja samalla suoritin kandidaatin tutkinnon valtiotieteistä Helsingin yliopistolla. Sveitsiin muutettuamme jatkoin opiskelua siellä, ja suoritin toisen maisterintutkinnon kehitysmaatutkimuksesta. Opintojen jälkeen olin Genevessä töissä World Visionilla kehitysyhteistyö- ja humanitaarisissa tehtävissä.

Vaimo tuli uskoon monen mutkan kautta. Vaikka hänellä oli pienenä eräänlainen lapsenusko Taivaan Isään, hän ei tuntenut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

– Henkilökohtaisen jumalasuhteen puuttuminen ajoi etsimään sen korvaamista eri suunnilla ja mausteilla. Teini-iän loppupuolella kiinnostuin idän filosofioista. Etsin siltä suunnalta pohjaa ja kestävää tarkoitusta elämälle. Mistään ei kuitenkaan oikein löytynyt sitä, mitä etsin. Seitsemän vuotta sitten minulle selitettiin ensimmäisen kerran Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitys sillä tavalla, että ymmärsin sen. Tämä tapahtuma muutti vähitellen kaiken. Olen halunnut roikkua Jeesuksessa siitä lähtien, olla Raamatun Sanan kuulossa sekä rukousyhteydessä että uskovien yhteydessä, hän kertoo.

Mies puolestaan kokee saaneensa uskonlahjan jo lapsuudessa.

– Vanhempani opettivat minulle asioita Jeesuksesta ja rukouksesta sekä kannustivat Sanan tutkimiseen. Heidän kanssa pääsin myös seurakuntayhteyteen. Sain mummolta 10-vuotislahjaksi Raamatun ja lähdin sitä innolla tutkimaan, hän muistelee.

Jeesuksesta kertominen sanoin  ja teoin on ollut vaimon sydämellä aina siitä lähtien, kun hän tutustui Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

– Olen pyrkinyt kulkemaan rukoillen sillä paikalla, missä Jumala haluaa minua käyttää. Jumala on johdattanut minua monesti uuteen, sillä muun muassa Genevessä toimin opiskelijalähetyksen parissa. Se työ oli todella mielekästä. Ajattelen, että jokainen tunnustava kristitty on lähetystyöntekijä. Olemme kutsuttuja viemään hyvää sanaa Jeesuksesta syntien sovittajana eteenpäin siellä, missä jo olemme, työpaikoilla ja ihan tavallisen arjen keskellä. Kaiken keskellä itsellä on kypsynyt tunne ja ajatus siitä, että oma paikka olisi merta edempänä, missä voisi yhdistää evankeliumin ja konkreettisen ihmisten auttamisen. Siihen minulla tuntuu olevan kutsu, hän summaa.

Mies koki jo yliopistoaikojen loppupuolella kutsua lähteä lyhyt­aikaiseen lähetystyöhön, mutta silloin eivät ovet vielä auenneet. Kutsu jäi taka-alalle, mutta pulpahti silloin tällöin pintaan, kunnes tuli konkreettiseksi, että lähetystyö ja kristillinen työ on sellaista, minkä hän kokee merkityksellisenä.

Korpit haluavat rohkaista kaikkia, jotka miettivät, voisivatko jättää nykyiset tehtävänsä ja lähteä lähetystyöhön, olemaan korvat ja sydän avoinna.

– Rohkaisemme miettimään, mikä on oma paikka Jumalan suunnitelmassa. Tärkeänä osana on rukous: kysy Jumalalta, mikä on oma suunta, tutki Sanaa ja keskustele asiasta. Meille keskustelut Kylväjän kanssa olivat tärkeitä vuosien varrella pohtiessamme omaa kutsumustamme, kertovat Korpit.

Lähetystyö ei ole Korppien mielestä vastakkainen vaihtoehto heidän edellisiin tehtäviinsä nähden. Jumala käyttää kaikkia tietojamme ja taitojamme.

– On tärkeää luottaa Jumalaan ja siihen, että hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Jos Jumala kutsuu, siihen vastaaminen on varmasti paras vaihtoehto, mitä voi tehdä. Voi luottaa siihen, että Jumala kantaa ja pitää huolen. Kaikesta työkokemuksesta on hyötyä työalueellakin ja taitojaan pääsee varmasti kehittämään edelleen.

Korpit odottavat Kylväjän lähetyskurssilta eniten käytännöllistä valmistautumista: miten kohdata ihmisiä siinä kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mihin he ovat menossa.

– Lisäksi odotamme lähetysteologista valmentautumista, jotta lähtiessä on hyvät perusteet mielessä. Uskon, että saamme kurssin aikana kasvaa paljon Jumalan lapsina, miettivät Korpit.

Kylväjällä on työtä parillakymmenellä työalueella pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa. Korppeja kiinnostavat eniten alueet, joilla tehdään kehitysyhteistyötä. Niistä heillä on kokemusta jo aikaisemmasta työhistoriasta. Sen lisäksi heitä kiinnostavat niin koulutus- kuin urheilulähetys- ja seurakuntatyökin.

Vanhan elämän taakse jättäminen ei ole mikään ihan pieni asia. Korppeja mietityttää lähetystyöhön lähtemisessä tällä hetkellä eniten se, miten Suomeen jäävät läheiset ottavat heidän valintansa.

Kuitenkin heitä innostaa uusi elämäntilanne ja itse lähetystyöhön lähteminen, Jumalan varaan täysillä heittäytyminen. He ovat todella nyt lähdössä tekemään sitä, mihin heillä on kutsu. Paikallisiin tutustuminen ja uusien ihmissuhteiden luominen kiinnostaa myös.

– On varmasti hienoa nähdä, miten Jumala tekee työtä paikan päällä, vaimo miettii.

Korppeja on puhutellut prosessin aikana erityisesti Jeesuksen lähetyskäsky (Matt. 28:19). Siinä Jeesus kehottaa omiaan menemään ja tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Sofiaa rohkaisevat Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

– Tämä on tärkeä kohta, kun miettii maailman monenlaisia filosofioita ja uskontoja. Loppujen lopuksi asia on yksinkertainen: Jeesus on itse sanonut, että hän on ainut tie, he toteavat.

Korpit toivovat, että evankeliumi saisi mennä eteenpäin niin Suomessa kuin koko maailmassakin ja että Jumala siunaisi lähetystyötä kaikkien kristittyjen kautta.

– Henkilökohtaisena rukousaiheena haluaisimme pyytää rukoustukea oikean työalueen valikoitumisessa ja siinä, että tulevan lapsen kanssa menisi kohdemaassa kaikki hyvin ja turvallisesti. Toisekseen pyydämme, että se työ, mitä menemme tekemään, kantaisi paljon hyvää hedelmää ja veisi Jumalan valtakuntaa eteenpäin, Korpit päättävät yhteistuumin.

 

Teksti: Saija Tiilikainen

Kuva: Mikko Puhalainen

Jauhot suuhun lähetystyön hyväksi

Parkanolaisille Paula ja Matti Hallikkaalle ei ole vierasta työntää sormiaan multaan. Vastikään eläkkeelle jääneet Hallikkaat viljelevät harrastuksenaan muun muassa luomuruista ja -kauraa. Heiltä ovat peräisin monissa Kylväjän myyjäisissä Tikkurilassa myytävät jauhot ja ryynit.

Hallikkaat haluavat olla näin omalla panoksellaan mukana Jumalan maailmansuunnitelmassa. Kulunut kesä oli maanviljelijöille raskas. Useissa paikoissa kasvu jäi olemattomaksi. Hallikkailla ei onneksi käynyt pahemmin.

– Kesä antoi kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta ihan kohtalaisen hyvän sadon. Ruista ei tänä kesänä ollutkaan kasvussa, mutta uusi kylvös on jo orastunut, iloitsevat Hallikkaat.

Hallikkaat päätyivät aikoinaan lähetystyön pariin Kylväjän työn tukemisen kautta. Heillä on pitkä yhteys Kylväjään ja lähetystyöhön.

– Juuret juontavat jo opiskelijalähetykseen, silloiseen ylioppilaslähetykseen, jossa Kylväjän työ oli paljon esillä. Minä opiskelin silloin Kuopiossa ja Matti Oulussa, Paula muistelee.

Lääkäreinä elämäntyönsä tehneet Hallikaat ovat toimineet monipuolisesti vapaaehtoistöissä Kylväjän parissa. Taloudellisessa tukemisessa he ovat pyrkineet säännöllisyyteen muistaen, että Kylväjän tapaisilla järjestöillä on säännöllisiä kulujakin.

– Rukiista jauhamme kotimyllyllä jauhoja ja kaurasta teetämme ryynejä. Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ja vaimonsa Paula ovat Parkanossa käydessään hakeneet ja pussittaneet niitä, ja sitten niitä on ollut myytävänä Kylväjän työn tukemiseksi esimerkiksi juuri myyjäisissä. Joitain vesivärimaalauksia olen myös onnistunut myymään Kylväjän hyväksi ja Matti on osallistunut Mustalahden kesäkodin talkoisiin Sumiaisissa, kertoo Paula.

Hallikkaat haluavat palvella tällä paikalla, koska he arvostavat Kylväjää erityisesti pioneerikenttien ja vaikeiden työalueiden lähetysjärjestönä. Hallikkaita motivoi lähetystyön tukemisessa erityisesti Jumalan maailmansuunnitelmaan osallistuminen.

– Jumala on antanut meille mahdollisuuden taloudelliseen tukemiseen. Jumalan siunauksesta riippuvat kylvö-, kasvu- ja korjuusäät. Jumalan kädenjälki näkyy seurakuntien syntymisessä ja kasvussa lähetyskentillä, Hallikkaat pohtivat.

Hallikkaat rohkaisevat myös muita osallistumaan vapaaehtoistöihin.

– Kokonaisuus syntyy pienistä osasista. Kukin voi osallistua voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, esirukousta unohtamatta, Hallikkaat kannustavat.

Myyjäiset Kylväjän toimistolla lauantaina 10.11. klo 11–14 Tikkurilassa, os. Tikkuraitti 11 A, 2. kerros. Tarjolla suolaista ja makeaa, tavaraa lähetyskentiltä, kotitekoisia hilloja, mehuja ja leivonnaisia, käsitöitä ja kortteja, kristillistä kirjallisuutta, kirpputori. Hartaushetki klo 11.

Lähetysyhdistys Kylväjä antoi kehitysyhteistyötä koskevan lausunnon valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostolle

Suomen Ulkoministeriö pyysi kansalaisjärjestöiltä lausuntoja valtion 2019 talousarvioesitykseen liittyen. Kylväjä jätti oman lausuntonsa lokakuussa. Lausunnossa otettiin kantaa valtion kehitysyhteistyömäärärahojen alhaiseen tasoon, kansalaisjärjestöjen rooliin kehitysyhteistyön toimijoina sekä hankesuunnitteluun vaikuttaviin aikatauluihin.

Talousarvioesityksessä annettujen kehitysyhteistyömäärärahojen taso vuonna 2019 jäisi 0,41 % suhteessa bruttokansantuloon. Talouden noususuunnasta huolimatta Suomi on jäämässä kauas kansainvälisesti sovitusta ja hallitusohjelmaan kirjatusta 0,7 % tavoitteesta. Hallitukselta odotetaan siis yhä konkreetista tiekarttaa 0,7 % tavoitteen saavuttamiseksi.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ovat pois köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi tehtävästä työstä. Kehitysyhteistyö on juuri se väline, jolla Suomi halutessaan kykenee puuttumaan globaaleihin ongelmiin niiden syntysijoilla.

– Epäonnistuminen 0,7 % tavoitteen saavuttamisessa heikentää Suomen mainetta globaalina vastuunkantajana, vaikuttaa Suomen uskottavuuteen ja heikentää mahdollisuuksiamme osallistua kansainväliseen keskusteluun kehitysyhteistyön toimijana, toteaa Lähetysyhdistys Kylväjän hankekoordinaattori Juri Veikkola.

Vuonna 2019 hallitus on suunnitellut ohjaavansa 130 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön finanssisijoituksiin ja lainainstrumentteihin.

– Kehitysyhteistyömäärärahojen kanavoiminen yritysten tai lainamuotoisten rahoitusjärjestelmien kautta ei ole perusteltua kaikkein köyhimpien auttamisen näkökulmasta, painottaa Veikkola.

– Yritysten toiminnan kautta voidaan vaikuttaa ensisijaisesti keskituloisiin ihmisiin. Yritysten toimintaedellytykset köyhimpien maiden sisällä ovat hyvin rajalliset. Yksityissektorin rahoituksen riskinä on, että avun suuntaaminen sen kautta alkaa muistuttaa vienninedistämistä.

– Lisäksi tällainen malli ei keskity muuttamaan sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja aiheuttavat sekä köyhyyttä että eriarvoisuutta, lisää kehitysyhteistyötä Bangladeshissa tekevä Saara Bengtsson.

Järjestöjen kehityshankkeiden rahoituksesta 58 prosenttia kohdistuu niin sanottuihin LDC-maihin, eli YK:n määrittelemiin vähiten kehittyneisiin ja köyhimpiin maihin. Lähetysyhdistys Kylväjä on halunnut toimia nimenomaisesti LDC-maihin kuuluvassa Bangladeshissa.

– Kansalaisjärjestöjen työ puree nimenomaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin sekä syrjäytyneisyyden, köyhyyden ja eriarvoisuuden pohjimmaisiin syihin. Samalla tuetaan paikallista kansalaisyhteiskuntaa ja demokratian toteutumista, kuvailee Saara Bengtsson.

– Kansalaisjärjestöillä on aitoa ruohonjuuritason osaamista, jota tarvitaan kaikista haavoittuneimpien tavoittamiseen. Bangladeshissa valtion virkamiehet, kuten läänin maaherra, sekä monikansalliset toimijat, esimerkiksi YK, ovat pyytäneet Kylväjän paikallisia kumppaneita toteuttamaan ohjelmia sellaisten väestönosien parissa, joihin hallituksen omat ohjelmat eivät pysty ulottumaan. Kylväjän tukemilla kansalaisjärjestöillä on olemassa ruohonjuuritason osaaminen ja verkosto, jonka kautta voidaan auttaa kaikista syrjäytyneimpiä väestöryhmiä, toteaa Bengtsson.

Voimassa oleva ohjeistus edellyttää kansalaisjärjestöjen hakevan valtiolta hanketukea kehitysyhteistyöhankkeisiinsa kahden vuoden välein. Nykyinen tilanne on riskialtis erityisesti pienten järjestöjen pitkäaikaissuunnittelun osalta, koska järjestelmä voi ajaa kansalaisjärjestön tilanteeseen, jossa kaikki sen hankkeet päättyvät samanaikaisesti.

– Lisäksi, se millä aikataululla anomuksia käsitellään, on ratkaiseva merkitys hyödynsaajien tarpeisiin vastaamisessa, muistuttaa Veikkola.

Suomalaisista kehitysyhteistyön toimijoista kansalaisjärjestöillä on avainosaaminen kehitysyhteistyön tavoitteiden loppuunsaattajana. Kansalaisjärjestöjen työn on todettu olevan tuloksellista nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla, joita muut tukimuodot eivät tavoita.

– Esimerkiksi Mongoliassa ja Bangladeshissa Kylväjä edistää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten, tyttöjen, naisten ja vammaisten asemaa, kuvailee Veikkola, ja kiittää työn tukijoita, jotka omalla panoksellaan rakentavat tasa-arvoisempaa tulevaisuutta Bangladeshissa ja Mongoliassa.

Kansalaisjärjestöille suunnatun tuen vaikutukset eivät jää ainoastaan työn kohdemaihin. Järjestöjen työn kautta suomalaiset pääsevät omakohtaisesti osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja saamaan tietoa ja kokemusta globaaleista kehityskysymyksistä.

Teksti: Juri Veikkola ja Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Christina Harald Bangladeshiin

Viime syksyn lähetyskurssilla opiskellut Christina Harald lähtee neljän vuoden työkaudelle Bangladeshiin tammikuussa 2019. Kielikoulun jälkeen Christina tulee työskentelemään englannin opettajana LAMBin sairaalan yhteydessä olevassa hoitotyö- ja koulutuskeskuksessa sekä johtajana vammaisten lasten kuntoutuskeskuksessa. Saman sairaalan yhteydessä työskentelevät myös Saara ja Tomas Bengtsson. Sairaalatyön ohella he kaikki ovat mukana Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeissa ja tukevat paikallista kirkkoa.

Alun perin Christinan oli tarkoitus lähteä Pohjois-Afrikkaan, ja hän opiskeli sitä varten viime kevään ranskan kieltä. Kerroimme Christinan lähtötunnelmista huhtikuun Kylväjä-lehden ruotsinkielisessä artikkelissa.

-Olen kiitollinen siitä että Jumala on johdattanut minut uuteen paikkaan, ja toivon että rupean viihtymään, Christina toteaa.

-Pohjois-Afrikkaan lähtö kariutui meistä riippumattomista syistä, mutta olemme todella iloisia, että Bangladeshista avautui Christinalle upea paikka, jossa hän pääsee hyödyntämään osaamistaan ja kokemustaan paikallisten ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi sekä tavoittamaan tavoittamattomia, lisää työaluevastaava Mikko Puhalainen. Christina kirjoittaa ystäväkirjeensä ruotsiksi ja englanniksi, ja kirjeitä voi tilata Kylväjän toimistolta www.kylvaja.fi/liity-tilaa, liity.renkaaseen@kylvaja.fi tai p. 09 2532 5400.

Seuraava lähetyskurssi järjestetään keväällä 2019, jolloin on mahdollisuus kokeilla siipiään myös lyhytaikaisessa lähetystyössä osallistumalla lähetyskurssille ensimmäisen kahden kuukauden ajan ja lähtemällä sen jälkeen kolmeksi kuukaudeksi Kylväjän työalueelle tutustumaan lähetyselämään. Vielä on muutamien päivien ajan mahdollista hakea kevään kurssille tai lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Lisätietoja koulutuspäällikkö Pentti Marttilalta, (pentti.marttila@kylvaja.fi, p. 045 635 0934).

Päivän rukous

1.
Maailmaa, Herra, armahda,
sen huuto kuule katkera.
Kaipaamme yöstä orjuuden
koittoa vapaan huomenen.

4.
Maailmaa, Herra, armahda!
Me tarvitsemme Jeesusta.
Hän ristillään on taistellut,
myös meidät vapauttanut.

5.
Armahda meitä, Jumala.
Suo meidän kiittää, palvella
ja luotujasi rakastaa,
päivääsi suurta odottaa.

Virsi 601: 1, 4 ja 5
Albert Frederick Bayly 1951. Suom. Anna-Maija Raittila ja komitea 1984. Virsikirjaan 1986.

Aroilta tuulee -lähetysviikko Porvoossa

Porvoon suomalaisessa seurakunnassa vietettiin Aroilta tuulee -lähetysviikkoa 8.–14.10. Seurakuntasalin tilasta noin puolet valtasi aito mongolialainen jurtta. Autenttinen esineistö, musiikki ja kuvat johdattivat vierailijoita tuulisille ja puuttomille aroille. Jurtan tunnelmaa pääsi viikon aikana tutustumaan noin 1000 henkilöä. Heitä oli niin yksittäisiä henkilöitäkin kuin myös muun muassa maahanmuuttaja-, kehitysvammais-, ikäihmisryhmiä.

Lähetyssihteeri Virpi Syrjänen oli kutsunut näyttelyyn eritoten Porvoon 2-luokkalaisia. He pääsivät tutustumaan mongolialaisiin tapoihin ja lasten elämään. Ihmetys oli suuri, kun lapset kuulivat mongolialaisen perheen nukkuvan samassa sängyssä. Vierailijat saivat myös haastetta miettiessään, mitkä tavat ovat hyväksi ja mitkä eivät. Monen koululaisryhmän kanssa tuli keskustelua käsienpesun ja koulunkäynnin tärkeydestä. Oppilaiden mielestä hauskinta oli jousipyssyllä ampuminen sekä mongolialaisen pystypainin harjoittelu.

Eksoottinen teema näkyi, kuului, tuntui, tuoksui ja myös maistui: lapset saivat juoda maitoteetä sekä syödä mongolialaiset munkit, jotka osoittautuivat saman makuiseksi kuin Suomessa – tosin ilman sokeria.

Lähetystyön pastori Juhana Sihvon mielestä näyttely on erinomainen tapa kertoa Jumalasta, kirkon ja seurakunnan työstä sekä lähetystyöstä.

– Tuoreeltaan totesimme lähetyssihteeri Virpi Syrjäsen kanssa, että viikko oli oikein onnistunut ja meille jäi siitä hyvä mieli. Lapsilta, nuorilta ja aikuisilta saamani palaute näyttelystä oli positiivista. Myös moni työtoveri kiitteli näyttelyä. Eniten iloitsen kouluyhteistyöstä, Juhana Sihvo kertoo.

Jurttaa olivat esittelemässä seurakunnan työntekijöiden Juhanan ja Virpin lisäksi seurakunnan vapaaehtoiset, Mongolian-lähetti Marjut Tikkanen, aluekoordinaattori Ilpo Kari sekä Suomen Raamattuopiston ja Lähetysyhdistys Kylväjän yhteisen PKinter-linjan opiskelijat. Sunnuntain messun jälkeiseen lähetyshetkeen saatiin vielä vieraaksi Elina Hellqvist Kirkon lähetystyön keskuksesta.

Päivän rukous

1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.

2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?

6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.

Virsi 187: 1, 2 ja 6
Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. ja säk. 6 Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1870, säk. 4–6 uud. Niilo Rauhala 1984.

Oikeus äitiyteen

”Olen viimein saanut tulla äidiksi” – synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke helpottaa liikuntavammaisten naisten elämää Mongoliassa.

Puolitoista vuotiaan pojan ylpeä äiti Bolormaa työskentelee assistenttina Lähetysyhdistys Kylväjän mongolialaisen yhteistyöjärjestön FLOM in Mongolian ja Mongolian pyörätuolinkäyttäjien liiton liikuntavammaisten naisten synnytysterveyspalveluja parantavassa ja vertaistukea tarjoavassa hankkeessa Ulaanbaatarissa. Hän on itse liikuntavammainen ja pyörätuolia käyttävä, ja koki viime vuonna sen, minkälaista liikuntavammaisen naisen oli saada raskauden aikaista terveydenhuoltoa ja synnyttää maassa, jossa liikuntavammaisten oikeudet eivät toteudu.

– Olen iloinen liikuntavammaisten synnystyspalvelu- ja vertaistukihankkeesta. Minun kaltaisten liikuntavammaisten on vaikea saada Mongoliassa terveyspalveluja. Hankkeessa pyrimme työntekijöinä aina puhumaan liikuntavammaisten ihmisten puolesta, mutta oma kokemukseni viime vuonna vahvisti sen, että meidän todella on vaikea synnyttää Mongoliassa, Bolormaa kertoo.

Terveydenhoitohenkilökuntaa ei ollut koulutettu ottamaan Bolormaata huomioon sairaalan synnytyspalveluissa. Vastaanotolle mentäessä Bolormaan piti aina itse keksiä, miten selvitä päivästä.

– Minulla täytyi olla mukana ainakin kaksi ihmistä, jotta pääsimme paikan päälle lääkärin vastaanotolle. Ensin minut piti kantaa toiseen kerrokseen. Sitten tarvitsin nostoapua, jotta pääsin sängylle. Joskus mieheni ei sallittu tulla tutkimushuoneeseen, jolloin jonkun muun piti auttaa minut sängylle. Olen avoin ihminen ja haluaisin pystyä käymään sairaalassa yksin ilman apua, Bolormaa muistelee.

Bolormaa oli omalle synnytyslääkärilleen ensimmäinen lasta odottava liikuntavammainen potilas. Lääkäri ihmetteli, miten liikuntavammaiset voivat synnyttää. Hän myönsi Bolormaalle, ettei tiedä miten antaa tarvittavaa hoitoa. Yhdessä he keskustelivat asiasta ja tarvittavasta avusta ja erityiskohtelusta.

– Läsnäoloni sairaalassa oli koulutusta sairaalan henkilökunnalle. Annoin heille tietoa. Esimerkiksi painon mittaaminen ei onnistunut ja minun piti kertoa, miten liikuntavammaisten painoa voi mitata erilaisella vaa’alla. Halusin osoittaa lääkäreille, että olen kyennyt tulemaan raskaaksi ja että olen kykenevä myös synnyttämään ja pitämään huolta itsestäni ja lapsestani.

Mongolian sairaaloissa ei ole tarvittavia tutkimuslaitteita tai synnytyspalveluita liikuntavammaisille naisille. Viime vuoden lopulla liikuntavammaisten synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke yhteistyössä paikallisen julkisen sairaalan kanssa kalusti yhden vastaanottohuoneen liikuntavammaisille odottaville äideille sopivaksi. Ensin huone sijoitettiin äitiyspoliklinikalle, mutta myöhemmin se siirrettiin yleisen klinikan puolelle, jotta huone olisi käytettävissä myös muille kuin raskaana oleville liikuntavammaisille. Nyt lääkärit pystyvät tekemään tarvittavia tutkimuksia ja toimenpiteitä ja huoneeseen on esteetön pääsy. Liikuntavammaisille soveltuvassa sairaalan tutkimushuoneessa on tähän mennessä käynyt vastaanotolla noin sata raskaana olevaa tai raskautta suunnittelevaa liikuntavammaista naista.

– Tämä hanke on yhdistänyt työni ja yksityisen elämäni oman raskauskokemukseni kautta. Toivon, että pian sairaalahenkilökunta Mongoliassa osaa ottaa meidät huomioon ja kohdella kaikkia naisia tasa-arvoisesti. Hankkeen tavoitteena on saada tieto liikuntavammaisten terveydenhuollon tarpeista leviämään ympäri maata. Keskustelujen ja erilaisten esitteiden, videoiden ja koulutusten kautta jaamme tietoa vammoista, niiden hoidosta ja tarvitsemistamme sairaalalaitteistosta ja -palvelusta, Bolormaa selittää.

Bolormaalle on tärkeää, että liikuntavammaisilla olisi samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin muilla kansalaisilla.

– Meillä on naisina oikeus olla vaimo ja äiti samalla tavalla kuin muilla. Tämä on uusi asia Mongoliassa. Loppujen lopuksi suurin toiveeni on olla hyvä äiti lapselleni ja hyvä vaimo miehelleni. Haluan pystyä tekemään tavallisia asioita. Haluan tehdä ruokaa perheelleni aamuisin ja iltaisin. Lapsen saaminen on ollut suuri unelma, joka on toteutunut.

Liikuntavammaisten oikeuksia viedään eteenpäin Mongoliassa viranomainen ja lääkäri kerrallaan

Viime vuonna liikuntavammaisille kalustetun tutkimushuoneen avaamisen jälkeen hankkeessa ei ole hiljennetty tahtia.

– Meillä on paljon palavereja ja kokouksia. Olen vastuussa vertaistukitoiminnasta. Minulla on päivittäinen yhteys vertaisryhmien kanssa, joita on vastuullani kahdeksan. Jokaisessa ryhmässä on 8–10 liikuntavammaista. Yhteensä vertaistukiryhmissä on sata osallistujaa, Bolormaa jatkaa.

Vertaisryhmien toimintaan kuuluu muun muassa psykologista ja lainopillista koulutusta, koulutusta tietokoneen ja sosiaalisen median käytöstä ja ohjeistusta siitä, miten viranomaisiin voidaan vaikuttaa, ja kuinka heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä liikuntavammaisten palvelujen ja oikeuksien toteutumisen edistämiseksi.

Vertaisryhmissä on naisten lisäksi myös muutamia miehiä. Neljä ryhmistä kokoontuu pääkaupungissa Ulaanbaatarissa, muut maaseutukeskuksissa. Yksi ryhmistä on ainoastaan miehiä varten, yksi sokeille, yksi kuuroille ja loput liikuntavammaisille.

– Annamme ryhmille koulutusta ja pientä rahoitusta kokoontumista ja toimintaa varten. Haluamme, että liikuntavammaiset ovat itse vaikuttamassa ympäristöönsä ja viranomaisiin. Vertaistuen kautta pyrimme tarjoamaan heille itsevarmuutta ja yhteyksiä. Monet Mongolian liikuntavammaisista eivät halua puhua ihmisille ja he pysyttelevät kotona eristäytyneinä. Heillä on heikot sosiaaliset taidot, he eivät usko itseensä ja siihen, että he voivat olla hyödyllisiä. He tarvitsevat tukea ja apua, koska ovat haavoittuvaisia.

Mahdollisen liikuntavammaan johtaneen onnettomuuden jälkeen liikuntavammaisten on vaikea sopeutua uuteen elämään, eivätkä he selviä arjestaan yksin. Hankkeen vertaisryhmätoiminta tuo heitä yhteen niin, että he voivat ryhmässä keskustella toipumisesta, ongelmista ja mielenterveydestä. Toiminnan aluksi keskitytään toisiinsa tutustumiseen ja ongelmista kertomiseen. Hiljalleen ryhmän jäsenet tuntevat olevansa osa yhteisöä. Sen jälkeen heitä koulutetaan psykologisissa taidoissa ja liikuntavammaisten asioiden puolesta puhumisessa.

– Haluamme, että he oppivat puhumaan itsensä puolesta ja vaatimaan oikeuksia ja palveluita viranomaisilta. Hankkeessa opetamme heille, miten he voivat alkaa vaikuttamaan yhteiskuntaan. Olemme yhdessä tutustuneet viranomaisiin ja tehneet itseämme tunnetuksi. Viranomaiset ovat hiljalleen alkaneet ottaa vastuuta esteettömän liikkumisen takaamisesta, Bolormaa kertoo.

Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen ulkoministeriön tukema hanke on erilainen kuin aikaisemmat samankaltaiset liikuntavammaisille suunnatut hankkeet Mongoliassa, sillä hanketta vetävät ja toteuttavat liikuntavammaiset itse. He ovat aktiivisesti mukana ja toisin kuin monissa muissa kansainvälisissä hankkeissa, ulkopuoliset ihmiset eivät päätä siitä, mitä paikallisissa yhteisöissä tulisi tehdä.

– Liikuntavammaiset eivät ole hankkeessamme vain osallistujia vaan hankkeen omistajia. Tämän kaltainen hanke on hyvä, koska vaikka se ei jatkuisi, olemme kouluttaneet liikuntavammaiset toimimaan aktiivisesti itse omien asioiden ajajina. Aikaisemmat hankkeet ovat myös keskittyneet vain yleisiin ongelmiin liikuntavammaisten kohdalla. Nyt olemme tarttuneet spesifiin ongelmaan: synnytyspalvelujen parantamiseen. Monet ovat yllättyneet siitä, että ongelma on olemassa ja aihe ylipäätään on tärkeä. Hankkeemme auttaa kuitenkin sairaaloiden hoitohenkilökuntaa ja viranomaisia saamaan tietoa siitä, minkälaisia hoitomuotoja tarvitsemme. Tarvittavia palveluja ei ole tällä hetkellä juuri saatavilla.

Hankkeen neljä palkattua työntekijää on iloisia työnsä tämänhetkisistä tuloksista. Hanke on ollut käynnissä puolitoista vuotta. Vaikka viranomaistasolla tai lainsäädännössä suurta muutosta ei ole vielä nähty, työntekijät ovat varmoja siitä, että he ovat jo muuttaneet asenteita. Hankkeen johtaja Chuluundolgor toivoo, että pitkällä aikavälillä saavutamme muutosta ja näkyviä tuloksia.

– Olemme olleet myös keräämässä tutkimusaineistoa liikuntavammaisten synnytyspalveluja tarkastelevassa tutkimuksessa. Tuloksissa on selvinnyt paljon tapauksia, joissa rikotaan liikuntavammaisten naisten oikeuksia. Tutkimustulosten kautta pystymme yhä tehokkaammin vaikuttamaan viranomaisten toimintaan ja asenteisiin.

Monet liikuntavammaiset naiset eivät tiedä oikeuksistaan tai että niitä rikotaan Mongoliassa. Yllättäen perheenjäsenet ovat usein niitä, jotka rikkovat oikeuksia. Mongoliassa liikuntavammaisen naisen ei usein sallita menevän ulos, ja heidän puolestaan tehdään päätöksiä ilman lupaa. Perheenjäsenet haluavat tehdä kaiken liikuntavammaisen puolesta.

– Liikuntavammaiset saavat rahallista tukea valtiolta, mutta monet eivät saa rahaa omaan käyttöönsä omaa elämäänsä helpottaakseen. Meidän pitäisi muuttaa myös perheenjäsenten asenteita. Naisten tulisi tietää heidän oikeuksistaan. Tähän tarvitsemme myös mediaa. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Toivomme, että hanke jatkuisi, sillä meillä on paljon ideoita jatkoa ajatellen, Chuluundolgor selittää.

Yksi tänä vuonna alkava hankkeen uusi osa-alue on liikuntavammaisten naisten ”kuuma linja” -puhelinlinja, johon naiset voivat ottaa halutessaan yhteyttä. Mahdollisuus soittaa puhelinlinjaan ja pyytää apua myös lainopillisissa ja turvallisuuskysymyksissä on tärkeää etenkin maaseudulla, jossa palveluita on pääkaupunkia vähemmän. Puhelinlinja aukeaa syyskuussa ja on aluksi auki työaikaan arkipäivisin.

– Haluamme myöhemmin pidentää linjan aukioloaikaa. Olisi tärkeää, että linjaan voisi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Haluamme tarjota psykologisia tukipalveluita liikuntavammaisille naisille. Useimmat heistä kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista. He eivät usein halua puhua perheenjäsenilleen ongelmistaan tai toiveistaan ja vaikeuksistaan saada lapsia. Haluamme tarjota heille apua, informaatiota ja tukea matalalla kynnyksellä, Chuluundolgor kertoo.

Vuoden 2017 alussa Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahojen tuella alkaneelle hankkeen on haettu jatkoa Suomen ulkoministeriöstä vuosille 2019–2020. Päätös rahoituksen myöntämisestä saadaan joulukuussa.

Teksti: Ella Henriksson
Kuva: Janne Henriksson

Päivän rukous

1.
Maan ääriin asti, Herra,
vie valtakuntasi,
sytytä Hengen liekki
kansoille valoksi.
Työvoimaa uutta kutsu
viljaasi korjaamaan
ja kaikki kansat voita
sinua seuraamaan.

3.
Tee suureksi myös meille
sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi.
Luo pyhää uhrimieltä
myös meihin, Jumala,
suo kestävinä aina
valvoa, rukoilla.

4.
Sen lupauksen annoit,
myös että erämaa
saa kerran kevään kauniin
ja kukkiin puhkeaa.
Riemuiten odotamme
me täyttymystä sen.
Jo kohta koittaa anna
sen suven suloisen.

Virsi 424: 1, 3 ja 4
Kauko Veikko Tamminen Lina Sandellin laulun (1870) pohjalta virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984.