Viestintä

Oikeus äitiyteen

”Olen viimein saanut tulla äidiksi” – synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke helpottaa liikuntavammaisten naisten elämää Mongoliassa.

Puolitoista vuotiaan pojan ylpeä äiti Bolormaa työskentelee assistenttina Lähetysyhdistys Kylväjän mongolialaisen yhteistyöjärjestön FLOM in Mongolian ja Mongolian pyörätuolinkäyttäjien liiton liikuntavammaisten naisten synnytysterveyspalveluja parantavassa ja vertaistukea tarjoavassa hankkeessa Ulaanbaatarissa. Hän on itse liikuntavammainen ja pyörätuolia käyttävä, ja koki viime vuonna sen, minkälaista liikuntavammaisen naisen oli saada raskauden aikaista terveydenhuoltoa ja synnyttää maassa, jossa liikuntavammaisten oikeudet eivät toteudu.

– Olen iloinen liikuntavammaisten synnystyspalvelu- ja vertaistukihankkeesta. Minun kaltaisten liikuntavammaisten on vaikea saada Mongoliassa terveyspalveluja. Hankkeessa pyrimme työntekijöinä aina puhumaan liikuntavammaisten ihmisten puolesta, mutta oma kokemukseni viime vuonna vahvisti sen, että meidän todella on vaikea synnyttää Mongoliassa, Bolormaa kertoo.

Terveydenhoitohenkilökuntaa ei ollut koulutettu ottamaan Bolormaata huomioon sairaalan synnytyspalveluissa. Vastaanotolle mentäessä Bolormaan piti aina itse keksiä, miten selvitä päivästä.

– Minulla täytyi olla mukana ainakin kaksi ihmistä, jotta pääsimme paikan päälle lääkärin vastaanotolle. Ensin minut piti kantaa toiseen kerrokseen. Sitten tarvitsin nostoapua, jotta pääsin sängylle. Joskus mieheni ei sallittu tulla tutkimushuoneeseen, jolloin jonkun muun piti auttaa minut sängylle. Olen avoin ihminen ja haluaisin pystyä käymään sairaalassa yksin ilman apua, Bolormaa muistelee.

Bolormaa oli omalle synnytyslääkärilleen ensimmäinen lasta odottava liikuntavammainen potilas. Lääkäri ihmetteli, miten liikuntavammaiset voivat synnyttää. Hän myönsi Bolormaalle, ettei tiedä miten antaa tarvittavaa hoitoa. Yhdessä he keskustelivat asiasta ja tarvittavasta avusta ja erityiskohtelusta.

– Läsnäoloni sairaalassa oli koulutusta sairaalan henkilökunnalle. Annoin heille tietoa. Esimerkiksi painon mittaaminen ei onnistunut ja minun piti kertoa, miten liikuntavammaisten painoa voi mitata erilaisella vaa’alla. Halusin osoittaa lääkäreille, että olen kyennyt tulemaan raskaaksi ja että olen kykenevä myös synnyttämään ja pitämään huolta itsestäni ja lapsestani.

Mongolian sairaaloissa ei ole tarvittavia tutkimuslaitteita tai synnytyspalveluita liikuntavammaisille naisille. Viime vuoden lopulla liikuntavammaisten synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke yhteistyössä paikallisen julkisen sairaalan kanssa kalusti yhden vastaanottohuoneen liikuntavammaisille odottaville äideille sopivaksi. Ensin huone sijoitettiin äitiyspoliklinikalle, mutta myöhemmin se siirrettiin yleisen klinikan puolelle, jotta huone olisi käytettävissä myös muille kuin raskaana oleville liikuntavammaisille. Nyt lääkärit pystyvät tekemään tarvittavia tutkimuksia ja toimenpiteitä ja huoneeseen on esteetön pääsy. Liikuntavammaisille soveltuvassa sairaalan tutkimushuoneessa on tähän mennessä käynyt vastaanotolla noin sata raskaana olevaa tai raskautta suunnittelevaa liikuntavammaista naista.

– Tämä hanke on yhdistänyt työni ja yksityisen elämäni oman raskauskokemukseni kautta. Toivon, että pian sairaalahenkilökunta Mongoliassa osaa ottaa meidät huomioon ja kohdella kaikkia naisia tasa-arvoisesti. Hankkeen tavoitteena on saada tieto liikuntavammaisten terveydenhuollon tarpeista leviämään ympäri maata. Keskustelujen ja erilaisten esitteiden, videoiden ja koulutusten kautta jaamme tietoa vammoista, niiden hoidosta ja tarvitsemistamme sairaalalaitteistosta ja -palvelusta, Bolormaa selittää.

Bolormaalle on tärkeää, että liikuntavammaisilla olisi samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin muilla kansalaisilla.

– Meillä on naisina oikeus olla vaimo ja äiti samalla tavalla kuin muilla. Tämä on uusi asia Mongoliassa. Loppujen lopuksi suurin toiveeni on olla hyvä äiti lapselleni ja hyvä vaimo miehelleni. Haluan pystyä tekemään tavallisia asioita. Haluan tehdä ruokaa perheelleni aamuisin ja iltaisin. Lapsen saaminen on ollut suuri unelma, joka on toteutunut.

Liikuntavammaisten oikeuksia viedään eteenpäin Mongoliassa viranomainen ja lääkäri kerrallaan

Viime vuonna liikuntavammaisille kalustetun tutkimushuoneen avaamisen jälkeen hankkeessa ei ole hiljennetty tahtia.

– Meillä on paljon palavereja ja kokouksia. Olen vastuussa vertaistukitoiminnasta. Minulla on päivittäinen yhteys vertaisryhmien kanssa, joita on vastuullani kahdeksan. Jokaisessa ryhmässä on 8–10 liikuntavammaista. Yhteensä vertaistukiryhmissä on sata osallistujaa, Bolormaa jatkaa.

Vertaisryhmien toimintaan kuuluu muun muassa psykologista ja lainopillista koulutusta, koulutusta tietokoneen ja sosiaalisen median käytöstä ja ohjeistusta siitä, miten viranomaisiin voidaan vaikuttaa, ja kuinka heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä liikuntavammaisten palvelujen ja oikeuksien toteutumisen edistämiseksi.

Vertaisryhmissä on naisten lisäksi myös muutamia miehiä. Neljä ryhmistä kokoontuu pääkaupungissa Ulaanbaatarissa, muut maaseutukeskuksissa. Yksi ryhmistä on ainoastaan miehiä varten, yksi sokeille, yksi kuuroille ja loput liikuntavammaisille.

– Annamme ryhmille koulutusta ja pientä rahoitusta kokoontumista ja toimintaa varten. Haluamme, että liikuntavammaiset ovat itse vaikuttamassa ympäristöönsä ja viranomaisiin. Vertaistuen kautta pyrimme tarjoamaan heille itsevarmuutta ja yhteyksiä. Monet Mongolian liikuntavammaisista eivät halua puhua ihmisille ja he pysyttelevät kotona eristäytyneinä. Heillä on heikot sosiaaliset taidot, he eivät usko itseensä ja siihen, että he voivat olla hyödyllisiä. He tarvitsevat tukea ja apua, koska ovat haavoittuvaisia.

Mahdollisen liikuntavammaan johtaneen onnettomuuden jälkeen liikuntavammaisten on vaikea sopeutua uuteen elämään, eivätkä he selviä arjestaan yksin. Hankkeen vertaisryhmätoiminta tuo heitä yhteen niin, että he voivat ryhmässä keskustella toipumisesta, ongelmista ja mielenterveydestä. Toiminnan aluksi keskitytään toisiinsa tutustumiseen ja ongelmista kertomiseen. Hiljalleen ryhmän jäsenet tuntevat olevansa osa yhteisöä. Sen jälkeen heitä koulutetaan psykologisissa taidoissa ja liikuntavammaisten asioiden puolesta puhumisessa.

– Haluamme, että he oppivat puhumaan itsensä puolesta ja vaatimaan oikeuksia ja palveluita viranomaisilta. Hankkeessa opetamme heille, miten he voivat alkaa vaikuttamaan yhteiskuntaan. Olemme yhdessä tutustuneet viranomaisiin ja tehneet itseämme tunnetuksi. Viranomaiset ovat hiljalleen alkaneet ottaa vastuuta esteettömän liikkumisen takaamisesta, Bolormaa kertoo.

Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen ulkoministeriön tukema hanke on erilainen kuin aikaisemmat samankaltaiset liikuntavammaisille suunnatut hankkeet Mongoliassa, sillä hanketta vetävät ja toteuttavat liikuntavammaiset itse. He ovat aktiivisesti mukana ja toisin kuin monissa muissa kansainvälisissä hankkeissa, ulkopuoliset ihmiset eivät päätä siitä, mitä paikallisissa yhteisöissä tulisi tehdä.

– Liikuntavammaiset eivät ole hankkeessamme vain osallistujia vaan hankkeen omistajia. Tämän kaltainen hanke on hyvä, koska vaikka se ei jatkuisi, olemme kouluttaneet liikuntavammaiset toimimaan aktiivisesti itse omien asioiden ajajina. Aikaisemmat hankkeet ovat myös keskittyneet vain yleisiin ongelmiin liikuntavammaisten kohdalla. Nyt olemme tarttuneet spesifiin ongelmaan: synnytyspalvelujen parantamiseen. Monet ovat yllättyneet siitä, että ongelma on olemassa ja aihe ylipäätään on tärkeä. Hankkeemme auttaa kuitenkin sairaaloiden hoitohenkilökuntaa ja viranomaisia saamaan tietoa siitä, minkälaisia hoitomuotoja tarvitsemme. Tarvittavia palveluja ei ole tällä hetkellä juuri saatavilla.

Hankkeen neljä palkattua työntekijää on iloisia työnsä tämänhetkisistä tuloksista. Hanke on ollut käynnissä puolitoista vuotta. Vaikka viranomaistasolla tai lainsäädännössä suurta muutosta ei ole vielä nähty, työntekijät ovat varmoja siitä, että he ovat jo muuttaneet asenteita. Hankkeen johtaja Chuluundolgor toivoo, että pitkällä aikavälillä saavutamme muutosta ja näkyviä tuloksia.

– Olemme olleet myös keräämässä tutkimusaineistoa liikuntavammaisten synnytyspalveluja tarkastelevassa tutkimuksessa. Tuloksissa on selvinnyt paljon tapauksia, joissa rikotaan liikuntavammaisten naisten oikeuksia. Tutkimustulosten kautta pystymme yhä tehokkaammin vaikuttamaan viranomaisten toimintaan ja asenteisiin.

Monet liikuntavammaiset naiset eivät tiedä oikeuksistaan tai että niitä rikotaan Mongoliassa. Yllättäen perheenjäsenet ovat usein niitä, jotka rikkovat oikeuksia. Mongoliassa liikuntavammaisen naisen ei usein sallita menevän ulos, ja heidän puolestaan tehdään päätöksiä ilman lupaa. Perheenjäsenet haluavat tehdä kaiken liikuntavammaisen puolesta.

– Liikuntavammaiset saavat rahallista tukea valtiolta, mutta monet eivät saa rahaa omaan käyttöönsä omaa elämäänsä helpottaakseen. Meidän pitäisi muuttaa myös perheenjäsenten asenteita. Naisten tulisi tietää heidän oikeuksistaan. Tähän tarvitsemme myös mediaa. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Toivomme, että hanke jatkuisi, sillä meillä on paljon ideoita jatkoa ajatellen, Chuluundolgor selittää.

Yksi tänä vuonna alkava hankkeen uusi osa-alue on liikuntavammaisten naisten ”kuuma linja” -puhelinlinja, johon naiset voivat ottaa halutessaan yhteyttä. Mahdollisuus soittaa puhelinlinjaan ja pyytää apua myös lainopillisissa ja turvallisuuskysymyksissä on tärkeää etenkin maaseudulla, jossa palveluita on pääkaupunkia vähemmän. Puhelinlinja aukeaa syyskuussa ja on aluksi auki työaikaan arkipäivisin.

– Haluamme myöhemmin pidentää linjan aukioloaikaa. Olisi tärkeää, että linjaan voisi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Haluamme tarjota psykologisia tukipalveluita liikuntavammaisille naisille. Useimmat heistä kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista. He eivät usein halua puhua perheenjäsenilleen ongelmistaan tai toiveistaan ja vaikeuksistaan saada lapsia. Haluamme tarjota heille apua, informaatiota ja tukea matalalla kynnyksellä, Chuluundolgor kertoo.

Vuoden 2017 alussa Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahojen tuella alkaneelle hankkeen on haettu jatkoa Suomen ulkoministeriöstä vuosille 2019–2020. Päätös rahoituksen myöntämisestä saadaan joulukuussa.

Teksti: Ella Henriksson
Kuva: Janne Henriksson

Päivän rukous

1.
Maan ääriin asti, Herra,
vie valtakuntasi,
sytytä Hengen liekki
kansoille valoksi.
Työvoimaa uutta kutsu
viljaasi korjaamaan
ja kaikki kansat voita
sinua seuraamaan.

3.
Tee suureksi myös meille
sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi.
Luo pyhää uhrimieltä
myös meihin, Jumala,
suo kestävinä aina
valvoa, rukoilla.

4.
Sen lupauksen annoit,
myös että erämaa
saa kerran kevään kauniin
ja kukkiin puhkeaa.
Riemuiten odotamme
me täyttymystä sen.
Jo kohta koittaa anna
sen suven suloisen.

Virsi 424: 1, 3 ja 4
Kauko Veikko Tamminen Lina Sandellin laulun (1870) pohjalta virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984.

Tulevaisuus rakenteilla Bangladeshissa

Kehitysyhteistyöhankkeilla rakennetaan tulevaisuutta Bangladeshissa, jossa naisten asema on heikko. Projektien myötä tuhansien elämä on muuttunut. Suurin muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

Kymmeniä naisia istuu ulkona savitalojen keskellä tiiviisti bambumatolla. He katselevat alaspäin omia käsiään ja vastailevat arasti yhdellä sanalla hanketyöntekijän kysymyksiin. Joidenkin naisten sylissä ryömiskelee taaperoita. Kouluikäisiä lapsia on tullut katsomaan kiinnostuneina, mitä kylässä tapahtuu ja ketä oudot vieraat ovat. Kylään on tullut BLM-F:n, Lähetysyhdistys Kylväjän paikallisen yhteistyöjärjestön, työntekijöitä kartoittamaan naisten ja lasten tarpeita sekä halukkuutta aloittaa naisten säästöryhmä.

Naisten asema Bangladeshissa on heikko, ja Kylväjän tukemat hankkeet tavoittavat erityisesti kaikista köyhimpiä naisia ja lapsia maaseudulla maan luoteisosassa. Hanketyöntekijät ovat tehneet vastaavaa työtä vuosia ja ovat motivoituneita auttamaan näitä naisia pääsemään köyhyyden ja alistumisen loukosta. He ovat saaneet nähdä, miten säästöryhmät ovat muuttaneet tuhansien naisten elämää ja tietävät, että jo vuoden mukanaolon jälkeen naisten itsetunto on noussut. Kun heitä menee tapaamaan myöhemmin, saa nähdä vahvan joukon naisia, jotka istuvat päät pystyssä ja kertoilevat innoissaan, mikä on muuttunut heidän elämässään säästöryhmän aloittamisen jälkeen. Hanketyöntekijät auttavat naisia pääsemään alkuun, mutta muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

– Monet ihmiset maassamme ovat köyhiä ja epätoivoisia. Meidän on ymmärrettävä, mitä tarpeita heillä on juuri nyt, ja autettava heitä nousemaan vaikeasta tilanteesta. Tuemme ihmisoikeuksien toteutumista sekä sosiaalista ja taloudellista muutosta, kuvailee Gonesh Murmu, yksi hanketyön johtajista.

Hankkeiden kautta naiset ovat vahvistuneet, ja jotkut ovat päässeet jopa vaikuttamaan oman alueensa asioihin. Monet naiset tulevat vähemmistökansoista, joiden oikeuksia usein sorretaan. Hankkeessa mukana ollut Srimoti Raymoni kertoo:

– Kun olin ollut säästöryhmässä kolme vuotta, kyläni ihmiset pyysivät minua osallistumaan kunnallisvaaleihin. Olin kunnanvaltuustossa 5 vuotta. Aikaisemmin pelkäsin ihmisiä, mutta nyt itseluottamukseni on vahva! Jos meillä ei ole edustajaa valtuustossa, emme saa apua. Aikaisemmin pääuskontoon kuuluvia hyökkäili kyläämme ja yritti riistää meiltä maata. He jopa murhasivat yhden miehen ja yrittivät huijata kyläläisiltä rahaa. Sen jälkeen, kun minä pääsin valtuustoon, niitä hyökkäyksiä ei ole enää ollut. On tärkeää, että vähemmistökansoihin kuuluvia on valtuustossa, niin että muut eivät käytä meitä hyväksi ja riistä meidän resurssejamme laittomasti.

Naisten säästöryhmien aloittaminen ja tukeminen on osa Ruokaturvaa kyläyhteisövoimalla -hanketta, johon kuuluu lisäksi maatalouskoulutusta ja ammatillista koulutusta, aliravittujen lasten auttamista ja lasten kasvun seurantaa, sekä maaseudulla asuvien kehitysvammaisten lasten aseman ja elämäntilanteen parantamista.

Toinen Kylväjän tukema hanke, joka keskittyy köyhimpien kyläyhteisöjen jäsenten terveyteen ja turvallisuuteen, auttaa kyläyhteisöjä tekemään omat suunnitelmat muun muassa siitä, miten synnyttävät naiset saadaan turvalliseen paikkaan synnyttämään, jotta äiti- ja lapsikuolleisuus vähenisi. Lisäksi hankkeessa pidetään työpajoja, joihin kutsutaan niin kyläläisiä kuin alueen johtajiakin mukaan. Niissä sovitaan yhteisestä käytännönläheisestä toimintasuunnitelmasta perheväkivallan ja muun kylissä tapahtuvan väkivallan ehkäisyssä, tunnistamisessa ja torjumisessa.

Motilal Murmu, yksi BLM-F:n hankejohtajista, muistuttaa Jeesuksen esimerkistä:

– Kun Jeesus oli maan päällä, hän palveli ihmisiä. Myös me tahdomme työmme kautta palvella ihmisiä Jeesuksen nimessä. Emme saarnaa ihmisille, mutta olemme avoimesti kristitty järjestö. Voimme osoittaa heille Jumalan rakkautta toimintamme kautta ja tukemalla heitä.

Teksti: Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Päivän rukous

1.
Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.

2.
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

3.
Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani!

Virsi 289
Kirsten Aagaard Hansen 1877. Suom. Ensio Kurki-Suonio 1921, Anna-Maija Raittila 1984.
Virsikirjaan 1986.

Ginnirin päiväkeskus valmistui

Lasten päiväkeskuksen rakentaminen on loppusuoralla Etiopian Ginnirissä. Vaikka vielä on joitakin viimeistelytöitä jäljellä, lapset pääsivät muuttamaan uusiin tiloihin elokuun lopussa.

-On ollut hienoa nähdä, miten ylpeitä ja iloisia lapset ovat uusista tiloista. Rukouksemme on, että uudet tilat voisivat tarjota lapsille paikan, jossa he voivat tuntea olonsa turvalliseksi, nauttia lapsuudesta ja oppia, kertoo yhteistyöjärjestömme työntekijä.

Balen alueen Mekane Yesus -kirkon presidentti vieraili myös Ginnirissä. Hän näki ensimmäistä kertaa sitä työtä, mitä päiväkeskuksessa tehdään ja oli todella vaikuttunut näkemästään.

Kaakkois-Etiopiassa sijaitsevan Ginnirin kaupungissa toimivan Lähetysyhdistys Kylväjän tuella lasten päiväkeskus, jonka toiminnasta ja kummiohjelmasta vastaavat Ginnirin Mekane Yesus -seurakunta ja Ginnirin kaupunki. Päiväkeskuksessa käy noin 60 kummiohjelmassa mukana olevaa köyhää lasta, joista osa on orpoja. Päiväkeskuksessa huolehditaan lasten ruokailuista ja terveydenhuollosta sekä autetaan heitä läksyjen tekemisessä. Ilman keskusta monilla lapsilla ei olisi mahdollista aloittaa koulunkäyntiä. Vuonna 2006 perustettu päiväkeskus sijaitsi aikaisemmin toiminnan jatkuvuuden kannalta epävarmoissa vuokratiloissa.

Tästä johtuen päätetiin hankkia omat tilat, mikä toisi pysyvyyttä ja mahdollistaisi toiminnan kehittämisen edelleen. Niinpä kesällä 2017 ostettiin oma uusi tontti. Tarvittavat paperityöt veivät kuitenkin paljon aikaa, ja ennen rakentamisen aloittamista jouduttiin vielä odottamaan sadekauden päättymistä. Marraskuussa 2017 rakennettiin vaja, joka toimi rakennusmateriaalin varastona sekä vartijan väliaikaisena suojana. Varsinainen rakennustyö alkoi vasta aivan vuoden lopussa. Kun lopulta vauhtiin päästiin, rakentaminen eteni mukavasti. Suurin osa rakennusmateriaaleista hankittiin paikallisesti, ja siten se tuki myös paikallista yhteisöä.

Keräys päiväkeskuksen rakentamiseksi on tuottanut tähän mennessä 32 030 €.

-50 000 euron keräystavoitteeseen on vielä matkaa, mutta iloitsemme kuitenkin siitä, että niin moni on lähtenyt tukemaan tätä tärkeää hanketta, kertoo Etiopian työaluevastaava Mikko Puhalainen.

Lisätietoja Kylväjän sivuilta.

Sydämenasia

Mitä tekemistä keskenään on päiväkeskuksessa läksyjään tekevällä orpolapsella Etiopian Ginnirissä, ukrainalaisella liikuntavammaisella Odessassa, pyörätuolissa ensimmäistä lastaan odottavalla äidillä Ulaanbaatarissa, tukea ja terapiaa tarvitsevalla perheellä ateenalaisessa pakolaiskeskuksessa, vähemmistökansaan kuuluvien naisten säästöryhmällä lounais-Bangladeshissa ja luomuruista eläkepäivillään viljelevillä parkanolaislääkäreillä?

On muutakin kuin se, että he ovat esillä tässä lehdessä. He ovat osa suurta, silmille näkymätöntä kokonaisuutta ja kommunikaatiolinjaa, Jumalan valtakunnan vaikutuspiiriä.

Tätä Kylväjä-lehteä silmäillessäni mieleen palautui palkitun kosmologian professori Kari Enqvistin kirjassaan esittämä arvio meistä ja työstämme. Hän kyllä ensin toteaa, että ei tunne lainkaan lähetystyön kenttää, mutta jatkaa sitten, että alalla näkyy häärivän kivisydäminen organisaatio nimeltä Kylväjä, jonka strategisiin tavoitteisiin eivät hyvät työt kuulu. (Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat, 2012, s.145). Enqvistiä puistattaa oppiperustamme maininta: ”viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen”. Lainaus evankelis-luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoista (CA 17) menee Kylväjän ”psykoterrorin” piikkiin.

Enqvist on oikeassa, paitsi siinä, että ei tunne lähetystyön kenttää, myös siinä, että lähetystyö on sydämenasia. Kutsumme sitä myös kokonaisvaltaisuudeksi. Työtoverimme saivat varainhankintakoulutuksessa kuulla isoilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä, joiden hienoja järjestelmiä ihailemme, että ne puolestaan ”kadehtivat” kristillisten järjestöjen työssä mukana olevien sydämiä. Niitä ei sytytetä rahalla, siihen tarvitaan ymmärrys evankeliumista ja kiitollisuus sen mukanaan tuomasta hyvästä. Hyvän tekeminen on evankeliumin motivoimaa palvelua lähimmäisen parhaaksi, ilman ketun- tai muitakaan häntiä.

Kun Martti Luther kirjoitti tunnetun kirjasen Kristityn Vapaudesta, hän aivan aluksi muistutti siitä, että vaikka kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen, hän on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen. Ajattelen, että jälkimmäisellä Luther tarkoittaa sitä kuormaa, jonka Jeesus asettaa kannettavaksemme otettuaan pois syntitaakkamme ja annettuaan levon sielulle. Tästä lähimmäisen palvelemisen taakasta eräs raamatunselittäjä sanoo, että se on kuin ”purje veneelle tai rakkaus sydämelle”.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt”. Matt. 11:30

Johannes Kastajan seurakunnan terveisiä

Alkuvuoden aikana Pietarin juutalaisia tavoittava Johannes Kastajan seurakunta on elänyt kovia aikoja. Seurakunnan pastori Boris Tsuprov sairastui ja joutui jäämään pois tehtävästään. Onneksi piispa Aarre Kuukaupin avustuksella löytyi uusi paimen. Seurakunnan johtovastuuseen vaalittiin Kelton koulutuskeskuksen opettaja ja diakoni Aleksei Kargaltsev.

– Kesä meni seurakunnassa hyvin. Olemme remontoineet kirkkotilaa rakentamalla rukousalttarin. Teimme retken Eurajoen seurakuntaan. Seurakuntaan on tullut muutamia uusia jäseniä ja olemme aloittaneet sunnuntaisten jumalanpalvelusten ohella tiistaiset iltakokoukset. Viikonloppuisin Igor Gromov pitää seminaareja juutalaisuudesta, Aleksei iloitsee.

On hienoa nähdä, että juutalaistyö Pietarissa saa jatkua. Tähän arvokkaaseen työhön kutsutaan lisää esirukoilijoita ja taloudellisia tukijoita.

Supertaifuunin jälkeen

Kylväjän työntekijät Mirja ja Urpo Raunio toimivat Hongkongissa Bethany-vierastalon isäntäparina. Viime päivinä he ovat päässeet todistamaan luonnon hurjaa voimaa, kun supertaifuuni Mangkhut moukaroi aluetta. Rauniot kirjoittavat: “Supertaifuuni katkoi ja kaatoi paljon puita saareltamme, lauttasatamat vaurioituivat, vesijohto on poikki ja internet yms. Vieraat ja me olemme kuitenkin ok.”

Cheung Chaun saarella Itä-Aasiassa sijaitseva kristillinen Bethany-vierastalo on toiminut 30 vuoden ajan kulttuurien välisten työntekijöiden ja heidän perheidensä kristillisenä levähdyspaikkana. Raunioiden työtehtäviin kuuluu vieraiden ja työntekijöiden sielunhoidosta vastaamisen lisäksi paikan johtamisesta ja monista toimistoasioista huolehtiminen. Lisäksi he käyvät pitämässä avioliittokoulutusta Kylväjän eri kentillä.

Luomisen riemua Itä-Siperiassa

Toivo-järjestö on yhteiskunnallinen järjestö, joka toimii paikallisin voimin Itä-Siperiassa. Sen järjestämät lyhytkurssit kutsuvat naisia koolle käsitöiden merkeissä. Työn tuloksilla on kartutettu muun muassa kirkkorakennushanketta. 

Viimeisin Toivon ompeluprojekti aloitettiin keväällä. Siinä osallistujat opettelevat ompelemaan kauppakasseja, jotka koristellaan applikoinnilla. 

– Kesä on odotetusti hiljaisempaa aikaa toiminnassa kesälomien, matkojen, kasvimaan hoidon ja leirien takia. Ompeluryhmä kokoontui kolmesti kesä-heinäkuun aikana. Erään kokeneen ompelijan johdolla tutustuttiin myös matkakassien ompeluun. Toimintaan osallistui yhteensä kahdeksan naista, valaisee Kylväjän Itä-Siperian lähetti Arja Halttunen. 

– Ompelun lomassa on ollut hyvä jakaa kokemuksia ja keskustella luottamuksellisessa ilmapiirissä vaikeistakin asioista. Osallistujien usko vahvistuu ja ompeluvinkeistä saa uusia ajatuksia toimeentulon kohentamiseen, Arja iloitsee. 

Toivo-järjestön johtaja Darima Innokentjeva toi heinäkuussa oman panoksensa Baikal-järven rannalla järjestettyyn viikon mittaiseen lasten- ja nuortenleiriin nimeltä Kuninkaalliset metsästäjät. Sinne kokoontui yhteensä 800 lasta ja aikuista eri puolilta Venäjää. Lapsille oli järjestetty monenlaista kehittävää ohjelmaa. He saivat valita 52 eri työpajasta mieleisensä. Darima oli valmistellut huovutustyöpajan neljän nuoren tytön kanssa. He olivat ennen leiriä käyneet Horinskissa opettelemassa huovutusta Irina Pavlovan johdolla ja tehneet neljä isoa huopalevyä, joista leirin aikana leikattiin sopivia palasia. Darima oli hämmästynyt, miten leirillä pojat ja aikuiset miehetkin innostuivat neulahuovutuksesta. 

– Jotkut saivat aikaan todellisia taideteoksia! Yleisin huovutettava esine oli avaimenperä, toiseksi suosituin oli kännykkäkotelo tai kirjanmerkki, toteaa Darima. 

Leirin osallistujien kautta huovutustietotaito leviää ympäri Venäjää sekä paikallisiin seurakuntiin, joiden vastuunkantajia oli mukana leirillä. Shalom-seurakunnan pastorin vaimo Rita osti huovutettuja enkelikirjanmerkkejä kaukaisille vieraille muistoksi burjatialaisesta käsityöperinteestä. Tulevaisuudessa heidän seurakuntansa tiloissa voidaan järjestää vastaava työpaja. 

Darima iloitsi eniten nuoresta tytöstä, joka yleensä istuu vain kotona nenä kiinni älypuhelimessa. 

– Tyttö innostui huovutuksesta niin paljon, että pyöritti kaikkein ahkerimmin karstausmyllyä, kun muut jo väsyivät. Hän sanoi, ettei tee sitä itsensä, vaan leiriläisten takia Jumalan kunniaksi. Leirille hän ei edes ottanut puhelinta mukaan, eikä ollenkaan katunut sitä – niin paljon oli tekemistä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voi jutella ja tehdä yhdessä kaikenlaista mielenkiintoista, Darima kertoo. 

Satakertainen sato – 50 vuotta lähetyselämää Etiopiassa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisten luterilaisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden lähdöstä Etiopiaan. Puolen vuosisadan vaiheet on nyt koottu Satakertainen sato – Lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta -kirjaan, jonka on toimittanut Etiopian-lähetti Liisi Niemelä. Kirjaan on koottu Etiopian-lähetyksen historiaa ja etiopialaista kulttuuria höystettynä aikaa kuvaavilla katkelmilla lähettien kirjeistä.

– Aika Etiopian-työn historian kokoamiselle on ollut sopiva, sillä myös 50 vuotta sitten lähteneet lähetit ovat vielä keskuudessamme ja pystyvät jakamaan mittavista tieto- ja kokemusvarastoistaan arvokasta historiaa, toteaa Niemelä.

– Kirjoittajina on laaja joukko Kylväjän entisiä Etiopian-lähettejä, muun muassa täsmälleen 50 vuotta sitten Etiopiaan lähtenyt Ritva Olkkola-Pääkkönen. Moni on myös kaivanut kuva-arkistojaan, ja Simo Karjalainen on antanut kirjaa varten käyttöömme upeat piirroskuvansa.

Etiopian lipun värit ovat perinteisesti symboloineet Jumalan kolmiyhteyttä mutta myös kolmea teemaa: kasvua, taisteluja ja Jumalan rauhaa. Nämä teemat kantavat myös läpi Satakertaisen sadon.

– Kirjan tekemistä ovat olleet ohjaamassa kysymykset: Miksi Etiopian Mekane Yesus -kirkko on kasvanut niin voimakkaasti? Mitä voimme oppia Etiopian lähetystyön historiasta? Kirjassa on kerrottu arkisesta lähetyselämästä, juhlahetkistä, vaaranpaikoista ja ennen kaikkea siitä, mitä Jumala on Etiopiassa tehnyt. Hänen ihmeellinen rauhansa on yltänyt taistelujen keskelle, ja sielläkin, missä on ollut kuivaa ja elotonta, on nähty Hänen armostaan kasvua jopa satakertaiseksi sadoksi, valottaa Niemelä kirjan sisältöä ja nimen taustaa.

Yksi ensimmäisistä Satakertaisen sadon lukijoista on ollut Lahden kristillisen kirjakaupan kauppias Kimmo Tiira.

– Satakertainen sato on tosi monipuolinen ja kattava kuvaus Etiopiasta ja siellä tehtävästä työstä. Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen se, miten merkittävä kristillinen usko on ollut Etiopiassa. Lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet merkittävästi esimerkiksi sairaanhoidon kehittymiseen. Lähettien elämä on ollut arkipäivän evankeliumia, sairasten parantamista ja nälkäisten ruokkimista. Kirjan kautta pääsi ainutlaatuisella tavalla näkemään lähettien arkista elämää, kuvailee Tiira.

– Kirja avaa hyvin sitä, mitä lähetystyön todellisuudessa on. Kirjeissä kerrotaan rehellisesti arjesta, muun muassa siitä, miten naiset joutuivat ryömimään auton alle katsomaan, ovatko jarrut kunnossa. Voin suositella Satakertaista satoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita elämänkerroista, historiasta tai lähetystyöstä. Se sopii hyvin myös lähetystyöhön lähtemistä miettiville. Kirja karsii sopivasti romanttiset kuvitelmat lähetystyöstä, Tiira toteaa.

Satakertainen sato – lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta on tällä viikolla Radio Dein Viikon teoksena. Viikon teoksen katkelmia kuullaan arkisin klo 6.50, 10.45 ja 14.03 sekä koosteuusinta lauantaina klo 17.25. Liisi Niemelä ja Ritva Olkkola-Pääkkönen ovat myös vieraina Radio Dein aamussa torstaina 13.9. klo 9.

Satakertaisen sadon julkaisijana on Lähetysyhdistys Kylväjä ja kustantajana CoLink Oy. Kirja on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

 

Radio Dein haastattelun ajankohta korjattu 12.9.

Viatonta iloa

Harva meistä voi kertoa musisoineensa Martin Lutherin kanssa. Minulla oli tämä kunnia lähes 10 vuoden ajan. Hän soitti ykköstrumpettia ja minä kakkosta saksalaisen kirkon torviporukassa. Viikoittainen harjoitus evankelisella kirkolla päättyi preussilaisen tarkasti aina samoin: kuin yhteisestä käskystä ponnahdimme seisomaan, lausuimme ääneen Vater unser (Isä meidän), kättelimme ja lähdimme kotiin. En usko, että olisi ollut mitään parempaa tapaa puhaltaa ulos viikon aikana kertyneitä paineita ja parantaa immuunijärjestelmän toimintaa.

Musiikki on lääke, joka tunkeutuu kuulo- ja tuntoaistin kautta hermostoomme. Jo 20–60 minuutin mittainen musiikin kuuntelu saa aikaan muutoksia kehossamme. Eikä hyödyn saamiseen tarvita erityisiä musiikillisia kykyjä. Musiikin kuunteleminen tai musisointi parantavat vastustuskykyä lisäämällä sytokiinien, vasta-aineiden ja luonnollisten tappajasolujen tuotantoa. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöiden syljen vasta-ainepitoisuuden havaittiin kohonneen yli kaksinkertaiseksi kuoroharjoituksen jälkeen ja kolmin- tai nelinkertaiseksi kuoron esiintymisen jälkeen. Jo mielimusiikin kuunteleminen kasvatti vasta-aineen määrää. (Liisa Ukkola-Vuoti, 2017).

Martin Luther päätteli asian 500 vuotta sitten ilman verikokeita ja laboratoriotutkimuksia. Se tunnetumpi Martti siis. Hän kirjoitti: ”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, ei ihmisen. Se ilahduttaa mielen, karkottaa Paholaisen ja luo viatonta iloa. Musiikkia harjoittaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys”. Perustelun hän löysi oman kokemuksen ohella Raamatusta, esimerkiksi 1. Samuelin kirjan kertomuksesta, jossa Daavid harpunsoitollaan karkotti pahan hengen masennukseen ja epäluuloon taipuvaisesta Saulista ja näin nosti hänet epätoivon suosta.

Luterilaisille musiikin merkitys on kätketty, jos ei vereen, niin jo nimeen. Martin sukunimi merkitsee luutunsoittajaa. Myönnetään, että joskus toivoin, että soittokaverinikin olisi valinnut soittimekseen trumpetin sijasta luutun.

Vain 3–5 % ihmisistä on kyvyttömiä saamaan mielihyvää musiikista. Useimmille meistä se herättää ja jakaa tunteita ja tuntemuksia. Kuten esimerkiksi puuduttavia toistoja sisältävä ylistysmusiikki, joka on levinnyt laajalle länsimaiseen kristillisyyteen ja nuorisokulttuuriin.

Löysin Raimo Mäkelän kirjasta Elämän tarkoitus syvällisen ja osuvan vastauksen kysymykseen, millaista on ylistäminen ja Jumalalle laulaminen ja hänen nimensä kunniaksi soittaminen: sellaista, että uskovan sydän voi yhtyä siihen silloinkin, kun hänen ruumissaan on hirvittävä kipu tai hän on menettänyt jotakin todella suurta ja korvaamatonta, kun häneltä maallinen, ajallinen toivo on ehkä kokonaan kuollut.

Syntyy taivaallista musiikkia, täynnä viatonta iloa.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle“. (Ef. 5:19)

Evankeliointimatka Zavhaniin

Evankeliumia viedään Mongolian kaukaiseen Zavhanin maakuntaan kaksi kertaa vuodessa. Heinäkuun lopulla Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan viisihenkinen matkaseurue lähti evankeliointimatkalle 1000 kilometrin päähän Zavhanin maakuntaan Uliastaihin. Pastori Sainaa ja hänen vaimonsa Hishgee tekevät vuosittain muutaman vapaaehtoisen seurakuntalaisen kanssa kaksi matkaa Uliastaihin, jossa kokoontuu noin 5-10 hengen seurakunta ilman vakituista paimenta. Evankeliointimatkaan kuluu yleensä noin 5 päivää pitkine ajomatkoineen.

Kahtena perillä-olo päivänä seurue tekee vierailuja paikallisissa ei-kristityissä perheissä, jotka ovat kiinnostuneita kuulemaan kristinuskosta ja Jeesuksesta. Yleensä vierailuja on kaksi päivässä. Aikaa vietetään perheiden kanssa kelloon katsomatta. Sainaa selittää, mistä kristinuskossa, evankeliumissa ja Jeesuksessa on kysymys. Kohtaamisissa pyritään myös yhdessä keskustelemaan uskosta ja Raamatusta. Lopuksi rukoillaan yhdessä.

Sainaa ja Hishgee haluavat matkojen aikana tukea myös pientä seurakunnanalkua. Matkan yhtenä päivänä kokoonnutaan yhdessä seurakunnan kanssa raamisten, raamattuopetuksen, yhteislaulun ja rukouksen merkeissä. Myös vapaampi yhdessä vietetty aika on tärkeää seurakuntalaisille. Kesäisin vapaa-aikaa vietetään esimerkiksi kalastuksen parissa ja kesäisistä ilmoista nauttien.

Pieni Zavhanin seurakunta Uliastaissa on tänä vuonna kasvanut uuteen vastuuseen: seurakuntalaiset ovat aloittaneet urheilutyön paikkakunnalla. Kesän aikana Zavhaniin on alettu rakentaa yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa urheilukenttää mm. koripallon peluuta varten. Zavhanissa aloitettu urheilutyö on osa Kylväjän aloittamaa urheilutyöprojektia, jossa pyritään tavoittamaan uusia ihmisiä seurakunnan ja evankeliumin pariin urheilutoiminnan kautta.