Uutiset

Oikeus äitiyteen

”Olen viimein saanut tulla äidiksi” – synnytyspalvelu- ja vertaistukihanke helpottaa liikuntavammaisten naisten elämää Mongoliassa.

Puolitoista vuotiaan pojan ylpeä äiti Bolormaa työskentelee assistenttina Lähetysyhdistys Kylväjän mongolialaisen yhteistyöjärjestön FLOM in Mongolian ja Mongolian pyörätuolinkäyttäjien liiton liikuntavammaisten naisten synnytysterveyspalveluja parantavassa ja vertaistukea tarjoavassa hankkeessa Ulaanbaatarissa. Hän on itse liikuntavammainen ja pyörätuolia käyttävä, ja koki viime vuonna sen, minkälaista liikuntavammaisen naisen oli saada raskauden aikaista terveydenhuoltoa ja synnyttää maassa, jossa liikuntavammaisten oikeudet eivät toteudu.

– Olen iloinen liikuntavammaisten synnystyspalvelu- ja vertaistukihankkeesta. Minun kaltaisten liikuntavammaisten on vaikea saada Mongoliassa terveyspalveluja. Hankkeessa pyrimme työntekijöinä aina puhumaan liikuntavammaisten ihmisten puolesta, mutta oma kokemukseni viime vuonna vahvisti sen, että meidän todella on vaikea synnyttää Mongoliassa, Bolormaa kertoo.

Tulevaisuus rakenteilla Bangladeshissa

Kehitysyhteistyöhankkeilla rakennetaan tulevaisuutta Bangladeshissa, jossa naisten asema on heikko. Projektien myötä tuhansien elämä on muuttunut. Suurin muutoksen muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

Kymmeniä naisia istuu ulkona savitalojen keskellä tiiviisti bambumatolla. He katselevat alaspäin omia käsiään ja vastailevat arasti yhdellä sanalla hanketyöntekijän kysymyksiin. Joidenkin naisten sylissä ryömiskelee taaperoita. Kouluikäisiä lapsia on tullut katsomaan kiinnostuneina, mitä kylässä tapahtuu ja ketä oudot vieraat ovat. Kylään on tullut BLM-F:n, Lähetysyhdistys Kylväjän paikallisen yhteistyöjärjestön, työntekijöitä kartoittamaan naisten ja lasten tarpeita sekä halukkuutta aloittaa naisten säästöryhmä.

 

Naisten asema Bangladeshissa on heikko, ja Kylväjän tukemat hankkeet tavoittavat erityisesti kaikista köyhimpiä naisia ja lapsia maaseudulla maan luoteisosassa. Hanketyöntekijät ovat tehneet vastaavaa työtä vuosia ja ovat motivoituneita auttamaan näitä naisia pääsemään köyhyyden ja alistumisen loukosta. He ovat saaneet nähdä, miten säästöryhmät ovat muuttaneet tuhansien naisten elämää ja tietävät, että jo vuoden mukanaolon jälkeen naisten itsetunto on noussut. Kun heitä menee tapaamaan myöhemmin, saa nähdä vahvan joukon naisia, jotka istuvat päät pystyssä ja kertoilevat innoissaan, mikä on muuttunut heidän elämässään säästöryhmän aloittamisen jälkeen. Hanketyöntekijät auttavat naisia pääsemään alkuun, mutta muutoksen voima on naisissa itsessään ja heidän kyläyhteisöissään.

– Monet ihmiset maassamme ovat köyhiä ja epätoivoisia. Meidän on ymmärrettävä, mitä tarpeita heillä on juuri nyt, ja autettava heitä nousemaan vaikeasta tilanteesta. Tuemme ihmisoikeuksien toteutumista sekä sosiaalista ja taloudellista muutosta, kuvailee Gonesh Murmu, yksi hanketyön johtajista.

Hankkeiden kautta naiset ovat vahvistuneet, ja jotkut ovat päässeet jopa vaikuttamaan oman alueensa asioihin. Monet naiset tulevat vähemmistökansoista, joiden oikeuksia usein sorretaan. Hankkeessa mukana ollut Srimoti Raymoni kertoo:

– Kun olin ollut säästöryhmässä kolme vuotta, kyläni ihmiset pyysivät minua osallistumaan kunnallisvaaleihin. Olin kunnanvaltuustossa 5 vuotta. Aikaisemmin pelkäsin ihmisiä, mutta nyt itseluottamukseni on vahva! Jos meillä ei ole edustajaa valtuustossa, emme saa apua. Aikaisemmin pääuskontoon kuuluvia hyökkäili kyläämme ja yritti riistää meiltä maata. He jopa murhasivat yhden miehen ja yrittivät huijata kyläläisiltä rahaa. Sen jälkeen, kun minä pääsin valtuustoon, niitä hyökkäyksiä ei ole enää ollut. On tärkeää, että vähemmistökansoihin kuuluvia on valtuustossa, niin että muut eivät käytä meitä hyväksi ja riistä meidän resurssejamme laittomasti.

Naisten säästöryhmien aloittaminen ja tukeminen on osa Ruokaturvaa kyläyhteisövoimalla -hanketta, johon kuuluu lisäksi maatalouskoulutusta ja ammatillista koulutusta, aliravittujen lasten auttamista ja lasten kasvun seurantaa, sekä maaseudulla asuvien kehitysvammaisten lasten aseman ja elämäntilanteen parantamista.

Toinen Kylväjän tukema hanke, joka keskittyy köyhimpien kyläyhteisöjen jäsenten terveyteen ja turvallisuuteen, auttaa kyläyhteisöjä tekemään omat suunnitelmat muun muassa siitä, miten synnyttävät naiset saadaan turvalliseen paikkaan synnyttämään, jotta äiti- ja lapsikuolleisuus vähenisi. Lisäksi hankkeessa pidetään työpajoja, joihin kutsutaan niin kyläläisiä kuin alueen johtajiakin mukaan. Niissä sovitaan yhteisestä käytännönläheisestä toimintasuunnitelmasta perheväkivallan ja muun kylissä tapahtuvan väkivallan ehkäisyssä, tunnistamisessa ja torjumisessa.

Motilal Murmu, yksi BLM-F:n hankejohtajista, muistuttaa Jeesuksen esimerkistä:

– Kun Jeesus oli maan päällä, hän palveli ihmisiä. Myös me tahdomme työmme kautta palvella ihmisiä Jeesuksen nimessä. Emme saarnaa ihmisille, mutta olemme avoimesti kristitty järjestö. Voimme osoittaa heille Jumalan rakkautta toimintamme kautta ja tukemalla heitä.

Teksti: Saara Bengtsson
Kuva: Martti Laukkanen

Ginnirin päiväkeskus valmistui

Lasten päiväkeskuksen rakentaminen on loppusuoralla Etiopian Ginnirissä. Vaikka vielä on joitakin viimeistelytöitä jäljellä, lapset pääsivät muuttamaan uusiin tiloihin elokuun lopussa.

-On ollut hienoa nähdä, miten ylpeitä ja iloisia lapset ovat uusista tiloista. Rukouksemme on, että uudet tilat voisivat tarjota lapsille paikan, jossa he voivat tuntea olonsa turvalliseksi, nauttia lapsuudesta ja oppia, kertoo yhteistyöjärjestömme työntekijä.

Balen alueen Mekane Yesus -kirkon presidentti vieraili myös Ginnirissä. Hän näki ensimmäistä kertaa sitä työtä, mitä päiväkeskuksessa tehdään ja oli todella vaikuttunut näkemästään.

Kaakkois-Etiopiassa sijaitsevan Ginnirin kaupungissa toimivan Lähetysyhdistys Kylväjän tuella lasten päiväkeskus, jonka toiminnasta ja kummiohjelmasta vastaavat Ginnirin Mekane Yesus -seurakunta ja Ginnirin kaupunki. Päiväkeskuksessa käy noin 60 kummiohjelmassa mukana olevaa köyhää lasta, joista osa on orpoja. Päiväkeskuksessa huolehditaan lasten ruokailuista ja terveydenhuollosta sekä autetaan heitä läksyjen tekemisessä. Ilman keskusta monilla lapsilla ei olisi mahdollista aloittaa koulunkäyntiä. Vuonna 2006 perustettu päiväkeskus sijaitsi aikaisemmin toiminnan jatkuvuuden kannalta epävarmoissa vuokratiloissa.

Tästä johtuen päätetiin hankkia omat tilat, mikä toisi pysyvyyttä ja mahdollistaisi toiminnan kehittämisen edelleen. Niinpä kesällä 2017 ostettiin oma uusi tontti. Tarvittavat paperityöt veivät kuitenkin paljon aikaa, ja ennen rakentamisen aloittamista jouduttiin vielä odottamaan sadekauden päättymistä. Marraskuussa 2017 rakennettiin vaja, joka toimi rakennusmateriaalin varastona sekä vartijan väliaikaisena suojana. Varsinainen rakennustyö alkoi vasta aivan vuoden lopussa. Kun lopulta vauhtiin päästiin, rakentaminen eteni mukavasti. Suurin osa rakennusmateriaaleista hankittiin paikallisesti, ja siten se tuki myös paikallista yhteisöä.

Keräys päiväkeskuksen rakentamiseksi on tuotanut tähän mennessä 32 030 €.

-50 000 euron keräystavoitteeseen on vielä matkaa, mutta iloitsemme kuitenkin siitä, että niin moni on lähtenyt tukemaan tätä tärkeää hanketta, kertoo Etiopian työaluevastaava Mikko Puhalainen.

Lisätietoja Kylväjän sivuilta.

Johannes Kastajan seurakunnan terveisiä

Alkuvuoden aikana Pietarin juutalaisia tavoittava Johannes Kastajan seurakunta on elänyt kovia aikoja. Seurakunnan pastori Boris Tsuprov sairastui ja joutui jäämään pois tehtävästään. Onneksi piispa Aarre Kuukaupin avustuksella löytyi uusi paimen. Seurakunnan johtovastuuseen vaalittiin Kelton koulutuskeskuksen opettaja ja diakoni Aleksei Kargaltsev.

– Kesä meni seurakunnassa hyvin. Olemme remontoineet kirkkotilaa rakentamalla rukousalttarin. Teimme retken Eurajoen seurakuntaan. Seurakuntaan on tullut muutamia uusia jäseniä ja olemme aloittaneet sunnuntaisten jumalanpalvelusten ohella tiistaiset iltakokoukset. Viikonloppuisin Igor Gromov pitää seminaareja juutalaisuudesta, Aleksei iloitsee.

On hienoa nähdä, että juutalaistyö Pietarissa saa jatkua. Tähän arvokkaaseen työhön kutsutaan lisää esirukoilijoita ja taloudellisia tukijoita.

Supertaifuunin jälkeen

Kylväjän työntekijät Mirja ja Urpo Raunio toimivat Hongkongissa Bethany-vierastalon isäntäparina. Viime päivinä he ovat päässeet todistamaan luonnon hurjaa voimaa, kun supertaifuuni Mangkhut moukaroi aluetta. Rauniot kirjoittavat: “Supertaifuuni katkoi ja kaatoi paljon puita saareltamme, lauttasatamat vaurioituivat, vesijohto on poikki ja internet yms. Vieraat ja me olemme kuitenkin ok.”

Cheung Chaun saarella Itä-Aasiassa sijaitseva kristillinen Bethany-vierastalo on toiminut 30 vuoden ajan kulttuurien välisten työntekijöiden ja heidän perheidensä kristillisenä levähdyspaikkana. Raunioiden työtehtäviin kuuluu vieraiden ja työntekijöiden sielunhoidosta vastaamisen lisäksi paikan johtamisesta ja monista toimistoasioista huolehtiminen. Lisäksi he käyvät pitämässä avioliittokoulutusta Kylväjän eri kentillä.

Luomisen riemua Itä-Siperiassa

Toivo-järjestö on yhteiskunnallinen järjestö, joka toimii paikallisin voimin Itä-Siperiassa. Sen järjestämät lyhytkurssit kutsuvat naisia koolle käsitöiden merkeissä. Työn tuloksilla on kartutettu muun muassa kirkkorakennushanketta. 

Viimeisin Toivon ompeluprojekti aloitettiin keväällä. Siinä osallistujat opettelevat ompelemaan kauppakasseja, jotka koristellaan applikoinnilla. 

– Kesä on odotetusti hiljaisempaa aikaa toiminnassa kesälomien, matkojen, kasvimaan hoidon ja leirien takia. Ompeluryhmä kokoontui kolmesti kesä-heinäkuun aikana. Erään kokeneen ompelijan johdolla tutustuttiin myös matkakassien ompeluun. Toimintaan osallistui yhteensä kahdeksan naista, valaisee Kylväjän Itä-Siperian lähetti Arja Halttunen. 

– Ompelun lomassa on ollut hyvä jakaa kokemuksia ja keskustella luottamuksellisessa ilmapiirissä vaikeistakin asioista. Osallistujien usko vahvistuu ja ompeluvinkeistä saa uusia ajatuksia toimeentulon kohentamiseen, Arja iloitsee. 

Toivo-järjestön johtaja Darima Innokentjeva toi heinäkuussa oman panoksensa Baikal-järven rannalla järjestettyyn viikon mittaiseen lasten- ja nuortenleiriin nimeltä Kuninkaalliset metsästäjät. Sinne kokoontui yhteensä 800 lasta ja aikuista eri puolilta Venäjää. Lapsille oli järjestetty monenlaista kehittävää ohjelmaa. He saivat valita 52 eri työpajasta mieleisensä. Darima oli valmistellut huovutustyöpajan neljän nuoren tytön kanssa. He olivat ennen leiriä käyneet Horinskissa opettelemassa huovutusta Irina Pavlovan johdolla ja tehneet neljä isoa huopalevyä, joista leirin aikana leikattiin sopivia palasia. Darima oli hämmästynyt, miten leirillä pojat ja aikuiset miehetkin innostuivat neulahuovutuksesta. 

– Jotkut saivat aikaan todellisia taideteoksia! Yleisin huovutettava esine oli avaimenperä, toiseksi suosituin oli kännykkäkotelo tai kirjanmerkki, toteaa Darima. 

Leirin osallistujien kautta huovutustietotaito leviää ympäri Venäjää sekä paikallisiin seurakuntiin, joiden vastuunkantajia oli mukana leirillä. Shalom-seurakunnan pastorin vaimo Rita osti huovutettuja enkelikirjanmerkkejä kaukaisille vieraille muistoksi burjatialaisesta käsityöperinteestä. Tulevaisuudessa heidän seurakuntansa tiloissa voidaan järjestää vastaava työpaja. 

Darima iloitsi eniten nuoresta tytöstä, joka yleensä istuu vain kotona nenä kiinni älypuhelimessa. 

– Tyttö innostui huovutuksesta niin paljon, että pyöritti kaikkein ahkerimmin karstausmyllyä, kun muut jo väsyivät. Hän sanoi, ettei tee sitä itsensä, vaan leiriläisten takia Jumalan kunniaksi. Leirille hän ei edes ottanut puhelinta mukaan, eikä ollenkaan katunut sitä – niin paljon oli tekemistä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voi jutella ja tehdä yhdessä kaikenlaista mielenkiintoista, Darima kertoo. 

Satakertainen sato – 50 vuotta lähetyselämää Etiopiassa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisten luterilaisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden lähdöstä Etiopiaan. Puolen vuosisadan vaiheet on nyt koottu Satakertainen sato – Lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta -kirjaan, jonka on toimittanut Etiopian-lähetti Liisi Niemelä. Kirjaan on koottu Etiopian-lähetyksen historiaa ja etiopialaista kulttuuria höystettynä aikaa kuvaavilla katkelmilla lähettien kirjeistä.

– Aika Etiopian-työn historian kokoamiselle on ollut sopiva, sillä myös 50 vuotta sitten lähteneet lähetit ovat vielä keskuudessamme ja pystyvät jakamaan mittavista tieto- ja kokemusvarastoistaan arvokasta historiaa, toteaa Niemelä.

– Kirjoittajina on laaja joukko Kylväjän entisiä Etiopian-lähettejä, muun muassa täsmälleen 50 vuotta sitten Etiopiaan lähtenyt Ritva Olkkola-Pääkkönen. Moni on myös kaivanut kuva-arkistojaan, ja Simo Karjalainen on antanut kirjaa varten käyttöömme upeat piirroskuvansa.

Etiopian lipun värit ovat perinteisesti symboloineet Jumalan kolmiyhteyttä mutta myös kolmea teemaa: kasvua, taisteluja ja Jumalan rauhaa. Nämä teemat kantavat myös läpi Satakertaisen sadon.

– Kirjan tekemistä ovat olleet ohjaamassa kysymykset: Miksi Etiopian Mekane Yesus -kirkko on kasvanut niin voimakkaasti? Mitä voimme oppia Etiopian lähetystyön historiasta? Kirjassa on kerrottu arkisesta lähetyselämästä, juhlahetkistä, vaaranpaikoista ja ennen kaikkea siitä, mitä Jumala on Etiopiassa tehnyt. Hänen ihmeellinen rauhansa on yltänyt taistelujen keskelle, ja sielläkin, missä on ollut kuivaa ja elotonta, on nähty Hänen armostaan kasvua jopa satakertaiseksi sadoksi, valottaa Niemelä kirjan sisältöä ja nimen taustaa.

Yksi ensimmäisistä Satakertaisen sadon lukijoista on ollut Lahden kristillisen kirjakaupan kauppias Kimmo Tiira.

– Satakertainen sato on tosi monipuolinen ja kattava kuvaus Etiopiasta ja siellä tehtävästä työstä. Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen se, miten merkittävä kristillinen usko on ollut Etiopiassa. Lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet merkittävästi esimerkiksi sairaanhoidon kehittymiseen. Lähettien elämä on ollut arkipäivän evankeliumia, sairasten parantamista ja nälkäisten ruokkimista. Kirjan kautta pääsi ainutlaatuisella tavalla näkemään lähettien arkista elämää, kuvailee Tiira.

– Kirja avaa hyvin sitä, mitä lähetystyön todellisuudessa on. Kirjeissä kerrotaan rehellisesti arjesta, muun muassa siitä, miten naiset joutuivat ryömimään auton alle katsomaan, ovatko jarrut kunnossa. Voin suositella Satakertaista satoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita elämänkerroista, historiasta tai lähetystyöstä. Se sopii hyvin myös lähetystyöhön lähtemistä miettiville. Kirja karsii sopivasti romanttiset kuvitelmat lähetystyöstä, Tiira toteaa.

Satakertainen sato – lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta on tällä viikolla Radio Dein Viikon teoksena. Viikon teoksen katkelmia kuullaan arkisin klo 6.50, 10.45 ja 14.03 sekä koosteuusinta lauantaina klo 17.25. Liisi Niemelä ja Ritva Olkkola-Pääkkönen ovat myös vieraina Radio Dein aamussa torstaina 13.9. klo 9.

Satakertaisen sadon julkaisijana on Lähetysyhdistys Kylväjä ja kustantajana CoLink Oy. Kirja on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

 

Radio Dein haastattelun ajankohta korjattu 12.9.

Kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan taas

Järjestöjen osuutta kehitysyhteistyön kokonaismäärärahoista ollaan kaventamassa. Hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä järjestöjen osuus on jäämässä alle seitsemään prosenttiin. Tämä on pohjalukema kahteenkymmeneen vuoteen. Kokonaismäärärahoja kehitysyhteistyön osalta on esitetty nostettavaksi 0,41 prosenttiin, joka sinänsä on hyvä kehitys. Järjestöjen osuutta työssä lasketaan lukuihin, joissa on oltu viimeksi vuonna 2002. Tästä hyvänä vertailulukuna on vuosi 2015, jolloin kehitysjärjestöjen osuus kehitysyhteistyöstä oli 14,2 prosenttia.

Nykyisen hallituksen leikkaukset tulivat tunnetuksi koko kehitysyhteistyökentälle vuonna 2015, jolloin moni kristillinen toimija joutui leikkaamaan työtään ankaralla kädellä. Alkujysäyksen jälkeen tilanne lähti hitaasti kehittymään parempaan päin järjestörahoituksen palautumisen myötä. Kehityssuuntana näyttäisi olevan silti, että tukea suunnataan entistä enemmän yrityksille ja kansainvälisille toimijoille.

”Tilanne on erikoinen, sillä kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt, kuten Kylväjä, ovat saaneet työstään ja ammattimaisuudestaan jatkuvaa kiitosta eri tahoilta. Korkealuokkainen osaaminen, sen kehittäminen kotimaassa ja hyödynsaajien kohdemaissa ei ole valunut hukkaan. Vielä on aikaista spekuloida millaisia pitkäaikaisvaikutuksia rahoituksen kaventumisella järjestösektorilla tullaan näkemään”, pohtii Kylväjän kehitysyhteistyökoordinaattorina elokuun puolivälissä aloittanut Juri Veikkola.

Muutoksia lähtijöissä, lähetyskurssin aikataulussa ja kotimaan työntekijöissä

”Lähetystyöhön lähtemisessä lause ’jos Herra suo’ on välillä hyvin konkreettinen. Viime syksyn lähetyskurssilaisista useamman suunta ja suunnitelmat ovat muuttuneet viime hetkillä”, kertoo Kylväjän työalajohtaja Pentti Marttila. ”Myös tulevan lähetyskurssin suhteen tuli muutoksia, ja kurssi siirtyi syksystä 2018 kevääseen 2019. Kurssille oli tulossa kolme pariskuntaa, joista yhdelle tuli viime metreillä este osallistua kurssille nyt syksyllä. Lisäksi meillä oli tiedossa useampia kurssista kiinnostuneita, joilla ei ollut mahdollisuutta tulla kurssille vielä syksyllä. Niinpä päätimme siirtää kurssin kevääseen, jolloin kolme tulossa olevaa pariskuntaa pääsevät kaikki kurssille, ja toivottavasti saamme monia uusiakin hakijoita mukaan. Haku kevään kurssille jatkuu 31.10.2018 saakka.”

Viime syksyn kurssilla opiskelleen, Itä-Siperiaan lähdössä olleen Sanna Kelkan elämäntilanne on muuttunut niin, että hänen lähtönsä peruuntuu tällä erää. Huhtikuun Kylväjä-lehdessä ruotsinkielisessä haastattelussa olleen Pohjois-Afrikkaan suuntaavan, siinä vaiheessa Ranskassa kieltä opiskelleen lähettikandidaatin kohdemaa puolestaan on vaihtumassa. ”Pohjois-Afrikkaan lähteminen kariutui meistä riippumattomista syistä, joten selvitämme tällä hetkellä mahdollisuutta lähteä toiselle työalueelle”, toteaa työaluevastaava Mikko Puhalainen.

Muutoksia on myös kotimaassa työskentelevissä: Keväällä Tampereen hiippakunnan aluekoordinaattoriksi valittu Juri Veikkola otti elokuussa vastuulleen kehitysyhteistyökoordinaattorin tehtävät. Tampereen hiippakunnan aluekoordinaattorina aloittaa 1.10.2018 Katariina Leskelä. Lähettikuraattorin sijaisena toimii syksyn ajan Elisa Wathén. Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien aluekoordinaattorina toiminut Hanna Räsänen on nimitetty kehittämispäälliköksi Aatu Gröhnin palatessa aluekoordinaattorin tehtävään. Helsingin ja Espoon hiippakuntien aluekoordinaattorina työskentelee tammikuun 2019 loppuun Ilpo Kari. Julistustyöntekijöinä toimivat tällä hetkellä Arja Halttunen, Liisi Niemelä, Marjut Tikkanen ja Hanna-Maria Typpö. Tarkemmat ajankohdat ja yhteystiedot löytyvät info-sivulta.

 

Evankeliointimatka Zavhaniin

Evankeliumia viedään Mongolian kaukaiseen Zavhanin maakuntaan kaksi kertaa vuodessa. Heinäkuun lopulla Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan viisihenkinen matkaseurue lähti evankeliointimatkalle 1000 kilometrin päähän Zavhanin maakuntaan Uliastaihin. Pastori Sainaa ja hänen vaimonsa Hishgee tekevät vuosittain muutaman vapaaehtoisen seurakuntalaisen kanssa kaksi matkaa Uliastaihin, jossa kokoontuu noin 5-10 hengen seurakunta ilman vakituista paimenta. Evankeliointimatkaan kuluu yleensä noin 5 päivää pitkine ajomatkoineen.

Kahtena perillä-olo päivänä seurue tekee vierailuja paikallisissa ei-kristityissä perheissä, jotka ovat kiinnostuneita kuulemaan kristinuskosta ja Jeesuksesta. Yleensä vierailuja on kaksi päivässä. Aikaa vietetään perheiden kanssa kelloon katsomatta. Sainaa selittää, mistä kristinuskossa, evankeliumissa ja Jeesuksessa on kysymys. Kohtaamisissa pyritään myös yhdessä keskustelemaan uskosta ja Raamatusta. Lopuksi rukoillaan yhdessä.

Sainaa ja Hishgee haluavat matkojen aikana tukea myös pientä seurakunnanalkua. Matkan yhtenä päivänä kokoonnutaan yhdessä seurakunnan kanssa raamisten, raamattuopetuksen, yhteislaulun ja rukouksen merkeissä. Myös vapaampi yhdessä vietetty aika on tärkeää seurakuntalaisille. Kesäisin vapaa-aikaa vietetään esimerkiksi kalastuksen parissa ja kesäisistä ilmoista nauttien.

Pieni Zavhanin seurakunta Uliastaissa on tänä vuonna kasvanut uuteen vastuuseen: seurakuntalaiset ovat aloittaneet urheilutyön paikkakunnalla. Kesän aikana Zavhaniin on alettu rakentaa yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa urheilukenttää mm. koripallon peluuta varten. Zavhanissa aloitettu urheilutyö on osa Kylväjän aloittamaa urheilutyöprojektia, jossa pyritään tavoittamaan uusia ihmisiä seurakunnan ja evankeliumin pariin urheilutoiminnan kautta.

Juoksuhaasteella varoja lähetystyölle

Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala ja Sansan sidosryhmäpäällikkö Marja Soikkeli valmiina R4M-juoksuun. Kuva: Anu Lehtipuu.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana neljän lähetysjärjestön yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan lähetystyön hyväksi kesän juoksutapahtumissa.

Kylväjän joukkueen FLOM Sport Clubin juoksijoita on mukana Tampere-maratonilla 25.8. ja Midnight Runissa 1.9. Tampere-maratonilla on valittavana 10 kilometriä, puolimaraton, maraton sekä viestimaraton, jossa neljä juoksijaa juoksee kukin 10,5 kilometriä. Midnight Runissa kaikki juoksevat 10 kilometriä.

Juoksijat valitsevat lähetyskohteen, jolle keräävät rahaa, ja hankkivat sponsoreita tukemaan valitsemaansa kohdetta. Run for Missioniin voi osallistua sekä juoksijana että sponsorina.  Kannustajilla on oma tärkeä tehtävänsä reitin varrella. Kannustajat ja huoltojoukot ovat tervetulleita myös Tampere-maratonin after partyyn ja Midnight Runin alkutapaamiseen. Varainhankinnan ja yhdessä liikkumisen lisäksi tavoitteena on lähetystyön näkyvyys. Run for Missions -juoksuhaasteessa ovat mukana Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Kansanlähetys ja Lähetysseura sekä Radio Dei.

Run for Missions -juoksuhaasteeseen voi osallistua myös tukemalla juoksijoita. Kylväjän työn hyväksi juoksevat Tampere Maratonissa 25.8. Hanna Lindberg, Mirva Heinonen Pekka ja Elina Salmi sekä Juri Veikkola. Midnight Runissa Helsingissä 1.9. juoksevat Tiina HuhtanenLeena Kaartinen, Jaakko Rusama ja Mikko Saari. 

Tampere Maratonissa Hanna ja Mirva juoksevat Israelissa sijaitsevan Caspari-keskuksen tekemän työn puolesta. Juri ja Salmet juoksevat Ateenassa tehtävän pakolaistyön hyväksi. Midnight Runissa Leena kerää rahaa Kylväjän Raamattutyölle, Tiina Ginnirin päiväkeskukselle Etiopiassa ja Mikko Mongolian alkoholisti- ja diakoniatyölle.

Kannustajilla on oma tärkeä tehtävänsä reitin varrella. Tulosta kannustusviiri itse tai tilaa Kylväjän toimistosta. Kannustajat ovat myös tervetulleita Tampere-maratonin after partyyn 25.8. klo 16 Näsin seurakuntasaliin (Näsilinnankatu 26, II krs) ja Midnight Runin alkutapaamiseen 1.9. klo 19 Kirkon taloon (Eteläranta 8, Helsinki.) Ilmoittaudu tarjoiluja varten Hannalle tai Outille (yhteystiedot alla).

Ilmoittautumiset ja lisätietoja Hanna Nousiaiselta, r4m@kylvaja.fi, p. 043 200 4480.

Median yhteydenotot: viestintäpäällikkö Outi Rajala, outi.rajala@kylvaja.fi, p. 044 584 3784.

Uutista täydennetty 15.8., 16.8., 17.8., 1.9. ja 12.9. juoksijoiden ja kannustajien tiedoilla.

 

Lähetyslapset maahanmuuttajatyössä

Kun äiti ja isä ovat sinisestä kulttuurista ja he matkustavat punaisen kulttuurin keskelle, heidän lapsestaan tulee violetti – näin joku on osuvasti kuvannut sitä peruuttamatonta muutosta, jonka lähetystyöhön lähtö saa aikaan perheen pienimmissä.

Sanna Erelä, aikuinen lähetyslapsi (Third Culture Kid, TCK) ja Kylväjän Israelin-lähetti, osallistui keväällä 2017 lähetyslasten kysymyksiä käsittelevään konferenssiin Friolzheimissa Saksassa. Lähetyslapselle kansainväliset ihmissuhteet ja kokemukset ovat valtava rikkaus, mutta toisaalta kuvaan kuuluu samanaikaisesti menetyksiä, pettymyksiä, irrallisuuden tunnetta, vihaa ja katkeruutta. Jokaisen matkalaukkulapsen on tärkeää saada kertoa oma tarinansa niin, että joku kuuntelee myötätuntoisesti, auttaa kohtaamaan vaikeat tunteet ja piiloon jääneet persoonan osat ja sopivalla hetkellä näyttää suuntaa Jeesuksen ristin juurelle, josta kaikki parantuminen virtaa. Näin lähetyslapsi – kuten kuka tahansa muukin – voi löytää sovinnon itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Third Culture Kid -käsitteen rinnalle on tullut laajempi, samansuuntainen käsite Cross Culture Kid. Näitä CCK-lapsia ovat lähetyslasten lisäksi esimerkiksi monikulttuurisiin avioliittoihin syntyneet lapset, maahanmuuttajaperheiden lapset, adoptoidut ja rajaseuduilla asuvat. Heitä on kaikkialla keskellämme, ja heidän kysymyksensä muistuttavat lähetyslasten kysymyksiä.

Konferenssissa Saksassa nousivat esille lähetyslasten mahdollisuudet toimia maahanmuuttajatyössä. Työpajan vetäjä Guille Eddy, itse pastori ja lähetyslapsi, on voinut omien kokemustensa kautta olla palvelemassa muslimimaahanmuuttajia. Moni muslimi vastustaa lastensa integroitumista uuteen kotimaahan, eikä ymmärrä, että uuden maan kulttuurista tulee väistämättä osa hänen lapsiaan. Kritisoidessaan ankarasti paikallista kulttuuria vanhempi tulee samalla arvostelleeksi lastaan, ja tämä pahentaa perheiden sisäisiä jännitteitä.

Moni Suomeen tuleva matkalaukkulapsi kokee samat vaiheet Suomeen kotoutumisessaan kuin maahanmuuttaja: esimerkiksi tavat, arvot ja kieli erottavat TCK:n suomalaisista ikätovereistaan. Arkipäivän vuorovaikutukseen liittyvät näkymättömät säännöt ovat hänelle uusia ja vaikeita omaksua. Sita vastoin eri kulttuureista vaikutteita imenyt lähetyslapsi kykenee tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä useasta eri näkökulmasta ja luomaan ystävyyssuhteita yli rajojen. Uskosta ja Jumalastakaan puhuminen ei ole eri uskontojen keskellä kasvaneelle vierasta.

Lähetysjärjestöissä on paljon kokemuksellista pääomaa ”kulttuurien välisistä lapsista”. Kun aikuiseksi varttunut lähetyslapsi on sinut oman rikkaan taustansa kanssa, hänellä on erityisiä taitoja ja kansainvälistä elämänkokemusta, joita hän voi hyödyntää monessa ammatissa, vapaaehtoistyössä ja seurakunnassa.

Eräs kymmenen vuotta lapsuudestaan ulkomailla elänyt nuori työskenteli maahanmuuttajien Suomi-luokassa apuna. Hän kertoi kokeneensa yhteenkuuluvuutta naisten kanssa, vaikka ikäeroa oli paljon. Nuori näki, kuinka vaikeaa maahanmuuttajien oli seurata suomenkielistä opetusta siitä huolimatta, että sanat ja käsitteet olivat tuttuja. Kyse ei ollut vain kielestä. Nuoren omakohtainen kokemus Suomeen tuloon liittyneestä ulkopuolisuuden ja vierauden tunteesta mahdollisti maahanmuuttajien kanssa koetun syvän yhteyden. Hän pystyi toimimaan ikään kuin kulttuuritulkkina. Naiset saivat häneltä hyväksyntää, rohkaisua ja tukea kulttuuristressin läpikäymiseen. Sanoittakin ymmärtäminen sai maahanmuuttajan kokemaan itsensä tervetulleeksi.

Third Culture Kid on henkilö, joka on viettänyt huomattavan osan kasvuvuosistaan vieraassa kulttuurissa. Suomessa on paljon käytetty myös Ann Christine Marttisen lanseeraamaa käsitettä matkalaukkulapsi. Matkalaukkulapsi rakentaa suhteita kaikkiin elämänsä kulttuureihin, mutta hänellä ei ole täyttä omistajuutta mihinkään niistä. Aineksia useista kulttuureista sulautuu hänen identiteettiinsä, mutta kuulumisen tunne syntyy suhteessa tärkeisiin ihmissuhteisiin, ei maantieteellisiin paikkoihin. Kun lapselta kysytään, mistä hän on kotoisin, useimmiten hän ei pysty sanomaan sitä.