Uutiset

Urheilulinjan matka Kreikkaan innosti urheilulähetystyöhön

Suomen Raamattuopiston KRIK-urheilulinjan alkukesän matka Kreikkaan todisti, miten urheilu yhdistää ihmisiä yli kulttuuri-, kieli- ja uskontorajojen. Linjan perustajan, Mongolian-lähetti Niko Ijäksen vetämä reissu tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden saada maistiaisen urheilulähetystyön ilosta ja mahdollisuuksista. Voittajia olivat myös pakolaiset ja kreikkalaiset: pelaaminen toi väriä pakolaisuuden harmaaseen arkeen, ja paikalliset yhteistyökumppanit olivat rohkaistuneita nähdessään urheilun voiman yhtenä toimivana lähimmäisenrakkauden ja kristillisen todistuksen muotona.

”Kenties Jumala haluaa kutsua sinut lähetystyöhön, tavalla tai toisella”, haastoi Miikka Ruokanen Lähetyksen kesäpäivillä

Kuva: Ari Suomi

Messussa saarnasi Nanjingin teologisessa seminaarissa opettava professori Miikka Ruokanen. Ruokasta on puhutellut kiinalaisten nuorten into viedä evankeliumia eteenpäin.

– Kiinalaisten oppilaitteni yksi lempikohtia on tämän pyhän Vanhan testamentin lukukappale Jesajan kutsumuksesta: ”Minä kuulin Herran äänen sanovan, kuka lähtee sananviejäksi. Ja minä vastasin: tässä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8) Tämä on Kiinan nuorten julistajien tunnuslause. Kiinassa raha on yhä enemmän jumalan asemassa, mutta nämä nuoret ovat päättäneet vastata Jumalan kutsuun, joka on tärkeämpi kuin ura.

Ruokasen mukaan jokaisen maailman ihmisen oikeus on kuulla, miksi hän on olemassa.

– Hänellä on oikeus kuulla rakastavasta Jumalasta. Se on ihmisoikeus. Siellä tapahtuu suurin oikeudenmukaisuus, missä ihminen saa kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi.

Saarna päättyi Ruokasen suoraan kutsuun lähetystyöhön:

– Jos mietit, miksi olet olemassa, mikä on elämäsi tarkoitus, kenties Jumala haluaa kutsua sinut lähetystyöhön tai kansainväliseen diakoniaan, tavalla tai toisella, haastoi Miikka Ruokanen.

– Muista Jesajan sanoja kaukaisten rantojen ihmisiä. Jumala on kutsunut sinut palvelemaan kaukaisten rantojen ihmisiä. Sytyttäköön Jumala sinussa rakkauden kaukaisten rantojen ihmisiä kohtaan. Kaukaisilla rannoilla sinulla on mahdollisuus tehdä jotakin ainutlaatuista, Jumalan asialla, evankeliumia jakaessasi. ”Tässä olen, Herra, lähetä minut.”

Päivien päätösjuhlassa kuultiin kutsuun vastanneen nuoren lähetin mietteitä. Hän on lähdössä miehensä ja pienen poikansa kanssa Etiopiaan kehitysyhteistyöhön.

– Omat suunnitelmani olivat viemässä minua ihan eri suuntaan, mutta Herra pysäytti minut ja otti omalle tielleen. Uskoon tultuani olin täynnä intoa kristinuskosta, jonka ydin, evankeliumi Jeesuksesta, oli ollut minun silmiltäni kätkettynä aikaisemmin. Minulla on paitsi halu viedä evankeliumia eteenpäin, myös halu auttaa konkreettisesti.

Lähetyskurssi oli pariskunnalle rankka, mutta hyvä ja tärkeä kokemus.

– Lähetyskurssi sekä koetteli että vahvisti lähetyskutsuamme. Kevät lähetyskurssilla oli todella haastava, mutta myös elämän antoisimpia aikoja, jolloin opimme paljon Jumalan huolenpidosta.

Kuva: Ari Suomi

Marraskuussa on edessä muutto Etiopiaan, ensin kielikouluun, sitten Itä-Etiopiaan elämään lähetyselämää: kehitysyhteistyötä, seurakuntatyötä ja mahdollisesti myös taide- ja urheilulähetystyötä.

– Jännittää ja on innostunut olo, mutta samalla on toki haikeaakin lähteä ja jättää rakkaita Suomeen. Ennen kaikkea olemme kuitenkin kiitollisia, että saamme olla oikealla paikalla Herran suunnitelmassa.

Ensi vuoden Lähetyksen kesäpäiviä vietetään 12.–14.6.2020 Savonlinnassa, veden ympäröimässä kaupungissa. Seurakunnan lähetyssihteeri Sakari Seppälä toivotti kaikki juhlavieraat tervetulleiksi Savonlinnaan.

– Valmistelut ovat jo alkaneet ja odotamme, mitä Jumala savonlinnalaisille ja meille kaikille päiviin osallistujille Lähetyksen kesäpäivillä antaa. Savonlinnan viisi kappeliseurakuntaa ja naapuriseurakunnat rakentavat päiviä yhdessä. Yhteistyö kristillisten seurakuntien kesken on jo historiassa ollut paikkakunnalla vahvaa, ja toivon, että kaikki saamme nytkin olla mukana yhteistyössä palvelemassa maailmanlaajuista Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

Tänä vuonna Lähetyksen kesäpäivät järjestettiin Hyvinkään seurakunnan ja Lähetysyhdistys Kylväjän yhteistyönä.

Teksti: Outi Rajala

Voittojuoksu juostaan samalla radalla kuin kilpailu

Kuva: Ari Suomi

Lähetyksen kesäpäivien viimeisen raamattutunnin aihe tuli urheilusta. Pesäpallostaan tunnetulle Hyvinkäälle aihe sopi erityisen hyvin. Raamattutunnin piti Medialähetys Sanansaattajien seniorilähetti, entisen Jugoslavian alueella ja Kroatiassa seurakuntatyötä tehnyt pastori Seija Uimonen.

– Kristityn elämää verrataan Raamatussa juoksukilpailuun. Jokainen kilpailee siinä yksilönä, mutta samalla tukee ja auttaa toisia voittamaan. Paavali sanoo Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa: ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.”

Uimonen muistutti, mistä kristittyjen kilpailu Raamatun mukaan johtuu.

– Sielunvihollinen on saanut ihmisen mukaansa kapinaan, jonka päämääränä on anastaa itselle Jumalan kaltaisuus. Ihmisen suhde lähimmäisiin ja Jumalaan rikkoontui. Jumala ei silti hylännyt ihmistä, vaan puuttui asiaan. Hän lähti sotaan vihollistaan vastaan.

Taistelua ei kuitenkaan käyty tasaväkisten välillä.

– Saatana ei ole Jumalalle tasaveroinen vastustaja, vaan Jumala riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään. Kilpailun lopputuloksesta sanotaan, että kaikkien on polvistuttava hänen edessään ja jokaisen on tunnustettava, että ”Jeesus Kristus on Herra”.

Kristityn kilpailu syntiä, maailmaa ja kuolemaa vastaan jatkuu koko elämän ajan, sillä Jumalan vastustaja ei vähällä luovu saaliistaan. Kristityn kilpailussa voitto on jo saavutettu, vaikka se on täynnä erilaisia vaivoja ja lankeemuksia. Jeesusta ei kuitenkaan seurata omien voimien varassa vaan hänen varassaan.

– Jeesus on jo voittanut synnin, mutta meissä se vaikuttaa yhä. Vasta ikuisuudessa ihmisen ja luomakunnan suhde Luojaansa ennallistetaan alkuperäistä vastaavaksi. Täällä maailmassa kristityn kaikki pyhyys on Kristuksen pyhyyttä. Kristitty elää elämäänsä jatkuvassa jännitteessä nykyisen ja tulevan välillä. Raamattu kehottaa meitä: “Olkoon mielenne siihen mikä ylhäällä on”, ja samanaikaisesti ohjaa meitä toimintaan täällä.

Uimonen ulotti toiminnan lähetystyön tekemiseen. Syyt sen tekemiseen lähtevät Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaudessa ei ole järkeä, ei laskelmallisuutta eikä ehtoja. Jeesuksen elämässä se ilmeni esimerkiksi seuraavasti:

– Jeesuksella on huono muisti: hän ei kerrannut ristillä kuolevan pahantekijän eikä syntisen naisen menneisyyttä. Hän antoi ne pohjiaan myöten anteeksi. Jeesus ottaa suuria riskejä: hän lupaa seuraajilleen kärsimyksiä ja varoittaa heitä susien keskelle joutumisesta ja herjatuksi tulemisesta. Lisäksi hän lähettää heidät outoihin oloihin ilman selkeää suunnitelmaa. Kukapa tällaiseen työhön haluaisi?

Parhaiten Jumalan rakkaus kuitenkin näkyy Golgatalla. Siitä Pietari kirjoittaa: ”Teitä ei ole lunastettu hopealla tai kullalla – vaan Kristuksen kalliilla verellä.”

Yksi kristityn tärkeimmistä tehtävistä voikin olla toisten rohkaiseminen, kunnes olemme perillä.

– Eräs poika harjoitteli kovasti päästäkseen esiintymään koulun näytelmässä. Vanhemmat epäröivät, ettei hän tule valituksi, mutta kun poika palasi kotiin, hän hihkui innosta: ”Minut valittiin, minut valittiin!” ”Mihin osaan sinut valittiin”, kysyivät vanhemmat ja poika riemua täynnä vastasi: ”Minut valittiin taputtamaan.”

Raamattu kehottaakin pitämään huolta toinen toisistamme ja kannustamaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

– Kerran perille saapuessamme meille voi olla yllätys, millaisia ihmisiä sinne saapuu. Perille päässeistä sanotaan, että Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. Silloin kaikki uskon hämäryys, kaikki heikkous, kaikki synti ja uskottomuus Vapahtajaa kohtaan on poissa.

– Heitä on siellä kaikista erilaisista ryhmistä, kansoista ja kielistä puettuina Karitsan verellä pestyihin vaatteisiin, ja hän sanoo Pojalleen Jeesukselle: ”Hyvin tehty. Näistä on jokainen täällä ristinkuolemasi tähden.”

Raamattutunnin päätteeksi laulettiin seisten virrestä 142 viimeinen säkeistö: ”Ja valtamerten ääriltä ja maan, he käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Hallelujaa, hallelujaa, hallelujaa.”

Teksti: Ulla Haukijärvi

Parhaat vuodet kannattaa käyttää lähetystyössä – johtajanvaihdos Lähetyksen kesäpäivillä

Kuva: Ari Suomi

Lähetysyhdistys Kylväjän ja Hyvinkään seurakunnan järjestämät Lähetyksen kesäpäivät huipentuivat lauantaina lähetysjuhlaan, jossa saateltiin eläkkeelle pitkäaikainen lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ja toivotettiin tervetulleeksi elokuussa lähetysjohtajana aloittava Taneli Skyttä.

Paljon yhteisiä naurunpyrskähdyksiä ja hyvää tuulta sisältäneessä ja samaan aikaan syvällisessä iltajuhlassa kohtasivat vanha ja uusi lähetysjohtaja ja siunattiin matkaan työalueille palaavat lähetit.

Johtajuuteen ja johtajien valmentamiseen perehtynyt Skyttä sai vastattavakseen monia visaisia kysymyksiä. Hän vakuutti kuulijat paitsi selkeillä näkemyksillään lähetystyön suunnasta, myös aitoudellaan ja vilpittömyydellään.

Skyttä näkee Suomen ja Kylväjän merkittävällä paikalla maailmanlaajassa lähetyksessä.

– Vaikuttavuutta ei mitata järjestön koolla. Meillä on ihmisinä kiusaus ajatella, kuinka monta lähettiä lähetetään tai mikä on budjetti. Jumalan matematiikka on erilaista. Olennaista on olla siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan, niiden kumppaneiden kanssa, jotka hän on meille tarkoittanut. Silloin saamme aikaan itseämme suuremman jäljen.

Skyttä haluaa käyttää parhaat työvuotensa lähetystyön asialla.

– Pienen puuhastelun sijaan olen mieluummin antamassa panokseni siihen, että suomalainen lähetystyö tunnistetaan Jumalan valtakunnan immateriaaliksi maailmanperintökohteeksi, jolla on yhä annettavaa, täräyttää Skyttä.

Skyttä haaveili jo nuorena maailman muuttamisesta. Sitä hän on päässyt tekemään paitsi Keski-Aasiassa viettämiensä lähettivuosien aikana, myös useissa tehtävissä Kylväjän kotimaan organisaatiossa. Urheilulähetystyö on lähellä Skytän sydäntä. Hän onkin ollut avainpelaajana kristillisen urheiluseuran KRIK Finlandin perustamisessa. Viimeisen vuoden Skyttä on ollut perheineen lähetystyössä Ateenassa maahanmuuttajien parissa.

– Maahanmuuttajissa on valtava potentiaali myös Suomessa. Miten vetää heidät mukaan Jumalan perheväkeen ja työtovereiksi? Galatalaiskirjeen toisessa luvussa seurakunnan vanhimmat tunnustivat uudet johtajat ja ojensivat heille kätensä yhteistyön merkiksi. Ojennetaan mekin uusille kristityille yhteistyön ja ystävyyden käsi ja otetaan heidät mukaan.

Väistyvä lähetysjohtaja Pekka Mäkipää pohti lähetystyön jatkuvuutta ja yhden ihmisen osaa pitkässä jatkumossa.

– Sitä, mikä on tekemisen arvoista, ei tehdä yhdessä ihmiselämässä. Jeesus teki, me emme. Me tarvitsemme jatkuvuutta. Emme voi olla huippujoukko tai joukko huippuja, vaan meidän on oltava huippujoukkue.

Vahvuusajatteluun perehtyneen Skytän on hyvä jatkaa Kylväjän huippujoukkueen valmentamista.

– Jokainen on parhaimmillaan silloin, kun saa hyödyntää omia vahvuuksiaan. Lähetystyö on joukkuelaji, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa.

Jalkapalloerotuomarinakin tunnettu Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Jaakko Rusama haastoi ottamaan peliin mukaan myös yleisön.

– Lähetystyössä ei ole pelaajia ja katsojia, vaan kaikki ovat pelissä mukana.

Lähetysjuhla päättyi 18 työalueelle palaavan lähetin ja uusien kotimaantyöntekijöiden siunaamiseen. Rusama evästi siunattavia matkaan:

– Jokainen lähetystyöntekijä, joka on saanut lähetyskutsun ja jonka Kylväjä saa olla lähettämässä eturintamaan, saa varmasti kokea, että hänellä on kirkon tuki. Se tarkoittaa pysyvää ja jatkuvaa rukousyhteyttä ja varmaa valtuutusta siitä, että tätä kirkkomme haluaa. Aina sitä ei mitata rahalla, mutta me olemmekin Jumalan palveluksessa, emme vain jonkin instituution tai järjestön palveluksessa. Me saamme ilolla kantaa teitä työhön siunattavat ja kannamme Taivaallisen Isän eteen samalla tavalla uuden lähetysjohtajan Tanelin.

Teksti: Outi Rajala

Lähetyksen kesäpäivillä Raamatun sanoma tulee nykypäivään teatterin keinoin

Kuva: Ari Suomi

Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä nähtiin lauantaina koko perheen lähetysjuhlassa näytelmä Tosi jännä pyhäkoulu. Lisäksi opittiin, miten monia tossuja japanilaiset käyttävät.

Tosi jännässä pyhäkoulussa liikuttiin näytelmän nimen mukaisesti pyhäkoulun maailmassa. Kotipyhäkoulussa pienellä maalaispitäjässä lapset kuulevat jännän tarinan, joka innostaa heidät seikkailemaan pihaleikeissään Pietarin jalanjäljissä. Siitä seuraa jännittävä tapahtumasarja.

Näytelmän oli käsikirjoittanut ja ohjasi Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaaja Tytti Jäppinen. Esityksessä lavalla oli kirkkoteatteri Betan iloinen tyttökatras.

– Olemme ohjelmassa halunneet ajatella erityisesti lapsia ja lapsiperheitä, että olisi iloista ja mukaansatempaavaa ohjelmaa.

Teatteri, kirkko ja seurakunta sopivat Jäppisen mielestä yhteen äärimmäisen hyvin.

– Usko on sydämen asia, jotain sellaista, jota jokainen omassa mielessään pyörittelee. Jokainen joutuu pohtimaan oman jumalasuhteensa. Teatteri tarjoaa siihen erittäin hyviä välineitä. Teatterissa en voi tuputtaa katsojalle mitään valmista, vaan hänen pitää itse prosessoida ja löytää linkit omaan elämäänsä.

Kuva: Ulla HaukijärviTeatterista löytyy Jäppisen mielestä valtavasti keinoja, joilla Raamatun sanoma saadaan tuotua nykypäivään. Jäppinen näkee teatterin myös erinomaisena seurakunnan työmuotona. Se kutsuu sisään uusia ihmisiä ja yhdistää erilaisia seurakuntalaisia – sekä vuosikausia mukana olleita aktiiviseurakuntalaisia että niitä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan. Näyttelijät kirkkoteatteri Betaan löytyvät Jäppisen mukaan Hyvinkään aktiivisen harrastajateatteritoiminnan ansiosta. Esiintyjät löytyvät sosiaalisen median ja puskaradion kautta.

Koko perheen lähetysjuhlassa perheitä ja erityisesti lapsia ilostutti myös Hyvinkään seurakunnan varhaiskasvatuksen oma maskotti Lysti-lammas. Lysti-lampaan juontajakavereina olivat Kylväjän Japanin-lähetit Johanna ja Jüri Perendi, jotka toivat lähetysterveisiä ja kuulumisia toiselta puolelta maailmaa, 10 tunnin lentomatkan päästä. Lapsia nauratti japanilaisten tapa käyttää päivittäin monia eri tossuja, joka tarkoitukseen omiaan. Japanilaisesta kulttuurista jäivät mieleen myös Touko-pojan japanilaiset lempiruuat. Siellä erilaisen kulttuurin keskellä Perendit kertovat japanilaisille Jeesuksesta, joka on useimmille vielä vieras.

Kuva: Ulla Haukijärvi

Järvenpääläinen Heidi Hailu osallistui koko perheen lähetysjuhlaan lauantaina lastensa Kennan, Noomin ja Nooan kanssa. Hailu kertoo lasten viihtyneen lähetysjuhlassa hyvin.

– Ohjelmassa moni kohta nauratti lapsia, ja yhdessä lauletut laulut olivat tuttuja. Juhla oli tosi kiva ja monipuolinen. Lähetystyö Japanissa tuli hienosti esiin Perendien kautta.

Muihin varsinaisiin lastenohjelmiin Hailu ja lapset eivät Tosi jännän pyhäkoulun lisäksi lauantain ehtineet osallistua. Hyvinkään seurakuntakeskuksen alakerrassa olleen Muksulan temppurataa lapset kävivät kuitenkin kokeilemassa. Hailu kiittelee Muksulan järjestelyitä.

– Siellä oli hyvä käydä. Heti ovella oli aikuinen, ja kysyttiin, ollaanko vain käymässä vai jäävätkö lapset ohjelmaa seuraamaan. Sinne olisi hyvin voinut jättää lapset pitemmäksikin aikaa.

Lähetyksen kesäpäivillä nähdään myös toinen Tytti Jäppisen ohjaama ja teatteri Betan esittämä kirkkodraama, Pikku Pietarin piha. Näytelmän vahvana teemana on rukous: kun pikku Pietari ei tiedä, kenelle puhuisi, hän puhuu Jumalalle. Näytelmä esitetään sunnuntaina klo 15.30 Hyvinkään kirkon pihapiirissä, jonne on rakennettu kesäteatteri ja katettu katsomo. Pikku Pietarin pihan esitykset jatkuvat kesäpäivien jälkeen kymmenellä näytöksellä 18.6–3.7.

Teksti: Ulla Haukijärvi ja Outi Rajala

Kylvösuunnitelmia burjaatti-kylissä

Kuva: Ari Suomi

Venäjän Kaukoidässä Burjatiassa lähettinä oleva Arja Halttunen kertoi Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa Lähetyksen kesäpäivillä työn etenemisestä burjaattien keskuudessa.

Burjatian tasavallan pääkaupungissa Ulan-Udessa toimivan Kristuksen armon seurakunnan pitkällinen kirkkoprojekti on edennyt seuraavaan vaiheeseensa. Rakennussuunnitelmiin ja -määräyksiin tuli lisäyksiä ja korjauksia, ja nyt odotellaan rakennuslupaa. Oma kirkkorakennus on kauan odotettu asia tälle Inkerin kirkon itäiselle seurakunnalle.

Suurin haaste Halttusen mukaan burjaattityössä on kuitenkin maaseudulla, jossa noin puolet burjaateista asuu.

– Kaupungeissa burjaatteja voidaan kohdata venäjäksi, mutta aitojen burjaattikylien kohdalla on kysymys, miten sinne viedään evankeliumi, kertoo Halttunen. Vain suurimmissa maaseudun aluekeskuksissa on ortodoksikirkkoja ja joissakin tapauksissa protestanttisia seurakuntia, mutta burjaattikylissä ei ole mitään.

Burjaatteja asuu myös Burjatian tasavallan ulkopuolella idässä Aginskin burjaattialueella sekä Baikaljärven länsipuolella Ust-Ordinskin burjaattialueella. Molemmat ovat aitoja maaseutualueita.

Kuva: Kirsi Myllyniemi

Työalueen toinen lähetti Anitta Lepomaa ja on puolisonsa Vladimir Nikiforovin kanssa tehnyt Tunkan alueelle Baikaljärven eteläpuolelle vuodesta 2006 lähtien evankeliointimatkoja. Alueelle on syntynyt matkojen hedelmänä pieni uskovien joukko. Alueella on paljon työmahdollisuuksia.

Kun Kylväjän Etu-Aasian, Japani ja Itä-Siperian työaluevastaava Tapio Pokka keskusteli Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin alueen työhaasteista, tuli esille vahvasti esiin juuri työ maaseutualueiden burjaattien tavoittamiseksi.

Nyt kutsun tuohon työhön on saanut Arja Halttunen. Ajatuksena on muuttaa Ulan-Udesta Irkutskin kaupunkiin Baikalin länsipuolelle, josta käsin burjaattityön tekeminen sekä Tunkan alueella että pohjoisempana olevan Ust-Ordinskin alueella olisi mahdollista. Ajatuksena on, että työ alkaisi Arshanin kylästä käsin. Arshan on kylpyläpaikkakunta, johon kylpylän ansiosta tulee paljon turisteja, joten paikkakunnalla on totuttu muualta tuleviin.

Arja Halttusen mukaan työn aloittaminen uudessa paikassa ei kuitenkaan ole yksinkertaista haaveista huolimatta.

– Tarvitaan paljon esirukousta, jotta työ voi alkaa.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista tutustua myös Itä-Siperiassa tehtävään työhön.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Uutta hedelmää Japanin-työssä: Länsi-Japanin kirkkoon ensimmäinen paikallinen nuorisotyöntekijä

Kuva: Ulla Haukijärvi

Kylväjä on tehnyt työtä Japanissa perustamisestaan lähtien Norjan Luterilaisen Lähetysliiton (NLM) työyhteydessä. Vuosikymmenten työstä voidaan edelleen puhua varhaiskylvönä.

Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä puhuneet Kylväjän lähetit Johanna ja Jüri Perendi työskentelevät Japanissa Länsi-Japanin evankelisluterilaisessa kirkossa (WJELC). Jüri Perendi kertoo japanilaisten arvostavat jatkuvuutta ja rauhaa.

– Kylväjän pitkästä läsnäolosta Japanissa japanilaiset ymmärtävät, että olemme siellä uskollisesti.

Perendit toimivat seurakuntatyössä Okayaman seurakunnassa. Johanna Perendille avautuu lasten kautta luontevia mahdollisuuksia viedä evankeliumia eteenpäin äitien ja lasten kohtaamisissa. Johanna Perendin mukaan japanilaisille kirkon kynnys on monesti hyvin korkea, joten on hienoa, kun he uskaltautuvat mukaan ja syntyy tilaisuuksia kertoa evankeliumia.

– Vaikka olemme työssä seurakunnassa ja viralliset tapahtumat ovat pääsiassa siellä, meille tulee kotiin paljon omia ja lasten kavereita äiteineen käymään, kertoo Johanna Perendi.

Japanilaiset eivät Jüri Perendin mukaan kovin usein käy toisillaan kylässä tai kutsu toisiaan kylään, mutta mielellään kyllä ovat tulleet suomalaisten lähettien luokse vierailulle. Yhdessä japanilaisten kanssa on vietetty joulu- ja pääsiäisjuhlia. Joulujuhliin Johanna kutsui äitejä ja lapsia, ja mukaan tuli yhteensä 19 äitiä ja lasta. Enemmänkin olisi saattanut tulla, jos olisi vain kutsunut.

Uutta hedelmää Japanin-työssä on tänä kesänä aloittava koko Länsi-Japanin kirkon ensimmäinen japanilainen nuorisotyöntekijä. Nuorisotyötä on tehty aiemminkin monessa kirkon seurakunnassa, mutta kyseinen työntekijä on ensimmäinen erikseen juuri nuorisotyöhön nimetty henkilö.

Japanintyölle harvinaista juhlahedelmää on myös saatu nähdä, kun ihmisiä on kastettu. Toissavuonna jopa seitsemän ihmistä – sekä aikuisia että lapsia – kastettiin. Japanissa ovat uskontoina buddhalaisuus ja shintolaisuus, joiden otteesta ihmisten on hyvin vaikea irrottautua, vaikka olisivatkin kiinnostuneita kristinuskosta.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista istahtaa japanilaisen pöydän ääreen. Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Teksti: Ulla Haukijärvi

Lähetit lavalla lähetyksen kesäpäivillä: Lähetystyö kantaa hedelmää maailmalla

Kuva: Ulla Haukijärvi

Lähetyksen kesäpäivien lauantaiaamun Hedelmiä maailmalta -tilaisuudessa kuultiin monipuolisesti ajankohtaisia kuulumisia Lähetysyhdistys Kylväjän eri työalueilta. Paikalla olevat lähetystyöntekijät kertoivat, miten työ kullakin työalueella etenee: miten he ovat saaneet olla kylvämässä evankeliumin ja millaisia hedelmiä he ovat työn tuloksista nähneet.

Mongoliassa on nähty hedelmän kantamisen kaari työn haaveista sadon kypsymiseen. Vuodesta 1998 Mongoliassa lähettinä toiminut Mika Laiho toi terveisiä arojen maasta. Laiho on ollut aloittamassa työtä Arhangain maakunnassa.

– Työtä aloitettaessa oli monta haavetta: että joku tulisi uskoon, syntyisi seurakunta ja olisi jonkinlaista raamattuopetusta. Nyt olemme saaneet nähdä kaikkien näiden haaveiden toteutuvan jollakin tasolla.

Yhden luterilaisen kirkon syntyminen on siinä mielessä erikoinen hedelmä, että se on syntynyt norjalaisen ja suomalaisen lähetyksen työn tuloksena. Hienoa Laihon mukaan on se, että syntyi yksi kirkko eikä esimerkiksi kahta: Suomi- ja Norja-kirkkoa. Mongolian evankelisluterilaiseen kirkkoon (MELC) kuuluun noin 10–15 seurakuntaa.

– Tämä on hämmästyttävää buddhalaisessa maassa, jossa esimerkiksi buddhalaiset temppelit ovat kaikki itsenäisiä.

Arhangain alueella toimiva Paimentolaisten seurakuntakoulu on ollut Laihon mukaan yksi ihmeellinen työn hedelmä. Seurakuntakouluun on kutsuttu mukaan kaikkia alueen seurakuntia riippumatta siitä, onko seurakunta lähtenyt liikkeelle Kylväjän työn tuloksena tai jonkun muun työstä. Kutsu on otettu laajalti vastaan ja Seurakuntakoulussa on ollut paljon osallistujia.

Bangladeshissa nuoret innostuvat evankeliumista. Kylväjän työntekijät Saara ja Thomas Bengtsson toimivat Bangladeshissa, jossa Kylväjän työ on alkanut vuonna 1976. Sen tuloksena maan luoteisosaan oraon-kansan pariin syntyi luterilaisia seurakuntia jo 1980-luvun alussa. Tällä hetkellä Bangladeshin evankelisluterilaisella (ELCB) kirkolla on 20 seurakuntaa ja tuhat kastettua jäsentä.

Saara Bengtssonin mukaan ELCB-kirkon kohtaamista haasteista ja vaikeuksista huolimatta paljon hyvää on tapahtunut ja saatu aikaan.

Kuva: Martti Laukkanen

– Jo se on hedelmää, että tätä työtä olemassa. Ihan viime vuosina olemme iloinneet erityisesti nuorista. Pari kertaa on järjestetty nuorille evankelioimis- ja raamattuleiri. Niiden jälkeen nuoret ovat kertoneet, että heillä on ihan erilainen suhde Jumalaan ja että Jumalalle voi puhua suoraan ja henkilökohtaisesti – ei vain tyhjiä sanoja.

Leirille tuli pääsiäisen aikaan etsijänä eräs hindupoika. Hän kertoi Pyhän Hengen koskettaneen häntä. Hän kertoi ymmärtäneensä, kuka Jumala on. Poika sanoi antaneensa koko elämänsä Jeesukselle ja ymmärtäneensä, että hän saa jättää kaikki syntinsä Jumalalle, joka pyyhkii ne pois.

Leireillä olleet nuoret ovat innostuneet ja rohkaistuneet evankeliumin kertomisesta lähikyliin muille ihmisille.

Kylväjä tekee Bangladeshissa maahan rekisteröidyn kansalaisjärjestön BLM-F:n kanssa kehitysyhteistyöhankkeita yhdessä kyläyhteisöjen kanssa. Lisäksi Kylväjä tekee yhteistyötä kansainvälisen järjestön LAMB Hospitalin (LAMB:n sairaala) kanssa. Sen lasten kuntoutusosaston johtajana toimii Kylväjän työntekijä Christina Harald.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat Hyvinkäällä sunnuntaihin saakka. Lähetysmaailmassa Seurakuntatalon yläkerrassa on mahdollista pistäytyä banglamajassa tutustumassa bangladeshilaiseen elämänmenoon tai haistella mongolialaisen jurtan sisällä lampaanvillan tuoksua.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien sivuilta.

Teksti: Ulla Haukijärvi

Jukka Norvanto: ”Ilmastonmuutoksessa on kyse luomakunnan huokaamisesta.”

Kuva: Kirsi Myllyniemi

Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä etsittiin Raamatusta hyviä hedelmiä. Samalla kohdattiin sekä oma että maailman pahuus.

Radiopastorinakin tunnettu lähetysteologi Jukka Norvanto pohti Lähetyksen kesäpäivien lauantaiaamussa aihetta ”Hyvä – ei yksikään”:

– Tämän raamattuopetuksen aihe on otettu Paavalin kirjeestä roomalaisille. Kirjeensä alussa Paavali kertoo siitä, miksi kaikki ihmiset tarvitsevat kuulla hyvän uutisen eli evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Syy on selvä: maan päällä ei ole ainoatakaan ihmistä, joka omasta halustaan tahtoisi päästä Jumalan yhteyteen tai joka olisi niin hyvä, että voisi omien ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella tulla Jumalan hyväksymäksi.

Hän laajensi turmeltuneisuuden ihmisistä koko luomakuntaan:

– On oikeastaan mielenkiintoista, että lähes koko ihmiskunta tuntuu aikanamme ikään kuin havahtuneen tähän luomakunnan huokaamiseen. Siitähän ilmastonmuutospuheissa on kysymys. Ihmiset pelkäävät tulevaa. Sen sijaan sitä he eivät näytä muistavan, että luonnonkin pahoinvointi johtuu viime kädessä syntiinlankeemuksesta, muistutti Norvanto.

– Me emme elä emmekä toimi oikein sen enempää suhteessa lähimmäisiimme kuin luomakuntaankaan laajemmin. Syntiinlankeemuksen ja luomakunnan huokaamisen yhteyden tajuaminen voisi kuitenkin tuoda mukanaan myös toivon, josta Paavali totesi: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”

Nykyihmisillä on mielessään samoja kysymyksiä kuin Raamatun aikana eläneillä.

– Minusta näyttää siltä, että aikoinaan myös Job pohti kysymystä siitä, millä tavoin Jumala katsoo meitä ihmisiä. Hän näet kysyy jakeessa Job 10:4: ”Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?”

– Jobin kysymys on epäilemättä monen muunkin ihmisen kysymys. Näkeekö Jumala minut todella jo nyt? Tietääkö hän, mitä ajattelen ja tunnen? Näkeekö hän asiat myös ihmisen näkökulmasta? Ymmärtääkö hän, millaista on olla ihminen? kyseli Norvanto.

Vuosisatoja myöhemmin on helppo sanoa, että Jobin kysymykseen on vastattu.

– Jumala on tosiaankin tullut ihmiseksi. Siksi hän tietää tarkalleen, miltä meistä milloinkin tuntuu ja hän näkee myös halumme piiloutua. Mutta Jumala näkee asiat myös laajemmin. Hän arvioi asioita myös ikuisuusnäkökulmasta eikä niin kuin me ihmiset, jotka ajattelemme lähinnä vain tätä nykyistä elämää. Siksi hän auttaa meitä näkemään myös syntimme ja sen, ettei yksikään ihminen täytä Jumalan mittapuita.

Mitä voi tehdä ihminen, joka tajuaa, ettei hyvä ole yksikään, ei edes hän? Mitä voi tehdä umpikujaan joutunut ihminen?

– Eiköhän vastaus ole selvä? Hänen toivonsa on siinä, että joku toinen tulee hänen avukseen, sellainen, joka ei ole itse joutunut ansaan. Sellainen, josta voidaan sanoa: Vain yksi on hyvä. Jeesus ei ole umpikujassa. Siksi hän voi ja tahtoo auttaa meitä, jotka emme voi auttaa itseämme, vakuutti Norvanto.

Lähetyksen kesäpäivillä moni pohtii Jumalan kutsua lähetystyöhön – lähtijäksi tai lähettäjäksi. Ajankohtainen on aina myös kutsu Jumalan yhteyteen.

– Jumalan kutsu saa nykyäänkin aikaan ihmisessä levottomuutta ja tyytymättömyyttä elämäntilanteeseensa. Siitä alkaa usein etsintä, joka tyydyttyy lopulta vasta, kun ihminen kohtaa Luojansa. Kutsu uskoa Jeesukseen on voimassa tälläkin hetkellä, painotti Norvanto.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Viikonlopun ohjelma jatkuu muun muassa lauantai-illan Ihmeellisesti tehty -lähetysjuhlalla, jossa siunataan työalueelle palaavat lähetit ja uudet työntekijät sekä juhlistetaan lähetysjohtaja Pekka Mäkipään eläköitymistä. Lasten ja koululaisten omat ohjelmat jatkuvat iltaan saakka.

Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Kesäpäivien sivuilta.

Kristinusko tarjoaa vaihtoehdon, kun Kiinassa etsitään uusia arvoja

Nanjingin teologisen seminaarin professorina työskentelevä Miikka Ruokanen valotti uskonnollista tilannetta Kiinassa Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä järjestetyssä Kirkko ja kiinankielinen maailma -Missiologisessa seminaarissa.

– Kiinassa etsitään uusia arvoja, eikä ateismi, raha tai valta riitä arvomaailman pohjaksi. Kun Kiinan yhteiskunta ei pysty huolehtimaan heikoimmistaan, kristinusko ja rehellisiksi koetut kristityt tarjoavat perherajojen ylittävää huolenpitoa, kuvaili Miikka Ruokanen.

Maailman nopein kirkon kasvu tapahtuu Kiinassa. Joka päivä jossain päin Kiinaa avataan uusi kirkko ja noin kaksi miljoonaa aikuista ottaa kasteen vuosittain, päivittäin kastetaan yli 5000 uutta aikuista kristittyä. Virallisen kirkon jäsenmäärä on noin 40 miljoonaa, kotikirkkojen jäseniä on toiset 40 miljoonaa eli yhteensä protestantteja on noin 6 % Kiinan asukkaista. Lisäksi katolisia on noin prosentti.

Kiinan kristityt elävät vaikeaa aikaa. Jotkut pastorit sanovat: ”Tämän hetken vaikea tilanne valmistaa meitä entistä suurempaan Jumalan työhön omassa maassamme ja maailmanlaajasti.”

Ruokasen mukaan tyypillinen kiinalainen kristitty on hyvin koulutettu ja ottanut kasteen aikuisena. Hän lukee Raamattua jatkuvasti, on maltillinen herätyskristitty tai maltillisesti karismaattinen. Hän on innokas todistaja ja rukoilija, joka käy kirkossa. Usko ei voi kuitenkaan näkyä mediassa, joten sana liikkuu henkilöltä henkilölle.

– Voimme ottaa mallia kiinalaisessa kristillisyyden alkukristillisestä tyylistä, jossa on hengellistä energiaa ja väkevä rukouselämä. Olennaista on Raamattu-keskeisyys ja evankelioiminen. Siihen kuuluu maallikkovastuu ja jälkitunnuksellinen protestantismi, analysoi Ruokanen.

Hän näkee kiinalaisten kristittyjen vaikutuksen laajana:

– Voisiko kiinalainen kristillisyys vaikuttaa maailmanlaajasti? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia sinne, minne muut kristityt eivät mene ja pääse? Voisiko Kiinasta tulla suuri kristillinen vaikuttaja? Kristillinen usko kulki 600-luvulla Kiinaan silkkitietä pitkin. Onko evankeliumin aika tulla nyt takaisinkin päin? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia muslimeille, hinduille ja juutalaisille? kyseli Ruokanen.

Lähetyksen kesäpäivät aloittaneessa Missiologisessa seminaarissa puhuivat myös Ruokasen vaimo Li Jun, teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta, Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen sekä Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Tilaisuuden juonsivat Juri Veikkola ja Anssi Almgren. Seminaariin kokoontui yli 160 kiinankielisestä työstä kiinnostunutta.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Kesäpäivät jatkuvat viikonlopun ajan monipuolisella ohjelmalla kaiken ikäisille.

Teksti: Outi Rajala ja Tea Pohjoispuro

Kuva: Anshelm Laine

Kirkko ja kiinankielinen maailma kiinnosti Hyvinkäällä

Lähetyksen kesäpäivät avattiin ensimmäistä kertaa perjantaipäivän mittaisella Missiologisella seminaarilla, jossa pureuduttiin kirkon ja kiinankielisen maailman yhteyteen.

Seminaarin avasi Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää, joka perusteli seminaarin aihetta:

– Kiina tulee meitä vastaan koko tien leveydeltä, modernien silkkiteiden leveydeltä. Maailma kiinalaistuu. On korkea aika alkaa totutella asiaan ja opetella tuntemaan yli 1,4 miljardin lähimmäisemme ajattelua ja asuinsijoja. Kiina on joka päivä lähempänä meitä – mitattiinpa sitä informaatiolla, teknologialla, tavara- tai pääomien määrällä tai ihmisvirroilla.

Mäkipää odottaa kiinankielisten kristittyjen vaikuttavan ratkaisevasti paitsi oman maansa elämään, myös laajemmin ympäri maailmaa.

– Syvälle kiinankieliseen maaperään sekä Raamatun totuuteen juurtunut kristillisyys voi kestää ja kukoistaa. Emme voi ohittaa kiinankielistä maailmaa, koska Jumalakaan ei ohita.

Nanjingin teologisen seminaarin professorina työskentelevä Miikka Ruokanen valotti uskonnollista tilannetta Kiinassa.

– Maailman nopein kirkon kasvu tapahtuu Kiinassa. Joka päivä jossain päin Kiinaa avataan uusi kirkko ja noin kaksi miljoonaa aikuista ottaa kasteen vuosittain, kuvailee Ruokanen.

Ruokasen mukaan tyypillinen kiinalainen kristitty lukee Raamattua jatkuvasti, on maltillinen herätyskristitty.

– Voimme ottaa mallia kiinalaisessa kristillisyyden alkukristillisestä tyylistä, jossa on hengellistä energiaa ja väkevä rukouselämä. Olennaista on Raamattu-keskeisyys ja evankelioiminen. Siihen kuuluu maallikkovastuu ja jälkitunnuksellinen protestantismi, analysoi Ruokanen.

Hän näkee kiinalaisten kristittyjen vaikutuksen laajana:

– Voisiko kiinalainen kristillisyys vaikuttaa maailmanlaajasti? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia sinne, minne muut kristityt eivät mene ja pääse? Voisiko Kiinasta tulla suuri kristillinen vaikuttaja? Kristillinen usko kulki 600-luvulla Kiinaan silkkitietä pitkin. Onko evankeliumin aika tulla nyt takaisinkin päin? Voisivatko kiinalaiset viedä evankeliumia muslimeille, hinduille ja juutalaisille? kyseli Ruokanen.

Vanhainkodissa Kiinassa sosiaalityöntekijänä työskennellyt, tällä hetkellä Nanjingin teologisen seminaarin assistenttina toimiva Ruokasen vaimo Li Jun valotti kiinalaisen väestön vanhenemisen haasteita ja naisen asemaa kiinalaisissa kirkoissa. Seurakuntalaisista jopa 60–70 % on naisia.

– Monia naisia on vihitty seurakuntavanhinten virkaan ja heillä on paljon tehtäviä seurakunnissa. Esimerkiksi Hainanin saarella tapasin naisen, joka paitsi hoiti käytännönasiat jumalanpalveluksessa, myös rummutti ja saarnasi.

Teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta pohti kristityksi kääntymistä:

– Kiinalaisille kulttuurinen isänmaallisuus on tärkeää. Kristinusko koetaan helposti sen kanssa ristiriitaiseksi, joten kristillisyyden ja kiinalaisen identiteetin yhdistäminen voi merkitä monelle oman kulttuurin hylkäämistä.

Kirkon lähetystyönkeskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäisen aiheena oli Maassa maan tavalla, näkökulmia kristillisen kirkon olemukseen Taiwanin alueella.

– Taiwanilaisten kristittyjen suurin juhla on äitienpäivä. Silloin puhutaan painokkaasti isien, äitien, esi-isien ja esiäitien kunnioittamisesta. Kiinalaisessa kulttuurissa vanhemmat ovat tärkeitä. Kiinalaiset lähestyvät vanhempiaan melkein kuin jumalina. Vanhempien kunnioitus on kulttuurin ydin. Jos sitä ei ymmärrä, ei ymmärrä taiwanilaista kristinuskoa.

Missiologiseen seminaariin esitelmiä olivat kuuntelemassa myös Mongolian-lähetit Sirpa ja Roy Rissanen.

– Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe meille, kun olemme Mongoliassa töissä. Ruokasen alustuksessa oli hyvin paljon yhtymäkohtia Mongolian kristillisen kirkon tämän hetken tilanteeseen ja visioihin. Tietenkin Kiinassa puhutaan suuremmista numeroista ja suuremmasta kirkosta, totesi Sirpa Rissanen.

– Mongoliassa näkyvät samat kysymykset, ilmiöt ja haasteet kuin naapurimaassa, kuten raha ja materialismi, lisäsi Roy Rissanen.

– Oli rohkaisevaa kuulla yhtenäisen kirkon ja globalisaation vaikutuksista, miten erilaiset kirkkokunnat ovat katoamassa kristittyjen yhteyden tieltä. Mongoliassa on hyvin samantyyppinen suuntaus menossa, totesivat Rissaset.

– Toivottavasti näemme tätä muuallakin maailmassa.

Ruokasen luentoa kuunnellut Helsingin yliopiston dosentti Timo Vasko jäi pohtimaan jälkitunnustuksellisia teologisia ratkaisuja.

– Kun Kiinan valtio 1949 syntyi nykymuodossaan, se merkitsi sitä, että kaikki erilaiset sirpaleet, protestanttiset ryhmät suorastaan pakotettiin yhdeksi protestanttiseksi yhteisöksi Kiinassa. Se tarkoittaa sitä, että heidän tuli palata kristinuskon juurille, kristillisen Kristuksen kirkon varhaisen vaiheen juurille, keskeisimpiin uskontunnustuksen sisältöihin.

Vasko mietti Ruokasen alustuksen pohjalta myös sitä, miten kristillisyyden on oltava kontekstuaalista, puhuteltava kiinaksi kiinalaisia.

– Kuitenkin siten, että evankeliumista ei tingitä. Evankeliumin perussanomaa välitetään Kiinassa konfutselais-filosofis-uskonnollisessa kehyksessä, jossa materialismi on hyvin vahvasti tänä päivänä läsnä. Se merkitsee pysymistä evankeliumi-keskeisyydessä. Tämä on asia, jonka on hyvä välittyä myös Kiinan ulkopuolelle, painotti Vasko.

Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa. Viikonlopun ohjelma jatkuu muun muassa perjantai-iltana Hyvinkään kirkossa kajahtavalla Metallimessulla, raamattuopetuksilla ja lähetystyön terveisillä. Lapsille ja koululaisille on runsaasti omaa ohjelmaa. Lähetyksen kesäpäiville voi osallistua paitsi paikan päällä, myös nettiradion ja Järviradion välityksellä. Radioitavat ohjelmat löytyvät Lähetyksen kesäpäivien Ohjelma-sivulta.

Lue lisää Li Junin ajatuksia väestön vanhenemisen haasteista ja Miikka Ruokasen näkemyksiä kristinuskon tilanteesta Kiinassa.

 

Kuva: Anshelm Laine

Kiinasta on tulossa vanhojen ihmisten ja eläkeläisten yhteiskunta

Vanhainkodissa Kiinassa sosiaalityöntekijänä työskennellyt Li Jun valotti kiinalaisen väestön vanhenemisen haasteita Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä.

Kiinan yhden lapsen politiikka on vaikuttanut radikaalisti väestön ikääntymiseen ja perheiden pienenemiseen. Kiinasta on tulossa yhä enemmän vanhojen ihmisten ja eläkeläisten yhteiskunta. Kaksi vuotta sitten yli 65-vuotiaita oli 150 miljoonaa, nyt heitä on jo 170 miljoonaa.

– Vuodesta 2016 lähtien on ollut laillista saada kaksi lasta, mutta naiset ovat kiinnostuneempia työskentelemään kodin ulkopuolella kuin hoitamaan lapsia. Kolme vuotta sitten 8 % naisista halusi toisen lapsen, tällä hetkellä toisen lapsen haluaisi vain 3,5 % naisista. Eläminen ja lasten kasvattaminen on erittäin kallista, totesi Li Jun.

Sosiaaliturvaa ei vanhuksille ole, joten on mahdollista viettää kolmenlaisia eläkepäiviä: jatkaa asumista kotona, asua yhteiskunnan ylläpitämässä vanhainkodissa tai ostaa paikan kansalaisjärjestön ylläpitämässä vanhainkodissa. Perinteinen äiti, isä ja yksi lapsi -malli ei enää toimi väestön vanhetessa.

– Lapsen pitäisi kiinalaisten perinteiden mukaan huolehtia vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, käytännössä yhden lapsen politiikan seurauksena usein kuudesta eläkeläisestä, kuvaili Li Jun.

Yhteiskunnan järjestämälle vanhustenhoidolle on huutava tarve, koska lapset muuttavat muille paikkakunnille. Kuitenkin vain 10 % vanhuksista haluaa mennä vanhainkotiin, 90 % haluaisi asua kotona. Vanhainkotitoiminta laajenee silti käytännön pakosta koko ajan.

– Osalla rikkaista kiinalaisista on mahdollisuus muuttaa ulkomaille eläkepäiviksi. Esimerkiksi Malesiassa elää kiinalaisten vanhusten yhteisö. Palvelut ovat hyvät, mutta kodin lämpö puuttuu, joten kotimaasta lähtemistä vältetään. Oman kulttuurin keskellä tutulla maaperällä on turvallisinta vanheta. Kiinalaisten vanhusten suurin toive on, että he saisivat elää loppuun asti kotona lastensa ja lastenlastensa kanssa.

Li Jun itse on työskennellyt vanhainkodissa, jonka yhteydessä asui myös vammaisia lapsia, mikä oli myönteinen kokemus sekä lapsille että vanhuksille.

– Koko maassa on 6 miljoonaa vanhainkotia. Jos yli 65-vuotiaista 10 % haluaisi vanhainkotiin, pitäisi perustaa vielä 9 miljoonaa vanhainkotia.

Lähetyksen kesäpäivät aloittaneessa Missiologisessa seminaarissa puhuivat myös Li Junin puoliso, Nanjingin teologisen seminaarin professori Miikka Ruokanen, teologian dosentti Paulos Huang Helsingin yliopistosta, Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen sekä Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Tilaisuuden juonsivat Juri Veikkola ja Anssi Almgren. Seminaariin kokoontui yli 160 kiinankielisestä työstä kiinnostunutta.

Viikonlopun kestävät Lähetyksen kesäpäivät ovat Lähetysyhdistys Kylväjän suurin vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Hyvinkään seurakunnan kanssa.

 

Teksti: Outi Rajala

Kuva: Anshelm Laine