Uutiset

Juoksuhaasteella varoja lähetystyölle

Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala ja Sansan sidosryhmäpäällikkö Marja Soikkeli valmiina R4M-juoksuun. Kuva: Anu Lehtipuu.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana neljän lähetysjärjestön yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan lähetystyön hyväksi kesän juoksutapahtumissa.

Kylväjän joukkueen FLOM Sport Clubin juoksijoita on mukana Tampere-maratonilla 25.8. ja Midnight Runissa 1.9. Tampere-maratonilla on valittavana 10 kilometriä, puolimaraton, maraton sekä viestimaraton, jossa neljä juoksijaa juoksee kukin 10,5 kilometriä. Midnight Runissa kaikki juoksevat 10 kilometriä.

Juoksijat valitsevat lähetyskohteen, jolle keräävät rahaa, ja hankkivat sponsoreita tukemaan valitsemaansa kohdetta. Run for Missioniin voi osallistua sekä juoksijana että sponsorina.  Kannustajilla on oma tärkeä tehtävänsä reitin varrella. Kannustajat ja huoltojoukot ovat tervetulleita myös Tampere-maratonin after partyyn ja Midnight Runin alkutapaamiseen. Varainhankinnan ja yhdessä liikkumisen lisäksi tavoitteena on lähetystyön näkyvyys. Run for Missions -juoksuhaasteessa ovat mukana Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Kansanlähetys ja Lähetysseura sekä Radio Dei.

Lähetyslapset maahanmuuttajatyössä

Kun äiti ja isä ovat sinisestä kulttuurista ja he matkustavat punaisen kulttuurin keskelle, heidän lapsestaan tulee violetti – näin joku on osuvasti kuvannut sitä peruuttamatonta muutosta, jonka lähetystyöhön lähtö saa aikaan perheen pienimmissä.

Sanna Erelä, aikuinen lähetyslapsi (Third Culture Kid, TCK) ja Kylväjän Israelin-lähetti, osallistui keväällä 2017 lähetyslasten kysymyksiä käsittelevään konferenssiin Friolzheimissa Saksassa. Lähetyslapselle kansainväliset ihmissuhteet ja kokemukset ovat valtava rikkaus, mutta toisaalta kuvaan kuuluu samanaikaisesti menetyksiä, pettymyksiä, irrallisuuden tunnetta, vihaa ja katkeruutta. Jokaisen matkalaukkulapsen on tärkeää saada kertoa oma tarinansa niin, että joku kuuntelee myötätuntoisesti, auttaa kohtaamaan vaikeat tunteet ja piiloon jääneet persoonan osat ja sopivalla hetkellä näyttää suuntaa Jeesuksen ristin juurelle, josta kaikki parantuminen virtaa. Näin lähetyslapsi – kuten kuka tahansa muukin – voi löytää sovinnon itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Third Culture Kid -käsitteen rinnalle on tullut laajempi, samansuuntainen käsite Cross Culture Kid. Näitä CCK-lapsia ovat lähetyslasten lisäksi esimerkiksi monikulttuurisiin avioliittoihin syntyneet lapset, maahanmuuttajaperheiden lapset, adoptoidut ja rajaseuduilla asuvat. Heitä on kaikkialla keskellämme, ja heidän kysymyksensä muistuttavat lähetyslasten kysymyksiä.

Konferenssissa Saksassa nousivat esille lähetyslasten mahdollisuudet toimia maahanmuuttajatyössä. Työpajan vetäjä Guille Eddy, itse pastori ja lähetyslapsi, on voinut omien kokemustensa kautta olla palvelemassa muslimimaahanmuuttajia. Moni muslimi vastustaa lastensa integroitumista uuteen kotimaahan, eikä ymmärrä, että uuden maan kulttuurista tulee väistämättä osa hänen lapsiaan. Kritisoidessaan ankarasti paikallista kulttuuria vanhempi tulee samalla arvostelleeksi lastaan, ja tämä pahentaa perheiden sisäisiä jännitteitä.

Moni Suomeen tuleva matkalaukkulapsi kokee samat vaiheet Suomeen kotoutumisessaan kuin maahanmuuttaja: esimerkiksi tavat, arvot ja kieli erottavat TCK:n suomalaisista ikätovereistaan. Arkipäivän vuorovaikutukseen liittyvät näkymättömät säännöt ovat hänelle uusia ja vaikeita omaksua. Sita vastoin eri kulttuureista vaikutteita imenyt lähetyslapsi kykenee tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä useasta eri näkökulmasta ja luomaan ystävyyssuhteita yli rajojen. Uskosta ja Jumalastakaan puhuminen ei ole eri uskontojen keskellä kasvaneelle vierasta.

Lähetysjärjestöissä on paljon kokemuksellista pääomaa ”kulttuurien välisistä lapsista”. Kun aikuiseksi varttunut lähetyslapsi on sinut oman rikkaan taustansa kanssa, hänellä on erityisiä taitoja ja kansainvälistä elämänkokemusta, joita hän voi hyödyntää monessa ammatissa, vapaaehtoistyössä ja seurakunnassa.

Eräs kymmenen vuotta lapsuudestaan ulkomailla elänyt nuori työskenteli maahanmuuttajien Suomi-luokassa apuna. Hän kertoi kokeneensa yhteenkuuluvuutta naisten kanssa, vaikka ikäeroa oli paljon. Nuori näki, kuinka vaikeaa maahanmuuttajien oli seurata suomenkielistä opetusta siitä huolimatta, että sanat ja käsitteet olivat tuttuja. Kyse ei ollut vain kielestä. Nuoren omakohtainen kokemus Suomeen tuloon liittyneestä ulkopuolisuuden ja vierauden tunteesta mahdollisti maahanmuuttajien kanssa koetun syvän yhteyden. Hän pystyi toimimaan ikään kuin kulttuuritulkkina. Naiset saivat häneltä hyväksyntää, rohkaisua ja tukea kulttuuristressin läpikäymiseen. Sanoittakin ymmärtäminen sai maahanmuuttajan kokemaan itsensä tervetulleeksi.

Third Culture Kid on henkilö, joka on viettänyt huomattavan osan kasvuvuosistaan vieraassa kulttuurissa. Suomessa on paljon käytetty myös Ann Christine Marttisen lanseeraamaa käsitettä matkalaukkulapsi. Matkalaukkulapsi rakentaa suhteita kaikkiin elämänsä kulttuureihin, mutta hänellä ei ole täyttä omistajuutta mihinkään niistä. Aineksia useista kulttuureista sulautuu hänen identiteettiinsä, mutta kuulumisen tunne syntyy suhteessa tärkeisiin ihmissuhteisiin, ei maantieteellisiin paikkoihin. Kun lapselta kysytään, mistä hän on kotoisin, useimmiten hän ei pysty sanomaan sitä.

Kuurojen urheiluprojektin kuulumisia

Vuoden 2017 alussa FLOM in Mongolia aloitti kaksivuotisen kuurojen urheiluprojektin Ulaanbaatarissa. FLOM-M:n rahoittamaa projektia tehdään läheisessä yhteistyössä Mongolian kuurojen urheilukomitean kanssa. Kuurojen urheilutoiminnan järjestämisessä ja tukemisessa on ollut mukana myös useita muita mongolialaisia koulutus- ja urheilualan vaikuttajia ja yhdistyksiä. FLOM-M on auttanut Mongolian kuurourheilijoita urheiluvälineiden kustantamisen kautta ja osallistumalla kaksipäiväisen kuurourheilijoiden ja valmentajien työpajan sekä urheiluvalmentajien koulutusjaksojen järjestämiseen ja rahoittamiseen Ulaanbaatarissa.

Vuosi 2017 oli tärkeä Mongolian kuurourheilijoille, sillä kesällä 2017 järjestettiin 23. kuurojen olympialaiset Turkissa. Ennen olympialaisia Mongolian kuurojen olympiajoukkueen judokat osallistuivat kaksipäiväiseen valmennukseen maailmanmestari ja olympiahopeamitalisti Neil Adamsin johdolla Ulaanbaatarissa. Tämän lisäksi olympiajoukkueen painijat viettivät kuukauden harjoitusjakson Kiinassa. Valmistautuminen kisoihin tuotti hyvää tulosta, sillä Mongolian kuurourheilijat saavuttivat kuurojen olympialaisissa neljä hopeamitalia ja viisi pronssimitalia.

Hienojen olympiasaavutusten rinnalla voidaan olla iloisia myös FLOM-M:n kuurojen urheiluprojektin arkipäivän tason tavoitteiden saavuttamisesta. Kuurojen urheiluliiton järjestämien tapahtumien osallistujamäärä on kasvanut ja kuurojen kouluttaminen urheiluvalmentajiksi, urheilutoimitsijoiksi ja vapaaehtoisiksi on sujunut suunnitelmien mukaisesti. FLOM-M haluaa olla tukemassa kuurojen aktivoitumista ja heidän tuki- ja yhteistoimintojen muotoja maassa, jossa kuurojen oikeudet ja mahdollisuudet elämässä eivät ole samalla tasolla kuin Suomessa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kasvattaa kuurojen näkyvyyttä yhteiskunnassa ja kannustaa kuuroja osallistumaan ja kuulumaan heidän omaan yhteisöönsä ja yhteiskuntaan.

Kirjakalakilpailu päätti suositun kirjepyhäkoulun

Kaksi vuotta lapsia ilahduttanut kirjepyhäkoulu päättyi Tikkasen perheen palatessa Suomeen toukokuussa. Mongolian-terveiset, Raamatun kertomukset ja monenlaiset tehtävät olivat odotettua postia. Kevään aikana Marjut Tikkanen haastoi pyhäkoulukirjeissä lapsia lukemaan kristillistä kirjoja kilpailun kautta:

-Kirjepyhäkoulun päätöksenä oli kirjakalakilpailu, jossa lapsi sai lukea ikäiselleen sopivan hengellisen kirjan. Iloitsin, että niin moni lapsi innostui ja osallistui kirjakalakilpailuun. Saimme monta osallistumiskaavaketta eli kirjavaa kalaa kirjeitse ja sähköpostein.

Kirjakalakilpailun voittajat arvottiin Lähetyksen kesäpäivillä. Kirjapaketin voittivat Pyry Helsingistä, Mette Vantaalta ja Elisabet Nurmeksesta. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kirjepyhäkoulu jatkuu vielä syksyllä julkaistavan tehtäväkirjan muodossa. Kirjassa on raamatunkertomusten ja tehtävien ohella lähetyselämää Kylväjän eri työalueilta.

Yksinhuoltajahankkeen avulla toimeentulo ja vertaistukea

Vammaisen lapsen yksinhuoltajaäiti, Ojuntsetseg, on osallistunut yksinhuoltajahankkeeseen kuuluvaan oppisopimuskoulutusohjelmaan sekä psykologin vetämään vertaistukiryhmään.

Ojuntsetsegillä on yhteensä kolme lasta, joista nuorin, 23-vuotias tytär, on kehitysvammainen. Sen vuoksi tytär ei pysty puhumaan selkeästi ja tarvitsee jatkuvaa tukea. Tytär osallistui Arhangain läänin vammaisten tukihankkeen nuorille suunnattuihin opintoihin vuosina 2013–2014. Ojuntsetsegin on huolehdittava hänestä koko ajan, koska hän ei pysty olemaan yksin kotona.

Ojuntsetseg on aloittanut nyt vuoden mittaisen ompelukoulutusohjelman kotikaupunkinsa Tsetserlegin ammattiopistolla. Erinäiset järjestelyt mahdollistavat sen, että hän voi ottaa tyttärensä mukaan tunneille, jolloin myös tämä voi oppia ompelemaan. Kylväjä auttoi yksinhuoltajien tukihankkeen puitteissa Ojuntsetsegia ostamaan materiaaleja, jotta hän saisi liiketoimintansa käyntiin, ja nyt hän myy tekemiään lastenvaatteita.

Uuden elinkeinon oppiminen on antanut Ojuntsetsegille mahdollisuuden kasvattaa tulojaan tuotteitaan myymällä, sekä tehnyt hänestä aktiivisen jäsenen yksinhuoltajaäitien yhteisössä. Vertaisryhmästä hän on löytänyt yhdeksän naisen seurueen. He tekevät yhdessä töitä, myyvät tuotteitaan ja osallistuvat näyttelyihin.

Yksinhuoltajahanke auttaa mongolialaisia yksinhuoltajaäitejä kartuttamaan taitoja, joita he tarvitsevat työllistyäkseen. Hanke parantaa äitien pääsyä koulutukseen ja työmarkkinoille. Koulutus antaa äideille valmiuksia pienyrittäjyyteen. Hanke toteutetaan vuosina 2017–2018, ja se toimii yhteistyössä paikallisten sosiaaliviranomaisten, naisjärjestöjen, koulujen ja nuorten kerhojen kanssa. Yksinhuoltajahankkeen rahoitus tulee Lähetysyhdistys Kylväjältä ja Suomen ulkoministeriöltä.

Juutalaisia tavoittamassa monien kulttuurien Odessassa

Juutalaiset kuulevat Jeesuksesta Messiaana monien kulttuurien kaupungissa Odessassa. Viimeisten 10 vuoden aikana on kaupunkiin perustettu kaksi uutta messiaanista seurakuntaa, joiden työssä Liedenpohjan perhe on mukana.

Tasan 10 vuotta sitten Lähetysyhdistys Kylväjän työntekijät Risto ja Marja Liedenpohja lähtivät Ukrainaan yhden lapsen kanssa. Vuosien varrella sekä perhe että työ ovat kasvaneet. Nyt Liedenpohjien perheeseen kuuluvat kaksi kouluikäistä tyttöä, Sade ja Linnea, ja kaksi pienempää poikaa, Lauri ja Akseli. Perheen kotikaupunki on Odessassa. Suomessa tukikohta on Liedenpohjan kylässä Virroilla.

– Lähdimme Ukrainaan huhtikuun lopulla 2008, joten nyt on juhlavuosi menossa, iloitsee Risto Liedenpohja.

– On ilonaihe, että olemme saaneet olla näin kauan kentällä! Tuskin se olisi ollut mahdollista, jos olisimme lähteneet alun perin kouluikäisten lasten kanssa, sillä koulunkäynti on täällä hyvin vaativaa ja erilaista kuin Suomessa. Sen sijaan nyt kaikilla on ollut mahdollisuus sopeutua vieraaseen kieleen ja kulttuuriin pikkuhiljaa, ilman tyrmäävää kulttuurishokkia, kertaa Marja Liedenpohja.

Leppävaaran, Keuruun, Äänekosken, Eurajoen ja Virtain seurakuntien nimikkolähetit Liedenpohjat työskentelevät pääasiassa juutalaisia tavoittavassa työssä Jews for Jesus -järjestön yhteydessä.

– Työhöni sisältyy enimmäkseen katuevankeliointia, kotikäyntejä sekä sapattien ja juutalaisten juhlien järjestämistä ja niihin kutsumista, kertoo Risto Liedenpohja.

– Marja on koulutukseltaan kielenkääntäjä, joten hän auttaa lähinnä kirjallisissa töissä ja käännöksissä muun ajan kuluessa lasten ehdoilla.

Odessa on perinteisesti ollut ja on edelleenkin monikulttuurinen kaupunki. Kaupungin pääkieli on venäjä, ja esimerkiksi kouluissa opiskellaan sekä venäjää että ukrainaa. Kaduilla tulee vastaan muun muassa muslimeja ja juutalaisia. Juutalaisuuden ja islamin lisäksi Odessassa vaikuttaa muitakin uskontoja: suuri osa odessalaisista on ainakin nimellisesti ortodoksikristittyjä. Lisäksi on katolilaisia ja jonkin verran protestantteja. Luterilaisia on kokonaismittakaavassa hyvin vähän, mutta kaupungissa on kuitenkin kaksi luterilaista seurakuntaa, ukrainalainen ja saksalainen. Jotkut vanhemman polven ihmiset kuvaavat itseään ateisteiksi, koska Neuvostoliiton aikana opetettiin että Jumalaa ei ole. Odessasta löytyy myös pienessä mittakaavassa Jehovan todistajia, mormoneja, scientologeja ja hare krishnoja.

– Erityisesti juutalaismiehillä saattaa olla hyvin erilaisia maailmankatsomuksia: yksi käy säännöllisesti Odessan ortodoksi- tai reformisynagogassa, toinen on ateisti, kolmas käy ortodoksi- tai baptistikirkossa, neljäs on hyvin maallistunut ja viides messiaaninen juutalainen, joka käy messiaanisessa seurakunnassa, kuvailee Risto Liedenpohja.

– Odessa on perinteisesti ollut hyvin juutalainen kaupunki, sillä heidän asumistaan täällä ei ole rajoitettu, toisin kuin aikoinaan Pietarissa ja Moskovassa. Ennen toisen maailmansodan kauhuja lähes puolet asukkaista oli juutalaisia. Kaupungissa oli lukuisia synagogia ja hyvin paljon juutalaista kulttuuritoimintaa. Nyt juutalaisten määrä on toki vähentynyt monien muutettua Israeliin ja muualle, mutta edelleen katukuvassa voi nähdä myös ortodoksijuutalaisia paidan alta pilkottavine hapsuineen. Määritelmä, jonka mukaan “odessalainen” on puoliksi juutalainen, puoliksi ukrainalainen ja puoliksi venäläinen, osuu harvinaisen oikeaan.

Kylväjän työ Odessassa on monimuotoista.

– Menemme kaduille, yleisille paikoille ja juutalaiskoteihin, joissa opetetaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä isäntäväen kanssa. Olemme mukana Jews for Jesus -järjestön ja messiaanisten seurakuntien kanssa järjestämässä juutalaisia juhlia ja sapattikokouksia. Osallistumme myös ukrainalaisen luterilaisen seurakunnan työhön, jossa Marja on mukana pyhäkoulutyössä, kuvailee Risto Liedenpohja.

Odessassa on uskonnonvapaus, joten esimerkiksi katuevankeliointia on mahdollista tehdä vapaasti tai vaikkapa lähettää postitse juutalaisista juhlista ja Jeesuksesta kertovaa kirjallisuutta. Messiaanisten seurakuntien juutalaisiin juhliin voidaan paikallisia kutsua keskustelemalla heidän kanssaan kadulla, lähettämällä kutsukirjeitä, soittamalla ja lähettämällä tekstiviestejä. Evankeliumi on levinnyt juutalaisten keskuudessa, ja Odessaan on syntynyt viimeisen 10 vuoden aikana kaksi uutta messiaanista seurakuntaa. Sapattikokoontumisia vietetään neljässä paikassa eri puolilla kaupunkia.

Yhteiskunnallisesti ja diakonisesti Lähetysyhdistys Kylväjä vaikuttaa Odessassa tukemalla luterilaisen seurakunnan pienimuotoista vammaisten parissa tehtävää palvelutyöprojektia, jota johtaa paikallinen työntekijä Vladislav.

Työ juutalaisten parissa kulkee pitkälti juutalaisten juhlien mukaan koko vuoden. Toukokuisen shavuot-juhlan jälkeen ovat seuraavaksi syksyllä vuorossa juutalainen uusi vuosi, suuri sovintopäivä, lehtimajanjuhla sekä hanukka.

– Projektissa tehdään kotikäyntejä erityisesti vaikeimmin vammaisten kaupunkilaisten luokse, ja samalla jaetaan avustuksia ruokakassien, apuvälineiden, kuljetuksen, hengellisen kirjallisuuden ja pienten lääkekorvausten muodossa. Lisäksi järjestetään yhteisiä tapaamisia, luettelee Liedenpohja.

Ukrainassa pitkään vallinneen epävakaan yhteiskunnallisen tilanteen takia eläminen on käynyt yhä vaikeammaksi monille heikommassa asemassa oleville ryhmille, esimerkiksi vammaisille.

– Siksi apu on otettu lämpimästi vastaan, sekä apua tarvitsevien kodeissa että paikallisen vammaisyhdistyksen puolesta. Myös seurakuntaan on tullut lisää väkeä, palvelutyöprojektin ansiosta erityisesti juuri vammaisia ihmisiä. Vammaistyöprojekti tavoittaa vuosittain noin 300 apua tarvitsevaa kaupunkilaista, toteaa Liedenpohja.

Jews for Jesus -lähetyksen työ on onnistunut tavoittamaan suuren osan kaupungin juutalaisista. Noin viidesosa heistä on antanut yhteystietonsa.

– Pyydämme teitä muistamaan rukouksissanne heitä, jotta mahdollisimman monet tulisivat mukaan sapattitilaisuuksiin ja juutalaisiin juhliin ja saisivat näin tilaisuuden tulla tuntemaan Jeesuksen omana Messiaanaan ja Pelastajanaan.

– Meille tärkeä raamatunkohta on ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh. 15:16.)

Teksti: Hanni Raiskio ja Outi Rajala

Itä-Siperian kirkkohanke myötätuulessa

Kesäinen kuva kirkon tontista. Kuva: Anitta Lepomaa.

Itä-Siperiassa Ulan-Udessa pienen Kristuksen armon seurakunnan kirkonrakennusprojekti etenee. – Ekologinen tarkastus on venyttänyt projektin alkamista, mutta kesäkuun alussa viranomaisilta tuli lopulta lupa rakennustöiden aloittamiseen, iloitsee Kylväjän lähetti Anitta Lepomaa.

– Ekologinen tarkastus kesti hyvin pitkään, koska rakennussuunnitelmia muutettiin hiukan. Niitä muutoksia varten piti valmistaa uudet paperit. Onneksi loppukeväällä saatiin tarkistus tehtyä ja sen jälkeen pystyttiin anomaan rakennuslupaa. Lopulta lupa saatiin vielä yhden paperisodan päätteeksi, sen jälkeen kun olin jo lähtenyt kesälomalle Suomeen, valaisee Anitta Lepomaa.

Viime aikoina seurakuntalaiset ovat osallistuneet kirkonrakennusprojektin varainhankintaan aktiivisesti. He ovat askarrelleet Arja Halttusen johdolla esimerkiksi puu- ja paperihelmistä kaulakoruja, joita myytiin muun muassa Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa.

-Seurakuntalaiset myös rukoilevat tämän projektin puolesta säännöllisesti. Heillä on oma rukousryhmä, ja joka päivä pari ihmistä on vastuussa siitä, että rukoillaan seurakunnan asioiden puolesta. Kirkkoherra Vladimir on lisäksi tehnyt kovasti työtä rakennusprojektin eteen jo monen vuoden ajan. Erityisesti viime vuosi oli raskas, sillä hän joutui useasti vierailemaan erilaisissa virastoissa hoitamassa tarvittavia asiakirjoja ja rakennuspiirustuksia, Anitta Lepomaa kertoo.

– Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 300 000 – 350 000 euroa. Tälle vuodelle on budjetoitu 150 000 euroa. Lähettäjien tukea tarvitaan nyt paljon, vetoaa Kylväjän talousjohtaja Petri Javanainen ja viittaa Itä-Siperian kirkkohankkeen keräykseen.

Hankkeesta on tehty nyt myös video, jossa kerrotaan kirkon rakennushankkeesta. Arja Halttunen kuvasi Anitta Lepomaan kanssa klippejä projektin eri vaiheista. Videon tekemisessä mukana ollut Anitta Lepomaa kokee videoinnin olleen haastavaa, mutta mielenkiintoista.

– Oli hyvä, kun video tehtiin, sillä näin ihmiset näkevät paremmin millaista siellä paikan päällä on, miten työtä tehdään ja missä oloissa toimitaan. Video kertoo enemmän kuin valokuvat, miettii Anitta Lepomaa.

Opettajankoulutusprojekti alkoi Ulaanbaatarissa

Mongolian-lähetti Janne Henriksson on aloittanut projektin, jossa pidetään opettajankoulutusta mongolialaisille opettajille. Projektin ensimmäinen koulutus toteutettiin 16 englannin kielen opettajan kanssa suuressa 3500 oppilaan koulussa, joka kattaa luokka-asteet 1-12. Henriksson on kahden kuukauden ajan keskiviikkoisin käynyt koululla seuraamassa oppitunteja, pitänyt opettajien kanssa ohjauskeskusteluja, vetänyt seminaareja ja myös itse opettanut joitain tunteja, joita muut opettajat ovat saaneet tulla seuraamaan.

”Mongolialaisissa kouluissa kaikki oppilaat pukeutuvat koulupukuihin. Yhdellä luokalla on yleensä 40–50 oppilasta, mutta kielten tunteja varten luokat ovat kuitenkin jaettu kahteen ryhmään”, kertoo Janne Henriksson. ”Kalusteet luokissa ovat vanhoja ja vain harvassa luokassa on liitutaulun lisäksi televisio tai videotykki. Äänitteitä kuunnellaan harvakseltaan muutamalta CD-soittimelta, jotka kiertävät opettajilla.”

Janne kertoo, että on ollut mielenkiintoista tutustua mongolialaiseen koulumaailmaan: eroavaisuuksia Suomeen on paljon koulukulttuurissa niin opettajien työssä kuin oppilaiden toiminnassa. ”Usein opettajien opetustyylit ovat kovin opettajajohtoisia: tyypillisesti tunnilla opettaja puhuu ja kysyy ja joko yksi oppilas kerrallaan tai koko ryhmä yhdessä vastaa. Suomalaisen koulun kielitunteihin oleellisesti kuuluvat pari- ja ryhmäkeskustelut ovat harvassa. Jotkut ryhmät ovat tottuneet opettajajohtoiseen tyyliin niin tiukasti, että heillä saattaa olla hankaluuksia ymmärtää tehtävänantoja, joissa pyydetään keskustelemaan parin kanssa ilman, että opettaja kuulee, mitä oppilas vastaa.”

Mongolialainen opettajankoulutus on selkeästi alhaisemmalla tasolla verrattaessa Suomeen – opettajille ei ole yliopistossa annettu koulutusta opettamisen taidoissa tai eri opetusmetodeissa kovinkaan paljon. Suurimmalla osalla opettajista on kuitenkin innostusta kehittää opetustaan ja taitojaan. ”Sen vuoksi on ollut erittäin mielekästä aloittaa projekti heidän kanssaan”, toteaa Henriksson.

Japanissa voimakas maanjäristys – Kylväjän läheteillä ei hätää

Kylväjän työalueella Länsi-Japanissa on ollut manantaiaamuna kello 8 paikallista aikaa voimakas maanjäristys (magnitudi 6,1 Richterin asteikolla). Kylväjän ja sen yhteistyökumppanin Norjan luterilaisen lähetysliiton kaikki Japanissa olevat lähetit ovat kunnossa.
– Täällä Midorigaokassa koin järistyksen japanilaisella asteikolla noin nelosen voimakkuudella, kertoo Japanin-lähetti Lea Lukka.
Okayamassa, jossa Johanna ja Jüri Perendi perheineen asuvat, järistys tuntui kolmosen voimakkuudella.

Lähetys kumpuaa ilosta ja rakkaudesta – Lähetyksen kesäpäivillä siunattiin sunnuntaina yhdeksän uutta lähetystyöntekijää

Lähetys kumpuaa ilosta ja rakkaudesta – Lähetyksen kesäpäivillä siunattiin sunnuntaina yhdeksän uutta lähetystyöntekijää

Yhdeksän uutta lähettiä siunattiin Lähetyksen kesäpäivillä lähetystyöntekijöiksi. Tapahtuman päättäneessä kiitosjuhlassa puhui muslimista kristityksi kääntynyt henkilö, joka työskentelee nyt Lähi-idässä.

Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg muistutti kristityn identiteetistä Jeesuksen opetuslapsena. Kuva: Mikko Saari.

Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg käsitteli sunnuntaiaamun raamattuluennossaan kristityn identiteettiä. Lindberg tutki aihetta Paavalin sanojen valossa: ”Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.” Ef. 3:16

– Pysyvä titteli jokaiselle kristitylle on Jeesuksen opetuslapsi. Opetuslapseus ei ole vain tehtävä, vaan se on myös ja ennen kaikkea identiteetti, Lindberg sanoi.

– On oleellista mihin kirkossamme katsotaan kristityn identiteetin perustuvan.

– On olemassa miehiä ja naisia, eri rotuja, kieliä ja kansallisuuksia. Ihmisen arvo tai identiteetti ei perustu yhteen tai useampaan ryhmäominaisuuteen, vaan Jumalan lapseuteen, joka yhdistää yli erilaisuuden. Kristillinen ihmiskuva nousee kaikessa yhteisöllisyydessään yksilön arvosta suhteessa Jumalaan, Lindberg sanoi.

Lindberg kertoi huomanneensa suomalaisessa julkisessa keskustelussa vahvan vastakkainasettelun. Kaikessa nähdään hänen mukaansa ”valtaa ja hyväksikäyttöä ja lyödään kiilaa esimerkiksi sukupuolten välille”.

– Ihmisiä ei nähdä yksilöinä vaan heidät luokitellaan johonkin ryhmään. Heitä arvioidaan ryhmän jäsenyyden kautta ja erilaiset ryhmät laitetaan vastakkain.

– Mutta vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen erilleen ajavaa vastakkainasettelua käyttäen ei ole kristillistä, Lindberg totesi.

– Esimerkiksi naisten tasa-arvoisten oikeuksien ajamisen ei tule tapahtua asettamalla naiset ja miehet vastakkain.

– Ihmisarvomme ei perustu sukupuoleen, varallisuuteen, rotuun tai muihin vastaaviin tekijöihin. Olemme ihmisinä arvokkaita siksi, että Jumala on luonut meidät, ja Jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Matteuksen kutsumuksen jatkajat

Mauri Tervonen rohkaisi tulevia lähettejä. Kuva: Mikko Saari.

Aamupäivän ehtoollisjumalanpalveluksen yhteydessä toimitettiin myös lähetystyöntekijöiksi siunaaminen, jossa yhdeksän lähettiä varustettiin rukouksin lähetystyöhön. Pastori Mauri Tervonen vertasi lähetystyöhön lähtemistä tilanteeseen, jonka evankelista Matteus koki Jeesuksen vieraillessa tämän kodissa.

– Todennäköisesti Matteus tuon vierailun jälkeen palasi monesti Jeesuksen sanoihin: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Siinä Kristus tiivisti kristillisen uskomme ytimen arjen keskelle.

– Jeesus näki Matteuksen sisimpään, ja Kaikkivaltias näkee meidänkin elämämme jokaisen kohdan ikuisuuteen asti.

Jeesuksen rakkaus Matteusta kohtaan teki Matteuksesta lähetystyöntekijän.

– Te olette kuin jatkokertomus tälle Matteuksen evankeliumin tekstille, Tervonen sanoi uusille lähetystyöntekijöille

– Jeesuksen lähetyskäsky konkretisoituu tässä hetkessä. Jumala kutsuu sanomansa viejiksi meitä, armahdettuja syntisiä. Hän on kanssanne maailman loppuun asti.

Lähetyksen kesäpäivillä nautittiin kesäisestä ja aurinkoisesta säästä. Kuva: Johannes Haataja.

Pysyvä ilo Jeesuksessa

Päätöstilaisuuden lennokkaasta ja hauskasta puheesta vastasi anonyyminä esiintynyt Lähi-Idästä saapunut kristitty, joka julistaa ilosanomaa muslimien keskuudessa. Hän kertoi menettäneensä koko perheensä kääntyessään muslimista kristityksi.

– Voimme nauttia Jumalasta enemmän yhdessä, ja siksi hän perusti kirkon. Saamme iloita Herrasta, ja siksi lähetämme lähettejä. Monilla kansoilla ei vielä ole todellista toivoa, koska he eivät tunne Jeesusta. Heillä on vain hetkellisiä iloja. Kaikki kirkon ulkopuolella rohkaisee vain itsekeskeisyyteen: ”Katsokaa minua, kuunnelkaa minua”.

Puhujan mukaan kestävä onni kiinnittyy ikuiseen elämään.

– Minun tulee vähetä, ja Jeesuksen tulee kasvaa.

– Jumalan tehtävä on avata ihmisten silmät näkemään evankeliumi, mutta meidän tulee todistaa siitä.

Hän korosti, että Jumala hallitsee kaikkia tapahtumia.

– Luuletteko, että Jumala ei näe nälänhätiä, sotia, ihmiskauppaa, vihaa, rasismia tai kristittyjen vainoja? Tähän vastaa yksi jae Raamatusta: Jeesus itki. Jeesus näkee. Jumala on kanssamme.

Lähetyksen kesäpäivillä päästiin mukaan lähetyselämään kaikin aistein. Kuva: Mikko Saari.

Lähetyksen kesäpäivät järjestettiin Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa 15.–17.6.2018 Lähetysyhdistys Kylväjän ja Suomen Raamattuopiston yhteistyönä. Tapahtumaan osallistui yli 2000 ihmistä. Ensi vuonna Lähetyksen kesäpäivät järjestetään 14.–16.6.2019 Kylväjän ja Hyvinkään seurakunnan yhteistyönä.

 

Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää: Kylväjä on valmiina lähtöön – monessa mielessä

Työalueelle palaavat lähetit valmiina lähtöön. Kuva: Johannes Haataja.

Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa tarkasteltiin suomalaisten herätysliikkeiden lähetyshistoriaa ja lähetystyötä muslimien parissa. Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää johdatti kuulijansa lähetysherätyksen historiaan ja nykypäivän haasteisiin. Lähetyskohteiden osalta kuultiin terveisiä muun muassa Välimeren alueella tehtävästä muslimilähetyksestä.

Radikaalin lähetysherätyksen perinne näkyy edelleen Kylväjän 19 nykykohteessa

Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää muisteli noin 50 vuotta sitten alkanutta lähetysherätystä. Suomessa saatiin tukea erityisesti Norjasta, kun neljässä Pohjoismaassa puhkesi 1960-luvulla etenkin opiskelijoiden parissa voimakas herätys.

– On merkillepantavaa, että ensin ei perustettu organisaatiota. Tämä oli reunoilta alkavaa lähetystä, Mäkipää totesi.

– Opiskelijat kokoontuivat täällä Kauniaisissa sisälähetykseen keskittyvän Suomen Raamattuopiston tiloissa, joissa nyt olemme Kesäpäivillä.

Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää valmiina lähtöön. Kuva: Mikko Saari.

Tämän liikehdinnän seurauksena perustettiin Lähetysyhdistys Kylväjä vuonna 1974. Mäkipää onnitteli myös 50-vuotta täyttäviä lähetysjärjestöjä Kansanlähetystä ja Sanansaattajia.

– 50 vuotta on Jumalalle kuin henkäys, mutta tässä ajassa on syntynyt kolme lähetysjärjestöä, Mäkipää totesi.

– Elämää ymmärretään usein taaksepäin katsoen. Olemme etuoikeutettuja, koska tämän lähetyksen ensimmäinen sukupolvi on vielä elossa.

Kylväjän rohkeiden lähettien ja lähettäjien ansiosta Pekka Mäkipään maailmankartalla on nykyään kollegoita 19 kohteessa. Mäkipää muistutti myös, että uudella lähetyssukupolvella on oikeus olla yhtä radikaaleja kuin 1960-luvulla lähetystyönsä aloittaneilla. Hän korosti myös lähettäjien vapautta, sillä lähetystyötä ei tehdä millekään organisaatiolle vaan Jumalalle.

– Me emme saa sitoa lähettäjän kutsumusta itseemme tai järjestöömme, Mäkipää totesi.

Hän näkikin, että lähetystyössä tarvitaan yhä monia järjestöjä ja monia kohdemaissa olevia kirkkoja, joiden perustamishetkiä hänellä on ollut 25-vuotisen uransa aikana ollut kunnia olla todistamassa. Samaan aikaan Mäkipää suree Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vallitsevaa syrjintää ja erkaantumista Raamattuun nojaavasta opetuksesta.

– Kirkossa suhtaudutaan syrjivästi joihinkin sen työntekijöihin. Ei anneta tiloja ja syrjitään varojen jaossa, Mäkipää totesi.

– Katsomme Kylväjässä, kumpi tämän voittaa, laiva vai myrsky. Luulen, että uuden avioliittolain tuoma puhuri ei ole vielä saavuttanut täyttä aallonkorkeutta.

Lähetystyössä tarvitaan sinnikkyyttä

Monet lähetit voivat joutua vainon ja syrjinnän kohteeksi kohdemaissaan, joten lähetystyötä tekevien ihmisten henkilöllisyyttä on syytä suojella tietyissä tapauksissa. Esimerkiksi Lähi-idän muslimialueella kristityksi kääntynyt, anonyyminä esiintynyt henkilö, kuvasi niitä vaikeuksia, joita kristinuskoon kääntyminen muslimille usein tuo.

– Kun minusta tuli kristitty, menetin koko perheeni ja monet ystäväni. Ihmiset jopa häpesivät kulkea minun kanssani, hän kuvasi tilannettaan.

Ajan myötä hän on kuitenkin saanut toisenlaista arvostusta ja tekee nyt aktiivisesti työtä kristinuskon levittämiseksi.

– Ex-muslimina minulle merkitsee paljon, että kuulun nyt tähän valittuun kansaan, hän kertoi.

– Herra lähettää meidät kertomaan itsestään maailmalle, jotta kaikki saavat taivaallisen passin. Se on meille ilmainen, mutta se ei ollut Jeesukselle ilmainen.

Kuva: Mikko Saari

Myös muilta lähetysalueilta kuultiin terveisiä. Maailmassa on yhä monia paikkoja, joissa ei ole kuultu Raamatun sanomaa. Esimerkiksi Kaukasiassa on jouduttu rakentamaan kirjakieltä lähetystyön ohessa.

– Kielityössä kaikki lähtee siitä, että puhutulle paikalliselle kielelle luodaan oma aakkosto ja lopulta kokonainen kieli. Vasta sen jälkeen on aika raamatunkäännöstyölle, jotta kansa saa luettavakseen Jumalan Sanaa, kertoi Kaukasiassa pitkän uran tehnyt kielityöntekijä.

Pekka Mäkipään puhe on julkaistu kokonaisuudessaan Kylväjä-blogissa 19.6.2018.

Lähetyksen kesäpäivillä pohdittiin Jumalan luomistyötä ja lähetystyötä

Lähetyksen kesäpäivillä nautittiin kesäisestä säästä ja lähetyksen tunnelmista. Kuva: Mikko Saari.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuivat lauantaina nykyaikaisen lähetystyön ja Jumalan luomistyön pohdinnoilla.

Raamattuopiston pihalle pystytetty teltta täyttyi jo perjantaina. Paikalla oli arviolta 500 henkeä. Lauantaiaamuna kaunis sää sai väen liikkeelle läheltä ja kaukaa jo aamusta saakka. Kävijöitä on ollut runsaasti erilaisissa rinnakkaistilaisuuksissa.

Lähetystyö eri puolilla maailmaa on näkyvästi esillä Lähetyksen kesäpäivillä, jotka jatkuvat sunnuntaihin saakka. Lauantaina aamupäivällä esillä oli Aasian-työ ja etenkin Mongolia.

Lähetysyhdistys Kylväjän Mongolian-työ esittäytyi

Batchimeg Wandan. Kuva: Mikko Saari.

Kiinan ja Venäjän välissä sijaitsevassa Mongoliassa elintasoerot ovat suuret ja monien köyhien päiväansiot ovat vain kaksi euroa. Kristittyjen määrä on kasvanut 20 vuoden aikana kourallisesta ihmisiä noin kahteen prosenttiin väestöstä. Lähetysyhdistys Kylväjän Mongoliassa tekemän kehitysyhteistyön käytännön toteuttajan FLOM-Mongolian johtaja Batchimeg Vandan kertoi Kesäpäivillä toiminnasta pääkaupungissa Ulan Batorissa ja muualla Mongoliassa.

– Teemme ihmisoikeustyötä Mongoliassa etenkin yhteistyössä vammaisten ihmisten organisaatioiden kanssa, hän kertoi.

Viime vuonna päättyi FLOM-Mongolian viisivuotinen projekti kuurojen ihmisten oikeuksien ja työllistymisen parantamiseksi. Työ heidän parissaan jatkuu edelleen, mutta apu on laajentunut esimerkiksi kuurojen liikuntamahdollisuuksien parantamiseen.

Erilaisia projekteja on myös pyörätuolissa kulkevien auttamiseksi tai vammaisten naisten terveyspalvelujen parantamiseksi. Myös syrjittyjen yksinhuoltajaäitien oikeuksia esimerkiksi koulutukseen ja työhön parannetaan.

– Opettajien koulutusprojektin tarkoitus on vahvistaa mongolialaisopettajien opetusmetodeja ja pedagogisia taitoja koulutuksen ja mentoroinnin kautta, Batchimeg Vandan kertoi.

Taitavinkaan tiedemies ei tiedä

Jukka Norvanto. Kuva: Kirsi Myllyniemi.

Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa pastori Jukka Norvanto pohti luomistyötä. Hän totesi, että viisaimpienkaan tiedemiesten ei ole onnistunut vastata kysymykseen siitä, mitä oli ennen kuin mitään oli. Vastassa on seinä, jonka taakse vain usko voi ulottua.

– Joku uskoo, että tiede varmaankin joskus tulevaisuudessa voi antaa parempia vastauksia. Toinen uskoo, että tämä kaikki syntyi sattumalta, Norvanto sanoi.
– Kristitty taas perustaa uskonsa Raamatun ilmoitukseen.

Jukka Norvanto lainasi alustuksessaan Heprealaiskirjeen 11. jakeen tekstiä.

– Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä, Norvanto siteerasi Raamattua.
– Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Norvanto totesikin, että maailman ja maailmankaikkeuden hahmottamiseen tarvitaan Raamattua. Paavalikin kirjoittaa Roomalaiskirjeessään, että näkymätön Jumala on niin selvästi nähtävissä luomisteoissa, että kukaan ei voi sitä kieltää. Ensimmäisessä Mooseksen kirjeessä kuvataan myös sitä, miten Israelin kansa sai kokea sen, että Jumala voi tahtoessaan myös tehdä luomistekonsa tyhjäksi.

–Vasta Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus saattoi täyttää ihmisten kaipuun ja luoda uuden elämän, uuden sydämen ihmiselle, Norvanto totesi.

Lähetyksen kesäpäivät jatkuvat sunnuntaihin saakka

Lähde liikkeelle -ohjelma innosti kävelemään urheilulähetystyön merkeissä. Kuva: Marjaana Kotilainen.

Päivä jatkuu lähetyskuulumisten, rukouksen ja raamattuopetusten lisäksi lasten ja koululaisten ohjelmalla. Vuorossa on liikunnan riemua muun muassa satujumpan, koululaisten pelien ja urheilulähetystyön parissa.

Edellisen kerran Lähetyksen kesäpäivät järjestettiin pääkaupunkiseudulla kesällä 2013. Tämän vuoden tapahtuman järjestävät yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Raamattuopisto.

Lähetyksen kesäpäivät järjestetään Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa 15.–17.6.2018. Lisätietoja kesäpäivistä löytyy Kylväjän sivuilta, jonne on koottu ohjelma, tietoa majoituksesta ja muita käytännön asioita. Kesäpäiviä on mahdollista kuunnella myös nettiradion kautta.