Uutiset

Avi Snyder: Älä enää pelkää

Pelko voi lamaannuttaa kristityt Jeesuksesta puhuttaessa. Lähetysyhdistys Kylväjän Areopagos-webinaarissa perjantaina puhunut Jews for Jesus -järjestön Euroopan työn johtaja Avi Snyder lohduttaa, että monet Raamatun henkilöt taistelivat samojen pelkojen kanssa kuin me.  

Raamattu on täynnä ihmisiä, jotka pelkäsivät, mutta joita Jumala käytti omaksi kunniakseen. Avi Snyder muistuttaa, että Jumala valitsi kansansa kantaisäksi Aabrahamin, joka oli vanha puolikuollut mies ja vaimonsa Saaran, joka ei ollut hedelmällinen. Moosesta, joka oli epäpätevä, ikääntynyt, lainsuojaton paimen ja joka kärsi myös puhevaikeuksista Jumala käytti vapauttaakseen kansansa sekä nöyryyttämään maailman mahtavinta johtajaa, faaraota. Prostituoitua Raahabia Jumala käytti varjellakseen Joosuan lähettämiä vakoojia ja antoi Raahabille osan jatkumossa, joka johti Kristukseen. Jumala valitsi Daavidin, pojan lingon kanssa voittamaan Goljat-jättiläisen. Hän myös valitsi Pietarin, kalastajan Galileasta kohtaamaan aikansa uskonnollista eliittiä ristin sanomalla. Ja Saul Tarsolaisen, hauraan, pienen ja ruman miehen Jumala halusi viemään evankeliumia kreikkalaisille.

– Jumala ei kutsu meitä olemaan itsevarmoja, Hän kutsuu meitä olemaan käytettävissä. Itse asiassa Jumala käyttää mielellään epäpäteviä ja kunniattomia taatakseen, että kunnia menee yksinomaan Hänelle. Me emme ole kyvyttömiä, koska Jumala on kyvykäs, Avi Snyder toteaa.

Etiopia sisällissodan partaalla: rukousta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Etiopia sisällissodan partaalla: rukousta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Väkivaltaisuudet ovat syöksemässä Etiopian ennennäkemättömään tilanteeseen. Tähän mennessä räjähdysherkkä tilanne on jo vaatinut kymmeniä siviiliuhreja maan pohjoisosassa.

Sisällissota on puhkeamassa Etiopiassa. Maan pohjoisosassa sijaitsevassa Tigrayn osavaltiossa on aiemmin tällä viikolla puhjennut rajuja väkivaltaisuuksia. Ylen mukaan Etiopian armeija on nyt julistanut olevansa sodassa Tigrayn osavaltion kanssa. Taistelut alkoivat keskiviikkona, ja siitä alkaen armeijan joukot ovat kerääntyneet Tigrayn rajoille, uutisoi Yle 6.marraskuuta.

Jännitteet kasvoivat, kun Tigrayssa järjestettiin omat aluevaalit, jotka ovat Etiopian hallituksen mukaan laittomat. Helsingin Sanomien mukaan osavaltioon on julistettu Etiopian hallituksen toimesta kuuden kuukauden mittainen hätätila.

Sunnuntaina 25.10. vietettiin Kylväjän kolehtipyhää

Itä-Aasiassa kaikki on suurta: miljoonakaupungit, väkimäärä ja kirkko, joka kasvaa kohisten. Suomalaiset lähetit ovat palvelleet kasvavia seurakuntia pitkäjänteisesti kouluttaen työntekijöitä. Sille onkin valtava tarve.

  Tuon alueen kristillisyydessä on niin paljon energiaa ja antautuneisuutta. Seurakuntien resurssit kasvavat koko ajan, ja ajattelen, että itäaasialaisilla kristityillä voi olla merkittävä vaikutus myös globaalisti, pohtii suomalainen kouluttaja.

Itä-Aasiassa kristityt suhtautuvat Raamattuun vakavasti; se on tärkeä auktoriteetti. Seurakuntalaiset ovat usein aktiivisia evankelistoja omassa arjessaan, ja näin sanoma leviää.

 Koulutettuja työntekijöitä ei ole tällä hetkellä riittävästi, ja koulutuksen tarve on valtava, hän jatkaa.

Suomalaiset työntekijät ovatkin palvelleet alueella pitkäjänteisesti kouluttaen kasvavalle kirkolle uusia työntekijöitä. Tätä moninkertaistavaa työtä tehdään niin teologisissa seminaareissa kuin yliopistoissa. Teologisista seminaareista valmistuneista maistereista tulee seminaarien ja raamattukoulujen opettajia, myöhemmin myös kirkon johtajia.

  Tuemme teologista koulutusta, sillä teologisen osaamisen parantamisella on suuri merkitys kasvavalle kirkolle. Oma kutsumukseni on teologisen tason nostaminen, suomalainen opettaja kuvaa.

Yliopistolla englanninkielenopettajana toimiva Kylväjän lähetti toimii kuin teltantekijänä työskennellyt Paavali luoden oman ammattinsa kautta suhteita ja kertoen ystävyyssuhteissaan Jeesuksesta.

  Oppitunneilla keskitymme kieleen, mutta opetus tarjoaa myös mahdollisuuksia selittää sanojen kulttuurista taustaa. Olemme kertoneet oppilaillemme vaikkapa miksi joulua vietetään tai mitä kristityt ajattelevat pääsiäisestä.

Työalueella viranomaisvalvonta on tiukkaa.

  Kohtaamme yliopistolla opiskelijoita, jotka eivät ole kuulleet koskaan Kristuksesta. Me voimme olla kertomassa heille Jeesuksen rakkaudesta, ja heistä voi kasvaa niitä, jotka aikanaan vievät hyvän sanoman perheensä, vähemmistökansansa tai naapurikansojen keskuuteen.

25. lokakuuta vietettiin Kylväjän kolehtipyhää, kolehtikohteena oli tavoittamattomien tavoittaminen Itä-Aasiassa Kylväjän opetus- ja hanketyön kautta. Kylväjä tukee Itä-Aasiassa viittä työntekijää.

Kuva: Pixapay

Saavuttamattomat kansat – yhteinen tehtävämme

Markku Laakso avaa kotinsa oven. Tunnelma sisällä on rauhallinen ja kutsuva. Tänään puhutaan maailman tavoittamattomista kansoista, mutta jotta voi saavuttaa, pitää itse olla tavoitettu. Laakso tuli uskoon unen kautta.

– Lukiolaisena vuonna 1974 näin unen, jossa kävelin tietä pitkin. Oli yö ja näin valtavan valon ilmestyvän taivaalle. Valo aukesi ja sinne rullautui auki maailmankartta. Kuulin äänen: ”On tullut aika, jolloin minä erottelen vuohet lampaista.” Näin erivärisiä maita, minkä jälkeen kartta muuttui yksiväriseksi. Koin, että Jumala otti sen hallintaansa.

 

Tähän Laakso heräsi ja mietti, että jos tuo on totta, hän ei tuosta päivästä itse selviä.

Poikalyseossa oli aamuisin hartaus, minkä jälkeen monet jäivät norkoilemaan käytäville. Markku toivoi, että joku hänen luokkansa kolmesta uskovasta pojasta jäisi.

– Näin kävikin ja sanoin kaverille, että haluaisin jutella uskonasioista. Hän kutsui illalla varttikirkkoon. Siellä sain jutella pastorin kanssa. Hän johdatti minut uskoon.

Power Point -esityksestä se lähti

Nuorena kristittynä vantaalainen Markku Laakso vei evankeliumia rautaesiripun taakse ja nyt hän haastaa meidät strategiseen rukoukseen.

– Aktioissa tehtiin työtä esimerkiksi Englannin Birminghamissa pakistanilaisten maahanmuuttajien parissa.

Idäntyön keskiössä oli toisaalta vainottu seurakunta ja toisaalta evankeliumin vieminen sinne, missä sitä ei julisteta.

– Neuvostoliittoon suuntautuneen idäntyön kautta tuli itselleni alun perin ajatus saavuttamattomille kansoille evankelioinnista. Rautaesiripun takaa löytyvien monien kansojen joukossa oli myös suomensukuisia kansoja. Lähetyksessä itseäni kiinnosti aina globaali näkökulma.

Työuransa it- ja tietojärjestelmäalalla tehnyt Laakso alkoi eläkkeelle jäätyään kysellä, mitä tekisi kaikella vapautuneella ajalla.

– Tässä prosessissa koin kehotuksen työskennellä sen eteen, että saavuttamattomat kansat tavoitettaisiin. Kyselin rukouksessa, että mitä se käytännössä on ja sain sydämelleni varsin kummallisen viestin, että pitää tehdä Power Point -esitys.

Näin Laakso pääsi syventymään saavuttamattomien kansojen kysymyksiin. Alkoi syntyä Rukous2025 -kampanja.

Maailmassa on edelleen kansanryhmiä, joihin ei kuulu ainoatakaan kristittyä. Saavuttamattoman määritelmiä on kuitenkin useita. International Mission Board (IMB) pitää raja-arvona kahta prosenttia: mikäli kansasta on alle kaksi prosenttia evankelikaalikristittyjä, on kansa saavuttamaton. Kansainvälinen Joshua-projekti määrittelee kansan saavuttamattomaksi, mikäli siitä korkeintaan viisi prosenttia on kristittyjä tai kaksi prosenttia evankelikaaleja. Tällä ehdolla pyritään ottamaan huomioon nimikristittyjen ja uudestisyntyneiden välinen suhde.

– Tämän lisäksi puhutaan käsitteestä frontier (suom. rajaseutu). Rajaseutukansasta enintään 0,1 prosenttia on kristittyjä.

Saavuttamattomat Suomessa

Suuri osa tavoittamattomista kansoista on keskittynyt Intian niemimaalle. Tätä selittää monien kieliryhmien sekamelska sekä kastilaitos.

– Kieli ei ole ainoa este ihmisten tavoittamiselle Intiassa. Vaikka kaksi ihmistä puhuisivat samaa kieltä ja kuuluisivat samaan etniseen ryhmään, voi silti tulla eteen tilanteita, joissa ihmiset eivät voi olla tekemisissä, koska kuuluvat eri kastiin.

Laakson mukaan saavuttamattomia kansoja kohdatessa luottamuksellisen suhteen saavuttaminen on haasteista ensimmäinen.

– Lisäksi kysymys siitä, onko olemassa materiaalia kyseisen kansan kielellä, on keskeinen. Jos puhutaan suullisen perinteen kansoista, pitää pohtia, löytyykö jotakin audio-materiaalia.
Suurin este saavuttamattomien saavuttamisessa voivat kuitenkin olla kristityt itse.

– Meitä on paljon. Olemmeko itse heränneet esimerkiksi siihen, että Suomessakin on tavoittamattomia kansoja? Kuka opiskelee näiden kansojen kieliä, jotta heitä pystyisi tavoittamaan?

Viime vuosien maahanmuutto on lähettänyt monia Kristuksesta osattomia luoksemme.

– Meidän tehtävämme on julistaa heille evankeliumia, Laakso sanoo.

Kaikki lähtee kuitenkin rukouksesta, myös saavuttamattomien kansojen asiassa.

Rukous2025 -kampanja

Laakson mukaan pitkäjänteinen rukous on avain herätykseen.

– Harvoin kuulee herätyksestä, joka vain yhtäkkiä singahtaa jostakin. Taustalla on aina pitkäjänteistä rukoustyötä.

Tähän Laakso haluaa kutsua kaikkia Suomen kristittyjä Rukous2025 -kampanjan kautta. Kampanja julkaisee materiaalipaketin, jossa kutsutaan viiden vuoden ajaksi rukoilemaan maailman tavoittamattomien kansojen puolesta. Hyvin spesifitkin rukousaiheet on kerätty eri lähetysjärjestöiltä.

– On kampanjoita, joissa rukoillaan koko maailman puolesta. Koko kakkua ei tarvitse kerralla syödä. Toivon, että kampanjan kautta jokainen kristitty löytäisi itselleen sopivan palan, jossa voi olla uskollinen ja jota kantaa vuosia eteenpäin.

– Lue lisää ja tilaa rukousopas: rukous2025.fi

Nepal kärsii koronan otteessa

Nepalissa ihmiset alkavat väsyä koronan aiheuttamiin poikkeusoloihin. Syksyn aikana jännitteet ovat purkautuneet väkivaltaisuuksina ja ihmisiä on pidätetty. Kylväjän työntekijöiden asuinalueella on voimassa poikkeustila jo toisen kerran tänä vuonna. Lisäksi Nepalin hallitus on määrännyt alueellisia ulkonaliikkumiskieltoja.

Aluksi koronaan ei suhtauduttu vakavasti. Nepalin hallitus ilmoitti poikkeustilasta vasta maaliskuussa, kun tautitapauksia alkoi ilmaantua enemmän. Toimeentulon hankkiminen on koronan aikaan osoittautunut joillekin hyvin vaativaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Monet kärsivät mielenterveysongelmista, ja nepalilaisten uutisten mukaan yli 2 000 ihmistä on tehnyt itsemurhan koronaepidemian aikana. Työttömyys on kasvussa, ja monet ovat menettäneet päivittäisen ravinnon.

Aika on ollut hyvin haastavaa myös työntekijöille Nepalissa.

– Elämme kuin avoimessa vankilassa ja kaipaamme tapaamisia ihmisten kanssa. Pidämme yllä kontaktejamme vain sähköisesti ja puhelimen välityksellä. Keskittyminen on vaikeaa, ja koko tilanteen käsittäminen on ollut hankalaa.

Vieläkään osa nepalilaisista ei ota tilannetta vakavasti.

– Tilanteeseen väsyy helposti, mutta luotamme Jumalaan. Tänä vaikeana aikana hän on lisännyt rukousta, Raamatun lukua ja median uudenlaista hyödyntämistä.

– Toivomme, että poikkeustilat päättyisivät ja koko korona loppuisi. Rukoilemme, että Jumala koskettaisi armollaan koko maailmaa ja vapauttaisi meidät pandemian kourista, toteavat Nepalin työntekijät.

Etiopia säästyi pahimmalta

Asiantuntijat odottivat heinäsirkkaparvien saapuvan Etiopiaan heinäkuussa, mikä olisi vaarantanut elintärkeät viljelmät. Heinäkuussa Kylväjän työntekijä Daniel Tegene pyysi rukousta Etiopian puolesta. Heinäsirkkatilanne ei lopulta muodostunut Etiopiassa niin pahaksi kuin aluksi pelättiin. Sirkkoja vastaan taisteltiin tuhoamalla niiden toukkia erityisesti Etiopian pohjois- ja itäosissa. Myös etelästä Kenian puolelta raportoitiin parvien liikkeistä.– Tällä hetkellä heinäsirkkaparvia on havaittu Etiopian itäisten osien lähettyvillä, muun muassa Djiboutin rajalla. Lukuisia parvia on vaeltanut maahan myös Jemenin puolelta, Tegene kertoo.

Etiopiassa on koettu epätavallisen sateinen jakso, mikä on mahdollistanut maanviljelyksen lisäämistä. Toisaalta joillain alueilla sateet nostattivat tulvia, minkä vuoksi monet joutuvat asumaan ilman suojaa ja kunnollista ruokaa.

– Pelkona on, että runsaat sateet lisäävät viljavan maan kasvua niin, että heinäsirkat saavat siitä oivan lisääntymis- ja kasvualustan syys-lokakuussa.

Etiopia reagoi koronaan ripeästi. Ensimmäinen tautitapaus kirjattiin maaliskuun puolivälissä, ja hallitus julisti hätätilan jo huhtikuun alussa. Etiopian suurimmissa kaupungeissa varotoimia noudatetaan vielä hyvin, mutta muualla eletään sen sijaan huolettomammin, lähes normaalisti.

– Suojausvälineistä on puutetta ja testaaminen on hidasta. Pätevää henkilökuntaa ei ole riittävästi, eikä tarvittavia resursseja heidän tukemisekseen taudin eturintamassa, Tegene toteaa.

Muun muassa käynnissä olevat maatalouden koulutusprojektit peruutettiin koronan takia. Lisäksi rahoittajat vaativat 25 prosentin leikkausta budjetista. Tämä vaikeutti normaalien toimintojen hoitamista.

– Hedelmäpuiden ja varjostukseen käytettävien puiden siemeniä pystyttiin onneksi jakamaan. Valitettavasti hostellitoiminta ja naisten lukutaito-ohjelma lopetettiin kesän ajaksi. Toiveissa on, että ne käynnistyvät syyskuun loppuun mennessä.

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Kirkko nousee vauhdilla Ulan-Udessa

Ulan-Uden kirkonrakennushanke on edennyt kohtalaisen hyvin huolimatta siitä, että töiden aloitus viivästyi koronarajoitusten vuoksi ja koko kesän ajan satoi runsaasti.

Elokuun lopussa katettiin ensimmäinen kerros, ja nyt valmistellaan toisen kerroksen pylväiden betonointia. Kun kannatinrakenteet saadaan lujitettua, voidaan siirtyä kattotuolien asentamiseen. Urakoitsijan mukaan se voi tapahtua lokakuun aikana. Rakennustyöt etenevät nyt vauhdilla, että ehditään saada rakennus katon alle ennen talvipakkasia, jotka alkavat yleensä loka-marraskuun vaihteessa.

Rakennustöiden tekninen valvoja Marina Lubsanova on tyytyväinen töiden etenemiseen: “Kaikki on mennyt suunnitellun aikataulun mukaan. Nyt näyttää siltä, että harjakaiset voidaan pitää lokakuussa. Iloitsen siitä, että piispa Laptev on tulossa käymään, ellei sitten koronavirus estä hänen matkaansa tänne.”

Rakennustyömaata vartioi yövahdin apuna innokas vahtikoira Linda. Sisällä vartijan mökissä Dasha-kissa pitää hiiret loitolla. Seurakuntalaiset tuovat näille “rakennustyöläisille” luita ja muuta sopivaa syötävää.

Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta rukoilee joka sunnuntain jumalanpalveluksessa urakoitsijan ja rakennustyömiesten sekä koko hankkeen puolesta. Hiljaisena toiveena on joulujumalanpalvelus uudessa rakennuksessa.

Voit tukea Ulan-Uden ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamista osallistumalla keräykseen ja rukoilemalla hankkeen puolesta.

Kuva: Jelena Abramova

Morian pakolaisleiri tuhoutui tulipalossa

Kreikan Lesvoksen saarelle julistettiin hätätila Morian pakolaisleirin tuhouduttua tulipalossa 9. syyskuuta. Noin 3000 ihmiselle tarkoitetulla leirillä eli 13 000 ihmistä, ja he pakenivat kohti läheisiä vuoria tai kaupunkeja.

Pakolaisleirillä toimiva Euro Relief tiedotti Facebook-sivullaan, että Moriassa sijainneet asumisyksiköt ja toimistot tuhoutuivat.

”Meillä ei ole tiedossa kuolonuhreja, mikä on todellinen ihme, kun ottaa huomioon, kuinka mahdotonta on evakuoida kokonainen, täyteen ahdettu, pakolaisleiri.”

Palo ajoi tuhannet pakolaiset ja maahanmuuttajat kaduille.

”Yhdessä muiden avustusjärjestöjen kanssa arvioimme heidän tarpeitaan ja koetamme helpottaa heidän kärsimystään. Osa vapaaehtoisistamme jakaa ruoka-avustusta ja muuta välitöntä apua leiriin jääneille”, Euro Relief tiedotti.

Lähetysyhdistys Kylväjä toimii Kreikassa pakolaisten parissa. Itsekin pakolaistyötä tehnyt lähetysjohtaja Taneli Skyttä on seurannut tiiviisti tilanteen kehittymistä.

– Viranomaiset ja kristilliset toimijat tarvitsevat nyt suurta viisautta, miten toimia. Olemme saaneet Kreikasta selkeän pyynnön rukoilla auttamistyön puolesta, mitä vaikeuttaa koronatilanne ja sen aiheuttamat rajoitteet.

Saarella asuva Kylväjän tukema työntekijäperhe on jo pienimuotoisesti voinut tukea pakolaisia uudessa, entistä vaikeammassa tilanteessa.

– Heillä itsellään on pakolaistausta, mikä auttaa heitä rinnalla kulkemisessa, Skyttä toteaa.

Tuhoutuneen Morian pakolaisleirin tulevaisuus on auki. Pian tulipalon jälkeen saarelle rakennettiin pienempi leiri, mutta se ei riitä vastaamaan tarpeeseen.

– Nyt on rukoiltava järjestelyä, joka on kaikille osapuolille hyvä ja turvallinen. Olemme aktiivisesti yhteydessä yhteistyökumppaniimme kuullaksemme, mitä apua voimme tarjota rukouksen lisäksi, Skyttä jatkaa.

Töissä Morian pakolaisleirillä

Kylväjän lähetti Minna Aro ehti työskennellä Morian pakolaisleirillä vain viikkoja ennen leirin tuhoutumista. Euro Relief -järjestön vapaaehtoistyöntekijänä toiminut Aro sai kohdata monia perheitä farsin- ja englanninkielen, internetin, sekä viittomisen avulla kommunikoiden.

– Vaikka ihmisiä oli joka puolella, leiri oli tavallaan toimiva. Ihmiset olivat yleensä ahdistuksistaan huolimatta ystävällisiä.

Aron mukaan leirillä oli parempi elää kuin Ateenassa kodittomana.

– Leirillä ihmisillä oli paikka, jossa nukkua ja säilyttää tavaroita. Siellä oli mahdollisuus päästä suihkuun ja vessaan sekä vesipisteitä, joissa voi pestä vaatteita, lapsia ja hampaita.

– Mielestäni kaikkein surkeimmassa asemassa olivat ne, jotka asuivat teltoissa. Kesäsin ne olivat kuumia ja talvella kylmiä. Kun piha muuttui mudaksi, se teki teltassa asumisen hankalaksi, Aro kuvaa.

Yöllä leiri muuttui pelottavaksi. Huumeet, viina, tappelut, seksuaalirikokset ja ryöstöt olivat leirillä jokaöisiä.

– Ryöstelijät saattoivat tunkeutua veitsellä seinän läpi hökkeleihin ja vaatia kännyköitä sekä rahoja vahingoittaen usein ihmisiä, Aro kertoo.

Naiset kokivat leirillä usein turvattomuutta. Leirin tuhouduttua kadulle joutuneiden pakolaisten turvallisuus on entistäkin uhatumpana.

Tukikeräys hipoo ennätystä

Loppukeväästä käynnistetty Ystävää tukien -keräys on tuottanut syyskuun puoliväliin mennessä jo 65 420 euroa. Se on viime vuosina toteutettujen keräyskampanjoiden toiseksi paras tulos, vaikka keräysaikaa on vielä jäljellä. Keräyksen tuotto jaetaan Kreikan pakolaisten ruoka-apuun, Bangladeshissa toimivan LAMB:n sairaalan tukemiseen sekä Israelissa Caspari-keskukselle toiminnan jatkumisen varmistamiseksi.
– Keräys päätettiin järjestää, kun kuulimme yhteistyökumppaneidemme talousvaikeuksista, jotka syntyivät keväällä koronatilanteen vuoksi, lähetysjohtaja Taneli Skyttä kertoo.

Talousjohtaja Petri Javanainen iloitsee, että lahjoitukset ovat jakautuneet suhteellisen tasaisesti.

– Kaikille kumppaneille on touko–heinäkuun aikana lähetetty vähintään yksi avustuserä. Syksyn aikana maksetaan eri kohteisiin kertyneiden summien mukaisesti lisäeriä.
Talousvaikeuksiin joutuneille kumppaneille keräyksen kautta saatu tuki on ollut merkittävää.
– On kuin olisin jo kertaalleen menettänyt jotakin tärkeää ja sitten kuitenkin saanut sen takaisin, Elisabeth E. Levy, Caspari-keskusken toiminnanjohtaja kuvaa.
Messiaanisia seurakuntia palvelevan Caspari-keskuksen rahoitus perustuu lahjoitusvaroihin.
– Koronapandemian seurauksena Norjan Israel-lähetys joutui leikkaamaan meiltä tukensa. En ollut varma voisimmeko ylläpitää toimistoa tai maksaa palkkaa paikallisille työntekijöillemme. Rukoilimme keskuksessa päivittäin tilanteen puolesta tietämättä, mistä apu voisi tulla. Jumala vastasi huutoomme: ennen Caspari-keskuksen hallituksen kriisikokousta saimme muutamalta kumppaniltamme lupauksen taloudellisesta hätäavusta – juuri viime hetkellä.
Ystävää tukien -keräys jatkuu lokakuun loppuun saakka. Kylväjä vähentää bruttotuotosta ainoastaan ulkoiset keräyskulut, muutoin tuotto tilitetään kumppaneille.

Henki ei kulje, jos seurakunnat eivät elä maailmanlähetystä

Henki ei kulje, jos seurakunnat eivät elä maailmanlähetystä

Lähetystyö voi olla muutakin kuin lähetin kuva seurakunnan seinällä. Kylväjän webinaari innosti uudet yhteisöt ja järjestöt rukoukseen ja yhteistyöhön.

–  Lähetys ei voi olla erillinen osa seurakuntatyöstä, vaan se on kaiken perusta, sisäänrakennettu osa. Meillä täytyy olla itseä suurempi näky, Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen yhteisöinspiraattori Johanna Sandberg sanoi Lähetysyhdistys Kylväjän Areopagos-webinaarissa perjantaina.

Uudet yhteisöt lähetysinnon uudistajana -teema pysäytti tarkastelemaan seurakuntien ja uusien yhteisöjen suhdetta maailmanlähetykseen.

–  Kristuksen ja sanoman hänestä pitää olla keskellä kaikessa yhteisöllisyydessä, jotta maailmanlähetys voisi mennä eteenpäin. Lähetyskäsky on monikossa. Kukaan ei voi yksin tehdä maailmanlähetystä, vaan siinä ollaan yhdessä. Lähetyskäsky lähtee liikkeelle läheltä ja kasvaa siitä maan ääriin saakka, Sleyn Luther-kirkon vetäjät Martti ja Soili Haverinen totesivat.

Mutta onko lähetystyö relevantti vaihtoehto nuorelle aikuiselle, joka miettii mihin elämänsä sijoittaisi? Lahden Kohtaamispaikka-yhteisön toiminnanjohtaja Mika Falk kysyi:

–  Näyttäytyykö lähetystyö houkuttelevana oman alansa ammattilaiselle, jos hän ei ole hengellisen työn tekijä? Kuuleko hän, että hänenlaisiaan tarvitaan lähetystyössä?

Turun Mikaelinseurakunnan nuortenaikuisten yhteisön pappi Matti Hernesaho kertoi seurakunnan missionaarisuudesta. Viime vuonna tehdyssä organisaatiouudistuksessa puolet seurakunnan työntekijöistä erotettiin tavoittavaan ja seurakuntalaisia varustavaan työhön.

–  Ihmisten on ensin ymmärrettävä mitä on elää lähetettynä, kokea se Turussa tai Lahdessa. Se madaltaa kynnystä lähteä joskus pidemmälle.

Hernesaho muistutti, että missionaarisuuden löytyminen seurakunnan ytimeen on mahdollista muuallakin.

–  Älkää järjestäkö toimintaa toiminnan vuoksi, vaan pitäkää missionaarisuus kaikessa mukana. Meidän kuoromme konserttiin pääsi vain ensimmäiset 1250 sisälle, ja osa jäi ulos. Konsertit ovat aina evankelioivia, hän kertoi.

Kun lähetetyn identiteetti kasvaa, ei erotella enää lähtijöitä ja lähettäjiä, vaan kysytään: mihin sinut on lähetetty.

Webinaarissa kuultiin myös tilannekuvia, jotka herättelivät muutokseen:

–  Yhteisöllämme pitäisi olla sellainen mielenlaatu, että osa meistä lähtee lähetystyöhön, mutta hän ei jää yksin. Nyt tilanne on se, että lähetti on vain kuva seurakunnan seinällä, Missio Europen työntekijä Seppo Niemeläinen

Keskusteluissa nousi esiin halu vahvempaan yhteydenpitoon yhteisön ja lähetin välille. Lahden Kohtaamispaikassa jokaiseen jumalanpalvelukseen pyritään saamaan parin minuutin pituinen video tuoreista kuulumisista ja rukousaihe, jonka puolesta yhteisö rukoilee.

Mutta lähettämiseen liittyy myös luopumisen tuskaa. On kipeää päästää irti yhteisössä tärkeistä ihmisistä ja luovuttaa heidät Valtakunnan työhön kauas.

–  On hälyttävää, että lähetystyö on laskusuunnassa seurakunnissa. Entä jos määrittelisimme yhteisön sillä, että se lähettää? Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja lähettää, mietti Vuosaaren yhteisön Petrus Ahonen.

Alusta asti on ollut kaikki pelissä ja nyt on saatava koko seurakunta mukaan pelaamaan. Samalla se on kutsu erilaisuuden sietämiseen.

–  Voi olla vaikeaa olla tekemisissä keskeneräisten asioiden kanssa. Tässä on jokaisella kasvun paikka: meidän pitää opetella tunnustamaan toisen hengellisen kokemuksen aitous, vaikka se itselle tuntuisi vieraalta, Tampereen hiippakunnan asiantuntija Timo Frilander

–  Tärkeitä kohtaamisia on kaksi: ihmisten ja iankaikkisuuden kohtaaminen. Meidät on lähetetty nimenomaan kohtaamaan ihmisiä. Iankaikkisuuden kohtaamisen kysymys tulee esiin kaikissa maailmanuskonnoissa: mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Tästä kumpuaa yhteisöjen lähetysnäky, sillä kaikki haluavat vastauksen siihen. Lähetysnäyn perustana on toivo siitä, että voidaan kohdata kuoleman ongelma toivosta käsin. Jeesuksessa ei ole pelkoa vaan jotain pysyvää. Siihen voimme antaa vastauksen, totesi Japanin-lähettinä työskennellyt Arto Hukari.

– Olemmeko valmiita siihen, että Jumalan tuuli alkaa puhaltaa ja tyhjentää katsomoita? Jumalan kansa tarvitsee uuden reseptin. Tarvitsemme viipyileviä valmentajia ja johtajia, joilla ei ole kiire pois ystävän luota ja seurakunnallisia työvoimatoimistoja, joissa etsitään ihmisen lahjoja vastaava tehtävä. Jumalan suuresta näystä on puhuttava ja valtuutettava ihmiset tehtävään. Meidän on myös opetettava kärsivällisesti armosta ja Jumalan rakkaudesta, sillä siitä kasvaa terve identiteetti, Seppo Niemeläinen summasi.

Seuraava Areopagos – lähetysnäyttämö keskittyy Kristuksen kaltaisuuteen. 6.–7.marraskuuta järjestettävä tapahtuma pyritään toteuttamaan paikan päällä Turussa Mikaelinkirkossa ja webinaarina.

Uudet yhteisöt lähetysinnostuksen uudistajia?

Paikallisseurakuntien rinnalle on syntynyt viime vuosina uusia kristillisiä yhteisöjä kuin sieniä sateella ja monin paikoin voidaan puhua yhteisöinnostuksesta. Lähetysyhdistys Kylväjässä havahduttiin näiden yhteisöjen potentiaaliin maailmanlähetyksessä ja pysähdyttiin miettimään, voisivatko kristilliset yhteisöt olla lähetysinnon uudistajina maassamme.

– Miten maailmanlähetyksen näky yhteisössä syntyy ja elää? Entä kuinka yksilö voi toteuttaa lähetyskutsumusta yhteisössään ja miten siitä voi kasvaa koko yhteisöä innoittava vaikutus, pohtii Kylväjän kehittämispäällikkö Hanna Räsänen.

Muun muassa näiden missionaaristen yhteisöjen isojen kysymysten äärelle pysähdytään 4.–5. syyskuuta Areopagos – Lähetysnäyttämö -tapahtumassa. Vuorovaikutteinen ja keskusteleva webinaari mahdollistaa oppimisen puolin ja toisin.

Tapahtumassa verkko-osallistujien ajatukset ja studiokeskustelut elävät rinnakkain jopa aikaisempia webinaareja enemmän. Yhdessä etsitään vastausta siihen, miten lähetysjärjestö voi tukea yhteisön ja paikallisseurakunnan omistajuutta lähetystehtävän toteuttamisessa. Entä mikä tulisi olla järjestön ja mikä yhteisön ja paikallisseurakunnan rooli?

Ja tuoreita vastauksiakin varmasti löydetään, sillä webinaarissa kuullaan ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta yhteisöistä sekä lähetyksestä. Samalla he ovat päteviä alansa asiantuntijoita.

Mukana ohjelmassa ovat muun muassa Norjan luterilaisen lähetysliiton lähetysjohtaja Øyvind Åsland, yhteisöinspiraattori Johanna Sandberg, Uusi Verso -yhteisö, Seppo Niemeläinen Missio Europesta, Jyväskylän KohtaamisPaikan vetäjät Tiina ja Mika Kilkki, Punavuoren Luther-kirkon vetäjät Soili ja Martti Haverinen, Lahden Kohtaamispaikan toiminnanjohtaja Mika Falk, OPKO:n opiskelijatyöntekijä Nooa Saari, Tampereen hiippakunnan asiantuntija Timo Frilander, lähetysteologi Jukka Norvanto ja lähetysjohtaja Taneli Skyttä.

– Yhdessä tutkimme, mikä siunaus on kätkettynä siihen, että yhteisö laittaa itsensä likoon maailmalähetyksen areenalla. Kysymme myös, mitä yhteisölle tapahtuu ilman tätä ulottuvuutta, Räsänen kertoo innostuneena.

Missionaariset yhteisöt – Areopagos – lähetysnäyttämö -tapahtuma on ilmainen, mutta siihen on ilmoittauduttava etukäteen, 31.8. mennessä.

Tutustu ohjemaan ja ilmoittaudu mukaan klikkaamalla alla olevaa banneria.

 

Kuva Pixabay.

Neljä uutta hanketta saa Ulkoministeriön hankerahoitusta

Lähetysyhdistys Kylväjän hankkeet saivat potista neljänneksi suurimman siivun. Ulkoministeriö myönsi yhteensä 25 miljoonaa euroa hanketukea vuosille 2021–2024 suomalaisten
kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön kehitysmaissa. Kylväjä haki rahoitusta viidelle hankkeelle, ja sai rahoituksen neljälle hankkeelle. Niistä kaksi toteutetaan Mongoliassa ja kaksi Bangladeshissa. Euromääräisesti vertailtuna Kylväjä sai tukea neljänneksi eniten, 2 086 576 euroa.

Maaliskuun lopussa päättyneellä hakukierroksella Ulkoministeriö vastaanotti 115 hakemusta 65 järjestöltä. Kaikkiaan 36 järjestöä sai hanketukea 62 hankkeeseen 28 eri maahan. Hanketukea myönnettiin suomalaisille pienille ja keskisuurille järjestöille hankkeisiin, jotka toteutetaan yhdessä paikallisten kumppanien kanssa.

– Järjestöjen kumppanuudet paikallisten toimijoiden kanssa vahvistavat globaalia vastuunkantoa ja edesauttavat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari kertoo.

Tällä hakukierroksella Ulkonimisteriö kohdensi tukea erityisesti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien vahvistamiseen sekä koulutuksen, toimivan yhteiskunnan ja demokratian edistämiseen. Kylväjän uudet hankkeet rakentuvat molemmissa maissa paikallisen kumppanuusjärjestön kanssa koetulle pitkäaikaiselle yhteistyölle.

– Mongoliassa hankkeet tukevat vammaisten naisten aktiivista kansalaisuutta. Bangladeshissa käynnistyvä hanke tukee nuorten ja vammaisten naisten lisääntymisterveyttä, Kylväjän johtava hankekoordinaattori Eeva kertoo.

Tarvetta riittää, sillä Bangladeshissa peräti 59 prosenttia naisista avioituu alle 18-vuotiaina. Lisäksi naiset kokevat häirintää ja sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Hankeen tavoitteena onkin auttaa naisia löytämään oma ääni ja oivaltaa omat oikeudet.

– Nainenkin voi opiskella ja käydä töissä ilman pelkoa väkivallasta tai häirinnästä. Toivon pilkahduksia syntyy, kun hankkeen työntekijät ja siihen osallistuvat löytävät unelmansa ja ottavat pieniä askelia niitä kohti, Eeva toteaa.

Kuva: Jussi Valkeajoki