Kuva: Pixabay.com.

Kylväjä lähtee mukaan kirkkokunnat yhdistävään Legacy Project -liikkeeseen toteuttamalla ensi kesänä kolme missiomatkaa.

Muutama vuosi sitten lähetystyöntekijäksi Youth With A Mission -järjestön kautta suuntautuva Henri Hermunen koki, että Jumala kutsuu häntä laittamaan itsensä likoon, jotta nuori sukupolvi ottaisi paikkansa lähetystyössä. Hän näki, että maallamme on vahva historia lähetystyössä ja nuoret voivat ammentaa tuosta hienosta perinnöstä, mutta aika ja tavat ovat muuttuneet. Näin syntyi unelma eri kirkkokuntia, järjestöjä ja yhteisöjä yhdistävästä nuorten liikkeestä ja käynnistyi The Legacy Project (perintöprojekti).

Kuva seurakunnan ensimmäisistä kokoontumisista vuodelta 2000. Kuva: Pentti Marttila.

Mongolian pääkaupungissa Ulaanbaatarissa toimiva luterilainen Säin medee -seurakunta vietti tänä vuonna 20-vuotissyntymäpäiviä. Seurakunnan pastorina nykyään toimiva Säinaa oli ensimmäisiä kastekouluun osallistuvia, kun Pentti ja Marja-Kaarina Marttila käynnistivät seurakunnan perustamistyön vuonna 2000.

– Kokoonnuimme autokoulun tiloissa, ja seinillä roikkui liikennemerkkejä. Viereisessä toimistotilassa oli shamaanin vastaanotto, Pentti Marttila muistelee.

Sunnuntaikokouksien saarnat toimivat kasteopetuksena, sillä tuolloin kokouksiin osallistuvista vain yksi oli kastettu.

Aiemmin Marttilat olivat toimineet norjalaisten lähettien rinnalla Ulaanbaatarissa raamattupiirin vetäjinä vuodesta 1997 lähtien. Vuosituhannen vaihteessa norjalaiset ehdottivat Marttiloille, että he perustaisivat miljoonakaupungin toiselle laidalle seurakunnan, ja näin Säin medee -seurakunta sai alkunsa.

Pääsiäisenä vuonna 2000 Säin medee -seurakunnassa kastettiin ensimmäiset jäsenet. Sittemmin seurakunnan jäseneksi on kastettu kaikkiaan noin kaksisataa ihmistä. Aktiivisesti jumalanpalveluksiin ja seurakunnan toimintaan osallistuu nykyään 40–50 henkilöä.

– Se on tyypillinen kaupunkiseurakunta. Ihmiset muuttavat kaupungin sisällä, vaihtavat seurakuntaa ja mongolialaisia muuttaa myös paljon ulkomaille.

Pentti Marttila vihki Säinaan pappisdiakoniksi vuonna 2004.

– Työ on ollut hyvin inhimillistä, mutta Jumala on toiminut vaikeuksienkin keskellä, Marttila painottaa.

Mongolian luterilainen kirkko perustettiin uskonpuhdistuksen juhlavuonna 2017. Oma kansallinen kirkko mahdollistaa omien työntekijöiden kouluttamisen, uusien alueiden tavoitteellisen evankelioimisen ja paikallisseurakuntia yhteen kokoavat suuremmat tapahtumat.

Minna Maria Lenfeldova esiintyy Pikku Kylväjän keskushahmona. Ensi vuonna ohjelmaformaatti nivotaan kristillisiin juhlapyhiin. Ohjelmien kautta evankeliumin ja kristillisen perinteen iloa voi hyödyntää kodeissa, kerhoissa ja kouluissa. KUVA: Jussi Valkeajoki.

Pikku Kylväjän ensimmäiset jaksot ihastuttivat kesällä Lähetyksen kesäpäivien katselijoita. Adventin myötä taas uudet jaksot johdattavat katsojat jouluun joka sunnuntai.
Vuodesta 2016 alkaen Kylväjän yhteydessä on kehittynyt nukketeatteritoimintaa. Eri puolilta Suomea olevista vapaaehtoisista ja työntekijöistä oli muodostunut nukketeatteritiimi ja viime keväänä valmisteltiin uutta esitystä Bangladeshista. Korona kuitenkin katkaisi suunnitelmat ja jo sovittuja vierailuja seurakuntiin täytyi perua.

Oululainen Maria Visuri otti yhteyttä Kylväjän toimistoon ja toivoi lapsille ja perheille hyvää ja verkossa saavutettavaa raamattuopetusta.

– Itse mietin, miten hienot nukkemme pääsisivät jatkamaan työtään. Kylväjän kehittämispäällikkö Juri Veikkola sai idean Pikku Kylväjästä, Pikku Kakkosta mukailevasta ohjelmaformaatista, kumppanuus- ja verkostojohtaja Hanna Räsänen taustoittaa.
– Toimintavalmis tiimimme syttyi ideasta heti. Lähdimme rohkeasti toteuttamaan Pikku Kylväjän pilottia, ja ensimmäiset jaksot nähtiin Lähetyksen kesäpäivillä. Saimme ohjelman synnyttämiseen apua myös näyttämötaiteen ammattilaisilta.
Jatkoa keväälle on jo on seurannut, ja nyt lasten kanssa voi valmistautua jouluun katsoen Pikku Kylväjää. Uusi jakso julkaistaan adventtisunnuntaisin Kylväjän YouTube-kanavalla.
– Ensi vuonna nivomme Pikku Kylväjän kristillisiin juhlapyhiin ja tuomme niiden kautta kristillisen sanoman ja perinteen iloa koteihin, kerhoihin ja kouluihin. Järjestämme myös lokakuussa Areopagos-tapahtuman lasten ja perheiden lähetyskasvatuksen teemalla, Räsänen kertoo.
Ensi vuoden alussa Pikku Kylväjän keskushahmona esiintyvä Minna Maria Lenfeldova aloittaa Kylväjässä osa-aikaisena verkostotyöntekijänä. Hänen tehtävänään on johtaa Pikku Kylväjän ja Menox maailmalle -nukketeatterin kehittämis- ja toteutustyötä sekä kehittää Kylväjän vastuukantajaverkoston toimintaa.
– Lasten ja perheiden kristillisen identiteetin vahvistamiselle on valtava tarve. Siksi perustimme lähettäjärenkaan Menox maailmalle – Lasten ja perheiden lähetyskasvatus. Nyt kutsumme rinnallemme tukijoita rukoilemaan, toimimaan ja tukemaan työtämme taloudellisesti ja verkostoidumme muiden toimijoiden kanssa.

Itä-Aasiassa kaikki on suurta: miljoonakaupungit, väkimäärä ja kirkko, joka kasvaa kohisten. Suomalaiset lähetit ovat palvelleet kasvavia seurakuntia pitkäjänteisesti kouluttaen työntekijöitä. Sille onkin valtava tarve.

–  Tuon alueen kristillisyydessä on niin paljon energiaa ja antautuneisuutta. Seurakuntien resurssit kasvavat koko ajan, ja ajattelen, että itäaasialaisilla kristityillä voi olla merkittävä vaikutus myös globaalisti, pohtii suomalainen kouluttaja.

Itä-Aasiassa kristityt suhtautuvat Raamattuun vakavasti; se on tärkeä auktoriteetti. Seurakuntalaiset ovat usein aktiivisia evankelistoja omassa arjessaan, ja näin sanoma leviää.

– Koulutettuja työntekijöitä ei ole tällä hetkellä riittävästi, ja koulutuksen tarve on valtava, hän jatkaa.

Suomalaiset työntekijät ovatkin palvelleet alueella pitkäjänteisesti kouluttaen kasvavalle kirkolle uusia työntekijöitä. Tätä moninkertaistavaa työtä tehdään niin teologisissa seminaareissa kuin yliopistoissa. Teologisista seminaareista valmistuneista maistereista tulee seminaarien ja raamattukoulujen opettajia, myöhemmin myös kirkon johtajia.

–  Tuemme teologista koulutusta, sillä teologisen osaamisen parantamisella on suuri merkitys kasvavalle kirkolle. Oma kutsumukseni on teologisen tason nostaminen, suomalainen opettaja kuvaa.

Yliopistolla englanninkielenopettajana toimiva Kylväjän lähetti toimii kuin teltantekijänä työskennellyt Paavali luoden oman ammattinsa kautta suhteita ja kertoen ystävyyssuhteissaan Jeesuksesta.

–  Oppitunneilla keskitymme kieleen, mutta opetus tarjoaa myös mahdollisuuksia selittää sanojen kulttuurista taustaa. Olemme kertoneet oppilaillemme vaikkapa miksi joulua vietetään tai mitä kristityt ajattelevat pääsiäisestä.

Työalueella viranomaisvalvonta on tiukkaa.

Kuva: Pixapay

Markku Laakso avaa kotinsa oven. Tunnelma sisällä on rauhallinen ja kutsuva. Tänään puhutaan maailman tavoittamattomista kansoista, mutta jotta voi saavuttaa, pitää itse olla tavoitettu. Laakso tuli uskoon unen kautta.

– Lukiolaisena vuonna 1974 näin unen, jossa kävelin tietä pitkin. Oli yö ja näin valtavan valon ilmestyvän taivaalle. Valo aukesi ja sinne rullautui auki maailmankartta. Kuulin äänen: ”On tullut aika, jolloin minä erottelen vuohet lampaista.” Näin erivärisiä maita, minkä jälkeen kartta muuttui yksiväriseksi. Koin, että Jumala otti sen hallintaansa.

Tähän Laakso heräsi ja mietti, että jos tuo on totta, hän ei tuosta päivästä itse selviä.

Poikalyseossa oli aamuisin hartaus, minkä jälkeen monet jäivät norkoilemaan käytäville. Markku toivoi, että joku hänen luokkansa kolmesta uskovasta pojasta jäisi.

– Näin kävikin ja sanoin kaverille, että haluaisin jutella uskonasioista. Hän kutsui illalla varttikirkkoon. Siellä sain jutella pastorin kanssa. Hän johdatti minut uskoon.

Power Point -esityksestä se lähti

Nuorena kristittynä vantaalainen Markku Laakso vei evankeliumia rautaesiripun taakse ja nyt hän haastaa meidät strategiseen rukoukseen.

– Aktioissa tehtiin työtä esimerkiksi Englannin Birminghamissa pakistanilaisten maahanmuuttajien parissa.

Idäntyön keskiössä oli toisaalta vainottu seurakunta ja toisaalta evankeliumin vieminen sinne, missä sitä ei julisteta.

– Neuvostoliittoon suuntautuneen idäntyön kautta tuli itselleni alun perin ajatus saavuttamattomille kansoille evankelioinnista. Rautaesiripun takaa löytyvien monien kansojen joukossa oli myös suomensukuisia kansoja. Lähetyksessä itseäni kiinnosti aina globaali näkökulma.

Työuransa it- ja tietojärjestelmäalalla tehnyt Laakso alkoi eläkkeelle jäätyään kysellä, mitä tekisi kaikella vapautuneella ajalla.

– Tässä prosessissa koin kehotuksen työskennellä sen eteen, että saavuttamattomat kansat tavoitettaisiin. Kyselin rukouksessa, että mitä se käytännössä on ja sain sydämelleni varsin kummallisen viestin, että pitää tehdä Power Point -esitys.

Näin Laakso pääsi syventymään saavuttamattomien kansojen kysymyksiin. Alkoi syntyä Rukous2025 -kampanja.

Maailmassa on edelleen kansanryhmiä, joihin ei kuulu ainoatakaan kristittyä. Saavuttamattoman määritelmiä on kuitenkin useita. International Mission Board (IMB) pitää raja-arvona kahta prosenttia: mikäli kansasta on alle kaksi prosenttia evankelikaalikristittyjä, on kansa saavuttamaton. Kansainvälinen Joshua-projekti määrittelee kansan saavuttamattomaksi, mikäli siitä korkeintaan viisi prosenttia on kristittyjä tai kaksi prosenttia evankelikaaleja. Tällä ehdolla pyritään ottamaan huomioon nimikristittyjen ja uudestisyntyneiden välinen suhde.

– Tämän lisäksi puhutaan käsitteestä frontier (suom. rajaseutu). Rajaseutukansasta enintään 0,1 prosenttia on kristittyjä.

Saavuttamattomat Suomessa

Suuri osa tavoittamattomista kansoista on keskittynyt Intian niemimaalle. Tätä selittää monien kieliryhmien sekamelska sekä kastilaitos.

– Kieli ei ole ainoa este ihmisten tavoittamiselle Intiassa. Vaikka kaksi ihmistä puhuisivat samaa kieltä ja kuuluisivat samaan etniseen ryhmään, voi silti tulla eteen tilanteita, joissa ihmiset eivät voi olla tekemisissä, koska kuuluvat eri kastiin.

Laakson mukaan saavuttamattomia kansoja kohdatessa luottamuksellisen suhteen saavuttaminen on haasteista ensimmäinen.

– Lisäksi kysymys siitä, onko olemassa materiaalia kyseisen kansan kielellä, on keskeinen. Jos puhutaan suullisen perinteen kansoista, pitää pohtia, löytyykö jotakin audio-materiaalia.
Suurin este saavuttamattomien saavuttamisessa voivat kuitenkin olla kristityt itse.

– Meitä on paljon. Olemmeko itse heränneet esimerkiksi siihen, että Suomessakin on tavoittamattomia kansoja? Kuka opiskelee näiden kansojen kieliä, jotta heitä pystyisi tavoittamaan?

Viime vuosien maahanmuutto on lähettänyt monia Kristuksesta osattomia luoksemme.

– Meidän tehtävämme on julistaa heille evankeliumia, Laakso sanoo.

Kaikki lähtee kuitenkin rukouksesta, myös saavuttamattomien kansojen asiassa.

Rukous2025 -kampanja

Laakson mukaan pitkäjänteinen rukous on avain herätykseen.

– Harvoin kuulee herätyksestä, joka vain yhtäkkiä singahtaa jostakin. Taustalla on aina pitkäjänteistä rukoustyötä.

Tähän Laakso haluaa kutsua kaikkia Suomen kristittyjä Rukous2025 -kampanjan kautta. Kampanja julkaisee materiaalipaketin, jossa kutsutaan viiden vuoden ajaksi rukoilemaan maailman tavoittamattomien kansojen puolesta. Hyvin spesifitkin rukousaiheet on kerätty eri lähetysjärjestöiltä.

– On kampanjoita, joissa rukoillaan koko maailman puolesta. Koko kakkua ei tarvitse kerralla syödä. Toivon, että kampanjan kautta jokainen kristitty löytäisi itselleen sopivan palan, jossa voi olla uskollinen ja jota kantaa vuosia eteenpäin.

– Lue lisää ja tilaa rukousopas: rukous2025.fi

Nepalissa ihmiset alkavat väsyä koronan aiheuttamiin poikkeusoloihin. Syksyn aikana jännitteet ovat purkautuneet väkivaltaisuuksina ja ihmisiä on pidätetty. Kylväjän työntekijöiden asuinalueella on voimassa poikkeustila jo toisen kerran tänä vuonna. Lisäksi Nepalin hallitus on määrännyt alueellisia ulkonaliikkumiskieltoja.

Aluksi koronaan ei suhtauduttu vakavasti. Nepalin hallitus ilmoitti poikkeustilasta vasta maaliskuussa, kun tautitapauksia alkoi ilmaantua enemmän. Toimeentulon hankkiminen on koronan aikaan osoittautunut joillekin hyvin vaativaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Monet kärsivät mielenterveysongelmista, ja nepalilaisten uutisten mukaan yli 2 000 ihmistä on tehnyt itsemurhan koronaepidemian aikana. Työttömyys on kasvussa, ja monet ovat menettäneet päivittäisen ravinnon.

Aika on ollut hyvin haastavaa myös työntekijöille Nepalissa.

– Elämme kuin avoimessa vankilassa ja kaipaamme tapaamisia ihmisten kanssa. Pidämme yllä kontaktejamme vain sähköisesti ja puhelimen välityksellä. Keskittyminen on vaikeaa, ja koko tilanteen käsittäminen on ollut hankalaa.

Vieläkään osa nepalilaisista ei ota tilannetta vakavasti.

– Tilanteeseen väsyy helposti, mutta luotamme Jumalaan. Tänä vaikeana aikana hän on lisännyt rukousta, Raamatun lukua ja median uudenlaista hyödyntämistä.

– Toivomme, että poikkeustilat päättyisivät ja koko korona loppuisi. Rukoilemme, että Jumala koskettaisi armollaan koko maailmaa ja vapauttaisi meidät pandemian kourista, toteavat Nepalin työntekijät.

Asiantuntijat odottivat heinäsirkkaparvien saapuvan Etiopiaan heinäkuussa, mikä olisi vaarantanut elintärkeät viljelmät. Heinäkuussa Kylväjän työntekijä Daniel Tegene pyysi rukousta Etiopian puolesta. Heinäsirkkatilanne ei lopulta muodostunut Etiopiassa niin pahaksi kuin aluksi pelättiin. Sirkkoja vastaan taisteltiin tuhoamalla niiden toukkia erityisesti Etiopian pohjois- ja itäosissa. Myös etelästä Kenian puolelta raportoitiin parvien liikkeistä.– Tällä hetkellä heinäsirkkaparvia on havaittu Etiopian itäisten osien lähettyvillä, muun muassa Djiboutin rajalla. Lukuisia parvia on vaeltanut maahan myös Jemenin puolelta, Tegene kertoo.

Etiopiassa on koettu epätavallisen sateinen jakso, mikä on mahdollistanut maanviljelyksen lisäämistä. Toisaalta joillain alueilla sateet nostattivat tulvia, minkä vuoksi monet joutuvat asumaan ilman suojaa ja kunnollista ruokaa.

– Pelkona on, että runsaat sateet lisäävät viljavan maan kasvua niin, että heinäsirkat saavat siitä oivan lisääntymis- ja kasvualustan syys-lokakuussa.

Etiopia reagoi koronaan ripeästi. Ensimmäinen tautitapaus kirjattiin maaliskuun puolivälissä, ja hallitus julisti hätätilan jo huhtikuun alussa. Etiopian suurimmissa kaupungeissa varotoimia noudatetaan vielä hyvin, mutta muualla eletään sen sijaan huolettomammin, lähes normaalisti.

– Suojausvälineistä on puutetta ja testaaminen on hidasta. Pätevää henkilökuntaa ei ole riittävästi, eikä tarvittavia resursseja heidän tukemisekseen taudin eturintamassa, Tegene toteaa.

Muun muassa käynnissä olevat maatalouden koulutusprojektit peruutettiin koronan takia. Lisäksi rahoittajat vaativat 25 prosentin leikkausta budjetista. Tämä vaikeutti normaalien toimintojen hoitamista.

– Hedelmäpuiden ja varjostukseen käytettävien puiden siemeniä pystyttiin onneksi jakamaan. Valitettavasti hostellitoiminta ja naisten lukutaito-ohjelma lopetettiin kesän ajaksi. Toiveissa on, että ne käynnistyvät syyskuun loppuun mennessä.

Ulan-Uden kirkonrakennushanke on edennyt kohtalaisen hyvin huolimatta siitä, että töiden aloitus viivästyi koronarajoitusten vuoksi ja koko kesän ajan satoi runsaasti.

Elokuun lopussa katettiin ensimmäinen kerros, ja nyt valmistellaan toisen kerroksen pylväiden betonointia. Kun kannatinrakenteet saadaan lujitettua, voidaan siirtyä kattotuolien asentamiseen. Urakoitsijan mukaan se voi tapahtua lokakuun aikana. Rakennustyöt etenevät nyt vauhdilla, että ehditään saada rakennus katon alle ennen talvipakkasia, jotka alkavat yleensä loka-marraskuun vaihteessa.

Rakennustöiden tekninen valvoja Marina Lubsanova on tyytyväinen töiden etenemiseen: “Kaikki on mennyt suunnitellun aikataulun mukaan. Nyt näyttää siltä, että harjakaiset voidaan pitää lokakuussa. Iloitsen siitä, että piispa Laptev on tulossa käymään, ellei sitten koronavirus estä hänen matkaansa tänne.”

Rakennustyömaata vartioi yövahdin apuna innokas vahtikoira Linda. Sisällä vartijan mökissä Dasha-kissa pitää hiiret loitolla. Seurakuntalaiset tuovat näille “rakennustyöläisille” luita ja muuta sopivaa syötävää.

Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta rukoilee joka sunnuntain jumalanpalveluksessa urakoitsijan ja rakennustyömiesten sekä koko hankkeen puolesta. Hiljaisena toiveena on joulujumalanpalvelus uudessa rakennuksessa.

Voit tukea Ulan-Uden ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamista osallistumalla keräykseen ja rukoilemalla hankkeen puolesta.

Kuva: Jelena Abramova

Kreikan Lesvoksen saarelle julistettiin hätätila Morian pakolaisleirin tuhouduttua tulipalossa 9. syyskuuta. Noin 3000 ihmiselle tarkoitetulla leirillä eli 13 000 ihmistä, ja he pakenivat kohti läheisiä vuoria tai kaupunkeja.

Pakolaisleirillä toimiva Euro Relief tiedotti Facebook-sivullaan, että Moriassa sijainneet asumisyksiköt ja toimistot tuhoutuivat.

”Meillä ei ole tiedossa kuolonuhreja, mikä on todellinen ihme, kun ottaa huomioon, kuinka mahdotonta on evakuoida kokonainen, täyteen ahdettu, pakolaisleiri.”

Palo ajoi tuhannet pakolaiset ja maahanmuuttajat kaduille.

”Yhdessä muiden avustusjärjestöjen kanssa arvioimme heidän tarpeitaan ja koetamme helpottaa heidän kärsimystään. Osa vapaaehtoisistamme jakaa ruoka-avustusta ja muuta välitöntä apua leiriin jääneille”, Euro Relief tiedotti.

Lähetysyhdistys Kylväjä toimii Kreikassa pakolaisten parissa. Itsekin pakolaistyötä tehnyt lähetysjohtaja Taneli Skyttä on seurannut tiiviisti tilanteen kehittymistä.

– Viranomaiset ja kristilliset toimijat tarvitsevat nyt suurta viisautta, miten toimia. Olemme saaneet Kreikasta selkeän pyynnön rukoilla auttamistyön puolesta, mitä vaikeuttaa koronatilanne ja sen aiheuttamat rajoitteet.

Saarella asuva Kylväjän tukema työntekijäperhe on jo pienimuotoisesti voinut tukea pakolaisia uudessa, entistä vaikeammassa tilanteessa.

– Heillä itsellään on pakolaistausta, mikä auttaa heitä rinnalla kulkemisessa, Skyttä toteaa.

Tuhoutuneen Morian pakolaisleirin tulevaisuus on auki. Pian tulipalon jälkeen saarelle rakennettiin pienempi leiri, mutta se ei riitä vastaamaan tarpeeseen.

– Nyt on rukoiltava järjestelyä, joka on kaikille osapuolille hyvä ja turvallinen. Olemme aktiivisesti yhteydessä yhteistyökumppaniimme kuullaksemme, mitä apua voimme tarjota rukouksen lisäksi, Skyttä jatkaa.

Töissä Morian pakolaisleirillä

Kylväjän lähetti Minna Aro ehti työskennellä Morian pakolaisleirillä vain viikkoja ennen leirin tuhoutumista. Euro Relief -järjestön vapaaehtoistyöntekijänä toiminut Aro sai kohdata monia perheitä farsin- ja englanninkielen, internetin, sekä viittomisen avulla kommunikoiden.

– Vaikka ihmisiä oli joka puolella, leiri oli tavallaan toimiva. Ihmiset olivat yleensä ahdistuksistaan huolimatta ystävällisiä.

Aron mukaan leirillä oli parempi elää kuin Ateenassa kodittomana.

– Leirillä ihmisillä oli paikka, jossa nukkua ja säilyttää tavaroita. Siellä oli mahdollisuus päästä suihkuun ja vessaan sekä vesipisteitä, joissa voi pestä vaatteita, lapsia ja hampaita.

– Mielestäni kaikkein surkeimmassa asemassa olivat ne, jotka asuivat teltoissa. Kesäsin ne olivat kuumia ja talvella kylmiä. Kun piha muuttui mudaksi, se teki teltassa asumisen hankalaksi, Aro kuvaa.

Yöllä leiri muuttui pelottavaksi. Huumeet, viina, tappelut, seksuaalirikokset ja ryöstöt olivat leirillä jokaöisiä.

– Ryöstelijät saattoivat tunkeutua veitsellä seinän läpi hökkeleihin ja vaatia kännyköitä sekä rahoja vahingoittaen usein ihmisiä, Aro kertoo.

Naiset kokivat leirillä usein turvattomuutta. Leirin tuhouduttua kadulle joutuneiden pakolaisten turvallisuus on entistäkin uhatumpana.

Loppukeväästä käynnistetty Ystävää tukien -keräys on tuottanut syyskuun puoliväliin mennessä jo 65 420 euroa. Se on viime vuosina toteutettujen keräyskampanjoiden toiseksi paras tulos, vaikka keräysaikaa on vielä jäljellä. Keräyksen tuotto jaetaan Kreikan pakolaisten ruoka-apuun, Bangladeshissa toimivan LAMB:n sairaalan tukemiseen sekä Israelissa Caspari-keskukselle toiminnan jatkumisen varmistamiseksi.

– Keräys päätettiin järjestää, kun kuulimme yhteistyökumppaneidemme talousvaikeuksista, jotka syntyivät keväällä koronatilanteen vuoksi, lähetysjohtaja Taneli Skyttä kertoo.

Talousjohtaja Petri Javanainen iloitsee, että lahjoitukset ovat jakautuneet suhteellisen tasaisesti.