Uutiset

Kutsumus kirkastui lähetyskurssilla

– On etuoikeus tehdä töitä nuorten aikuisten kanssa, joilla on ennakkoluuloton halu vastata kutsuun ja viedä evankeliumia eteenpäin, lähetyskurssin vetäjä Pentti Marttila kuvaa.

Etäopettaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Tämän huomasi Kylväjän ulkomaantyönjohtaja Pentti Marttila maalis-huhtikuussa vetäessään Kylväjän lähetyskurssia. Maaliskuun toisella viikolla Suomen hallitus kehotti kansalaiset etätöihin ja kokoontumisia kehotettiin välttämään. Niinpä lähetyskurssillakin siirryttiin lennosta etäopetukseen.

– Oli hyvä, että olimme ehtineet tutustua kurssilaisten kanssa toisiimme ennen etäopetukseen siirtymistä, Marttila toteaa.

Opettajille muutos merkitsi ajatusjumppaa, sillä vuorovaikutus Teams-yhteyden kautta on erilaista kuin kasvokkain. Oli kehitettävä uusia työskentelytapoja ja opetusmateriaaleja oli tehtävä osittain uusiksi. Etäopetuksessa korostui monipuolisuuden vaatimus.

– Koulutuksen teemat säilyivät suunnitelman mukaisina, mutta niitä piti tiivistää. Opin rytmittämisen ja taukojen merkityksen etäopetuksessa, hän taustoittaa.

”Olipa elämämme menestystä tai eeppinen floppaus, Jeesus lupaa naulojen lävistämät kätensä”

”Olipa elämämme menestystä tai eeppinen floppaus, Jeesus lupaa naulojen lävistämät kätensä”

 

Lähetyksen kesäpäivien ohjelmakattaus 13. kesäkuuta oli monipuolinen. Päivässä nähtiin muun muassa riemastuttavat jaksot lasten Pikku Kylväjästä, valokuvanäyttely Etiopiasta, kirkkomusiikkia Olavinlinnasta ja luonnollisesti päivien pääteema oli lähetys.

Live-haastattelujen lisäksi webinaarina toteutetussa tapahtumassa nähtiin videoterveisiä useilta Lähetysyhdistys Kylväjän työalueilta ja kuultiin maailmaa mullistaneen koronakevään vaikutuksista.

”On aika vetää verkot ylös” – Kreikassa käynnistetään pakolaisten lähetyskoulutus

Kristittyjen pakolaisten verkostossa kyse ei ole pysähtyneestä, vaan liikkeellä olevasta pakolaisten ja maahanmuuttajien yhteisöstä. Isossa kuvassa on tarve vahvistaa heidän osaamistaan.

Luvut ovat pysäyttäviä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että parhaillaan 70,8 miljoonaa ihmistä elää pakolaisena. Se merkitsee sitä, että lähes 71 miljoonaa ihmistä on liikkeellä vasten tahtoaan. Heistä 41 miljoonaa elää maan sisäisinä pakolaisina, 26 miljoonaa pakolaisina ja 3,5 miljoonaa turvapaikanhakijoina.

Perjantaina 12. kesäkuuta toteutetussa webinaarissa Turvapaikkaa etsimässä – pakolaisuuden syvät vedet kuultiin pysäyttävien lukujen ja sydäntä raastavien kokemusten rinnalla huikaisevista mahdollisuuksista.

– Pakolaisuus ei ole häviämässä mihinkään, mutta pakolaisten keskuudessa on meneillään liike kuin ruohikkopalo, jonka Jumalan Henki on sytyttänyt, Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola

Lähetysyhdistys Kylväjä ja Evankelis-luterilainen Kansanlähetys ovat päättäneet pakolaistyön ohjelmayhteistyöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa asettumista palvelemaan ensimmäisen polven kristittyjä tarjoten osaamista, jota heillä ei vielä ole. Suunnitelmana onkin pitkäkestoinen prosessi, jossa pakolaiskristityiltä kysytään, mihin lähetysjärjestöjä tarvitaan.

– Yhteistyössä Kylväjän kanssa koordinoimme ja tuemme toisiamme siinä, että ne resurssit, joita Jumala on meille suonut, tulisivat mahdollisimman hyvin kristityn pakolaisverkoston tueksi ja kasvamiseksi. Etsimme tapoja kouluttaa pakolaiskristittyjä niin, että he löytävät paikkansa Jumalan valtakunnan työssä, ja kohdata ihmisiä niin, että he löytävät paikkansa siinä yhteiskunnassa ja kristillisessä seurakunnassa, johon he integroituvat, Peltola jatkoi.

Lähetysjärjestöjen yhteistyö on näkynyt jo Kreikassa, missä Kylväjä ja Kansanlähetys ovat työskennelleet vuosia. Koska kyseessä on liike, on uudistettava ajattelua ja toimintatapoja.

– Prosessi etenee heidän tahdissaan ja heidän ehdoillaan. Meidän on luotava vahvemmat suhteet näihin yhteisöihin, jotka usein syntyvät perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella. Sinne ei mennä takki auki tekemään yhteistyösopimuksia, vaan siellä edetään henkilökohtaisten kontaktien kautta, Teijo Peltola painotti.

Parhaillaan etsitään tapoja vastata pakolaiskristittyjen keskuudesta nousseeseen tarpeeseen saada lähetyskoulutusta. Monella on vahva missionaarinen näky.

– Yhteistyössä kreikkalaisen kumppanin kanssa etsimme tapoja rakentaa lähetyskoulutusta pakolaisille Kreikassa. Jo nyt olemme pilotoineet pakolaisperheen lähettämistä tavoittamaan toisia pakolaisia, Kylväjän lähetysjohtaja Taneli Skyttä

– Tämän ryhmän dynamiikka on sen suuntainen, että emme voi perinteisesti polkaista projektia käyntiin. Mutta teemme kaikkemme kootaksemme ihmisiä, osaamista ja resursseja verkostoissamme, jotta voimme olla lähettämässä uusia pakolaistaustaisia lähetystyöntekijöitä, Skyttä jatkoi.

Kuuntele Kylväjän teemapäivän ohjelmaa perjantaina Radio Deissä

Savonlinnan seurakunta ja Lähetysyhdistys Kylväjä toteuttavat Lähetyksen kesäpäivät 12.–13.6 otsikolla Syvään veteen. Ohjelmaa lähetetään sekä verkossa että Radio Dein taajuuksilla. Perjantain teemapäivä Radio Deissä koostuu keskusteluohjelmista ja raamattuopetuksista. Läpi kaiken ohjelman kulkee vahva toivon viesti. Se ei ole vain sanoja tai paremman toivomista, vaan lepoa ja varmuutta Jumalan huolenpidosta.

Teemapäivän ohjelma Radio Dein kanavalla alkaa perjantaina klo 9 suoralla aamulähetyksellä, jossa Hanna Räsänen Lähetysyhdistys Kylväjästä, työalueelle lähtöön valmistautuva Magnus Riska sekä Tero Tyni Savonlinnan seurakunnasta keskustelevat  kesäpäivien monipuolisesta kattauksesta ja Syvään veteen -teemasta.

Vahvaa raamattuopetusta kuullaan klo 10.35, 12.10 ja 18.05. Raamatun aarteita ovat jakamassa lähetysteologi Jukka Norvanto, Kylväjän aluekoordinaattori Katariina Leskelä ja Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Raamattuopetukset ovat myös jälkikäteen kuunneltavissa Kylväjän kotisivuilta.

Raamattuopetuksen lisäksi sukelletaan lähetystyön syvään päähän ja kuullaan laajasti eri lähetystyöntekijöitä. Lähetysjohtaja Taneli Skyttä keskustelee klo 15 Spiros Vampuolasin kanssa ajankohtaisesta pakolaistyöstä.

Kylväjän työ on pitkin päivää vahvasti esillä radiokanavalla lyhyinä tietoiskuina. Itä-Siperian kirkkohankkeesta kertoo Kylväjän lähetti Anitta Lepomaa, Bangladeshin liikkuvasta klinikasta Saara Bengtsson. Lisäksi saadaan maistiaisia Auvisen perheen lähtötunnelmista Japaniin, kehitysyhteistyöprojektista Etiopiassa, vainottujen kristittyjen tilanteesta sekä pakolaistyöstä.

Alun perin Savonlinnaan suunnitellut kesäpäivät laajenivat valtakunnallisesti verkkoon ja radioon, mikä tuo kesäpäivät yhä useammille lähetyksen ystäville lähemmäs osallistuttavaksi. Lähetyksen kesäpäivien suunnitteluryhmän puheenjohtaja kappalainen Tero Tyni Savonlinnan seurakunnasta toteaakin: ”Joskus pitää mennä kauas tullakseen lähelle.”

Tutustu kesäpäivien innostavaan ohjelmaan ja tule mukaan webinaariin sekä Radio Dein kanavalle: www.kylvaja.fi/lahetyksen-kesapaivat/ohjelma.

Ulkoministeriö aikaisti kehitysyhteistyö-hankkeiden hakua – Kylväjän hankkeet voimauttaisivat vammaisia ihmisiä

Ulkoministeriö aikaisti kehitysyhteistyö-hankkeiden hakua – Kylväjän hankkeet voimauttaisivat vammaisia ihmisiä

Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt maassa on jo kuusi erityiskoulua. Silti vielä on tietä raivattavana kaikkien aktiiviseen toimijuuteen yhteiskunnassa.

– Ulkoministeriön haku tuli auki tammikuussa ja hakuajan päättyminen aikaistui toukokuusta maaliskuulle. Tämä heitti isoja haasteita hankesuunnittelulle. Esimerkiksi Mongoliassa koronaviruksen torjuntatoimet vaikuttivat niin, ettei siellä voitukaan järjestää suuria kokoontumisia ideointia ja suunnittelua varten. Jäljellä oleva aika kävi todella lyhyeksi, mutta lopulta saimme hommat tehtyä. Teimme kovasti töitä, Kylväjän johtava hankekoordinaattori Eeva kertoo.

Tänä keväänä Lähetysyhdistys Kylväjässä valmisteltiin viisi uutta kehitysyhteistyön hankehakemusta. Bangladeshissa on suunnitteilla nuorten lisääntymisterveyshanke sekä sosioekonomisen osallistumisen vahvistamishanke ja Mongoliassa kuurojen kielellisen identiteetin voimaannuttamishanke sekä kansalaisjärjestöjen vahvistamishanke. Näiden lisäksi yksi hankehakemus tehtiin Keski-Aasiassa toteutettavasta hankkeesta. Vammaiskumppanuus ry oli tukemassa sekä Mongolian että Bangladeshin hankesuunnittelua. Haasteelliseksi hankehakemusten tekemisen teki tänä vuonna koronaviruspandemia ja aikaistettu hakuaikataulu.

Uusien hankkeiden ideoiminen, suunnitteleminen ja hakemusten kirjoittaminen vaatii valtavan määrän työtä ja aikaa ilman varmaa lupausta siitä, että työtä päästään koskaan aloittamaan tai että se tuottaa tulosta. Nyt hakemukset on jätetty, ja Kylväjän työntekijät sekä hankkeiden yhteistyökumppanit niin Suomessa kuin ulkomailla odottavat vastauksia hankkeiden mahdollisesta hyväksymisestä. Eeva on kuitenkin tyytyväinen prosessiin, kun ottaa huomioon tilanteen asettamat rajoitukset ja sen, ettei Mongolian työalueella ollut kevään aikana lähettejä.

– Huomasin, että paikallisissa työntekijöissä tapahtui paljon kasvua. Omistajuus työstä kasvoi, työntekijät oppivat ottamaan enemmän vastuuta ja olemaan aloitteellisia. Mongolian hanketyöstä kevään aikana vastannut pitkäaikainen työntekijämme, Oyuna on ollut korvaamaton liima, joka on pitänyt kaiken kasassa. Hän on tehnyt paljon töitä.

Suomen näkövinkkelistä kehitysyhteistyötä tarkastellaan usein suunnitelmien, raporttien, pöytäkirjojen, tulosten, videoiden ja kuvien näkökulmasta. Paikallisille työntekijöillemme hanketyö on kuitenkin ihmisten kohtaamista, suunnitelmien muuttamista todellisuudeksi ja ahkeroimista käytännön asioiden parissa. Yhteiskunnalliset ongelmat ja kehittämiskohteet ovat läsnä ja näkyvillä arjessa.

Mongolissa kuurojen yhteisön jäsenet olivat aktiivisesti mukana hankkeen suunnittelussa ja kirjoittamisessa. Mongolian Viittomakielen tulkkien järjestön (MASLI) presidentti Soyolmaa Lamjav kuvailee kuurojen henkilöiden tilannetta maassaan seuraavasti:

– Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt täällä on jo kuusi eri tavoin vammaisille erikoistunutta koulua. Mutta edelleen koko maassamme on vain kaksi päiväkotia lapsille, joilla on erityisiä tarpeita. Mongolian kansallisen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on voitu opiskella erityispedagogiikkaa vasta vuodesta 2017 lähtien. Siihen asti Mongoliassa ei oltu koulutettu erityisopettajia lainkaan. Kommunismin aikaan, ennen 1990 lukua erityisopettajat koulutettiin Neuvostoliitossa ja Unkarissa.

Työ vammaisten ja kuurojen henkilöiden oikeuksien toteutumisen puolesta on alkanut Mongoliassa 2000-luvulla. Vuodesta 2008 lähtien mongolialaiset vammaisjärjestöt vetosivat hallitukseen YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen (UNCRPD) puolesta, ja se ratifioitiin toukokuussa 2009. Hallitus on yrittänyt myös kehittää viittomakielen sanakirjoja. Mongoliassa ei kuitenkaan ole tehty viittomakielen kielellistä tutkimusta.

– Kuurojen henkilöiden työllistyminen on erittäin vaikeaa, Soyolmaa jatkaa. Heikoimmassa asemassa olevien tukemisella on merkittäviä ja näkyviä vaikutuksia, vaikka toimisimme maailmanlaajuisesta näkökulmasta pienessä mittakaavassa. Hanke keskittyy viittomakielen aseman vahvistamiseen: ihmisoikeuksien toteutumisen lisäksi meidän on samanaikaisesti kehitettävä koulutusta Mongolian viittomakielen tutkimuksen toteuttamiseksi, pääsyä julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä parannettava viittomakielen tulkkien saatavuutta. Mutta jo pienilläkin muutoksilla voimme saada aikaan elämää muuttavia vaikutuksia. Tämä viittomakielityö tulee olemaan perustavanlaatuinen kuurojen henkilöiden kielellisten ja ihmisoikeuksien kannalta.

– Olemme viime vuosina keskittyneet kuurojen naisten aseman parantamiseen kuurojen järjestöissä. Aiemmissa hankkeissa olemme voimaannuttaneet ja varustaneet kuurojen järjestöjen johtajia olemaan aktiivisia kuurojen henkilöiden asioiden ajamisessa yhteiskunnassa ja kuurojen naisten rohkaisemisessa kuurojen järjestöjen hallintoportaissa.

Vaikka parlamentti on vuonna 2016 hyväksynyt vammaisten perusoikeuksia koskevan lain, joka pohjautuu YK:n yleissopimukseen (UNCRPD), ei maassa ole voimassa tai käytössä olevia käytäntöjä tai lakeja, jotka ohjaisivat toimintamalleja sen mukaisesti. Tämä laki määräsi saavutettavan tiedon tarjoamisen kuuroille henkilöille, mutta ei ole olemassa toimintatapoja siitä, missä ja kenen toimesta viittomakielen tulkkeja koulutetaan, mikä järjestö kattaa kustannuskulut ja niin edelleen, Soyolmaa toteaa.

Jos voisimme järjestönä sekä kristittyinä olla muuttamassa paikallisia rakenteita tai pieniäkin epäkohtia, kaikki suunnittelutyö ja vaiva olisi ollut sen arvoista. Tämänkaltaisissa muutosprosesseissa Lähetysyhdistys Kylväjän kaltainen ja kokoinen järjestö voi olla ratkaisevassakin roolissa.

Matleena Järviö Vammaiskumppanuus ry:stä iloitsee siitä, miten vammaiset ihmiset ovat päässeet eri tavoin mukaan Kylväjän hankkeisiin.

– Vammaisten ihmisten oma osallisuus ja toimijuus on ensiarvoisen tärkeää. Välillä on ollut haasteita, mutta Kylväjä ja sen kumppanit ovat pitkäjänteisesti kasvattaneet osaamistaan vammaiskysymyksissä, ja tämä näkyy hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Esimerkiksi bangladeshilainen vammaisjärjestö Turning Point on pitänyt jo kaksi ruokaturvahankkeen koulutusta, ja vammaisia ihmisiä on mukana myös Mongolian säästöryhmissä sekä yksinhuoltajahankkeessa.

Absoluuttinen köyhyys maailmassa on tutkimusten mukaan vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana merkittävästi. Suuri osa maailman väestöstä (1,3 miljardia) elää silti yhä suhteellisessa köyhyydessä. Maallinen köyhyys on kuitenkin vain yksi köyhyyden ulottuvuus. Hiljaiset, syrjityt, kurjat ja köyhät kärsivät taloudellisen puutteen lisäksi myös elämän mahdollisuuksien puutteesta. Kehittyvät maat kärsivät teknologian, koulutuksen ja infrastruktuurin puutteesta tai huonosta tasosta.

– Jeesus itse on elävä vesi, joka sammuttaa janomme, virvoitta meitä ja pelastaa meidät. Hän on käskenyt meitä rakastamaan lähimmäistämme. Tehtävämme on virvoittaa myös lähimmäisemme maallista tilaa. Voimme lukea Raamatusta ja nähdä historian tapahtumissa, kuinka Jumala valitsee valtakuntansa tulemisen toimijoiksi suuria historiallisia tapahtumia, kansoja ja ihmisryhmiä, mutta myös yksittäisiä ihmisiä ja pieniä toimijoita. Pienet askeleet johtavat usein suureen muutokseen, johtava hankekoordinaattori Eeva muistuttaa.

Yt-neuvottelut päätökseen – Kylväjässä takana intensiivinen kehittämisen kevät

– Olen erittäin kiitollinen siitä, että yt-neuvottelut käytiin hyvässä hengessä, Taneli Skyttä myhäilee. KUVA: Pixabay.

Koronakevät on vaikuttanut työn tekemiseen, työpaikkojen säilymiseen ja myös lähetysjärjestöjen toimintaan. Mitä kuuluu Lähetysyhdistys Kylväjälle, joka on juuri saanut päätökseen kotimaan henkilöstöä koskeneet yt-neuvottelut?

– Epävarmuustekijöistä huolimatta tulevaisuuden näkymät ovat innostavat. Viime syksynä startannut kaksivuotinen muutosprosessi ja sen monet hankkeet ovat edenneet hyvin koronasta huolimatta. Intensiiviseen kehittämisjaksoon liittyvä maaliskuussa alkanut yhteistoimintaprosessi kotimaan toimintojen uudelleen järjestämiseksi on saatu päätökseen ja Kylväjän hallitus vahvisti kokouksessaan 25. toukokuuta neuvottelujen tuloksen. Uusi hallintorakenne keventää hallintoa ja vahvistaa entisestään Kylväjän lähetysjärjestöidentiteettiä. Yhtä määräaikaista työsopimusta lukuunottamatta kaikki työntekijämme jatkavat järjestömme palveluksessa, lähetysjohtaja Taneli Skyttä avaa.

 

Organisaation mylläämisen ohella järjestössä on eletty koronatodellisuudessa.

– Noin puolet Kylväjän lähetystyöntekijöistä on joutunut palaamaan Suomeen toistaiseksi, tai he eivät ole voineet palata aiemman suunnitelman mukaan työalueelle koronan vaikutuksesta. Osa kotimaahan palanneista on pystynyt jatkamaan aiempaa työtään verkon välityksellä, osan työpanos on kohdistettu uudella tavalla. Taloustilanne on säilynyt vakaana ja maksuvalmius hyvänä, emmekä näin ollen ole joutuneet turvautumaan lomautuksiin tai erityisvetoomuksiin. Työ jatkuu, Skyttä kuvaa.

Kylväjässä perustettiin 12.maaliskuuta valmiusryhmä, joka on vastannut kriisiajan turvallisuusjohtamisesta seuraamalla aktiivisesti tilanteen kehittymistä sekä päättänyt tarpeellisista toimenpiteistä. Avainasemassa on ollut hyvä kommunikaatio työalueiden ja kotimaan välillä.

– Olemme korona-aikana lisänneet merkittävästi vuorovaikutusta koko organisaation sisällä. Kolmesti viikossa olemme koko työyhteisönä olleet tunnin ajan koolla maailmalla ja Suomessa verkon kautta viikkoinfon, raamattustudion ja koulutusaamun merkeissä. Tavoitteena on ollut yhteenkuuluvuuden kokeminen, hengellisen ravinnon saaminen ja uusien taitojen oppiminen. Säännöllinen rukous yhdessä työmme ja toinen toistemme puolesta on koettu erittäin tärkeänä, Taneli Skyttä toteaa.

Korona on mahdollistanut uuden oppimista. Maaliskuussa toimiston aulaan rakennettiin studio, jossa on kuvatut videot on nähtävissä Kylväjän YouTube-kanavalla. Videot palvelevat yhteyttä työn ystäviin ja sidosryhmiin. Studio palveli myös Areopagos-tapahtumassa, joka toteuttiin webinaarina.

Muitakin innovaatioita polkaistiin kevään aikana käyntiin. Virtuaalinen Lähetyshetki mahdollistaa viikoittain pysähtymisen inspiroivan lähetystyön äärelle joko yksin tai sosiaalisessa mediassa yhdessä muiden kanssa. Kylväjän lähetit ovat kohdanneet työn tukijoita Facebook-livessä eikä rippikoululaisiakaan ei ole unohdettu – heille luotiin vuorovaikutteinen lähetysopetus verkossa.

– Poikkeusoloissa osin verkon välityksellä toteutettu lähetyskurssi tuli päätökseen toukokuussa. Siunaamme viisi kouluttamaamme henkilöä lähetystyöntekijöiksi 7.kesäkuuta lähettääksemme heidät Etiopiaan ja Japaniin. Olemme aloittamassa rekrytointia uudistuvalle lähetyskurssillemme, jonka suunnittelemme alkavan tammikuussa 2021.

Lähetyksen kesäpäivät järjestetään tänä vuonna Syvään veteen -teemapäivänä 12.6. Radio Deissä sekä webinaarina 12.13. kesäkuuta yhteistyössä Savonlinnan seurakunnan kanssa. Avauspäivänä ohjelmassa on pakolaistyön ilmainen webinaari, joka edellyttää ennakkoilmoittautumista. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: https://www.kylvaja.fi/lahetyksen-kesapaivat

 

Auvisen perhe lähtee Japaniin

– Kaste- ja lähetyskäsky koskee kaikkia kristittyjä. Ensimmäinen kysymys, joka pitää kysyä itseltään on: ”Haluanko lähteä”, sanovat Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen. He valmistautuvat lähtemään kesällä 2020 lähetystyöhön Japaniin lastensa Esterin ja Olivian Auviset rohkaisevat lähtöä omalla kohdallaan pohtivia rukoilemaan asian puolesta, ja esimerkiksi liittymään aluksi jonkun lähetystyöntekijän lähettäjätiimiin.

Mari-Kaisa on koulutukseltaan musiikin ja kotitalouden opettaja. Hän oli lähetyslapsena Japanissa 15-vuotiaaksi asti. Japani ja lähetystyö ovat olleet Mari-Kaisan sydämellä aina.

Tuomas on väitellyt filosofian tohtoriksi musiikkitieteen alalta. Hän on suorittanut myös opettajan pedagogiset opinnot. Hänen vanhempansa olivat lähetystyössä Sambiassa, tosin vasta Tuomaksen aikuistuttua. Tuomas on tehnyt työuransa pääasiassa Suomen Raamattuopiston musiikkilinjan opettajana.

Auviset tulevat työskentelemään NLM:n (Norwegian Lutheran Mission) työntekijöiden kanssa Länsi-Japanin luterilaisen kirkon puitteissa. Tuleva koti on Kobessa, Japanin pääsaarella. Mari-Kaisan osalta työtehtäviksi on kaavailtu ainakin raamattukoulussa opettamista ja naistyötä. Tuomaan tehtäväksi suunnitellaan opettamista teologisessa seminaarissa. Yhdessä Tuomas ja Mari-Kaisa tekevät musiikkityötä, joka sisältää esiintymisiä kirkoissa sekä seurakuntaan kutsuvissa tilaisuuksissa kirkon ulkopuolella, ja säestämistä jumalanpalveluksissa.

– Rukoilemme, että moni saisi musiikkityön kautta kuulla evankeliumin ensimmäistä kertaa. Kutsumustamme voisi kuvata Jesajan kirjan luvun 40 kolmas jae: ”Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme.” Tämä on lähetystyön tehtävä Japanissa edelleen.

Aluksi edessä ovat kieliopinnot. Tuomas menee kielikouluun, ja Mari-Kaisa laajentaa kanji-sanamerkkien osaamistaan voidakseen kommunikoida paremmin kirjallisesti.

Millä tavoin olette kokeneet Jumalan johdattaneen teitä lähetystyöhön?

– Emme ajatelleet lähetystyöhön lähtemistä, sillä emme kokeneet mahtuvamme perinteiseen lähetystyöntekijän muottiin, jossa toinen on pappi tai vähintään teologi ja toinen terveydenhuoltoalalla. Toukokuussa 2019 Tuomas tapasi sattumalta Kylväjän työntekijän Juri Veikkolan Raamattuopiston ruokalassa, ja he alkoivat keskustella asiasta. Sen jälkeen Kylväjästä otettiin meihin yhteyttä, ja saimme ulkoisen kutsun lähteä työhön Japaniin. Ajatus siitä, että meidän kyvyillämme ja taustallamme voisi palvella lähetystyössä Japanissa, alkoi realisoitua, ja aloitimme lähetyskurssin tammikuussa 2020. Sen jälkeen lähtöön liittyvät palaset ovat loksahdellet kohdalleen ainakin tähän mennessä.

Esterin ja Olivian tuleva koulu Kobessa on Marist Brothers International School. Koulukieli on englanti, ja tytöt opiskelevat kansainvälisessä IB-opetusohjelmassa. He ovat suhtautuneet lähtöön melko positiivisesti. Ester toteaa, että on hauskaa lähteä, mutta haikeaa jättää kaverit. Olivian mielestä lähteminen on kivaa ja jännittävää.

Millaisten asioiden puolesta toivotte lähettäjienne rukoilevan?

– Ensisijaisesti toivomme esirukouksia lastemme sopeutumisen puolesta. Toivomme, että he saisivat kavereita ja viihtyisivät uudessa koulussaan ja ympäristössään. Pyydämme rukousta myös sen puolesta, että meille löytyisi koti, jossa on hyvä elää, ja että kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa voisivat edistää Jumalan valtakuntaa ja evankeliumin leviämistä. Lopulta mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että kohtaamamme ihmiset olisivat kerran kanssamme taivaassa.

Kuva: Jussi Valkeajoki

Lähtökuopissa uusiin tehtäviin

Kerran lähetystyöntekijä, aina lähetystyöntekijä. Onko kerran saatu kutsu lähteä voimassa yhä, kun kotimaahan on palattu syystä tai toisesta? Uusia ihmisiä kutsutaan edelleen lähtemään, mutta monet lähtevät myös uudelleen sopivassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä kolme aiemmin Kylväjän lähettinä ollutta perhettä tai pariskuntaa valmistautuu lähtemään itselleen uudelle työalueelle.

Marija ja Niko Ijäs ovat neljän lapsensa kanssa totutelleet elämään Suomessa palattuaan vuonna 2016 neljän vuoden työkaudeltaan Mongoliasta. Marija kertoo, ettei olisi halunnut lähteä Mongoliasta ja sopeutuminen Suomeen vei pitkään. Olemme koko ajan miettineet lähtemistä uudestaan, hän toteaa. Nyt perheellä on suuntana Irkutskin kaupunki Itä-Siperiassa, jonne olisi tarkoitus lähteä vuoden vaihteen tienoilla.

Pian 9-vuotias Gutiana, 7-vuotias Juliana ja 6-vuotias Joosua elivät Mongoliassa tiiviisti lähetyselämää vanhempiensa kanssa. Dani, 3 vuotta, on lähdössä ensimmäistä kertaa.

– Elämäntilanne on nyt sellainen, että on sopiva mahdollisuus lähteä, kun lasten kanssa voi vielä lähteä, Niko toteaa.

Toisaalta Marija pohtii:

– Lasten kanssa pitää ajatella niin paljon eri asioita. On erilaista lähteä ilman lapsia – lasten kanssa täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen elämä.

Samalla tuntuu arvokkaalta näyttää omille lapsille, mitä lähetystyö on.

– Haluaisin, että heille tulee lähetystyön kokemus, ei lähetyslapsen. Niin, että lapset ovat mukana lähetystyössä. Esimerkiksi Mongoliassa he olivat mukana lahjoittamassa joululahjoja vähävaraisille lapsille, kertoo Marija.

Marijalla on sosiaali-, diakonia- ja lähetystyön koulutukset. Perhetyö on Marijalle aina ollut ominta ja hän toivoo, että voisi myös Irkutskissa tukea perheitä muun muassa kasvatuksen kysymyksissä. Mongoliassa oman perheen hoitaminen oli luonnollisesti pääroolissa lasten ollessa aivan pieniä. Seurakunnassa Marijalla oli pieniä projekteja, kuten kasvisruokakurssi, pyhäkoulu ja tehtävät entisten prostituoitujen naisten kuntoutus- ja työkeskuksessa. Lisäksi hän oli alullepanemassa ja toteuttamassa Mongolialaiset äidit -valokuvanäyttelyn kuvaamista valokuvaaja Jussi Valkeajoen vieraillessa Mongoliassa.

Niko oli Mongoliassa perustamassa FLOM Sports Clubia ja urheilutyötä ylipäänsä. Nyt hän työskentelee Suomen Raamattuopistolla Urheilulinjan opettajana. Hän rohkaisee ottamaan omat lahjat lähetyksen käyttöön.

– Itä-Siperiaan olen lähdössä samasta urheilulähetystyön näystä käsin. Haluan yhdistää urheilun ja lähetystyön. Uskon, että sielläkin saadaan pelit pystyyn. Ajattelen, että meillä kaikilla on Jumalalta saatuja lahjoja, joita Jumala haluaa ja voi käyttää lähetystyössä. Lähetystyön tarve on edelleen suuri eri puolilla maailmaa, vieläkin suurempi kuin Suomessa.

Gunilla ja Magnus Riska ovat lähdössä lähetystyöhön erilaisesta asetelmasta käsin. Perheeseen kuuluu kolme jo aikuista lasta ja kissa-vanhus sekä Gunillan iäkkäät vanhemmat.

Gunilla ja Magnus varttuivat molemmat suomenruotsalaisissa perheissä Helsingissä. Magnus sai kutsun lähetystyöhön jo nuoruudessaan. Hän ehti palvella Israelissa kaksi työkautta vuosina 1996–2001 ja 2003–2004 ensimmäisen vaimonsa Gunlögin kanssa. Heidän mukanaan Israelissa olivat lapset Michelle, David ja Daniel. Magnus on pappi, teologian tohtori – pääaineena Vanha testamentti – ja dosentti Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee dekaanina Porvoon tuomiokapitulissa. Magnus on toiminut Kylväjän hallituksessa vuodesta 2015 alkaen ja saanut siten hyvän näköalapaikan lähetyselämään. Gunillan kutsumus on ollut kotimaassa ensin lastentarhanopettajana ja viimeiset 25 vuotta diakonissana – tällä hetkellä Petrus församlingenissa. Kokeneena seurakuntatyöntekijänä Gunilla on tärkeä lenkki seurakunnan nuoressa dynaamisessa tiimissä. Magnus jäi leskeksi vuonna 2004. Seuraavana vuonna Magnus ja Gunilla menivät naimisiin. Vuonna 2015 Gunilla kävi Kylväjän lähetyskurssin.

Syyskuussa 2020, jos Herra suo, Riskat ovat lähdössä Etiopiaan. Heille on avautumassa nyt mahdollisuus lähteä lähetystyöhön, kun kaikki lapset ovat pian muuttaneet pois kotoa ja molemmille tarjotaan tehtäviä Etiopiassa. Etiopia on Gunillalle ja Magnukselle molemmille uusi maa ja amhara uusi kieli.

– Aluksi suunnitelmissa on amharan kielen opiskelua Addis Abebassa. Sen jälkeen Magnuksen on tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa opetustehtäviä Awasan kaupungissa teologisessa Tabor Evangelical Collegessa. Gunillan tehtävät eivät ole vielä selkeytyneet, mutta luultavasti hänellekin tarjotaan jonkinlaisia opetustehtäviä, Riskat kertovat.

Riskat näkevät, että olennaisimpana ohjeena uusien lähettien saamiseksi ovat Jeesuksen sanat: Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38; Luuk. 10:2) Tärkeä kysymys heille, jotka pohtivat uudelleen lähtemistä, voisi olla: Herra missä haluat käyttää minua – avaa tai sulje ovet. Haluan turvautua sinun johdatukseesi.

Siitä, kun Anna Maija ja Matti Kaipainen olivat lähetystyössä Keski-Aasiassa vuosina 1990–1992 on ehtinyt kulua jonkinlainen tovi. Tätä nykyä he asuvat Yläneellä Varsinais-Suomessa. Matti on aikaisemmalta koulutukseltaan insinööri, mutta toiminut jo 23 vuotta pappina – viimeiset viisi vuotta Pöytyän seurakunnan kirkkoherrana. Anna Maija työskentelee Euran terveyskeskuksessa laboratoriohoitajana. Hän on suorittanut myös diakonian erityisopinnot kriisin- ja sielunhoidosta. Kaipaisilla on neljä lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Kaipaiset valmistautuvat lähtemään loppuvuodesta 2020 uudelle työkaudelle Pohjois-Kreikkaan pakolaistyöhön, jos Herra suo. Aiemmalla työkaudella Keski-Aasiassa Matti työskenteli kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä ja Anna Maija äitien- ja lasten terveysklinikalla. Pohjois-Kreikassa on avautunut mahdollisuus auttaa afgaanipakolaisia Kreikkaan kotoutumisessa toimien yhteistyössä paikallisen evankelisen seurakunnan kanssa.

– Meidän työmme on vierellä kulkemista ja auttamista kaikessa mahdollisessa, mihin vain kykenemme, Kaipaiset kertovat.

Mikä saa Kaipaiset lähtemään uudestaan lähetystyöhön?

– Kutsu työhön ja palveluun kentällä, he toteavat. Uskomme Sanaan ja siinä mainittuun käskyyn: ”Menkää siis–” (Matt. 28). Vielä on aika viedä evankeliumia heille, jotka eivät ole hyvästä sanomasta kuulleet, ja heille, jotka haluavat kasvaa ja oppia tuntemaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olemme valmiit jouduttamaan työtä omalta pieneltä osaltamme. Lähetystehtävä on annettu kaikille kristityille ja haluamme rohkaista jokaista miettimään omaa paikkaansa maailmanlähetyksessä. Vielä tarvitaan lähettäjiä ja lähtijöitä.

Kuva: Jussi Valkeajoki

Miksi kannattaa siirtyä lahjoittamaan suoramaksulla tai verkkolaskutuksella?

– Verkkolaskutuksen ja suoramaksun tarjoaminen on tarkoitettu helpottamaan lahjoittajan arkea, kun kaikille internetin käyttäminen ei ole niin helppoa, eivätkä pankkipalvelut ole kaikkialla niin laajasti käytettävissä kuin aiemmin. Molemmat maksutavat ovat käteviä myös, kun haluaa kohdistaa yhdellä suorituksella lahjoituksensa useampaan kohteeseen, Kylväjän talousjohtaja Petri Javanainen kertoo.

Pankin kautta lahjoituksia maksettaessa onkin perinteisen pankkisiirron rinnalle saatu viime syksynä mahdollisuus antaa taloudellista tukea myös verkkolaskulla tai suoramaksulla.

– Verkkolaskun ja suoramaksun etuina perinteiseen pankkisiirtoon on, että yhteen lahjoitukseen voidaan helposti koota useita tukikohteita, esimerkiksi useita lähettejä tai työalueita, kuvailee Javanainen.

Käytännössä tukimaksujen siirto verkkolaskulle tai suoramaksulle onnistuu parhaiten olemalla yhteydessä Kylväjän talousosastolle, p. 09 2532 5400 tai talous@kylvaja.fi, ilmoittamalla haluamansa kohteet ja summat sekä toivomansa veloituspäivän. Mahdollisia veloituspäiviä on tällä hetkellä kaksi, kuukauden 15. päivä tai viimeinen arkipäivä. Tämän jälkeen lahjoittajalle lähetetään ensimmäinen lasku sähköpostilla tai postitse. Lasku maksetaan normaalisti verkkopankin kautta, minkä jälkeen voi tilata verkkolaskun käyttämällä laskussa olevaa viitenumeroa. Seuraavasta kuukaudesta alkaen lasku tulee verkkopankkiin.

Suoramaksu aktivoidaan laskun avulla pankissa, minkä jälkeen veloitus tapahtuu automaattisesti sovittuna päivänä.

– Erilaisten verkkolaskujen ja suoramaksujen aktivoinnit tapahtuvat käytännössä samoin, kuten mikä tahansa muukin lasku, Petri Javanainen toteaa.

Molemmilla maksutavoilla annettavan lahjoituksen voi muuttaa tai lopettaa olemalla yhteydessä Kylväjään.

Syväsukellus lähetyselämään verkossa ja radiossa – Lähetyksen kesäpäivät muuntuvat webinaariksi

Syväsukellus lähetyselämään verkossa ja radiossa – Lähetyksen kesäpäivät muuntuvat webinaariksi

Savonlinnan seurakunta ja Lähetysyhdistys Kylväjä toteuttavat Lähetyksen kesäpäivät 12.–13.6 verkossa ja radion kautta. Päivien teema Syvään veteen on nyt entistä ajankohtaisempi.

Koronapandemia on ajanut koko maailman aivan poikkeukselliseen tilanteeseen. Lähetysyhdistys Kylväjän ja Savonlinnan seurakunnan kesäkuulle suunnittelemien lähetyksen kesäpäivien teema Syvään veteen on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi. Sosiaalista etäisyyttä pitäville ja muilla tavoin tilanteen vaikutukset omakohtaisesti kokeneelle syvissä vesissä kulkeminen on tullut tutuksi.

Areopagosta seurattiin keittiössä ja parvekkeella – webinaari toi lähetyselämän arjen keskelle

Viime viikonlopun  Areopagos – Lähetysnäyttämöä seurattiin eri puolilla maailmaa. Haastoimme osallistujia jakamaan Facebookissa kuvia osallistumisestaan. Areopagosta seurattiinkin monenlaisissa ympäristöissä

Kauniiden maisemien äärellä eri puolilla Suomea ja maailmaa. Tämä maisema näkyi webinaarin taustalla Itä-Euroopassa.

 

Kotikeittiöissä – moni kotityö hoitui seminaarin ohessa.

 

Mökillä koronakaranteenissa

 

Vanhempien, lasten ja lemmikkien kanssa

 

Kotitoimistoissa

 

Missä sinä voisit seurata tulevia webinaareja? Seuraavat mahdollisuudet osallistua webinaariin on Lähetyksen kesäpäivillä 12.–13.6. ja syksyllä Areopagos – Lähetysnäyttämöillä, Tampereella 4.–5.9. ja Turussa 6.–7.11. Laita päivämäärät jo kalenteriisi!

Raamatun ensimmäinen kirja vuoristokylän kielelle

Lähetin työ kantaa hedelmää usein vuosia kotimaahan paluun jälkeen ja pohjustaa paikallisten omaa aktiivisuutta. Yksi hedelmä kypsyi poimittavaksi, kun kaukasialaisen vuoristokylän asukkaat käänsivät yllättäen Raamatun ensimmäisen kirjan omalle äidinkielelleen.

– Muutamat ystävämme kylässä ovat kääntäneet alustavasti ensimmäisen Mooseksen kirjan vuoristokylän omalle kielelle, kielityöntekijämme kertoo.

– Pohjana on käytetty ainakin maan viralliselle kielelle ja venäjäksi käännettyjä Raamattuja, ehkä englanninkielistäkin käännöstä.

Maassa ei saa jakaa Raamattuja, mutta kirjan saa antaa, jos joku pyytää. Syksyllä 2015 oli tällainen harvinainen hetki, kun työntekijämme sai olla mukana antamassa Raamattua vuoristokylässä asuvalle perheenisälle, joka on nyt yksi käännöstyön aloittajista.

Toisena kääntäjänä on kylän nuori opettaja, joka on ollut kiitollinen siitä, että kielityöntekijämme on työtovereidensa kanssa ohjannut kyläläisiä aakkoston luomisessa omalle äidinkielelleen.

– Heille vuoristokylän kieli on sydämen kieli, joka puhuttelee heitä syvimmin, toteaa kielityöntekijämme.

Kielityöntekijät järjestivät toukokuussa 2017 kolmipäiväisen kurssin käännöstyön perusteista. Kurssille osallistui kaikkiaan 12 miestä, kolmen eri vuoristokielen puhujia. Kurssilla käännettiin harjoituksena heille ennestään tuttu kertomus Nooasta.

– Tuo kurssi saattoi antaa sysäyksen ruveta kääntämään 1. Mooseksen kirjaa. Lisäksi pidin itse syksyn 2017 ja alkuvuoden 2018 aikana vuoristokylän naisille kirjoituskursseja.

Kylväjän kielityöntekijä oli mukana kielenkäännöstyössä Kaukasiassa vuosina 2007–2018.

– Minulle tämä on hieno rukousvastaus. Olen rukoillut nyt myös eläkeläislähettien piirissämme, että Kaukasian vuoristokansojen jäsenet innostuisivat kääntämään Raamattua omalle kielelleen. Tässä on nyt alku siihen! Kiitos Jumalalle, joka toimii yllättävälläkin tavalla. Rukoukseni on, että paikalliset saisivat Sanan omalle kielelleen ja löytäisivät Jeesuksen Herrakseen.

Vuoristokylän kielenkäännöstyötä on seurattu Kylväjä-blogissa, ja sen puolesta on rukoiltu Kylväjän nettisivuilla ja Facebookissa julkaistujen Päivän rukousten myötä. Ehkä sinäkin olet ollut rukouksin mukana?

Lue lisää vuoristokylän kielityön vaiheista:

Leikkikoulu vuoristokylään
Ensimmäinen kristitty
Otti Raamatun vastaan
Raamatunkääntäjä vuoristokylään
Kääntämisen harjoittelua Kaukasiassa
Naisten kirjoituskurssi Kaukasiassa