Uutiset

Ulkoministeriön hanketukia kolmelle Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeelle

Kahden vuoden jatkokauden saivat ruokaturvahanke Bangladeshissa sekä vammaisten naisten lisääntymisterveys- ja yksinhuoltajaäitienhankkeet Mongoliassa.

Mongoliassa kaksi vuotta sitten Ulkoministeriön tuella aloitetut Yksinhuoltajien voimaannuttamishanke Mongolian maaseudulla sekä vammaisten naisten lisääntymisterveyshanke jatkuvat uudella kaksivuotiskaudella 2019–2020. Paikalliset hankejohtajat iloitsevat työn tähänastisista tuloksista ja odottavat innolla jatkoa.

– Kylväjän tuella käynnistetyn projektin välityksellä lukuisat vammaiset naiset kokevat elämässään positiivisia muutoksia. Lisäksi yhteiskuntamme on alkanut ymmärtämään heidän asioitaan, kertoo Chuluundolgor Bat, Synnytysterveyspalvelujen parantaminen -hankkeen hankejohtaja Mongoliassa.
– Hankkeen jatkaminen auttaa meitä vahvistamaan äänemme voimakkaaksi. Pyrimme kehittämään osallisuutta edistäviä terveyspalveluja vammaisille. Haluamme kiittää Suomen hallitusta, Kylväjää Suomessa sekä Suomen kansalaisia ​työmme tukemisesta.

Yksinhuoltajaäitien voimaannuttaminen Mongolian maaseudulla -hankkeen hankejohtaja Ankhtuya Munkhtaiwan jatkaa:
– Järjestimme joulukuun 19. päivä tapaamisen, jossa käsittelimme työmme päämääriä. Pyysimme paikalle hyödynsaajia. Keskustelimme työn kestävyydestä ja jokainen osallistuja ilmaisi kiitollisuutensa. He keskustelivat siitä, kuinka paljon hankkeet ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä ja työhönsä. Heidän tarinansa ja muutoksensa olivat ihmeellistä kuultavaa. Tämä on todellinen kiitoksen aihe.

Bangladeshissa jatkuu kaksi vuotta sitten alkanut maaseudun köyhän väestön elinoloja kehittävä ruokaturvahanke. Ulkoministeriön hankerahoitusta myönnettiin vuosille 2019–2020. Lisäksi Bangladeshissa jatkuu Kylväjän omarahoitteinen kylien terveys- ja turvallisuushanke.

Ulkoministeriön päätöksessä kiitettiin erityisesti Kylväjän kokonaisvaltaista osaamista ja pitkäaikaista kokemusta köyhien ihmisten parissa Bangladeshin maaseudulla. Hanke on hyödynsaajilleen erittäin tärkeä. He ovat mukana hankkeen kaikissa vaiheissa suunnittelusta toteutukseen. Jatkokausi nähtiin perustelluksi, koska ruokaturvan ja maaseudun kehittäminen on pitkäjänteistä työtä.

Tällä hetkellä Suomen valtion kehitysyhteistyörahoja jaetaan kehitysyhteistyötä tekeville järjestöille kahden vuoden välein. Joulun alla myönnettyjen hanketukien määrää kasvoi tällä hakukierroksesta 2,4 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta. Tukia myönnettiin 18 miljoonaa euroa yhteensä 36 järjestölle 50 eri hankkeeseen. Valtion tukemia hankkeita toteutetaan vuosina 2019–2022. Suurin osa myönnettävästä tuesta on nelivuotista. Hankkeista 28 on uusia aloitteita ja 22 jatkohankkeita.

Kylväjän saama tuki suuntautuu Aasiaan. Suurin osa ulkoministeriön tuesta kohdistuu Afrikkaan ja 63 prosenttia vähiten kehittyneisiin maihin. Tukea myönnetään järjestöjen ja kuntatoimijoiden yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa suunnittelemille hankkeille. Ulkoministeriö vastaanotti toukokuun puolivälissä päättyneeseen hakuun 129 hakemusta 81 järjestöltä ja kahdelta kunnalta. Haettu avustus oli yhteensä noin 51 miljoonaa euroa.

Lisätietoja Kylväjän kehitysyhteistyöstä voi lukea osoitteesta Kylväjän sivujen kehitysyhteistyö-osuudesta. Hanketukipäätöksistä löytyy lisätietoja Ulkoministeriön sivuilta.

Jouluksi kotiin – pakolaistyötä Ateenassa

Masihin perheen matka on kulkenut Pakistanista Suomen kautta lähetystyöhön Ateenaan, missä he viettävät joulua suuren pakolaisjoukon keskellä.

Kreikkalaisen talon parvekkeelta kuuluu suomenkielistä puhetta. Koulupoika katselee uutta asuinaluettaan ja juttelee Skypessä luokkakavereilleen Suomeen. Ollaan Kreikan Koropissa, jota kutsutaan Pikku-Intiaksi.

Liki kaikki paikalliset puhuvat punjabia, ja kieltä ymmärtävät hyvin myös pojan, Josh Masihin pakistanilaissyntyiset vanhemmat. Siinäpä yksi syy Joshin muutolle pois Suomesta, kotimaastaan; vanhemmat tulivat Kreikkaan pakolaistyöhön.

– Muutto on sujunut hyvin, vaikka aluksi kaikki olikin haastavaa, kertoo perheen isä, Faisal Masih. Olihan seutu ja kieli meille vierasta. Olimme saaneet kutsun liittyä Ateenassa Crossroads -järjestön työtiimiin. Se on meille suuri rukousvastaus ja etuoikeus.

– Poikamme Josh on sopeutunut uuteen kouluun, vaikka läksyjä onkin enemmän kuin Suomessa, ja koulupäivät ovat pitkiä, perheen äiti, Bella Masih iloitsee. Josh on löytänyt ystäviä, ja yhteyttä kotimaahankin pidetään yllä. Joshin äidinkieli on suomi.

Masihien tie Kreikkaan ja lähetystyöhön kulki Suomen ja Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Kotimaa Pakistan on maailman suurimpia muslimimaita, väkiluku on noin 200 miljoonaa. Toisin kuin useimmat Kreikan intialaisista, pakistanilaisista ja afgaaneista, Masiheilla ei ole pakolaistaustaa. He ovat muuttaneet työn perässä – Bella nyt jo toistamiseen.

– Bella muutti Suomeen vuonna 2004 työhön erääseen perheeseen, minä sen jälkeen opiskelemaan lakia. Kuulumme kotimaamme pieneen kristittyyn vähemmistöön. Suomessa työskentelimme viimeksi suntioina. Opiskelimme Kristittynä Suomessa -opintolinjalla Kauniaisissa. Siellä tutustuimme lähetyskurssilaisiin, ja kiinnostus lähetystyöhön kasvoi, Faisal muistelee.

– Aluksi minusta tuntui, että lähetyskutsu oli vain miehelläni, mutta lähetyskurssilla ymmärsimme, että Jumala ei etsi työhönsä superihmisiä. Myös tavalliset ja heikot kelpaavat, sellaisetkin, kuin me, Bella iloitsee.

– Jumala ei kysy, olemmeko taitavia, vaan sitä, tahdommeko olla Hänen käytössään. Olin masentunut ennen kuin ymmärsin tämän, Faisal kertoo elämästään ennen Kauniaisten aikaa.

– Elämä tuntui tyhjältä. En tiennyt, kuka minua voisi auttaa. Jumala näki pimeyteni ja tarttui minuun. Hän toi minut valoon ja antoi minulle tehtävän. Rukouksemme on, että Jumala edelleen johdattaisi meitä, ja antaisi työtovereita tiimiimme kotikylässämme Koropissa. Teemme työtä pääasiassa Ateenassa; sinne saapuu pakolaisia runsaasti päivittäin, Faisal kuvaa työn luonnetta.

Pakolaisten matka Kreikasta eteenpäin voi vaikeutua ja odottelu pitkittyä, joten perheitä pyritään tavoittamaan muun muassa Crossroadsin pakolaiskeskuksessa. Se on yksi Lähetysyhdistys Kylväjän yhteistyötahoista Ateenassa. Kylväjän näky on lähettää lähettejä sinne, missä ei enää tai vielä tunneta Kristusta. Masihien työ on pakolaisten kohtaamista, rohkaisua, arjen tarpeissa auttamista ja keskusteluapua.

Myös pakolaisten hengelliset tarpeet huomioidaan. Pakolaiskeskuksen ohjelmassa on yhteisten aterioiden ja muiden virikkeiden lisäksi pieniä hartaushetkiä. Kristillistä sanomaa kylvetään myös Jeesus-filmien avulla.

– Rukouksemme on, että kylvetyt siemenet itäisivät ja usko syntyisi pakolaisten sydämissä. Heidän keskuudessaan on myös kristittyjä, joita haluamme kutsua kotiimme, myöhemmin kenties seurakuntayhteyteen. Tähän työhön pyydämme teitä rukousavuksi: pyydä, että Jumala lähettäisi vapaaehtoisia työhön rinnallemme, Faisal haastaa.

– Kohtaamme paljon lapsiperheitä. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi jakaa heille leluja, Bella innostuu. Ehkä joku saa sydämelleen lahjoittaa niitä meille? Näiden pakolaisperheiden parissa vietämme tulevan joulun. He ovat nyt meidän perheemme – ja me olemme heidän perheensä täällä kaukana kotimaasta.

Joshilla on edessään ensimmäinen joulu poissa kotoa, Suomesta. Millainen se sitten onkaan, joulupukkia hän ei enää odota. Eikä maa taida olla lumesta valkoinen! Isän lapsuudessa maasta tehtiin valkoinen käyttäen pesupulveria avuksi.

– Eihän kotiseudullani satanut lunta. Olen katolisesta perheestä, ja jouluperinteisiimme kuului, että levitimme pulveria kaduille jouluksi. Pihoilla kiersi nuorukaisten lauluryhmiä, ja kaikki saivat uusia vaatteita jouluksi, Faisal muistelee. Äiti valmisti puuroa, khiiriä, joka maustettiin sokerilla, ei suolalla, kuten teimme Suomessa. Joulukirkon jälkeen perheet lähtivät puistoihin, eivät suinkaan hautausmaakierroksille kynttilöitä viemään.

– Joulun sanoma on kaikkialla sama. Vapahtaja syntyi synkkänä aikana tuomaan kansalleen rauhan. Jeesus kohtasi köyhiä ja sairaita ja paransi heitä. Jumalalla on sama hyvä tahto ihmisiä kohtaan yhä. Olemme kiitollisia lähettäjillemme, jotka mahdollivat työmme tämän päivän köyhien ja kodittomien keskellä. Rukoilemme teidän puolestanne ja kiitämme teistä Isäämme, Faisal lupaa.

Jeesus on Rauhanruhtinas, joka toi lohdun ihmisille. Hän elää sydämissämme tänäänkin, kiittää Bella.

Marjaana Kotilainen

Uusi elämä Euroopassa

Pakolaismatka on tuonut Ateenaan tuhansia ihmisiä, joista moni on saanut löytää Jeesuksen.

Sota ja traumaattiset muistot eivät ole ainoita asioita jotka yhdistävät Eurooppaan saapuneita pakolaisia. Monet kertovat kohdanneensa matkallaan ensimmäistä kertaa elämässään kristittyjä Kreikan saarien pakolaisleireillä tai Ateenassa. Kristittyjen kohtaaminen on aiheuttanut hämmennystä, koska päinvastoin kuin muslimeille yleensä on opetettu, he eivät ole olleetkaan sellaisia moraalittomia ihmisiä, joista kannattaa pysytellä kaukana. Kristittyjen osoittama käytännön huolenpito ja rakkaus koskettaa. Perinteinen länsimainen julistus synnistä ja anteeksiannosta ei välttämättä ole se mikä puhuttelee, pikemminkin Jumalan rakkaus ja kiinnostus ihmistä kohtaan, ja se rauha ja toivo mitkä ovat Jeesuksessa löydettävissä. Usein kääntyneet kertovat myös yliluonnollisista kokemuksista, esimerkiksi Jeesuksen kohtaamisesta unessa. Nämä asiat yhdistettynä vapauteen kysyä ja kuulla kristinuskosta ovat monelle merkittäviä.

Kreikassa on tällä hetkellä satoja, ellei tuhansia pakolaistaustaisia uusia kristittyjä. Pakolaisseurakuntien pastorit kertovat että opetuslapseuttamiselle on suuri tarve. Moni haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta uskoon kasvaminen ja kristittynä elämisen opettelu on pitkä prosessi. Tasapainoinen ja luotettava Raamattuopetus uskon alkumetreillä olisi välttämätöntä.

Monen pakolaisen kotimaassa kristityt ovat vakavan vainon kohteena, ja on selvää, ettei käännynnäisiin suhtauduta suopeasti Euroopankaan puolella. Jeesuksen löytänyt perheenäiti ei halua kertoa kuin muutamille luotetuille, että on jättänyt islamin uskon. Hän kertoo pelkäävänsä ihmisten puheita eikä halua herättää mitään epäilyjä. Eikä pelko ole aiheeton, kääntyneitä uhkaillaan ja eriasteista vainoa esiintyy. Uskoon tulleet pakolaiskristityt suhtautuvat hyvin eri tavalla vainon mahdollisuuteen. Osa pelaa varman päälle, kuten tämä perheenäiti, ja toiset, kuten hänen ystävänsä, jätti heti huivin käytön ja alkoi kertoa muille Jeesuksesta, vaikka välillä pelkääkin. Molemmat kertovat rukouksen auttavan niinä hetkinä jolloin epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta uhkaavat viedä voimat.

Teksti ja kuva Hanna Skyttä

Kylväjä jatkaa kestävänä hedelmää kantavaan vuoteen 2019

Lähetysyhdistys Kylväjän syyskokous kokoontui lauantaina 15.12 Bullankulmassa Helsingissä. Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma vuodelle 2019 otsikolla Hedelmää kantava, joka jatkaa Toiminnan linjauksesta 2016–2020 nousevia teemoja. ”Pysymme Kristuksessa voidaksemme intorealistisesti kantaa hedelmää toisten iloksi.”

Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää kuvaa hedelmän kantamista kestävänä kehityksenä: ”Hedelmän kantamisen vuonna kiinnitämme huomiota kestävään kehitykseen, sanan raamatullisessa merkityksessä. Lähetystyössä, kuten kaikessa kristillisyydessä, kestävyys eli kärsivällisyys on korkein hyve: ’Hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat hyvää satoa.’ (Luuk. 8:15) Kestävyys, kreikan kielellä hypomone tarkoittaataakan alle jäämistä ja valoisan mielenlaadun säilyttämistä ahdinkojenkin keskellä.”

Vuoden 2019 toimintasuunnitelma sisältää kahden pitkäaikaiseen lähetystyöhön suuntaavan avioparin kouluttamisen sekä uutena lyhytaikaiseen lähetystyöhön valmistavan koulutuslinjan, jolla kahden kuukauden koulutuksen jälkeen lähdetään kolmeksi kuukaudeksi jollekin Kylväjän työalueista. Lyhytaikaiseen lähetystyöhön on kouluttautumassa kolme henkilöä. Viime vuosina yksityisten henkilöiden tuen osuus lähetyskannatuksesta on noussut entistä merkittävämpään osaan, joten tärkeänä tavoitteena on löytää tukijat uusille lähtijöille.

Lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen kerätään myös 17.2.seurakunnissa kirkkohallituksen määräämä Kylväjän virallinen kolehti. Kolehdin teemana on Annoit minulle tehtävän, joka haastaa yhtä lailla lähettäjiä kuin lähtijöitäkin ottamaan vastaan Jeesuksen lähetyskäskyssä antaman tehtävän viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan.

Syksyllä 2018 aloitettu pakolaistyön kartoitus ja laajentamissuunnittelu saatetaan tulevan vuoden aikana loppuun. Pidemmän aikavälin tavoitteena on luoda rakenteita pakolaisvaltateiden varrelle, joten selvitämme mahdollisuutta laajentaa pakolaistyötä muuallekin kuin Kreikkaan.

Kesällä 2019 alkaa Kylväjässä uusi aikakausi lähetysjohtaja Pekka Mäkipään jäädessä eläkkeelle. Hallitus valitsee hänen seuraajansa alkuvuodesta.

Yhdistyksen kokous hyväksyi toimintasuunnitelman lisäksi ensi vuoden talousarvion, jonka loppusumma on 4 289 986 euroa. Hallitukselle annettiin valtuutus tarkistaa talousarviota Ulkoministeriön hankerahoituspäätösten valmistuttua. Talousarvio on 139 256 euroa tappiollinen. Alijäämää katetaan tarvittaessa omaisuuden myynnillä, mutta ennen kaikkea kehittämällä varainhankintaa uuden varainhankintastrategian mukaisesti ja kutsumalla lähetysväkeä lähetyselämään myös taloudellisesti.

Hallituksen jäsenistä olivat erovuorossa Martti Leinonen, Jouni Lätti ja Elina Sipilä, jotka valittiin uudelleen kahden vuoden jatkokaudelle. Hallitusjäsenyyden jätti vuoden vaihteessa Lapuan hiippakunnan aluekoordinaattorina Kylväjässä aloittava Liisi Niemelä, jonka tilalle valittiin varatuomari Ulla Suotunen Helsingistä.

Yksinhuoltajaäidit työllistyvät Mongoliassa

Mongolian Arhangain maakunnassa toiminut yksinhuoltajaäitien koulutus- ja työllistämisprojekti on jatkanut toimintaansa aktiivisesti vuoden 2018 aikana. Projektin johtaja M. Ankhtuya kertoo, että projekti on tänä vuonna järjestänyt koulutuksia ja tapahtumia yksinhuoltajaäideille seitsemässä eri kylässä. Tapahtumia ja koulutuksia on järjestetty noin 50 kappaletta ja niiden osallistujamäärä yhteensä on noussut yli tuhanteen kolmeensataan.

Muun muassa ammatillista koulutusta ja pienyrittäjyyskoulutusta työttömille yksinhuoltajaäideille tarjoavan projektin työntekijät ovat koulutuksien ja tapahtumien järjestämisen lisäksi tänä vuonna jatkaneet keskusteluja yksinhuoltajaäitien kanssa.

– Pyrimme kuulemaan yksinhuoltajaäitejä ja selvittämään, minkälaisia ongelmia ja haasteita he kohtaavat arjessaan ja miten heitä voitaisiin auttaa, Ankhtuya kertoo. Keskustelut ja projektitoimintaan osallistuneilta äideiltä saatu palaute auttaa projektin työntekijöitä suunnittelemaan tapahtumien ja koulutuksien sisältöä.

Joitakin projektin tuloksia voidaan jo mitata. Vuonna 2017 aloitetussa projektissa muun muassa 17 yksinhuoltajaäitiä on saanut kampaajakoulutusta, 20 äitiä koulutusta maitotuotteiden valmistuksesta ja 4 äitiä kokkikoulutusta. Ammatillista koulutusta saaneista on muodostunut kuusi toimivaa pienyritystä, joissa jokaisessa työskentelee 3–4 yksinhuoltajaäitiä. 148 yksinhuoltajaa on saanut koulutusta pienyrityksen perustamisesta, 117 henkilöä on osallistunut psykologiseen koulutukseen, 20 henkilöä on saanut koulutusta yhdistyksen perustamisesta, 312 tyttöä on saanut koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Nämä ovat vain esimerkkejä projektin tuloksista. Osa projektin tuloksista ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voi asettaa tilastoihin. Muutokset asenteissa, itsevarmuudessa ja toimintakulttuureissa voidaan nähdä vasta myöhemmin. Projektin jatkorahoitus selviää joulukuussa 2018, kun Suomen Ulkoministeriö ilmoittaa kehitysyhteistyömäärärahoista ja tuen piiriin valituista projekteista.

Kuva: Jaakko Tikkanen

Vaasalaiset paketoivat kotimaan jouluterveisiä

Jeesus maailmalle -piirin jouluvalmisteluihin on kuulunut jo parikymmentä vuotta lähetystyöntekijöille lähetettävien joululahjojen kokoaminen.

– Pakettien lähettäminen sai alkunsa oman seurakuntamme nimikkolähettipariskunnasta 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Pian sitten lähetimme paketteja muillekin läheteille mahdollisuuksien mukaan, muistelee Kylväjän kotiseutulähetti Timo Holmlund

Lahjoja on lähetetty Kylväjän läheteille sitä mukaa kuin resurssit ovat antaneet myöten. Etusijalla ovat lapsiperheet ja asemapaikassaan yksin toimivat lähetit. Paitsioon ovat jääneet ne lähetit, joiden työalueella posti ei kulje luotettavasti.

– Sisältö vaihtelee paketin kokoajan mukaan, mutta nykyään pääosan muodostavat ostetut lahjat, kuvailee Holmlund.

– Joulu on antamisenkin juhla. Lähettäjänä haluan muistaa lähettiä jollakin suomalaisella. Jouluna lähetti muistelee kotimaan joulua, ja jokainen paketti tuo iloa hänelle, lisää itsekin Kylväjän lähettinä Bangladeshissa ollut Riitta Kurttila.

– Pakettien tekemisessä yhdistyy antamisen ilo ja mukava tapahtuma muiden osallistujien kesken, Kurttila jatkaa.

Pakettien kokoamisessa on Holmlundin mukaan omat haasteensa:

– Kaupan hyllyjen välissä seistessä tulee helposti avuton olo: mitä hankkia henkilölle, jota ei ole ehkä koskaan tavannut, niin että siitä olisi hänelle iloa?

Toinen hankaluus on paketin koko: Jouluterveiset pitäisi puristaa A4-kokoiseen, kuusi senttiä paksuun pakkaukseen, joka saa painaa maksimissaan kilon.

Ennen joulua on monenlaista keräystä ja paljon tarvitsevia Suomessakin, mutta pakettien lähettäminen tarjoaa mahdollisuuden muistaa lähettiä henkilökohtaisesti.

– Tarkoitus on viestiä saajalle, että juuri hän on muistissamme, painottaa Holmlund.

Paketoijilta vaaditaan kärsivällisyyttä, näppäryyttä ja laskutaitoa.

– Palapelin vaikeus on sovittaa tavarat koon ja painon mukaan järkevästi, niin että tavaraa tulee suurin mahdollinen paino yhteen pakettiin. Tämä on seurausta suurimmasta haasteesta: etenkin lentopostin taksat ovat usein suuremmat kuin sisällön arvo, harmittelee Holmlund.

Holmlund seuraa palautepostia tietääkseen, minne paketit menevät perille, jotta työ ei menisi hukkaan. Pakettien perillemeno on parantunut alkuajoista huomattavasti.

– Ehkä yksi paketti parista kymmenestä jää taipaleelle, vahingoittuu tai tulee vajaana perille.Ihmisten lisäksi riskejä pakettien kulkuun aiheuttavat joskus myös uteliaat eläimet.

– Kuitenkin sokerina pohjalla on kevyt olo, kun paketit on jättänyt postin haltuun. Aikanaan sitten palauteposti kruunaa homman, ja lähettien kiitokset rohkaisevat jatkamaan seuraavanakin vuonna, iloitsee Holmlund.

Teksti: Outi Rajala
Kuva: Anja Holmlund

Bishoftun kirje kirkoille

Luterilaisen tunnustuksen ja lähetystyön maailmanlaaja yhteysverkosto (Global Confessional and Missional Lutheran Forum) kokoontui Etiopian Bishoftussa 4–6.9.2018.  Etiopian Mekane Yesus -kirkon isännöimässä konferenssissa oli osallistujia viideltä mantereelta. Kokous valmisteli luterilaisille kirkkoyhteisöille osoitetun viestin nimeltä Bishoftun kirje kirkoille. Kirje kutsuu luterilaisia maailmanlaajasti Jumalan Sanan kautta katumukseen ja uudistumiseen todistaaksemme ja tuodaksemme ihmisiä Pelastajan Jeesuksen luo. Kirje on luettavissa suomeksi tästä linkistä. Alkuperäinen kirje on luettavissa englanniksi tästä linkistä.

Rokotusten ihme ja muuta Afrikassa opittua

Etiopiassa ja Tansaniassa työskennelleet Mauri ja Ritva Niemi näkevät rokotusten puutteesta johtuneiden vastasyntyneitten kuolemien merkittävän vähenemisen ja naisten tasa-arvoinen kohtelun lähetystyön pitkäjänteisinä hedelminä.

Lääkäri Mauri Niemi ja terveystieteen maisteri Ritva Niemi olivat Etiopiassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta 1982–1985. He vertaavat kokemuksiaan pari vuosikymmentä myöhemmin samanlaisiin oloihin Tansaniassa.

– Pitkällä aikajänteellä näkee, miten merkittäviä muutoksia tapahtuu ihmisten elämässä, terveydessä, tasa-arvossa ja koko yhteisössä, kun kirkko palvelee ja julistaa sanomaansa, he iloitsevat.

Dramaattisin terveyden parantuminen on tapahtunut rokotusten myötä. Pariskunnan mieleen ovat syöpyneet kymmenet vastasyntyneet vauvat.

– Napatynkään joutuneen lian takia vauvat saivat jäykkäkouristuksen, ja kuolivat muutamassa päivässä jatkuvien kouristeluiden seurauksena. Samoin tuhkarokkoepidemian aikana saattoi yhdestä kylästä menehtyä muutamassa viikossa kymmeniä lapsia ja nuoria.

Parikymmentä vuotta myöhemmin maaseutusairaalassa Tansaniassa Niemet eivät nähneet yhtään jäykkäkouristuksen tai tuhkarokon aiheuttamaa kuolemaa. Halvat rokotteet olivat lähes hävittäneet taudit siellä missä rokotuskattavuus on riittävä.

Pariskunnan mukaan juuri rokotukset ovat saaneet aikaan suurimman parannuksen ihmisten terveyteen. Edes kirurgia tai monet hyvät lääkkeet eivät ole yltäneet samaan.

– Suomessa nykyvanhemmilta puuttuu tuntuma, miten hirveää jälkeä nuo taudit voivat saavat aikaan. Sen seurauksena uskotaan vaihtoehtoista mediaa, ja altistetaan omat lapset vuosituhansia ihmiskuntaa vainonneille taudeille, he murehtivat viimeaikaista kehitystä.

Ritva ja Mauri Niemi kuvailevat niin ikään naisten aseman ja arvostuksen parantuneen merkittävästi. Aikaisemmin verenluovuttajia löytyi isoisän eturauhasleikkaukseen jonoksi asti, mutta ei naiselle, joka oli keskenmenon vuoksi vuotamassa kuiviin.

He kertovat myös, kuinka naisten väkivaltainen kohtelu on ajan myötä vähentynyt. Lain ja evankeliumin julistaminen on saanut aikaan hyvää hedelmää.

– Suomessa tavallisin naisten käden murtuma on kaatumisen seurauksena tullut rannevamma. Etiopiassa eniten näki käsivarren murtumia, kun vaimo puolustautui miehensä kepin iskuja vastaan. Kun kirkossa saarnataan sunnuntaina, että vaimoa tule kohdella kuin kallisarvoista astiaa niin se suojaa heikompaa osapuolta.

Niemien mukaan seurakuntien kasvu on vahvasti yhteydessä myös tasa-arvon parantumiseen Afrikan maissa.

– Vaikka meillä kirkkoa moititaan joissakin tasa-arvoasioissa, niin missä muualla kuin kristillisissä maissa naisen arvo ja asema on näin turvattu?

Eräs lenkki myönteisen kehityksen esimerkkien ketjussa on perheiden kokonaisterveys. Tässäkin vertailu tapahtuu kahden maan ja muutaman vuosikymmenen välillä.

– Malariaan ei ole rokotetta saatu kehitettyä, mutta on todettu, että lukutaitoinen äiti voi pelastaa perheensä. Etiopiassa lapsia kuoli malariaan kuin kärpäsiä, koska hoitoon hakeuduttiin vasta kouristelevan ja tajuttoman aivomalariaa sairastavan lapsen kanssa.

– Tansaniassa sairaalan lähikaupungin ihmisiä ei kuollut yhtään pahan epidemian aikana, koska he olivat oppineet hakeutumaan hoitoon ajoissa. Toisissa kylissä luotettiin enemmän kansanparantajiin ja potilaita menehtyi.

Ritva ja Mauri Niemi muistelevat vuosiaan Afrikassa uuden kirjan myötä. Lähetysyhdistys Kylväjän julkaisema Satakertainen sato – 50 vuotta lähetyselämää Etiopiassa kuvaa työtä ja elämää kymmenien lähettien kertomana.

Niemen pariskunnan kokemukset ovat yksi monista, joiden välityksellä Satakertainen sato -teoksen lukija johdatetaan nykyisin yli 90-miljoonaisen kansan historiaan, sen ihmisiin ja lähettien arkiseen aherrukseen.

Toisinaan olosuhteet kehittyivät vaarallisiksi. Vuonna 1974 Etiopian keisarivalta kaatui, ja tilalle nousi sotilashallinto, joka pysyi vallassa vuoteen 1991 saakka. Ajanjaksolle olivat tyypillisiä nälänhädät, taudit ja väkivalta.

Vuonna 1959 perustettu Mekane Yesus -kirkko on kasvanut pienestä 20 000 seurakuntalaisen joukosta maailman suurimmaksi yli yhdeksän miljoonan jäsenen luterilaiseksi kirkoksi.

Sotilashallinnon aikana kristittyjä vainottiin, vangittiin ja jopa surmattiin – kirkon johtaja muiden joukossa.

– Uskomme, että kasvun taustalla on käytännön palvelutyö ja ennen kaikkea evankeliumi, joka antoi ihmisille vastauksen heidän elämänsä syviin kysymyksiin. Jumalan rakkaus antoi sisäisen voiman, joka voitti ne, joilla valta näytti olevan, mutta jotka käyttivät sitä väärin, Niemet vetävät yhteen kokemaansa.

Etiopian lähetystyön vaiheista kertovan Satakertainen sato -kirja on tilattavissa Pala maailmalta -kaupasta.

 

Teksti: Ritva ja Mauri Niemi, Niko Seppä

Yhden klikkauksen taktiikalla

Päivittäjän roolin kautta Elina on päässyt näkemään, mitä lähetystyön arki eri puolilla maailmaa oikeasti voi olla.

Espoolainen Elina Lavapuro, 24, on toiminut kolme vuotta Kylväjän viestinnän vapaaehtoisena Instagramin päivittäjänä. Hänen työpanoksensa ansiosta Kylväjän kautta tapahtuva lähetystyö tulee helposti ja nopeasti lähemmäksi ihmisiä. Sosiaalisen median aikakaudella yhdellä klikkauksella voi tavoittaa monia.

Kylväjä on mukana sosiaalisen median eri kanavissa. Kylväjän sivuilta on löydettävissä muun muassa kuvapalvelu Instagramin kuvake, jota kautta pääsee seuraamaan intorealistista lähetyselämää: sen hyviä mutta myös huonoja hetkiä. Kuvat ja tarinat eivät päädy Instagramiin itsestään, vaan siihen tarvitaan kuvia lähettävien lähetystyöntekijöiden ja Kylväjän viestinnän välikäsien lisäksi vapaaehtoinen päivittäjä.

Elina vastasi tähän kutsuun aikoinaan oman seurakunnan nuorisotyöntekijän kautta. Työntekijä oli lähettänyt hänelle tekstiviestin, jossa oli kehunut Kylväjää hyväksi lähetysjärjestöksi.
– Tämän viestin seurauksena menin Kylväjän nettisivuille ihan yleisesti vain tutustumaan. Silloin siellä oli juuri haussa Instagramin päivittäjä, joten otin yhteyttä ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, Elina muistelee.

Instagramin päivittäminen on käytännössä helppoa, sillä Elinalle tulee sähköpostiin valmiita päivityksiä, joissa on tekstejä ja kuvia eri lähetyskohteista sekä eri toimijoilta. Elina laittaa ne samaan kansioon ja julkaisee ne päivämäärän mukaisessa järjestyksessä Instagramissa.
Lähetystyö ei ollut kovin tuttua Elinalle entuudestaan. Päivittäjän roolin kautta hän on päässyt näkemään, mitä lähetystyön arki eri puolilla maailmaa oikeasti voi olla.
– Olen oppinut näiden vuosien aikana oikeastaan kaiken, mitä nyt lähetystyöstä tiedän. Päivitysten joukossa on ollut todella mielenkiintoisia tarinoita. On ollut hyvin opettavaista nähdä, minkälaista lähetystyö oikein käytännössä on ja minkälaisia tarinoita lähetystyöntekijät jakavat elämästään, Elina pohtii.

Instragramin päivitys tuntui Elinasta heti alussa sopivalta tehtävältä, ja siitä oli mukava aloittaa vapaaehtoistyöskentely.
– Työ on helppoa, koska saan kaiken valmiina. Samalla pääsen näkemään lähempää lähetyselämää ja olemaan osana lähetystyötä. Se myös sopii aika hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, luokanopettajaksi opiskeleva Elina kertoo.

Elinaa motivoi päivittäiseen työhön lähetystyön hyväksi se, että hän saa olla omalla panoksellaan mukana suuremmassa kokonaisuudessa, vaikkei sitä aina ehkä huomaakaan.
– Minusta tuntuu kivalta olla tekemässä jotain, josta on varmasti hyötyä. En ihan ehkä ymmärrä, miten oma panokseni, eli kuvan päivittäminen Instagramiin, auttaa, mutta se varmasti auttaa siinä, että uutiset on keskitetty johonkin paikkaan. Tuntuu hyvältä olla tekemässä joku sellainen osa, josta on apua myös muille, Elina toteaa.

Jumalan kädenjälki näkyy Elinan mielestä Instagramin päivittäjän työssä siten, että siinä saa olla osana kokonaisuutta, jossa lähetystyö ja Kylväjän työ pääsee tavoittamaan ihmisiä.

– Olen osa isompaa ketjua siinä, että lähetystyö tulee lähemmäksi ihmisiä, Elina miettii.
Lähetyselämää Kylväjässä voi seurata myös Facebookin ja Twitterin kautta. Tällä hetkellä sekä Facebookille että Twitterille etsitään vapaaehtoisia päivittäjiä. Elina kannustaa miettimään omaa paikkaansa vapaaehtoistyön parissa. Monenlaisia tehtäviä löytyy monenlaisille tekijöille.

– Minusta tuntuu mukavalta olla osana Kylväjä-yhteisöä. Jokaiselle löytyy jotain: enemmän pystyvälle enemmän, mutta myös kiireisemmälle jotain sopivaa. Pienempiäkin tehtäviä löytyy, kuten esimerkiksi tämä Instagramin päivitystehtävä, joka ei vie kauaa aikaa, Elina kertoo.

Jos Instagram on sinulle vieras, voit tutustua siihen helposti Kylväjän nettisivujen kautta. Siellä on oikeassa reunassa Instagramin kuvake, jota klikkaamalla pääsee katsomaan Instagramissa olevia kuvia teksteineen.
– Ei siis tarvitse olla itse Instagramin käyttäjä voidakseen tutkia sen sisältöä, Elina vinkkaa.

Teksti: Saija Tiilikainen
Kuva: Juha Lavapuro

Alef – uskon ensiaskeleita kuuden israelilaisen elämässä

Alec Goldberg havaitsi, että lähes kaikki haastatellut messiaaniset juutalaiset olivat tulleet uskoon kristittyjen todistuksen kautta.

Caspari-keskuksen Israelin-työn johtajan, Alec Goldbergin auton kilometrimittari on kerännyt työmatkoja kiivaasti. Kaksi projektia, jotka rakentuvat haastatteluille, ovat vieneet häntä ympäri maata tutustumaan moniin hengellisiin johtajiin.

Caspari-keskuksen mediaprojektissa Alefissa on tallennettu videolle kuuden syntyperäisen israelilaisen uskovan elämäntarina. Jokainen haastattelu kestää noin 25 minuuttia. Ne on tarkoitus ladata Casparin nettisivuille tämän syksyn aikana. Ne ovat hepreankielisiä, mutta myöhemmässä vaiheessa videoihin liitetään englanninkieliset tekstitykset.

Kaikki haastatellut ovat ensimmäisen polven messiaanisia juutalaisia. Videolla kukin kertoo perhetaustastaan, uskoontulostaan ja muun muassa siitä, millaisia reaktioita se herätti lähipiirissä. Näillä haastateltavilla ei ole ollut perheen tukea uskon alkutaipaleella, vaan he ovat joutuneet raivaamaan tiensä monella tapaa hankalassa maastossa.

– Heidän kertomuksensa ovat todistus evankeliumin voimasta. Caspari-keskus ei yleensä tee varsinaista suoraa evankeliointityötä, mutta toivon, että nämä videot voivat rohkaista monia ja kutsua uusia juutalaisia Jeesuksen seuraan, Goldberg iloitsee.

Messiaanisten juutalaisten asema israelilaisessa yhteiskunnassa ei edelleenkään ole ongelmaton. Monien maallistuneiden juutalaisten mielestä kukin voi uskoa mihin haluaa, mutta uskonnollisille juutalaisille Jeesus on suuri loukkaus. Heidän silmissään messiaaniset juutalaiset ovat kansansa pettureita eivätkä enää juutalaisia.

– Ei ollut ihan helppoa löytää syntyperäisiä ensimmäisen polven uskovia, jotka suostuivat jakamaan elämäänsä julkisesti, Goldberg kertoo ja jatkaa:
– Jotkut kieltäytyivät siksi, että kaikki heidän perheessään eivät vieläkään tiedä, että he uskovat Jeesukseen. Joillakin lähipiiri tietää, mutta he eivät voisi hyväksyä sitä, että asiasta puhutaan julkisuudessa. Jotkut olivat huolissaan työpaikkansa takia.

Ihmisten elämäntarinoiden tallentaminen oli Goldbergille monin tavoin innostava kokemus. Hän teki havainnon, joka ilahduttaa kaikkia juutalaislähetyksen ystäviä:

– Lähes kaikki olivat tulleet uskoon kristittyjen todistuksen kautta, joko ulkomailla tai Israelissa! Paavalin mukaan pakanoiden tehtävänä onkin saada juutalaiset kateellisiksi siitä, että heillä on elävä suhde Israelin Jumalaan. Se pitää paikkansa tässäkin!

Toinen syy, joka ajeluttaa Alec Goldbergia ympäri Israelia vielä pitkään, on tutkimus Israelin messiaanisista seurakunnista. Caspari-keskus julkaisi vuonna 1999 kirjan Facts and Myths About the Messianic Congregations in Israel. Kahdessa vuosikymmenessä tieto on vanhentunut ja nyt on tavoitteena uudistaa teos.

Messiaanisen liikkeen tilasta liikkuu monenlaisia arvioita. Tutkimuksen valmistuttua esimerkiksi jäsenmääristä voidaan antaa aiempaa perustellumpia lukuja. Kirja onkin tarkoitettu palvelemaan erityisesti tutkijoita, jotka tarvitsevat faktoja ja tilastoja. Lisäksi se tulee tarjoamaan tietoa seurakuntien rakenteesta ja teologisesta linjasta. Se voi hyödyttää myös monia israelilaisia.

Projekti rakentuu pastorien haastatteluille. Armoitettuna raamatunopettajana tunnettu Goldberg on saanut opetella kuuntelijan roolia, kun tietoa kerätessä ei ole sopivaa kommentoida mitään.

– Minä vain hymyilen ja nyökyttelen – ja pidän mielipiteeni omana tietonani, Goldberg nauraa.
Kaiken kaikkiaan hänelle on ollut suuri ilo havaita, miten monenlaisia ihmisiä ja seurakuntia Jumala käyttää päämääriensä toteuttamiseen.

– Tämä projekti on hyväksi messiaaniselle liikkeelle ja hyödyttää myös Caspari-keskusta. Kuten edellisestäkin kirjasta, myös tästä meidät tullaan muistamaan kauan, Alec Goldberg kiteyttää.

Caspari-keskus: Raamatun ja juutalaisuuden opintokeskus, joka tarjoaa materiaalia ja koulutusta messiaanisille seurakunnille Israelissa. Kansainvälisesti keskus järjestää kursseja kristillisen uskon juutalaisista juurista ja messiaanisesta liikkeestä sekä haluaa muistuttaa kristittyjä juutalaislähetyksen tärkeydestä.

Alef: heprealaisten aakkosten ensimmäinen kirjain.

Kohtaamisesta kutsuun – lähetystyön ydin on Jeesuksen luo kutsuminen

Japanilainen Hiroko Asuma (kuvassa vasemmalla) kutsui kaupassa tapaamansa rouvan mukaan kirkon järjestämään englannin piiriin. Kuva: Lea Lukka.

Lähetit ja paikalliset kristityt kutsuvat kaikkialla uusia ihmisiä seurakuntaan. Paikallisilla on vahvuutenaan valmiit verkostot sekä kielen- ja kulttuurintuntemus, joskus myös lähetin ulkopuolisuus auttaa evankeliumin eteenpäin viemisessä.

Kaukasiassa seurakuntaan tuleminen on paikallisille melko ison kynnyksen takana. Kotikokoontumiseen voi olla hieman helpompi tulla, koska se muistuttaa enemmänkin vierailua jonkun luona kuin seurakunnan kokoontumista. Kaukasiassa kutsumista edeltää aina tutustuminen.

– Tässä kulttuurissa olisi hyvin outoa kutsua tuntematon ihminen kotiin tai kodinomaiseen kokoontumispaikkaan. Lisäksi ennen kutsumista täytyy yrittää arvioida, onko tulija luotettava vai haluaako hän vain aiheuttaa vaikeuksia lähetystyölle. Kaduilta ei voi kutsua ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin, Kaukasian-lähetti kertoo.

Seurakuntaan kutsumisessa paikallisilla on etuna se, että heillä on valmiit sosiaaliset verkostot, eli sukulaiset, ystävät ja tutut. Mitä enemmän seurakunnassa on paikallisia, sitä laajempi verkosto on niitä, joita voidaan kutsua. Toisaalta paikalliset voivat olla arkoja pyytämään sukulaisia ja ystäviään seurakuntaan.

Jos paikallisia on vielä vähän, tilanne on hankala. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa luoda itse kontakteja. Tämä on pitkä tie: uusien lähettien täytyy ensin oppia riittävästi kieltä, ja sen jälkeenkin vie aikaa tutustua ihmisiin. Uudet tuttavat eivät aina ole kiinnostuneita tulemaan seurakuntaan.

Seurakuntaa synnyttävässä työssä kutsuminen on keskeinen asia. Se on myös kipeä asia, jossa lähetit kokevat hyvin usein riittämättömyyden tunnetta.

– Kuinka tutustua uusiin ihmisiin, jos paikallisilla ei ole kovin suurta kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan? Ketä kaikkia minun tulisi kutsua? Kuinka monesti yhtä ihmistä pitäisi kutsua, jos tämä ei vaikuta kiinnostuneelta? Oman vajavaisuuden ja paikallisten haluttomuuden keskellä pitää muistuttaa itseään siitä, että Jumalalle kaikki mahdollista ja että Hänellä riittää etsivää rakkautta kadonneita kohtaan, lähetti sanoo.

Mongoliassa seurakunnat tekevät paljon tavoittavaa työtä ja kristityt kutsuvat ahkerasti uusia ihmisiä mukaan seurakuntaan. Useimmissa saarnoissa pastori muistuttaa seurakuntalaisia siitä, että he ovat maailman valo ja heidän kristittyinä tulisi loistaa Kristuksen valoa kertomalla uskostaan ja kutsumalla ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan.

– Suomalaisen korviin tällaiset voimakkaasti ilmaistut muistutukset voivat kuulostaa vaatimuksilta, mutta paikalliset ymmärtävät kutsumisen tärkeyden ehkä paremmin kuin me suomalaiset, Mongolian-lähetti Ella Henriksson pohtii. Suurin osa tämänhetkisistä seurakuntalaisistakin on löytänyt Jeesuksen luo sen johdosta, että joku on rohjennut kertoa heille elävästä Jumalasta ja kutsunut heitä seurakuntaan.

Mongolialaiseen kulttuuriin kuuluu kutsujen esittäminen ja toisten luona vieraileminen. Kuitenkaan kutsu seurakuntaan ei välttämättä johda siihen, että uusi ihminen tulisi tutustumaan seurakunnan toimintaan. Keskustelut tapaamisista ja vierailuista ovat enemmänkin kohteliaisuuksien esittämistä kuin tapaamisen kalenteriin merkitsemistä. Kutsun vastaanottaneen on halutessaan helppo kieltäytyä kutsusta kiertämällä aihe tai jättämällä asia sikseen niin sanotun kutsun hyväksymisen jälkeen.

Israelissa on hyvä maaperä sanoman leviämiselle. Jos tapahtuu hyvää tai huonoa, sana leviää, eikä mikään pysy salassa. Jos elämäntodistus herättää luottamusta, arjen keskellä on helppo kutsua ihmisiä Kristuksen yhteyteen. Esimerkiksi arabikristitty Suhail pitää tavaratalon yhteydessä kahvilaa ja käy siellä hedelmällisiä keskusteluja monien ihmisten kanssa.

Juutalaiselle on usein helpompi ottaa vastaan julistusta ulkomaalaiselta, ja moni messiaaninen juutalainen on tullut uskoon ulkomailla matkustaessaan kristityn välityksellä.

Tel Aviv-Jaffassa sijaitsevan Immanuel-kirkon Avointen ovien tapahtumassa puheet pidettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa hepreaksi. Seurakunnan messiaaninen pastori Joel oli pukeutunut vapaasti ja kirkon keskimmäisen lasimaalauksen kohdalla kertoi oman uskoontulonsa tarinan. Jotkut vierailijat loukkaantuivat todistuksesta ja jopa jotkut messiaaniset juutalaiset seurakuntalaiset hämmästelivät Joelin rohkeutta ja avoimuutta.

– Edellisinä vuosina ulkomaalainen pastori puhui englanniksi tulkin välityksellä pukeutuneena papin asuun. Hän toi sanoman välimatkan päästä, ja todistus oli helpompi kuulla ja ottaa vastaan. Kun sama tulikin suoraan paikalliselta juutalaissyntyiseltä ja hepreaksi, se kävi aivan toisella tapaa kohti ja suorastaan loukkasi, Israelin-lähetti Hanna Rissanen kertoo.

Kutsumisessa tärkein lähtökohta on Jeesus, joka on kutsunut meidät luokseen, ja joka kutsuu myös muita luokseen. Kutsuttuina ja rinnalla kulkijoina voimme viedä tätä kutsua eteenpäin.

Kutsusta kieltäytyminen ei tee kutsujan työtä tyhjäksi. Joitakin kutsutaan satoja kertoja ennen kuin he myöntyvät ottamaan ensimmäisen askeleen Jumalan kohtaamisessa. Toisille jo ensimmäinen kutsu voi olla se, johon he tarttuvat. Emme välttämättä koskaan saa tietää, mikä oma roolimme oli Jeesuksen luokse kutsumisessa.

Läheteillä ja paikallisilla kristityillä on omat paikkansa uusien ihmisten tavoittamisessa. Lähetti voi olla esimerkillään tiennäyttäjä. Hän herättää, innostaa, varustaa ja tukee paikallisia kutsumaan toisiaan Kristuksen luo.

Lähetti saattaa myös tavoittaa ihmisiä eri tavoin kuin paikalliset. Esimerkiksi Itä-Aasiassa ilmainen englannin kielen harjoittelumahdollisuus vetää uusia ihmisiä kirkkoon.

Myös ihan tavallisella suomalaiskristityllä on erilaisia mahdollisuuksia kutsua ihmisiä tutustumaan Jeesukseen ja seurakuntaan. Anna valon loistaa!