Uutiset

Hepreankieliset jumalanpalvelukset alkoivat Immanuel-kirkossa

Hepreankieliset jumalanpalvelukset alkoivat Immanuel-kirkossa joulukuun alussa israelilaisen Joel Ben-Davidin johdolla. Joel on Jews for Jesus Israelin koulutuspäällikkö ja toimii tällä hetkellä sen vs. johtajana. Jews for Jesus on yksi kirkon toiminnasta vastaavista Immanuel Ministries -työryhmän järjestöistä Kylväjän ohella.

Joel vieraili Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa vuonna 2016. Hänet vihittiin papiksi viime kesänä, ja elokuusta lähtien hän on toiminut myös avustavana pappina seurakunnassa. Joelin vaimo Adel on tarmokkaasti työssä mukana miehensä rinnalla. Pariskunnalla on neljä lasta. He tutustuivat aikoinaan kielikoulussa Jerusalemissa, kun Joel oli palannut Israeliin Englannista ja Adel muuttanut maahan Saksasta. Kumpikaan ei vielä silloin ollut uskossa ja avioiduttuaan he aikoivat kääntyä uskonnollisiksi juutalaisiksi. Useiden vuosien etsinnän jälkeen he kuitenkin kohtasivat Jeesuksen Messiaanaan.

– Adel ja minä olemme unelmoineet, puhuneet ja rukoilleet jo vuosien ajan, että voisimme aloittaa kokonaan hepreankieliset jumalanpalvelukset Immanuel-kirkossa, kertoo Joel.

– On hienoa, että lopulta nämä keskustelut ovat konkretisoituneet. Jumalanpalvelus alkaa perjantai-iltapäivisin hiukan ennen avoimen kirkon päättymistä. Tuolloin kutsumme kirkkoon tulevia paikallisia turisteja jäämään yhteiselle aterialle, jolla jumalanpalvelukset aloitamme. Mukana on ollut toistaiseksi keskimäärin 18 henkilöä. Toivomme esirukoustanne, että tämän toiminnan kautta tulisi uusia paikallisia seurakuntamme toimintaan, ja että Jumalan läsnäolo koskettaisi messuihin tulevien sydämiä.

Ihmisarvoista arkea katsomalla, kuuntelemalla ja koskettamalla

– Täällä kehitysvammaisilla ei ole ihmisarvoa, ja se on hedelmän kantamista, että kohtaa kehitysvammaisia lapsia rakkaudella ja kärsivällisyydellä, toteaa Kaukasian-lähettimme ja kertoo paikallisesta kristitystä naisesta.

Kaukasialainen kristitty nainen T työskentelee vapaaehtoisena kehitysvammaisten lasten laitoksessa. Kyseessä on iso laitos, jossa on monta osastoa. T työskentelee pienimpien ja heikoimmassa asemassa olevien lasten osastolla. Laitoksen varsinaisten työntekijöiden arki on kiireinen. Yhdellä työntekijällä voi olla vastuullaan jopa 12 vaikeasti vammaista lasta. Koko osastolla lapsia on lähes 50. Hoitajien työaika kuluu perushoitoon. Virikkeiden ja aktiviteettien järjestämiseen ei jää aikaa.

Vapaaehtoisena T järjestää lapsille hyvin tarpeellista viriketoimintaa, muun muassa fysioterapiaa ja musiikkiterapiaa. T:n työnkuvaan kuuluu myös laitoksen työntekijöiden auttaminen lasten hoidossa. Monikaan lapsista ei kykene syömään, liikkumaan, peseytymään tai pukeutumaan itse. T auttaa heitä pukeutumisessa, pesuissa ja syömisessä. Motivaatio raskaaseen työhön löytyy lapsista.

– Rakastan lapsia ja sitä, miten hymy valaisee heidän kasvonsa halatessani heitä. Toisaalta tulen hyvin surulliseksi siitä ja koen vaikeimmaksi työssäni sen, että nämä lapset joutuvat kokemaan paljon rakkaudettomuutta.

Suurimmalla osalla laitoksen kehitysvammaisista lapsista ei ole enää yhteyttä omaan perheeseensä. Useimmat vanhemmat eivät pidä lapsiin yhteyttä, vaan ovat jättäneet heidät laitokseen hoitoon. Valitettavasti tässä Kaukasian maassa kehitysvammaisia väheksytään ja katsotaan, että heillä ei ole ihmisarvoa. Kehitysvammaisen lapsen saamista hävetään. Tämän takia heidät usein joko pidetään kodin seinien sisäpuolella tai annetaan hoitoon laitokseen.

Monesti kehitysvammaiset lapset saavat kokea ulkopuolelle jättämistä, kun heitä ei oteta mukaan, torjumista, vähättelyä tai jopa suorannaista halveksuntaa ja kaltoinkohtelua. Lasten kohtaaminen rakkaudella, kärsivällisyydellä ja lempeydellä on mitä kauneinta hedelmän kantamista. Jumala on luonut jokaisen ihmisen rakkaudella omaksi kuvakseen. Myös nämä pienet kehitysvammaiset lapset ovat arvokkaita, Jumalan kuvia.

T:lla on taito saada lapsiin kontakti ja luottamus. Suurin osa lapsista ei kykene kommunikoimaan puhumalla. Sen sijaan he kommunikoivat ilmein, elein, äännähdyksin. T:lla on taito pysähtyä kuuntelemaan ja havainnoimaan lapsia. Usein hän asettuu heidän tasolleen, katsoo silmiin, puhuu ja koskettaa lempeästi. Hän ottaa lapsia syliin ja halaukseen ja osoittaa hyväksyvänsä heidät. Eräs lapsista on säikky, ja uusissa, itselleen vieraissa tilanteissa hän puree itseään ja kiljuu. T:n seurassa lapsi rauhoittuu.

– Työssäni minua motivoi se, kun näen muutoksen lasten käyttäytymisessä. Esimerkiksi häiriökäyttäytyminen vähenee tai ilottoman lapsen kasvoilla näkyy yhä useammin hymy.

Lapset aistivat T:n rakkauden ja vastaavat siihen, vaikka eivät pystyisi kommunikoimaan sanallisesti. Eikä sanoja välttämättä edes tarvita:
– On kolme tapaa osoittaa lapselle, että hän on hyväksytty ja rakastettu. Ensimmäinen on koskettaa lasta; ottaa syliin ja halata. Toinen on kuunnella lasta ja katsoa häntä silmiin. Kolmas on viettää aikaa lapsen kanssa ja olla läsnä, toteaa T.

– Näitä periaatteita haluan toteuttaa työssäni kehitysvammaisten lasten kanssa.

– Jos haluat osallistua työhön, otamme mielellämme vapaaehtoisia mukaan tiimiimme. Erityisesti tarvitsisimme fysioterapeuttia, joka voisi tulla kouluttamaan meitä tai työskentelemään lasten kanssa joksikin aikaa, hän haastaa.

Twitter-väläyksiä vuodelta 2018

”Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut.” (Jer. 31:21)

Välillä on aika pysähtyä ja katsoa taaksepäin kuljettua matkaa. Vuoden 2018 vuosikertomus Kylväjän työstä Suomessa ja maailmalla julkaistaan huhtikuussa, mutta katsauksen menneeseen vuoteen voi tehdä myös Twittteristä koottujen päivitysten kautta.

Kylväjä oli Twitterissä vuodesta 2014 vuoden 2018 loppuun. Samaan aikaan Kylväjä lopetti Twitterissä myös Kylväjän nuoret ja Rukoushuokauksia-tilinsä, joka oli toiminut vuodesta 2012.

– Kylväjän toiminnan linjauksessa 2016–2020 sanotaan: “Irrotamme otteemme, kun aika on, ja suuntaamme kohti uutta.” Seuraajakunta Twitterissä oli tosi pieni. Työmäärä, mikä päivittämisessä oli, ei palvellut tarkoitustaan, joten oli aika irrottaa ote ja suunnata kohti uutta, toteaa Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala.

Facebookissa ja Instagramissa Kylväjä on edelleen aktiivisesti mukana.

– Niissä on selkeä ja kasvava seuraajakunta. Tykkäyksiä kertyy päivityksiin kymmeniä ja kommenttejakin jonkin verran, vaikka toki niitä voisi olla enemmänkin.

Facebookissa julkaistaan päivittäin Kylväjän nettisivuillakin ilmestyvät Päivän rukoukset sekä päivittäin 1–3 lähetyselämästä kertovaa päivitystä. Instagramissa kerrotaan lähetyselämästä kuvien ja kuvatekstien avulla.

– Tällä hetkellä Facebook tavoittaa hieman vanhempaa väkeä, Instagram nuorempia, joten molemmilla on paikkansa. Sosiaalisen median välityksellä pääsee osalliseksi lähetyselämään, lähelle lähettien arkea, hän sanoo.

Kylväjä on yhteistyökumppanina mukana myös useamman järjestön yhteisessä DominiLife-sovelluksessa, joka julkaisee Kylväjänkin uutisia, sekä Seurakuntalainen-sivustolla, missä sillä on uutisten ja artikkelien lisäksi kolme blogistia, lähetysteologi Jukka Norvanto, kotimaantyönjohtaja Hanna Lindberg sekä Caspari-keskuksessa Jerusalemissa työskentelevä Sanna Erelä. YouTubessakin Kylväjä on mukana omalla ja kehitysyhteistyön tilillään. Kylväjän sosiaalisten medioiden joukkoon kuuluu myös Kylväjä-blogi, jossa julkaistaan osia lähetystyöntekijöiden kirjeistä sekä hartauksia ja raamattuopetuksia.

Henkilöstömuutoksia Kylväjän kotimaantyössä

Kylväjän kotimaantyössä on tapahtunut viime kuukausina useampia henkilöstömuutoksia. Marjaana Kotilainen siirtyi vuoden alusta seurakuntatyön koordinaattoriksi 60 % työajalla. Lapuan hiippakunnan määräaikaisena aluekoordinaattorina vuoden 2020 loppuun asti aloitti vuodenvaihteessa Liisi Niemelä, TM. Vuorotteluvapaan sijaisena Helsingin ja Espoon hiippakuntien aluekoordinaattorin tehtävää hoitanut pastori Ilpo Kari,TM, jatkaa tehtävässä määräaikaisena vuoden 2020 loppuun.

Kylväjän toimistolla aloitti lokakuussa toimistosihteerinä Outi Särkelä, joka on toiminut vuosina 2001–2004 Kylväjän Mongolian-lähettinä. Hän vastaa muun muassa jurtan ja banglamajan vuokrauksista.

Viestintäosastolla toimitussihteerin äitiyslomansijaisena on työskennellyt marraskuusta 2018 alkaen Anne Laine.

Pia Talvitie, ETT, TM, on hoitanut hallinnon asiantuntijan tehtävää vuorotteluvapaasijaisena kesästä 2018 lähtien, ja hänet on valittu jatkamaan tehtävässään.

Yhteiskunnan muutos haastaa lähetystyön tulevaisuuden

Operaatio Mobilisaatiossa 43 vuotta työskennellyt psykologian ja filosofian maisteri Pirjo Alajoki on haastatellut lähetystyöhön pyrkiviä psykologisissa soveltuvuustesteissä, myös Kylväjän kautta työhön mieliviä. Alajoki osallistuu edelleen mielellään lähettihuollon kehittämistyöhön.

Lähetystyöhön haluavat lähettikandidaatit testataan psykologisilla menetelmillä, koska näin voidaan arvioida halukkaiden soveltuvuutta ja heidän työnsä kannalta tärkeitä ominaisuuksia.

– Vuosien varrella on huomattu, että lähetystyössä on monenlaisia paineita, stressiä ja vaikeuksia. Kun ne ilmenevät vieraan kulttuurin keskellä, lähetystyöntekijän psyykkinen kuormitus on suurempi kuin kotimaassa.

Pirjo Alajoen mukaan testaaminen on kannatettavaa muun muassa siksi, että rekrytointivaiheessa sekä hakijan itsensä että hänet mahdollisesti lähettävän järjestön panokset ovat korkealla.

– Sen vuoksi olisi tärkeää, että henkilö kykenisi olemaan kentällä mahdollisimman pitkään.

– Testeillä kartoitetaan riskitekijöitä, joita kandidaatilla voi olla. Myös hänen myönteinen soveltuvuutensa kaavailtuihin tehtäviin kentällä pyritään selvittämään.

Psykologiset testit toteutetaan tavallisesti hakuprosessin melko varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan jo kättelyssä saada realistinen käsitys siitä, mitkä henkilön lähetystyössä pärjäämisen edellytykset ovat.

– Järjestö tekee ensin omat haastattelunsa. Jos heiltä tulee vihreää valoa, hakija lähetetään jatkotesteihin ennen mahdollista lähetyskurssia.

– Psykologiseen soveltuvuusarvioon kuuluu haastattelu ja erilaisia testejä”, Alajoki kertoo.

Voiko psykologiseen testaukseen sisältyä joitakin ongelmia?

– Niissä voi toki yrittää bluffata. Omia vastauksiaan voi yrittää manipuloida, jotta antaisi itsestään paremman kuvan. Kuitenkin käytämme erilaisia testejä, jotta varmistutaan siitä, että tulos olisi samansuuntainen. Soveltuvuusarvio on kokonaisuus, jossa myös haastattelulla ja henkilön elämänvaiheiden selvittelyllä on merkittävä osuus.

Alajoen mukaan testi olisi voitava suorittaa testattavan omalla äidinkielellä.

– Jos joudutaan testaamaan jollain muulla kielellä, kuten englanniksi, se ei ole aina reilua.

Alajoki kertoo, että masennus ja muunlainen ilmeinen psyykkinen oireilu ovat selkeitä karsivia tekijöitä hakuvaiheessa. Myös ihmisen elämänhistoriaan liittyvät käsittelemättömät taakat voivat pintaan pyrkiessään aiheuttaa ongelmia stressaavissa olosuhteissa.

Lähetystyöntekijältä edellytetään resilienssiä, eli kesto- ja sietokykyä. – Suomalaisille se voisi tarkoittaa sisua.

Vaikka lähettiura tarvitsee toteutuakseen tietyt henkisen kestokyvyn reunaehdot, minkäänlaisia superihmisiä ei lähetystyöntekijöiksi etsitä. Oikeastaan sellaisia ei ole olemassakaan.

– Ihmiset ovat temperamentiltaan ja persoonallisuudeltaan erilaisia ja hyvinkin erilaiset henkilöt voivat pärjätä lähetystyössä. Ei ole myöskään olemassa mitään yksittäistä lähetystyöntekijän profiilia, Alajoki muistuttaa.

– Tarvitaan elämän perustasapaino, hän kiteyttää.

Lähetysjärjestöjen ja Kirkon lähetystyön keskuksen yleinen huolenaihe on lähettien työkausien lyhyys tänä päivänä. Aikaisemmin lähetystyöhön lähdettiin loppuelämäksi. Nykyisin lähetin tyypillinen työkausi on muutaman vuoden, josta iso osa käytetään kielen ja kulttuurin oppimiseen. Kuinka tilannetta voisi yrittää kohentaa?

Alajoen mielestä tällä hetkellä nuoriin aikuisiin lukeutuva lähettisukupolvi tarvitsee aikaisempaa enemmän rinnalla kulkemista ja tukea.

– Oli pioneerisukupolvi, joka raivasi tietä muille. Heidän jälkeensä tulivat suuret ikäluokat. Noihin aikoihin lähettihuoltoa ei ollut ollenkaan samassa määrin kuin tänä päivänä.

– Verrattuna 70- ja 80-lukuihin moni asia on muuttunut. Rohkaiseminen, auttaminen ja neuvominen – niille näyttää olevan nykypäivänä tilausta, hän sanoo.

Alajoen tulkinnan mukaan elämä yleisesti ottaen on tullut nopeatempoiseksi ja lyhytjänteiseksi. Nykyisin ihmisillä ei enää esimerkiksi ole pitkää yhtäjaksoista uraa saman työnantajan palveluksessa.

– Ihmisillä on muutenkin enemmän lyhytaikaisia työpaikkoja. Koko yhteiskuntamme on muuttunut lyhytjänteiseksi.

– Tämä yleinen kehitys varmaan heijastelee siihenkin, että lähetystyökokemus voi jäädä lyhyeksi, hän uskoo.

Ratkaisuksi Alajoki pohtii lähtövaiheessa tarjottavan tuen monipuolistamista.

– Jos lähetillä alun pitäen on tehtyjen selvitysten perusteella tarvittavat kyvyt, resurssit ja mahdollisuudet selvitä työalueella, silloin koulutuksen, tuen ja valmentautumisen lähtöä varten olisi hyvä olla riittävän monipuolista ja realistista.

– Lähettikandidaattien kanssa on myös hyvä keskustella asennoitumisesta: Milloin he itse ovat valmiita lähtemään ja miten kauan palvelemaan työalueella? Perspektiivin vuoksi tällaiseen pohdintaan olisi hyvä kannustaa jo alussa.

Toisaalta työalueilta kotiinpaluu voi myös aiheuttaa sopeutumiskriisin.
– Takaisin paluu voi olla isompikin shokki. Silloin tarvitaan erityistä tukea.

Pirjo Alajoki on nykyisin eläkkeellä, mutta hän ei erityisemmin korosta sitä. Aktiivinen lähettihuollon kehittäjä tahtoo edelleen antaa panoksensa lähetystyön hyväksi.

– Nytkin olin juuri muutaman päivän koulutusmatkalla.

– Viimeisimmäksi olen ollut mukana lähettiretriittitoiminnassa. Se on osoittautunut ällistyttävän tehokkaaksi toiminnaksi. Mukana olleet lähetit ovat kokeneet todella suuria myönteisiä asioita vain muutaman päivän aikana.

– Näiden vuosien aikana, kun olen saanut olla mukana lähettihuollossa, olen iloinnut siitä, että lähetit saavat nykyisin enemmän monenlaista tukea, rohkaisua ja koulutusta.

– Ajattelen, että on hyvä, jos saan olla edelleen mukana lähettihuollon tehtävissä eri tavoin sillä osaamisella ja kokemuksella, joka minulla on. Perhe ja lastenlapset ovat myös ihana asia arjessani, hän iloitsee.

Millä tavalla psykologi itse vähentää psyykkistä kuormitustaan ja edistää jaksamistaan?

– Parhaiten rentoudun kotona omassa rauhassa saunoen ja lukien jotain, myös ulkoillen, Alajoki kertoo mieluisimmista palautumismenetelmistään.

Myös nykyiset ja tulevat lähetit tarvitsevat lepoa ja rentoutumista.

– Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Yleensä luonnossa liikkuminen, musiikin kuunteleminen ja ylipäätään sellaiset asiat, joista pitää, auttavat rentoutumaan.

Kylväjän virallinen kolehtipyhä vuonna 2019 on sunnuntaina 17.2. Kolehti kerätään lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen teemalla ”Annoit minulle tehtävän”. Lue lisää kolehtipyhän sivulta.

Teksti ja kuva: Niko Seppä

Yhteisöllinen oppimisprosessi varustaa uudet lähetit

Kylväjän koulutuspäällikkö Pentti Marttila puhui uusille kurssilaisille lähetyskurssin avajaisissa.

Lähetyskurssilla tutustutaan, opiskellaan ja rukoillaan. Puolen vuoden kokoaikainen kurssi luo läheisen yhteyden Kylväjän ja lähettien välille.

Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskurssi alkoi tammikuussa Kauniaisissa. Suomen Raamattuopiston kansanopistokurssina toteuttava kurssi järjestetään yhteistyössä Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. KLK myös toteuttaa osan opetuksesta. Kylväjän työalajohtaja ja koulutuspäällikkö Pentti Marttila toivoo, että lähtijöille syntyy todellinen halu viedä evankeliumia yli kieli- ja kulttuurirajojen sekä identiteetti toimia evankeliumin palveluksessa siellä, missä Jeesusta ei vielä tunneta.

Lähetysjärjestöjen yhteisiin sisältöihin kurssilla kuuluu tutustua lähetystyön ammatillisiin ulottuvuuksiin sekä valmistautua eri uskontojen kohtaamiseen. Lisäksi on tärkeää syventyä monikulttuurisessa työyhteisössä toimimiseen sekä hengellisen elämän ja oman tehtävän pohtimiseen kirkon lähetyksen tehtävissä. Kylväjällä on myös omaa sisältöä esimerkiksi kasteopetuksesta, terveydestä, seurakuntaa synnyttävästä lähetystyöstä sekä lähetyksen teologiasta ja uskon perusteista. Lisäksi kurssilla tutustutaan Kylväjään lähetysjärjestönä.

Monissa lähetysjärjestöissä on siirrytty lähettikandidaattien viikonloppukoulutuksiin. Kylväjä on halunnut pitää kiinni puolen vuoden kokopäiväisestä koulutuksesta. Marttilan mukaan suurin syy on tutustuminen.
– Lähettikandidaatit tutustuvat toisiinsa sekä Kylväjään, ja me tutustumme heihin.

Tämän lisäksi kyseessä on hengellinen prosessi: tiedollisen oppimisen lisäksi ollaan yhdessä, luetaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä. Tavoitteena on tiimi, jossa Jeesus itse on keskuksena.

Kevään kurssille osallistuvasta viidestä kandidaatista kolme valmistautuu lyhytaikaiseen lähetystyöhön. He lähtevät työalueille kahden kuukauden opiskelun jälkeen. Lyhytaikaisen lähetystyön koulutus on uusi. Marttilan mukaan moni lähetti haluaa palvella lyhyen ajan ennen sitoutumista pidempiaikaiseen lähetystyöhön. Lyhytaikaiset tehtävät sopivat myös lähetyksen tarpeisiin, sillä ihmisiä tarvitaan työalueilla myös lyhytaikaisiin tehtäviin. Kylväjän toiveena on, että lyhytaikaisen lähetystyön kautta löytyisi lähettejä myös pitkäaikaiseen lähetystyöhön.

Kurssin aikana Kylväjä tekee lopullisen päätöksen kandidaatin lähettämisestä sekä hänelle sopivasta työalueesta ja tehtävästä esimerkiksi julistus-, opetus-, diakonia- tai kehitysyhteistyössä. Kylväjän tavoitteena on, että kaikki kurssille valitut lähetettäisiin lähetystyöhön.

– Joskus voi toki tulla yllättäen terveydellisiä tai muita syitä, jotka estävät lähdön tai lykkäävät sitä. Lähtökohtana on kuitenkin se, että kaikki lähtisivät, Marttila kertoo.

Vaikka kurssisuunnitelman tekeminen ja aikatauluttaminen kymmenien opettajien osalta teettää paljon työtä, on kurssilla annettavaa myös järjestelyistä vastaavalle Marttilalle.

– Antoisinta on saada olla mukana siinä prosessissa, jossa ihmiset miettii omaa tulevaisuuttaan, on Jumalan edessä, kyselee ja rukoilee. Siinä saa itsekin oppia heiltä uutta ja innostua.

Marttila haastaa kaikki rukoilemaan tulevien lähettien puolesta.

– Rukoillaan, että Jumalan sana saa olla keskuksena, ja Jumala itse toimii kurssilla. Pyydetään johdatusta, että jokaiselle kurssilaiselle löytyy oikea paikka sekä lähettäjät ja että lähteminen mahdollistuu.

Seuraava lähetyskurssi järjestetään vuoden kuluttua. Kurssille otetaan sekä pitkäaikaiseen että lyhytaikaiseen lähetystyöhön tähtääviä. Kurssille osallistumista harkitsevaa Marttila kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä. Moni tämän kevään kurssilaisista on ollut yhteydessä useampia vuosia aikaisemmin. Yhdessä on mahdollista pohtia sopivia työtehtäviä sekä hyvää hetkeä lähtemiseen. Yhteinen rukous ja keskustelu auttavat löytämään oman tehtävän lähetystyössä – maailmalla tai täällä Suomessa.

Tämän viikon sunnuntaina kerätään Suomen kirkoissa kolehti lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Lue lisää Annoit minulle tehtävän -keräyksen sivuilta.

 

Teksti: Outi Tulijoki ja Outi Rajala
Kuva: Jussi Valkeajoki

 

Juha-Pekka Rissanen juoksee Ebenezer-kodin rakennusprojektin hyväksi

Tel Avivin maratonille 22.2.2019 osallistuu 50 juoksijaa, jotka juoksevat yhteensä 420 kilometriä Haifassa sijaitsevan Ebenezer-vanhainkodin rakennusprojektin tukemiseksi. Juostavat matkat ovat 5 ja 10 kilometriä sekä puolimaraton. Kylväjän työntekijä, Tel Avivin Immanuel-kirkon pastori Juha-Pekka Rissanen, on yksi juoksijoista. Hän toimi aikaisemmin Ebenezer-kodin johtajana, joten hän aikoo juosta Run for Missions -haastejuoksussa 10 kilometriä Ebenezerin rakennushankkeen hyväksi.

Lähetysyhdistys Kylväjä on mukana lähetysjärjestöjen yhteisessä Run for Missions -juoksuhaasteessa, jossa juostaan lähetystyön hyväksi erilaisissa juoksutapahtumissa. Juoksuhaasteessa sekä juoksijalla että tukijoukoilla on oma tärkeä tehtävänsä: juoksija tekee juoksullaan lähetystyötä tunnetuksi, tukijoukot antavat kannustuslahjoituksensa juoksijan valitsemalle kohteelle ja tulevat mahdollisuuksien mukaan myös paikan päälle kannustamaan. Juoksuhaasteeseen voi vastata yhtä lailla kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Juha-Pekka on juossut jopa maratoneja, muun muassa aiemmin Israelissa asuessaan Tiberiaan maratonin ja Jerusalem-maratonin (puolimaraton) sekä Suomessa Helsinki-maratonin ja Espoon rantamaratonin sekä joitakin puolimaratoneja.

– Viime vuosina juoksuharrastus on jäänyt taka-alalle, mutta Ebenezer-kodin varainkeruukampanjan kannustamana innostuin haasteesta, koska kodin tekemä työ on lähellä sydäntäni.

Lähetysyhdistys Kylväjä on tukenut kodin työtä vuodesta 2014. Kylväjän työntekijöistä Pirkko Said työskentelee seurakuntatyön ohella Ebenezer-kodin kummikoordinaattorina ja avustavana työntekijänä. Ebenezer on ainoa messiaanisille juutalaisille tarkoitettu vanhainkoti Israelissa. Se on perustettu 1976 useiden ulkomaisten kristillisten järjestöjen tukemana. Tällä hetkellä sen toimintaa ohjaa paikallinen yhdistys. Kodissa asuu myös arabikristittyjä ja muita Israelissa pysyvästi asuvia kristittyjä vanhuksia. Kodissa on 30 paikkaa, mutta ei virallista sairasosastoa.

– Jotta tulevaisuudessa voitaisiin selkeämmin vastata ikääntyvien tarpeisiin ja Israelin valtion vanhuksia hoitavien laitosten laatuvaatimuksiin, on tarkoituksena laajentaa nykyistä rakennusta sekä rakentaa erillinen sairasosasto, kertoo Juha-Pekka Rissanen.

– Tukemalla juoksuani osallistut sairasosaston rakennuskuluihin.

Lisää rakennusprojektista voit lukea Ebenezer-kodin sivuilta. Ebenezerin historiasta ja elämästä puolestaan kerrotaan Ebenezerin juhlakirjassa Muistakaa hänen ihmetyönsä. Ebenezer-koti ensimmäiset 40 vuotta.

Salibandymailoja Israeliin

Keskiuusimaalainen salibandyjoukkue UTU lahjotti salibandymailoja Israeliin Haifan Elämän leipä -seurakunnan nuorisotyölle Järvenpään vt. kappalaisen, Petri Revon johdolla. Lahjoitukseen osallistui myös Oxdog-mailatehdas, johon löytyi yhteys Keravan seurakunnan nuoristyöntekijän Juha Pitkän kautta.

– On hienoa osallistua tällä konkreettisella tavalla lähetystyöhön nuorten parissa. Näin lähetystyö tulee todeksi omassa lähipiirissä ja joukkueemme parissa, iloitsee Repo.

Elämän leipä -seurakunnan raamattukerhon kolmekymmentä lasta, joista suurin osa poikia, ottivat suomalaisten lahjan kiitollisuudella vastaan. Kiivaat säbäpelit alkoivat heti. Haifassa virinnyt urheilulähetystyö sai sopivasti ”bensaa liekkeihin”. Kylvettiinkö tässä Israelin salibandyhistorian siemen?

Elämän leipä on vireä arabiseurakunta, joka tavoittaa erityisesti perheitä, nuoria ja lapsia. Seurakunnan vetäjien Pirkko ja Elias Saidin myötävaikutuksella urheilulähetystyö ja salibandy ovat tulleet osaksi seurakunnan dynaamista nuorisotyötä. Tämän työn kautta moni arabi ja juutalainenkin saa kuulla evankeliumin.

Menox-lehdessä pikaruokaa maailmalta

Menox-lähetyslehti koululaisille ilmestyy joka vuosi uudella teemalla ja avaa siten lähetyselämää maailmalla eri näkökulmista. Viime vuoden lehti esitteli Kylväjän työalueiden erilaisia kyläpaikkoja, tänä vuonna keskitymme tutkimaan eri maiden pikaruokia. Myös Jeesus valmisti opetuslapsille pikaruokaa rannalla.

Meillä Suomessa on lähinnä pikaruokaravintoloita ja grillikioskeja, muttei pieniä pikaruoka- tai teekojuja saati -kärryjä, kuten monissa muissa maissa. Joskus näitä voi olla meillä toripäivinä tai tapahtumissa. Mutta eri puolilta maailmaa näitä kojuja ja pikaruokapaikkoja löytyy sitäkin enemmä,n ja pikaruokia on jos jonkinlaisia.

Jakutiassa kojusta saa sharma-rullia erilaisin täyttein, kioskista Israelissa hyviä falafel-kasvispyörykkäpika-annoksia ja Bangladeshissa teekojussa voi maistella teen kanssa singaraa, eräänlaista perunamuusi-sipulilihapiirasta. Japanissa konbinin kuumasta kaapista saa ostettua pikaisesti kuppiramen, eli pikapikanuudelikeiton. Etu-Aasiassa voi ostaa simit-rinkelin jälkeen jälkkäriksi jäätelön, jolloin saa kaupan päälle myös hauskan esityksen temppuilevalta myyjältä, lopulta kyllä sen jäätelönkin ja makeat naurut.

Pikaruokaa voi myös valmistaa itse, kuten Jeesus teki kerran opetuslapsille rannalla. Jeesus valmisti kalaa ja leipää nuotiolla, mutta hyvän pika-aamiaisen lisäksi opetuslapset saivat Jeesukselta myös uuden tehtävän viedä ilosanomaa hänen sovitustyöstään ristillä kaikkialle maailmaan. Tämän Raamatun kertomuksen löydät lehden keskiaukeamalta.

Kesän lasten-, varhaisnuorten- ja nuorten leireiltäkin saamme terveiset lehden kautta. Kylväjän lasten- ja varhaisnuorten Salaisuus-leirit Vuokatinrannassa pidettiin yhteistyössä SRO:n kanssa aiheella Suurimman Voiman salaisuus. Lehden Mun juttu -sivulta voimme lukea Iiriksen, Millan ja Viljamin ajatuksia viime kesän leiriltä. Toinen Elävinä Kivinä -lasten ja nuorten Raamattu- ja lähetysleiri Enä-Sepässä toteutettiin OPKO:n kanssa. Olivia, Joonatan ja Aaron kertovat ajatuksiaan sieltä.

Lehden viimeiseltä aukeamalta löytyy erilaisia tehtäviä ratkaistavaksi. Takakannen sarjakuva kertoo Jeesuksen tarjoamasta pikaruoasta luonnon keskellä. Sillä aterialla viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti syötävää Jeesuksen siunaamana noin viidelle tuhannelle miehelle, lisäksi naiset ja lapset.

Lehti on ilmainen ja sitä voi tilata postikuluin omille lapsille, luokan oppilaille, kummilapsille tai leiriläisille tai ladata PDF-muodossa netistä.
Ole hyvä, siunattuja lukuhetkiä Menoxin seurassa!

Annoit minulle tehtävän – Kylväjän kolehtipyhä 17.2.2019

Vuonna 2019 Kylväjän virallinen kolehtipyhä on 17.2.2019. Kolehti kootaan lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen Aasiaan, Afrikkaan ja pakolaistyöhön teemalla Annoit minulle tehtävän. Pyhäpäivän aiheena on ansaitsematon armo.

Kolehtipyhän materiaalit, muun muassa kolehdin esittelytekstit, kirkkokahveilla hyödynnettävä Power Point -esitys, lähetysteologi Jukka Norvannon saarnapohdinta ja esirukoukset löytyvät kolehtipyhän sivulta.

Nyt on aika sopia oman kotiseurakunnan kanssa kolehdin esittelystä ja kirkkokahveista sekä tilata lähetystyöntekijöiden kouluttamisesta ja lähettämisestä kertovia Kylväjä-lehtiä jaettavaksi kirkon ovella. Ota tehtävä vastaan, sovi kolehtikohteen esittelystä seurakuntasi kanssa, ilmoita siitä Kylväjään ja tilaa lehtinippu 20.1.2019 mennessä kylvaja@kylvaja.fi, p. 09 2532 5400 tai nettisivujen kautta.

Yhteyden juhlaa

Jo pitkän ajan kuluessa Kylväjän työssä Israelissa on pyritty luomaan yhteistyötä ja rakentamaan siltoja eri seurakuntien sekä arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten välille, pääasiassa laihoin tai jopa huonoin tuloksin. Galilean alueen ryhmät ovat kokoontuneet Lavin metsään yhteiseen jumalanpalvelukseen ja retkipäivään jo parinkymmenen vuoden ajan. Aivan viime aikoina on saatu kokea ihmeellistä avautumista yhteyden suuntaan. Kokoontumisissa on erotettu aikaa myös rukoukselle, erityisesti yhteyden puolesta.

– Meidänkin seurakuntamme oli mukana retkipäivässä viime lokakuun puolivälissä, kertoo Pirkko Said, joka työskentelee Lähetysyhdistys Kylväjän palveluksessa Ebenezer-vanhainkodissa Haifassa. Ebenezer-yhdistys on toiminut Haifassa jo vuodesta 1976 ja sen tehtävänä on ylläpitää vanhainkotia kristityille, erityisesti messiaanisille juutalaisille.

– Muutama päivä ennen retkitapahtumaa mieheni Elias sai kutsun jakamaan kokemuksiaan arabien ja juutalaisten keskinäisestä yhteydestä. Neljän minuutin todistus oli niin vaikuttava, että hän sai uusia kutsuja useampaan seurakuntaan jakamaan Jumalan Sanaa, kertoo Pirkko.

– Seuraavana sunnuntaina olimme jo vierailulla Nasaretissa Hyvän Paimenen seurakunnassa. Se oli juhlallinen ja historiallinen tapahtuma, kun Elämän Leipä -kuoromme sai esiintyä. Tätä aiemmin he olivat laulaneet mikrofoneihin vain studiossa. Vastaanotto oli todella lämmin ja kahta viikkoa myöhemmin Hyvän Paimenen seurakunta tuli vastavierailulle Haifaan.

Vierailevat seurakuntalaiset olivat kyselleet, missä ovat haifalaisten mikrofonit ja diaprojektori (diaprojektori), ja heille kerrottiin, että seurakunta laulaa papereista ilman mikrofoneja. – Se ei kuitenkaan estänyt yhteyttä, vaan laulu raikui riemullisena ja voimallisena, kertoo Pirkko.

Nasaretilaiset saivat vierailusta kiitollisina sydämelleen lahjoittaa Haifaan uudet mikrofonit ja äänentoistolaitteet, jotka he samantien kävivät ostamassa ja tulivat tuomaan Pirkolle ja Eliakselle. Pastori Afifin seurakunta toivoi myös, että yhteydenpito jatkuisi, ja kesällä järjestettäisiin yhteinen seurakuntaleiri. Pirkko ja Elias Saidin seurakuntalaisten toiveesta oli varattu jo parin viikon päästä viikonlopuksi leiripaikka kibbutsilta, jonne nasaretilaiset tulivat mukaan.

– Tämä leiri oli todellinen jakamisen leiri, toteaa vapaaehtoistyöntekijänä syksyn ajan Ebenezerissä työskennellyt Kaisa Hirvikangas.

– Nasaretista kibbutsille saapui arabiseurakuntalaisia. Vastuuta olivat kantamassa myös Jerusalemista tulleet Suomen Lähetysseuran työntekijät, Kirsi ja Marko Piittala. Meidän oma matkaan lähtömme leirille tosin oli värikkäämpi kuin elokuvissa! Ensin osa haifalaisista perui lähtönsä viime minuutilla. Koska leirin oli tarkoitus olla samalla nyyttikestit, Elias joutui pikaisesti ruokaostoksille.

– Pakkasimme auton vesisateessa. Sitten yhden ryhmän autonrengas meni rikki. He eivät tunteneet tietä määränpäähän, joten jäimme odottamaan renkaan paikkaamisen ajaksi.

Oli sapatin aatto, ja siksi myös haasteellista löytää auki oleva korjaamo.

– Odottelimme autossa reilun tunnin. Kun auto saapui korjaamolta, meidän automme ei startannut… Totesinkin muille: ”Me olemme nyt oikeasti harjoittelemassa kärsivällisyyttä, yhtä Hengen hedelmää!” Onneksi olimme kaupungissa, saimme virtaa toisesta autosta, ja automme starttasi! Kaisa kertoo.

Leiriläiset pääsivät lopulta perille kibbutsille, vaikka auto oli kovilla tavaroiden paljoudesta. Kun aamulla matkaa varten valmistettu Thai-kana riisin kera oli vielä nautittu, leirillä päästiin itse asiaan.

– Seurakuntalaiset antoivat leiristä paljon myönteistä palautetta. Eniten naiset pitivät ryhmätyöstä, jossa he joutuivat pureutumaan annettuun aiheeseen arjen tilanteissa. Viikonlopun aikana moni tuli hoidetuksi, koettiin iloa, syntyi yhteyksiä, vaihdettiin puhelinnumeroita ja seurakuntamme naiset saivat kutsun Nasaretin naisten joulujuhlaan. Itse aistin osallistujien saaneen rohkaisua kristittynä elämiseen, omaan arkeen, toteaa Pirkko Said.

Villasukkia ja hartiahuiveja Ebenezer-kodin asukkaille

Villasukkaprojekti sai alkunsa vuoden 2017 pakkasilla, kun Lemin seurakunnan lähetyksen kirpputorilla jo 27 vuotta vapaaehtoistyöntekijänä palvellut Tuula Salmi tuli keskustelemaan diakoni ja lähetyssihteeri Pekka Rikkosen kanssa. Hän tiedusteli, voitaisiinko Lemin seurakunnassa kutoa villasukkia Ebenezer-kodin asukkaille.

– Innostuin ideasta ja otin yhteyttä Ebenezerin kummikoordinaattoreihin Anna-Liisa Viitaan ja Pirkko Saidiin, Rikkonen kertoo.

Pirkon selvitettyä asiaa Ebenezerissä sukkien sijaan otettiinkin tavoitteeksi hartiahuivien valmistaminen naisille ja kaulaliinojen miehille. Ahkerat neulojat tekivät 31 hartiahuivia ja 14 kaulaliinaa. Anna-Liisa Viita järjesteli kuljetuksen niin, että tutun matkanjohtajan ryhmässä lähetys vietiin perille Ebenezeriin maaliskuussa 2018. Alunperin joulujakeluun tarkoitetun “pehmeän paketin” lahjaidea vaihtui Israelin itsenäisyyden 70-vuotislahjoiksi Ebenezerin vanhuksille.

Pian Lemin seurakuntaan saapuivat sydämelliset kiitokset vanhainkodin johtaja, John C. Khourylta. Anna-Liisa Viita tarkisti johtajalta alkuperäisen idean villasukkien toimittamisesta vanhainkodin asukkaille sillä lisäyksellä, että jos sukkia on enemmän kuin 30 asukkaalle, niitä saa antaa lahjaksi lähiseudun muillekin vanhuksille Haifassa.

Vanhainkodin johtaja näyttää vihreää valoa sukkaprojektille. Niinpä tavoitteeksi otettiin 50 paria sukkia. Se täyttyi yli odotusten, villasukkia valmistui 70 paria, mikä on symbolinen luku juhlavuottaan viettäneelle 70-vuotiaalle Israelille. Sukat ehtivät hyvin Kylväjän lokakuun Israelin-matkalaisten mukana jouluksi Ebenezer-kotiin.

Hartiahuivi- ja kaulaliinaprojektin toteuttamista varten perustettiin aluksi kolmen naisen työryhmä, jossa mukana olivat Tuula Salmi, Elvi Kiili ja Kaija Värtö. Sama työryhmä jatkoi sukkaprojektissa. Lisäksi mukaan tulivat Anja Saira ja Leena Uski.

Projektiryhmän lisäksi huivien, kaulaliinojen ja sukkien kutomiseen on osallistunut joukko ahkeria lemiläisiä neulojia. Myös muualta on saatu jonkin verran neuleita.

– Tuntuu ihmeelliseltä, että halutaan itse neuloa niin paljon ja niin innokkaasti, Rikkonen toteaa.

Ahkerien neulojien voimia koetteli tosin jonkin verran kesän pitkä ja uuvuttava helle. Kuuman kesän jälkeen villasukkien kutominen sai uutta puhtia. Olihan tavoitteena saada sukat vanhuksille ennen talvea.

– Anna-Liisa Viita antoi alussa haasteen sukkien kutojille Daavidin tähti -kuvioista, Israelin lipusta ja luvusta 70 sukkien kuviointiin. Idea syntyi hänelle Suomi 100 vuotta -sukista. Kutojiamme rohkaisin lisäksi, että ihan perinteiset suomalaiset villasukatkin käyvät ilman kuviointia, Rikkonen kertoo.

– Sukkien neulomisessa oli positiivisessa mielessä haasteellisinta Daavidin tähden ja muiden symboleiden neulominen sukkiin, sukkaprojektin vetäjiin kuulunut Tuula Salmi sanoo.

Muut neulojat ovat Tuulan kanssa samoilla linjoilla. Leena Uski neuloi kahdella puikolla ensin sukan päällä olevan tähden kuvio-osuuden valmiiksi ja yhdisti sitten sen pohjapuoleen neulomalla silmukoita nostaen osat toisiinsa. Joku oli kokeillut kuviontiin silmukoiden jäljentämistä ja joku neulonut kuviot pyöröneuleena.

– Kuvioiden tekeminen tuo neulomiseen mukavaa vaihtelua, Anja Saira toteaa.

Moni neuloo sukkia televisiota katsoessaan. Varsinkin kotimaisia ohjelmia katsoessa neulominen sujuu näppärästi, kun ei televisioruutua tarvitse tuijottaa koko ajan, vaan välillä voi vilkaista käsillä olevaa työtä.

– Jos pitää lukea tekstityksiä, ei voi tehdä kovin vaativaa neuletta, Elvi Kiili mainitsee.

Lemin ahkerille naisille sukkien neulominen vanhainkotiin oli mieluinen haaste. On mukava tehdä jotain sellaista, josta uskoo vastaanottajan ilahtuvan.

– Kun tietää, miten kylmä talvi Israelissa voi olla, ja monessa talossa on vieläpä kivilattiat, niin näille on varmasti käyttöä, Kaija Värtö iloitsee.

Ilo oli molemminpuolinen.

– Onko tämä lahja meille? huudahti vanhus nähtyään matkalaukuissa kulkeneet neulomukset.

Lahjojen vastaanottajat kiittivät lähettäjiä lämpimästi.

– Ovatpa nämä kauniita. Niiden tekoon on tarvittu paljon aikaa ja taitoa!

– Tämähän tuli parahiksi kylmän sadekauden alkuun, totesi Ebenezerin asukas saatuaan lämmittävän huivin.

Ebenezer-kodista ja Makor HaTikvah’ -koulusta on tullut lemiläisille vuosien varrella tuttuja ja rakkaita.

– Lemin seurakunnan diakonia- ja lähetystyön johtokunta halusi lähetyskannatuskohteen Israelista. Halusimme rukoilla ja tukea mahdollisimman montaa israelilaista seurakuntamme ja lähetysjärjestön kautta, Rikkonen kertoo. Myös Lemin kirkkoneuvosto oli päätöksiä tehdessään myötämielinen Israel-työn tukemiselle. Aluksi harkittiin Jerusalemissa sijaitsevaa työkeskusta nimikkokohteeksi. Eri vaiheiden jälkeen päädyttiin tukemaan kahta kohdetta, sekä vanhuksia että kouluikäisiä.

Vanhusten auttamiseen löytyi Ebenezer-vanhainkoti Haifasta. Lasten ja nuorten kohteeksi valikoitui Makor HaTikvah’n messiaaninen koulu Jerusalemista. Se on tänä syksynä saanut virallisen opetusministeriön tunnustuksen Israelin valtion kouluna.

– Olemme kiitollisia siitä, että seurakuntalaiset ovat ottaneet hyvin vastaan molemmat kummikohteet. Erityisesti puhuttelevaa on se, että saamme tehdä edes jotakin holokaustista selvinneiden hyväksi sekä auttaa eri taustoista tulevia vanhuksia sekä saamme rukoilla ja antaa tukemme Jerusalemissa  lasten ja nuorten hyväksi, Pekka Rikkonen pohtii.

Ebenezer-kodin tunnettavuutta ja läheisyyttä ovat lisänneet vierailuillaan Lemillä Pertti ja Heljä Huttunen, Anna-Liisa Viita, Pirkko ja Elias Said perheineen sekä Pirkon ja Ebenezerin ystäväkirjeet. Lemiläisiä on vieraillut sekä Ebenezer-kodissa että Makor HaTikvah’ -koululla. Puhutteleva oli myös pitkään messiaanisen koulun rehtorina toimineen, Cookie Schwaeber-Issanin, vierailu Lemin seurakunnassa.