Uutiset

Auvisen perhe lähtee Japaniin

– Kaste- ja lähetyskäsky koskee kaikkia kristittyjä. Ensimmäinen kysymys, joka pitää kysyä itseltään on: ”Haluanko lähteä”, sanovat Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen. He valmistautuvat lähtemään kesällä 2020 lähetystyöhön Japaniin lastensa Esterin ja Olivian Auviset rohkaisevat lähtöä omalla kohdallaan pohtivia rukoilemaan asian puolesta, ja esimerkiksi liittymään aluksi jonkun lähetystyöntekijän lähettäjätiimiin.

Mari-Kaisa on koulutukseltaan musiikin ja kotitalouden opettaja. Hän oli lähetyslapsena Japanissa 15-vuotiaaksi asti. Japani ja lähetystyö ovat olleet Mari-Kaisan sydämellä aina.

Tuomas on väitellyt filosofian tohtoriksi musiikkitieteen alalta. Hän on suorittanut myös opettajan pedagogiset opinnot. Hänen vanhempansa olivat lähetystyössä Sambiassa, tosin vasta Tuomaksen aikuistuttua. Tuomas on tehnyt työuransa pääasiassa Suomen Raamattuopiston musiikkilinjan opettajana.

Auviset tulevat työskentelemään NLM:n (Norwegian Lutheran Mission) työntekijöiden kanssa Länsi-Japanin luterilaisen kirkon puitteissa. Tuleva koti on Kobessa, Japanin pääsaarella. Mari-Kaisan osalta työtehtäviksi on kaavailtu ainakin raamattukoulussa opettamista ja naistyötä. Tuomaan tehtäväksi suunnitellaan opettamista teologisessa seminaarissa. Yhdessä Tuomas ja Mari-Kaisa tekevät musiikkityötä, joka sisältää esiintymisiä kirkoissa sekä seurakuntaan kutsuvissa tilaisuuksissa kirkon ulkopuolella, ja säestämistä jumalanpalveluksissa.

– Rukoilemme, että moni saisi musiikkityön kautta kuulla evankeliumin ensimmäistä kertaa. Kutsumustamme voisi kuvata Jesajan kirjan luvun 40 kolmas jae: ”Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme.” Tämä on lähetystyön tehtävä Japanissa edelleen.

Aluksi edessä ovat kieliopinnot. Tuomas menee kielikouluun, ja Mari-Kaisa laajentaa kanji-sanamerkkien osaamistaan voidakseen kommunikoida paremmin kirjallisesti.

Millä tavoin olette kokeneet Jumalan johdattaneen teitä lähetystyöhön?

– Emme ajatelleet lähetystyöhön lähtemistä, sillä emme kokeneet mahtuvamme perinteiseen lähetystyöntekijän muottiin, jossa toinen on pappi tai vähintään teologi ja toinen terveydenhuoltoalalla. Toukokuussa 2019 Tuomas tapasi sattumalta Kylväjän työntekijän Juri Veikkolan Raamattuopiston ruokalassa, ja he alkoivat keskustella asiasta. Sen jälkeen Kylväjästä otettiin meihin yhteyttä, ja saimme ulkoisen kutsun lähteä työhön Japaniin. Ajatus siitä, että meidän kyvyillämme ja taustallamme voisi palvella lähetystyössä Japanissa, alkoi realisoitua, ja aloitimme lähetyskurssin tammikuussa 2020. Sen jälkeen lähtöön liittyvät palaset ovat loksahdellet kohdalleen ainakin tähän mennessä.

Esterin ja Olivian tuleva koulu Kobessa on Marist Brothers International School. Koulukieli on englanti, ja tytöt opiskelevat kansainvälisessä IB-opetusohjelmassa. He ovat suhtautuneet lähtöön melko positiivisesti. Ester toteaa, että on hauskaa lähteä, mutta haikeaa jättää kaverit. Olivian mielestä lähteminen on kivaa ja jännittävää.

Millaisten asioiden puolesta toivotte lähettäjienne rukoilevan?

– Ensisijaisesti toivomme esirukouksia lastemme sopeutumisen puolesta. Toivomme, että he saisivat kavereita ja viihtyisivät uudessa koulussaan ja ympäristössään. Pyydämme rukousta myös sen puolesta, että meille löytyisi koti, jossa on hyvä elää, ja että kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa voisivat edistää Jumalan valtakuntaa ja evankeliumin leviämistä. Lopulta mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että kohtaamamme ihmiset olisivat kerran kanssamme taivaassa.

Kuva: Jussi Valkeajoki

Lähtökuopissa uusiin tehtäviin

Kerran lähetystyöntekijä, aina lähetystyöntekijä. Onko kerran saatu kutsu lähteä voimassa yhä, kun kotimaahan on palattu syystä tai toisesta? Uusia ihmisiä kutsutaan edelleen lähtemään, mutta monet lähtevät myös uudelleen sopivassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä kolme aiemmin Kylväjän lähettinä ollutta perhettä tai pariskuntaa valmistautuu lähtemään itselleen uudelle työalueelle.

Marija ja Niko Ijäs ovat neljän lapsensa kanssa totutelleet elämään Suomessa palattuaan vuonna 2016 neljän vuoden työkaudeltaan Mongoliasta. Marija kertoo, ettei olisi halunnut lähteä Mongoliasta ja sopeutuminen Suomeen vei pitkään. Olemme koko ajan miettineet lähtemistä uudestaan, hän toteaa. Nyt perheellä on suuntana Irkutskin kaupunki Itä-Siperiassa, jonne olisi tarkoitus lähteä vuoden vaihteen tienoilla.

Pian 9-vuotias Gutiana, 7-vuotias Juliana ja 6-vuotias Joosua elivät Mongoliassa tiiviisti lähetyselämää vanhempiensa kanssa. Dani, 3 vuotta, on lähdössä ensimmäistä kertaa.

– Elämäntilanne on nyt sellainen, että on sopiva mahdollisuus lähteä, kun lasten kanssa voi vielä lähteä, Niko toteaa.

Toisaalta Marija pohtii:

– Lasten kanssa pitää ajatella niin paljon eri asioita. On erilaista lähteä ilman lapsia – lasten kanssa täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen elämä.

Samalla tuntuu arvokkaalta näyttää omille lapsille, mitä lähetystyö on.

– Haluaisin, että heille tulee lähetystyön kokemus, ei lähetyslapsen. Niin, että lapset ovat mukana lähetystyössä. Esimerkiksi Mongoliassa he olivat mukana lahjoittamassa joululahjoja vähävaraisille lapsille, kertoo Marija.

Marijalla on sosiaali-, diakonia- ja lähetystyön koulutukset. Perhetyö on Marijalle aina ollut ominta ja hän toivoo, että voisi myös Irkutskissa tukea perheitä muun muassa kasvatuksen kysymyksissä. Mongoliassa oman perheen hoitaminen oli luonnollisesti pääroolissa lasten ollessa aivan pieniä. Seurakunnassa Marijalla oli pieniä projekteja, kuten kasvisruokakurssi, pyhäkoulu ja tehtävät entisten prostituoitujen naisten kuntoutus- ja työkeskuksessa. Lisäksi hän oli alullepanemassa ja toteuttamassa Mongolialaiset äidit -valokuvanäyttelyn kuvaamista valokuvaaja Jussi Valkeajoen vieraillessa Mongoliassa.

Niko oli Mongoliassa perustamassa FLOM Sports Clubia ja urheilutyötä ylipäänsä. Nyt hän työskentelee Suomen Raamattuopistolla Urheilulinjan opettajana. Hän rohkaisee ottamaan omat lahjat lähetyksen käyttöön.

– Itä-Siperiaan olen lähdössä samasta urheilulähetystyön näystä käsin. Haluan yhdistää urheilun ja lähetystyön. Uskon, että sielläkin saadaan pelit pystyyn. Ajattelen, että meillä kaikilla on Jumalalta saatuja lahjoja, joita Jumala haluaa ja voi käyttää lähetystyössä. Lähetystyön tarve on edelleen suuri eri puolilla maailmaa, vieläkin suurempi kuin Suomessa.

Gunilla ja Magnus Riska ovat lähdössä lähetystyöhön erilaisesta asetelmasta käsin. Perheeseen kuuluu kolme jo aikuista lasta ja kissa-vanhus sekä Gunillan iäkkäät vanhemmat.

Gunilla ja Magnus varttuivat molemmat suomenruotsalaisissa perheissä Helsingissä. Magnus sai kutsun lähetystyöhön jo nuoruudessaan. Hän ehti palvella Israelissa kaksi työkautta vuosina 1996–2001 ja 2003–2004 ensimmäisen vaimonsa Gunlögin kanssa. Heidän mukanaan Israelissa olivat lapset Michelle, David ja Daniel. Magnus on pappi, teologian tohtori – pääaineena Vanha testamentti – ja dosentti Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee dekaanina Porvoon tuomiokapitulissa. Magnus on toiminut Kylväjän hallituksessa vuodesta 2015 alkaen ja saanut siten hyvän näköalapaikan lähetyselämään. Gunillan kutsumus on ollut kotimaassa ensin lastentarhanopettajana ja viimeiset 25 vuotta diakonissana – tällä hetkellä Petrus församlingenissa. Kokeneena seurakuntatyöntekijänä Gunilla on tärkeä lenkki seurakunnan nuoressa dynaamisessa tiimissä. Magnus jäi leskeksi vuonna 2004. Seuraavana vuonna Magnus ja Gunilla menivät naimisiin. Vuonna 2015 Gunilla kävi Kylväjän lähetyskurssin.

Syyskuussa 2020, jos Herra suo, Riskat ovat lähdössä Etiopiaan. Heille on avautumassa nyt mahdollisuus lähteä lähetystyöhön, kun kaikki lapset ovat pian muuttaneet pois kotoa ja molemmille tarjotaan tehtäviä Etiopiassa. Etiopia on Gunillalle ja Magnukselle molemmille uusi maa ja amhara uusi kieli.

– Aluksi suunnitelmissa on amharan kielen opiskelua Addis Abebassa. Sen jälkeen Magnuksen on tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa opetustehtäviä Awasan kaupungissa teologisessa Tabor Evangelical Collegessa. Gunillan tehtävät eivät ole vielä selkeytyneet, mutta luultavasti hänellekin tarjotaan jonkinlaisia opetustehtäviä, Riskat kertovat.

Riskat näkevät, että olennaisimpana ohjeena uusien lähettien saamiseksi ovat Jeesuksen sanat: Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38; Luuk. 10:2) Tärkeä kysymys heille, jotka pohtivat uudelleen lähtemistä, voisi olla: Herra missä haluat käyttää minua – avaa tai sulje ovet. Haluan turvautua sinun johdatukseesi.

Siitä, kun Anna Maija ja Matti Kaipainen olivat lähetystyössä Keski-Aasiassa vuosina 1990–1992 on ehtinyt kulua jonkinlainen tovi. Tätä nykyä he asuvat Yläneellä Varsinais-Suomessa. Matti on aikaisemmalta koulutukseltaan insinööri, mutta toiminut jo 23 vuotta pappina – viimeiset viisi vuotta Pöytyän seurakunnan kirkkoherrana. Anna Maija työskentelee Euran terveyskeskuksessa laboratoriohoitajana. Hän on suorittanut myös diakonian erityisopinnot kriisin- ja sielunhoidosta. Kaipaisilla on neljä lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Kaipaiset valmistautuvat lähtemään loppuvuodesta 2020 uudelle työkaudelle Pohjois-Kreikkaan pakolaistyöhön, jos Herra suo. Aiemmalla työkaudella Keski-Aasiassa Matti työskenteli kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä ja Anna Maija äitien- ja lasten terveysklinikalla. Pohjois-Kreikassa on avautunut mahdollisuus auttaa afgaanipakolaisia Kreikkaan kotoutumisessa toimien yhteistyössä paikallisen evankelisen seurakunnan kanssa.

– Meidän työmme on vierellä kulkemista ja auttamista kaikessa mahdollisessa, mihin vain kykenemme, Kaipaiset kertovat.

Mikä saa Kaipaiset lähtemään uudestaan lähetystyöhön?

– Kutsu työhön ja palveluun kentällä, he toteavat. Uskomme Sanaan ja siinä mainittuun käskyyn: ”Menkää siis–” (Matt. 28). Vielä on aika viedä evankeliumia heille, jotka eivät ole hyvästä sanomasta kuulleet, ja heille, jotka haluavat kasvaa ja oppia tuntemaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olemme valmiit jouduttamaan työtä omalta pieneltä osaltamme. Lähetystehtävä on annettu kaikille kristityille ja haluamme rohkaista jokaista miettimään omaa paikkaansa maailmanlähetyksessä. Vielä tarvitaan lähettäjiä ja lähtijöitä.

Kuva: Jussi Valkeajoki

Miksi kannattaa siirtyä lahjoittamaan suoramaksulla tai verkkolaskutuksella?

– Verkkolaskutuksen ja suoramaksun tarjoaminen on tarkoitettu helpottamaan lahjoittajan arkea, kun kaikille internetin käyttäminen ei ole niin helppoa, eivätkä pankkipalvelut ole kaikkialla niin laajasti käytettävissä kuin aiemmin. Molemmat maksutavat ovat käteviä myös, kun haluaa kohdistaa yhdellä suorituksella lahjoituksensa useampaan kohteeseen, Kylväjän talousjohtaja Petri Javanainen kertoo.

Pankin kautta lahjoituksia maksettaessa onkin perinteisen pankkisiirron rinnalle saatu viime syksynä mahdollisuus antaa taloudellista tukea myös verkkolaskulla tai suoramaksulla.

– Verkkolaskun ja suoramaksun etuina perinteiseen pankkisiirtoon on, että yhteen lahjoitukseen voidaan helposti koota useita tukikohteita, esimerkiksi useita lähettejä tai työalueita, kuvailee Javanainen.

Käytännössä tukimaksujen siirto verkkolaskulle tai suoramaksulle onnistuu parhaiten olemalla yhteydessä Kylväjän talousosastolle, p. 09 2532 5400 tai talous@kylvaja.fi, ilmoittamalla haluamansa kohteet ja summat sekä toivomansa veloituspäivän. Mahdollisia veloituspäiviä on tällä hetkellä kaksi, kuukauden 15. päivä tai viimeinen arkipäivä. Tämän jälkeen lahjoittajalle lähetetään ensimmäinen lasku sähköpostilla tai postitse. Lasku maksetaan normaalisti verkkopankin kautta, minkä jälkeen voi tilata verkkolaskun käyttämällä laskussa olevaa viitenumeroa. Seuraavasta kuukaudesta alkaen lasku tulee verkkopankkiin.

Suoramaksu aktivoidaan laskun avulla pankissa, minkä jälkeen veloitus tapahtuu automaattisesti sovittuna päivänä.

– Erilaisten verkkolaskujen ja suoramaksujen aktivoinnit tapahtuvat käytännössä samoin, kuten mikä tahansa muukin lasku, Petri Javanainen toteaa.

Molemmilla maksutavoilla annettavan lahjoituksen voi muuttaa tai lopettaa olemalla yhteydessä Kylväjään.

Syväsukellus lähetyselämään verkossa ja radiossa – Lähetyksen kesäpäivät muuntuvat webinaariksi

Syväsukellus lähetyselämään verkossa ja radiossa – Lähetyksen kesäpäivät muuntuvat webinaariksi

Savonlinnan seurakunta ja Lähetysyhdistys Kylväjä toteuttavat Lähetyksen kesäpäivät 12.–13.6 verkossa ja radion kautta. Päivien teema Syvään veteen on nyt entistä ajankohtaisempi.

Koronapandemia on ajanut koko maailman aivan poikkeukselliseen tilanteeseen. Lähetysyhdistys Kylväjän ja Savonlinnan seurakunnan kesäkuulle suunnittelemien lähetyksen kesäpäivien teema Syvään veteen on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi. Sosiaalista etäisyyttä pitäville ja muilla tavoin tilanteen vaikutukset omakohtaisesti kokeneelle syvissä vesissä kulkeminen on tullut tutuksi.

Areopagosta seurattiin keittiössä ja parvekkeella – webinaari toi lähetyselämän arjen keskelle

Viime viikonlopun  Areopagos – Lähetysnäyttämöä seurattiin eri puolilla maailmaa. Haastoimme osallistujia jakamaan Facebookissa kuvia osallistumisestaan. Areopagosta seurattiinkin monenlaisissa ympäristöissä

Kauniiden maisemien äärellä eri puolilla Suomea ja maailmaa. Tämä maisema näkyi webinaarin taustalla Itä-Euroopassa.

 

Kotikeittiöissä – moni kotityö hoitui seminaarin ohessa.

 

Mökillä koronakaranteenissa

 

Vanhempien, lasten ja lemmikkien kanssa

 

Kotitoimistoissa

 

Missä sinä voisit seurata tulevia webinaareja? Seuraavat mahdollisuudet osallistua webinaariin on Lähetyksen kesäpäivillä 12.–13.6. ja syksyllä Areopagos – Lähetysnäyttämöillä, Tampereella 4.–5.9. ja Turussa 6.–7.11. Laita päivämäärät jo kalenteriisi!

Raamatun ensimmäinen kirja vuoristokylän kielelle

Lähetin työ kantaa hedelmää usein vuosia kotimaahan paluun jälkeen ja pohjustaa paikallisten omaa aktiivisuutta. Yksi hedelmä kypsyi poimittavaksi, kun kaukasialaisen vuoristokylän asukkaat käänsivät yllättäen Raamatun ensimmäisen kirjan omalle äidinkielelleen.

– Muutamat ystävämme kylässä ovat kääntäneet alustavasti ensimmäisen Mooseksen kirjan vuoristokylän omalle kielelle, kielityöntekijämme kertoo.

– Pohjana on käytetty ainakin maan viralliselle kielelle ja venäjäksi käännettyjä Raamattuja, ehkä englanninkielistäkin käännöstä.

Maassa ei saa jakaa Raamattuja, mutta kirjan saa antaa, jos joku pyytää. Syksyllä 2015 oli tällainen harvinainen hetki, kun työntekijämme sai olla mukana antamassa Raamattua vuoristokylässä asuvalle perheenisälle, joka on nyt yksi käännöstyön aloittajista.

Toisena kääntäjänä on kylän nuori opettaja, joka on ollut kiitollinen siitä, että kielityöntekijämme on työtovereidensa kanssa ohjannut kyläläisiä aakkoston luomisessa omalle äidinkielelleen.

– Heille vuoristokylän kieli on sydämen kieli, joka puhuttelee heitä syvimmin, toteaa kielityöntekijämme.

Kielityöntekijät järjestivät toukokuussa 2017 kolmipäiväisen kurssin käännöstyön perusteista. Kurssille osallistui kaikkiaan 12 miestä, kolmen eri vuoristokielen puhujia. Kurssilla käännettiin harjoituksena heille ennestään tuttu kertomus Nooasta.

– Tuo kurssi saattoi antaa sysäyksen ruveta kääntämään 1. Mooseksen kirjaa. Lisäksi pidin itse syksyn 2017 ja alkuvuoden 2018 aikana vuoristokylän naisille kirjoituskursseja.

Kylväjän kielityöntekijä oli mukana kielenkäännöstyössä Kaukasiassa vuosina 2007–2018.

– Minulle tämä on hieno rukousvastaus. Olen rukoillut nyt myös eläkeläislähettien piirissämme, että Kaukasian vuoristokansojen jäsenet innostuisivat kääntämään Raamattua omalle kielelleen. Tässä on nyt alku siihen! Kiitos Jumalalle, joka toimii yllättävälläkin tavalla. Rukoukseni on, että paikalliset saisivat Sanan omalle kielelleen ja löytäisivät Jeesuksen Herrakseen.

Vuoristokylän kielenkäännöstyötä on seurattu Kylväjä-blogissa, ja sen puolesta on rukoiltu Kylväjän nettisivuilla ja Facebookissa julkaistujen Päivän rukousten myötä. Ehkä sinäkin olet ollut rukouksin mukana?

Lue lisää vuoristokylän kielityön vaiheista:

Leikkikoulu vuoristokylään
Ensimmäinen kristitty
Otti Raamatun vastaan
Raamatunkääntäjä vuoristokylään
Kääntämisen harjoittelua Kaukasiassa
Naisten kirjoituskurssi Kaukasiassa

Paikallinen kansalaisjärjestö perustettu Mongoliassa – vastuuta hanketyöstä siirretään paikallisten käsiin

Kuvassa Janne Henriksson ja Tegsh Tusgalin halliltus.

Mongoliassa perustettiin ennen kesää uusi kansalaisjärjestö nykyisen maassa tehtävästä kehitysyhteistyöstä vastaavan FLOM in Mongolia -järjestön rinnalle. Järjestön nimeksi valittiin Tegsh Tusgal, joka tarkoittaa tasaista valoa. Kylväjä on tehnyt Mongoliassa kehitysyhteistyötä jo lähes 20 vuoden ajan. Tähän mennessä hanketoimintaa Mongoliassa on koordinoitu Suomesta käsin. Tämänhetkisenä suunnitelmana on toteuttaa uudet kehitysyhteistyöhankkeet uuden kansalaisjärjestön kautta ja alkaa siirtää vastuuta hanketoiminnasta täysin paikallisen henkilöstön ja järjestön käsiin.

Kylväjän lähetti ja FLOM in Mongolian hanketyöstä vastaava Janne Henriksson pitää siirtymistä täysin paikallisjohtoiseen järjestömalliin tarpeellisena kehityksenä.

– Työn siirtyminen paikallisten käsiin on yksi lähetystyön tavoite ja tämän muutoksen kautta haluamme rohkaista paikallisia työntekijöitämme vielä vahvemmin osallistumaan Mongolian yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Esimerkiksi uuden järjestön hallituksen jäsenien löytäminen ja valitseminen ei ole ollut yksinkertaista. Toisaalta itsensä tarpeettomaksi tekeminen on osa Kylväjän strategiaa, johon halutaan tällä tavoitteella sitoutua. Hanketoiminnan ja kokemuksen siirtäminen järjestöltä toiselle vaatii aikaa, koulutusta, kärsivällisyyttä ja luottamusta Jumalan johdatukseen.

Tegsh Tusgalin kautta on jätetty tänä keväänä kaksi uutta hankehakemusta Suomen ulkoasianministeriölle. Arhangain maakuntaan suunniteltu hanke keskittyisi paikallisten kansalaisjärjestöjen voimaannuttamiseen. Hankkeen hyödynsaajia olisivat heikossa asemassa olevat henkilöt, erityisesti syrjäseuduilla asuvat naiset ja vammaiset henkilöt. Pääkaupunki Ulaanbaatariin haetaan kuurojen yhteisön viittomakielisten taitojen ja identiteetin voimaannuttamishanketta. Molemmat hankkeet olisivat toteutuessaan nelivuotisia (2021-2024).

– Pyydämme Jumalan siunausta ja johdatusta hankehakemusten hyväksymisprosessille ja toivomme, että arvokas ja muutosta aikaansaava kehitysyhteistyö voisi jatkua Mongoliassa, sanoo Henriksson.

Kylväjä-studio polkaistiin toimiston aulaan

– Työnteon moodimme on muodostunut sellaiseksi, että käytävillä ja kahvipöydässä syntyneistä ideoista toteutukseen on yhä lyhyempi matka. Se tuntuu entistä oikeammalta ja relavantimmalta tavalta tehdä töitä vaikeasti ennustettavassa maailmassa, Taneli Skyttä kuvaa.

Kun Kylväjän toimisto hiljeni maaliskuussa työntekijöiden siirryttyä etätöihin koronan vuoksi annettujen toiminta-ohjeiden mukaisesti, uusi tilanne nähtiin mahdollisuutena ja toimiston aula muutettiin studioksi.

 

Kuvaan istahtivat: Petri Javanainen, Mari Turunen, Hanna Räsänen, Taneli Skyttä ja kuvaaja Jussi Valkeajoki.

 

Kehittämispäällikkö Hanna Räsäselle studion rakentuminen on ollut ihmeellinen prosessi.

– Kolme viikkoa sitten talousjohtajamme Petri Javanainen kertoi toimiston työntekijöille Päivi Eshelmanille , Outi Särkelälle ja Nina Härmälle, että aulastamme aletaan tehdä studiota. Tulin itse paikalle vain varttia myöhemmin ja aloitin työt. Siinä välissä toimiston työtoverit olivat ehtiä sopeutua ajatukseen ja olivat auttamassa minua aulan tyhjennyksessä. Työtovereilla on ollut käsittämätön valmius toimia uudella tavalla.

Kun tuli aika ratkaista sisustuksen kysymyksiä, Hanna Räsänen tiesi heti kenelle soittaa.

– Pitkäaikainen lähettimme Anne Gröhn  on esteetikko ja sisustaja. Yhdessä haimme kalusteita studioon muun muassa kierrätyksestä. Oli helppo etsiä tyyliin sopivaa kynttilänjalkaa ja oikean väristä kukkaa, kun tiesi mitä etsiä. Ilman Annea tätä tasapainoista kokonaisuutta ei olisi syntynyt.

Studion teknisten ratkaisujen kehittämisen äärellä Räsänen on hämmästellyt kollegoista löytyvää potentiaalia. Lisäksi mukaan kutsuttiin pitkäaikainen yhteistyökumppani Kuvaustuotanto Jussi Valkeajoki.

– Koronaepidemian myötä meissä on työyhteisönä herännyt uutta luovaa toimintaa, ja studio on siitä vain yksi esimerkki. Haasteet ja kriisit voivat olla käännekohtia, jotka tuovat parhaat puolemme esiin. Toivomme, että tässä tilanteessa studiomme, kohtaamiset siellä tehtävän työn äärellä sekä sieltä maailmalle leviävät viestit ovat osa Jumalan suurta suunnitelmaa sytyttää kristityt tavoittamaan kaikki kansat evankeliumilla, Hanna Räsänen pohtii.

– Tämä työyhteisö yllättää minut jatkuvasti positiivisesti! Luulin jo tunteneeni kollegani, mutta jatkuvasti pukkaa uutta intoa ja osaamista esille. Meillä on moneen asiaan vahva ammattitaito, ja samaan aikaan teemme monia asioita ensimmäistä kertaa. Se on jännittävä ja inspiroiva yhdistelmä, Taneli Skyttä riemuitsee.

Mitä studiossa on kuvattu? Uutta materiaalia ladataan valmistumisen tahtiin Kylväjän YouTube-kanavalle, soittolistalle Studio.

17.-18.4. studiolla tuotetaan live-lähetyksenä webinaari Tien raivaajat – lähetys loppuun asti. Ilmoittautuminen 14.4. mennessä.

 

Rippikoulun aarteet avataan nyt sovelluksella

Keep Calm and Carry On God`s Mission on Kylväjän valmistama opetusmateriaali lähetyksen oppitunneista. Microsoftin Flipgrid-sovellukseen rakennettu materiaali on nuorille mielenkiintoinen tapa tutustua lähetystyöhön, koska sitä käytetään älypuhelimella tai tietokoneella. Opetuksen kulku on yksinkertainen. Rippikoululainen tutustuu tehtävään ja katsoo siihen mahdollisesti liittyvän videon. Tehtävään vastataan omalla videoklipillä, suoraan sovelluksessa.

Ylen uutisissa (7.4.2020) nostettiin esille koronapoikkeustilanteen vaikutukset rippikouluihin. Nuoret ovat keränneet merkintöjä ahkerasti talven ajan, mutta nyt alkukesän rippileirejä ei voida toteuttaa suunnitellusti. Seurakunnilla on aivan erityinen tarve löytää sopivaa materiaalia etärippikoulua varten. Tähän tarpeeseen Kylväjä valmisti materiaalin.

Tarjolla on kymmenen eri teeman varaan rakentuva kokonaisuus, josta opettaja voi itse valita, mitä osuuksia hän haluaa vapaasti muokata ja käyttää. Lähetyskäskyn myötä opetuksessa sukelletaan lyhyiden videoiden kautta ruohonjuuritasolle, tarkastelemaan miten lähetystyötä tehdään eri puolilla maailmaa. Monipuolisten tehtävien avulla lähetyksestä kuoriutuu esiin mielenkiintoinen tehtävä, jossa nuorellakin on oma paikkansa. Tutustu materiaaliin Flipgridissä.

Mitä tämä vaatii rippikoulun vetäjältä?

– Kirjaudu ilmaiseen Flipgrid-palveluun nettiselaimellasi, ja me annamme sinulle yksityiskohtaiset ohjeet palvelun käyttämiseen, Outi Paukkunen kertoo ja jatkaa:

– Opetuksen kulku on yksinkertainen: rippikoululaisille lähetetään oppitunnin tunnus, ja he pääsevät itsenäisesti vastailemaan tehtäviin etänä. Oppitunnin kulkua voi seurata katsomalla ja arvioimalla rippikoululaisten videovastauksia Flipgrid-verkkosivulla.

Haluatko pitää opetuksen ilman Flipgrid-sovellusta? Olemme koonneet samat tehtävät yhteen dokumenttiin, jota käyttäen voit perinteiseen tapaan esittää rippikoululaisille tehtävät ja pyytää vastaukset haluamallasi tavalla. Tehtävät löydät Kylväjän nuortensivuilta.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä saadaksesi aineiston vapaasti käyttöösi, outi.paukkunen@kylvaja.fi

 

Teksti: Katariina Leskelä

Kuva: Shutterstock

Lapsiavioliittoja ehkäisevää työtä Bangladeshissa

Opiskelu voi suojata tyttöjä liian aikaiselta naimisiinmenolta. Kuvassa Sapaharin oppilasasuntolan tyttöjä ja Menox maailmalle -nukketeatterin Mati.

UNICEF:in tilasto vuodelta 2018 kertoo, että Bangladeshissa 52 % tytöistä avioituu ennen 18 vuoden ikää. Luku on yksi maailman korkeimmista. Kylväjän työntekijä Saara Bengtsson on mukana suunnittelemassa LAMB:n sairaalan ja BLM-F:n hankkeita, joiden avulla etsitään keinoja lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi.

Yksi syy tyttöjen liian aikaiselle avioitumiselle on köyhyys, mutta  ongelmana on myös koko maassa vallitseva eriarvoisuus, joka koskettaa erityisesti naisia ja lapsia. Tyttöjen mahdollisuudet koulunkäyntiin ovat vähäiset, ja lähes kaikki naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Suurin osa tapauksista koskettaa 10–18-vuotiaita tyttöjä. 

Hankkeessa mukana olevat nuoret kertovat, että heillä ei useinkaan ole elämässään yhtään luotettavaa aikuista, jonka kanssa voisi pohtia murrosikään ja aikuistumiseen liittyviä kysymyksiä. Myöskään pojat eivät saa riittävästi tietoa omasta kasvustaan miehiksi. Vanhemmat puolestaan uskovat, että avioliitto tarjoaa tytöille suojaa ja paremmat elämän edellytykset.

Lapsena solmitun avioliiton seuraukset ovat kuitenkin yleensä päinvastaiset. Koska lapsivaimojen odotetaan todistavan hedelmällisyytensä mahdollisimman pian, liian aikaisin koetut raskaudet ja synnytykset heikentävät nuorten äitien kokonaisvaltaista terveyttä. Samalla myös mielenterveyden ongelmat lisääntyvät, ja itsemurha onkin 10–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy Bangladeshissa. Hyvin nuorten äitien raskaudet päättyvät muita useammin keskenmenoon tai vastasyntyneen kuolemaan. Avioliitto ei myöskään suojele tyttöjä väkivallalta, vaan pikemminkin altistaa heidät sille.

Ennen kuin sekä tyttöjen että poikien kasvulle voidaan luoda hyvät edellytykset, on vielä paljon työtä tehtävänä. Saara Bengtsson kertoi Radio Dein Lähetysvartissa 18.2.:

– Silloin kun vanhemmat ymmärtävät enemmän lapsiavioliittojen vaikeista seurauksista, eivät he välttämättä haluakaan antaa tytärtään avioliittoon. Hankkeissa vahvistetaan sekä tyttöjä että koko yhteisöjä suojelemaan tyttöjen oikeuksia. Työtä tehdään myös virkamiesten ja uskonnollisten johtajien kanssa, jotta alaikäisiä ei vihittäisi. Avioliittoon vihkivien on usein vaikea tietää tyttöjen todellista ikää, mutta tavoitteena on, että jokainen vastasyntynyt saisi syntymätodistuksen, josta todellinen ikä olisi varmistettavissa.

Terveydenhoidolla ja koulutuksella on keskeinen rooli muutoksen aikaansaamisessa.   Vaikka kunnallinen ja yksityinen terveydenhoito on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, terveydenhuollon ammattilaisia on liian vähän, jotta heidän osaamisensa olisi kaikkien ulottuvilla. Suuri osa ihmisistä turvautuu edelleen perinteisten parantajien apuun. Tähän kytkeytyy läheisesti myös lisääntymisterveyteen liittyvän tiedon puute aikuisväestönkin keskuudessa.

Tyttöjen kouluttautumisen esteenä on vanhakantainen ajatus, että tytön paikka on kodin piirissä, eikä hänen pidä hankkia itselleen ammattia. Hankesuunnitelmaa varten haastatellut nuoret kertovat:

– Jos perheessä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, niin vanhemmat ajattelevat, että vain pojat tarvitsevat koulutusta. He hankkivat työpaikat, ansaitsevat rahaa ja ovat edelleen tekemisissä vanhempiensa kanssa. Tytöt vain menevät naimisiin ja muuttavat appivanhempiensa taloon. Näin tyttöjen kouluttamisesta ei ole vanhemmille itselleen hyötyä.

Saara Bengtsson toteaa, että hanketyössä on tärkeää pyrkiä auttamaan myös naimisissa olevia tyttöjä.

– Jos yhdenkin nuoren tytön liian aikainen avioliitto voidaan estää, ja hän saa kasvaa rauhassa aikuiseksi ja kouluttautua, sillä on juuri sen tytön elämään suuri vaikutus.

Kuuntele Saara Bengtssonin haastattelu Lähetysvarttien sivulta.