Työ, jolla on merkitystä – Kaisa Goldingista tuli pakolaisten auttaja
Kaisa Golding on elänyt värikkään elämän, jossa kaikki tähänastinen palvelee hänen nykyistä työtään.
Millainen on tyypillinen pakolainen? Pakolaistyön asiantuntijan Kaisa Goldingin mukaan vastaus riippuu alueesta ja ajankohdasta. Pakolaisuus ilmenee erilaisena eri puolilla maailmaa ja muuttuu uusien kriisien myötä.
Esimerkiksi EU-maihin tulevien pakolaisten enemmistö oli pitkään nuoria aikuisia miehiä, kun taas monilla muilla alueilla naisten ja lasten osuus on aina ollut suuri.
– Pidemmän matkan tekeminen on ollut erittäin vaarallista varsinkin naisille. Mutta tilanteet muuttuvat, ja naisia ja lapsia on viime vuosina tullut enemmän myös EU-maihin. Nyt Ukrainan sodan myötä tämä on korostunut entisestään, Kaisa toteaa.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastojen mukaan maailmassa noin 103 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotiseutunsa vastoin tahtoaan, ja noin 40 prosenttia heistä on alle 18-vuotiaita. Noin puolet on maansisäisiä pakolaisia.
– Uusien kriisien puhkeaminen ei tarkoita, että aiemmat kriisit olisivat ohi. Esimerkiksi Syyriasta lähtee yhä väkeä.
Yhteistyöstä voimaa
Englantia, suomea ja japania puhuva Kaisa on asunut, opiskellut ja työskennellyt neljässä eri maanosassa.
Viime syksynä hänet nimitettiin kansainvälisen kristillisen Refugee Highway Partnership (RHP) -verkoston historian ensimmäiseksi globaaliksi koordinaattoriksi. Tehtävä mahdollistui Kylväjän rahoituksella.
RHP on vuonna 2001 Maailman Evankelisen Allianssin aloitteesta perustettu yhteistyöelin, joka kokoaa pakolaisia auttavia kirkkoja, järjestöjä ja asiantuntijoita.
Toiminnan painopiste oli pitkään maanosien sisällä, kunnes verkostossa havahduttiin maanosarajat ylittävän yhteistyön merkityksen kasvuun. Vuonna 2020 verkostolle perustettiin uusi kansainvälinen johtoryhmä. Australiassa tuolloin asunut Kaisa valittiin ryhmään Oseanian edustajaksi.
– Ymmärrettiin, että pakolaisuus muuttuu koko ajan haastavammaksi. Alettiin miettiä, miten kristillisinä pakolaistoimijoina voisimme työskennellä organisoidummin niin, että vaikutuksemme olisi vahvempi.
Käytännössä RHP:n globaali ulottuvuus toteutuu erilaisissa työryhmissä. Sellainen on perustettu esimerkiksi pakolaislasten koulutuksen parissa työskenteleville sekä eri maanosien afgaanipakolaisten auttajille. Lisäksi verkosto pyrkii edistämään pakolaisten asiaa esimerkiksi YK:ssa.
Koordinaattorina Kaisa osallistuu työryhmien toimintaan, ohjaa vaikuttamistyötä ja solmii kontakteja eri puolille.
– Tykkään tuoda asiantuntijoita yhteen luomaan ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.
Matkalaukkulapsi
Päätyminen kokopäivätyöhön kristilliseen lähetysjärjestöön ei ollut Kaisalle ja hänen miehelleen Simonille yllätys. He olivat rukoilleet lähetystyöhön suuntautumisen puolesta, mutta Kaisan toimenkuva oli silti jotakin, mitä he eivät olleet hoksanneet ajatella – eivät vaikka se on Kaisalle mitä luontevin.
– Nyt jälkikäteen näen, että lähes kaikki elämässäni on ollut valmistautumista nykyiseen tehtävääni, Kaisa kiteyttää.
Suomalaistytön lapsuuden suurin mullistus tapahtui 1987, kun Kaisa oli 8-vuotias. Perhe muutti Japaniin, missä vanhemmat Paavo ja Seija työskentelivät SLEYn lähetystyöntekijöinä.
Lukion jälkeen Kaisa palasi Suomeen. Kuten moni ulkomailla kasvanut, myös hän oli hämmentynyt omasta kulttuurisesta identiteetistään ja mietti, kuka ja mikä hän on. Alkoi noin 16 vuoden jakso, joka täyttyi opiskelusta, muutoista maasta toiseen ja monenlaisista työtehtävistä.
Tuossa vaiheessa lähetystyö ei vielä ollut mielessä. Sen sijaan kiinnostivat maahanmuuttoon liittyvät kysymykset.
Esimerkiksi Kanadassa vaihto-oppilaana Kaisa työskenteli kesän torontolaisessa luterilaisessa seurakunnassa ja laati koulutusoppaan siitä, kuinka seurakunta voi kohdata ja tukea maahan tulleita järjestämällä heille englanninopetusta.
Myöhemmin eräällä Japanin-matkalla hän tutustui YK:n pakolaisjärjestön sikäläisiin työntekijöihin. Järjestössä etsittiin henkilöä koordinoimaan akateemista tutkimusprojektia, joka selvitti Japaniin tulleiden venepakolaisten kokemuksia. Kaisa päätti vaihtaa hyväpalkkaisen työn designyritys Gollassa palkattomaan harjoitteluun pakolaistoimistossa.
– Halusin, että työlläni on enemmän merkityksellisyyttä.
Pakolaisäidin rukousaihe
Kaisa ja australialainen Simon Golding avioituivat 2014. Myöhemmin perhe täydentyi Jason-pojalla ja Lumi-tyttärellä.
Äitiys on tuonut pakolaisuuden ymmärtämiseen oman lisänsä. Viime syksynä Jordaniassa Kaisa tapasi kristityksi kääntyneen syyrialaisnaisen, joka oli joutunut jättämään kaiken uuden uskonsa vuoksi.
– Hänellä oli lapsia, jotka islaminuskoinen suku oli ottanut haltuunsa hänen kääntymyksensä jälkeen. Hänen rukouspyyntönsä oli, että hän voisi edes puhelimessa kuulla lastensa äänen. Silti hän halusi pysyä uskossa Jeesukseen, vaikka hänen elämänsä olisi helpompi, jos hän ei olisi kristitty. Se kosketti syvästi.
Etapit
*1998 ylioppilaaksi kansainvälisestä kristillisestä lukiosta Tokiossa
*1998–2001 lyhyitä työ- ja opiskelujaksoja Suomessa
*2001–2006 englanninopintoja Helsingin yliopistossa
*2006–2007 Gollan Japanin-markkinoiden asiakkuuspäällikkö
*2008–2009 Japanissa YK:n pakolaisjärjestön palveluksessa
*2010–2012 toimistosihteeri Pakolaisneuvonnassa
*2012–2014 englanninopettaja Oulussa
*2019–2022 vapaaehtoistyötä Oseanian RHP-verkostossa ja RHP:n kansainvälisessä johtoryhmässä
*2022– Kylväjän lähetyskurssi ja työ RHP:n globaalina koordinaattorina
Teksti: Heikki Salmela
