Hanna Lindberg löysi paikkansa Jumalan suunnitelmissa

Hanna Lindberg löysi paikkansa Jumalan suunnitelmissa

Vaikka Kylväjän apulaislähetysjohtaja Hanna Lindbergillä ei ollut erityistä lähetyskutsua, hän löysi paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Mitä siihen tarvittiin?

Älä jätä minua tähän. Rukous puski mielessä syysloman ensimmäisinä päivinä. Vuosituhannen vaihteessa rehtorina Hapuan koulussa Kankaanpäässä työskentelevä Hanna Lindberg arvosti työtään, mutta oli humpsahtanut kolmekymppisen ikäkriisiin ja etsi elämälleen uudenlaista merkityksellisyyttä.

– Minulla oli virka, asuntolaina ja eläkeikään vielä pitkä matka.

Historiasta kiinnostunut opettaja oli jo monena kesänä osallistunut arkeologisille kaivauksille Israelissa ja jollain kerralla jäänyt vielä pariksi viikoksi vapaaehtoistyöhön Caspari-keskukseen. Kun oli aika kokeilla, olisiko elämällä jotain muuta tarjottavaa hän lähti vuorotteluvapaalla tutuksi tulleeseen keskukseen vuonna 2003.

–  Kävelin Jerusalemin katuja räntäsateessa ja olin elossa, hän säteilee muistolle.

”Huomasin miten vähällä pärjää”

Päätyminen lähetystyöntekijäksi tai lähetysjärjestön johtoryhmään olisivat kuitenkin tuntuneet Caspari-keskuksessa vuorotteluvapaata viettävästä naisesta utopistisilta. Siitäkin huolimatta, että työ messiaanisten juutalaisten koulutuskeskuksessa oli rakkautta ensi silmäyksellä. Hanna Lindbergillä ei nimittäin ollut lähetyskutsua ja monissa puheissa toistellut romanttiset lähetyskutsukuvaukset tuntuivat kaukaisilta. Sisällä sykki vahva kristityn identiteetti, halu olla suuressa mukana ja karjalainen veri veti maailmalle.

– Sisäinen levottomuus voi olla myös valmiutta lähteä, jota kaikilla ei ole. Samalla tuli harjoiteltua kodin tyhjentäminen ja vuokralle laitto. Kertaakaan en kaivannut pakkaamiani kuppeja, ja huomasin miten vähällä ihminen pärjää.

Kevät Israelissa oli käännekohta – sen jälkeen ei ollut paluuta vanhaan. Seuraavana syksynä Hanna aloitti lukuvuoden pestin opettajana kansainvälisessä koulussa toisessa Lähi-idän maassa. Samalla hän tutustui eri järjestöjen työntekijöihin ja gloria rapisi entisestään.

– He olivat aivan tavallisia ihmisiä, joilla meni välillä hermo tai jotka ajoivat joskus ylinopeutta. Samalla he olivat uskollisia tehtävälleen ja palvelivat kohtaamiaan ihmisiä. Jumala käytti heitä. Ajattelin, että jos he voivat olla lähettejä, voin minäkin olla.

Lukuvuosi osoitti myös, että Hannan sydän sykki Israelille ja juutalaistyölle, ei minkään muun maan kohdalla.

Minustakin tuli lähetystyöntekijä

Palattuaan vuonna 2004 Hannan oli irtisanouduttava virastaan, sillä työnantaja ei antanut enempää siimaa. Kotiäitinä ja sairaanhoitajana kotikulmillaan työskennellyt äiti rohkaisi tytärtään heittäytymään, sillä hän tiesi, että Jumala voi pitää huolen. Tärkeintä on olla uskollinen johdattajan äänelle.

–  Soitin Kylväjään ja kysyin, lähettäisittekö minut Caspariin, jos tulen valituksi lähetyskurssille. Kun vastaus oli myönteinen, asia oli selvä. Lähdin opiskelemaan Raamattua ja sitten seuraavalle lähetyskurssille vuonna 2005.

Casparissa työssä yhdistyivät historia, arkeologia, juutalaisuus, Raamattu ja kouluttaminen. Juuri ne asiat, joiden pariin Hanna luontaisesti oli tuntenut vetoa koko elämänsä. Kahteen työkauteen vuosina 2005–2013 mahtui monenlaisia vaiheita. Aallonpohjassa keskuksen lopettamistakin suunniteltiin, kunnes uusi johtaja sai kriisiytyneen työn uuteen nousuun.

– Kaikki mitä olin aiemmassa työkokemuksessani kerännyt, tuli käyttöön. Organisoin luentosarjoja, ylläpidin kirjastoa ja vastaanotin vieraita. Joskus päällystin tuolejakin ja messiaanisten seurakuntien kanssa evankelioin new age -festareilla. Lähetin on oltava valmis reagoimaan, joustamaan ja tarttumaan mahdollisuuksiin. Ei kannata orientoitua liian kapeasti.

Pikkutyttönä Hanna istui pyhäkoulussa jumpppasalin puupenkeillä ja kuunteli vanhan tädin puhetta. Silloin syvä varmuus laskeutui hänen olemukseensa: tämä on totta. Tuo varmuus on johdattanut siitä saakka. Jumala, hänen valtakuntansa on totta ja siitä saa ja pitää kertoa muillekin.

–  Elämä on yllättänyt, se ei ole mennyt aina toiveiden mukaan. Päällimmäisenä on kuitenkin iloinen hämmästys: minusta tuli lähetystyöntekijä, olen asunut ulkomailla ja olen saanut ja saan edelleen tehdä näin merkityksellistä työtä.

Hanna Lindberg toimi vuosina 2014–2020 Kylväjän kotimaantyön johtajana, kunnes viime vuonna aloitti työnsä Kylväjän apulaislähetysjohtajana.

Kuva: Saija Tiilikainen