Lausunto Kirkon lähetystyön toimikunnan esityksestä Kirkon lähetysstrategiaksi

Kirkkohallitukselle

Evankelis-luterilaisen Lähetysyhdistys Kylväjän lausunto Kirkon lähetystyön toimikunnan esityksestä Kirkon lähetysstrategiaksi 4.12.2008

Pyydettynä lausuntona strategiaehdotuksesta Lähetysyhdistys Kylväjä toteaa kunnioittavasti seuraavaa:

Lähetysstrategia
Pidämme hyvänä, että kirkkomme ottaa entistä selkeämmin kirkkona vastuuta lähetystyöstä ja että työn kehittämistä lähestytään yhteisesti määritellyistä tavoit-teista käsin. Strategiaehdotuksessa toistuvasti mainittu sitoutuminen on uskotta-valla tavalla mahdollista yhteisten päämäärien pohjalta.

Strategian uskontoteologinen lähtökohta Kristuksen ainutlaatuisuudesta ihmis-kunnan ainoana tienä pelastukseen on tärkeä. Toimintaa ohjaavat periaatteet ot-tavat lähtökohdaksi kirkon, seurakuntien ja niiden jäsenten velvollisuuden evan-keliumin välittämiseen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Strategiassa visioidaan lähetysresurssien suuntaamista erityisesti alueille, joissa on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Kylväjän mielestä juuri näiden painotusten varaan on mahdollista rakentaa seurakuntia innostavaa lähetyspanostusta. Pidämme myös tärkeänä, että lähetys läpäisee seurakuntien kaiken toiminnan.

Strategia ei tarjoa kovin paljon konkreettisia kehitysehdotuksia lähetystyön vah-vistamiselle seurakunnissa. Siinä on kuitenkin todettu seurakuntien lähetystyön rakentuneen vahvaan vapaaehtoisten panostukseen. Usein näillä toimijoilla on läheinen yhteys johonkin kirkkomme herätysliikkeeseen ja lähetysjärjestöön. Kirkkomme lähetystyön seurakuntapohjaisuus sekä seurakuntien ja lähetysjär-jestöjen yhteistyön näkeminen lähetystyön vahvuutena luo myös pohjaa työn kehittämiselle ja vahvistamiselle.

Tämän kanssa linjassa on strategian ehdotus sopimusmallista lähetyksen toimin-tarakenteeksi. ”Kirkon lähetys” -mallin hylkäämisen perustelu ei mielestämme ole ainoastaan toimijoiden yhteisen tahtotilan puute, vaan yhden toimijan mallista muualta saadut kokemukset, kuten vapaaehtoistyön väheneminen, lähettimäärän lasku ja kirkottomille alueille siirtymisen vaikeutuminen. Ruotsin kirkossa on luovuttu yhden toimijan mallista, ja Etiopian Mekane Yesus -kirkkoon on perustettu lähetysjärjestö. Kannatamme sopimusmallin mukaista perusratkaisua.

Perussopimus
Pidämme perussopimusta mahdollisena. Kirkon lähetystyön toimikunnan ko-koonpanoon liittyy kuitenkin kysymys lähetysjärjestöjen asemasta siinä. Jos niillä ei ole kirkon lähetysstrategiasta ja lähetyksen toimintaperiaatteista päättävässä lähetystyön toimikunnassa äänivaltaa, on lähellä se tulkinta, että perustuslain ja yhdistyslain edellyttämä yhdistysautonomia ei toteudu riittävällä tasolla.

Strategiaesitys jättää toimijoiden asiantuntemuksen työstä ja sen käytännön to-teuttamisesta vain mielipiteen ilmaisun varaan. Tämän toteutuessa vaarana onkin toimikunnan esityksen sanoja lainataksemme, ”että strategisen johtamisen ja operatiivisen toiminnan yhteys voi jäädä ohueksi” eikä perussopimuksessa mai-nittu ”oikeus osallistua kirkon lähetyksen yleislinjan ja strategian määrittelemi-seen” aidosti toteudu. Yhdistysautonomian toteutuminen edellyttää myös, että kirkon lähetysstrategia pysyy jatkossakin riittävän yleisellä, periaatteellisella tasolla. Tällöin ei pääsisi myöskään syntymään sitä tilannetta, että järjestöt jou-tuisivat äänestämään toistensa asioista. Järjestöjen edustajat ovat joka tapaukses-sa toimikunnassa vähemmistönä, joten niiden asema äänioikeudellisenakaan ei muodostu liian vahvaksi.

Hiippakuntasihteerien kulujen jakautuminen
Kirkon vahvistuvaa panostusta perustehtävänsä toteuttamiseen osoittaa myöntei-sellä tavalla tavoite perustaa hiippakuntiin kansainvälisen työn hiippakuntasih-teerien virat. Tämä on keskeinen arvoista nouseva linjaus ja edellyttää prio-risointia.

Identiteetin säilyttämisen kannalta pitäisimme tärkeänä, että virkanimikkeessä näkyisi lähetys, esimerkiksi kansainvälisen työn ja lähetystyön hiippakuntasih-teeri.

Uskottavuuden kannalta on tärkeää, että kirkko sitoutuu myös näin taloudellises-ti perustehtävänsä toteuttamiseen. Valmistelussa esille nousi lähetysjärjestöjen osallistuminen hiippakuntasihteerien kuluihin vapaaehtoisen kannatuksen mu-kaisilla prosenttiosuuksilla kirkon kantaessa päävastuun kuluista. Kylväjä piti tätäkin vaihtoehtoa mahdollisena.

Mikäli keskushallinto ei ota osaa uusien virkojen kustannuksiin, jää perussopi-muksen linjauksista kuva pelkästä hallinnollisesta ratkaisusta, jossa työn toteut-tamiseen osallistumaton taho päättää missä ja miten kirkon kansainvälisten toi-mijoiden tulee toimia, ilman niille annettua päätösvaltaa.

Vantaalla 7.9.2009
Ev.-lut. Lähetysyhdistys Kylväjän hallitus