Elämän merkki

Kutsuimme aikanaan opiskelijailtaan erään puhujan, jolle annoimme kiinnostavan aiheen. Mies piti pitkän esityksen, josta en ymmärtänyt oikein mitään. Puheesta jäi mieleen vain usein toistunut hassu sana: konventikkeliplakaati. Jotain tärkeää sen täytyi hänelle olla.

En edelleenkään usko, että esitelmä säädöksestä, jolla noin 140 vuoden ajan Suomessa kiellettiin hartauskokoukset eli konventikkelit kodeissa, oli pedagogisesti pätevä veto opiskelijailtaan. Mutta ymmärrän puhujaamme ja herätysaikojen tunnelmia paljon paremmin vierailtuani maissa, joissa kristittyjen kokoontuminen kodeissa Raamatun äärelle on tänäänkin rangaistava teko.

Pienpiirit ovat elämän merkki. Uudistunut hengellinen elämä on aina merkinnyt myös pienryhmien syntymistä. Tässä lehdessä kerrotaan, että olemme Kylväjässä ottaneet erityisesti tavoitteeksi Jeesus maailmalle -ryhmien syntymisen. Mihin pyritään?

Pienryhmässä toimiminen oli Jeesuksen oma toimintamalli. Vaikka hänelle oli uskottu koko maailman pelastaminen, hän keskittyi elämään ja toimimaan muutaman hengen ryhmässä. Vapahtajakin tarvitsi ystäviä. Hän ei ensisijaisesti pyrkinyt kokoamaan mahdollisimman paljon ihmisiä vastatakseen maailmanlaajoihin haasteisiin kuten poliitikot, vaan opetti seuraajiaan katselemaan maailmaa hänen silmillään. Ja kun he oppivat, sillä oli suurempi vaikutus kuin millään ideologialla tai joukkoliikkeellä.

Monet merkkimiehet ovat ymmärtäneet toimintamallin vahvuuden, niin hyvässä kuin pahassa. Fidel Castro aloitti Kuuban vallankumouksen 82 miehen kanssa. Myöhemmin hän oli sitä mieltä, että jos se pitäisi tehdä uudestaan ”valitsisin vain 10 tai 15 asiaamme uskovaa”. Castron mukaan määrällä ei ole väliä, jos on uskoa ja toimintasuunnitelma.

Jumalan toimintasuunnitelmaan ovat kautta aikojen kuuluneet ihmiset, jotka vastaavat hänen puheeseensa tässä olen (Jes.6:8). Käytettävyyttä ennemmin kuin suuria kykyjä hän kysyy. Jeesus ei koonnut seurakseen luonnostaan samanmielisten joukkoa. Syynä saattoi olla sekin, että viihtymisen sijasta heidän piti löytää yhteydelleen syvempi päämäärä ja merkitys. ”Jokaisella raamattupiirillä tulisi olla lähetyskohde” totesi Kylväjän hallituksen jäsen viime kokouksessa. Enpä ihmettele, vaikka tuo lause olisi kirjattu Jeesuksen toimintasuunnitelmaan tälle vuodelle Sinunkin raamattupiirisi tai pienryhmäsi kohdalle!

Suomalaisessa yhteiskunnassa on menossa kristillisen sanoman ja elämäntavan alasajo. Nopeammin kuin tajuammekaan tämä vapaa pudotus voi kääntyä kielteisyydeksi, jossa Raamattuun perustuvaa elämäntapaa ja ajattelua pidetään enemmin torjuttavana uhkana kuin etuoikeutena. Tarvitaan yhteyttä, jossa ”puolin ja toisin saadaan rohkaisua yhteisestä uskosta” (Room.1:12). Tutkijoiden mukaan kanadanhanhet jaksavat lentää 70% pidemmälle lentäessään muodostelmassa kuin kukin yksinään. Näin on myös ihmisen elämässä, sanoisi saarnamies.

Mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Monet ovatkin seurakunnassa löytäneet paikkansa ja tehtävänsä. Tässä lehdessä Arja Halttunen esittelee lähetystyön hyväksi suunniteltua seurakuntarajat ylittävää pienryhmäverkostoa, joka tarjoaa mahdollisuuden täyttää oma paikka rintamalinjassa, joka ulottuu esimerkiksi Itä-Afrikkaan asti. Kerromme Eteläisen Etiopian raamattukoulujen tilanteesta ja iloitsemme Helsingin seurakuntayhtymän kohdennetusta määrärahasta, joka mahdollistaa kolmen raamattukoulun rakentamisen kaikkein laiminlyödyimmille alueille.
pekka.makipaa@flom.fi
”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias”. Ap.t.5:42