Intorealismia

9.11.2010

Monissa järjestöissä viimeistellään suunnitelmia tulevalle vuodelle. Tämä on hetki, jolloin ”pyörät koskettavat asfalttia”. Toimintaa yritetään suhteuttaa käytettäviin resursseihin eli ihmisiin ja rahaan. Paavali todisti aikanaan eräässä yhteydessä maanmiehistään: he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. Irti todellisuudesta oleva taidoton into onkin katala kumppani.

Vielä pettävämpi seuralainen on innoton taito. Toimintasuunnitelmien tekemisessä se ohjaa varman päälle pelaamiseen ja pahimmassa tapauksessa leiviskän maahan kaivamiseen. Miten säilyttää usko Jumalan mahdollisuuksiin irtautumatta todellisuudesta?

Intorealismi. Siinä sana, jonka haluaisimme kuvaavan Kylväjän työotetta tulevan viiden vuoden aikana, jos aikaa annetaan. Tässä lehdessä esitellään pääkohtia Kylväjän Jeesus maailmalle 2011-15 -strategiasta, jonka johdannossa yritetään kuvata intorealismia:

”Olemme osa lähimmäisestä ja Jumalasta etääntyvää, kristinuskosta vieraantuvaa länsimaista yh-teis¬kuntaa ja moniäänistä, kasvottomaksi käyvää kansankirkkoa, joka merkitsee yhä useammalle yhä vähemmän. Samalla uskonnollinen moninaisuus lisääntyy ja syntyy uusia jumalan¬palvelus¬yh-tei¬söjä. Itsekeskeisyytemme, välinpitämättömyytemme ja mukavuudenhalumme haastaa meitä evankeliumin syvempään ymmärtämiseen. Evankeliumi synnyttää uskon, seurakunnan ja lä¬he¬tyk-sen. Vain nöyrä, kiitollinen luottamus Jeesukseen ihmiskunnan ainoana tienä pelastukseen antaa seurakunnille ja seurakuntalaisille tarvittavan rohkeuden ja motivaation lähetystehtävän toteuttamiseen.”

Realisti kysyy, miten ulkolähetysjärjestö voi vastata suomalaisen yhteiskunnan kasvavaan raamattu- ja lähetyskielteisyyteen muuttumatta sisälähetysjärjestöksi. Intoilija esittää, että Jumala, joka kutsuu olemattomat olemaan, voi tyhjästä synnyttää herätyksen. Intorealisti lähtee siitä, että tärkeintä ei ole tietää, miltä maailma näyttää viiden vuoden kuluttua, tärkeintä on tietää minne haluaa mennä ja kenen kanssa. Vaikka emme Jeesuksen seurassa saisi sitä, mitä haluamme, saamme sen mitä tarvitsemme.

Intorealismia mitataan valmisteltaessa toimintasuunnitelmaa ja talousarviota vuodelle 2011. Innostavaa on, että Jumala on taas lähettänyt koulutettavaksemme lähetyskutsun kuulleita. Suunnitelmiin on kirjattu kymmenen uuden työntekijän kouluttaminen ja lähettäminen tulevana vuonna. Realismia tuo tieto siitä, että yksityinen kannatus ja talousarviomäärärahat ovat vuoden aikana kääntyneet selvään laskuun verrattuna edelliseen vuoteen.
Suomalaiset antavat hyväntekeväisyyteen enemmän kuin ennen. Viime kevään yhteisvastuukeräys tuotti kaikkien aikojen parhaan tuloksen, yli seitsemän miljoonaa euroa,. Katastrofikeräykset, kolehdit, nenä- ja tasauspäivät pärjäävät myös hyvin. Kylväjässäkin iloitsimme Mongolian hätäapukeräyksen tuotosta. Haastavaa tässä kehityksessä on markkinameininki ja mainonta, jota ilman tulosta ei synny.

Lähetysjärjestön varainhankintaa ei voi suunnitella pääosin keräysten ja kolehtien varaan. Se on rakennettava evankeliumin ymmärtämisen varaan. Rohkenemme strategiassa väittää, että evankeliumin syvempi ymmärtäminen saa aikaan intorealismia. Into syntyy armon ylenpalttisuudesta, realismi syntiturmeluksesta. Intorealismi on perinteisemmin ilmaistuna syvenevää synnin ja armon tuntoa. Se purkautuu kiitollisuutena Hänelle, jonka pelastava läsnäolo on lopulta ainoa merkittävä asia elämässä ja kuolemassa. Sellainen kiitollisuus voi ruokkia pienen siemenyhdistyksen ja monta muutakin yhdistystä.

pekka.makipaa@flom.fi

”Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.” Room.12:3