Valoa kohti

15.12.2010

Jos luulet olevasi liian pieni saadaksesi maailmassa mitään aikaan, vietä yksi yö hyttysen kanssa pimeässä huoneessa. Näin opettaa afrikkalainen sananlasku.

Helena Herlevin huone Puolarmetsän sairaalassa Espoossa marraskuun lopussa ei ollut pimeä eikä siellä ollut hyttysiä. Ulkona satoi lunta, sängyssä makasi heikosti hymyilevä hahmo, joka tervehti tulijaa hiljaisella äänellä: ”Minä kuolen kohta. Eikö ole ihmeellistä mennä taivaaseen.”

Kuolevan ihmisen huoneeseen mahtuu maailmankaikkeus. Se voi olla synkkä ja pimeä, jos ihminen ei tiedä, minne on menossa. Tässä huoneessa oli seesteistä ja lämmintä. Muutama viikko aiemmin hän oli osallistunut Suomen Raamattuopistossa pidetylle Ars Moriendi – kuolemisen taito -kurssille ja arvellut olevansa osallistujista ensimmäinen, joka panee opitun käytäntöön.

Kurssilla opettaneen kirkkoherra Jouko Heikkisen mukaan iloisen kuoleman edellytyksenä on, että ihminen etäännyttää oman kuolemansa, syntinsä ja helvettinsä ulkopuolelleen ja tarkastelee niitä Kristuksessa. Kun hän omistaa Jeesuksen sovitustyön lujassa uskossa, hän saa itselleen tämän viattomuuden ja voiton, olkoon sitten kuinka suuri syntinen tahansa. Tällaisessa uskossa Bangladeshin -työn tienraivaajammekin autuaana kuoli.

Elämänsä aikana Helena valitsi yleensä useammasta tiestä vähiten kuljetun. Määrätietoisuudessaan hän oli sitkeä kuin afrikkalainen hyttynen. Mutta hän ei elänyt itseään varten eikä omassa varassaan. Siksi hän sai asioita aikaan. Viimeisessä tapaamisessamme Helena puristi kättäni ja hyvästeli elämänmyönteiseen tapaansa: Eikös me tehtykin hyvää yhteistyötä! Kiitollisena siunaamme hänen muistoaan.

Meidän ei tarvitse jäädä afrikkalaisen viisauden varaan tietääksemme, että maailman silmissä vähäinen voi saada paljon aikaan, jopa muuttaa kaiken. Raamatun kertomukset joulun tapahtumista todistavat, miten Jumala tarttuu tavallisten ihmisten elämään ja toteuttaa suunnitelmaansa heidän kauttaan ja kanssaan. Juuri tätä alleviivaa se tapa, jolla Jumala päätti antaa itsensä meille.

Martti Luther ei kirjoituksissaan lakkaa ihmettelemästä seimen lasta: ”Häneen katsovat kaikki enkelit ja Jumala itse. Tätä aarretta hän ei kuitenkaan laske ainoastaan äitinsä syliin, vaan myös minun ja sinun, ja sanoo meille: Hän on sinun omasi, sinä saat nauttia hänestä ja omistaa kaiken, mitä hänellä on taivaassa ja maan päällä. Jos joku nyt kuulee tämän, mutta ei iloitse siitä, hän on ansainnut sen, että tuhat salamaa iskisi hänet yhdeksän kyynärän syvyyteen maan alle”.

Jeesukseen uskovalle käy samoin kuin hänelle! Elämänilon pettämätön perusta on, että hänen seurassaan pimeän ja kärsimyksen kautta mennään kohti valoa.

Kiitämme esirukouksista, kaikesta näkyvästä ja näkymättömästä työstä ja tuesta sekä uhreista, joilla olette tehneet mahdolliseksi Kylväjän työn kuluneena vuonna. Pienenä muistamisena lähetämme lehden mukana kaikille lukijoille Mongolia -seinäkalenterin vuodelle 2011.

Hyvää joulua ja valoisaa uutta vuotta!
pekka.makipaa@flom.fi

”Nyt ilovirttä veisaten, me kiittäkäämme riemuiten. Suuri Jumalamme on pieni lapsi tallissa. Kristus auttajamme, nyt aurinkona kirkkaana loistaa ilonamme seimen oljilla.” Vk.18:1