Läheltä piti

Aasian kiehtovan kirkkohistorian eräänä käännekohtana pidetään mongolitaustaisen Kiinan keisarin, Kublai-kaanin kuolinvuotta1294. Kristinuskon kuolinkamppailu Aasian mantereella alkoi samaan aikaan kuin mongolidynastia kääntyi kohti hajaannusta. Vaino ja väkivalta ajoivat kristittyjä ahtaalle. Silti voidaan sanoa, että kristityt olivat itse itsensä pahimpia vihollisia.

Buddhalaisuuteen kallellaan ollut, mutta kristinuskoon suopeasti suhtautunut Kublai-kaani pyysi Polon kauppiasveljeksiä viemään paaville kirjeen, jossa esitti, että tämä lähettäisi 100 lähetyssaarnaajaa Kiinaan. Paavi Gregorius X ei kotimaisen kirkkopolitiikan kiireissä tarttunut tarjoukseen, vaan lähetti Polon veljesten mukana matkaan kaksi dominikaanimunkkia. Nämä kääntyivät kesken matkan takaisin. Katolinen kirkko menetti mahdollisuuden edetä maailman mahtavimman hallitsijan suojeluksessa.

1300-luvulle tultaessa myös Idän kirkon valo oli sammumassa. Lähes 700 vuotta kestänyt nestoriolaisuuden nousu ja tuho on opettavaista luettavaa. Nestoriolaisen kristillisyyden uskomatonta etenemistä 600 -luvulta lähtien kaikkialle Aasiaan on selitetty useilla tekijöillä; Persialaisen koulun vahvalla raamatuntuntemuksella, opin ja käytännön yhdistämisellä lähetystyössä, myötätunnolla vankeja ja alistettuja kohtaan sekä halulla välittää vangitsijoille ja alistajille evankeliumi vainoista huolimatta. Nestoriolaista kirkkoa onkin nimitetty marttyyrikirkoksi sen kohtaamien kärsimysten vuoksi. Ennen pyyhkiytymistään maailmankartalta se ylitti laajuudessaan roomalaiskatolisen ja Bysantin ortodoksikirkon.

Kenties Aasia näyttäisi toisenlaiselta, jos se olisi saanut kristityn keisarin. Läheltä piti -tilanne elettiin Mongoliassa. Tuntemattomat nestoriolaiset lähetystyöntekijät olivat tuoneet evankeliumin Baikal-järven tuntumassa eläneelle shamanistiselle kerait-heimolle. Koko 200.000 paimentolaisen turkkilaisheimo kääntyi vähitellen kristinuskoon 1100 -luvulle tultaessa. Tämä heimo otti suojelukseensa vähäpätöisen mongolipäällikön,Yesugein, jonka pojan maailma oppi tuntemaan nimellä Tšingis-kaani (1162-1227).

Tšingiksen valta ulottui Tyyneltä valtamereltä Konstantinopolin porteille. Hän ei koskaan kääntynyt kristityksi, mutta valitsi pojalleen kristityn puolison. Nestoriolaisesta prinsessa Sorkaktanista tuli kolmen keisarin äiti. Sorkaktanin pojat Kiinan Kublai-kaani, Persian Hülegü ja Mongolivaltakunnan Möngken suhtautuivat suopeasti kristittyihin, mutta kukaan heistä ei kääntynyt kristityksi. Prinsessa Sorkaktania on verrattu Rooman keisari Konstantinuksen (272-337) äitiin, Helenaan, sillä erotuksella, että Helenan poika kääntyi kristinuskoon, mikä muutti kristinuskon tilanteen lännessä täysin.

Nestoriolaisuuden kuihtumista eivät varsinaisesti aiheuttaneet mongolihallitsijat. Se menetti elinvoimansa ja sulautui ympäristöönsä. Aasian kirkkohistorian kirjoittaneen Samuel Hugh Moffetin mukaan nestoriolaisuus menetti sen, josta se alun perin tunnettiin: opin ja elämän yhteyden. Sen myötä loppui myös lähetystyö.

Suomalaisen yhteiskunnan ja yli 800-vuotisen kristillisyyden tilaan tekee mieli tarjota samaa analyysia ja lääkettä: Sanojen ja tekojen ristiriitaan tarvitaan opin ja elämän yhteyttä. Yhteiskuntamme tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, vanhuksista huolehtiminen, köyhyyden ehkäiseminen, lasten ja nuorten hyvinvointi jne. Samanaikaisesti tuloerot kasvavat, sairaanhoito heikkenee, vanhukset eriarvoistuvat, uupumus kasvaa, lapsiperheet köyhtyvät. Arvot kunnossa – kaikki kunnossa? Maahanmuuttajaystäväni arvelee, että suomalainen yhteiskunta ja kristillisyys ovat vaipuneet syvään uneen. Kukaties koomaan.

Vuonna 1989 Mongoliassa arveltiin olevan vain neljä kastettua kristittyä. Syvällä käytiin. Läheltä piti. Mongolialainen kristillisyys on herännyt pitkästä unesta.
pekka.makipaa@flom.fi
”Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois” Matt.13:25