Hätä sieluista

Yhtä perhettä -kesäpäivien raamattutunnilla Timo Junkkaala muistutti, että saamme lukea Raamattua niin kuin perinnönsaaja testamenttia. Juutalaiset ja kristityt ovat lukeneet Isän testamenttia ja kantaneet Israelin uskon perintöä kilpailevina ja kiistelevinä sisaruksina. Erimielisiä on oltu siitä, ovatko luvattu Jumalan valtakunta ja Messias jo tulleet. Yhteinen historia on kyynelin kirjoitettu. Mutta se on myös kostuttanut ja hedelmöittänyt koko läntisen kulttuurimme maaperän.

Brittiläisen kansanyhteisön päärabbi Jonathan Sacks nimittää juutalaiskristillistä kulttuuriperintöä Euroopan sieluksi. Nyt kun euroa yritetään pelastaa, hän muistuttaa: mitä hyödyttää Eurooppaa, jos se voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Sielunvihollisena Sacks pitää ihmisen itsekkyyttä ja kulutusyhteiskuntaa, joka ruokkii tyytymättömyyttä. ”Edesmennyt Steve Jobs laskeutui vuorelta kädessään kaksi taulua, iPad 1 ja iPad 2. Seurauksena meillä on iPod-, iPhone-, iTunes, i-, i- ja -i kulttuuri, joka välittää vain itsestään. Jos omistat iPhonen, mutta et neljännen polven versiota, olet tyytymätön ja jatkuvasti tietoinen siitä, mitä sinulla ei ole, sen sijaan, että olisit kiitollinen siitä, mitä sinulla on”.

Erityisen kiinnostavaa on, miten rabbi Sacks kuvaa viisi juutalaisuuden piirrettä, joista kristinusko on saanut vaikutteensa ja jotka ovat estäneet Eurooppaa myymästä sieluaan kulloiseenkin markkinahintaan.

Ensinnäkin sapatinvietto. Sapatti on kiireisen maailman kiireetön kohta, jolloin keskitytään asioihin, joilla on arvoa, mutta ei hintaa. Päivä viikossa on omistettu perheelle ja uskonyhteisölle. Enemmin kuin juutalaiset sapatin, on sapatti säilyttänyt juutalaiset.

Toiseksi avioliitto ja perhe. Avioliitossa rakkaus ja uskollisuus yhdistyvät tuottaakseen maailmaan uutta elämää. Jos juutalaiset ovat selvinneet tragedioista, löytäneet onnellisuutta ja myötävaikuttaneet ihmiskunnan perimään, on se johtunut siitä, että he pitävät avioliittoa pyhänä ja vanhemmuutta jumalallisena luottamustehtävänä.

Kolmanneksi koulutus. Juutalaiset olivat ensimmäinen sivilisaatio, joka kaksituhatta vuotta sitten perusti yhteisön rahoittaman, pakollisen koulutusjärjestelmän, jotta kaikilla olisi pääsy tietoon. Opiskelua pidettiin jopa pyhempänä tehtävänä kuin rukousta.

Neljänneksi käsitys omaisuudesta. Juutalaisuuteen on syvälle iskostunut ajatus, että se, mitä omistamme, ei ole meidän. Kaikki kuuluu Jumalalle ja on annettu hoitoomme. Luottamuksella on ehtonsa: ”Ihminen on sen arvoinen, minkä verran haluaa jakaa toisten kanssa”. Sacks muistuttaa pankki- ja talousmaailman avainsanojen hengellisestä taustasta: credit -sana tulee latinan sanasta credo ”minä uskon” ja luottamus (confidence) sanoista ”yhdessä uskoa”. Sielun menettäminen tarkoittaa siirtymistä luottamustaloudesta riskitalouteen.

Viidenneksi juutalainen laki. Laki määrittää puitteet ja sanoo: ei tämän pidemmälle. Markkinat eivät ohjaa kaikkea. Juutalaisuuden ja kristinuskon perintöön kuuluu, että on asioita, joita ei kaupitella, oli hinta mikä tahansa.

Sacksin mukaan syvällisin juutalaiskristillisen etiikan perintö on, että oikean, väärän, oikeudenmukaisuuden ja hyvän perusta ei ole hallitusten, lakien, poliisin tai oikeuslaitoksen päätöksissä vaan ”hiljaisessa Jumalan äänessä ihmisen sydämessä”. Raamatun kertomusten ohjaama omatunto tietää vastuunsa lähimmäisestä ja ymmärtää, mitä on olla orjana Egyptissä tai vaeltaa kodittomana erämaassa.

Viisaan rabbin kuvaukseen kulttuuriperinnöstämme voi yhtyä. Mutta Euroopan sieluntilaa vakavampi on eurooppalaisten sieluntila. Millä voi ihminen ostaa menetetyn sielunsa takaisin, kysyi vielä viisaampi Rabbi kaksituhatta vuotta sitten. Eikä ainoastaan kysynyt vaan myös vastasi.

pekka.makipaa@flom.fi

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille,” Room. 1: 16.