Parturoitua todellisuutta

Länsimainen maailmankuva on leikattu ja parturoitu sopimaan pienimuotoiseen maailmankaikkeuteen. Afrikkalaiset elävät isommassa universumissa. Siellä elää olevaisia, jotka puuttuvat maailmankuvastamme Siksi meillä länsimaissa on kovin vähän hyödyllistä sanottavaa henkivaltojen ja voimien kamppailussa. Näin harmitteli afrikkalaisia teologeja opettanut lähetystyöntekijä.

Minun ei tarvinnut matkustaa Afrikkaan asti löytääkseni maailmankaikkeuteni rajat. Ne tulivat aikanaan vastaan Peshteran millet-turkkilaisten keskuudessa. Raamattutunteja valmistaessa kaduin syvästi, että olin tullut kysyneeksi, mistä aiheesta he halusivat opetusta. Tietysti käytännön ongelmaan millet-kansan kortteleissa: miten toimitaan riivaajia ulosajettaessa? Tarkentavat kysymykset keikuttivat kunnolla universumini huojuvia seiniä; Voimmeko koskettaa kädellä riivattua, kun pyydämme Jeesuksen nimessä henkiä poistumaan? Ketkä saavat olla läsnä?

Apostoli Paavali sai Jeesukselta tehtävänä lähteä ”pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo” (Ap.t.26:17-18). Pakanoita olemme me. Tämä ymmärrys näkyy Lutherin kastekaavassa (Taufbüchlin 1526), jossa neuvotaan kastajaa sanomaan: ”Lähde ulos, sinä saastainen henki, ja anna sija Pyhälle Hengelle”. Sen jälkeen kun kastaja on piirtänyt ristinmerkin kastettavan otsaan ja rintaan hän jatkaa: ”Vannotan sinua, saastainen henki, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, että lähdet pois ja väistyt tästä Jeesuksen Kristuksen palvelijasta. Aamen”.

Kantelu kapituliin ei ehkä olisi kaukana kastekaavan käyttäjälle tänä päivänä. Ainakin sen käyttö riittäisi pelästyttämään vanhemmat ja kummit, miksei papinkin. Se muistuttaa, että Jumalan valtakunnan ja tämän maailman ruhtinaan valtapiirin välillä ei ole neutraalia vyöhykettä, josta käsin voi vapaasti valita puolensa. Olemme joko Vapahtajan tai Saatanan omia, pelastettuja tai kadotettuja.

Juhani Lindgren koulutti lähetystyöntekijöitä opettamalla kolminapaisesta todellisuuskäsityksestä saksalaista Peter Beyerhausia lainaten. Jos todellisuutta tarkastellaan vain Jumalan ja ihmisen olemassaolon näkökulmasta, syntyy ohutta kirjoituspöytäteologiaa, leikattua todellisuutta. Maailmanhallinnan ohjat ovat täysin Jumalan käsissä eikä ihminen ei voi syyttää muita kuin itseään epäuskostaan. Mutta kolmas todellinen vaikuttaja on ”tämän maailman jumala” (2 Kor.4:4), jonka johdossa ilman Kristusta oleva maailma kulkee. Sen tavoitteena on sokaista yksilöiden ja yhteisöjen mielet ja pimentää sydämet. Siksi Vapahtaja kehotti rukoilemaan: päästä meidät pahasta.

Afrikkalaisille veljillemme ja sisarillemme kolminapainen todellisuus on arkipäivää. Sen tiedostaminen ei kuitenkaan ole päästänyt heitä pahasta. Konfliktit, korruptio, HIV-AIDS sekä köyhyyden ja pakolaisuuden vitsaukset vaivaavat. Mutta niiden keskellä seurakunta kasvaa. Vuonna 1900 Afrikassa eli 1,5 % maailman kristityistä, 1970 9 % ja 2000 17 %. Tämän perusteella vuonna 2025 arviolta 23,5 % kristityistä elää Afrikassa, jos maa pysyy.

Sielunvihollisella on yhä enemmän kiireitä ja huolta itäisessä Afrikassa. Henkivaltojen kamppailu Kylväjänkin työalueilla on näkyvää ja konkreettista. Täällä pohjoisella rintamalla, pienemmässä universumissa sen sijaan vallitsee rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken.

”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa” Luuk. 11:23.