Rakas perhe

Raamatun alkulehdillä kerrotaan perhetragediasta. Sen seuraukset ovat ihmiskunnan syvin ja murheellisin trauma. Onneksi kerrotaan myös toisesta perheestä, jonka kautta koko ihmissuku saa siunauksen ja uuden mahdollisuuden elämänyhteyteen Luojansa kanssa. Tätä ajan ja paikan rajat ylittävää uskonyhteisöä kutsutaan Jumalan kansaksi ja Jumalan perheeksi. Jokainen Jeesuksen oma kuuluu siihen. ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen” (Ef.2:19).

Jumalan perhe on kautta historian ollut melkoisen riitaista väkeä. Ihmeellistä, että Isä ei ole ottanut lapsiltaan kokonaan pois kodin avaimia, vaikka he kerta toisensa jälkeen ovat häpäisseet häntä ja tapelleet keskenään. Paavali kuvaa asiaa koruttomasti: ”Olen saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja” (1 Kor.1:11).
Jeesus antoi ymmärtää, että perheessä on myös siihen kuulumatonta väkeä. Hän puhui rikkaviljasta, joka saa kasvaa yhdessä vehnän kanssa elonkorjuuseen asti. ”Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani”. Tämän perusteella kirkkoisä Augustinus puhui Kristuksen seurakunnasta ”sekoitettuna ruumiina” (lat. corpus permixtum), jonka mukaan kirkossa on sekä todellisia että näennäisiä jäseniä.

Eräässä islamilaisessa maassa seurakunnan pastorina ja opettajana yli 10 vuotta toiminut henkilö tuli julkisuuteen ja kertoi olevansa turvallisuuspalvelun upseeri, joka oli saanut tehtäväkseen soluttautua kristittyjen joukkoon. Kävi ilmi, että seurakuntiin solutettiin järjestelmällisesti henkilöitä, joiden tehtävänä oli käyttäytyä moraalittomasti. Käytäntö on vainoa tehokkaampi tapa saattaa kristityt huonoon huutoon ja epäilemään toisiaan sekä näin tukahduttaa seurakunnan kasvu.

Välttämättä näinkään salakavalaa suunnitelmaa ei tarvita. Usein riittää nurkkakuntaisuus, rakkaudettomuus ja vaikeudet hyväksyä ja ymmärtää toisenlaisesta taustasta tulevaa.
Jumalan perheeseen syntyy kuitenkin edelleen uusia perillisiä, vieläpä kasvavalla vauhdilla. Perheenjäsenet käyttävät jo yli kahtatuhatta eri kieltä. Maailmassa on 43000 kristillistä tunnustuskuntaa, joista me luterilaiset olemme yksi.

Tämän valtavan moninaisuuden läpäisee silmille näkymätön todellisuus, joka uskon kautta yhdistää Jeesuksen omat yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi seurakunnaksi. ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef.5:32) Jumalan perheväki on monta ja yksi, koska ihmiskunta on moninainen ja Kristus on yksi. Gambialainen missiologi Lamin Sanneh kuvaa sitä värikkäänä afrikkalaisena kankaana, jossa jokainen uusi lanka on Suunnittelijan huolella valitsema ja jalostama ja tarkoitettu lisäämään hohdetta ja kestävyyttä.

Muhkein tietämäni sana kaikista kansoista koottavalle seurakunnalle on Jumalan juhlajoukko. Sitä käytti 300 -luvulla elänyt Afrahat Persialainen Viisas. Kylväjä -lehdessä 3/2012 professori Jouko Martikainen kertoo, miten Afrahat ymmärsi Herran rakentavan elävistä kivistä lopunajallista temppeliä, jonka taivaisiin kohoava harja ja harjan vahvaksi sitova sulkukivi hän itse on.

Yritykset kuvata yhdellä ilmauksella Kristuksen seurakuntaa ovat epätäydellisiä. Uudessa testamentissa on laskettu olevan ainakin 96 erilaista kuvaa yhteisöstä, jonka Pyhä Henki kokoaa. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus, mutta jossa on monta jäsentä. Kun yksi jäsen kärsii, niin kärsivät kaikki muutkin. Kivut eivät ole virtuaalisia, koska Kristus on lihaa ja verta. Tähän Yhtä perhettä -teemalehteen pyysimme työtovereita kuvaamaan joitakin perheen kivuista, jotta ”jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan” (1Kor.12:25).
pekka.makipaa@flom.fi

Suomen evankelinen allianssi on julistanut vuoden 2012 Rakas perhe -teemavuodeksi.