Suunnan tarkistuksia

16.1.2012

Sanotaan, että lähetyksen suunta on nykyään kaikkialta kaikkialle. Kaikki suunnat eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä tai toivottavia. Tällaisin miettein istuin taannoin pienessä Quo Vadis -kirkossa Rooman Via Appialla ja katselin maalausta pää alaspäin ristiinnaulitusta apostoli Pietarista. Legendan mukaan Pietari oli pakenemassa keisari Neron vainoja, mutta kääntyi takaisin kaupunkiin, kun kohtasi tiellä Jeesuksen, joka kertoi menevänsä Pietarin sijasta uudelleen ristiinnaulittavaksi.

Jeesuksen kohtaaminen merkitsee suunnan tarkistusta. Kunnian kukko ei sillä tiellä laula, mutta kutsu, sisäinen varmuus ja luottamus uudistuvat ja vahvistuvat. Tänään uutisissa haastateltiin suomalaista ympäristöaktivistia, joka on mukana estämässä japanilaisten valaanpyytäjien kalastusta. Hän ilmoitti olevansa valmis kuolemaan merellä, jos siten voi vaikuttaa ekosysteemin säilymiseen. Paatunutta puhetyöläistä puhutteli aktivistin usko asiaansa.

Kristillistä uskoa ja elämänasennetta ei kuitenkaan voi perustella eikä motivoida uskolla asiaan, koska pohjimmiltaan ei ole kyse asioista vaan luottamuksesta persoonalliseen Jumalaan. Luottamus syntyy ja vahvistuu yhteisissä elämänkohtaloissa. Martti Lutheria mukaillen: lähetystyöntekijäksi ei tulla ymmärtämällä ja lukemalla vaan elämällä, kuolemalla ja tulemalla tuomituksi. Sama koskee kaikkea kristillisyyttä.

Tässä lehdessä esiteltävän Raimo Mäkelän väitöstutkimuksen mukaan Raamatun tulkitsemisen avainkäsitteet laki ja evankeliumi ovat johdettavissa Jeesuksesta Kristuksesta ja ne ovat ennen muuta persoonakäsitteitä. Niitä ei saa sekoittaa toisiinsa eikä irrottaa toisistaan kuten ei Jeesuksen ihmisyyttä ja jumaluuttakaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että etiikkaa ei pidä irrottaa opista eikä sekoittaa siihen. Suomalaiseen raamatuntulkintaan tuotu kahden korin malli on saanut aikaan pahaa jälkeä jakaessaan asioita muuttumattomaan oppiin ja muuttuvaan etiikkaan. Usko on kyllä samastunut Kristukseen, mutta etiikka on lähtenyt omille teilleen ja kuljeskelee kaikkialta kaikkialle kuin vainoa pakeneva opetuslapsi. Sanan ja tekojen yhteys on katkaistu.

Onneksi kaikkialla ei ole näin. Mongoliassa on juhlittu Kylväjä Mongoliassa -kansalaisjärjestön 10-vuotista taivalta. Pentti Marttila kertoo lehdessä, miten paikalliset yhteistyökumppanit korostivat perustaa, jonka kristillinen usko antaa auttamistyölle. Julistusta ja palvelua ei sekoiteta toisiinsa, mutta ei myöskään irroteta evankeliumin mukaisesta motivaatiosta.

Vuosi sitten lehden ensimmäisessä numerossa oli esillä nestoriolainen lähetysliike, joka synnytti Idän marttyyrikirkon. Ennen maailmankartalta pyyhkiytymistä laajuudessaan roomalaiskatolisen ja Bysantin ortodoksikirkon ylittänyt liike jätti pölyisen, mutta arvokkaan perinnön lähetyksen suunnan tarkistamiseen. Mukailin siitä kymmenen kohdan ohjelman.
1. Lähetys ei ole liikettä kaikkialta kaikkialle, vaan käsky, jonka sisältö on evankeliumi.
2. Identiteetti saadaan Jeesukselta lahjana ja omaksutaan esimerkkiä seuraamalla
3. Runomitalla kiteytettiin pääopetukset helposti muistettavaan muotoon
4. Käytännöllinen usko pohjautui Raamatun henkilökuviin, kertomuksiin ja sanontoihin, joka otti huomioon lukutaidottomat.
5. Iloinen kärsimys ja vaikeuksien hyväksyminen Kristuksen tähden
6. Hengellisten ja käytännön toimintatapojen yhdistäminen (evankeliumi ja maanviljely)
7. Elannon hankkiminen ansiotyöllä
8. Sääli ja myötätunto vankeudessa olevia ja syrjittyjä kohtaan
9. Halu ja rohkeus välittää sortajille hyvä uutinen
10. Rauhaa rakentava asenne; ”isku ystävältä on arvokkaampi kuin suudelma vihamieltä”

Otetaan oppi elämään.

pekka.makipaa@flom.fi

Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Luuk.9:51-52