Vieras viisaus

Jos Jumala lainaisi kaikkivaltiuttaan minulle vuorokaudeksi, miten monia asioita maailmassa muuttaisinkaan! Jos hän antaisi myös viisautensa, antaisin niiden olla niin kuin ne ovat. Näin viisaasti lausahti henkilö, joka tajusi, ettei kaikkivaltiaana osaisi tuhota pahaa tuhoamatta samalla ihmistä.

Jumala osasi – ja sitä me juhlimme jouluna! Niin ihmeellistä on hänen viisautensa, että sitä kuvaamaan tarvittiin uusi sana: inkarnaatio. Jumala tuli keskelle aikaa ja avaruutta, sukelsi ihmisyyden juureen, soluihin ja syvyyksiin asti, ryöstääkseen saaliin Saatanalta. Alaspäin pääsee kuka tahansa, mutta ylös vain ne, joilla on pitoa, tietää kansanviisaus.

Uskoa Jumalan ihmiseksi tulemiseen julistivat samat, jotka ajattelivat, että Kaikkivaltias on luomansa maailman ja ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Mysteeri sai nimen kolminaisuusoppi. Aikojen saatossa idän kirkko keskittyi enemmän Pojan ennaltaoloon eli pre-eksistenssiin, länttä kiehtoi hänen ihmisyytensä. Yhdessä uskossa niitä piti taju siitä, että Vapahtajan täyden jumaluuden ja täyden ihmisyyden tunnustamisessa on kyse ihmisten pelastuksesta ja pelastuksen ulkopuolelle jäämisestä.

Emeritusprofessori Heikki Räisänen julkaisi tänä syksynä suomeksi elämäntyönsä kiteyttävän kirjan Mitä varhaiset kristityt uskoivat. Räisäsen mukaan kristinusko muotoutui ristiriitaisten kilpailevien näkemysten valtataistelussa. Kirjan luku Tosi Jumala vai tosi ihminen? kertoo ytimekkäästi, mitä Räisänen ajattelee inkarnaatiosta, josta ”maallikot ovat usein hämmentyneitä ja ulkopuoliset huvittuneita”. Huippututkijalla on sama ongelma kuin muslimeilla: mitä enemmän jokin on inhimillistä, sitä vähemmän se on jumalallista – ja päinvastoin. Kirjan lopussa professorin opetuslapset todistavat: yhtä ainoaa oikeaa raamatullista oppia ei ole eikä voi olla (s.314).

Suomen teologisen instituutin tutkija, dosentti Timo Eskola julkaisi myös syksyllä elämäntyönsä kiteyttävän kirjan Uuden testamentin narratiivinen teologia. Kirjansa lopussa hän kokoaa Raamatun sanoman ”Jumala itse astuu syntisten luo ja puhdistaa heidät… Kristus rakentaa lopun ajan temppeliä elävistä kivistä. Seurakunta koostuu niistä armahdetuista syntisistä, jotka Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellä” (s.533).
Räisänen ja Eskola tutkivat samoja kirjoituksia päätyen eri tuloksiin. Näinhän on tapahtunut varhaisen kirkon ajoista lähtien. Moniarvoisessa ja -uskontoisessa yhteiskunnassa eläneet kirkkoisät valitsivat Jumalan viisauden omansa sijasta: ”Vain tämän merkin ymmärrämme, se loistaa synnin syvyyteen: saa ihmiskunta Jumalansa näin keskellensä, veljekseen.” (Vk.14:1)

Tästä merkistä meille opettaa yksi itämaan viisaista, professori Jouko Martikainen näin: suuren salaisuuden sisäinen puoli on Pojan syntyminen Isästä iankaikkisuudessa, sen ulkoinen merkki on hänen tulemisensa ihmiseksi neitsyt Mariasta. Sisäinen ja ulkoinen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tästä syystä usko ei voi jäädä vain sydämessä hellittäväksi, vaan se etsiytyy ja sen tulee etsiytyä ulkoiseen muotoon.
Inkarnaatio johtaa siis väistämättä lähetystyöhön. Tämän apostoli Paavali muotoili sanoiksi ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä” 2 Kor.5:14.

Sydämellinen kiitos kaikista ulkoisista merkeistä, joihin Kristuksen rakkaus on pakottanut Sinua vuoden aikana lähetystehtävässä. Pienenä merkkinä kiitollisesta mielestä lähetämme kaikille lehden lukijoille kalenterin toivoen, että sen kuvat ja sanat saavat rohkaista rakkauden tekoihin tulevanakin vuonna.

pekka.makipaa@flom.fi

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen. 1. Tim.3:16