Yhteyttä rakentamassa

Viime syksynä Suomessa piipahti tunnettu sosiologi Zygmunt Bauman (s. 1925). Televisiouutisten haastatteluvälähdyksessä hän parilla lauseella maalasi osuvan kuvan eurooppalaisten yhteiskuntien tilasta: demokratioitamme liikuttaa turhautuminen, frustraatio. Kapinoidaan protestin vuoksi kuin vankilassa.
Baumanin mukaan kulttuuristamme on tullut valistajan sijasta viettelijä. Sana kulttuuri viittaa ihmisten henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuuteen ja alkuperäisessä merkityksessään viljelyyn, muokkaamiseen, asumiseen, jalostamiseen ja kunnioittamiseen. Bauman puhuu notkeasta modernista kulttuurista, joka ei säilytä muotoaan vaan liuottaa kaiken pysyvän ja kiinteän. Se viettelee asukkaista asiakkaita, joille luodaan kaiken aikaa uusia tarpeita samalla varmistaen, että ne jäävät pysyvästi täyttämättä.  Elämme megatavaratalossa, jonka hyllyillä tavarat ja ideologiat vaihtuvat päivittäin uusiin ja houkuttelevampiin.
Tällaisessa yhteiskunnassa jotkut elävät mielihyvästä toiseen, toiset lamaantuvat ja jotkut löytävät elämälleen suuremman tai pienemmän henkilökohtaisen merkityksen. Kun yhteiskunta ei ohjaudu yhteisistä tavoitteista, päämääristä ja ihanteista käsin, päättäjätkin hukkaavat suunnan, kuten tarinan Albert Einstein, joka junassa etsi kuumeisesti matkalippuaan tietääkseen, minne oli menossa.
Liputtomuus häiritsee aika harvoja. Monet ovat luopuneet etsimisestä ja perille pääsemisestä. Mitäpä muuta voisi päätellä esimerkiksi siitä, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan lähetystoimintaan osallistuvien määrä on voimakkaasti laskenut viime vuosina, nuoren papiston välinpitämättömyys lähetystyötä kohtaan kasvanut ja kirkon lähetystyöntekijöiden määrä vähentynyt yli sadalla vuodesta 2003.
Onneksi tässä ei ole kaikki: hiljainen luottamus on teidän voimanne, sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä. Baumanin notkea moderni ei liuota Herraa Jeesusta Kristusta, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Tarkoitan, että Raamatun Jeesusta ei voi päivittää uuteen versioon menettämättä samalla tulevaisuutta, toivoa ja yhteyttä. Yhteyden rakentamisen olemme Kylväjässä ottaneet oikein teemaksi kuluvalle vuodelle. Mitään, mikä on tekemisen arvoista, ei tehdä yhdessä ihmiselämässä.
Jos Jumala suo, alkuvuodesta lähtee seitsemän uutta lähetystyöntekijää ensimmäiselle työkaudelleen Mongoliaan, Keski-Aasiaan ja Itä-Afrikkaan. Iloitsemme uusista työtovereista ja rukoilemme heille lähettäjiä. Ei liene uutinen, että kaikilla työalueilla on suuri tarve työntekijöistä ja kotimaassa lähettäjistä.
Tammikuussa Suomen Raamattuopistolla aloitti pieni lähetyskurssi, kolme opiskelijaa Kylväjästä ja aviopari Medialähetys Sanansaattajista. Aikojen muutoksesta kertoo, että kurssi pidetään pääosin englannin kielellä, koska enemmistö kurssilaisista ei puhu suomea äidinkielenään.
Kuluvana vuonna valmistellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja lähetysjärjestön välisen perussopimuksen solmimista sekä hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerien yhteispalkkausta. Kylväjä suhtautuu molempiin lähtökohtaisesti myönteisesti. Rohkaisemme seurakuntia ja seurakuntayhtymiä rakentamaan yhteistä lähetystyötä pitäytymällä Kirkon lähetystyön keskuksen kirjaamiin yhteisiin arviointikriteereihin ja suosituksiin sekä lähetystyön tukijoita olemaan aktiivisia vaikuttajia oman seurakuntansa lähetystyössä ja sitä koskevassa päätöksenteossa.
Kylväjän vuoden 2013 talousarvion kulupuolelle on kirjattu seitsemän prosenttia nousua vuoteen 2012 verrattuna. Kotimaan työn kustannukset säilyvät entisellä tasolla, nousu on ulkomaisissa kustannuksissa, jotka ovat 77 % kaikista Kylväjän kuluista. Kuka sanoo, ettei tulevaisuudessa ole mitään, minkä eteen yhdessä tehdä työtä!
pekka.makipaa@flom.fi
”Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli” Fil.2:2.