Kyyhkysiä kurdeille

Tätä kirjoittaessa raaka kansanmurha Syyriassa etenee esteettä. Kansainvälinen yhteisö on erimielinen ja päättämätön. Julmuudet, raiskaukset, pikateloitukset, pommitukset ja kaasuhyökkäykset kohdistuvat puolustuskyvyttömiin siviileihin. Viha ja katkeruus myrkyttävät mieliä pitkään, vaikka sota saataisiin päättymään. Häviäjä on jo nyt tiedossa, vaikka shiialaisen hallituksen ja sunnalaisen kapinallisrintaman taistelut jatkuvat. Varmoja häviäjiä ovat ainakin kristityt.

Länsi-Syyriassa sijaitsevan Homsin kaupungin 60.000 kristitystä alle 1000 on jäljellä. Heitä on tapettu, raiskattu ja käytetty ihmiskilpinä ja heidän omaisuuttaan on tuhottu. Seurauksena on massamuutto alueelta. Vanhojen kirkkojen johtajat ovat jo vuosia toivoneet kristittyjen ja muslimien välisiä neuvotteluja, jotta kristittyjen pako alueilta saataisiin pysäytettyä.

Turkkiin paenneista monet ovat 1900 luvun alkupuoliskolla Turkista Syyriaan vainoja ja nälänhätää paenneiden syyrialais-ortodoksien jälkeläisiä. Nyt virta kulkee toiseen suuntaan. Heidän isovanhempiensa tiedot löytyvät edelleen turkkilaisista rekistereistä, minkä perusteella he voisivat kenties hakea Turkin kansalaisuutta. Monet kuitenkin toivovat pääsevänsä pakolaisleiriltä jonnekin muualle. Kadar Kristan, jota tässä lehdessä haastatellaan, on yksi heistä. Hän pääsi Suomeen.

Kadar kuuluu Syyrian etniseen vähemmistöön, kurdeihin. Kristityksi käännyttyään hänestä tuli vielä pienemmän ryhmän jäsen. Kurdikristitty ei ollut tervetullut edes paikallisen kirkon jäseneksi. Lukijan on vaikea hyväksyä sitä, että kieli-, kulttuuri- ja uskontotausta ovat näin vahvoja eristeitä kristittyjen välillä maassa, jossa vähemmistöt muutenkin ovat ahtaalla. Eikö yhteinen usko riitä murtamaan muureja? Historian saatossa eristeet on raudoitettu ennakko- ja epäluuloilla. Vuosia sitten todistin minäkin armenialaiskirkon eteisessä kunnon käsirysyä siitä, kuka saa mennä sisään Herran huoneeseen.

Robert Blincoen kurdilähetystyön historiaa kartoittanut tutkimus Ethnic Realities and the Church, Lessons from Kurdistan, 1998, antaa kaunistelemattoman kuvan siitä, miten alueen armenialaiset, assyrialaiset ja kaldealaiset kirkot ovat vastustaneet evankeliumin viemistä kurdeille, koska nämä ovat vainonneet kristittyjä. Blincoen mukaan kirkoissa oli yhtä vähän halua evankeliumin kertomiseen musliminaapureille kuin näillä oli sen vastaanottamiseen.

Valtauskonnon varjossa elävän vähemmistön on löydettävä tavat selvitä.  Ulkopuolisen on vaikea heitä siitä arvostella. Turkin kutistuvan armenialaisyhteisön maallisiin johtajiin kuulunut lehtimies Hrant Dink kuvasi elämänasennettaan näin: Olen herkeämättä varuillani kuin kyyhkynen jalkakäytävällä, vaikka tiedän, että tässä maassa ei kesykyyhkyjä vahingoiteta. Dink ammuttiin kadulle työpaikkansa eteen vuonna 2007. Nationalistiseen terroristijärjestöön kuulunut nuorukainen tuomittiin teosta.

Raamatussa kyyhkynen (hepr. jona) on muun muassa Jumalan sanan julistajan ennakkokuva. Joonan kirjan opetus onkin, että suurimmaksi evankeliumin etenemisen esteeksi lopulta osoittautuu Jumalan tahdon tunteva ihminen ennakkoluuloineen.

pekka.makipaa@flom.fi

”Enkö minä säälisi Niiniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä.” Joona 4:11.