Pienet rakentajat me

Olen viettänyt viimeiset kolme kesälomaani rakentaen leikkimökkiä lapsenlapsille. Menneenä kesänä valmistuivat toinen kerros ja terassi. Perhepiirissä on kuultu aprikointia siitä, valmistuisiko mökki kolmannen vai neljännen sukupolven iloksi. Tähän asti siitä on ollut kovasti iloa itselleni.

Pienen mökin rakentaminen perustuksen luomisesta, salaojittamisesta ja puutavaran sahauttamisesta ikkunapuitteiden viimeistelyyn, ulkomaalaukseen ja rännien kiinnittämiseen sisältää lukemattoman määrän työvaiheita. Ja aikaa pohtia Jumalan maailmaa ja ihmisen osaa.

Tulin siihen tulokseen, että kristittyjä on kolmea sorttia.  On niitä, jotka haluavat nähdä rakennuspiirustukset. Toiseksi on niitä, joille riittää Mestarin sana: maalaa ikkuna, kanna laastia, kerää työvälineet. Kolmanneksi on niitä, jotka eivät tiedä tai tahdo tietää olevansa työmaalla.

Raamatun viimeisissä luvuissa kuvataan lopputulosta. Rakenteilla on puutarhakaupunki, jota kutsutaan temppeliksi. ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan”. Kaikkein pyhin, Jumalan läsnäolo, on avattu koko asutulle maan piirille. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä.

Punaisena lankana historiassa kulkee Luojan suvereeni suunnitelma asua yhdessä luotujensa kanssa. Juutalainen luomiskertomus on selkeän yleismaailmallinen. Edenin puutarhan katastrofin jälkeen Jumalan ja ihmisen yhteys oli erityisellä tavalla mahdollista uhripalveluksessa pyhäkköteltassa ja luvattuun maahan pääsyn jälkeen temppelissä. Suunnitelman kaikenkattavuutta ja yksityiskohtaisuutta viestivät kolmiosaisen pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin rakennusohjeet.

Esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin, kuvasivat koko luotua todellisuutta, kosmosta. Esipiha oli asuttu maailma ja maa sekä meri, jota pyöreä allas esitti. Pyhässä sijaitsi näkyvä taivas valonlähteineen, jonka ”valoja taivaankannessa” lampunjalat edustivat. Kaikkein pyhin oli kosmoksen näkymätön ulottuvuus, Jumalan asumus. Telttamajan ja temppelin taidokas hedelmä- ja köynnöskoristelu muistuttivat Eedenin puutarhasta, jota viljelemään ja varjelemaan ensimmäinen Adam puolisoineen asetettiin. Heidän tehtävänsä oli laajentaa Jumalan asumusta ja siunaavaa läsnäoloa yli maan piirin. Toisin kävi.

Luoja, joka ”leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi” lupasi rakentaa uuden asuinsijan.  ”Minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan”.  Profeetta Sakarja näki ajan lähestyvän: ”Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi”.

Marian kohtu oli kangas, jonka Jumala levitti uuden ihmiskunnan ylle. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”.  Jeesus väläytti rakennuspiirustuksia seuraajilleen ennen taivaaseen astumistaan. Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset ja lähetti saarnaamaan kaikille kansoille hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamista.  Sama tehtävä on meillä, jotka usko ja kaste liittävät Teltantekijän kansaan. Kuulumme uuteen ihmiskuntaan, jonka Jumala haluaa levittävän pelastavan läsnäolonsa Jeesus -nimessä koko maan piirin ylle.

Teltantekijä on henkilö, joka on ymmärtänyt olevansa Jumalan työmaalla. Korvien avautuessa Mestarin käskyille vilkaisu rakennuspiirustuksiin lisää intoa – kivikasoista tehdään katedraali!  Näin rekkakuskin, rehtorin, lastenhoitajan tai puhelinmyyjän Jumalalle tehdyistä arkisista askareista tulee valtakunnan rakentamista.

Teltantekijäksi voi saada koulutusta. Erityisesti lähetyksen palvelukseen koulutettuja kutsumme teltantekijäläheteiksi. Uloimpien vaarnojen kiinnittäjistä on iso tarve.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat! Sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle, sinun jälkeläisesi perivät muukalaisten maat ja asuttavat autioiksi jääneet kaupungit.” Jes.54:2-3