Merkkipäivänä matkoilla

”Lähetyksen perusajatus on, että Jumala on jo siellä, missä työtä tehdään. Jumalaa ei voi viedä minnekään.  Käsite, josta mielestäni tulisi luopua, on lähetystyö, ei lähetys”. Näin opasti suomalaispastori, Lundin yliopiston tohtorikoulutettava Helsingin hiippakunnan kirkkoherroja Ruotsiin suuntautuneella marraskuisella seminaarimatkalla.

Onneksi lahden yli satoja vuosia sitten reissanneet kauppiaat ja lähetystyöntekijät eivät tienneet, että Jumalaa ei voi viedä minnekään. Olisi jäänyt joulun lahja ja siunaus saapumatta siltä suunnalta. Ennen kuin lahden tällä puolen innostumme mekin lopettamaan lähetystyön, koska Jumala on läsnä kaikkialla, kannattaa kaivautua lundilaisen lähetysajattelun lähteille.

Annetaan Ruotsin arkkipiispana 1997-2006 toimineen K. G. Hammarin itse selittää:  ”Jumala lähetti Poikansa maailman pelastamaan sen. Lähetys on siksi keskeistä kristillisessä uskossa ja sen sanoituksessa. Kun lausuma ”Jumala lähetti Poikansa maailmaan” aikanaan muotoiltiin, lähettämisen ajateltiin olevan konkreettista ja kirjaimellista. Jumala oli taivaassa ja taivas ylhäällä maan yläpuolella.  Kun tänä päivänä ajattelemme asiaa, monet mieltävät Jumalan lähestyvän ihmisiä sisältäpäin, kunkin ihmisen sisäisestä maailmasta, kosmisesta syvyydestä, jota jokainen kantaa sisällään”.

Huomaammeko miten jouluevankeliumi muuttuu? Vaikka arkkipiispan selityksestä löytyvät kaikki tarpeelliset sanat Jumalan Pojasta maailman pelastukseen, kaikki tapahtuu ihmisen sisällä. Jumala toimii ihmisen ajatuksissa ja kokemuksissa, salatulla ja selittämättömällä tavalla läsnä olevana. Sydämestä tulee seimi, mielestä talli ja aasista ikuinen. ”Näin mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Mikä helpottavinta, loppiaisena itämaan viisaatkin voivat rauhassa palata kotiseudulleen tarkkailemaan uusia tähtiä ja kuninkaita todettuaan, että jokainen lapsi on omalla tavallaan ihme.

Miksi Jumalan ihmiseksi tuleminen pitää selittää yksilön tai yhteisön ”kokemuksen kosmisesta syvyydestä” nousevaksi? Siksi, että jos Jumalan Pojan syntymä olisi historiallisesti ja objektiivisesti totta, tulisi Raamatun ilmoitus ottaa aikuisten oikeasti todesta – ja tehdä lähetystyötä.

Ajatus Jumalasta, ”joka on jo siellä”, on pohjoismaisen demokratiavaatimuksen mukainen. Kun kenenkään usko ei ole toista todempi ja oma kokemus on aitouden mitta, on Jumalasta helpompi puhua – tai vaieta.  Ja niin Jumalakin vaikenee. Jumalan, joka ”on jo siellä”, ei enää tarvitse kehottaa ketään menemään ja tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Avustus- ja kehitysyhteistyöntekijöille hänellä vielä jostain syystä näyttäisi olevan käyttöä.

Millä tavalla lahden yli pyrkivää lähetysluopumusta vastaan voisi suojautua? Pitämällä kiinni siitä, että Jumala ilmoittaa itsensä todellisen persoonan tapaan, puhumalla meille sydämemme ulkopuolelta, sanassaan. Sitä ei tee Jumala, joka ”on jo siellä”.   Herramme haluaa viettää merkkipäiväänsä matkoilla. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”.

Kylväjä täyttää tulevana vuonna 40 vuotta. Jos Jumala suo, edessä on juhlavuosi, jota mekin vietämme matkoilla Jeesus maailmalle -tunnuksen merkeissä työtä tehden.

Kiitos kaikesta näkyvästä ja näkymättömästä tuesta, jolla olette tehneet mahdolliseksi Kylväjän työn kuluneena vuonna! Pienenä muistamisena lähetämme lehden lukijoille seinäkalenterin vuodelle 2014.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan”. Vk.25:1