Perhekunnittain

”Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä”. Jeesus muistutti hänen omakseen tunnustautumisen vaikeimmasta asiasta. Perhesuhteiden särkyminen uskon vuoksi on arkipäivää etenkin monelle entiselle muslimille. Joskus voi kuitenkin käydä kuten Korintissa: ”Synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös koko hänen perhekuntansa uskoi Herraan”.

Perheet ovat este tai siunaus evankeliumin etenemiselle. Yhdeksi juhlavuoden oppimistehtäväksi olemme Kylväjässä kirjanneet: etsimme keinoja tavoittaa ihmisiä perhekunnittain. Evankeliumi etenee islamin valtapiirissä usein sukulaissuhteiden kautta. Suvun hylkäämäksi tuleminen ja perheen turvaverkosta irti repiminen kuuluvat nekin kääntymisen kustannuslaskelmaan.

”Ole nöyrä ja levitä armon siipi vanhempiesi ylle ja sano: Herrani, armahda heitä, sillä he kasvattivat minua, kun olin pieni”. Tämä Koraanin ohje vanhempien ja lasten vastavuoroisesta kunnioittavasta suhteesta on islamilaisen elämäntavan parhainta antia. Toinen raudanluja side muslimin elämänpiirissä on uskovien yhteisö, umma.  Jos on syntymässä liitetty siihen, ei voi julkisesti luopua ilman vakavia seurauksia. Luopunut joutuu Koraanin mukaan helvettiin, ja myös maallinen rangaistus (kuolemantuomio) saattaa uhata. Vapaaehtoisesti ummaan liittynyt käännynnäinen voi sen sijaan halutessaan erota siitä palatakseen takaisin omaan uskontoonsa.

Yli 20 vuoden ajan olemme seuranneet evankeliumin erikoisia polkuja Bulgarian Rhodope-vuoriston kupeessa sijaitsevan Peshteran pikkukaupungin turkkia puhuvan millet -väestön asuinalueella. Ne liittyvät laajempaan turkinkielisen muslimiväestön keskuudessa syntyneeseen Jeesus -liikehdintään.  Alkuvaiheessa, 1990 -luvun taitteessa siihen laskettiin Bulgariassa kuuluneen jopa 10.000 -20.000 ihmistä. Suurin osa syntyneistä ryhmistä on tänä päivänä kuivunut kokoon.

Sukulaisverkoston kautta hyvä uutinen tuli Peshteraan ja sai aikaan merkillisen hyökyaallon. Seurasi unia, uskoontuloja, parantumisia. Sitten haureutta, harhaoppeja, varkauksia ja riitoja. Kun kaikki jo näytti menetetyltä eikä seurakunnasta enää ollut jäljellä ”kiveä kiven päällä”, usko syntisten Vapahtajaan nousi raunioista.

Ensimmäisestä vierailustani Peshteraan on 22 vuotta. Kun kertaan vuosien aikana tapahtunutta, tunnen syvää iloa Feymi-veljestä. Hänen lyhyt haastattelunsa on tässä numerossa. Feymi tietää, mitä on ristin kantaminen. Hän on köyhyydestä, sairauksista ja pahoista ihmisistä huolimatta osoittautunut luotettavaksi paimeneksi. Feymi Madjirov edustaa Istanbulin luterilaista kirkkoa Suomessa huhtikuun alussa pidettävässä kirkkomme kumppanuusneuvottelussa.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

 

Jeesus vastasi: ”Tätä minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät”. Joh.13:7