Tulkoon sinun valtakuntasi

Kirkkomme historian ensimmäinen lähetyskumppanuusneuvottelu pidettiin Järvenpäässä huhtikuun alussa. Tulkoon sinun valtakuntasi -kokouksen edustajat tulivat noin 30 maasta tapaamaan kirkkomme johtoa, lähetystyöstä vastaavia ja toisiaan. Kokouksen isäntänä toimi Kirkon lähetystyön keskus, käytännön järjestelyt hoidettiin hienosti, tunnelma oli erinomainen ja keskustelut antoisia. Maksamalla yli 50 ulkomaisen vieraan osallistumisen ja konsultaation kaikki kulut kirkkomme osoitti paitsi vieraanvaraisuutta, myös konkreettisesti kiinnostuksen lähetyskumppanuuteen.
Kutsutut oli rajattu yhteistyösopimusten perusteella kirkkojen edustajiin. Vaikka tämä rajasi pois osan kumppaneistamme – yhteyksistä, joissa ei vielä ole virallista kirkkoa –Järvenpäähän kokoontui värikäs ja edustava otos luterilaisia. Jotkut ovat suomalaisten kumppaneita jo 140 vuoden ajan, toiset vasta ihmettelivät, mihin porukkaan ovat joutuneet.
Hyvään valmistautumiseen kuului, että vierailta pyydettiin etukäteen lyhyt kirjallinen vastaus kysymykseen kirkkonsa suurimmasta haasteesta ja näkemys yhteistyömme tulevaisuudesta. Vastaukset saatiin 28 kirkolta. Niistä seitsemän kanssa Kylväjä tekee yhteistyötä.
Etiopian Mekane Yesus -kirkko kiitti lähetystyöntekijöiden uhrautuvasta työstä 40 vuoden aikana, toivoi sen jatkuvan ja kertoi, että heidän aikansa on tullut lähettää lähetystyöntekijöitä Suomeen. Inkerin kirkkopiti itsekannattavuutta suurimpana haasteenaan ja iloitsi mahdollisuudesta edetä uusille alueille suomalaisten lähetysjärjestöjen kanssa. Länsi-Japanin
ev.lut. kirkkotoivoi, että voisi yhdessä järjestöjen kanssa rakentaa kirkolleen lähetysstrategian.  Viron kirkonedustajat kertoivat etsivänsä sopivia kandidaatteja koulutettavaksi ulkolähetystyöhön
suomalaisten järjestöjen kautta. Pienten kumppaneidemme, Bangladeshin ev.lut. kirkonja Istanbulin luterilaisen kirkon suurin haaste on paikallisten työntekijöiden löytäminen ja kouluttaminen.
Bangladeshissa köyhän kirkon vaikeuskerrointa kasvattavat lukutaidottomat seurakuntien johtajat ja toisten kirkkojen jäsenkalastelu. Syntymässä olevan Mongolian luterilaisen kirkonvahvuus ovat innokkaat paikalliset vastuunkantajat, joita lähetetään uusille alueille. Haasteena on, että lähtijöiden on hankittava toimeentulonsa.
Mitä muuta jäi mieleen? Kongolaisen pastorin hätä ja pyyntö yhteistyöhön, intialaisen nuorisotyöntekijän rukouspiiri Euroopan kristittyjen puolesta, burmalaisen lähetysjohtajan huoli maahanmuuttajien tavoittamisesta Suomessa, korealaisen piispan ilo japanilaisesta kirkosta, joka kutsui korealaisen pastorin – viholliskansan edustajan – johtajakseen, afrikkalaisen katse hänen kuultuaan, että jossain suomalaisessa seurakunnassa on varaa seitsemään palkattuun työntekijään. Antoisa kokous, josta jäi työstettävää pitkäksi aikaa. Hyvä KLK!

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”. 1. Kor.12:21