Lauletaan

Kesäpäivien viimeisessä tilaisuudessa lähetystyöntekijäksi siunattu Saara Bengtsson kertoi tunnoistaan. Hän sanoi olevansa yhtä valmis lähtemään lähetystyöhön kuin ollessaan muutaman kuukauden ikäisenä käärönä vanhempiensa sylissä. Hänet lähetettiin tuolloin ensimmäistä kertaa perheensä mukana Afrikkaan.

Saara lausui totuuden, jonka kaikki lähtijät tunnustavat: kutsumukseni ei ole minusta lähtöisin, en ole valmis. Oletan, että ennen lähetystyöntekijäksi siunaamista hänkin on ensin yksin ja sitten miehensä Tomasin kanssa käynyt läpi lukemattomia syitä, miksi ei pitäisi tai voisi lähteä lähetystyöhön. Ja on nyt lähdössä.

Jumalan silmissä ratkaisevaa ei ole, kuka lähtee ja kuka jää, vaan se, kuka kuulee hänen puheensa ja tekee sen mukaan. Tulevien lähetystyöntekijöiden etuoikeus on usein ollut kasvaa perheissä, joiden arkeen ja juhlaan on kuulunut Jumalan sana ja rukous.

Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche uhosi jo 1800-luvulla, että Euroopan katedraaleista tulee kerran Jumalan hautaholveja. Maanosamme maallistumista tutkinut, esseistään palkittu Mary Eberstadt myöntää Nietzschen ennustuksen osittain oikeaksi – paitsi, että katedraaleihin ei ole haudattu Jumalaa vaan käsitys perheestä.

Eberstadtin mukaan kristillinen usko edellyttää luonnollisen perheen viitekehystä. Pelastussuunnitelma avataan ihmiskunnalle perheen kautta ja näkökulmasta. Viisaan, suojelevan, rakastavan ja läsnä olevan Isän kuvaan sopivat huonosti äidin vaihtuvat poikaystävät tai toisen naisen vuoksi perheensä jättänyt aviomies. Eberstadt kuvaa kristillisen uskon sekä avioliiton ja perheen toisiinsa liittymistä yhteiskunnassa jonkinlaisena spiraalina, toisiaan ruokkivana kaksoiskierteenä. Yhden mureneminen tarkoittaa toisenkin murenemista, vahvistuminen puolestaan vahvistaisi toistakin.

Lutherin Vähä-Katekismuksen kiteytysten varaan rakennettiin aikanaan vahva kaksoiskierre. Ensimmäinen katekismus oli kodin seinälle kiinnitettävä plakaatti, josta perheen isä ja äiti ja kaikki lukutaitoiset saattoivat lukea ja rukoilla yksinkertaista tekstiä ääneen. Sellainen suojeli pitkään nykyään yleistyneiltä uskon kevytversioilta, joissa ensin oppiin tehdään poikkeus, sitten poikkeuksesta tulee normi ja lopulta se pyhitetään teologisella hyväksynnällä.

Mitä voimme tehdä? Lauletaan! Olemme saaneet varhaisnuorten lähetysmusikaalin ohella mainion laulukirjan kotien ja seurakunnan kristillisen kasvatuksen tueksi. Viisikielisessä on monipuolinen kokoelma lasten ja nuorten kanssa laulettavia lauluja. Lauletaan Jeesus lasten sydämiin. Keravalla ensiesityksen saaneessa Menox maailmalle -musikaalissa lapset lauloivat ”kun Kristus katsoo sydämeen, mikään ei jää ennalleen”. Paitsi, että meillä on tulevaisuudessakin lähetystyöntekijöitä.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Älä sano, että olet nuori, vaan mene minne ikinä sinut lähetän.” (Jer.1:7)