Sydämen ekumeniaa

Tervetuloa Betlehemiin. Toivotamme sinut matkallasi tervetulleeksi samoin kuin toivotimme Rauhan Ruhtinaan. Rukoile Palestiinan vapautusta. Näin luki kyltissä kävellessämme kohti Jeesuksen syntymäkirkkoa marraskuisessa auringonpaisteessa. Kukaan ryhmässämme ei pelästynyt uhkausta.

Maailman neljältä kolkalta tulleiden pyhiinvaeltajien jono kiemurteli syntymäkirkon holvissa laskeutuen alas maanalaiseen kappeliin, paikkaan, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen. Tunnelma tiivistyi lähemmäs päästessä, pientä käsirysyäkin käytiin siitä, kenen vuoro on seuraavaksi koskettaa lattian kohtaa, jossa näkyy alkuperäistä kalliota. Hien ja hälinän seassa vartijat ja oppaat hätistelivät eteenpäin. Mietin millainen tungos täällä olisikaan jouluna.

Syntymäkirkossa kokoontuu kolme kristillistä uskontokuntaa. Ilmeisesti ne tulevat jotenkuten toimeen keskenään koska täällä ei ole tapahtunut samaa kuin Pyhän haudan kirkossa Jerusalemissa. Siellä samaa kirkkoa käyttää kuusi tunnustuskuntaa eivätkä ne ole kyenneet sopimaan keskenään kuka säilyttää avaimia. Kirkon avaamisesta ja sulkemisesta huolehtii kaksi muslimiperhettä.

Sen sijaan, että kummastelee vanhojen kirkkojen omalaatuisuutta, pitää ihmetellä miten ne ylipäätään ovat pysyneet hengissä vuosisatoja. Kenties omanarvontunto on suojellut niitä sukupuutolta. Niihin verrattuna meidän luterilainen kirkkomme on kuin murrosikäinen, jolla on huono itsetunto ja joka koko ajan flirttailee ajan muotivirtausten kanssa pohtien sitä, mitä muut siitä ajattelevat, uskaltamatta olla oma itsensä.

Omanarvontunto syntyy tietoisuudesta omista juurista. Niistä Raamattu sanoo: ”Sinä Betlehem… sinun keskuudestasi nousee Israelin hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.” (Miika 5:1). Betlehemissä syntyneen Messiaan Jeesuksen juuret ovat Isässä, hänen viisaassa olemuksessaan. Viisaus on kykyä nähdä ilmiöiden läpi asioiden olemus. Viisas kirkko ei irtaudu Jumalan sanasta, koska tietää katkaisevansa juurensa. Sanaan pohjautuvaa viisautta kristittyjen tulee rukoilla ja pyytää Jumalalta kaikissa yhteyspyrkimyksissä näinä sekavina aikoina.

Tässä lehdessä haastatellaan Raimo Mäkelää, joka on luotsannut Kylväjän hallitusta lähes 30 vuoden ajan ja on nyt jättämässä tehtävänsä. Raimo asemoi Kylväjän teologista linjaa viisaasti oikeaoppisuuden ja yleisyyden väliin. Olemme sydämen ekumenian edustajia. Ratkaisevaa on henkilökohtainen uskonsuhde Jeesukseen Kristukseen. Kevyt käsirysykään ei estä etsimästä yhteyttä, jos kumarretaan samaa seimen lasta.

Hyvää joulua ja armollista uutta vuotta!

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra”. Luuk.2:11