Tukka hyvin, kaikki hyvin?

Nuorena avioparina lähetystyöhön lähdön kynnyksellä saimme ystävältä matkaevääksi Raamatun jakeen, joka on kulkenut mukana maisemien ja tehtävien vaihtuessa: ”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri” (Hepr. 10:35).

Matkan varrella olen kohdannut itsessäni paljon pelkuruutta. Eväs tuli siis todelliseen tarpeeseen. Uskallusta elämässä on kuitenkin oikeasti vaatinut vain yksi asia: oven avaaminen Jeesukselle ja tunnustautuminen hänen seuraajakseen ihmisten edessä. Muu on ollut seurausta. Nuoruudessa, opiskeluaikana, kiinnitetty ankkuri on kestänyt oman ja toisten tempomisen.

Harva meistä tekee ikuisuutta koskevia valintoja työ- tai eläkeiässä. Uskoontuloksi kutsuttu elämänarvojen tietoinen järjestäminen tapahtuu usein viimeistään kouluvuosien päättymiseen mennessä. Aikuisenahan pitää ottaa kantaa soteratkaisuun, Kreikan lainoihin, homoliittoihin, hyvinvointivaltion säilyttämiseen, Natoon liittymiseen ja muihin kriittisiin kysymyksiin.

Ennen kuviteltiin, että ihmiselle tarpeellisen tiedon on hyvä olla hänen päässään. Nykyään riittää, että se on siellä, missä kampakin. Taskuun toki mahtuu paljon enemmän kuin päähän. Ongelma on, että se siellä harvemmin muuttuu vakaumukseksi. Ajassamme on hyvin vähän tilaa vastauksille, joiden varaan nuoret voivat laskea koko elämänsä ja tulevaisuutensa, aikuisten rohkaisemana. Silti kysymykset eivät ole muuttuneet: voiko Raamatun Jumala olla olemassa? Jos on, mitä hän minusta haluaa? Mitä tapahtuu niille, jotka eivät usko tai uskovat eri tavalla?

Näitä kysymyksiä valokuvan 16-vuotias lukiolainenkin pyöritteli mielessään. Hän on juuri saanut ensimmäisen passinsa ja lähdössä interreilaamaan. Silmissä ei siinnä lähetyselämä vaan Pisan torni Italiassa ja härkätaistelu Madridissa. Elämästä piti saada vahva ja pitävä ote. Toisinpäin kävi. Otteen saikin Elämä. Se ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä, vaan koko lukioajan kestäneen kamppailun jälkeen.

Olemme Kylväjässä ottaneet tehtäväksemme kutsua ihmisiä mukaan lähetyselämään. Teemme sen tietoisena siitä, että lähetyselämä ei ole valitsemamme toimintatapa, metodi tai työkalu, jota me käytämme lähetyksen asian edistämiseen. Se ei ole vain hyvän asian puolesta toimimista, vaan Pyhän Hengen toiminnan kohteena olemista. Jumala synnyttää sanansa kautta syntisissä uskonelämää ja jatkaa siten Kristuksessa hyvää työtään maailman hyväksi.

Elämme syksyksi suunnitellun lähetyskurssin kannalta ratkaisevia hetkiä, vielä mahtuu mukaan.

Lehden ilmestyessä eduskuntavaalien tulos on jo selvillä. Äänestäminen sen sijaan jatkuu. Nyt voi äänensä antaa lähetystyölle. Lisätietoa lehden välissä olevasta esitteestä!

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä” Snl. 12:1.