Kehälle keinumaan

Sääli, ettei lehden kansikuvaan saa kytkettyä ääntä. Jerusalemin temppelialueelle pääsyä jonottaessamme kipapäiset juutalaismiehet laittoivat portilla lauluksi ja piiritanssiksi. Kun muurien sisäpuolelta kuului kahakointia ja ammuskelua miehet vain lisäsivät ääntä ja kiihdyttivät kierroksia. Illalla seurasimme vielä toista piiritanssia kun väkeä kokoontui itkumuurin aukiolle ja liittyi laajenevaan kehään karkeloimaan ja vahvistamaan kansallisen yhteenkuuluvuuden tunnetta sapatin alkaessa.

Kevään pysähdyttävä lukukokemus on ollut Serafim Seppälän Vaienneita ääniä (2015). Kirja on kunnianosoitus ikiaikaiselle armenialaiselle elämänmuodolle, joka katosi kansanmurhassa kesällä 1915, vastaavasti kuin juutalainen kyläkulttuuri Euroopasta myöhemmin. Sen jotkut piirteet jatkavat eloaan turkkilaisiksi nimettyinä.

Armenialaisen kyläelämän kolme pääväriä olivat hengellisyys, yhteisöllisyys ja juhliminen. Vuoden kiertoon kuului kymmenittäin juhlia, joita valmisteltiin päiväkausia ja juhlittiin yötä päivää lauluin ja tanssein. Juhlimiskulttuuri oli läpeensä kristillinen ja ytimeltään hengellinen. Armenialaisille taivaskin oli paikka, jossa tanssitaan Jumalan valtaistuimen ympärillä ikuisuuden kehissä hitaasti keinuen. Armenian kielen ”tanssi” -sana merkitsee kirjaimellisesti ”kehää”, jossa liikehditään keinuen, liukuen, liitäen… suomen kielessä ei ole sanastoa herkän hienosyisen liikehtimisen vivahteille. Ilmankos piispa Basileos Suuri kyseli jo 300-luvulla, voiko olla mitään siunatumpaa maan päällä kuin imitoida enkelten piiritanssia.

Nuoralla tanssiminen oli armenialaisille taiteiden kuningas. Siinä yhdistyivät musiikki, kehollinen taituruus ja taivaallinen kauneus. Kyseessä ei ollut vain tekninen temppuilu vaan esteettinen ja jopa hengellinen ylentymisen muoto. Nuorallatanssijoiden suojelijana pidettiin Johannes Kastajaa, joka on ”suurin naisista syntyneistä”. Oli sukuja, joissa nuorallatanssin traditio jatkui katkeamatta kymmeniä sukupolvia. Neuvostoliitossa taidemuoto kadotti pyhän luonteensa ja muuttui pelkäksi tekniikaksi ja sirkustaiteeksi. Lopputuloksena sen suosio hiipui ja romahti tyystin. Mestarit jäivät vaille seuraajia.

Kehitys on osuva kuvaus siitä, mitä yleisesti tapahtuu, kun elämästä henki ja hengellisyys katoaa. Jää jäljelle pelkkä materia. Sama tapahtuu, kun juhliessa otetaan ilo irti tai kun ihmisyyden syvimmät ongelmat ja kysymykset kohdataan ilman Jeesusta Kristusta. Elämästä tulee kuoleman kulttuuri.

Tervetuloa Lähetyksen kesäpäiville juhlimaan elämää! Nuorallatanssia en uskalla luvata, piiritanssistakaan en tiedä, mutta jotain Joel Ben Daavid varmaan keksii juhlan kunniaksi.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Valoisa mieli tekee arjesta juhlan” Snl.15:15. ”Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea” Jes.33:20.