Kymppi kehitykselle

YK:n asettama maailman köyhyyden puolittamisen vuosituhattavoite toteutui viisi vuotta etuajassa. Sen innoittamana YK:n yleiskokouksessa 193 maata hyväksyi 25.9.2015 yksimielisesti uuden kunnianhimoisen ohjelman. Vuoteen 2030 mennessä maailmassa pitäisi poistaa köyhyys, hävittää tautiepidemiat ja turvata laadukas opetus tytöille ja pojille sekä ala- että yläasteella.

Ei paha! Turha silti odottaa, että sielunvihollinen tekee itsemurhan seurattuaan historian menestyksekkäintä köyhyyden vastaista kampanjaa. Äärimmäisen köyhyyden tilastollinen väheneminen on johtunut ennen muuta Intian ja Kiinan talouskasvusta. Planeettamme on yhä kokonaisvaltaisesti – ehkä enemmän kuin koskaan – synnin ja pahan saastuttama sekasotku.

Kristityn on osattava tehdä ero kehitysoptimismin ja kristillisen toivon välillä. Optimisti tekee johtopäätöksiä nykyhetkestä ja on niiden perusteella toiveikas. Kristitty panee toivonsa Jumalaan, joka toteuttaa sanansa. Kun se tapahtuu, mahdoton toteutuu, kuten iäkkään Saaran poikalapsen saaminen, Herramme ylösnousemus tai taivaasta laskeutuva uusi Jerusalem.

Mikä motivoi Jumalan valtakunnan tulemista jouduttavaa lähetysjärjestöä asettumaan rintamaan kehitysoptimistin kanssa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi? Uskomme, että Jumalan mielenlaatu ei muuttunut Malakian ja Matteuksen välillä. Hän on heikon ja kärsivän puolella, ahneus ja itsekkyys herättävät edelleen hänen kiivautensa. Jumala kantaa huolta köyhistä ja sorretuista ja odottaa kansansakin tekevän niin.

Mitä käytännön merkitystä on sillä, kohentaako ihmisen elämää kehitysoptimisti vai kristitty? Vaikka kaikki maailman ihmiset voisivat hyvin, olisivat terveitä ja koulutettuja, täystyöllisyys vallitsisi ja kaikki sodat ja epäoikeudenmukaisuus olisivat poissa, mutta ihmiset eläisivät erossa Jumalasta, olisi työmme pahasti kesken. Tässä on ero. Kehitysoptimisti poistuu paikalta, kun projektin tavoite on saavutettu tai raha loppuu.

Inhimillisen kehityksen päämääräksi ei riitä kasvu tai vauraus. Täällä kuollaan. Meidän on kohdattava kuolema, ennen kuin se kohtaa meidät. Siksi kehityksen todellinen ja lopullinen päämäärä on Kristuksen ristin juurelle elävänä pääseminen. Teemme sitkeästi työtä, jotta ihmiset eivät kuolisi kesken matkan.

Hiljakkoin pidetyssä seminaarissa valtiovallan edustaja luonnehti uskontoperustaisten järjestöjen (lue: lähetysjärjestöjen) kehitysyhteistyötä köyhimmistä köyhimpien keskuuteen yltävänä, ruohonjuuritason toimintaa ylläpitävänä, pitkäaikaisen läsnäolon kautta yhteyttä luovana, motivoitunutta vapaaehtoistyötä tuottavana ja kansalaisyhteiskuntia rakentavana toimintana. Ei paha! Näistäkin syistä sielunvihollisen kannattaisi harkita itsemurhaa. Ja meidän kannattaa antaa kymppi kehitykselle.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme” Kol. 3:17.