Tilaa sydämessä, tilaa talossa

Lähetystyöntekijäkollegat kertoivat kääntäneensä Malesiassa Raamattua kielelle, jossa ei tunneta sanaa ’kiitos’. He arvelivat sanan puuttumisen johtuvan Timugon-murut -kansan yhteisöllisyydestä. Kaikki, mitä omistettiin, oli periaatteessa kuulunut koko yhteisölle, ’minä’-käsite kattoi yhteisön jäsenet. Nykyään kuulemma sielläkin on joillakin enemmän kuin toisilla, ja tasaamista riittää.

Onnellisia ihmisiä on eniten maissa, joissa yksilönvapaus on arvossaan, kertoo onnellisuustohtori Markku Ojanen. Niinpä ihmisillä on sellainenkin vaihtoehto kuin itsemurha. Mitä onnellisempi kansakunta, sitä enemmän siellä Ojasen mukaan tehdään itsemurhia.

Lisää yhteisöllisyyttä vai yksilönvapautta? Tiukalle vedettyinä molemmat aiheuttavat pahoinvointia. Tiukka yhteisö luo pelkokulttuurin, suuresta yksilönvapaudesta seuraa yksinäisten ja hylättyjen yhteiskunta. Kulttuureilla on taipumus viedä tärkeimpinä pidetyt arvonsa liian pitkälle. Siksi ulkopuolelta tulevat ovat niille rikkaus ja siunaus. He auttavat näkemään oman elämäntavan syntejä ja puutteita.

Jumala tuli muukalaiseksi maailmaan, jonne synti on ihmisen karkottanut. Läpi Raamatun pakolaisuus ja muukalaisuus kantavat Jumalan siunausta. Uuden testamentin kielenkäytössä tämä näkyy muun muassa siten, että muukalainen (ksenos), vieraanvaraisuus (ksenia) ja majoittaminen (ksenidzoo) ovat samaa sanajuurta. Vieraanvaraisuus ei, toisin kuin nyt, tarkoittanut ystävien ja tuttavien viihdyttämistä vaan oven avaamista oudoille ja muualta tulleille, jotka apua tai suojaa tarvitsivat.

Jeesus käytti rohkeasti samarialaiskorttia kyseenalaistamaan maanmiestensä ”oma väki ensin” -iskulauseet. Hän osoitti, miten juutalaisyhteisö vei liian pitkälle tärkeimmän arvonsa, valitun kansan erityisaseman, jonka Jumala oli tarkoittanut siunaukseksi kansoille. Yhteiskuntaluokkien ja etnisten erojen ylittäminen oli alkukirkossa evankeliumin varsinainen voimannäyte, joka kiteytyi vieraanvaraisuuden osoittamiseen (Room.12:13). ”Etsikää ne, joille voitte olla vieraanvaraisia”, kehotti kirkkoisä Krysostomos (347-407) seurakuntalaisiaan Konstantinopolissa. Hän neuvoi heitä rakentamaan koteihinsa ”vierashuoneita Kristukselle”.

Elämme nyt aikoja, jolloin suomalaisillekin tarjotaan muukalaisuuden siunausta. Tarvitsemme muistutusta siitä, että väkivallan vastakohta ei ole väkivallattomuus vaan vieraanvaraisuus. Ja parasta mitä vieraalle voi antaa, on aika. Vastalahjaksi saamme ainakin itselle nauramisen kykyä, pinnallisen ystävyyden sijasta sielujen sympatiaa ja luottamusta Jumalaan, joka pelastaa kulttuurisesta ymmärtämättömyydestä johtuvien virheidemme seurauksilta.

 

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Hepr.13:2