Junia ja nauloja

”Jos hyppäät väärään junaan, juokseminen junan käytävällä toiseen suuntaan ei auta”, neuvoi Dietrich Boenhoeffer aikanaan. Elämä on sillä tavoin suoraviivaista, että se kulkee vain yhteen suuntaan, kohti tulevaisuutta. Vaikka pääteasema ei näy, kaikki saavumme sille kerran. Siitä voi tulla ikävä yllätys, jos ei tiedä, minne on matkalla. Lupsakka konnari valisti minua taannoin junamatkalla, että konduktöörin ja papin ammateissa on paljon samaa: ensin kysytään minne matka ja sitten, ovatko lippuasiat kunnossa.

Tulevaisuuteen voi siis vaikuttaa: voi vaihtaa junaa ja pääteasemaa. Bonhoefferille se merkitsi irtiottoa Hitlerin kontrolloimasta saksalaisten kristittyjen uskonliikkeestä. Hänen esimerkkinsä muistuttaa meille, että kristitty ei voi luottaa yhteiskunnan, kirkon, järjestön tai minkään yhteisön – puhumattakaan itsensä – kykyyn toimia uskon ja elämän mittapuuna. Bonhoeffer kirjoittaa: ”Koska tämä maa katsottiin arvolliseksi kantamaan päällään Jeesusta Kristusta, koska sellainen ihminen kuin Jeesus Kristus on elänyt, silloin ja vain silloin on meillä ihmisinä jotakin mielekkyyttä elää. Ellei Jeesus olisi elänyt, olisi elämämme tarkoituksetonta huolimatta kaikista niistä ihmisistä, joita tunnemme, kunnioitamme ja rakastamme.”

Elämän tarkoitus syntyy siitä, että se on vastausta Jumalan kutsuun. Uskossa Jeesukseen pääsen osalliseksi hänen kutsumuksestaan ja elämästään. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Juttelin äskettäin vuosikymmeniä vapaaehtoisena vastuunkantajana lähetystä palvelleen henkilön kanssa. Kysyin, mikä häntä motivoi. ”Tunnen itseni etuoikeutetuksi”, hän vastasi. Ymmärrän, mitä hän tarkoitti. En osaisi paremmin kuvata sitä, että on saanut lipun oikeaan suuntaan menevään junaan ja tietää, mikä pääteasemalla odottaa.

Tässä lehdessä Sinulle hymyilee kuusikymppinen, joka nuoruudessaan noudatti kehotusta ”menkää kaikkeen maailman ja opettakaa englantia kaikille luoduille”. Vuosien karttuessa hän on alkanut ajatella, että elämä, jota ei eletä kutsumuksesta, on lopulta hukkaan heitetty elämä. Erityisen merkittäväksi on tullut se, että kutsumus on uskollisuutta vähässä: ”Jos ei ole naulaa, ei ole kenkää hevoselle, jos ei ole kenkää hevoselle, ei ole ratsuhevosta, jos ei ole ratsuhevosta, ei ole ratsastajaa ja jos ei ole ratsastajaa, ei voiteta taistelua, jos ei voiteta taistelua, hävitään koko sota.”

Kirkkomme lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus on valmistumassa. Siinä sanotaan muun muassa näin: ”Viemme rohkeasti sanoman lähellä ja kaukana elävien keskuuteen. Lähetystyötä kohdistetaan erityisesti sinne, missä kristillinen todistus on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.”

Tämä juna menee oikeaan suuntaan. Ei kannata jäädä pois.

pekka.makipaa@kylvaja.fi