Elämä on ihmisen parasta aikaa

Kaksi kaverusta kuulee viidakossa kävellessään leijonan karjuvan. Ensimmäinen alkaa etsiä paikkaa, johon he voisivat suojautua, toinen alkaa laittaa lenkkareita jalkaan. ”Mitä oikein kuvittelet, et mitenkään pysty juoksemaan nopeammin kuin leijona!”, ensimmäinen huudahtaa. ”Ei minun tarvitse juosta leijonaa nopeammin, riittää, että juoksen nopeammin kuin sinä”, toinen vastaa.

Turvapaikanhakijat uhkaavat eurooppalaisten turvallisuuden tunnetta. Pakolaisvirran katkaisemiseksi jotkut sivistyneinä pidetyt valtiot turvautuvat viidakon lakiin: riittää kun raja suljetaan, naapuri ratkaiskoon omat ongelmansa. Myötätunnon kyyneleet paljastuvat kyyn eleiksi.

Tiedetään. Eivät valtiot vuodata kyyneleitä. Eikä kyse ole ainoastaan myötätunnosta ja ihmisarvoisesta kohtelusta. Tietenkin tarvitaan poliittisia ratkaisuja, koordinaatiota ja konfliktien juurisyihin vaikuttamista, ja sitä varten viisaita ja rohkeita päättäjiä. Mutta varsinaisesti meidät ja meidän yhteiskuntamme punnitaan tavallisten kansalaisten asenteiden ja toiminnan tasolla.

Ihmiskunta näki ensimmäisen kerran asuinsijansa avaruudesta käsin vuonna 1969, kun Apollo 8 kiersi kuuta ja otti kuvia maapallosta. Tuo valokuva on muokannut mieliä: tämä planeetta on yhteinen kotimme. Paavi Fransiskus on käyttänyt yhteisen kodin vertauskuvaa kutsumaan kristittyjä ja ei-kristittyjä sukukokoukseen ratkomaan kodin ongelmia. Yksi vaikeimmista on, että 60 miljoonaa perheenjäsentä on joutunut jättämään kotinsa, reilu miljoona, joista kolmannes lapsia, saapui Eurooppaan vuoden 2015 aikana.

Suomessa ovat asiat hyvin. On kehotettu kiitollisuuteen. Onko oikein olla kiitollinen siitä, että meillä on paremmin kuin muilla? Miksi Jumala sallii joillekin paljon kärsimystä? En tiedä. Mutta kannattaa lukea Valitusvirsiä. Ne kuvaavat pakkosiirtolaisuuteen vietävien ihmisten kauhuntuntoja. Ne kertovat tapahtumista 587 eKr Jerusalemissa tai vuonna 2016 Syyriassa.

Tässä lukijalle tehtävä: Joudut lähtemään kodistasi tunnin kuluessa tietämättä kuinka pitkä matka on edessä ja minne päädyt. Tee lista siitä, mitä otat mukaasi. Huomioi tavaroiden kuljetus. Jaa vierustoverin kanssa, mitä otit mukaasi. Keskustelkaa myös tuntemuksistanne.

Tehtävä löytyy Suomen Pipliaseuran tuottamasta Näe minut. Lähi-Itä kaukana ja keskellämme -materiaalista, joka antaa äänen ja kasvot kodeistaan lähtemään joutuneille pakolaisille. Erittäin hyvin tehdyn ja käyttökelpoisen aineiston ovat Pipliaseuran kollegat koonneet. Kylväjässäkin yritämme tehdä oman osamme. Valmistumassa oleva vihkonen Seitsemän asiaa muslimin kohtaamisesta sisältää käytännön tietoa kulttuurieroista ja faktaa kohtaamisen lähtökohdista.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on, että me vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan”. Val. 3: 21-22