Kohtuullisuuden uskonto

Kristinuskossa on kolme piirrettä, jotka vakuuttavat minua siitä, ettei se perustu ihmisen aivoitukseen. Piirteet erottuvat erityisesti islamin valossa, joka saattaa hyvinkin edustaa parasta ja pahinta, mitä ihminen voi järkensä varassa ajatella Jumalasta. Kolme asiaa ovat: vihollisen rakastaminen, perisynti ja sijaissovitus. Mitään niistä en valitsisi, jos saisin tehtäväksi keksiä uskonnon.

Islamilaisen perimätiedon (hadith) mukaan enkeli Gabriel toi Adamin eteen järjen, uskonnon ja kohtuullisuuden ja kehotti häntä valitsemaan niistä yhden. Adam valitsi järjen. Niin Gabriel sanoi uskonnolle ja kohtuullisuudelle: ”Adam piti järkeä teitä tarpeellisempana. Menkää te pois!” Mutta ne vastasivat: ”Meidät on määrätty aina olemaan siellä, missä järkikin”. Eivätkä ne poistuneet järjen luota. Kohtuullisuuden uskonto ei vaadi ihmiseltä enempää, kuin mihin hän kykenee. Syntien anteeksiannonkin se saa aikaan omilla katumuksen kyynelillä.

Lähimmäisen rakastaminen on järkevän inhimillistä, mutta vihollisen rakastaminen nostaa riman Jumalaan saakka: ”Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”(Matt. 5:47 – 48.)

Jeesus ei arvioi ihmisiä uskontorajojen mukaan. Hän murtaa sellaisen maailmankuvan, jossa oma yhteisö on keskuksessa. Kun yhteisön sijasta Jumala on keskellä, lähimmäinen ja vihamies asettuvat samalle kehälle, rinnakkain. Silloin ei voida opettaa: ”Uskovaiset, ottakaa vain toisenne ystäviksenne (Suura 3:118) eikä ”Jumalan rauhaa” toivoteta vain samalla tavalla ajatteleville (Matt. 10:12 – 13).

Perisyntiäkään en ottaisi uskonnon rakennusaineeksi. Ajatus siitä, että ihminen joutuu vastaamaan jostakin, jonka toinen kauan sitten teki, on yleisen oikeustajun vastainen. Kohtuullisuuden uskonnon mukaan Adamin synti ei ole perinnöllistä, koska Jumala antoi anteeksi, kun hän pyysi. Uskonpuhdistajat halusivat varjella kristinuskon uskonnolta kirjaamalla perisynnin Augsburgin tunnustukseen heti Jumalan jälkeen, ennen Jumalan Poikaa. ”Adamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina”.

Yhtä kohtuuton on käsitys, että yhtä rankaisemalla toiset pääsevät pälkähästä. Toinen kärsi rangaistuksen puolestasi! ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor.5:21).

Kuten elämässä yleensä, kohtuullisuuden uskonto joutuu kuitenkin nöyrtymään tapahtuneiden tosiasioiden edessä. Vanha viisaus pätee sittenkin: jos haluat perustaa uskonnon, mene ja kuole uskosi puolesta ja nouse sen jälkeen kuolleista. Kohtuutonta?

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Pietari veti Jeesuksen erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” (Matt. 16:22).