Planeetan huonoin puhuja

”Kaveri tuli ja piti puheen. Hän oli planeetan huonoin puhuja. Tavallisen oloinen. Se rohkaisi minua. Tajusin, että minun ei tarvitse saavuttaa tasoa, jota en voi saavuttaa. Saatoin samastua häneen.  Ajattelin, että jos Jumala voi käyttää tuota tyyppiä, ehkä hänellä on jotain käyttöä minullekin.”

Katkelma on neljällekymmenellekahdelle tuoreelle lähetystyöntekijälle tehdystä tutkimuksesta, jossa heiltä kysyttiin, miten Jumala oli johtanut ja vaikuttanut lähetystyöhön lähtemiseen (EMQ, April, 2016).  Vastausten perusteella kutsua lähetyselämään oli parhaiten ruokkinut keskustelu jonkun lähetystyöntekijän kanssa. Mitä erikoista siinä on? Lähetin persoonan vaikutus oli suurempi kuin hänen sanojensa. Erityisesti heikkouksien paljastuminen. Haastateltavat kertoivat löytäneensä samastumiskohteen: ehkä minullekin on käyttöä…

Kristitty saattaa olla varma ja vakuuttunut lähetystyön tärkeydestä ilman että se juurikaan konkreettisesti koskettaa hänen omaa elämäänsä. Sitä voi pitää joidenkin asialle omistautuneiden ja vihkiytyneiden kutsumuksena. Lähetyselämä alkaa sykkiä vasta kun ymmärrämme, että Jumala käyttää äärimmäisen arkisia, jokapäiväisiä keinoja toteuttaakseen suunnitelmaansa elämässämme ja maailmassa. Mitä Jeesus halusi sanoa juuri sinulle ruokkiessaan tuhannet ihmiset yhden pojan viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla?

Lähetyselämän siunaus on, että se vapauttaa kadehtimasta ympärillä eläviä ihmisiä, jotka tuntuvat lahjakkaammilta ja osaavammilta. Herramme käyttää suvereenisti hänelle elettyä elämää, planeetan kituliaintakin. Tähtien sijasta tähteille on käyttöä. Eikä häntä kiinnosta se, mitä maailma kutsuu menestykseksi. Elämässä ei ole kyse siitä, miten lahjakas olen, vaan siitä, mitä teen lahjoillani. Kenen kunniaksi me käytämme suuret ja pienet kykymme.

Kaikki, mikä eteen annetaan, tulisi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Sekin kannattaa muistaa, että menestys ei vakuuta epäuskoisia Jumalasta eikä välttämättä todista hänen siunauksestaan. Tarina kertoo pesäpalloilijasta, joka oli tasatilanteessa viimeisenä lyöjänä purkamassa ajolähtöä. Mies halusi voittaa ja rukoili Jumalaa auttamaan. Hän piirsi mailan kärjellä ristin syöttölautaselle ennen viimeistä lyöntiä. Lukkari oli myös kristitty. Hän pyyhkäisi räpylällään syöttölautasta ja sanoi kilpakumppanille: ”Miksi emme antaisi Jumalan vain katsella tätä peliä?”

Täytyy myöntää, että tunnen hienoista ylpeyttä vastauksesta, jonka kesäpäivillä Porissa lähetystyöntekijäksi siunattava Marjut tässä lehdessä antaa kysymykseen odotuksista työkentälle siirryttäessä. Hän odottaa hampaiden kiristelyä ja sen pohtimista, onko tässä mitään järkeä – ja Jumalan ihmeellisen suunnitelman toteutumista. Lähetysvalmennus on onnistunut! Entä saankohan Porissa vastauksen urheilukysymykseeni: onko oikein, että urheilija rukoilee voittoa?

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti” 2. Tim. 2:5.