Yhteinen todistus

Lähetystyö on urheilutermein ilmaistuna sekä yksilö- että joukkuelaji ja molemmissa tapauksissa ennen muuta kestävyysurheilua, jossa tulos ratkeaa vasta, kun kisa on käyty loppuun saakka. Kuuden maratonin kokemuksella voin sanoa, että kisaa ei käydä muita kilpailijoita vastaan, kylläkin aikaa ja takuuvarmasti itseään vastaan. On juostava omilla eikä kaverin sykkeillä, jotta anaerobinen kynnys ei ylity. Jos lähtee peesaamaan itseään kovavauhtisempia, maitohapot voittavat ja matka jää kesken. Kyse ei ole estejuoksusta, koska häiritsevät esteet eivät ole ulkopuolella vaan maratoonarissa itsessään. Juottoasemat, eli säännölliset tilivälit, ovat myös aivan välttämättömiä. Jolla on korvat, se kuulkoon.

Jos vertauskuva tuodaan urheilumaailmasta lähemmäs kodin arkea, voidaan kysyä: jos tiskien tiskaaminen on koko perheen vastuulla, kuka tiskaa tiskit? Eli jos lähetys on koko kirkon vastuulla, kuka tekee lähetystyötä? Yksilön ja yhteisön vastuunjaon ihanne ja tarkoitus on meidänkin kirkossamme kyllä hyvin muotoiltu: ”Lähetystehtävä kuuluu viime kädessä jokaiselle kastetulle, ja sitä toteuttavat uskovat yksilöt. Toisaalta kirkko toteuttaa lähetystehtäväänsä aina yhteisönä.” Käytännössä yleisimmin tehtävää hoitaa ”joku muu”.

Tuore kirkkomme lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus (2016) ilmaisee hyvin yksilön ja yhteisön vastuunjaon. Sen mukaan seurakunnan ja sen jäsenten tehtävä ei ole vain ”edistää lähetystyötä” (kirkkojärjestys), vaan osallistua siihen. Kerrassaan mainio on tämäkin toteamus: kirkon lähetysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat ovat merkittävä osa seurakuntien vapaaehtoistoimintaa.

Mitä voisi yksilön vastuu yhteisöstään yksinkertaisimmillaan olla? Esimerkkinä on jumalanpalveluksen yhteinen esirukous. Seurakunnan jäsenet kantavat vastuutaan, kun muistuttavat siitä, että jumalanpalveluksen yhteisestä esirukouksesta ei jätetä pois nimikkolähettien ja lähetystyön puolesta rukoilemista. Yhä useammin näin näyttää käyvän ja pitkässä juoksussa sillä on iso merkitys.

Yhdessä asiassa olisin toivonut Yhteiseltä todistukselta suurempaa selkeyttä. Se ei mainitse lainkaan lähetystyön keskeisintä kontekstia: syntiinlankeemuksen seurauksena, ilman Jeesusta, kuljemme kohti kadotusta ja iankaikkista erosta Jumalasta. Kyseessä on länsimaisten kirkkojen lähetysteologian heikko kohta.

Lähetyksen kesäpäivät Porin Teljässä olivat hyvää mainosta Yhteiselle todistukselle. Paikallisseurakunta valjasti päiville hyvin organisoidun satalukuisen vapaaehtoisten joukon hienolla palveluasenteella. Se tarjosi puolestaan Kylväjälle mahdollisuuden keskittyä omaan ydinosaamiseensa. Ilo evankeliumista ja mahdollisuudesta palvella yhdessä lähetyksen sykkeessä oli yhteinen, ja ”joku muu” piti vapaapäivää.
pekka.makipaa@kylvaja.fi

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1