Vapaus ja uskon hinta

Armo on kristillisen uskon peruskäsite. Se kuvaa Jumalan rakkautta ja anteeksiantavaa hyvyyttä ihmisiä kohtaan. Armo, usko ja rakkaus liitetään Uudessa testamentissa yhteen: ”Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan” (1. Tim. 1:14).

Armosta ja uskosta on kristittyjen kesken myös saatu aikaan isoimmat erimielisyydet ja rakkaudettomimmat kiistat. Myönnetäänpä vaan, että julkisesti tai salaa mielessä puntaroimme ja arvioimme, kenen usko on armokeskeisempää: viedäänkö kuulijaa ”lain alle” vai ”evankeliumin vapauteen”.

Suuri kiista on koskenut ihmisen osuutta armon ja uskon saamisessa. Kaikki kyllä liputtavat armon lahjaluonteen puolesta, mutta edellyttääkö lahjan saaminen ihmiseltä jotain? Entä vaaditaanko jotakin Jumalan suosiossa pysymiseen?

Tänäkin päivänä armon vastavuoroisuus on kovaa kauppatavaraa. Jumalan lahjomisen teologia (prosperity gospel, menestysteologia) on yksi nopeimmin eteneviä kristillisiä harhoja erityisesti köyhimmillä maailmankolkilla. Uskosta Jumalaan voidaan oheistuotteena luvata paranemista, taloudellista hyötyä tai muuta menestystä.

Toisaalla Jumalan armoa ja anteeksiantamusta tarjotaan synnistä välittämättä, ilman kääntymisvaatimusta, koko kosmos armoittaen. Ylen aamuhartauksissa sitä saatetaan tarjoilla lähes samoin sanankääntein kuin istanbulilaisessa moskeijassa. Maailma janoaa armoa, ja siksihän sitä onkin tarjolla monilla mausteilla.

Armoa ja uskoa ei voi ymmärtää ilman oikeaa kuvaa todellisuudesta. Omaa pohjatonta pahuuttaan tiedostava ei voi luottaa mihinkään itsessään, ei edes uskoonsa, rakkaudesta puhumattakaan. Jeesuksen uhrikuolema on kerran annettu ja aina riittävä syntiemme sovitus. On käsittämätöntä armoa saada uskoa se omalle kohdalle. Martti Lutherin alkaman uskonpuhdistuksen löytö ”yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen uskon kautta Kristukseen” avaa epävarmuuden ja pelon sijaan oven luottamukseen. Armo on elintilasi Kristuksessa. Uskothan sen?

Luther pyörisi haudassaan, jos kuvittelisimme, että Jumalaa ei hetkauta, otammeko hänen lahjansa vastaan vai emme. ”Usko miellyttää Jumalaa, koska se antaa yksin Jumalalle kunnian osoittamalla kiitollisuutta lahjasta”. Lahja (engl. gift) voi muuttua myrkyksi (saks./ruots. gift), jos se torjutaan tai sitä käytetään väärin. Armokuolema etenee länsimaissa ja tappaa hivuttamalla kuin syöpä. Parhaiten sen huomaavat kristityt, jotka tulevat tänne vainojen ja vaikeuksien keskeltä.

Vapaaehtoista uskossa on vain uskoon tuleminen, sen jälkeen mikään ei ole enää vapaaehtoista, esitti lähettikollega. Luulen ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti. Armon valtakunnassa vapautemme saa uuden merkityksen. Mikään hinta tämän valtakunnan kansalaisuudesta ei ole liian suuri ja silti sitä vielä tarjotaan ilmaiseksi!

 

pekka.makipaa@kylvaja.fi
”Eloon jäämiseni ei kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän julistaa evankeliumia Jumalan armosta” (Ap. t. 20:24).