Hengitysharjoituksia

Lähetyskäsky on enemmän ahdistanut kuin rohkaissut minua – miten niin suuri tehtävä soveltuu syntiselle ihmiselle? Näin kirjoittaa tässä lehdessä 23-vuotias Veera Tampereelta.
Veera pukee sanoiksi monen uskonsa todesta ottavan nuoren – ja vanhemman – kokemuksen. Asia on ymmärretty: lähetyskäsky ei ole suositus tai ehdotus, vaan korkeimmalta mahdolliselta taholta annettu määräys. On luonnollista, että pitää itseään tehtävään sopimattomana. Mikä käskyssä ahdistaa?

6Luonnostani kuvittelen, että minun on autettava Jumalaa tekemällä lähetystyötä. Asia on toisin päin. Lähetyskäskyn kautta Jumala auttaa minua. Hän auttaa löytämään paikkani ja tarkoituksen elämälle. Lähetyselämän laki on yksinkertainen: kristityn on helpompi hengittää kuin pidättää hengitystä.

Rehellinen kristitty ei kuvittele voivansa täyttää lain vaatimusta, vaikka myöntää, että se on yksinomaan hyvä ja tarpeellinen. Länsimaisessa kristillisyydessä vaikuttaa harha, joka vääristää käsitystämme ihmisyydestä ja pahimmillaan vie mahdollisuuden hengittää lähetyselämää. Se pukeutuu valkeuden vaatteeseen. Tarkoitan puhetta ihmisoikeuksista.

Ihmisoikeusperustaisuus on jo usean vuoden ajan ollut kehitysyhteistyössä ohjaava periaate. Kyllä vain, ihmisoikeuksien edistäminen ja turvaaminen onkin tärkeää ja keskeistä. Sitä en kiistä. Mutta pahaa jälkeä – kauniimmin sanottuna uutta tulkintaa – syntyy, kun ihmisoikeudet nostetaan Raamatun ilmoitusta ohjaavaksi periaatteeksi. Lähimmäisen rakastamisen velvollisuudesta tulee ihmisen oikeus rakastaa.

Näin käy esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton asiakirjassa Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta (2013), jota olemme opiskelleet taustalukemiseksi kirkkohallituksen ja lähetysjärjestöjen välisiin ohjauskeskusteluihin kuluvana syksynä. Asiakirjassa laajennetaan kehitysyhteistyössä käytetty oikeusperustaisuus koskemaan Raamatun ilmoitusta. Ongelma on, että ”minulla on oikeus” on Raamatulle vieras lähtökohta. Sekä Vanha että Uusi testamentti lähtevät ihmisen, miehen ja naisen, velvollisuuksista ja vastuista toinen toisilleen. Velvollisuudet ohjaavat oikeaan ja täysipainoiseen elämään ja suhteeseen lähimmäisiin.

Jumalan ylivertaisesta hyvyydestä kertoo se, että antaessaan käskyn hän liittää siihen lupauksen, jonka itse toteuttaa. Lähetyskäskyn kohdalla niitä on kaksi: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Ensinnäkin maailma ja sen meno loppuu kerran. Toiseksi Jeesus ei milloinkaan jätä häneen turvaavaa syntistä ihmistä, joka tuntee puutteensa käskyn täyttymisessä. Lähetyskäskyn voima on nimenomaan siihen liitetyssä lupauksessa. Uskon kautta lahjana saatava oikeus olla Jumalan lapsi tuodaan lähetyskäskyyn käärittynä.

Jumalan lapseksi pääseminen ei ole ihmisen oikeus. Lähetyselämän tasa-arvokysymys se voi hyvinkin olla – jotkut saavat kuulla evankeliumin monta kertaa, toiset eivät koskaan. Jos tämä alkaa ahdistaa, hengitetään syvempää.
pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi kaikille, jotka uskovat häneen” Joh.1:12